Blogi – Page 2

Taideyliopiston kirjaston johtaja Tommi Harju haastattelussa

13/12/201712/12/2017

SYN haastatteli kirjastonjohtaja Tommi Harjua Taideyliopiston kirjastosta. Kuvataideakatemian kirjasto, Teatterikorkeakoulun kirjasto, ja Sibelius-Akatemian kirjaston toimipisteet Helsingissä ja Kuopiossa muodostavat yhdessä Taideyliopiston kirjaston. Taideyliopiston kirjasto on kaikille avoin, Taideyliopiston opetuksen ja tutkimuksen eri taiteenaloille erikoistunut taidekirjasto.

Milloin aloitit Taideyliopiston kirjaston johtajana?

Aloitin työni noin vuosi sitten joulukuussa 2016.

Miten työsi johtajana on lähtenyt käyntiin?

Työ lähti alkumetreiltä vauhdikkaasti käyntiin. Olen lajiani ensimmäinen Taideyliopiston kirjaston johtaja, koska kirjasto yhdistyi tammikuun alusta 2017 yhdeksi koko Taideyliopiston kattavaksi yksiköksi. Tätä ennen toimintaa oli tehty neljän itsenäisen kirjaston voimin eli Kuvataideakatemian, Teatterikorkeakoulun sekä Sibelius-Akatemian kahden kirjaston, Helsingin ja Kuopion, voimin.

Ensimmäistä työvuotta ovat määrittäneet hyvin pitkälle isot muutokset. Kirjastossa on opeteltu elämään yhtenä kirjastona ja hakemaan synergiaetuja. Keväällä muutimme jo aikaisempina vuosina käynnissä olleen tiimitoiminnan mallia ja samaan aikaan yhteistoimintaneuvottelut alkoivat yliopistossa. Yliopiston uusi palveluorganisaatio aloitti lokakuussa toimintansa. Siinä kirjasto säilyi edelleen kirjastona, vaikka muita palvelualueita yhdistettiin ja muutettiin. Tylsiä hetkiä ei ole siis ollut. Samanaikaisesti olen kantanut huolta henkilökuntani jaksamisesta tässä jatkuvassa ja poikkeuksellisen rankassa muutostilanteessa.

Millainen on taustasi ennen tähän tehtävään tuloa?

Olen taustaltani musiikkitieteilijä ja musiikintutkija. Työskentelin opiskeluaikana pitkään myös musiikkihallinnon kanssa. Toimin kymmenisen vuotta Sibelius-Akatemian Kuopion kirjastossa informaatikkona sekä opetin musiikintutkimusta kanttoriopiskelijoille sivutoimisesti. Väitöskirjani valmistuttua luin myös henkilöstöjohtamista. Loppuvaiheessa olin Taideyliopiston kirjaston vastuuhenkilönä ennen siirtymistäni johtajaksi.

Mikä omassa taustassasi on ollut erityisen hyödyllistä työssäsi Taideyliopiston kirjaston johtajana?

Koen, että tutkijakoulutus ja -tausta vahvistavat kykyä osata yhdistellä isoja asiakokonaisuuksia ja ottaa huomioon niissä piilevät pienet yksityiskohdat. Joillain ihmisillä tämä toki voi olla luontaistakin, mutta koen tutkijakoulutuksen isoksi hyödyksi tässä tehtävässä. Samoin se, että on elänyt tutkijan arkea, on nykyisen avoimen tieteen aikakaudella osoittautunut arvokkaaksi voimavaraksi – varsinkin kun asiakaskunta ja toimintaympäristö sijoittuvat toimessani taiteen ympärille, mikä luo oman erikoisuutensa asiaan. Hyödyksi voi laskea myös omat taideharrastukset.

Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?

Kirjasto paikkana ja instituutiona on ollut minulle itselleni todella merkittävä. Ilman Jyväskylän yliopiston kirjastoa en olisi ikinä esimerkiksi päätynyt väitöskirjani aiheeseen. Kirjastolaitos on ollut minulle myös työnantaja ja laajemmin sivistyksen kehto. Jos ajatellaan kulunutta fraasia mukaillen kirjaa käyttöliittymänä, se ei ole katoamassa mihinkään. Kirja taas linkittyy laajemmin koulutukseen ja sivistykseen objektina. Näiden objektien paikka ei voi olla muuta kuin innostava.

Mitkä ovat Taideyliopiston kirjaston erityispiirteet verrattuna muihin yliopistokirjastoihin?

Taideyliopiston kirjaston aineistot poikkeavat melko paljon ns. perinteisten tiedeyliopistojen aineistoista. Yleisemminkin yliopiston tapa käsittää asemansa muiden yliopistojen joukossa on erityislaatuinen. Meillä keskiössä on tieteen sijaan taide, vaikka tutkimuksellinen ote onkin ensisijainen. Taiteeseen keskittyminen vaikuttaa meillä kaikkeen ja myös kirjastoon. Aineistojen ohella se näkyy ihmisten kysymyksissä ja myös meillä yliopistossa tehtävässä tutkimuksessa. Taiteilijuus ja siihen liittyvien prosessien tarkastelu merkitsee meillä hyvin monimuotoisia lähestymistapoja kirjaston arjessa. Vain esimerkkinä voisin mainita Taideyliopistossa syntyvät opinnäytteet, joiden toteutustapa vaihtelee todella paljon ja eroaa paljon perinteisestä pdf-tiedostosta, joka on kuitenkin muissa yliopistoissa pääasiallinen muoto. Tällaisia asioita pääsee johtajana pohtimaan – ja sitä, miten viedä asioita käytäntöön muistaen yliopistomme erityislaatuisuuden.

Miten Taideyliopiston kirjaston palveluita ja toimintoja on kehitetty viime vuosina ja mitä painopisteitä teillä on lähitulevaisuudessa?

Kirjastojen ollessa vielä itsenäisiä aiempina vuosina toimintoja pyrittiin yhtenäistämään jo valmiiksi siinä määrin kuin tuolloin oli järkevää. Lisäksi testasimme tiimitoimintaa. Vauhtiin on päästy vasta nyt syksyllä tilanteen ja resurssien selkiydyttyä. Kuten kaikki yhdistymisen kokeneet korkeakoulukirjastot tietävät, prosessit eivät ole aina olleet kivuttomia. Meillä on lähdetty nyt selkeästi tuomaan esiin yhtenäistä Taideyliopiston kirjastoa. Olemme aloittaneet ihan pienimmistä perusasioista, ja työtä riittää.

Taideyliopiston kirjaston painopiste tulee olemaan jatkossakin Taideyliopiston strategisten tavoitteiden tukeminen. Taideyliopiston viesti tuleville vuosille on se, että taide tekee tulevaisuuden. Se velvoittaa myös meitä. Tehtävämme on tukea Taideyliopiston toimintaa, taiteen tekemistä ja tutkimusta sekä laajemmin osaltamme taiteen asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa.

Palveluorganisaatiouudistuksen myötä Taideyliopiston palveluja tullaan kehittämään aiempaa enemmän yhdessä muiden palvelualueiden kanssa ja teemme jatkossa näkyvämmin yhteistyötä esimerkiksi tutkimuspalvelujen ja avoimen kampuksen kanssa. Toivon kuitenkin, että kirjasto tulee säilymään kirjastona, eikä viitteitä sellaisesta mallista, joka Aalto-yliopistossa on ollut kehitteillä, ja johon Matti Raatikainen tässä blogissa aiemmin viittasi, tulisi meidänkin osaksemme Taideyliopistossa.

Mitä asioita haluat korostaa kehittämisessä?

Loppukäyttäjäkeskeisyys on erittäin tärkeää ja siten, että se tehdään yhteistyössä yliopiston muiden palvelujen kanssa. Taideyliopiston ratkaisut eri asioiden kehittämisessä ovat joskus luovia, ja hyvä niin. Kaikkea ei myöskään tarvitse keksiä tai tuottaa itse.

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Se on täysin oleellinen. Yliopistokirjaston on löydettävä omat keinonsa soveltaa yliopistonsa strategiaa. Se on joskus helppoa, joskus haasteellisempaa.

Haluaisin nähdä sen päivän, kun kirjastoa ei olisi jossakin yliopistossa missään muodossa, mitä sitten tapahtuisi. Aikamme yksi oire on historian lyhytnäköisyys ja tämä on mielestäni näkynyt erityisesti humanismin alasajona yliopistoissa. Koen kaikkien muiden superlatiivien ohella kirjaston humanistisena toimintana ja paikkana.

Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Olemme todella valtavan muutoksen keskellä jälkiteollisen yhteiskunnan jälkeisenä aikana nyt 2017. Melko kirkkaan kristallipallon saisi omistaa, että varmuudella tietäisi millaisessa yhteiskunnassa ja yliopistokirjastossa elämme kymmenen vuoden päästä. Ainoa varma asia on, että olemme valovuoden päässä siitä, mikä on nykyinen yliopistokirjasto. Tutkimuksen tekemisen tavat muuttuvat yhä nopeammin ja digitalisaation jälkeen on tulossa mukaan robotiikka. Nämä ovat isoja asioita ja haasteita kaikelle kirjastotoiminnalle, ei vain yliopistokirjastoille.

Olet tuorein SYNin jäsen. Miten olet kokenut SYNin toiminnan ja minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvan yhteistyön suhteen?

Toiminta SYNissä on ollut erittäin mukavaa ja olen arvostanut lämmintä kollegiaalista vastaanottoa. Myös johtajat tarvitsevat vertaisverkostonsa. Erityisen mukavaa on ollut valmistella uutta strategiaa SYNille. Yhteistyötä tarvitaan aina, ja SYN on erinomainen forum ajatustenvaihdolle.

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Näin vuoden vaihteen lähestyessä toivon kaikille hyvää joulun aikaa sekä menestystä alkavaan vuoteen!

Kysymykset: Katja Halonen
Vastaukset: Tommi Harju
Kuva: Tommi Harju

PedaForumia Vaasassa

12/10/2017

Strömsön alueelta löytyi monia hauskoja yksityiskohtia. Ovatkohan nämä Suomi100-linnunpönttöjä? Kuva: Marja Talikka — Strömsön alueelta löytyi monia hauskoja yksityiskohtia. Ovatkohan nämä Suomi100-linnunpönttöjä?

Ennen syksyn 2017 PedaForumia monikaan osallistujista ei tiennyt – ainakaan kovin tarkasti – missä paljon puhuttu Strömsö on. Se ja moni muukin asia selvisi Vaasassa vietettyjen päivien aikana. Vuosittaiset PedaForum-päivät ovat meille opetustyöläisille tankkauspaikka, jossa opitaan uutta toisiltamme, verkostoidutaan ja ammennetaan intoa ja voimia tulevaa lukuvuotta varten.

Verkostoitumista ennen Strömsötä

Varsinaisten päivien yhteyteen on syntynyt myös vuosittaisia verkostotapaamisia. Näin yhdellä matkustamisella saadaan järjestettyä monta hyvää kohtaamista. Tänä vuonna kaksi opiskelijoiden opintojen tukemiseen keskittyvää ryhmää yhdisti tapaamisensa PedaForumin aattona. Teknillisten yliopistokirjastojen informaatiolukutaitoryhmä eli TYKKI-ryhmä ja SYN:n Oppimisen tuen verkosto kokoontuivat ensin yhdessä kuulemaan ja keskustelemaan aina yhtä ajankohtaisesta informaatiolukutaidon opettamisesta ja jatkoi sitten omissa ryhmissään omien aiheidensa parissa.

Yhteisessä osassa kuultiin Kai Halttusen esitys ”Tiedonhankinnan ohjaajasta oppimisprosessin ohjaajaksi 90 minuutissa – ihme, uhka vai mahdollisuus?”. Nuoren opiskelijan ymmärrys tiedonhaun prosessista on aluksi epämääräinen möykky, johon hän kaipaa ohjausta. Tähän epämääräisyyteen voidaan sopivilla opiskelijaa aktivoivilla menetelmillä tuoda ryhtiä ja järjestystä ja auttaa häntä näin eteenpäin.

Oppimisen tuen verkoston omassa osuudessa keskityttiin pohtimaan avoimen tieteen olemusta Katri Rintamäen alustuksen pohjalta. Avoin julkaiseminen ja avoimet tutkimusaineistot helpottavat tiedonhankintaa, mutta toisaalta haastavat lisäämään omaa osaamista ja kriittisyyttä niin julkaisujen kuin aineistojenkin käytössä.

TYKKI-ryhmä on kokoontunut vuosittain eri yliopistokirjastojen kutsumana. Vaasan tapaaminen oli jo viides laatuaan. Keskustelua ja kuulumisten vaihtoa sisältävät tapaamiset ovat aina hyvin vapaamuotoisia. Tällä kerralla teemoina olivat fuksiopastuksen tilanne ja kehittäminen sekä LibGuidesien hyödyntäminen. On virkistävää pohtia yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmiin, jotka ehkä hieman eri variaatioina koskettavat kaikkia. Aina löytyy myös uusia näkökulmia, joita voi hyödyntää omassa organisaatiossa.

Iltaohjelman kohde oli Strömsö, jossa oli jo mukana muidenkin verkostojen jäseniä. Oli antoisaa nauttia kauniista ympäristöstä, hyvästä ruoasta ja mukavasta seurasta.

Strömsön jälkeen: Korkeakouluopetuksen kehittäminen digitalisaation murroksessa

PedaForum-päivät 2018 rakentuivat viiden alateeman ympärille: digitaalisaatio korkeakouluopetuksessa, opetuksen tutkimuksellinen kehittäminen, opiskelijoiden ohjaaminen, oppimisympäristöt ja työelämän ja opintojen välinen yhteistyö.

Kaikki nämä teemat olivat hyvin sopivia meille, jotka toimimme IL-opetuksen parissa tieteellisissä kirjastoissa.

Monissa esittelyissä ja työpajoissa kävi ilmi, että opetuksen kehittämistä pidetään hyvin tärkeänä ja aktiivista kehittämisyhteistyötä tehdään tässä asiassa korkeakoulujen, tiedekuntien ja ainerajojen yli.

Tieteellisten kirjastojen opetuksen kehittämisen yhteistyö on jo monen vuoden ajan toiminut hyvin, joten jatkossa meille avautuu varmasti uusia mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä eri aineiden välillä sekä parantaa opettajien ja opiskelijoiden tiedonhallintaa.

Myös korkeakoulujen henkilöstön pedagogisen ja digitaalisen opetus- ja ohjausosaamisen vahvistamisen osalta mainittiin informaatiolukutaito useita kertoja PedaForumin aikana. Monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat esimerkiksi mukana suunnittelemassa opettajille suunnattua 60 opintopisteen kokonaisuutta nimellä Higher Education Learning Lab. Tähän kokonaisuuteen sisältyy 5 opintopisteen informaatiolukutaito-osa.

PedaForum tarjosi myös kekseliäitä digipedagogisia ratkaisuja pelien, digitaalisen aineiston ja oppimisympäristöjen muodossa, kuten siisti räätälöity Moodle ja uusia Flipped learning ja Blended learning -ideoita. Konferenssissa esiteltiin myös monta tulevaisuuden näkymää siitä, mihin digitalisaatio on meitä opettajia viemässä.

Kuten aina, PedaForum oli tälläkin kertaa huipputilaisuus, jossa opettajana pystyi valikoimaan kiinnostavia vaihtoehtoisia esityksiä lukuisista pedagogisen kehittämisen osa-alueista.

Teksti: Marja Talikka & Heidi Troberg, SYNin Oppimisen tuen verkosto
Kuva: Marja Talikka

Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen johtaja Matti Raatikainen haastattelussa

29/09/2017

Copyright: Aalto-yliopisto, Mikko Raskinen — Valokuva copyright Aalto-yliopisto, Mikko Raskinen

SYN haastatteli Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen johtajaa Matti Raatikaista. Aalto-yliopiston oppimiskeskus muodostuu Harald Herlin -oppimiskeskuksesta ja palvelupisteistä Espoossa ja Helsingissä. Oppimiskeskus tarjoaa kirjastopalveluja sekä tiloja ja laitteita opiskeluun ja työskentelyyn. Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun kirjastot yhdistyivät vuonna 2010 Aalto-yliopiston kirjastoksi, joka nimettiin uudelleen vuonna 2015 Aalto-yliopiston oppimiskeskukseksi.

Milloin aloitit Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen vt. johtajana?

Aloitin keväällä 2015 ylikirjastonhoitajan eläköidyttyä. Asemani on väliaikainen, koska tarkoituksena koko tämän reilun kahden vuoden ajan on ollut luoda uusi organisaatio. Tässä on tullut viivästyksiä, mutta nyt asiassa ollaan viimein etenemässä.

Millainen työ- ja koulutustaustasi on?

Valmistuin 1990-luvun alussa Jyväskylän yliopistosta, aineinani kirjallisuuden tutkimus ja filosofia. Sen jälkeen suoritin Tampereella kirjastotieteen aineopinnot. Kirjastotyöurani aloitin Kajaanin kaupunginkirjastossa lukusalinvalvojana. Tähän työhön minut ohjattiin työvoimatoimistosta. Myöhemmin työskentelin mm. kirjastoautonkuljettajana, mikä olikin leppoisaa hommaa kesäaikoina. Opiskeluaikoina työskentelin Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistojen kirjastoissa. Opintojen päätyttyä olin vielä joitakin vuosia Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa sekä silloisessa Opiskelijakirjastossa, kunnes sain ensimmäisen vakituisen kirjastotyöni v. 1996 Helsingin kauppakorkeakoulun kirjastosta. Siellä työskentelin esimiestehtävissä asiakaspalvelu- ja tietopalvelupäällikkönä. Vuonna 2010 syntyi Aalto-yliopiston kirjasto, jossa sain hoitaakseni asiakaspalvelupäällikön pestin. Hoidan sitä tavallaan edelleen, koska vt. johtajan hommiin siirtyessäni ei aiempaan tehtävääni nimitetty ketään. Olen täydentänyt osaamistani työn ohessa mm. johtamiskoulutuksiin osallistumalla.

Mikä taustassasi on ollut erityisen hyödyllistä työssäsi vt. johtajana?

Työkokemus useista kirjastoista on tuonut tietoa siitä, kuinka työt oikeastaan pitää kirjastossa hoitaa, ja myös siitä kuinka niitä ei pitäisi hoitaa. On olemassa lukuisa määrä tapoja työn jakamiseen, ihmisten kanssa toimeen tulemiseen, asiakkaiden kuuntelemiseen, jne. Jotkin tavat ovat parempia kuin toiset ja auttaa paljon, että on nähnyt erilaisia tapoja käytännössä.

Mitkä ovat Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen erityispiirteet verrattuna muihin yliopistokirjastoihin?

Jokaisella suomalaisella yliopistokirjastolla on oma profiilinsa ja se on suunniteltu niin, että se mahdollisimman hyvin palvelee omaa taustayhteisöä ja paikallista asiakaskuntaa. Ympäristö tavallaan luo kirjaston. Meidän toiminnassamme on piirteitä, joita on myös monilla muilla. Erityistä on ehkä näiden piirteiden muodostama kokonaisuus. Oman yliopistomme opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien tarpeet ovat muuttuneet aikojen kuluessa ja tämän hetken palvelukysynnässä painetun aineiston merkitys on pienempi kuin koskaan. Asiakkaille tarjoamamme tilat ovat näinä aikoina hyvin tärkeä osa palvelukokonaisuutta. Samoin ovat asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta kehitetyt uudet palvelut. Aika suuri osa palvelutoiminnastamme liittyy nykyisin tutkimuksen tukemiseen ja sen tulosten julkituomiseen.

Missä asioissa Aalto-yliopiston oppimiskeskus on ollut edelläkävijä?

Aloitimme oppimiskeskuksen suunnittelun vuonna 2013 palvelumuotoiluhankkeella, johon osallistui suuri määrä yliopistomme opiskelijoita ja henkilökuntaa. Yhteensä noin 200 asiakasta haastateltiin ja näistä haastatteluista nousi esille ideoita, joiden pohjalta kehittelimme uusia palveluita ja uudenlaisia tiloja oppimiskeskukseen. Voisi sanoa, että haastatteluista ovat peräisin ne tekijät, jotka tekivät kirjastosta oppimiskeskuksen. Oppimiskeskus on yhtä kuin perinteiset kirjastopalvelut plus uudet palvelut ja tilat. Palvelumuotoilua on toki käytetty muuallakin ja siitä on selvästikin tullut suosittu keino muutostilanteisiin.

Mitkä ovat Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen kehittämishaasteet lähitulevaisuudessa?

Meillä on juuri valmisteilla organisaatiouudistus (syyskuu 2017) ja se toteutetaan YT-neuvottelujen kautta. Henkilöstövähennyksiä ei ole tulossa mutta työnantajan esityksen mukaan työnkuviin on tulossa muutoksia ja tämän takia tarvitaan YT-menettely. Jos esitys toteutuu sellaisenaan, Oppimiskeskuksen tehtävät ja henkilöstö jaetaan yliopistomme organisaatioon eri yksiköiden kesken. Oppimiskeskus eli entinen Aalto-yliopiston kirjasto nykymuodossaan lakkaa kokonaan olemasta. Tässä tilanteessa on runsaasti haasteita ja saattaa kestää pitkään ennen kuin toiminta ja palvelut saadaan taas sujuviksi. Muutos on toteutuessaan työntekijöille henkilökohtaisella tasolla hyvin suuri ja ammatti-identiteettikin on tässä koetuksella.

Mitä asioita haluat korostaa kehittämisessä?

Yhteistyötä ja asiakkaiden kuuntelemista. Kehittämiseen tarvitaan useiden asiantuntijoiden työpanos. Asiakkailta on kysyttävä mitä voimme tehdä, jotta he voisivat entistä paremmin opiskella ja tehdä työtä. Tärkeää on myös kokeileminen ja rohkeus tehdä virheitä. Kehittämistyössä kaikkea ei voi suunnitella etukäteen valmiiksi, vaan jossain vaiheessa on hypättävä veteen vaikkei uimataito vielä täydellinen olekaan.

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Olemme jo pitkän aikaa laajentaneet perinteistä rooliamme aineiston tarjoajasta muihin asiakkaita tukeviin palveluihin. Toivoisin, että voisimme olla vielä nykyistä läheisemmin läsnä asiakkaidemme oppimiseen, tutkimukseen ja itsensä kehittämiseen liittyvissä toimissa.

Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Mielestäni varmuudella voi sanoa vain, että se on erilainen kuin nyt. Uskoisin, että tapahtuu erilaistumista kun kirjastot yhä enemmän mukautuvat oman asiakaskuntansa tarpeisiin.

Minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvalle yhteistyölle ja SYNin toiminnalle?

Yhteistyöllä voidaan taata se, että tuossa aiemmin mainittu erilaistuminen ei kuitenkaan tarkoita täydellistä hajaannusta, vaan meillä säilyy tietty yhteinen käsitys siitä, mikä on yliopistokirjaston rooli. Tietojen ja kokemusten vaihtaminen on tärkeää ja parhaimmillaan tämä vaihto tuottaa jalostuessaan uutta tietoa ja laadukkaampaa palvelua asiakkaidemme hyväksi.

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Virkistävää syksyn aikaa! Muistetaan pitää työ ja vapaa-aika erillään.

Kysymykset: Katja Halonen
Vastaukset: Matti Raatikainen
Kuva: Aalto-yliopisto, Mikko Raskinen

Kansainvälisistä verkostoista uusinta tietoa, yhteistyökumppaneita ja ideoita omaan työhön

22/09/201722/09/2017

Suomalaiset kirjastoammattilaiset ovat hyvin verkostoituneet kansallisesti. Kansallisten verkostojen lisäksi suomalaisia kirjastoammattilaisia toimii kansainvälisissä verkostoissa. Pienillä erikoisaloilla, kuten eläinlääketiede, kansainvälinen verkostoituminen voi olla ainoa tapa tavoittaa saman alan kollegoja. Omien verkostojen kehittäminen kansainväliseksi hyödyttää isommillakin aloilla työskenteleviä uusien virikkeiden, uusimman tiedon, innovaatioiden ja uusien yhteistyökumppaneiden muodossa.

Mainio esimerkki kansainvälisestä verkostoitumisesta ovat suomalaiset EAHIL:n jäsenet. Kysyimme heiltä, mitä kansainvälinen verkostoituminen on heille merkinnyt niin ammattiosaamisen kuin oman työpaikan kannalta.

European Association for Health Information and Libraries (EAHIL) on eurooppalainen lääke- ja terveysalojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys. EAHIL tukee ammatillista kehittymistä, tarjoaa mahdollisuuden yhteistyöhön sekä osaamisen ja kokemusten jakamiseen. EAHIL järjestää konferensseja, työpajoja, webinaareja ja keskustelumahdollisuuksia verkoston kesken sähköpostilistan ja Facebookin välityksellä. EAHIL julkaisee myös omaa lehteä Journal of EAHIL . Tavoitteena on parantaa terveysalan ammattilaisille ja tutkijoille tarjottavia kirjastopalveluja. Yhdistys on perustettu 1987. Lähes 1700 jäsentä ovat kotoisin 64 maasta.

EAHIL:lla on hallitus (Executive Board) ja valtuusto (Council) sekä puheenjohtaja (President). Suomalaisten viralliset yhteydet EAHIL:n järjestetään BMF:n (Bibliothecarii Medicinae Fenniae ry) kautta. Kukin maa saa Counciliin tietyn määrän edustajia jäsenmääränsä mukaan. Suomesta Councilin jäseniä on ollut 2-3 kerrallaan.

Haastatteluumme vastasi sekä EAHIL:n aktiivisia toimijoita että rivijäseniä. Jäsenenä voi seurata yhdistyksen lehteä, EAHIL:n verkkosivuja ja keskustelupalstaa sekä osallistua yhdistyksen tapahtumiin. Tuulevi Ovaska toimii toista nelivuotiskauttaan EAHIL:n Boardin jäsenenä ja vastaa nyt yhdistyksen viestinnästä. Hän on toiminut myös mm. varapuheenjohtajana, Boardin varajäsenenä, Councilissa Suomen edustajana sekä Journal of EAHIL:n toimituskunnassa, johon tällä hetkellä kuuluu Suomesta Katri Larmo. Raisa Iivonen on toiminut EAHIL:n eläinlääketieteellisten kirjastojen ryhmän hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Jouni Leinonen on toiminut EAHIL:n Councilissa Suomen maaedustajana kaksi neljän vuoden kautta. Tiina Heino toimii Councilin jäsenenä ensimmäistä kauttaan. Muita tämänhetkisiä Councilin jäseniä ovat Elise Johansson ja Minna Liikala.

Moninaista hyötyä kansainvälisestä verkostoitumisesta

Kansainvälinen verkostoituminen EAHIL:n kautta koettiin huipputärkeäksi ja siitä on ollut suurta hyötyä haastatelluille. EAHIL:n kautta on muodostunut kansainvälisiä kollegaverkostoja, joiden kautta on saanut kehittämisideoita ja tarvittaessa apua oman työn haasteisiin, päässyt osallistumaan yhteisiin hankkeisiin ja kirjoittamaan yhteisjulkaisuja kansainvälisten kollegoiden kanssa. Syntyneiden kontaktien avulla on ollut helppo järjestää työvierailuja ulkomaille ja saada kansainvälisiä puhujia kotimaisiin seminaareihin. Toimiminen EAHIL:ssa on vahvistanut ammatillista osaamista, verkostoitumistaitoja, kielitaitoa, esiintymistaitoja sekä taitoa laatia esityksiä ja postereita. Omat näköalat ovat laajentuneet ja syventyneet kuulemalla siitä, missä mennään kehityksessä maailmalla, ja toisaalta jakamalla suomalaisia innovaatioita.

Tuulevi Ovaska kertoo: ”Ihastuin kollegiaaliseen ja avoimeen EAHIL-henkeen heti ensimmäisessä EAHIL-konferenssissani vuonna 2002. Viisitoista vuotta myöhemmin minulla on laaja kansainvälinen kontaktiverkosto, jolta saan helposti tukea ja neuvoja mitä moninaisimpiin ammatillisiin asioihin. Olen saanut neuvoja, apua, vinkkejä ja tukea muun muassa systemaattisten kirjallisuuskatsausten hakustrategioihin, kirjaston kalustamiseen, esimiestyöhön ja jopa urakehitysvalintoihin. Monista kollegoista on tullut ystäviä.”

”Verkostoituminen on mahdollistanut osallistumisen erilaisiin webinaareihin, esimerkiksi nyt keväällä on ollut webinaareja muun muassa erilaisista kirjallisuuskatsaustyypeistä, joka oli todella hyödyllinen webinaari. Konferenssissa käyminen hyödytti sillä tavalla, että keskustelemalla muiden osallistujien kanssa kuulin heidän työstään ja tavoistaan tehdä asioita. Se oli hyvin mielenkiintoista ja valaisevaa, kun eri organisaatioissa tehdään hyvinkin toisistaan poikkeavia tehtäviä”, kertoo Leeni Lehtiö.

Kansainvälisesti verkostoitunut asiantuntija hyödyttää myös työpaikkaansa

EAHIL:n tapahtumat ja tarjoama informaatio on ollut monella merkittävässä osassa kehittymisessä kirjastonhoitajasta/informaatikosta lääke- ja terveystieteiden tietoasiantuntijaksi sekä alan muutoksien seuraamisessa. Omille työpaikoille on tuotu paljon asioita, joista on kuultu/keskusteltu EAHILilaisten kanssa. Verkostoitumalla on päästy seuraamaan nousevia trendejä. Koulutuksista on saanut helposti omaan työskentelyyn uusia taitoja ja ratkaisumalleja. Aktiivinen verkostoituja kehittää omaa toimintaansa toisten kokemusten avulla.

Tiina Heinon mielestä kansainväliset verkostot ja kontaktit sekä benchmarking ehdottomasti palvelevat myös omaa työpaikkaa. Hän kertoo: ”Kollegiaalisuus yli valtakunnan rajojen on aivan huomattava lisävahvistus toimintaani omassa työpaikassani. Kynnys on matala sekä kysyä että vastata muiden kysymyksiin. Kansainvälinen verkostoituminen on erittäin tärkeää, se kasvattaa ammattitaitoa.”

”Olen pystynyt paitsi hyödyntämään jatkuvasti ja nopeasti kehittyvän alan uutta tietoa työssäni, kuten opetuksessa, ohjauksessa, tiedonhaussa ja viestinnässä, myös jakamaan oppimaani työyhteisössäni ja kehittämään kirjaston palveluita ja opetusta”, vahvistaa Tuulevi Ovaska.

Konferensseihin osallistuminen on ruokkinut omaa luovuutta ja synnyttänyt paikallisia innovaatioita. Konkreettisia ideoita omaan työhön tai työpaikkaan kansainvälisistä konferensseista ovat olleet mm. tilaideat, viestinnän kehittäminen, palveluiden kehittämismallit ja tuotteistamisideat (kuten opetuksen ja opastuksen palvelubuffet), uudet tietoaineistot ja tiedonhakumenetelmät sekä tiedonhaun opetuksen uudet menetelmät.

Suomen yliopistokirjastojen osaamista maailmalle

Haastatellut ovat pitäneet kansainvälisissä konferensseissa lukuisia suullisia esityksiä sekä posteriesityksiä. Aiheiden kirjossa havainnollistuu suomalaisten yliopistokirjastojen ja tietopalveluammatin kehittyminen vuosien saatossa. Esityksiä on pidetty mm. kaukopalvelukäytännöistä, laatutyöstä, osaamisen kehittämisestä ja muuttuvasta tietopalvelutyöstä. Informaatiolukutaidon opetukseen liittyen maailmalla on esitelty uusia opetusmenetelmiä, suomalaisia tiedonhankinnan ja -haun opetuspaketteja ja -kursseja, tiedonhakutapoja ja kokemuksia verkkokurssin opettamisesta. Haastatellut ovat pitäneet esityksiä myös bloggaamisesta, benchmarkkauksesta, uusista yhteisöllisistä työkaluista, kirjaston ja tiedekunnan henkilökunnan yhteistyöstä, palvelumarkkinoinnista ja kansainvälisestä yhteistyöstä projekteissa. Myös suomalaisia avoimen tieteen tukipalveluita on esitelty, kuten tutkimusdatapalveluiden pystyttäminen, uudet digitaaliset palvelut (esimerkiksi näkyvyyspalvelut) ja aineistonhallintasuunnitelmien laatimisen tuki.

Kysyimme myös missä asioissa suomalaiset yliopistokirjastot ovat onnistuneet kansainvälisesti katsoen. Ylpeitä saamme olla esimerkiksi kirjastoalan koulutuksesta, kansallisen tason yhteistyöstä, kansallisten tilastojen keräämisestä ja jakamisesta, informaatiolukutaidon opetuksesta, laatutyöstä, osaamisen kehittämisestä, eri ammattiryhmien tasa-arvoisuudesta, uusista innovaatioista ja ennakkoluulottomuudesta. Suomalaiset yliopistokirjastot haluavat kehittää toimintoja ja tiloja sekä ymmärtää asiakkaiden tarpeita. Niissä ymmärretään tieteellisen tiedon merkitys ja on panostettu paljon avoimeen tieteeseen ja tutkimuksen tuen palveluihin.

Komeiden oppimiskeskusten ammattilaiset voisivat haastateltujen mielestä tuoda enemmänkin esille saavutuksiamme kansainvälisillä areenoilla konferensseista blogeihin. Kansainvälinen verkostoituminen voi siis myös opettaa arvostamaan uudella tavalla omaa osaamista ja omassa kirjastossa kehitettyjä palveluita.

Terveiset blogin lukijoille

Kaikki haastatellut suosittelevat lämpimästi kansainvälistä verkostoitumista!

Tuulevi Ovaska: ”Ilman muuta suosittelen. Se rikastaa työelämää, auttaa ja patistaa kehittymään, helpottaa löytämään omia vahvuuksia ja kehittämään heikkouksia, antaa paljon mutta vaatii toki usein myös muuta kuin työaikaa.”

Jouni Leinonen: ”Suosittelen lämpimästi kansainvälistä, ja sen puoleen kansallistakin, verkostoitumista.”

Raisa Iivonen: ”Suosittelen ehdottomasti. Suomi on pieni maa.”

Leeni Lehtiö: ”Voin suositella kansainvälistä verkostoitumista jo lyhyen EAHIL-jäsenyyteni myötä. On hyödyllistä kuulla ja tutustua mitä muualla tehdään. Sillä tavalla pystyt seuraamaan myös omaa tekemistäsi, painitaanko samojen ongelmien parissa, pitäisikö ryhtyä kehittämään jotain uutta, mitä muuallakin jo tehdään ja olemmeko keksineet ratkaisun johonkin, mitä muualla pohditaan. Verkostoituminen on yksi hyödyllisimmistä tavoista seurata oman alan kehitystä.”

Liisa Salmi: ”Parasta on ollut omien näköalojen laajeneminen ja syventyminen ja sitä kautta suhteellisuudentajun ylläpitäminen laajemminkin kuin vain työssäni.”

Tiina Heino: ”Aivan ehdottomasti suosittelen! En usko, että olisin yhtä innostunut työstäni ja osaisin yhtä paljon ilman kansainvälistä kokemustani ja -verkostojani! Olen saanut myös elinikäisiä tärkeitä ystäviä kansainvälisistä kontakteistani. Olen ollut alallamme jo pitkään, ja tuon esille kansainvälisen työn tärkeyden aina nuorempien kollegojeni kanssa keskustellessa ja rohkaisen heitä siihen. On tärkeää toimia konnektoijana eikä vain pitää kontaktit itsellään.”

Teksti: Katja Halonen

Haastatteluvastaukset, joihin juttu pohjautuu: Tiina Heino, Raisa Iivonen, Leeni Lehtiö, Jouni Leinonen, Tuulevi Ovaska, Liisa Salmi

Kuvat: Tuulevi Ovaska, ICML+EAHIL2017, Leeni Lehtiö, Katja Halonen

Intervju med Svenska Handelshögskolas bibliotekschef Tua Hindersson-Söderholm

08/09/2017

Vi intervjuade Svenska Handelshögskolas bibliotekschef Tua Hindersson-Söderholm. Svenska handelshögskolan är den enda fristående handelshögskolan i Finland och verksam på två orter. Biblioteksservice erbjuds i Vasa via sambiblioteket Tritonia. Biblioteket i Helsingfors ansvarar utöver biblioteksservicen och informationsresursanskaffningen, även för utvecklingen och integreringen av biblioteksverksamheten i högskolans kärnprocesser.

Hur länge har du jobbat som bibliotekschef på Hankens bibliotek?

År 2009 fick jag i egenskap av vicechef överraskande ta över ansvaret för bibliotekets verksamhet och år 2010 blev arrangemanget permanent.

Vilken är din bakgrund?

Jag utexaminerade som politices magister från ÅA med biblioteksvetenskap och informatik som huvudämne år 1996. Två år senare fick jag min första fasta anställning som informatiker på Hankens bibliotek, efter att ha jobbat för Yrkeshögskolan Sydväst och SSKH vid Helsingfors universitet. Som informatiker ansvarade jag för undervisningen i informationssökning och bibliotekets informationstjänst. Då antalet elektroniska informationssystem ökade och nya system togs i bruk övergick jag så småningom till att ansvara för dessa.

På vilket sätt har din bakgrund varit till nytta i ditt jobb som bibliotekschef på Hanken?

När jag sen tog över som chef hade jag, på gott och ont, varit med och byggt upp eller utvecklat så gott som alla bibliotekets processer. På ett litet universitet gäller det att integrera så mycket som möjligt i den övriga verksamheten och att jag kände till allt det här var en stor fördel. Den största utmaningen däremot, för mig som sakkunnig, var att lära mig att tänka strategiskt. Mina ledarskapsfärdigheter har jag senare utvecklat genom att delta i olika ledarskapskurser samt via självstudier.

Vad är karakteristiskt för Hanken och Hankens bibliotek?

På Hanken råder en speciell Hankenanda som är svår att förklara för utomstående. Då universitetet är så litet är det lätt att kommunicera över gränserna. Jag upplever också att alla hjälps åt för att föra universitetet framåt och verka som ambassadörer för högskolans goda rykte. I och med den internationella atmosfären gäller det också att hålla sig ajour med utvecklingen globalt och sträva till att erbjuda de bästa tjänsterna, ibland som enda universitetsbibliotek i Finland. Att upprätthålla högklassiga bibliotekstjänster är också enkelt då man har en moderorganisation som förstår vikten av högklassiga informationsresurser. Biblioteksarbetet på Hanken fördelas på tolv fast anställda och då ansvarsområdena är många blir arbetsbilden mångsidig.

Hur har bibliotekets verksamhet utvecklats under de senaste åren?

Efter att år 2011 ha avstyrt en utlokalisering av biblioteksverksamheten gick hela bibliotekspersonalen in för en mera just-on-time och kundanpassad approach, med mindre samlingar men mera studieutrymmen och självservice. Biblioteket har också en viktig roll i undervisningen i akademiska färdigheter och i stödet till forskningen. Nytt är att arkivfunktionen och ärendehanteringen har flyttat till biblioteket.

Vilka är Hankens biblioteks utvecklingsområden inom den närmaste framtiden?

I takt med att undervisningen blir allt mera digital, ökar efterfrågan på kundanpassning även då det gäller kursmaterial. Bibliotekets roll inom upphovsrätts- och licensfrågor ökar inte bara inom detta område utan även inom öppen forskning. Den kontinuerliga utvärdering och uppföljningen av forskningens genomslag kräver också sitt. I övrigt gäller det att vara lyhörd och reagera snabbt på de förändringsbehov som uppstår kontinuerligt inom organisationen.

Hur ser universitetsbiblioteken ut år 2027?

Det skulle inte förvåna mig om man skulle ha mindre eller ingen fokus på utlåningen av kursböcker. Jag hoppas också att öppenheten vid det laget har blivit vardag, vilket å sin sida leder till ett nytt paradigmskifte i det traditionella samlingsarbetet.

Vilka förväntningar har du på Rådets verksamhet?

Jag hoppas att det kamratstöd som jag upplevde att jag fick av Rådet när jag var ny i gamet består när verksamheten genom den nya strategin tar en ny riktning. För en liten organisation är alla nätverk som underlättar nyhets- och intressebevakningen guld värda.

Kysymykset: Katja Halonen
Vastaukset: Tua Hindersson-Söderholm
Kuva: Tua Hindersson-Söderholm

Oulun yliopiston kirjaston johtaja Minna Abrahamsson-Sipponen haastattelussa

18/08/2017

SYN haastatteli Oulun yliopiston kirjaston johtajaa Minna Abrahamsson-Sipposta. Oulun yliopiston kirjasto on yliopiston erillislaitos, joka muodostuu kahdesta palvelukokonaisuudesta: Lainaus- ja tietopalvelut sekä Julkaisu- ja tietoaineistopalvelut.

Milloin aloitit johtajana Oulun yliopiston kirjastossa?

Aloitin tämän työn elokuussa 2015, joten kohta olen ollut tässä tehtävässä kaksi vuotta.

Millaisia ensimmäiset vuodet Oulun yliopiston kirjaston johtajana ovat olleet?

Nämä kaksi vuotta ovat kuluneet nopeasti mielenkiintoisten ja monipuolisten työasioiden parissa. Oulun yliopisto ja kirjasto eivät olleet minulle tuntemattomat kun aloitin, mutta silti tutustumista ja perehtymistä riittää. Ja koska yliopistomaailma muuttuu ja asiat kehittyvät koko ajan, uuden omaksuminen on jatkuvaa ja siksi työni on mielenkiintoinen ja innostava.

Millainen työ- ja koulutustaustasi on?

Koulutukseltani olen filosofian maisteri informaatiotutkimuksen alalta. Opintojen jatkaminen eteenpäin väikkyy usein mielessä ja toivon pystyväni raivaamaan siihen aikaa tulevaisuudessa.

Aloitin työurani täällä Oulun yliopiston kirjastossa ja sain tehdä monenlaisia tehtäviä kirjastossa ja hieman muillakin osa-alueilla. Monipuolisesta työkokemuksesta kirjastossa on ollut etua matkan varrella. Siirryin yliopistosta Nokia Oyj:n palvelukseen matkapuhelinpuolelle; siellä tieni vei melko nopeasti globaalin tietopalvelun johtoryhmään ja esimieheksi kansainväliselle asiantuntijaryhmälle. Viimeisimpänä tehtävänäni vastasin lopulta ulkoisten tietoaineistojen (ml. analyytikkotalot) portfoliosta. Nokia-uran jälkeen ryhdyin yrittäjäksi, mistä olin pitkään haaveillut. Liikkeenjohdon konsultointia mm. tuottava yrityksemme toimii edelleen, mutta minä olen siirtynyt pois operatiivisesta toiminnasta vain hallituksen jäseneksi.

Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?

Arvostan kirjastojen tekemää työtä tiedon ja tietoaineistojen helpon, saavutettavan ja avoimen käytön edistäjänä ja mahdollistajana. Arvostan myös yleisten kirjastojen yhteiskunnallista tehtävää ja miten sitä on toteutettu ammattitaitoisesti ja intohimoisestikin kautta aikojen. Pienen kansakunnan voimavara on lukeva, tiedostava, tutkittuun tietoon tekemisensä & kehityksensä perustava ja sivistynyt väestö. Olisimmeko näin kehittynyt maa, jos meillä ei olisi ollut näin hyvin toimivaa kirjastolaitosta?

Mikä omassa taustassasi on ollut erityisen hyödyllistä työssäsi johtajana?

Uskon että kaikesta matkan varrella on ollut jotakin hyötyä. Jos jotakin pitää nostaa, voisin ajatella että yrittäjäkokemuksesta on ollut paljon hyötyä, mm. epävarmuuden sietokyky on kasvanut. Samoin ison kansainvälisen yrityksen asiantuntijaryhmän johtaminen ja esimiehenä toimiminen on antanut valmiuksia tähänkin tehtävään. Myös jo aikaisempi kokemus yliopistomaailmasta on ollut avuksi ja hyödyksi.

Millainen työympäristö Oulun yliopiston kirjasto on?

Subjektiivisesta näkökulmastani Oulun yliopiston kirjasto näyttäytyy minulle asiantuntevana, luotettavana ja sitoutuneena työympäristönä. Rohkeuttakin löytyy työyhteisöstämme ja sitä koetan itsekin ruokkia. Uusille ideoille ja avauksille ollaan yleensä myönteisiä ja kokeilunhaluisia. Väki on vähentynyt ja tiivistynyt hurjaa vauhtia. Särkymävaraa ei oikein ole.

Missä asioissa Oulun yliopiston kirjasto on ollut edelläkävijä?

Olen ollut tässä tehtävässä vasta pari vuotta, joten tähän kysymykseen tällä kokemuksella minulla on hieman kapea perspektiivi. Tiedän että edeltäjäni ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki oli aktiivinen ja mukana monen tärkeän asian tai yhteistyön alullepanijana yhdessä taitavan henkilökuntamme kanssa.

Voisin mainita kuitenkin sähköisen opinnäytteiden käsittely- ja julkistusprosessin kehittämisen ja sähköiseen opinnäytemuotoon kokonaisvaltaisesti siirtymisen kandintöitä myöten yhtenä edelläkävijyytenä. Myös tiedonhankinnan opetuksen lähes täydellisessä kattavuudessa monitieteisessä yliopistossa, olemme olleet sitkeitä ja aikaansaapia. Ehkä tulevaisuudessa myös uusi tiivis ja matala organisaatiomme nähdään eräänlaisena edelläkävijyytenä tämän kokoluokan yliopistossa.

Mitkä ovat Oulun yliopiston kirjaston kehittämishaasteet lähitulevaisuudessa?

Kirjastojen palveluita on kehitettävä lähitulevaisuudessa vieläkin asiakaslähtöisemmin kuin nykyisin; se on varmasti kaikkien kirjastojen mahdollisuus ja haaste. Talous asettaa toki rajoja, mutta rohkea ideointi ja kokeileva ote auttavat pitkälle. Olemme yliopistokirjastoissa eräänlaisessa risteyskohdassa, jossa yhtä aikaa ylläpidetään vielä hyvinkin perinteisiä palveluita ja toisaalta luodaan uusia tarpeita vastaavia palveluita (esim. avoimen tieteen palvelut).

Tietotekninen osaaminen on monissa yliopistoissa keskitetty it-palveluyksiköille/tietohallintoon – palveluksi meille yliopistokirjastoille. On osattava pyytää oikeita palveluita sekä osattava kuvailla selkeästi palvelutarpeitaan. Silti kirjastoissa työskentelevien on kuitenkin yhä enenevässä määrin osattava tai ainakin ymmärrettävä tietotekniikkaa, tietoarkkitehtuureja ja tulevaisuudessa vielä enemmän automaation sekä tekoälyn (AI) logiikkaa ja vaikutuksia. Tietoaineistojen hallinnan ja käyttömahdollisuuksien osaamiseen ja/tai opetus- ja analytiikkaosaamiseen yhdistetty hyvä tietotekninen osaaminen on tulevaisuuden must ja nykyhetkenkin osaamistoive.

Jatkuva muutos/kehitys on yhtä aikaa mielenkiintoista, innostavaa, haastavaa ja pelottavaakin, vauhti ei näytä ainakaan hidastuvan.

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Nykyinen roolimme on perustettu tietoaineistojen hankintaan, hallintaan ja niiden hyödyntämisen edistämiseen ja opettamiseen. Sen rinnalle on tullut tieteellisen meritoitumisen seuranta, yliopiston julkaisutoiminnan palvelut sekä yleisempi tietoaineistojen ja tiedon käytön, informaatiolukutaidon opastus/opetus. Yliopistokirjastot ovat nivoutuneet yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen prosesseihin niin kiinteästi, että kyseisten prosessien tavoitteiden saavuttaminen olisi vaikeampaa jos yliopistokirjastojen palveluita ei olisi.

Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Nykypäivänä ennustaminen on melkein mahdotonta ja ennakointikin haastavaa – näkyvyyttä ei ole kunnolla edes parin vuoden päähän, koska yhteiskunnalliset ja globaalit muutokset heijastuvat nykyisin yliopistokenttäänkin nopeammin. Tämän hetken perusteella voisi arvailla että vuonna 2027 avoin tiede on joko uudistanut yliopistokirjastokentän asiantuntemukseen perustuvaan konsultatiiviseen ja jonkinlaista tieteellisen julkaisutoiminnan mahdollistavaa struktuuria tuovaan rooliin? … tai ollut ohimenevä välivaihe jonka suuret kustannustalot ovat tukahduttaneet marginaaliin? … tai supistanut kirjastotoiminnan johonkin pienimuotoiseen kapeaan historiaa ylläpitävään rooliin? … tai tekoäly? digitalisaatio? … tai …

Olet SYNin työvaliokunnan jäsen. Miten olet kokenut työvaliokunnan työskentelyn ja minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvasta yhteistyöstä?

Työvaliokunnassa toimiminen tuo tietysti yliopistokirjastokentän yhteiset asiat entistä lähemmäksi ja haastaa aktiivisuuteen myös yliopistokirjastojen yhteisten asioiden hoidossa. Vaikka työvaliokunta taivaltani on vielä aika vähän takana, tuntuu että tässä ajassa on paljon asioita joita pitää edistää tai johon ottaa kantaa. En toki pysty arvioimaan onko tahti kiihtynyt aiemmasta. Koen että työvaliokunnassamme otetaan ja jaetaan vastuuta reilusti; meillä on hyvä puheenjohtaja ja sihteeri, jotka valmistelevat asioita hyvin. Näen yhteistyössä suuren arvon, pienessä maassa ei kannattaisi keksiä pyörää uudelleen joka niemen notkossa. Lisäksi yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa on aina mahdollisuus myös johonkin aivan uuteen ja ennalta arvaamattomaan hyvään innovaatioon tai kehitykseen.

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Aurinkoista ja aktiivista syksyä!

Kysymykset: Katja Halonen
Vastaukset: Minna Abrahamsson-Sipponen
Kuva: Minna Abrahamsson-Sipponen

Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja Jarmo Saarti haastattelussa

11/08/2017

SYN haastatteli Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtajaa Jarmo Saartia. Itä-Suomen yliopiston kirjasto on yksi hallinnollinen kokonaisuus, johon kuuluvat Joensuun, Kuopion ja Savonlinnan kampuskirjastot sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan tieteellinen kirjasto.

Milloin aloitit johtajana Itä-Suomen yliopiston kirjastossa?

Aloitin Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistymistä edeltävänä vuonna eli 2009.

Millainen on taustasi ennen tähän tehtävään tuloa?

Toimin tuota ennen Kuopion yliopiston kirjaston johtajana. Olen työskennellyt erityyppisissä kirjastotehtävissä jo 1980-luvulta alkaen ja lähes kaikilla kirjastosektoreilla – vankilakirjastossakin on tullut oltua. Lisäksi olen ollut opettajana ja tutkijana lähinnä väitöskirjatöihini liittyen ja ahkera järjestöihminen. Olen myös ohjannut alaamme liittyviä väitöskirjatöitä.

Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut erilaisista dokumenteista ja niiden järjestämisestä, keräilijän vikaakin minussa on. Kirjastotyöhön on liittynyt myös kehittäminen, muuttuminen ja itsensä kehittäminen, joista olen pitänyt. Yliopistoissa kirjasto on toimija, jota ilman yliopisto ei toimi, joten työhön motivoituminen on ollut helppoa.

Oletko osallistunut johtamiskoulutukseen? Jos olet, niin mihin koulutukseen ja miten johtamiskoulutus on vaikuttanut sinuun johtajana?

Olen oikeastaan koko kirjastourani ajan ollut erilaisissa johtamiskoulutuksissa, viimeisin tämän vuoden keväältä. Lisäksi olen opettanut johtamista sekä alan ihmisille, että ollut mukana kehittämässä yliopistomme johtamiskoulutusta. Johtamiskoulutuksissa olen ollut oppimassa johtamista. Ainakin minun opiskeluaikoina yliopisto-opetus perustui substanssiosaamisen kehittämiseen, ei niinkään tietoihin ja osaamiseen toimia esimiehenä tai johtajana. Lisäksi johtamisen tutkimus kehittyy koko ajan, joten ne opit, joita 1980-luvulla sain, eivät kaikki enää päde tänä päivänä.

Mitkä ovat mielestäsi johtajan tärkeimmät ominaisuudet?

Tulevaisuuden tekeminen, resurssien hankkiminen ja asiantuntijoiden tukeminen. Kaikkein tärkeintä on osata tehdä päätöksiä, myös ikäviä, kun niiden aika on.

Olet aktiivinen julkaisija kirjastoalalla. Mikä motivoi sinua tutkimaan?

Se on oikeastaan toinen ammattini. Ajattelen myös, että aito professionaalisuus vaatii meitä kirjastoalan ihmisiä kehittämään ja tutkimaan alaamme ja sen käytäntöjä. Sitä ei kukaan muu tee. Kukaan ei ihmettele, että lääkäri tai insinööri kehittää ja tutkii omaa alaansa, mielikuva meidän alan ihmisistä tulisi olla samankaltainen.

Millainen työympäristö Itä-Suomen yliopiston kirjasto on?

Olemme saaneet olla tekemässä suomalaisen yliopistolaitoksen muutosta sekä hallinnollisesti että palveluiden kehittämisessä. Meillä on hyvä porukka töissä. Lisäksi olemme kampusrakenteemme vuoksi selvästi opetelleet digitaalisen verkkomaailman työtavat hieman muita edellä. Yliopisto myös selvästi arvostaa tekemäämme työtä.

Miten Itä-Suomen yliopiston kirjaston palveluita ja toimintoja on kehitetty viime vuosina ja mitä suunnitelmia teillä on lähitulevaisuudessa?

Suurin muutos ja tehtävä on ollut Joensuun ja Kuopion yliopiston yhdistäminen hallinnollisesti uudeksi yliopistoksi, ja tämä jatkuu vieläkin. Sen lisäksi olemme kehittäneet palveluitamme tukemaan yliopistomme opetusta ja tutkimusta. Viime vuosina avoin tiede ja siihen liittyvät asiat ovat kehittyneet entistä keskeisimmiksi ja se työ jatkuu. Olemme myös olleet aktiivisia opetuksen kehittämisessä ja saaneet tästä hyvää palautetta.

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Parina viime vuonna näyttää tulleen entistä tärkeämmäksi. Tutkijat ja opiskelijat hukkuvat infoähkyyn ja julkaiseminen tuli takaisin kirjaston tehtäviin avoimen tieteen myötä. Lisäksi meitä tarvitaan entistä enemmän myös hallinnollisesti ja tähän liittyen taloudellisesti: raportoimme yliopiston julkaisut ja teemme muutakin bibliometristä työtä.

Miltä tulevaisuus näyttää? Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Hyvältä, mutta sumealta. Hurjin visioni on, että kirjastot saavat avattua ja järjestettyä kaiken tutkimukseen ja opetukseen liittyvän aineiston verkkoon ja olemme oppineet hyödyntämään tekoälyä tiedonhaussa ja -järjestämisessä. Kirjastojen työ on entistä enemmän mukana olemista opiskelijan ja tutkijan arjessa joko fyysisesti tai verkon kautta opettajana ja neuvojana informaation käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Millaisia odotuksia sinulla on SYNin toiminnalle ja SYNin piirissä tapahtuvalle yhteistyölle?

Olemme pystyneet luomaa yhdessä Suomeen hyvälaatuiset palvelut ja käytänteet yliopistokirjastoihin ja pitäneet yliopistokirjastojen puolia. Tätä kannattaa jatkaa ja vahvistaa. Tulevaisuus on verkostojen.

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Käyttäkää yliopistokirjastoja ja taistelkaa tutkitun tiedon puolesta!

Kysymykset: Katja Halonen
Vastaukset: Jarmo Saarti
Kuva: Raija Törrönen

Lappeenrannan tiedekirjaston johtaja Ulla Ohvo haastattelussa

04/08/2017

SYN haastatteli Lappeenrannan tiedekirjaston johtajaa Ulla Ohvoa. Lappeenrannan tiedekirjasto on Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteiskirjasto.

Kuinka kauan olet toiminut johtajana Lappeenrannan tiedekirjastossa?

Tähän mennessä reilut kuusi vuotta eli maaliskuussa 2011 aloitin kirjastonjohtajana Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjastossa. Samana vuonna muutamaa kuukautta myöhemmin kirjastosta tuli Lappeenrannan tiedekirjasto kirjaston yhdistyessä Saimaan ammattikorkeakoulun kirjaston kanssa.

Millainen on taustasi ennen tähän tehtävään tuloa?

Tein hyppäyksen sairaalamaailmasta yliopiston puolelle ja kirjastomaailmaan vuonna 1997. Aloitin silloin työskentelyn informaatikkona Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjastossa. Vuosina 2001-2010 toimin Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa (nyk. Saimaan ammattikorkeakoulu) tietopalvelupäällikkönä, kunnes siirryin takaisin yliopistolle 2010 valmistelemaan kirjastojen yhdistämistä.

Tulin kirjastotyöhön täysin alan ulkopuolelta eli tietohallinnon tehtävistä. Tietoteknisissä tehtävissä ehdin olla vuodesta 1981 alkaen ensin Kuopion yliopistossa ja sittemmin Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä. Koulutustaustani on tilastotieteen, yhteiskuntatieteiden ja tietojenkäsittelyn alalta.

Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?

Kiinnostus kirjastomaailmaan heräsi työssäni Kuopion yliopistossa tutustuttuani kirjaston tietojärjestelmiin ja sitä kautta jonkin verran yliopiston kirjastossa tehtävään työhön. Jatkuva tiedon tulva yliopiston atk-tehtävissä jo tuolloin 1980-luvulla tuntui haasteelliselta ja mietin, että tiedon tulvan hallintaan täytyy olla jotain ratkaisuja. En paljon siihen aikaan näistä asioista ymmärtänyt, mutta jotenkin tuli mieleen, että kirjastoalalla voisi olla vastauksia. Tämä pohdintani johti siihen, että hankin 1980-luvun puolivälissä muodollisen pätevyyden informaatikon tehtäviin Teknillisen korkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksen Info-kurssilla.

Mikä omassa taustassasi on ollut erityisen hyödyllistä työssäsi kirjaston johtajana?

Nykyisessä yhteiskirjastoympäristössä konkreettista hyötyä on ollut ainakin siitä, että on työskennellyt aikaisemmin sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa. Myös yli viidentoista vuoden tausta monenlaisissa tietotekniikan tehtävissä antaa vähän perspektiiviä tähän kovin teknistyneeseen ympäristöön ja sen edelleen kehittämiseen. Omalla työuralla monet asiat ovat risteilleet niin, että asia on sama, näkökulma vain on vaihtunut. Mm. tutkijoille tarjotuissa palveluissa olen ollut mukana tavalla tai toisella vuodesta 1981 saakka. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että asioiden katsominen eri näkökulmista auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja asettamaan asioita edes jotenkin realistisiin mittasuhteisiin. Teoreettisten opintojeni anti tähän työhön on ehkä se ajattelutapa, joka tulee lähinnä tilastotieteen ja yhteiskuntatieteiden taustasta.

Oletko osallistunut johtamiskoulutukseen? Jos olet, niin mihin koulutukseen ja miten johtamiskoulutus on vaikuttanut sinuun johtajana?

En varsinaisesti ole tavoitellut johtajan pestejä, vaan pikemminkin vain tarttunut sopiviin tilaisuuksiin. Omat korkeakoulutyönantajani ovat tukeneet koulutuksella esimiestehtävissä työskenteleviä, mikä on ollut kiitettävä tuki johdolta. Johtamisen erikoisammattitutkintoon kuuluneessa koulutuksessa oman mukavuusalueen ja johtamistyön merkityksen keksiminen olivat tärkeä oivallus oman johtajuuden kehittymisessä.

Yliopiston esimiehille on ollut pakollisena Leadership Excellence –ohjelma. Sen keskeisin merkitys taas on ollut se, että johtaminen on tullut osaksi omaa johtajuutta laajempaa kontekstia, kun kaikki samassa organisaatiossa esimiestyötä tekevät ovat tavallaan samassa veneessä ja asioista on opittu puhumaan yhteisillä käsitteillä. Korkeakouluympäristö on ennen kaikkea myös tutkimuksen ja oppimisen ympäristö ja siksi on hyvä yrittää katsella hiukan myös johtamisen marginaaleihin. Opettajan pedagoginen pätevyys antaa johtamiseen lisää ulottuvuutta. Jos pystyy ymmärtämään edes hitusen paremmin opetustyötä ja oppimista, helpottaa se korkeakoulukontekstissa toimimista ja antaa ainakin mahdollisuuden parempaan palveluun.

Millainen työympäristö Lappeenrannan tiedekirjasto on?

Pieni akateeminen kirjasto, jossa on onnistuneesti otettu käytäntöön yhdistyneiden kirjastojen parhaita puolia. Kannustamme toisiamme keksimään luovia ratkaisuja ja yritämme pysyä sinnikkäästi mukana menossa, vaikka emme voikaan ihan kaikessa olla kehityksen kärjessä. Meillä kokeillaan ja erehtyä saa. Luottamus on kaiken toiminnan avain Lappeenrannan tiedekirjastossa. Kaikille työntekijöille annettu mahdollisuus tehdä etätyötä on osa meidän arkeamme.

Pienessä kirjastossa toimenkuvat ovat monipuolisia ja se onkin asia, jonka esimerkiksi koulutuspäivien ja verkostojen tapaamisia järjestävien toivoisi ottavan huomioon päällekkäisyyksien välttämiseksi. Samat henkilöt ovat mukana monenlaisessa yhteistyössä toisin kuin isojen kirjastojen työntekijät, joiden toimenkuvat ovat suppeammat.

Miten Lappeenrannan tiedekirjaston palveluita ja toimintoja on kehitetty viime vuosina?

Keskitetty kirjaston ja tietohallinnon yhteispalvelupiste on ainoa palvelupiste kirjastossa nykyisin. Vuoden 2017 alussa aloitimme myös 24/7 omatoimikirjaston toiminnan eli kirjaston tilat henkilökunnan tiloja lukuun ottamatta ovat asiakkaiden käytettävissä. Tämä on lisännyt kävijöiden määrää huomattavasti. Henkilöstö toimii vuodesta 2016 alkaen erilaisissa palvelutiimeissä ja tiimit vastaavat palvelun tuottamisesta. Esimiesten rooli on aika hallinnollinen ja esimiestiimissä pyrimmekin tuottamaan palvelua, jolla voisimme tukea työntekijän itsensä johtamista.

Mitkä ovat Lappeenrannan tiedekirjaston kehittämisen painopisteet lähitulevaisuudessa?

Yliopiston opetuksen digistrategian tavoitteena on ’tarjota laadukas oppimiskokemus, enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta ja osaamisen osoittamista’. Kirjasto tukee tavoitetta tarjoamalla aineistoa opetukseen ja ottamalla omassa opetuksessaan myös huomioon digitalisaation tavoitteet.

Tutkimuksen palveluissa kehitetään järjestelmien välisiä yhteyksiä ja kaiken kaikkiaan pyritään helpottamaan tutkijan työtä. Tulevien tietojärjestelmäratkaisujen mahdollisuudet toiminnan kehittämiseen tutkitaan ja pyritään käyttämään hyväksi. Tilaratkaisuja on tavoitteena kehittää vuoteen 2019 mennessä sellaisiksi, että tilat palvelevat entistä paremmin uudenlaisena ja monipuolisena tutkimus- ja oppimisympäristönä.

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Kirjasto on avoin tieteellisen kommunikaation, oppimisen ja tutkimuksen ympäristö ja tuki. Kirjasto tarjoaa asiantuntijapalveluja tutkimuksen ja oppimisen tiedonhallintaan, informaatiolukutaitoon ja tarpeenmukaisten aineistojen saatavuuden. Kirjaston palvelu tukee yliopistoa sen tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Kirjasto on digitaalinen ja fyysinen oppimisen ja tutkimuksen työskentely-ympäristö ja kansalaisille avoin akateeminen yhteiskirjasto. Kirjasto toimii palveluaikojen ulkopuolella tiedeyhteisön jäsenten omatoimikirjastona. Kirjasto tarjoaa tiedeyhteisössä tutkimuksen ja oppimisen tiedonhallintaan ja sen infrastruktuuriin liittyvää osaamista ja monipuolisia palveluja.

Millaisia odotuksia sinulla on SYNin toiminnalle ja SYNin piirissä tapahtuvalle yhteistyölle?

SYN on tärkeä verkosto ja viiteryhmä akateemiselle kirjastolle ja toivottavaa on, että korkeakoulukirjastokentälle yhteisiä kysymyksiä käsiteltäisiin tulevaisuudessa yhä enemmän ilman sektorirajoja. Isommassa joukossa kun voi olla enemmän voimaa ja osaamista. Kehityksen fokus kannattaisi pitää palvelussa eikä akateemisissa rakenteissa. SYNilla on valitettavasti hiukan vanhahtava leima vielä nykyään, mutta ehkäpä tekeillä oleva strategia vähän ravistelee pölyjä.

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Keveyttä ja kokeilumieltä, hommia ei kannata painaa aina otsa rypyssä.

Kysymykset: Katja Halonen

Vastaukset: Ulla Ohvo

Kuva: Lappeenrannan tiedekirjasto

Rinnakkaistallennuskäytäntöihin tutustumassa – kertomus henkilökuntavaihdosta

24/04/2017

Pitkän työuran jälkeen aloitin opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, kirjasto- ja tietopalvelun tutkinto-ohjelmassa ja olin päässyt opinnäytetyövaiheeseen. Työssäni olin kuullut Suomen yliopistokirjastojen neuvoston henkilökuntavaihdosta ja miettiessäni opinnäytetyötä ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Selvitykseni aiheena on rinnakkaistallentaminen yliopistoissa, joten valitsin kaksi rinnakkaistallennuksen suhteen erilaista yliopistoa vaihtokohteekseni.

Sovittuani Lapin korkeakoulukirjaston johtajan kanssa asiasta otin yhteyttä sekä Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen tutkimustietojärjestelmästä vastaavaan henkilöön että Jyväskylän yliopiston kirjaston avoimen julkaisemisen yhteyshenkilöön. Sovittuani heidän kanssaan päivämäärät ja ohjelman, tein matkasuunnitelman ja varasin matkat ja yöpymispaikat. Ennen matkaa tein taustatyötä perehtymällä molempiin organisaatioihin nettisivujen avulla.

Suomi on pitkä maa ja koko yö meni junassa Rovaniemeltä Helsinkiin. Maanantaiaamuna olin Kaisa-kirjastossa, jossa minut otettiin ystävällisesti vastaan, pääsin kirjastokierrokselle ja sain paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta. Kuulin kirjaston näkökulmasta Helsingin yliopiston avoimen tieteen ja rinnakkaistallentamisen rakenteesta sekä tutkimuksesta ja julkaisuista TUHATissa. Kävimme antoisia keskusteluja ja nauhoitinkin vastauksia esittämiini kysymyksiin. Tiistaina jatkoimme samasta aiheesta eri henkilön kanssa, syventyen juuri tallentamiseen, ja oli mielenkiintoista huomata miten me puhuimme samoista asioista ja miten meillä oli paljon samantyylisiä ongelmia tässäkin asiassa. Vaikka määrät ovat aivan eri tasoa Lapissa ja Helsingissä, samantyyliset ongelmat ovat kuitenkin molemmilla ratkottavina.

Sain paljon tietoa – osasta osan jo tiesinkin – mutta myös uutta tietoa, ja uuden tiedon viemistä omaan organisaatiooni. Helsingin yliopiston kirjastossa oli juuri meneillään Pop Up stand -päivät, joilla oli tarkoitus saada kiinnostuneita asiakkaita tapaamaan asiantuntijoita, joilta voi halutessaan kysyä ORCIDiin, rinnakkaistallennukseen tai avoimeen julkaisemiseen liittyvä kysymyksiä. Vierailin tapahtumassa kyselemässä ja seuraamassa tilannetta. Tuli tunne, että kirjaston henkilökunnan on tärkeää jalkautua asiakkaiden saataville. Onneksi aikataulu ei ollut liian tiukka, vaan vietin myös aikaa itse kirjastossa: tutkimassa, katselemassa, havainnoimassa ja seuraamassa siellä olevia asiakkaita sekä virkailijoita.

Kahden päivän päästä jatkoin matkaani junalla Jyväskylään. Jälleen sain ystävällisen vastaanoton ja paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta, mutta tieto oli eri tavalla jäsenneltyä. Samaa asiaa voidaan tehdä eri tavalla. Organisaatioilla on erilaiset järjestelmät ja tiedonkeruu, myös tietojen tallentaminen tapahtuu eri tavalla. Todella mielenkiintoista oli huomata, miten eri tavoin tietoja voidaan kerätä ja tallentaa. Jyväskylässä oli TUTKA ja JYX-julkaisuarkisto, joihin pääsin tutustumaan tarkemmin.

Myös erilaisiin kirjastorakennuksiin ja kirjastojen erityisyyksiin oli ilo tutustua. Sain kunnian nähdä Jyväskylän yliopiston kirjaston aarteen, joita on vain neljä kappaletta maailmassa. Näistä yksi on Tanskan kuninkaallisessa kirjastossa, yksi Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa sekä kaksi Suomessa, toinen Kansalliskirjastossa ja toinen Jyväskylän yliopiston kirjastossa. Teosta säilytetään lukkojen takana ja tarkasti oikeassa lämpötilassa.

Jyväskylän yliopiston kirjasto ei ole enää vain kirjasto, vaan avoimen tiedon keskus / kirjasto. Rinnakkaistallentamisesta sain erittäin paljon tietoa, onhan Jyväskylän yliopisto todella saanut tallennettua ison määrän tutkijoidensa artikkeleita. Rinnakkaistallentamiseen oli paneuduttu tehokkaasti ja tuli tunne, että se on heille tärkeä asia. Vaikka Jyväskylän yliopiston sivuilla onkin paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta ja avoimesta julkaisemisesta, niin käytännön ohjeet ja omien kokemusten kertominen valaisee asiaa eri tavalla, varmasti mieleenpainuvammin. Sain myös seurata, miten tiedon tallentaminen tapahtui konkreettisesti. Lisäksi vietin pienen hetken Jyväskylän kirjaston ”asiakkaana” ja seurasin asiakkaiden ja virkailijoiden työskentelyä. Opiskelijat olivat järjestäneet paneelikeskustelun, joka oli kerännyt joukon opiskelijoita kirjastoon.

Mieleen jäivät myös muutokset. Helsingin yliopiston kirjastossa oli ollut paljon muutoksia, ja uusia henkilöitä oli siirtynyt niihin tehtäviin, joihin kävin tarkemmin tutustumassa. Jyväskylän yliopiston kirjastoon on tulossa uusi tutkimustietojärjestelmä, joten uuden oppimista on tiedossa myös heidän henkilökunnalleen. Molempien organisaatioiden henkilökunnan auttamisen halu ja tiedon jakaminen oli todella antoisaa. Olin otettu saamastani ystävällisestä kohtelusta. Kiitos kaikille, jotka teitte vierailustani niin antoisan!

Eija Kumpula
Kirjastosihteeri
Lapin korkeakoulukirjasto
Lapin yliopisto

Kuva: Katja Halonen, tehty Wordle-ohjelmalla

Henkilökuntavaihdosta uusia ideoita omaan työhön

12/04/201712/04/2017

Pyysimme Suomen yliopistokirjastojen neuvoston henkilökuntavaihdossa vuosina 2015-2016 olleita kertomaan kokemuksistaan. Henkilökuntavaihto on koettu hyvin hyödyllisenä, virkistävänä, kiinnostavana ja omaa ammatti-identiteettiä vahvistavana.

”Olen työskennellyt kirjastoissa yli kolmekymmentä vuotta ja tämä vaihtoviikko jää merkittävänä merkkipaaluna työuralleni. Suosittelen lämpimästi opintomatkaa toisiin kirjastoihin kaikille! Mukaan kannattaa pakata uteliaisuutta ja avointa mieltä. ”
– Liisa Tervonen, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Henkilökuntavaihdossa olleet ovat saaneet tehdä käytännön työtä, tutustua erilaisiin kirjastoihin ja tiloihin, kokoelmiin, tietojärjestelmiin ja palveluihin. Yksi tärkeimmistä esiin nostetuista anneista on ollut mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kohdekirjaston työntekijöiden kanssa. Henkilökuntavaihdoista on ollut hyötyä sekä lähettävälle että vastaanottavalle kirjastolle. Kokemuksista on kerrottu eri tavoin oman kirjaston sisäisesti sekä kirjastojen verkkolehdissä ja blogeissa.

Henkilökuntavaihtokohteet ovat valikoituneet työntekijöiden kiinnostuksen kohteiden mukaan. On haluttu päästä tutustumaan

uusiin järjestelmiin tai palveluratkaisuihin, kuten iPadien lainaus
erilaisiin tapoihin organisoida työtä, kuten asiakaspalvelutyö tiimeissä
omaa vastaavaan työhön toisessa kirjastossa, kuten kaukopalvelu
uusiin kirjastotiloihin
toisenlaisiin toimintatapoihin
kollegoihin, jotka ovat tulleet niminä tutuksi työn kautta.

On myös innostuttu lähtemään vastavaihtoon sen jälkeen kun oma kirjasto on toiminut vastaanottavana kirjastona. Henkilökuntavaihdolta on toivottu uusia ideoita ja näkemyksiä, oppia työmenetelmistä ja -tavoista sekä vaihtelua työvuoteen.

Henkilökuntavaihto kestää 3-5 päivää. On mahdollista sopia myös lyhempiä tutustumiskäyntejä toisiin kirjastoihin. Kohdekirjastojen huolella järjestämät ohjelmat ja ystävälliset sekä avuliaat ”paikallisoppaat” saivat paljon kiitosta.

”Pääsin tutustumaan kaikkiin Jyväskylän yliopiston kirjaston toimintoihin, ohjelma oli hienosti jaettu alkaen asiakaspalvelusta, edeten luetteloinnin ym. kautta tietojärjestelmäpuolelle.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

”Kolme päivää on liian pieni aika oppia oikeasti minkään paikan käytäntöjä. Toisaalta se on kevyt isäntäpaikan kannalta; henkilöstöä ei sidota pitkäksi aikaa perehdyttämiseen.”
– Minna Helander, Helsingin yliopiston kirjasto

Omista poikkeavien toimintatapojen ja työvälineiden näkeminen ja tiedonvaihto puolin ja toisin on koettu kiinnostavaksi ja hyödylliseksi. Joissakin asioissa on huomattu oman kirjaston olevan edelläkävijä, joissakin asioissa taas on saatu apua kehittämiseen. Tietoja on vaihdettu henkilökuntavaihtojen jälkeenkin ja hyödynnetty syntyneitä suhteita.

”Opiskelija sai tiedonhaun ohjausta videotykin välityksellä, ja yhtä aikaa samassa tilassa kolme työntekijää työskenteli avokonttorissa.”
– Kirsi Rask, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

”Aukioloja JYK oli järjestänyt niin, että asiakkaina olevat opiskelijat sulkivat kirjaston. Myös itsepalveluna toimiva varausten nouto oli heillä jo tuolloin käytössä.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

Kaikki kokemuksistaan kertoneet suosittelisivat vaihtoa kenelle hyvänsä. He olivat kokeneet olevansa tervetulleita ja saaneet vaikutelman, ettei vierailu kuormittanut vastaanottajakirjastoa liikaa. Henkilökuntavaihto on poikinut paljon uusia ajatuksia ja ideoita sekä vahvistanut omaa osaamista ja itseluottamusta.

”Vaihto sopii oikein hyvin kaikille kirjastolaisille, on erittäin avartavaa päästä seuraamaan toisen kirjaston arkea ja jos/kun vierailu on niin hyvin organisoitu kuin JYK oli sen tehnyt. Ehdottoman kannatettavaa on käydä toisessa kirjastossa vierailulla.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

”Hienoa oli myös se, että sain kohdata niitä ihmisiä joiden kanssa olen jo vuosia tehnyt yhteistyötä kaukopalvelussa. Ja sain uskoa itseeni: minäkin olen ihan kelpo tekijä tässä kirjastomaailmassa!”
– Liisa Tervonen, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Kehittämisehdotuksina mainittiin pidemmät vaihdot, esimerkiksi kuukausi tai pari, ja vaihdot johonkin projektiin liittyen. Ajateltiin myös, että vaihtomahdollisuudesta ei tiedetä tarpeeksi. Itse vaihdossa olleet toivoivat saavansa vielä isännöidä henkilökuntavaihtoa omassa kirjastossaan. Omien toimintojen esittelyä pidettiin hienona ja palkitsevana.

Juttu pohjautuu Minna Helanderin, Mika Hirvosen, Kirsi Raskin ja Liisa Tervosen kirjoituksiin kokemuksistaan. Suuret kiitokset heille!

Teksti: Katja Halonen
Kuvat: Teppo Kahtola