Sosiaalinen media

”Kirjasto ilahduttaa!” – Itä-Suomen yliopiston kirjaston viestintäkyselyn tuloksia

Otsikon sitaatti ”Kirjasto ilahduttaa!” on poimittu Itä-Suomen yliopiston kirjaston asiakkaille suunnatun viestintäkyselyn avoimista vastauksista. Kyselyllä pyrittiin selvittämään niitä kirjaston palveluihin ja toimintaan liittyviä asioita, joista asiakkaat haluavat saada tietoa sekä löytämään niitä kanavia, joita he toivovat tiedonvälityksessä käytettävän. Saatuja tuloksia hyödynnetään jatkossa Itä-Suomen yliopiston kirjaston viestinnän kehittämisessä.

Itä-Suomen yliopiston kirjasto on monitieteinen julkinen kirjasto, joka toimii kolmella kampuksella: Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Yliopiston sisällä kirjasto palvelee yli 15 000 asiakasta henkilökunnasta opiskelijoihin ja sen palvelut ja kokoelmat ovat avoimia muullekin yleisölle. Mietittäessä siis kirjaston viestinnän kehittämistä oli aiheellista antaa tämän kyselyn avulla vaikutusmahdollisuus ja ääni myös kirjaston asiakkaille.

Viestintäkysely toteutettiin lokakuun alussa, 4.-11.10.2012 välisenä aikana. Kyselyyn oli mahdollista vastata sähköisesti verkossa tai perinteisesti täyttämällä paperilomake. Kyselyä markkinoitiin kirjaston ja yliopiston kotisivuilla, kirjaston Facebook -ryhmässä ja lainauksen yhteydessä palvelutiskillä. Yhteensä kyselyyn vastasi 213 asiakasta. Suurin osa, noin 75 prosenttia vastanneista oli opiskelijoita ja lähes puolet vastaajista oli Joensuun kampukselta.

Kyselyssä tiedusteltiin sitä, millaisista asioista vastaajat toivoivat itselleen tiedotettavan. Suurin osa vastanneista halusi, melko odotetustikin, tietoa ajankohtaisista käytännön asioista, esimerkiksi aukioloajoista ja käyttökatkoista. Toiseksi eniten kiinnostivat oman tieteenalan painetut ja elektroniset tietoaineistot. Kolmanneksi eniten haluttiin tietoa kirjaston vaihtuvista tapahtumista ja näyttelyistä. Ohjeita ja vinkkejäkin toivottiin. Toiveet liittyivät kirjaston päivittäiseen käyttöön ja olivat sangen käytännönläheisiä.

Viestintäkanavia kartoitettaessa vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista mieluisimmat. Kyselyn tekovaiheessa vaihtoehtoja suunniteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon niin sähköiset viestintäkanavat kuin perinteisempi paperitiedottaminenkin. Myös sosiaalisen median palvelut (verkkoyhteisö, blogi, wiki) pääsivät kyselyssä omiksi vaihtoehdoikseen.

Mitä kanavia pitkin asiakkaat sitten halusivat tietoa saada? Ehdottomasti suurimman kannatuksen sai henkilökohtainen sähköposti. Sen käyttöä toivoi 171 vastaajaa. Suuresta suosiostaan huolimatta sähköpostin käyttö myös jakoi mielipiteitä: osa vastaajista oli sitä mieltä, että sähköpostia ei missään tapauksessa tule käyttää kirjaston toiminnasta tiedottamiseen. Jonkinlaisen kirjaston uutiskirjeen tilaamista sähköpostiin tai mahdollisuutta liittyä erilliselle kirjaston sähköpostilistalle kuitenkin ehdotettiin.

Seuraavaksi suosituimmat viestintäkanavat olivat kirjaston kotisivut. Suuri osa vastaajista kertoi lähtevänsä hakemaan tietoa aina ensin kirjaston omilta sivuilta. Vaikka kirjaston kotisivuja pidettiinkin suhteellisen hyvinä, avoimissa vastauksissa kävi ilmi, että niitä tulisi edelleen kehittää selkeämmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi.

Kotisivujen lisäksi kirjaston tiloissa olevat infonäytöt ja paperiset tiedotteet nousivat myös tärkeiksi viestintäkanaviksi. Paperitiedotteiden koettiin kuitenkin olevan ekologisessa mielessä hankalia. Sosiaalisen median välineistä verkkoyhteisöt, esimerkkinä Facebook, nousi suosituimmaksi. Muutama vastaaja toivoi Facebookia jopa pääasialliseksi tiedotuskanavaksi, mutta useimmiten se koettiin lähinnä tarpeellisena lisänä kirjaston viestintään.

Sähköpostin käyttö viestintäkanavana sai eniten kannatusta.

Suurin osa vastanneista oli tyytyväisiä kirjaston tämänhetkiseen viestintään. Vastaajat kokivat saavansa tarpeeksi tietoa jo käytössä olevien viestintäkanavien kautta. Osa vastaajista toivoi kuitenkin tiedotuksen ja markkinoinnin tehostamista, erityisesti omien tieteenalojen julkaisuihin liittyen.

Kyselyn lopuksi asiakkaiden oli mahdollista jättää terveisiä ja toiveita kirjastolle. Osa vastaajista esitti hyvin konkreettisiakin kehitysideoita kirjastojen tiloihin ja aineistoihin liittyen ja esimerkiksi painettua sekä elektronista aineistoa kaivattiin kaikilla kampuksilla lisää. Ehdottomasti suurin osa saadusta palautteesta oli positiivista: lainauksen asiakaspalvelua kehuttiin kaikilla kampuksilla ja kirjaston toimintaan, palveluihin ja tiloihin kokonaisuudessaan oltiin tyytyväisiä.

Kyselyn tuloksista on tehty Prezi-kooste.

Katja Mielonen
Tietoasiantuntija
Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Opastusvideoita Oulun yliopiston kirjastossa

Erilaiset screencastingit eli tutoriaalit eli suomeksi käännettynä opastusvideot ovat yleistyneet viime vuosina myös kirjastojen www-sivuilla. Asiakkaat asioivat yhä enemmän verkon kautta ajasta ja paikasta riippumatta, ja ovat riippuvaisia kirjaston www-palveluista ja sivuilla tarjotusta tuesta (Farkas 2007: 200).

Screencasting on erinomainen tapa opettaa tietokannan tai -järjestelmän käyttöä. Katsojan on helppo edetä videossa omaan tahtiinsa, pysäyttää ja toistaa kohta tarvittaessa. Vaikka screencastingejä käytetään kirjastoissa yleensä esittelemään kuinka tietokantoja käytetään, voidaan niiden avulla opettaa myös laajempia kokonaisuuksia kuten tiedonhankintataitoja. Käytännön esimerkkien avulla voidaan kuvata esimerkiksi aiheenmukaista hakua eri tietokannoista tai löydetyn aineiston arviointia. (Farkas 2007: 200-201.)

Oulun yliopiston kirjastossa on syksyn aikana tehty useita opastusvideoita suomeksi ja englanniksi. Ensimmäisenä valmistui syyskuun alussa käyttöönotetun Laturi-järjestelmän opastusvideot, joissa näytetään vaihe vaiheelta, miten lopputyö lähetetään Laturi-palveluun tarkastamista, hyväksymistä, arkistoimista ja esillepanoa varten.

Lisäksi olemme tehneet opastusvideot kirjan hakemisesta ja lainaamisesta, lainojen uusimisesta ja varauksen tekemisestä Oula-kokoelmatietokannassa. Kirjan hakeminen ja lainaaminen -videossa käytettiin screencastingin ohella videokuvaa kirjaston tiloista sekä konkreettinen tapahtumakulku kirjastoon saapumisesta ja kirjan etsimisestä sen lainaamiseen lainausautomaatilla.

[youtube=http://youtu.be/CgbscWI1mYo]

Opastusvideoiden teko kävi kirjastossamme mahdolliseksi, kun saimme keväällä harjoittelijan, jolla oli työkokemusta leikkausassistentin tehtävistä BBC:llä. Hänelle screencastien tekeminen ja editoiminen oli tuttua puuhaa, osin työkokemuksen, osin varmasti oman harrastuneisuuden ansiosta.

Käytännössä opastusvideoiden tekeminen lähti tarpeesta kyetä tarjoamaan opiskelijoillemme yksityiskohtaiset aina saatavilla olevat ohjeet omien opinnäytteidensä syöttämisestä tietojärjestelmään. Meillä oli siis tavoite ja kohderyhmä valmiina, enää tarvittiin toteutus. Toteutus lähti käsikirjoituksen laatimisesta. Poikkeuksellisesti, harjoittelijamme äidinkielestä johtuen, käsikirjoitus laadittiin ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi. Käsikirjoituksen valmistuttua harjoittelijamme tallensi screencastingit, äänitti molemmankieliset ääniraidat ja lopuksi editoi kaikki yhdeksi kokonaisuudeksi. Opastusvideoiden esittämistä varten kirjastolle tehtiin oma YouTube-kanava OuluUniversityLib, ja videot linkitettiin kirjaston www-sivuille.

Opastusvideoiden julkistamisen jälkeen olemme saaneet niistä pelkästään myönteistä palautetta. Uusien opetusvideoiden aiheita mietitään parhaillaan.

Kirjastomme YouTube-kanava ja opastusvideot löytyvät YouTubesta.

Lähde: Farkas, Meredith G. Social software in libraries: building collaboration, communication, and community online. Metford, N.J: Information Today, 2007.

Anna-Kaarina Linna
Suunnittelija
Oulun yliopiston kirjasto

Kirjasto Googlen, Facebookin ja Twitterin rinnalle!

Googlen, Facebookin ja Twitterin kaltaiset globaalit palvelut hallitsevat verkkomaailmaa. Kirjastoja on turha etsiä samalta tontilta — vielä.

OCLC:n mukaan kirjastoilla olisi hyvät mahdollisuudet saavuttaa samanlainen asema, joka on noilla verkkojäteillä. Ohion dublinilainen kirjastojenkehittäjä on jo vuosia puhunut, että kirjastojen pitäisi käyttää hyväkseen verkon skaalausominaisuuksia: verkossa voi yhdistää globaalin ulottuvuuden yksilölliseen palveluun. Itse asiassa kirjastot ovatkin 1900-luvun alusta toimineet näin: rationaalisin menetelmin toteutettiin massapalvelua, mutta tarvittaessa kukin käyttäjä sai yksilöllistä huomiota. Digitaalinen verkkomaailma on vain ajanut entisen kirjastokonseption ohi. Kirjastoille on liki käynyt kuin nisujyvälle, jonka pitäisi kuolla synnyttääkseen uutta elämää.

Maailma on kirjastoitunut, kuten Pertti Vakkari ennusti virkaanastujaisluennossaan 1994, eli kirjastonomaisia palveluja ja menetelmiä käyttävät nyt monet toimijat. Vasta Google teki tiedonhausta arkipäivää, Amazon toi kaunokirjallisuuden lähelle käyttäjää, Facebook synnytti kirjoistakin keskustelevan yhteisön, Elsevier tarjoilee aikakauslehtiartikkelit kadehdittavalla tehokkuudella, Google Books on kääntänyt kirjastojen kokoelmien pimeän puolen lukijaa kohti. Kaikki tämä on kuin kirjastonhoitajan unelmaa, joka jäi unelmaksi.

Mutta vielä ei ole peli menetetty. Joulukuussa 2011 OCLC julkisti raportin ”Libraries at Webscale. A discussion document”. Otsikon voisi kääntää: Kirjastot verkkoskaalassa. OCLC on vuosien mittaan toiminut kirjastojen hedelmällisenä ajatushautomona, eikä dublinilaisten vainu ei petä tälläkään kertaa. Raportti tarjoaa mahtavan näyn, jossa monien visionäärien korkealentoiset ajatukset sovitetaan kirjastojen kehitysmahdollisuuksiiin. Kirjastot ovat tottuneet yhteistyöhön standardoimalla luokitusta ja luettelointia, kaukolainauksella jne., ja nykyään sekä yleiset että tieteelliset kirjastot verkottuvat kansallisesti ja myös maanosittain, mutta OCLC:n raportin sanoin nyt tarvitaan suurta yhteistyötä — big collaboration.

Verkkomaailmassa menestyneillä on valttikorttinaan jossakin suhteessa kolme tekijää: infrastruktuuri, data ja yhteisö, mutta onko yhdelläkään toimijalla etulyöntiasemaa kaikissa kolmessa? Googlen vahvuus on kahdessa ensimmäisessä, Facebook taas on vahvin kolmannessa. Jos maailman kirjastot ryhtyvät ”suureen yhteistyöhön”, niillä on valmiina kaksi vahvuutta, yhteisö ja data. Tarvitsee vain päivittää infrastruktuuri verkkoajan tasolle. Kokoelmista tiedetään paljon, mutta infrastruktuurin tulisi antaa mahdollisuus ottaa paremmin käyttöön tieto yhteisöstä, koska tällä hetkellä kirjastot eivät tiedä käyttäjistään tarpeeksi. Tietosuojan tiukasta kunnioittamisesta johtuen kirjastot jättävät hyödyntämättä suuren osan tiedosta, jota käyttäjistä tulee järjestelmiin. Googlella ei tällaista häveliäisyyttä ole.

OCLC:n verkottuneiden kirjastopalvelujen johtajan Andrew K. Pacen mukaan  koko maailman kirjastoissa tehdään vähän yli 5000 transaktiota (haut luetteloista ja tietokannoista ym.) sekunnissa. Tämä ei säikäytä Googlea, jonka hakukonetta varmasti käytetään enemmän sekunnissa, mutta oleellista on Pacen mukaan, että tällainen tapahtumamäärä voidaan helposti hoitaa kourallisella tavallisia servereitä pilvessä verkon kautta, ja sen jälkeen olisi helppo skaalata ylöspäin.

Verkkoskaalainen maailmankirjasto –strategia on houkutteleva ajatus. Toinen asia sitten on, onnistuuko OCLC konkretisoimaan sen omilla tuotteillaan. OCLC:n Worldshare Management Services (WMS) tuli ryminällä julkisuuteen viime vuonna, kun BIBSYS valitsi sen Norjan tieteellisten kirjastojen kokonaisjärjestelmäksi . Amerikkalaisia kirjastoja on mukana kymmeniä.
OCLC jatkaa markkinoimiskampanjaansa. Sillä on jo WorldCat ja yli 70000 kirjastoa maailmanlaajuisesti verkostossaan. On jännittävää nähdä, pystyykö se tekemään WMS:stä globaalin kirjastojen palvelijan.

Ilkka Mäkinen
Kirjastohistorian dosentti, Tampereen yliopisto
Tampereen yliopiston kirjaston johtokunnan puheenjohtaja -2011

Barentsin kirjastolaiset yhdessä – Barents Library Conference 24.-26.8.2011

Barentsin kirjastokonferenssi yhdistää kirjastolaiset yli valtioiden rajojen ja yli kirjastojen sektorirajojen. Tämän vuoden konferenssi järjestettiin elokuussa Rovaniemellä uudessa kulttuuritalo Korundissa. Konferenssi on järjestetty jo vuodesta 1971 alkaen joka toinen vuosi vuorotellen eri maissa, kohderyhmänä kaikki alueen kirjastoammattilaiset. Näkökulma on vuosien mittaan avartunut kirjaston sisällöistä palvelujen tarjontaan, tällä kerralla teemana oli vuorovaikutus, etenkin asiakkaiden kanssa, mutta myös muista näkökulmista. Konferenssin järjestivät yhteistyössä Rovaniemen kaupunginkirjasto-Lapin maakuntakirjasto, Lapin korkeakoulukirjasto sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Barentsin alue koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisista osista sekä Luoteis-Venäjästä. Alue on enimmäkseen harvaan asuttua ja etäisyydet ovat pitkiä myös suurten ja keskisuurten kaupunkien välillä, joissa sijaitsevat yliopisto- ja korkeakoulukirjastot (esim. Tromssa, Luulaja, Rovaniemi, Murmansk ja Arkangeli).  Kirjastolaisia yhdistävät pitkien välimatkojen ja karujen pohjoisten olosuhteiden luomien haasteiden lisäksi halu yhteistoimintaan sekä halu kehittää kirjastoja. Alueella asuu vähemmistökansoja mm. erikieliset saamelaiset, kveenit, karjalaiset, nenetsit ja komit. Kirjastot ovat mukana luomassa ja ylläpitämässä alueen identiteettiä.  Esimerkiksi Barentsin kirjastojen saamelaiskokoelmista on tarkoitus rakentaa yksi yhteinen verkkohakujärjestelmä, joka kattaa Norjan, Ruotsin, Venäjän ja Suomen. Omaleimaista kirjastotoimintaa ovat myös kolmen valtion yhteiset, yhteispohjoismaiset kirjastoautot.

Konferenssissakin kävi ilmi, että Barentsin alueen kirjastojen tulevaisuudennäkymät ovat vahvasti kytköksissä alueen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen, mm. mahdolliseen uuteen luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen ja väestönmuutoksiin. Tieto- ja viestintätekniikan huimat kehitysnäkymät ovat todellisuutta myös pohjoisessa: kirjastojen on muututtava virtuaalisen ajan myötä, edelleen tiivisti seurattava kehitystä ja jatkossakin otettava käyttöön uudet tekniset edistysaskeleet. Sosiaalisen median käyttö kirjastoissa vahvistuu entisestään ja sen avulla kehitetään uusia, vuorovaikutteisia palveluja.  Jingru Høivik Norjan kansalliskirjastosta esitteli  kirjastojen mahdollisuuksia mobiiliteknologian hyödyntämiseen.

Tohtori Regis Rouge-Oikarisen tutkimustulosten mukaan keskeinen tekijä valtioiden rajat ylittävän yhteistyön onnistumisessa on toiminnan hallinnointi. Onnistuneen rajat ylittävän yhteistyön tulee perustua paikallisiin tarpeisiin ja aidosti vastavuoroiseen yhteistyöhön lähellä osallistujia, lähtökohtana yhteiset haasteet. Kirjastojen tulevaisuuden mahdollisuudet nousevat nykyisistä vahvuuksista: paikkana kirjasto on neutraali, lisäksi kirjastoilla on jo rajat ylittävät verkostot, joita toki voidaan entisestään vahvistaa. Kirjastoilla olisi edelleen tehtävää toisaalta arktista ja Barentsin aluetta kattavien tietojärjestelmien luomisessa sekä tiedon kohdentamisessa ja popularisoinnissa, toisaalta alueen asiakkaiden yhdistämisessä ja heidän näkemystensä kokoamisessa. Erityinen lisäpiirre kirjastojen rooliin alueen tiedonvälittäjinä on EU:n Arktisen informaatiokeskuksen mahdollinen tuleva sijoitus Rovaniemelle.

Verkostoitumisen ja muun mukavan sosiaalisen aktiviteetin lisäksi konferenssi tarjosi hyvän ajankohtaiskatsauksen alueen kirjastoista. Kirjastojen yhteisen pohjoisen identiteetin ja voiman soisi näkyvän myös Helsingin IFLA-kokouksessa 2012.
Lisätietoa Barents Library Conferencesta ja linkitetyt esitykset.

Susanna Parikka
Lapin korkeakoulukirjaston johtaja

Sosiaalisen median käyttö viestinnän tukena suomalaisissa yliopistokirjastoissa

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto lähetti huhti-toukokuussa 2011 yliopistokirjastoille kyselyn Sosiaalisen median käyttö yliopistokirjastoissa. Kyselyyn vastasivat kaikki 17 yliopistokirjastoa, joten vastausprosentti oli 100.  Yliopistokirjastoja pyydettiin koordinoimaan vastaaminen siten, että kirjastoa kohden tuli yksi vastaus. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Sosiaalista mediaa käytetään vaihtelevassa määrin suomalaisissa yliopistokirjastoissa. Käyttö myös jonkin verran jakautuu organisaation sisällä. Sosiaalisen median hyötyjä puntaroidaan lisäksi  tarkkaan tulevan toiminnan suunnittelussa.

Sosiaalisen median käytön kyselyn tulokset

Kyselyssä kartoitettiin tällä hetkellä yliopistokirjastoissa käytössä olevia sosiaalisen median välineitä, suunnitelmia ottaa välineitä lähitulevaisuudessa käyttöön, sosiaalisen median käyttötarkoitusta, sekä sosiaalisesta median välineistä luopumista. Kyselyn avulla selvitettiin myös yliopistokirjastojen sosiaalisen median koulutuksen organisointia, käytön ohjeistusta, käytön mittaamista, sosiaalisesta mediasta koettuja hyötyjä tai siihen liitettyjä pelkoja, työajan kohdentamista, sekä sosiaalisen median näkymistä kirjaston strategiassa. Kysely toteutettiin e-lomakkeella ja se sisälsi kaikkiaan 13 kysymystä. Yhdeksän ensimmäistä kysymystä oli monivalintakysymyksiä ja loput avoimia kysymyksiä. Yliopistokirjastoilla oli mahdollisuus tarkentaa vastauksiaan sanallisesti myös monivalintakysymyksissä, ja yliopistokirjastot olivatkin käyttäneet mahdollisuutta perustella vastauksiaan.

Tällä hetkellä yliopistolla käytössä olevat sosiaalisen median välineet näkyvät seuraavassa kuviossa. Organisaation Facebook-sivu, Rss-syötteet, Doodle, kirjaston wiki-intra, muut wikit, GoogleTools, kirjastoblogit tai yksittäiseen hankkeeseen liittyvät blogit olivat yleisimpiä tällä hetkellä käytössä olevia välineitä. Tasaisesti käytössä olivat monet muutkin välineet. Kyselyssä nimettyjen välineiden lisäksi yksittäiset yliopistokirjastot mainitsivat käyttävänsä mm. seuraavia: Ning, Vimeo, Prezi, Socialgo, Foursquare, Issuu-näköislehdet, LearnLinc, sisäiset blogit.

Kyselyssä selvisi, että sosiaalisen median välineiden käyttöönottoa suunnitellaan tänä vuonna monessa yliopistokirjastossa  viestinnän kehittämiseksi. Sanallisista vastauksista ilmeni, että sosiaalisen median käyttöönottopäätöksiin vaikuttaa palveluiden ja viestinnän yleinen kehittäminen, eikä sosiaalisen median ajatella olevan irrallaan muista työprosesseista. Seuraavassa kuviossa näkyy, millaisia suunnitelmia yliopistokirjastoilla on loppuvuodelle. Jo käytössä olevan välineen entistä monipuolisempaa hyödyntämistä suunniteltiin myös monissa yliopistokirjastoissa, jolloin kyllä-vastaus oli annettu parissa tapauksessa jo käyttöönotetun välineen kohdalla. Valmiiksi nimettyjen välineiden lisäksi mainittiin tulevaisuudessa hyödynnettäviksi mm. MS SharePoint, Bambuser-videot ja LibIdea.

Joistakin sosiaalisen median välineistä oli luovuttu. Viisi yliopistoa on jossain vaiheessa luopunut jostakin yksittäisestä sosiaalisen median välineestä. Syyt käytöstä luopumiseen olivat joko resursseihin tai käytön vähäisyyteen liittyviä. Välinettä on voitu testata myös kokeilumielessä joko sisäisessä tai ulkoisessa viestinnässä.

Niinikään sosiaalisen median käyttötarkoitukset vaihtelivat. Seuraava kuvio paljastaa käyttötarkoitusten kirjon:

Jos analysoidaan sellaisia käyttötarkoituksia, joihin sosiaalista mediaa käytetään vastausten mukaan joko paljon tai jonkin verran, viiden kärkeen nousevat sisäinen viestintä, yleinen asiakasviestintä, kirjastopalvelujen markkinointi, kirjaston imago ja opiskelijoiden tavoittaminen. Tulkinnanvaraista on tietysti arvioida, mikä on kunkin vastaajan mielestä paljon tai vähän. Vastauksista näkyy joka tapauksessa, että kirjastot ovat soveltaneet sosiaalisen median välineitä monia tarkoitusperiä varten. Sosiaalinen media antaa uusia mahdollisuuksia esitellä kirjaston hankkimia aineistoja, elektronisia aineistoja ja tiloja sekä markkinoida kirjastopalveluita yliopisto-opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan käyttöön. Sosiaalisen median kautta yliopistokirjastot tavoittavat myös yliopiston ulkopuolisia asiakkaita.

Avoimissa vastauksissa mainittu hyöty oli mm. asiakkaiden tavoittaminen asiakkaille tutulla maaperällä: ”Asiakkaat saavat kirjastoa koskevat ajankohtaiset asiat tietoonsa vaivattomammin sosiaalisen median kautta”.  Tärkeäksi arvioitiin myös asiakkaan mahdollisuus antaa palautetta. Myös kirjaston imagon keventäminen nähtiin tärkeänä. Lisäksi kollegan tavoittaminen nopeutuu sosiaalisen median avulla ja sosiaalisen median nähdään myös tasapuolistavan organisaation sisäistä viestintää, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua esimerkiksi wiki-intran luomiseen. Vastauksissa mainitut pelot liittyivät mm. ajallisten resurssien riittämiseen tai osaamisen riittämiseen, muutamia poimiakseni. Hyötyjen arviointiin liittyvistä vastauksista näkyy, että yliopistokirjastot perustelevat sosiaalisen median käyttöään asiakaslähtöisesti. Sosiaalinen media nähdään yhtenä tärkeänä kanavana viestinnässä, vaikkakin välineiden käytön laajuus vaihtelee kirjastoittain, kirjastojen sisällä sekä myös asiakassektoreittain.

Muista kysymyksistä huomionarvoisia ovat strategiaan ja koulutukseen liittyvät kysymykset. Sosiaalista mediaa ei välttämättä ole huomioitu kirjaston strategiassa, sillä vain seitsemän kirjastoa vastaa myöntävästi kysymykseen ”Onko kirjastonne strategiassa huomioitu sosiaalinen media?”. Sosiaalisen median koulutus ja tuki on organisoitu tällä hetkellä kuudella yliopistokirjastolla. Välineiden käyttöönotto ohjannee kirjastot suuntaamaan näihinkin asioihin jatkossa huomiotaan.

Kyselystä koostettu palauteraportti on lähetetty kokonaisuudessaan yliopistokirjastoille, jotta nämä voivat poimia muiden käyttämistä välineistä ja kokemuksista omaan organisaatioonsa parhaiten soveltuvia käytäntöjä. Asiakaspalvelu ja organisaatioviestintä ovat yliopistokirjastoille yhteisiä asioita. Vaikka yliopistokirjastot ovat keskenään jossain määrin erilaisia, on kirjastojen hyödyllistä tutustua muiden ratkaisuihin, jolloin myös oman kirjaston toiminnan suunnitteluun saa raikkaita ideoita.

Yhteistyösihteeri Janika Asplund,
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto