Lukuvuosi käynnistyy

Syksy tuo tullessaan paljon työryhmätoimintaa.

Tampereen yliopiston kirjasto, Linna.
Tampereen yliopiston kirjasto, Linna.

FUNin toiminta on käynnistynyt kesälomien jälkeen. Elokuun puolivälissä FUN järjesti RRS-webinaarin, jossa asiantuntijat pääsivät vaihtamaan ajatuksia ajankohtaisesta Rights Retention -strategiasta (RRS). FUNin työvaliokunta kokousti 22.8., jolloin päätettiin muun muassa työryhmän perustamisesta FUNin Rights Retention -strategian valmistelua varten. Muita ajankohtaisia asioita alkusyksystä ovat FUNin kokous 11. syyskuuta, ehdotetun avointen kotimaisten tiedelehtien rahoitusmallin kommentointi, kestävä kehitys sekä FinELib.

FUN toivottaa hyvää alkavaa lukuvuotta!

Kokeile ja uusiudu

Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN juhlii neljännesvuosisataansa menemällä suoraan asiaan, strategiaansa, ja avaamalla sen kolmea teemaa kolmessa webinaarissa – korona näyttää pääsemmekö seminaariin syksyllä. Sarjan toisessa webinaarissa 20.5. FUN kokeilee – teemaan tarjottiin kolme erilaista variaatiota: aktiivisen kamarimuusikon ja AI-tutkijan näkökulmaa, huippuOA-kehittäjän tieteenhistoriallista näkökulmaa sekä Citizen Science -pioneerin näkökulmaa.

Kokeilut ja yhteyden tärkeys uudistumisessa yhdistivät esityksiä.

Alankomaat, Tanska ja Suomi ovat kirjastomaina ihan eturivissä. Cynthia Liem kertoi Delftin teknisen yliopiston ja Alankomaiden kansalliskirjaston koordinoimasta, meneillään olevasta Future Library Lab -projektista. Siellä kokeillaan ja heittäydytään uuteen, kohtauttamalla asiakkaita, kirjastolaisia, tutkijoita ja uutta teknologiaa, Future Libraries Lab (tudelft.nl)

Myös asiakkaiden tarpeita pohdittiin ­– tekoälytutkija oli myös koulutettu aktiivinen pianisti ja tästä näkökulmasta tiedontarpeiden esittely oli kiintoisaa. Cynthia Liemin mukaan tutkija turvautuu kirjastoon yleensä vain silloin, jos ei muuten tai muualta löydä etsimäänsä. Tähän voisi auttaa sekä keskustelun lisääminen tutkijoiden kanssa että kirjaston tiedotuksen lisääminen. Yleisesti tutkimuksen palveluista pitäisi kirjastojen kertoa enemmän niin, että tutkijat saataisiin mukaan. Kirjasto voisi erityisesti auttaa tutkijoita tekemällä tutkijan työn näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi kuin tutkija itse sitä ikinä saa tehtyä, totesi Cynthia Liem. Kirjastoissa voisi kokeilla järjestää avoimia tutkijoiden keskusteluhetkiä – he voisivat kertoa omasta työstään ja kirjasto voisi kertoa omasta työstään tutkijoiden hyväksi.

Erilaisten esitysten voima on uusien tulokulmien avaaminen omaan ajatteluun. Future Libraries Lab -projektissakin pohditaan mm. miten AI voisi auttaa aineistojen avaamisessa ja miten kirjastot voivat jatkaa tulevaisuuden etsintää. Tavoitteena on tuoda eri näkökulmat esiin, jotta jokainen voisi päästä ulos omasta kuplastaan. Tätä tavallaan toi esiin myös Janne-Tuomas Seppäsen esitys, joka olikin tarinallinen aikamatka tieteellisen kommunikaation historian ratkaiseviin hetkiin – pienestä sattumasta voi olla kiinni kehityksen kehittyminen. Tiedekirjastoissa olisi tarpeen olla hyvin perillä siitä mitä on omassa yliopistossa tutkimuksessa meneillään ja mitä tulossa.

Yhteydestä ja kokeiluista kertoi myös kansalaistiedettä laajasti valottanut, tanskalaisen jo vuosia asiaan perehtyneen ja sitä edistäneen Thomas Kaarstedin esitys. Ratkaisevaa Odensessa Etelä-Tanskan yliopistossakin kansalaistieteen edistämisessä olivat olleet kevyet erilaiset kokeilut ja yhteyden löytyminen tiedekuntien kanssa.

Esitysten diat ovat FUNin verkkosivuilla FUN kokeilee -webinaari – FUN (yliopistokirjastot.fi). Kaarstedin esitys on saatavissa FUNin yhteistyösihteeriltä.

Susanna Parikka
Kirjastonjohtaja
Lapin korkeakoulukirjasto

Kirjastojen vaikuttavuutta etsimässä

Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro.
Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro

Yliopistokirjastojen verkoston 25-vuotista taivalta juhlitaan poikkeusaikana webinaarien merkeissä, joista ensimmäinen käsitteli FUN:in strategian yhden osa-alueen mukaisesti vaikuttavuutta. Webinaarin kansainvälisenä puhujana oli Lynn Silipigni Connaway, joka toimii OCLC:n kirjastotrendien ja käyttäjätutkimuksen johtajana. Hänen aiheenaan oli tiedekirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen epävarmuuden aikoina.

Aihe on hyvin ajankohtainen. Monet kirjastot ovat kuluneena vuonna joutuneet miettimään toimintaansa ja osoittamaan vaikuttavuuttaan pandemian keskellä. Kirjastot ovat olleet joitain aikoja kiinni, eikä vieläkään olla normaalissa toimintamoodissa.

Silipigni Connawayn esitys perustui hänen johtamaansa tutkimukseen Academic Library Impact: Improving Practice and Essential Areas to Research (2017). Laajaan tutkimukseen kuului kirjallisuuskatsauksen ohella yliopiston johdon, kuten provostien haastatteluja. Kirjastojen vaikuttavuuteen liitettyjä osa-alueita olivat palvelu, oppimisen tukeminen, yhteistyö ja viestintä.

Tärkeäksi kirjaston vaikuttavuuden ilmentymäksi nousi kriittisten taitojen lisäys fake news -maailmassa, joka tämän tutkimuksen julkaisuaikana (2017) oli nostamassa vasta päätään ja laajenemassa hurjiin mittoihin Yhdysvalloissa. Vaikuttavuutta Silipigni Connawayn mukaan on tuotettava myös kuvallistamalla saavutuksia ja erilaisia mittareita. Datan lisääminen osaksi yliopiston kerättävää dataa on erittäin tärkeää ja rohkenen väittää, että monissa suomalaisissa korkeakouluissa tämä on jo varsin hyvällä tolalla.

Vaikuttavuutta arvioidessa kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sananparsi tietää kertoa. Kirjaston impaktia voidaan parantaa myös yhteistyöllä moneen suuntaan kirjaston sisältäpäin. Laajentumalla toimimaan läheisesti oman yliopiston hallinnon, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa, ja yhä enemmän ulkopuolelle, voidaan saavuttaa perustavuutta toimintaan. Myös kirjaston toiminnan ja tilojen suunnittelussa eri ryhmien osallistaminen on koko ajan tärkeämpää, kun yliopistojen tiloja tiivistetään ja uudistetaan. Monilla tavoin voi ajatella, että kirjaston vaikuttavuus ja merkitys on tulevaisuudessa toimia yliopiston strategisten tavoitteiden saavuttamisen kumppanina.

 

Tommi Harju
kirjastonjohtaja
Taideyliopiston kirjasto

EU:n saavutettavuusdirektiivi

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) astui voimaan 1.4.2019. Lain 2§ mukaan yliopistot ja korkeakoulut määritellään viranomaiseksi https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306. Lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta, eli saavutettavuusdirektiivi https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016L2102. Direktiivi ei määrittele sanktiota, mutta kansallinen laki antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuuden määrätä uhkasakko velvollisuuksien laiminlyönnistä.

Direktiivissä saavutettavuudella tarkoitetaan

että verkkosivustot ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat sellaisia, että kuka tahansa voisi niitä käyttää ja ymmärtää mitä niissä sanotaan. Saavutettavissa palveluissa hyödynnetään sellaisia teknologioita ja menetelmiä, joilla turvataan palveluiden käyttö erilaisilla päätelaitteilla ja erilaisten apuvälineiden kanssa. Saavutettavuuden voi ajatella digitaalisten palveluiden esteettömyytenä ja helppona lähestyttävyytenä. 
 
Saavutettavuus kuuluu yhtenä osana suunnittele kaikille -periaatteeseen. Sen mukaan erilaiset käyttäjät ja heidän tarpeensa tulee huomioida jo palvelun suunnitteluvaiheessa. Tällä pyritään varmistamaan kaikille käyttäjille mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita riippumatta kuulo- tai näkökyvystä, motorisista vaikeuksista tai muista toimintarajoitteista.
(Valtiovarainministeriö: Usein kysytyt kysymykset saavutettavuudesta ja saavutettavuusvaatimuksista, https://vm.fi/usein-kysyttya-saavutettavuusvaatimuksista)

Saavutettavuusvaatimuksia sovelletaan seuraavalla aikataululla (Valtiovarainministeriö: Saavutettavuus. https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi):

  • 23.9.2018 ja sen jälkeen julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2019.
  • Ennen 23.9.2018 julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2020.
  • Mobiilisovellusten on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.6.2021.
  • PDF-tiedostot ja muut dokumentit:
    • Verkkosivusto on julkaistu ENNEN 23.9.2018
      • 23.9.2018 tai sen jälkeen julkaistut PDF-tiedostot on oltava saavutettavat syyskuussa 2020.
      • Ennen 23.9.2018 julkaistuja PDF-tiedostoja ei tarvitse muokata saavutettaviksi. Poikkeuksena sellaiset tiedostot, jotka koskevat hallinnollisia prosesseja, kuten hakemuksia.
    • 23.9.2018 tai sen JÄLKEEN julkaistulla verkkosivustolla PDF-tiedostojen on oltava saavutettavat syyskuussa 2019. 

Korkeakoulujen verkkosivustojen ja mobiiliapplikaatioiden lisäksi, saavutettavuusdirektiivi on huomioitava pro gradu -tutkielmien tuotanto- ja julkaisuprosesseissa. Tämä koskee myös video- ja muuta AV-materiaalia, jota käytetään esitellessä kirjaston palveluja.

Useimmissa korkeakouluissa kirjastot vastaavat pro gradu -tutkielmien julkistamisesta. Jotta saavutettavuusvaatimukset täyttyvät, nämä PDF-tiedostot on luotava niin, että ne ovat luettavissa erilaisten työkalujen avulla. Celia – kansallinen saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus – on luonut oman verkkosivuston saavutettavuudesta. Sinne on kerätty ohjeita siitä, miten PDF- ja muut tiedostot tehdään saavutettaviksi eri toimisto-ohjelmilla https://www.saavutettavasti.fi/saavutettavat-tiedostot/. Suositeltu PDF-formaatti, PDF/UA, on yhteensopiva arkistokelpoisen PDF/A-formaatin kanssa.

Valtiovarainministeriön verkkosivuston mukaan kaikki AV-materiaali, joka on julkaistu viranomaisen verkkosivustolla, ja joka on saatavilla vähintään 14 vuorokautta, on tekstitettävä suomeksi ja ruotsiksi, ja tarpeen mukaan myös saameksi, englanniksi tai viittomakielelle. Tämä koskee mm. videotallenteita ja podcasteja. Jos tekstitys ei ole mahdollista, sisältöä tulee selittää jollain muulla tavalla, esim. tekstimuodossa. Tekstitysvaatimus ei koske ennen saavutettavuusvaatimusten voimaantuloa 22.12.2016 julkaistuja suoria lähetyksiä ja videoita. Lue lisää aikasidonnaisesta mediasisällöstä Papunetin suomennetusta WCAG-ohjeesta: https://papunet.net/saavutettavuus/verkkosisallon-saavutettavuusohjeet-wcag.

Lisätietoja saa aluehallintoviraston toukokuussa 2019 julkaisemalta verkkosivustolta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/. Lisätietoja erityisesti kirjastoille löytyy Celian verkkosivuilta https://www.celia.fi/. Myös http://saavutettava.fi -blogi sisältää ajankohtaista tietoa Design for all -foorumista.

Teksti: Tua Hindersson-Söderholm

Suomennos: Pia-Maria Niemitalo

Altmetriikka-webinaari 24.2.2016 klo 14-15.30

SYNin tutkimuksen tuen verkoston webinaarit jatkuvat helmikuussa. Keskiviikkona 24.2. klo 14 on aiheena altmetriikka. Dosentti Kim Holmberg Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE:sta kertoo altmetriikasta ja johtava tietoasiantuntiija Jukka Englund kommenttipuheenvuorossaan kertoo Helsingin yliopiston altmetriikkahankkeesta, mm. syksyn 2015 pilotista.

Pääset seuraamaan webinaaria osoitteessa https://connect.funet.fi/tutkimuksentuki/.

Webinaarin kieli on suomi ja nauhoitettu versio julkaistaan myöhemmin verkoston sivuilla.

Kim Holmbergin tutkimusryhmän kotisivu: http://impact.utu.fi/

Sarjan seuraavat webinaarit järjestetään 23.3., 27.4. ja 25.5.

SYN:in tutkimuksen tuen verkosto:

https://yliopistokirjastot.fi/verkostot/tutkimuksen-tuen-verkosto/

Tervetuloa mukaan!

Terveisin SYN:in tutkimuksen tuen verkoston ohjausryhmä

 

Kokemuksia henkilökuntavaihdosta ympäri Suomea

Yliopistokirjastojen välinen henkilökuntavaihto antaa mahdollisuuden tuulettaa rutiineja, kerätä uusia ideoita, kertoa oman kirjaston hyvistä käytännöistä kollegoille sekä verkostoitua. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumin yhtenä tehtävänä on ollut kehittää kirjastojen välistä henkilökuntavaihtoa, luoda sille käytänteet ja markkinoida vaihtomahdollisuutta. Vuoden 2014 aikana henkilökuntavaihdossa kävi 16 yliopisto-, tiede- ja yhteiskirjastolaista ja vaihtopäiviä kertyi 41 Suomen sisällä. Suosituin vaihtokohde oli Helsingin yliopiston kirjasto, eniten vaihtomahdollisuutta käyttivät Lappeenrannan tiedekirjaston ja Oulun yliopiston kirjaston henkilökunta. Vaihtojen parasta antia ovat vierailijoiden mielestä olleet keskustelut kollegojen kanssa ja uudet näkökulmat. Kysyin, mitä vaihdosta tuumasivat vierailijat.

Miten innostuit vaihdosta ja miten valitsit vaihtopaikkasi?

Päivi Kanerva, Turun yliopiston kirjasto:

Kuulin mahdollisuudesta vaihtoon kirjaston henkilöstöinfossa ja innostuin heti. Kyselin seuraavaksi omalta esimieheltäni, mikä olisi sellainen kirjasto, johon minun kannattaisi mennä tutustumaan paremmin. Hän ehdotti, että Hankenin kirjastossa on juuri aloitettu ja ehkä saatu valmiiksikin uudenlaiseen asiakaspalveluajatteluun pohjautuva kirjaston tilojen järjestely. Suljetuista varastoista on luovuttu, kuin myös massiivisesta palvelutiskistä ja henkilökuntaa on tuotu lähemmäs asiakasta. Koska vastaavanlainen konsepti oli myös suunnitteilla meidän kirjastossamme, olisi tästä hyvä saada mallia, ideoita ja ajatusten vaihtoa.

Marja-Leena Tuomaranta, Oulun yliopiston kirjasto:

Vaihtopaikan löytäminen oli helppoa, koska olin etukäteen kiinnostunut Itä-Suomen yliopiston kirjastosta Joensuun kampuksella. Itä-Suomen yliopiston kirjasto on suurin piirtein samankokoinen Oulun kanssa ja hajaantuminen eri kaupunkeihin kiinnosti. He ottivat minut vastaan, joten ei tarvinnut enää kysellä muualta. Molemmille sopiva aikakin löytyi toukokuussa. Matkoissa ei ollut ongelmia, koska oli oma auto käytössä ja majoituskin järjestyi helposti sukulaisten avulla.

Stefan Oino, Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto:

Mielestäni Oulun yliopiston kirjasto tarjoaa laadukkaita palveluita (esim. bibliometriset palvelut, julkaisupalvelut ja IL-opetus). Kiinnitin asiaan huomiota teknillisten yliopistokirjastojen IL-verkostotapaamisessa syksyllä 2013. Samaisessa tapaamisessa kuulin ensimmäisen kerran myös SYN-vaihdosta, kun eräs informaatikko oli tuolloin vaihdossa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Kun verkostotapaamisessa oululaisten sovittiin järjestävän vuoden 2014 verkostotapaaminen, syttyi idea vaihdosta kyseisellä viikolla.

Oliko vaihtopaikan löytäminen helppoa ja miten käytännön järjestelyt onnistuivat?

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto:

Vaihtoni onnistui todella helposti ja vaivatta. Kuulin esimieheltäni osastomme palaverissa vaihtomahdollisuudesta, hän ehdotti Jyväskylää yhdeksi vaihtopaikkamahdollisuudeksi ja minä ilmoittauduin samantien halukkaaksi sinne vaihtoon. Otin itse yhteyttä sähköpostitse Jyväskylän yliopiston kirjaston hankintatoimiston silloiseen esimieheen Ulla Pesolaan. Kerroin lyhyesti omaa työtaustaani, ja ilmoitin hänelle kiinnostuksen kohteitani tarkemmin. Samoin ehdotin kolmen päivän ajankohtaa, josta olimme sopineet esimieheni kanssa. SYN:n ohjeet olivat selkeät ja helposti saatavilla. Matkaliput ja yöpymispaikan hankin itse. Ulla otti hetimiten yhteyttä, ja sovimme ajankohdan. Sovitusti sain Ullalta viikkoa ennen ajankohtaa tarkemman aikataulun ja ohjelman. Ohjelmaan tuli lisäyksiä vielä pyynnöstäni. Minut otettiin vastaan Jyväskylässä lämpimästi, ja ohjelma onnistui tosi hyvin. Tapasin paljon muitakin kuin hankintatoimiston väkeä, ja keskustelu oli tosi kiinnostavaa ja antoisaa. Työkäytänteiden vertailu ja muutenkin ajatusten vaihto oli tosi piristävää. Vaihdosta sai uutta puhtia omaan työhön.

Kuinka kauan vaihtosi kesti, millaista ohjelmaa vaihdossa oli?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Vaihto kesti kaksi päivää, ja ohjelmassa oli suurimmaksi osaksi rakennuksen, organisaation ja viestinnän esittelyä, mutta pääsin myös tutustumaan asiakaspalveluun yhdeksi iltapäiväksi hyvinkin hands on -meiningillä (kiitos ja anteeksi!). Pääsin myös osallistumaan yhteen henkilökunnan viikkokokoukseen. Oli jännittävää nähdä, miten tieto kulkee noin isossa organisaatiossa.

Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto:

Olin lokakuun alussa vaihdossa Turun yliopiston kirjastossa 2,5 päivää. Kiinnostuksen kohteet olin lähettänyt etukäteen, ja minulle oli laadittu ohjelma, joka ei kuitenkaan ollut liian tiukka. Uppouduimme monta kertaa keskustelemaan isommallakin porukalla jostakin työprosessista. Koin, että en vain minä ollut saamassa vastaanottavalta kirjastolta jotain, vaan myös vastaanottava kirjasto sai tietoa minulta meidän käytännöistämme.

Mitä vinkkejä antaisit vaihtoon lähtijälle omien kokemustesi perusteella?

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Vältä tekemästä liian paljon konkreettisia töitä vaihdon aikana. En halunnut esim. hyllyttää, koska se on sellainen työtehtävä, jonka voi yhtä hyvin tehdä omassa kirjastossa. Myös omatoiminen asiakaspalvelu voi olla hankalaa, koska monet kysymykset koskevat tiettyjen palveluiden tai laitteiden sijaintia. Lisäksi asiakaspalveluun kuuluu ohjelmia, joihin vaihdossa olevalla ei ole pääsyä. Kuitenkin kannattaa seurata sivusta, miten muut palvelevat asiakkaita. Juttele niin monen kollegan kanssa kuin mahdollista, ja seuraa, mitä he tekevät ja miten he ovat suunnitelleet niitä prosesseja, jotka sinua kiinnostavat. Tutki organisaation rakenne sekä sen edut ja haitat.

Millaista hyötyä vaihdosta oli?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Aina on kiinnostavaa nähdä, miten muualla työskennellään, pienikin pyrähdys toiseen työyhteisöön tuo uusia näkökulmia omaan työhön. Oli myös todella kiva saada viestinnän ammattilaisilta (jollainen en itse ole) näkökulmia ja vinkkejä työhön. Mukava oli myös ihan tutustua toisen kirjaston henkilökuntaan: nyt tietää, että jos joku asia askarruttaa, heiltä voi kysyä neuvoa.

Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto:

Pidin vaihtoa erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä, ja koin saaneeni siitä paljon irti. Vastaavasti turkulainen kollegani kertoi, että piristin hänen syksyään. Hänkin sai uutta virtaa työhönsä.

Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto:

Verkostoiduin uusien ihmisten kanssa. Ja tietysti opin paljon siitä asiasta, jota menin vaihtoon oppimaan.

Millaisia eroja huomasit oman kirjaston ja vaihtokirjaston toimintojen välillä?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Kirjastojen valtava kokoero tietysti tarkoittaa isojakin eroja toiminnoissa, olemmehan suuruusluokaltamme janan aivan ääripäissä. Asiakaspalvelussa huomasin asiakkaiden määrästä johtuvan eron. Vaihtokirjaston asiakasvolyymit olivat niin suuria, ettei aikaa asiakaslähtöisyyteen juuri ollut. Pienessä kirjastossa on tottunut laajastikin vastaamaan asiakkaan tarpeisiin ja kysymyksiin, mutta vaihtokirjastossa moiseen ei mahdollisuuksia ollut jatkuvan jonon vuoksi.

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto:

Jyväskylän yliopiston ja Oulun yliopiston kirjastot ovat toiminnoiltaan ja organisaatioltaan hyvin paljon toistensa kaltaisia. Ja koska kirjastojärjestelmä ja pitkälti välittäjätkin ovat samoja, ei eroavuuksia paljon ole hankintaosastojenkaan toiminnoissa. Siksi olikin helppoa vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä. Jatkossa on myös helpompi tehdä yhteistyötä esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteissa, kun tuntee ihmisiä. Lisäksi meidän lainaus- ja neuvontaosastoltamme tuli pyyntö, että tutustuisin Jyväskylässä myös lainauspalveluihin. Osallistun myös itse asiakaspalveluun, joten tutustuminen heidän käytäntöihinsä oli minustakin kiinnostavaa. Tutustuin myös uusien opiskelijoiden opetukseen, joka on järjestetty heillä eri tavalla kuin meillä Oulussa. Tällainen erilaisiin käytänteisiin tutustuminen antaa näkemyksiä ja pohjaa omaan kirjaston palveluiden kehittämistyöhöni.

Toitko jotain konkreettista uutta toimintatapaa mukanasi vaihdosta?

Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto:

Ideoita tuli kyllä muutamia ja jo aikaisemmin ajatuksena ollut tiskipäivystysvuorojen lyhentäminen 2 tuntiin (ennen 3 tuntia) sai tästä vahvistusta. Sen siis teimme myös täällä Oulussa. Myös jonkin verran omien käytäntöjen tehokkuus tuli vahvistettua, eli mielestäni teimme jotkin asiat tehokkaammin kuin Helsingin yliopistossa.

Kuinka jaoit omalla työpaikallasi vaihtokokemuksiasi?

Erik Lindgren, Turun yliopiston kirjasto:

Keskustelin vaihdossa esille tulleista käytännöistä omalla osastollani. Lähetin myös viestejä mahdollisesti muita osastoja kiinnostavista asioista eteenpäin. Lisäksi tein matkaraportin kirjaston intraan.

Missä tehtävissä toimiville suosittelisit vaihtoa?

Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto:

Minusta vaihto sopii kaikille. Aina on hyväksi tutustua erilaisiin tapoihin tehdä samoja asioita tai tutustua itselle uuteen asiaan. Samalla tulee katsottua omaa työtänsä kriittisesti ja voi huomata monia asioita. Matkailu avartaa aina.

Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto:

En keksi tehtävää, missä tätä ei kannattaisi tehdä. Mielestäni kirjastoissa tehtävät ja palvelut ovat kohtalaisen samanlaisia, joten sopivin väliajoin tällainen benchmarkkaus on erittäin hyvä ja virkistävä tapa tuulettaa ajatuksia. Olin erittäin tyytyväinen vierailuun. Oman hyödyn lisäksi useissa tapaamisissa jaoin myös toiseen suuntaan tietoa, eli miten meillä tehdään eri työprosessit. Koin, että nämä olivat myös mielenkiintoisia asioita.

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Oikeastaan suosittelisin vaihtoa kaikille, mutta vaihto olisi ehkä erityisen tärkeää niille, jotka eivät muuten matkusta töissä tai jotka eivät aiemmin ole nähneet, millä tavalla muissa kirjastoissa työskennellään. Henkilökohtaisesti pidin siitä, että sain tutustua muihin ihmisiin, jotka työskentelevät samanlaisten asioiden parissa kuin minä.

Miten vaihtotoimintaa voisi vielä kehittää?

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Pitäisi kannustaa ihmisiä aktiivisesti hyödyntämään tätä mahdollisuutta, kun se on kerran olemassa. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, jossa voi solmia kontakteja sekä kokea, miten sama työ tehdään muualla.

Lisätietoja vaihtomahdollisuuksista saa oman kirjaston varajohtajien foorumin jäseneltä ja omalta esimieheltä. Sivulta http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/neuvosto/asiakirjat/askmuut.html löytyvät henkilökuntavaihdon periaatteet -esite ja henkilökuntavaihtoon liittyvä sopimuslomake.

Jenni Mikkonen, SYN:n varajohtajien foorumin puheenjohtaja 2013-2014
Tietopalvelupäällikkö

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu

Haastatellut:

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto
Isabel Johansson, Tritonian kirjasto
Päivi Kanerva, Turun yliopiston kirjasto
Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto
Erik Lindgren, Turun yliopiston kirjasto
Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto
Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto
Stefan Oino, Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto
Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto
Marja-Leena Tuomaranta, Oulun yliopiston kirjasto

 

E-kurssikirjat nousussa yliopistokirjastoissa

E-kurssikirjojen määrät lisääntyvät yliopistokirjastoissa vuosi vuodelta. Tämä tulee esiin Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) toteuttamassa e-kurssikirjakyselyssä, joka on toistettu kahtena peräkkäisenä vuonna 2012 ja 2013. Kyselyyn ovat vastanneet kaikki Suomen 15 yliopistokirjastoa. Molempien vuosien kyselyraportit löytyvät SYNin verkkosivuilta.

E-kurssikirjojen osuus kurssikirjanimekkeistä oli noussut vuodessa parilla prosentilla, vuonna 2012 se oli 5,4 % ja vuonna 2013 jo yli 7 %. E-kurssikirjojen nimekemäärät olivat nousseet vuodessa noin 800 nimekkeellä ollen vuonna 2013 jo 5168 nimekettä. Nimekkeistä ulkomaisia e-kurssikirjoja oli yli 4000 ja kotimaisia vain reilu tuhat. E-kurssikirjojen määriin vaikuttaa ratkaisevasti saatavuus, etenkään kotimaista kirjallisuutta ei ole riittävästi saatavilla e-kirjoina. Useissa kirjastoissa ostettaisiin ensisijaisesti kurssikirjan e-versio, jos se olisi saatavilla. Joskus saatavillakaan olevia e-kirjoja ei voi kirjastoihin hankkia liian korkean hinnan, teknisten käyttöongelmien tai hankalien käyttölisenssien vuoksi.

Kuvio 1. Kurssikirjanimekkeiden määrät yhteensäe-kirjojen_maarat2014 Kuvio 2. E-kurssikirjanimekkeiden määrät yhteensäe-kirjojen_osuus2014

Aikaisemmin kaikista kurssikirjoista hankittiin e-kirjan lisäksi painettu kirja, mutta nyt suunta on toinen, opiskelijoille tarjotaan yhä useammin vain e-kurssikirjaa. Pelkästään e-kirjoina hankittujen kurssikirjojen määrä on yli kaksinkertaistunut vuodessa, 122 nimekkeestä 363 nimekkeeseen.

Ongelmia e-kurssikirjojen käyttöön liittyen

E-kirjojen käyttöön liittyvät ongelmat ovat jatkuneet edelleen. Keskeisimpänä kyselyssä nousivat jälleen esiin e-kirjojen vaihtelevat lukualustat. Vuonna 2012 e-kirjoja hankittiin yliopistokirjastoissa kaikkiaan 19 eri kustantajan/välittäjän kautta, kun taas vuonna 2013 käytössä oli jo 32 eri toimittajaa. Siksi myös e-kirjojen erilaisia lukualustoja oli aikamoinen määrä. Eri palveluissa vaaditaan lisäksi erilaisia ladattavia lukuohjelmia. Ei ihme, että käyttö asiakkaiden näkökulmasta on sekavaa. E-kirjojen lukualustat eivät poikkea toisistaan vain toimintojen suhteen, vaan myös käyttörajoitusten suhteen. Osassa kirjoista yhtäaikaisten käyttäjien määrä on rajattu, osassa ei. Osaan kirjoista on vain yhden käyttäjän lisenssi. Lisäksi on e-kirjoja, jotka lainataan tietyksi ajaksi.

E-kirjojen hankintaprosessit ovat lisänneet työmäärää kirjastoissa. Enemmän aikaa vie monien erilaisten hankintakanavien, hinnoittelumallien ja käyttöehtojen vertailu.

E-kurssikirjat ovat kuitenkin vahvasti jo nykypäivää ja niihin liittyviä ongelmia selvitellään. Kiinnostavia esityksiä aiheesta kuulimme FinELibin aineistopäivässä toukokuun puolivälissä. Tänä keväänä on käynnistynyt myös FinELibin e-kurssikirjaprojekti, jossa selvitellään mm. kotimaisten kurssikirjojen saatavuuteen sekä lisensiointi- ja hinnoittelumalleihin liittyviä asioita. Toivottavasti myös Finnan laajempi käyttöönotto helpottaa jatkossa e-kurssikirjojen löytyvyyttä.

Paula Kangasniemi
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto