Harjumaisemissa lumen valossa

Kuva: Salla Hirvonen. CC BY 4.0.

FUNin juhlavuosi huipentui Jyväskylässä paikan päällä pidettyyn 25-vuotisseminaariin teemana FUN näkyy. Kasvokkaista ihmisten tapaamisen mahdollisuutta oli kovasti odotettu. Koronan vuoksi juhlasalin maksimihenkilömäärä oli rajattu 90 henkeen ja koronan vuoksi osallistujamäärä jäi siitä alle puoleen.

Poikkeusoloissa järjestetty juhla sujui kahvittelun, tapaamisten ja kiinnostavien esitysten parissa. Suomen rehtorineuvoston UNIFIn puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen totesi yliopistojen yhteisten verkostojen tärkeyden. Niillä on suuri lisäarvo yliopiston toimintaan. Yliopistot ovat syntyneet kirjastojen ympärille, tuottamaan uutta tietoa ja siirtämään tietoa uusille sukupolville. Tulevaisuuden haasteista hän nosti esiin muun muassa hallituksen tavoitteen nostaa 50 prosenttia ikäluokasta korkeakoulututkintoon. Miten kirjasto vastaa haasteeseen, joka suuresti kasvavan opiskelijamäärän lisäksi muodostuu yhä monimuotoisemmasta opiskelijajoukosta, eri kielistä ja kulttuureista?

OKM:n ylijohtaja Atte Jääskeläinen linjasi, että on syytä mennä kohti vastuullista tutkijanarviointia, jossa kanavan sijaan arvioidaan sisältö. Sekä kohti nopeampaa julkaisemista, julkaisualustoja ja tiedeyhteisöjen omia vastuullisia kanavia hyödyntäen. Suomalainen tutkimus ei ole kilpailukykyinen ilman avoimuutta. Myös kotimaisen tiedejulkaisemisen ahdinko tulisi ratkaista ja kaikki ideat siihen liittyen ovat tervetulleita.

Kirjastonjohtaja emerita Päivi Kytömäen ansiokkaasta puheesta kävi hyvin ilmi, miten SYN/FUN on historiansa aikana useasti ollut aallonharjalla tuomassa esiin ja edistämässä korkeammalle opetukselle ja tutkimukselle tärkeitä asioita. Esimerkkeinä vaikkapa FinELib, informaatiolukutaidon opetus, julkaisujen arviointi ja avoin julkaiseminen. Päivi Kytömäen laatima tiivistelmä FUNin 25-vuotisesta historiasta pyöri katsottavana näyttöruudulla juhla-aulassa.

Opiskelijan näkökulmaa tiedekirjastojen tulevaisuuteen valotti SYLin varapuheenjohtaja Aleksi Sandroos. Hänen mielestään tulevaisuudessakin aina tarvitaan yliopistokirjastoja, vaikkakin ne voivat olla paljon muutakin kuin fyysinen tila. Tulevaisuuden yliopistokirjasto mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman työskentelyn, on nopea ja maksuton sekä huomioi erilaiset ihmiset ja heidän työskentelytapansa monenlaisia tiloja tarjoamalla. Nuoret haluavat jatkossakin muuttaa opiskelupaikkakunnilleen, joilla tiedekirjastot ovat viihtyisiä, valoisia, rentoja, yhteistä tekemistä mahdollistavia ja kahviloin varustettuja. Tehokas tilojen käyttö ja muokattavat tilat edistävät kehitystä.

Kiireinen europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen ehti etäyhteydellä Brysselistä kertoa näkemyksiään tieteen tulevaisuudesta Euroopassa. Tiede on useiden EU:n nykyisten pyrkimysten ajuri ja mahdollistaja. EU on asettanut eri yhteyksissä useita tavoitteita nostaa tieteen ja TKI-sektorin rahoitusta, mutta niistä ei ole tullut totta, vaan Eurooppa on entistä enemmän jäänyt jälkeen USA:sta, Japanista ja Kiinasta. Tieteen tulisi olla riippumatonta ja omalakista, mutta sen tulosten hyödyntäminen on raadollista kisaa valtioiden kesken.

EU:ssa avataan nyt erityisen innovatiivisille hankkeille ja soveltamiselle erilaisia pullonkauloja ja vanhaan kolmen prosentin tavoitteeseen ollaan sitoutumassa uudelleen. Tutkimuksen sisämarkkinoita, TKI-investointien priorisointia, tutkijoiden pääsyä huipputason infraan ja heidän liikkuvuuttaan parannetaan. Tieteen avoimuus on keskeistä ja vaikuttaa myös laajemmin sivistyksen rakentamiseen.

Tutkijanäkökulma päätti esitykset. Suomen historian professori Petri Karonen pohti historiantutkimuksen tulevaisuutta. Historiantutkimuksessa kaikki liittyy kaikkeen. Digitalisaatiosta ja digitoinnista nousi esiin kiintoisa aspekti: painottuuko tutkimus aidosti oikeisiin asioihin? Tietokannat ja bibliometriikka eivät myöskään ole vain oikeita ja hyviä – tutkimusta hankaloittavat esimerkiksi tupla- ja triplatietueet, painotukset ja informaation hyödyntäminen epäeettisesti. Digitalisaatio myös lisää informaation manipulointia ja väärinkäyttöä, jolloin lähdekritiikin taidot nousevat tärkeiksi. Julkaisufoorumeiden eriytyminen jatkuu ja OA-julkaisemisesta tullee normi. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei saa unohtaa. Suomeksi ja ruotsiksi pitää julkaista rajusti! Ja kaiken yllä ja edellytyksenä ovat resurssit. Millä resursseilla uudistetaan kaikki avoimeksi?

Seminaarin päätteeksi kohotettiin FUNin puheenjohtaja Ari Muhosen johdattamina juhlamaljat, ja toisetkin, sekä nautiskeltiin tarjoiluista ja hyvästä seurasta maisemaikkunoiden äärellä hiljalleen putoilevan lumisateen pehmentämässä harjumaisemassa.

Susanna Parikka
kirjastonjohtaja
Lapin korkeakoulukirjasto

FUN näkyy -seminaari 9.11.2021

Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähde. Kuva: Timo Hautala. CC BY 4.0

FUN 25 vuotta -juhlaseminaarisarja huipentuu Jyväskylässä 9.11.2021 järjestettävään FUN näkyy -seminaariin.

Seminaarissa kuullaan Unifin puheenjohtajan, Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläisen, Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Atte Jääskeläisen, europarlamentaarikko Mauri Pekkarisen ja SYL:n varapuheenjohtaja Aleksi Sandroosin puheenvuorot. Lisäksi Suomen historian professori Petri Karonen puhuu historian tutkimuksen tulevaisuudesta ja kirjastonjohtaja emerita Päivi Kytömäki esittelee FUNin historiaa, ja vastaa kysymyksiin, miksi FUN on olemassa ja mitä FUN on nykyään. (ks. tarkempi aikataulu ja ohjelma).

Ilmoittautuminen seminaariin 4.10.–31.10.2021.

Seminaari on suunnattu erityisesti kirjastoalan ammattilaisille ja kirjastojen sidosryhmille.

Tervetuloa mukaan!

Kokeile ja uusiudu

Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN juhlii neljännesvuosisataansa menemällä suoraan asiaan, strategiaansa, ja avaamalla sen kolmea teemaa kolmessa webinaarissa – korona näyttää pääsemmekö seminaariin syksyllä. Sarjan toisessa webinaarissa 20.5. FUN kokeilee – teemaan tarjottiin kolme erilaista variaatiota: aktiivisen kamarimuusikon ja AI-tutkijan näkökulmaa, huippuOA-kehittäjän tieteenhistoriallista näkökulmaa sekä Citizen Science -pioneerin näkökulmaa.

Kokeilut ja yhteyden tärkeys uudistumisessa yhdistivät esityksiä.

Alankomaat, Tanska ja Suomi ovat kirjastomaina ihan eturivissä. Cynthia Liem kertoi Delftin teknisen yliopiston ja Alankomaiden kansalliskirjaston koordinoimasta, meneillään olevasta Future Library Lab -projektista. Siellä kokeillaan ja heittäydytään uuteen, kohtauttamalla asiakkaita, kirjastolaisia, tutkijoita ja uutta teknologiaa, Future Libraries Lab (tudelft.nl)

Myös asiakkaiden tarpeita pohdittiin ­– tekoälytutkija oli myös koulutettu aktiivinen pianisti ja tästä näkökulmasta tiedontarpeiden esittely oli kiintoisaa. Cynthia Liemin mukaan tutkija turvautuu kirjastoon yleensä vain silloin, jos ei muuten tai muualta löydä etsimäänsä. Tähän voisi auttaa sekä keskustelun lisääminen tutkijoiden kanssa että kirjaston tiedotuksen lisääminen. Yleisesti tutkimuksen palveluista pitäisi kirjastojen kertoa enemmän niin, että tutkijat saataisiin mukaan. Kirjasto voisi erityisesti auttaa tutkijoita tekemällä tutkijan työn näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi kuin tutkija itse sitä ikinä saa tehtyä, totesi Cynthia Liem. Kirjastoissa voisi kokeilla järjestää avoimia tutkijoiden keskusteluhetkiä – he voisivat kertoa omasta työstään ja kirjasto voisi kertoa omasta työstään tutkijoiden hyväksi.

Erilaisten esitysten voima on uusien tulokulmien avaaminen omaan ajatteluun. Future Libraries Lab -projektissakin pohditaan mm. miten AI voisi auttaa aineistojen avaamisessa ja miten kirjastot voivat jatkaa tulevaisuuden etsintää. Tavoitteena on tuoda eri näkökulmat esiin, jotta jokainen voisi päästä ulos omasta kuplastaan. Tätä tavallaan toi esiin myös Janne-Tuomas Seppäsen esitys, joka olikin tarinallinen aikamatka tieteellisen kommunikaation historian ratkaiseviin hetkiin – pienestä sattumasta voi olla kiinni kehityksen kehittyminen. Tiedekirjastoissa olisi tarpeen olla hyvin perillä siitä mitä on omassa yliopistossa tutkimuksessa meneillään ja mitä tulossa.

Yhteydestä ja kokeiluista kertoi myös kansalaistiedettä laajasti valottanut, tanskalaisen jo vuosia asiaan perehtyneen ja sitä edistäneen Thomas Kaarstedin esitys. Ratkaisevaa Odensessa Etelä-Tanskan yliopistossakin kansalaistieteen edistämisessä olivat olleet kevyet erilaiset kokeilut ja yhteyden löytyminen tiedekuntien kanssa.

Esitysten diat ovat FUNin verkkosivuilla FUN kokeilee -webinaari – FUN (yliopistokirjastot.fi). Kaarstedin esitys on saatavissa FUNin yhteistyösihteeriltä.

Susanna Parikka
Kirjastonjohtaja
Lapin korkeakoulukirjasto

Kirjastojen vaikuttavuutta etsimässä

Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro.
Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro

Yliopistokirjastojen verkoston 25-vuotista taivalta juhlitaan poikkeusaikana webinaarien merkeissä, joista ensimmäinen käsitteli FUN:in strategian yhden osa-alueen mukaisesti vaikuttavuutta. Webinaarin kansainvälisenä puhujana oli Lynn Silipigni Connaway, joka toimii OCLC:n kirjastotrendien ja käyttäjätutkimuksen johtajana. Hänen aiheenaan oli tiedekirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen epävarmuuden aikoina.

Aihe on hyvin ajankohtainen. Monet kirjastot ovat kuluneena vuonna joutuneet miettimään toimintaansa ja osoittamaan vaikuttavuuttaan pandemian keskellä. Kirjastot ovat olleet joitain aikoja kiinni, eikä vieläkään olla normaalissa toimintamoodissa.

Silipigni Connawayn esitys perustui hänen johtamaansa tutkimukseen Academic Library Impact: Improving Practice and Essential Areas to Research (2017). Laajaan tutkimukseen kuului kirjallisuuskatsauksen ohella yliopiston johdon, kuten provostien haastatteluja. Kirjastojen vaikuttavuuteen liitettyjä osa-alueita olivat palvelu, oppimisen tukeminen, yhteistyö ja viestintä.

Tärkeäksi kirjaston vaikuttavuuden ilmentymäksi nousi kriittisten taitojen lisäys fake news -maailmassa, joka tämän tutkimuksen julkaisuaikana (2017) oli nostamassa vasta päätään ja laajenemassa hurjiin mittoihin Yhdysvalloissa. Vaikuttavuutta Silipigni Connawayn mukaan on tuotettava myös kuvallistamalla saavutuksia ja erilaisia mittareita. Datan lisääminen osaksi yliopiston kerättävää dataa on erittäin tärkeää ja rohkenen väittää, että monissa suomalaisissa korkeakouluissa tämä on jo varsin hyvällä tolalla.

Vaikuttavuutta arvioidessa kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sananparsi tietää kertoa. Kirjaston impaktia voidaan parantaa myös yhteistyöllä moneen suuntaan kirjaston sisältäpäin. Laajentumalla toimimaan läheisesti oman yliopiston hallinnon, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa, ja yhä enemmän ulkopuolelle, voidaan saavuttaa perustavuutta toimintaan. Myös kirjaston toiminnan ja tilojen suunnittelussa eri ryhmien osallistaminen on koko ajan tärkeämpää, kun yliopistojen tiloja tiivistetään ja uudistetaan. Monilla tavoin voi ajatella, että kirjaston vaikuttavuus ja merkitys on tulevaisuudessa toimia yliopiston strategisten tavoitteiden saavuttamisen kumppanina.

 

Tommi Harju
kirjastonjohtaja
Taideyliopiston kirjasto