Blogi – FUN

Kirjastojen vaikuttavuutta etsimässä

14/04/2021

Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro. — Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro

Yliopistokirjastojen verkoston 25-vuotista taivalta juhlitaan poikkeusaikana webinaarien merkeissä, joista ensimmäinen käsitteli FUN:in strategian yhden osa-alueen mukaisesti vaikuttavuutta. Webinaarin kansainvälisenä puhujana oli Lynn Silipigni Connaway, joka toimii OCLC:n kirjastotrendien ja käyttäjätutkimuksen johtajana. Hänen aiheenaan oli tiedekirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen epävarmuuden aikoina.

Aihe on hyvin ajankohtainen. Monet kirjastot ovat kuluneena vuonna joutuneet miettimään toimintaansa ja osoittamaan vaikuttavuuttaan pandemian keskellä. Kirjastot ovat olleet joitain aikoja kiinni, eikä vieläkään olla normaalissa toimintamoodissa.

Silipigni Connawayn esitys perustui hänen johtamaansa tutkimukseen Academic Library Impact: Improving Practice and Essential Areas to Research (2017). Laajaan tutkimukseen kuului kirjallisuuskatsauksen ohella yliopiston johdon, kuten provostien haastatteluja. Kirjastojen vaikuttavuuteen liitettyjä osa-alueita olivat palvelu, oppimisen tukeminen, yhteistyö ja viestintä.

Tärkeäksi kirjaston vaikuttavuuden ilmentymäksi nousi kriittisten taitojen lisäys fake news -maailmassa, joka tämän tutkimuksen julkaisuaikana (2017) oli nostamassa vasta päätään ja laajenemassa hurjiin mittoihin Yhdysvalloissa. Vaikuttavuutta Silipigni Connawayn mukaan on tuotettava myös kuvallistamalla saavutuksia ja erilaisia mittareita. Datan lisääminen osaksi yliopiston kerättävää dataa on erittäin tärkeää ja rohkenen väittää, että monissa suomalaisissa korkeakouluissa tämä on jo varsin hyvällä tolalla.

Vaikuttavuutta arvioidessa kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sananparsi tietää kertoa. Kirjaston impaktia voidaan parantaa myös yhteistyöllä moneen suuntaan kirjaston sisältäpäin. Laajentumalla toimimaan läheisesti oman yliopiston hallinnon, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa, ja yhä enemmän ulkopuolelle, voidaan saavuttaa perustavuutta toimintaan. Myös kirjaston toiminnan ja tilojen suunnittelussa eri ryhmien osallistaminen on koko ajan tärkeämpää, kun yliopistojen tiloja tiivistetään ja uudistetaan. Monilla tavoin voi ajatella, että kirjaston vaikuttavuus ja merkitys on tulevaisuudessa toimia yliopiston strategisten tavoitteiden saavuttamisen kumppanina.

Tommi Harju
kirjastonjohtaja
Taideyliopiston kirjasto

Tietoasiantuntijan uusi etäarki

14/04/2020

Koronatilanteen takia olet tehnyt etätöitä pian kuukauden, millainen on tavallinen työpäivä Heidi Trobergin kotikonttorilla?

Työpäivä alkaa normaaliin tapaan, kahvikuppi kädessä avaan kahdeksan maissa kirjaston chattipalvelun, käyn läpi sähköpostin ja tietopalveluun tulleet tiketit. Tämän jälkeen mikään ei ole enää kuin tavallisena työpäivänä työpaikalla. Puhelin soi usein, sähköposti, chatti ja Teams-sovellus ääntelevät huomattavasti enemmän kuin yleensä. Tällä hetkellä saan enemmän oikeasti kiireellisiä tehtäviä päivässä, kuin normaaleissa olosuhteissa monessa viikossa yhteensä.

Työskentelen pääasiassa tiedonhaun ja e-aineiston parissa, joten vauhdittamisen tarve ilmeni heti yliopiston siirryttyä etäopetukseen. Auttaakseni opettajia ja opiskelijoita uudessa digitaalisessa arjessa, olen kirjoittanut lukuisia uutiskirjeitä ja muita viestejä yliopiston eri viestintäkanavien kautta. Videotehtaani on viime aikoina tuottanut valtavan määrän lyhyitä opastusvideoita e-resursseista ym.

E-kirjarintamalla on vallinnut hätätila sen jälkeen kuin sosiaalinen eristäytyminen alkoi. Siksi on ihanaa, että normaalisti vähemmän myötämieliset ulkomaiset kirjakustantajat ja e-kirjavälittäjät nyt ovat avanneet aineistoa asiakkaillensa yliopistoissa.

Mikä on ollut haastavinta? Onko ollut tarvetta luoville ratkaisuille?

Haastavinta on kyllä ollut saada työpäivän tunnit riittämään. Tässä erikoistilanteessa on huomattavasti enemmän kiireellisiä asioita hoidettavana.

Etätyö on myös tuonut mukanaan uudenlaisia häiriöntekijöitä sekä itselle että niille, joiden kanssa kokoustat tai niille, jotka osallistuvat opetukseesi/ohjaukseesi. Minulla on kotona mies, lapsi, koiria ja kissoja ja silloin tällöin nämä ovat ilmestyneet taustalle kesken Zoom-opetuksen tai tärkeän Teams-palaverin. Onneksi minusta on nopeasti tullut mestari ajoittamaan lapselle Netflix-leffa yhtäaikaisesti opetuksen tai kokouksen kanssa eikä myöskään työhuoneen ovi unohdu enää auki, joten pulska kissa ei jatkossa pääse peittämään webbikameraa.

Miten asiakkaat/opiskelijat ovat suhtautuneet tilanteeseen? Onko ollut mitään ongelmia?

Opiskelijat ovat jo pitkään olleet valmiita siirtymään perinteisestä opetuksesta etäopetukseen ja painetuista kirjoista e-kirjoihin. Heille tämä muutos ei ole tuottanut ongelmia. Myös opettajat ovat suhtautuneet muutokseen hyvin. Vaasan yliopistolla kevään kursseista 207 kpl on siirtynyt verkkoon, ja ainoastaan kolme kurssia on jouduttu perumaan.

Koetko, että sinulla on tarpeeksi hyvät e-työkalut käytettävissä?

Ehdottomasti. Minulla on jo entuudestaan hyvät laitteet ja ohjelmisto, ja minulla on aina ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan laitteistoon. Siinä mielessä kuulun niihin onnellisiin, jotka eivät ole joutuneet pikaisesti hankkimaan uutta laitteistoa etätyön mahdollistamiseksi.

Mitkä ovat mielestäsi etätyön hyvät ja huonot puolet?

Suurin etu on ehdottomasti, että saa viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Suuri plussa on myös se, että kaikki näin yhtäkkiä ovat uskaltaneet kokeilla uusia luovia ratkaisuja kursseillaan.

Etätyön huono puoli on se, että aina ei ole helppoa päättää työpäivä. Tänään ajattelin, että lopetan jo klo 13 ja menen ulos nauttimaan auringosta. Kello on nyt 16 ja päivän to-do -listalla on kuitenkin vielä tekemistä. Kampuksella on jostain syystä helpompi keskeyttää työt ja lähteä kotiin.

Uskotko, että tämä tilanne voi tuoda jotain positiivista mukanaan esim. työtäsi, korkeakoulukirjastotoimintaa ja yleisesti korkeakouluopiskelua ajatellen?

Ehdottomasti! E-aineiston käyttö lisääntyy huimasti, kun opiskelijat, tutkijat ja henkilökunta joutuvat väliaikaisesti kokonaan siirtymään näihin. Uskon, että moni tämän yhteydessä huomaa, miten mahtava e-aineistovalikoima tieteellisissä kirjastoissa jo on.

Opettajat oppivat myös e-aineistojen tärkeyden, ja valitsevat toivottavasti tulevaisuudessa e-kirjan kurssikirjaksi painetun sijaan. Tämä on ollut ongelma korkeakouluissa, vaikka osa opiskelijoista jo pitkään ovat opiskelleet etänä.

Myös yliopiston hienot digitaaliset työkalut ja pilvipalvelut kohtaavat nousukauden, kuten myös eri työkalut etäopetukseen, esim. Zoom ja Teams.

Onko jotain muuta mitä haluat tuoda esille? Onko sinulla vinkkejä muille etätyötä tekeville?

Ainoa vinkkini etätyötä tekeville on priorisoida, priorisoida asiat uudelleen ja oikein. Näissä poikkeuksellisissa ajoissa työpäivän sisältö ehtii muuttua päivän aikana. Tulee lukuisia uusia asioita, joihin on otettava kantaa ja jotka pitää tehdä nopealla aikataululla, että päivän agenda on koko ajan arvioitava uudelleen. Kaikki ei aina onnistu täydellisesti, ja tämä on asia minkä kanssa on opittava elämään. Me teemme parhaamme ja se on tarpeeksi.

Kysymykset: Pia-Maria Niemitalo

Vastaukset: Heidi Troberg, tietoasiantuntija, Tritonia/Vaasan yliopisto

Kuva: Heidin henkilökohtainen arkisto

Juhlaa kirjastoarjen keskellä – Varastokirjaston ja Oulun yliopiston kirjaston juhlavuosi

11/11/2019

Tänä vuonna Kuopion varastokirjastossa ja Oulun yliopiston kirjastossa on juhlittu komeita pyöreitä vuosia: Kuopion varastokirjastossa mittariin tuli 30 ja Oulun yliopiston kirjastossa 60 toiminnantäyteistä vuotta. Molemmissa kirjastoissa juhlavuosi on sujunut tuttuun tapaan työn touhussa, mutta myös monia arjen yläpuolelle nousevia, mieleenpainuvia juhlahetkiä on koettu läpi vuoden.

30 vuotta Varastokirjastoa – juhlavuoden kuulumisia

”Opetusministeriö suunnittelee kirjavaraston, tai oikeammin varastokirjaston, perustamista jonnekin päin Suomea. Varastoon koottaisiin materiaalia yleisistä kirjastoista ja tieteellisistä kirjastoista, ja pyynnöstä niitä lainattaisiin esimerkiksi yliopistoille.” Näin kirjoitettiin 1.7.1987 Savon Sanomisssa julkaistussa artikkelissa. Meni vielä pari vuotta, ennen kuin Varastokirjasto aloitti toimintansa Kuopion Päivärannassa.

Olemme tänä vuonna viettäneet Varastokirjaston toiminnan 30-vuotisjuhlavuotta – pääasiassa työn merkeissä. Vuoden aikana on ollut useampi arkea nostattava etappi, jotka ovat tehneet tästä vuodesta erityisen merkittävän.

Viime vuoden lopulla saimme tiedon, ettei Varastokirjaston yhdistäminen Kansalliskirjastoon –esitys etene silloisen hallituksen toimesta. Tämä uutinen otettiin ilolla vastaan ja saatoimme aloittaa juhlavuoden huojentunein mielin. Tieto toiminnan jatkumisesta on osaltaan vaikuttanut myös siihen, että tänä vuonna olemme vastaanottaneet aineistolähetyksiä normaaliin tapaan ja kirjastot ovat käyttäneet palveluitamme aktiivisesti.

Toukokuussa, kevään kääntyessä kesäksi, juhlimme 30-vuotista toimintaamme juhlaseminaarin merkeissä. Juhlavieraiksi kutsuimme muun muassa eläkkeelle siirtyneet työkaverimme, yhteistyökumppaneitamme niin kirjastosektoreilta kuin muiltakin aloilta. Halusimme juhlaamme mukaan erityisesti kirjaston perustamiseen ja ensimmäisiin toiminnan vuosiin vaikuttaneita. Kirjastonjohtaja, emerita Riitta Huuhtasen juhlapuhe toi uutta tietoa kaikista niistä vaiheista, mitä Varastokirjaston ”synnyttäminen” on vaatinut. Riitta Huuhtasen puhe on luettavissa Varastokirjasto tiedottaa -verkkolehdessämme. Tätä kirjoittaessani lähetän Riitalle lämpimät kiitokseni. Kiitos Sinulle työstäsi, jonka ansiosta voimme juhlavuottamme viettää.

Juhlavuoteen sattui muitakin merkkipaaluja: kokoelmassamme on nyt 100 hyllykilometriä aineistoa! Tänä vuonna olemme opetus- ja kulttuuriministeriöltä luvalla ryhtyneet vastaanottamaan musiikkiaineistoja. Ja vielä: siirryimme 18 vuotta käytössä olleesta Voyagerista Kohaan.

Juhlavuoden päätteeksi teimme opinto- ja virkistysmatkan Helsinkiin. Pääsimme tutustumaan keskustakirjasto Oodiin, Kansalliskirjastoon sekä HY:n Kaisa-kirjastoon. Kiitos hienoista esittelyistä, oli hienoa päästä vieraiksenne ja opimme taas uutta!

Vaikka olemmekin viettäneet kulunutta vuotta pääasiassa ydintehtäviimme keskittyen, on juhlavuosi ollut arjessamme monin tavoin mukana. Katsomme ensi vuoteen uteliaina: siellä näkyy etappeja, joita on ryhdytty tänä vuonna valmistelemaan. Tärkeintä kuitenkin on, että toteutamme edelleen sitä tehtävää, joka meille annettiin 30 vuotta sitten: vastaanotamme ja säilytämme suomalaisista kirjastoista siirrettävää aineistoa sekä asetamme tuon aineiston tarvitsijoiden käyttöön.

Teksti: Johanna Vesterinen, kirjastonjohtaja, Varastokirjasto

Oulun yliopiston kirjasto juhli 60-vuotista olemassaoloaan keväällä 2019

Kirjasto on ollut mukana Oulun yliopiston toiminnassa alusta alkaen, joten tänä vuonna niin Oulun yliopisto kuin sen kirjastokin täyttivät 60 vuotta. Kirjasto päätti keskittää syntymäpäivän juhlimisen kevääseen, koska koko yliopisto juhlii nyt syksyllä 2019.

Juhlavuosi alkoi kirjaston johtoryhmän päätöksellä tukea kirjaston henkilökunnan lukemista siten, että jokainen työntekijä voi käyttää tunnin viikossa lukemiseen. Lukea saa mitä haluaa, mutta toiveena on, että luetut teokset listataan kirjaston intrasta löytyvään Exceliin – myös kommentit luetusta kirjasta voidaan tallentaa kyseiseen dokumenttiin. Vuoden lopuksi on mielenkiintoista katsoa mitä Oulun yliopiston kirjastossa on luettu juhlavuotena.

Kirjaston henkilökunnasta otettiin valokuva 60-vuotisjuhlien kunniaksi valokuvaajamestari Reijo Koirikiven toimesta. Eri vuosikymmenten valokuvia vertailtaessa tuoreessa 60-vuotiskuvassa on vähemmän henkilökuntaa kuin parina edellisenä vuosikymmenenä. Digitalisaatio on muokannut kirjastotyötä vähentäen työvoimavaltaisia tehtäviä. Toisaalta kirjastolle on syntynyt aivan uusia tehtäviä, joita ei kirjaston historian alkutaipaleella ehkä osattu edes kuvitella.

Kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaari järjestettiin toukokuun loppupuolella Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella arkkitehtuurin yksikön uudessa Agora-tilassa. Kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaarin avasi rehtori Jouko Niinimäki ja juhlapuheen piti kirjastonjohtaja. Kirjastonjohtajan juhlapuhe on luettavissa kirjaston blogissa. Kansanedustaja Mari-Leena Talvitie nosti puheensa keskiöön kirjastot sivistyksen mahdollistajina Suomessa. Aate- ja oppihistorian Professori Petteri Pietikäinen kertoi hauskasti omakohtaisesta kirjastosuhteestaan hilpeästi otsikoidussa puheessaan Viisikko pulassa, minstreli parvella ja historianopiskelija Rotundassa – Oman kirjastosuhteeni 50-vuotisjuhla.

Oulun yliopiston kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaari
Kuva: Juha Aittakumpu

Juhlaseminaarin vieraat saivat tauon jälkeen nauttia Inga Söderin laulusta kitaristin säestyksellä. Iltapäivällä luotiin katsausta haaleaan tieteelliseen kirjastobrändiin ja sen kirkastamiseen markkinoinnin ammattilaisen, Oulun yliopiston alumnin Jonna Muurisen keinoilla. Jonnan viesti oli tuttu: sosiaalisessa mediassa pitäisi näkyä ja herättää keskustelua. Juhlaseminaarin virallisen ohjelman päättivät kirjailija Antti Leikas ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula. Antti Leikas tutkaili kirjailijan oivaltavuudella tonttujen, matematiikan ja kirjallisuuden yhteyttä. Miriam Putula toi tilaisuuteen opiskelijan näkökulman kirjastopalveluiden tärkeydestä opiskelijan opintopolulla.

Viikko juhlaseminaarin jälkeen kirjaston henkilökunta järjesti juhlagaalan itselleen ja puolisoilleen Oulun yliopiston ihastuttavassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Juhlagaalan aloitti Hollywood-tyylinen juhlavieraiden kuvaus punaisella matolla. Juhlagaalaa tähdittivät stand-up koomikot, puheet, musiikki ja hyvä ruoka. Myös kirjaston asiakkaita muistettiin juhlavuoden kunniaksi makeistarjoilulla ja nostalgisella kuvaesityksellä kirjaston 60 vuodesta.

Keväinen perusteellinen 60-vuotisjuhliminen säilyy muistoissamme vielä pitkään ja siivittää kiireistä syksyä sekä monenlaisiin muutoksiin valmistautumista Oulun yliopiston kirjastossa.

Teksti: Minna Abrahamsson-Sipponen, Kirjastonjohtaja ja Leena Ilkko, Kirjastoamanuenssi, Oulun yliopisto

Kesä yliopistokirjastossa

12/09/2019

Tiedekirjasto Tritonia Vaasassa on ollut viimeiset vuodet auki koko kesän. Kesäaukioloajat ovat normaalia lyhyemmät ja omatoimiaikaa on enemmän, mutta esimerkiksi kulkukorteilla toimivat lukutilat ovat auki normaalisti. Tilastollisesti kesäkuukausina on kävijöitä vain murto-osa siitä, mitä syksyn vilkkaimpina kuukausina, kuitenkin etenkin opiskelutiloille on selvästi kysyntää ja kirjaston lukupaikoilta löytyy päivittäin useita ahkeria kesäopiskelijoita opintoihin uppoutuneena. Asiakaspalvelussa taas olemme huomanneet, että sekä kysymykset että asiakkaat ovat hieman erilaisia kuin lukukausien aikana: kirjastossa vierailee mm. ulkopuolisia vierailijoita, muiden paikkakuntien opiskelijoita ja omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin kirjallisuutta etsiviä alueen asukkaita.

Mennyt kesä oli Tritoniassa tavallista jännittävämpi, sillä juhannuksen jälkeisellä viikolla vaihdoimme kirjastojärjestelmän pitkäaikaisesta Voyagerista avoimen lähdekoodin Kohaan. Kesäkuussa henkilökunta kouluttautui Kohan saloihin ja pohti lainauskäytäntöjen muutoksia. Juhannuksen jälkeen alkoi varsinainen käyttöönotto ja kirjasto oli suljettu konversioviikolla, jolloin asiakastoiminnot olivat poissa käytöstä ja palautus- ja lainausautomaatit viriteltiin toimimaan uuden järjestelmän kanssa. Heinä- ja elokuussa päivitettiin Kohan mukanaan tuomia muutoksia verkkoon ja opetusmateriaalien ohjeisiin sekä testattiin ja opeteltiin järjestelmää. Itse käyttöönotto sujui mallikkaasti ja mihinkään suurin ongelmiin emme ole törmänneet!

Kesä on perinteisesti ollut myös aikaa, jolloin Tritoniassa toteutetaan isompia kokoelmasiirtoja. Näin asiakkaille aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja siirroista. Tämän kesän projektina oli siirtää kaikki aihekokoelmissa sijainneet painetut lehdet kolmesta eri kerroksesta yhteen ja yhdistää ne yhdeksi lehtikokoelmaksi. Samalla siirrettiin myös korkeakoulujen julkaisuja, opinnäytteitä ja sarjoja lehtien tieltä uusiin hyllyihin ja myös poistettiin aineistoja. Siirrot toteutettiin talkoilla. Nyt uusia ja vanhoja asiakkaita odottaa yksi yhtenäinen lehtikokoelma, joka on entistä paremmin esillä.

Nyt syksyn tullessa kirjastossa riittää taas vilinää aamusta iltaan, ja mikä sen parempaa!

Teksti ja kuva: Jonna Toukonen, palvelupäällikkö, Tritonia

Libraries = Strong Communities

03/07/201919/06/2019

American Library Associationin (ALAn) puheenjohtaja Loida Garcia-Febo piti inspiroivan vierailijaluennon Tritoniassa 5.6.2019. Garcia-Febo nosti luennon aikana esiin muun muassa kirjastojen merkittävän aseman yhteiskunnassa. Hän kertoi ALAn toiminnasta ja kirjastojen roolista Yhdysvalloissa ja maailmalla.

”Because libraries bring us together”

Kirjastot ympäri maailman pyrkivät olemaan mahdollisimman osallistavia ja tarjoavat palveluitaan tasapuolisesti kaikille. Tietoa löytyy tänä päivänä mistä vain, mutta kirjastotyöntekijöillä on edelleen tärkeä rooli tiedon organisoimisessa ja käytössä. Kirjastot auttavat ihmisiä vaikuttamaan elämäänsä; kouluttautumaan, löytämään töitä, nostamaan tulojaan, oppimaan lisää yhteiskunnasta ja olemaan mukana kehittämässä ja vaikuttamassa.

ALAn toiminta on laaja ja sen alla toimii lukuisia eri osastoja. Yhdistys on aktiivisesti mukana, ottaa kantaa ja nostaa esille tärkeitä aiheita, sekä kirjastomaailmassa, että yhteiskunnassa kauttaaltaan. ALA on iso organisaatio ja sen monet työntekijät mahdollistavat monipuolisen toiminnan. Heillä on paljon toimintaa mikä ei suoranaisesti liity kirjastoihin. ALAn tavoite on olla mukana yhteiskunnassa monella tasolla ja he tekevät paljon työtä oikeudenmukaisuuden, monimuotoisuuden ja osallistavuuden puolesta. ALA panostaa markkinointiin ja osastot ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Heidän vakiinnuttamia tunnisteita ovat muun muassa #LibrariesStrong, #Together ja #LibrariesTransform.

Garcia-Febo palaa useaan otteeseen siihen, kuinka tärkeitä kirjastot ovat modernissa yhteiskunnassa. ALAn Center for the future of libraries identifioi kirjastoille ja kirjastoammattilaisille olennaisia trendejä. Trendit ovat jaettu seitsemään kategoriaan ja verkkosivuilla voi käydä lukemassa miten kyseiset trendit kehittyvät ja miksi ne ovat kirjastoille tärkeitä.

“We are creating the future of libraries every day.”

Yksi ALAn osastoista on The Association of College & Research Libraries (ACRL). ACRL kehittää ohjelmia, tuotteita ja palveluja tukeakseen tieteellisten kirjastojen henkilökuntaa oppimaan ja uudistumaan akateemisessa yhteisössä. ACRL:llä on monipuolisia työkaluja jotka ovat vapaasti käytettävissä. ACRL on muun muassa julkaissut Framework for Information Literacy for Higher Education, joka löytyy myös suomennettuna. Informaatiolukutaidon kehyksen tueksi ACRL lanseerasi ACRL Framework for Information Literacy Toolkit ja ACRL Framework for Information Literacy Sandbox. ACRL tarjoaa myös ilmaisen palvelun Project Outcome, joka on kehitetty auttamaan kirjastoja ymmärtämään ja jakamaan tietoa tarjoamiensa palvelujen vaikutuksesta.

Luennon jälkeen ehdimme saada lyhyen haastattelun Garcia-Febon kanssa. Kysyimme muun muassa hänen mielipiteitään kirjastojen ja kirjastoammattilaisten tulevista haasteista.

Garcia-Febo kokee, että asenne kirjastoa kohti on yleisesti hyvä. “Libraries are all about people” – kirjasto tulee aina olemaan olennainen, koska me kohdistamme huomiomme ihmiseen. Kirjastoammattilaiset ovat linkki tiedon ja tietoa hakevan välillä. Garcia-Febo uskoo, että jos markkinoisimme itseämme enemmän tuomalla esiin miten autamme ihmisiä löytämään, analysoimaan ja käyttämään tietoa, kirjastoilla olisi paremmat mahdollisuudet saada yhä enemmän tukea päättäjiltä ja kansalaisilta. Tulevaisuuden tieteelliset kirjastot jatkavat kehitystään ja tarvitsevat luovia, uteliaita ja joustavia työntekijöitä, joilla on halua tehdä työtä ihmisten parissa. Hän korostaa myös yhteistyön tärkeyttä, yhteistyötä paitsi organisaation ja lähialueen kanssa, myös kansallisesti ja kansainvälisesti.

“You cannot take the librarians out of the equation, it would be incomplete”

Garcia-Febon tervehdys yliopistojen johdolle kirjastotoiminnan rahoittamisesta ja tieteellisten kirjastojen tulevaisuudesta on, että yliopistokirjastoilla on keskeinen rooli yliopistojen menestyksen takaamiseksi. Menestystä saavutetaan vain antamalla kirjastolle tarvittavat resurssit toteuttaa pääasiallista tehtäväänsä, eli tukea korkeakoulun toimintaa. Kirjasto on osa yliopiston ekosysteemiä eikä kirjastoammattilaisia voi poistaa yhtälöstä, se olisi silloin puutteellinen.

Miltä sitten kirjan tulevaisuus näyttää? Garcia-Febo uskoo, että kirjat jatkossakin on kiistämätön osa arkeamme. Hän luulee kuitenkin, että äänikirjojen suosio kasvaa yhä enemmän, ja että kurssikirjallisuus pääasiassa tulee olemaan e-kirjamuodossa.

Jos kiinnostuit ALAn toiminnasta, voit tilata heidän viikkokirjeensä Read for later.

Teksti: Pia-Maria Niemitalo & Gun Vestman

Kuvat: Jonna Toukonen

Mindsetin muutos informaatiolukutaidon opetuksessa

03/05/2019

Informaatiolukutaitoa (IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.

Tekniikan kehittymisen myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää omatoimista kirjallisuuden etsintää. Käytännön ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään. Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien ja informaatikkojen osaamisaluetta.

Mielestäni tiedon löytäminen tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”. Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa, kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset, oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).

Informaatikkomindsetin taidot ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on erityisesti tiedon tuottamisprosessin kokonaisvaltainen ymmärtäminen.

Insinööritieteiden näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.

Monet kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin, joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat resurssit niukkenevat?

Omassa organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia. Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.

Riittääkö lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani (Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen tiedonhaun tuloksia.

Väitöstutkimuksessa tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa, jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin ymmärrettävää.

Sokkotutkimuksessa tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.

Toisessa tutkimuksen osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta, lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin, että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien (ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän opiskelijoiden suorituksissa.

Kun konetekniikan ja kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia, IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien tunnistamisessa.

Tutkimuksen perusteella voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.

IL-opettajan mindset kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova asiantuntija.

Lähteitä

ACRL, 2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.

ACRL, 2000-last update, Information Literacy Competency Standards for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.

ASIIN, 2011-last update, SUBJECT-SPECIFIC CRITERIA Relating to the accreditation of Bachelor’s and Master’s degree programmes in mechanical engineering, process engineering and chemical engineering [Homepage of ASIIN], [Online] [May 10, 2017]. Available: https://www.asiin.de/en/quality-management/accreditation-degree-programmes/quality-criteria.html?file=files/content/kriterien/ASIIN_TC_01_Mechanical_Engineering_Process_Engineering_2011-12-09.pdf.

BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.

O’HERN, C.S., June 27, 2012-last update, Undergraduate Study [Homepage of Yale School of Engineering & Applied Science], [Online] [May 21, 2017]. Available: http://seas.yale.edu/departments/mechanical-engineering-and-materials-science/undergraduate-study.

TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.

Teksti: Marja Talikka

EU:n saavutettavuusdirektiivi

15/04/2019

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) astui voimaan 1.4.2019. Lain 2§ mukaan yliopistot ja korkeakoulut määritellään viranomaiseksi https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306. Lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta, eli saavutettavuusdirektiivi https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016L2102. Direktiivi ei määrittele sanktiota, mutta kansallinen laki antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuuden määrätä uhkasakko velvollisuuksien laiminlyönnistä.

Direktiivissä saavutettavuudella tarkoitetaan

että verkkosivustot ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat sellaisia, että kuka tahansa voisi niitä käyttää ja ymmärtää mitä niissä sanotaan. Saavutettavissa palveluissa hyödynnetään sellaisia teknologioita ja menetelmiä, joilla turvataan palveluiden käyttö erilaisilla päätelaitteilla ja erilaisten apuvälineiden kanssa. Saavutettavuuden voi ajatella digitaalisten palveluiden esteettömyytenä ja helppona lähestyttävyytenä.

Saavutettavuus kuuluu yhtenä osana suunnittele kaikille -periaatteeseen. Sen mukaan erilaiset käyttäjät ja heidän tarpeensa tulee huomioida jo palvelun suunnitteluvaiheessa. Tällä pyritään varmistamaan kaikille käyttäjille mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita riippumatta kuulo- tai näkökyvystä, motorisista vaikeuksista tai muista toimintarajoitteista. (Valtiovarainministeriö: Usein kysytyt kysymykset saavutettavuudesta ja saavutettavuusvaatimuksista, https://vm.fi/usein-kysyttya-saavutettavuusvaatimuksista)

Saavutettavuusvaatimuksia sovelletaan seuraavalla aikataululla (Valtiovarainministeriö: Saavutettavuus. https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi):

23.9.2018 ja sen jälkeen julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2019.
Ennen 23.9.2018 julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2020.
Mobiilisovellusten on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.6.2021.
PDF-tiedostot ja muut dokumentit:
- Verkkosivusto on julkaistu ENNEN 23.9.2018
  - 23.9.2018 tai sen jälkeen julkaistut PDF-tiedostot on oltava saavutettavat syyskuussa 2020.
  - Ennen 23.9.2018 julkaistuja PDF-tiedostoja ei tarvitse muokata saavutettaviksi. Poikkeuksena sellaiset tiedostot, jotka koskevat hallinnollisia prosesseja, kuten hakemuksia.
- 23.9.2018 tai sen JÄLKEEN julkaistulla verkkosivustolla PDF-tiedostojen on oltava saavutettavat syyskuussa 2019.

Korkeakoulujen verkkosivustojen ja mobiiliapplikaatioiden lisäksi, saavutettavuusdirektiivi on huomioitava pro gradu -tutkielmien tuotanto- ja julkaisuprosesseissa. Tämä koskee myös video- ja muuta AV-materiaalia, jota käytetään esitellessä kirjaston palveluja.

Useimmissa korkeakouluissa kirjastot vastaavat pro gradu -tutkielmien julkistamisesta. Jotta saavutettavuusvaatimukset täyttyvät, nämä PDF-tiedostot on luotava niin, että ne ovat luettavissa erilaisten työkalujen avulla. Celia – kansallinen saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus – on luonut oman verkkosivuston saavutettavuudesta. Sinne on kerätty ohjeita siitä, miten PDF- ja muut tiedostot tehdään saavutettaviksi eri toimisto-ohjelmilla https://www.saavutettavasti.fi/saavutettavat-tiedostot/. Suositeltu PDF-formaatti, PDF/UA, on yhteensopiva arkistokelpoisen PDF/A-formaatin kanssa.

Valtiovarainministeriön verkkosivuston mukaan kaikki AV-materiaali, joka on julkaistu viranomaisen verkkosivustolla, ja joka on saatavilla vähintään 14 vuorokautta, on tekstitettävä suomeksi ja ruotsiksi, ja tarpeen mukaan myös saameksi, englanniksi tai viittomakielelle. Tämä koskee mm. videotallenteita ja podcasteja. Jos tekstitys ei ole mahdollista, sisältöä tulee selittää jollain muulla tavalla, esim. tekstimuodossa. Tekstitysvaatimus ei koske ennen saavutettavuusvaatimusten voimaantuloa 22.12.2016 julkaistuja suoria lähetyksiä ja videoita. Lue lisää aikasidonnaisesta mediasisällöstä Papunetin suomennetusta WCAG-ohjeesta: https://papunet.net/saavutettavuus/verkkosisallon-saavutettavuusohjeet-wcag.

Lisätietoja saa aluehallintoviraston toukokuussa 2019 julkaisemalta verkkosivustolta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/. Lisätietoja erityisesti kirjastoille löytyy Celian verkkosivuilta https://www.celia.fi/. Myös http://saavutettava.fi -blogi sisältää ajankohtaista tietoa Design for all -foorumista.

Teksti: Tua Hindersson-Söderholm

Suomennos: Pia-Maria Niemitalo

Uuden puheenjohtajan tervehdys

01/04/2019

Kiitän FUNin jäseniä luottamuksesta tultuani valituksi verkostomme puheenjohtajaksi kaudelle 2019-2020.

FUN uudistui vuonna 2018 neuvostosta verkostoksi. Samassa yhteydessä otettiin käyttöön uusi nimi FUN Suomen yliopistokirjastojen verkosto, uusi logo ja motto: ”FUN – tieteen käyttövoima”.

Vuoden 2019 alusta Suomen yliopistokirjastojen verkoston jäsenmäärä on vähentynyt neljääntoista kahden tamperelaisen yliopiston ja niiden kirjastojen yhdistyttyä uudeksi Tampereen yliopiston kirjastoksi, joka lisäksi toimii Tampereen ammattikorkeakoulun kirjastona. Vuodesta 2001 toimineen yhteiskirjaston, Tritonian johtajana toivotan uuden Tampereen yliopiston kirjaston lämpimästi tervetulleeksi myös yhteiskirjastojen joukkoon.

Olin mukana laatimassa FUNin strategiaa vuosille 2018-20 ja näin strategiakauden puolivälissä on ilo todeta, että strategiamme pääteemat: FUN vaikuttaa – näkyy – kokeilee, ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Näiden teemojen parissa meillä on edelleen paljon tehtävää. Yliopistokirjastojen vaikuttavuuden ja asiantuntijuuden esiin nostaminen edellyttää meiltä kykyä tehdä osaamisemme näkyväksi. Tulevalla kaudella tavoitteena on käynnistää vaikuttavuuden toolkitin laatiminen ja benchmarkata kansainvälisiä käytäntöjä. Yliopistokirjastoissa esiin nousevat haasteet ovat hyvin samanlaisia eri yliopistoissa ja myös kansainvälisesti. On kansallisesti ja myös globaalisti resurssien haaskausta yrittää ratkoa ongelmia yksin. Toimin vuosina 2009-2016 IFLA:n Continuing Professional Development and Workplace Learning –komitean jäsenenä, ja nuo vuodet vahvistivat käsitystäni jatkuvan oppimisen tarpeesta sekä siitä, että verkostoituminen todella kannattaa.

Avoimen tieteen megatrendi ja sen vauhdittamista edistävät toimenpiteet, kuten eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S –suunnitelma, vaikuttavat toimintaympäristöömme merkittävästi. Lisensoitujen tietoaineistojen business-mallit ovat moninaistuneet siten, että tarjolla on lukuisia erilaisia Open Access –malleja, joissa tiedon tuottaminen ja julkaiseminen ovat yhä useammin kustannusten perusteena. Yliopistokirjastot haluavat edistää avoimen tieteen ratkaisuja, jotka ovat tutkijoille helppoja käyttää, kestäviä ja vastuullisia. Yliopistokirjastot edistävät myös osaltaan opiskelijoiden tiedekasvatusta avoimuuteen, moniportaisilla tiedonhallinnan koulutuksillaan.

Syksyllä 2018 Suomessa käynnistyi Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio, jonka piirissä valmistellaan kansallisia avoimen tieteen linjauksia ja toimenpideohjelmia. On tärkeää, että yliopistokirjastojen asiantuntijat ovat aktiivisesti mukana tässä työssä. Avoimen tieteen ajankohtaisista palveluista ja osaamistarpeista yliopistokirjastoissa voi lukea ajankohtaisen kuvauksen Itä-Suomen yliopiston kollegoiden (Rosti, Saarti & Silvennoinen-Kuikka) artikkelista Acatiimin numerosta 2/2019 http://www.acatiimi.fi/2_2019/7.php.

Tutkimusdatan hallinnan kysymykset, tiedonlouhinta, tekoäly, lohkoketjut, sekä monet muut ilmiöt, joita ei ole vielä edes keksitty, edellyttävät meiltä jatkuvaa oppimista. Tehdään se konnektiivisesti!

Innostavaa kevättä toivottaen,
Anne Lehto

Frilux Workshop: Future Library Services & the UX State of Mind

06/06/2018

Miten suunnitella kirjaston uusia palveluja asiakaslähtöisesti? Mitä lisäarvoa muotoilunäkökulma tuo kirjaston toiminnan kehittämiseen? Miten voimme kehittää käyttäjäystävällisiä palveluja yli organisaatiorajojen?

Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN järjesti 3.5.2018 jäsenilleen työpajapäivän, jossa harjoiteltiin muotoilullisten menetelmien käyttöä kirjastojen palvelujen kehittämisessä. Puhujina ja työskentelyn vetäjinä olivat vierailevat asiantuntijat Birgit Dahl ja Andrea Gasparini Oslon yliopiston kirjastosta. Tilaisuuden fasilitoi Heli Kautonen Kansalliskirjastosta.

Tilaisuus alkoi Oslon yliopiston kehittämän käyttäjäkeskeisen suunnittelun Frilux-konseptin esittelyllä. Päivän aikana työstettiin ajankohtaisia aiheita FriluxFlex-menetelmien avulla. Lisätietoa Frilux-konseptista.

Teksti: Heli Kautonen & Katja Halonen
Kuvat: Katja Halonen

Avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksukäytännöt Suomen yliopistoissa

06/04/201805/04/2018

FUN, tuolloin vielä SYN, asetti syksyllä 2017 työryhmän, jonka tehtävänä olisi selvittää yliopistokirjastojen nykyiset kirjoittajamaksujen (article processing charge, APC) hallinnan, seurannan ja tiedotuksen käytännöt sekä laatia selvityksen pohjalta suositukset hyviksi käytännöiksi.

Tämän blogin kirjoittajista työryhmään kuuluivat Jukka Rantasaari (pj.) (Turun yliopisto) sekä Marjo Kuusela (Helsingin yliopisto). Muina jäseninä työryhmässä toimivat Tiina Jounio (Oulun yliopisto), Sari Leppänen (Tampereen yliopisto), Kaarina Meriläinen (Itä-Suomen yliopisto), Ulla Ohvo (Lappeenrannan teknillinen yliopisto), Antti Rousi (Aalto-yliopisto), Irene Ylönen (Jyväskylän yliopisto) ja sihteerinä Katja Halonen (Turun yliopisto).

Selvitys yliopistokirjastojen kirjoittajamaksukäytännöistä

Aalto-yliopisto, Harald Herlin -oppimiskeskus. Kuva: Aalto-yliopisto/Tuomas Uusheimo — Kuva: Aalto-yliopisto/Tuomas Uusheimo

Tiedustelimme selvityksessä mm. seuraavia asioita:

onko yliopistossanne keskitetty budjetti APC-maksuja varten? Jos ei ole, ketkä maksuja maksavat?
miten olette jakaneet työtä kirjastossa, entä yliopiston muiden yksiköiden kanssa?
täytyykö julkaisun täyttää jonkinlaiset kriteerit ollakseen oikeutettu alennettuun / maksuttomaan avoimeen julkaisemiseen? Millaiset kriteerit ovat?
miten seuraatte maksuja, niiden lajeja ja julkaisujen avaamista?
mitä tiedotuskanavia käytätte ja mitkä tiedotuskäytännöt ovat osoittautuneet toimiviksi?

Havaitsimme, että keskitettyä budjettia ei vielä ollut muilla kuin Aalto-yliopistolla, jossa rahastoa parhaillaan pilotoitiin. Muissa yliopistoissa projektit, tutkimusryhmät, laitokset, tiedekunnat tai tutkijat itse maksoivat APC-maksut. Lisäksi useissa yliopistoissa kirjastot maksoivat APC-maksualennuksiin oikeuttavia tieteellisten seurojen tai kustantajien jäsenmaksuja hankintabudjetistaan tai erillisestä projektirahasta. Helsingin yliopistossa Taylor&Francis -kirjoittajamaksuja maksettiin kirjaston hankintabudjetista ja erillisestä projektirahasta. Myös Jyväskylän yliopistossa Taylor&Francis -kirjoittajamaksuja maksettiin kirjaston hankintabudjetista.

Kirjastojen sisällä työtä jaettiin yleensä julkaisemisen tai tutkimuksen palvelujen ja hankintapalvelujen kesken. Lisäksi yhteistyötä tehtiin yliopiston muiden yksiköiden kuten kehittämispalvelujen, tutkimuspalvelujen ja talouspalvelujen kanssa.

Kriteereinä maksualennusten myöntämiseksi, tai maksun maksamiseksi kokonaan tutkijan puolesta, olivat useimmiten ainakin se, että oman organisaation artikkelin kirjoittaja on julkaisun vastaava kirjoittaja ja että artikkeli on tutkimusjulkaisu. Aalto-yliopisto ja Jyväskylän yliopisto käyttivät rajaavina kriteereinä lisäksi myös julkaisukanavien JUFO-tasoluokkia.

Kirjoittajamaksujen seurantaa varten oli varattu oma tili, tai sitä oltiin ottamassa käyttöön lähiaikoina, jo yhdeksässä yliopistossa. Sen sijaan maksujen tarkempaa seulontaa ja ryhmittelyä tehtiin tai alettiin tehdä syksyn 2017 aikana vasta muutamassa yliopistossa (ks. alla Turun malli).

Tiedottamisessa suosittiin monikanavaisuutta, mutta parhaina kanavina pidettiin henkilökohtaista kontaktia, opetustilanteita ja laitoskäyntejä.

Työryhmän suositukset hyviksi toimintatavoiksi

Verso. Kuva: Helsingin yliopisto — Kuva: Helsingin yliopisto

Keskitetty rahasto

Työryhmämme suosittelee kirjoittajamaksujen maksamiseksi yliopiston keskitettyä rahastoa. Sen hyvinä puolina näemme mm. avoimen julkaisemisen tunnettuuden lisäämisen, tutkijoiden kannustamisen helpottumisen sekä varojen seurannan ja niiden oikeudenmukaisen jakamisen paranemisen. Mikäli keskitettyä rahastoa ei ole mahdollista saada, maksut olisi hyvä huomioida laitosten budjeteissa. Jos kirjasto maksaa kirjoittajamaksuja, kirjaston tulee saada tätä varten korvamerkittyä rahoitusta.

Seuranta

Useimmissa yliopistoissa on jo jonkinlainen maksuseuranta, joka kuitenkin on yleensä rajoittunut avoimen julkaisemisen tilin perustamiseen ja maksujen ohjaamiseen ko. tilille. Työryhmä suosittelee lisäksi seuraamaan ainakin:

APC-maksujen määrää tiedekunnittain,
maksun saavia kustantajia ja lehtiä,
maksulajeja (open access-lehdet, hybridi-lehdet),
että sovitut maksualennukset saadaan,
että avoimeksi ostetut julkaisut on avattu.

Seurannan avulla hankittuja tarkennettuja tietoja voidaan hyödyntää mm. perustelemalla yliopiston johdolle keskitetyn rahaston tarpeellisuutta. Ne ovat tarpeellisia myös kustantajien kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Sopimukset

Kirjastot haluavat parantaa tilaus- ja julkaisumaksujen kokonaiskustannusten seurantaa ja raportointia. Työryhmä ehdottaa, että yliopistokirjastot perehtyvät sekä keskenään että yhteistyössä FinElibin kanssa avoimeen julkaisemiseen ja lisensointiin. Perehtymistapoina voivat olla koulutustilaisuudet ja työpajat. Tämä vahvistaisi kirjastoissa jo nyt olevaa tilaussopimusosaamista mm. avoimen julkaisemisen ja APC-maksualennusten osalta. Nämä ns. offset-sopimukset, joissa neuvotellaan kirjoittajamaksualennuksista osana kustantajien lehtipaketteja, ovat lähivuosina osa hankinnan perusosaamista, joten siihen tarvitaan perehtymistä. Koulutuksissa ja työpajoissa voitaisiin perehtyä mm:

kustantajien tarjoamien mallien edullisuuden arviointiin,
neuvotteluissa käytettäviin tunnuslukuihin, mittareihin, tausta- ja tilastotietoihin ja niiden rajoitteisiin (esim. aikaisempien vuosien julkaisujen määrät eivät välttämättä ennakoi tulevaa julkaisuaktiivisuutta,
millaisia lisenssejä kustantajat tarjoavat,
mitkä artikkelityypit sisältyvät sopimukseen.

Kirjoittajamaksualennusprosessit ovat kustantaja- ja/tai lehtikohtaisia, ja siksi myös tiedotuksellisesti hankalia. Kullakin yliopistolla ja sen kirjastolla on erilaisia taloushallinnollisia, tiedotuksellisia ja tutkijoiden neuvontaan liittyviä työnkulkuja. On järkevää luoda tutkijalle mahdollisimman selkeä palvelu: kirjasto ja tutkija keskustelevat ja kirjasto toimii nopeasti suoraan kustantajan kanssa. FinELibin neuvottelemien sopimusten osalta toivomme, että FinELib antaisi kirjastoille vain yleisen tason tiedot neuvoteltujen sopimusten sisällöstä. Tämän jälkeen kirjastot ohjeistaisivat itse asiakkaansa toimien ikään kuin tutkijan lähitukena.

Käytännöistä

Ehdotamme kustantajien kanssa käytäviin neuvotteluihin yhdeksi tavoitteeksi sitä, että kustantaja ilmoittaisi kirjoittajamaksualennusmahdollisuudesta suoraan tutkijalle samalla kun osapuolet solmivat julkaisusopimuksen. Kustantajan verkkosivuilla olevan tiedon tulee olla myös tutkijalle selkeä: onko hän oikeutettu alennukseen ja millaisin ehdoin. Jos kustantaja ei juurikaan kerro alennusmahdollisuudesta, sopimusten alennukset jäävät käyttämättä ja sopimuksista tulee entistä kalliimpia kirjastoille. Sage-kustantajan kanssa tehdyn sopimuksen kirjoittajamaksualennusten minimaalinen hyödyntäminen on varoittava esimerkki.

Jos yliopisto tai kirjasto maksaa tutkijan puolesta alennetun kirjoittajamaksun, suosittelemme mieluummin liian väljiä kuin liian tiukkoja kriteerejä. Näin sen vuoksi, että avoin julkaiseminen ja kirjoittajamaksut ovat vielä kohtalaisen uusi asia monelle tutkijalle. Uhkana on siis pikemminkin se, että julkaistaan edelleen maksumuurin takana, jolloin alennukset jäävät hyödyntämättä ja avoin julkaiseminen ei lisäänny.

Viestintä

Työryhmä suosittelee monikanavaista viestintää kirjastojen ja tutkijoiden kiinteässä vuorovaikutuksessa. Toimivimmiksi muodoiksi ovat osoittautuneet henkilökohtaiset tapaamiset, laitosvierailut, kokoukset ja koulutustilaisuudet.

Muutamia hyviä käytäntöjä Aalto-yliopiston kirjastossa, Helsingin yliopiston kirjastossa ja Turun yliopiston kirjastossa

Kalle Tiitinen: Aalto-yliopiston Open Access Fund -pilottihanke

Aalto-yliopisto, Harald Herlin -oppimiskeskus. Kuva: Tuomas Uusheimo — Kuva: Aalto-yliopisto/Tuomas Uusheimo

Aalto-yliopistossa toteutettiin Open Access Fund -pilottihanke vuonna 2017. Pilottihankkeen tarkoituksena oli Aallon tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden edistäminen avoimen julkaisemisen keinoin sekä tiedon kerääminen Aallon julkaisukäytänteistä. Pilotista tiedottaminen toteutettiin Aalto-yliopiston Inside-sivuston, sähköpostin, Open Access -klinikoiden sekä erilaisten Aallon sisäisten tapahtumien avulla. Pilotista tehtiin myös Libguide-sivu.

Aalto-yliopiston Tutkimus- ja innovaatiopalvelut varasivat pilottiin 120 000 euroa APC-maksuja varten, joka jaettiin kaikkien Aalto-yliopiston laitosten kesken laitoskohtaisiksi kiintiöiksi. Laitosten kiintiöiden suuruudet vaihtelivat paljon, pienimmät kiintiöt olivat 500 euroa ja suurimmat yli 20 000 euroa. Kiintiön suuruus perustui laitosten julkaisuaktiivisuuteen vuosina 2010–2015. Laitoskohtaista kiintiötä ohjeistettiin käyttämään vain, jos ulkopuolista tai erilaisiin hankkeisiin liittyvää rahoitusta ei ollut saatavilla. Lopullisen päätöksen kiintiön käytöstä teki aina laitoksen johtaja.

Pilottihankkeen päivittäisestä hallinnoinnista vastasi kolme tietoasiantuntijaa, joista kaksi tuotti neuvontapalveluja ja seurasi laitoskohtaisia kiintiöitä ja yksi hoiti laskutukseen liittyvät asiat, kuten laskun asiatarkastamisen. Lisäksi tietoasiantuntijat antoivat neuvoja avoimeen julkaisemiseen liittyvistä seikoista, kuten artikkelin tai sen hyväksytyn käsikirjoituksen rinnakkaistallentamisesta. Pilottihanketta varten tehtiin oma tietokanta, jonka avulla toteutettiin laitoskiintiöiden käytön seuraaminen sekä rahoitushakemusten ja artikkelien dokumentointi.

Jotta artikkeli saisi rahoitusta, täytyi julkaisun, jossa artikkeli ilmestyi, täyttää tiettyjä ehtoja. Pilotissa rahoitettiin vain lehti- ja konferenssiartikkelien avointa julkaisemista, joten esimerkiksi kirjojen avointa julkaisemista ja kuvitusmaksuja ei tuettu. Tärkeimmän rahoituskriteerin muodostivat lehtien Julkaisufoorumi-luokitukset: Gold-mallin lehtien Jufo-luokka tuli olla 1, 2 tai 3 ja Hybrid-lehden 2 tai 3, jotta artikkeli saisi rahoitusta.

Käytännössä rahoituksen hakeminen tapahtui vapaamuotoisella sähköpostiviestillä Oppimiskeskuksen tietoasiantuntijoille. Tietoasiantuntijat selvittivät, täyttääkö julkaisu pilottihankkeen ehdot ja onko Oppimiskeskuksella ja kustantajalla sopimuksia alennetuista APC-maksuista. Tämän jälkeen kirjoittajan tuli pyytää laitosjohtajalta hyväksyntä laitoskiintiön käyttöön. Kun lupa oli myönnetty, laitoksen kontrolleri maksoi APC-maksun kustantajalle, jonka jälkeen hän laskutti ko. summan laitoksen kiintiöstä.

Kaikki Aalto-yliopiston Open Access Fund -pilottihankkeeseen varatut rahat käytettiin, ja pilotissa rahoitettiin yhteensä 67 artikkelin avaaminen. Keskimääräinen artikkelin APC-hinta oli 1 955 euroa: Gold-mallin lehdissä APC-maksun keskiarvo oli 2 080 euroa ja Hybrid-mallin lehdissä 1 835 euroa. Gold-mallin lehdissä rahoitettiin 32 julkaistua artikkelia ja Hybrid-mallin lehdissä 35 artikkelia. Rahoitetuista artikkeleista 21 % julkaistiin 1. Jufo-luokan lehdissä, 42 % 2. Jufo-luokan lehdissä ja 37 % 3. Jufo-luokan lehdissä. Eniten artikkeleita julkaistiin Nature Publishing Group -kustantamon lehdissä (14 kpl) ja toisena tuli Elsevier (13 kpl).

Pilottihanke sai paljon positiivisia kommentteja, ja yleisimmin kiiteltiin avoimen tieteen ja avoimen julkaisemisen tukemista. Useat tutkijat kehuivat myös prosessin nopeutta, sillä kaikki tapaukset pyrittiin selvittämään aina saman päivän aikana. Kritiikkiä pilotti sai hallinnollisen prosessin raskaudesta ja kiintiöiden niukkuudesta. Lisäksi moitittiin Jufo-luokkien määräävyyttä: uusilla julkaisuilla ei ole vielä Jufo-luokkaa, joten niissä julkaistuja artikkeleita ei pilotissa myöskään rahoitettu.

Oli tärkeää, että pilottihanke hoidettiin Oppimiskeskuksen kautta, sillä näin aineistosopimusten mukana tulleet APC-maksualennukset saatiin käytettyä. Vuoden 2017 pilotissa Aalto-yliopisto säästi yli 10 000 euroa näiden alennusten ansiosta. Kaiken kaikkiaan Open Access Fund -pilottihanke osoittautui hyvin onnistuneeksi kokeiluksi, ja sitä jatketaankin myös vuonna 2018. Vuoden 2018 Open Access Fund toteutetaan miltei samoin ehdoin, ja ainoa muutos koskee pienimpiä laitoskiintiöitä, jotka on korotettu 500 eurosta 1 000 euroon.

Marjo Kuusela: Helsingin yliopiston kirjaston kokemuksia kirjoittajamaksuista

Helsingin yliopistossa ei ole erillistä rahastoa, josta tutkijat saisivat tukea APC-maksuihin. Viime vuoden aikana muutamat tiedekunnat ovat varanneet rahaa APC-maksuihin ja luoneet kriteerejä tuen saannille.

Avoimen tieteen palvelukeskus perustuu sille idealle, että kirjasto ryhtyisi vastaisuudessa hallinnoimaan OA-maksuja (Article processing charges, book processing charges) yliopistotasolla ja niveltää muut avoimen julkaisemisen tukipalvelut osaksi keskuksen toimintaa. Kirjastolla on yliopistolta saatua hankerahaa, jonka turvin voimme tällä hetkellä APC-maksuja kattaa ja tukea.

Kirjasto saa taloushallinnosta tietoa kustantajille maksetuista kirjoittajamaksuista. Vaikka kirjoittajamaksuille on omat tiliöintikoodinsa, APC-maksujen tunnistaminen ei ole ongelmatonta: lasku ei aina ole puhdas APC-maksu, vaan se voi olla myös jokin muu julkaisemiseen liittyvä maksu. On myös työlästä selvittää onko kyseessä gold vai hybridimaksu. Taloushallinnon raporttien mukaan tutkimusrahoituksesta ja laitosten budjeteista yliopisto on vuosina 2016-2017 maksanut APC-maksuja mm. seuraaville kustantajille:

Taulukossa on otettava huomioon virhemarginaali: kaikki koodille kirjatut maksut eivät ole open access APC-maksuja, mutta suuruusluokka kuitenkin on kohtuullisen osuva. APC-kulujen tarkastelua voi siis tehdä käyttäen taloushallinnon lukuja, mutta myös kustantajien julkaisudataa hyväksikäyttäen.

Mitä tällä APC-tiedolla teemme? Se lisää tietoisuutta yliopistossa siitä, mitä avoin julkaiseminen maksaa. Voimme seurata kustannuksia, joita menee isoille kansainvälisille kustantajille ns. double dipping, sekä lehtitilausmaksuina että tutkijoiden maksamina APC-maksuina. Lisäksi voimme käyttää tietoa neuvotteluissa kustantajien kanssa.

APC-työnkulkujen ja laskujen prosesseihin menee myös paljon tutkijoiden, kirjaston ja taloushallinnon työaikaa. Laskujen hoitaminen työllistää sekä tutkijaa ja että taloushallintoa. HY:n kokoisessa tutkimusintensiivisessä yliopistossa erilaisten kustantajien APC-maksumallien ja työprosessien määrä ei ole vähäinen. On järkevää miettiä, miten tämä työ järjestetään; kirjasto selkiyttää ja sujuvoittaa näitä hallinnollisia käytäntöjä ja vapauttaa tutkijan aikaa tästä.

APC-maksuja voi luokitella eri tarvoin: erilaisista tukimalleista saa hyvän käsityksen Jiscin raportista Financial and administrative issues around article publication costs for Open Access, jossa on hyvä ryhmittely APC- malleista:

Article publication costs options:
- APC in OA journal
- APC discount (or waiver) because of the relationship between author and the OA journal (editorship; membership)
- APC discount in OA journal via membership program with OA publisher
- APC in hybrid journal
- APC discount in hybrid journal as a result of offsetting deal with University library
- APC in hybrid journal included in offsetting deal with University library
- APC is part of offsetting deal in the form of ‘APC spend returned as a deduction against future subscriptions’
- APC spend returned as a deduction against future subscriptions’
Financing options:
- APC-fund managed by library/ University
- APC-fund managed by research funder
- APC included in research grants
- APC paid by research group budget
- APC paid by individual author

APC-maksutietoja keräämme tällä hetkellä exceleihin. Maailmalla on kyllä käytössä erilaisia hallinnointityökaluja ja tietokantoja isomman APC-liikenteen hallinnointiin, esim. JISC Monitor. University College of Londonin kirjasto käyttää itsetehtyä access-tietokantaa, jonka päälle on tehty kevyt käyttöliittymä.

Kirjasto on yrittänyt saada APC-maksuja kirjoittajille edullisemmaksi neuvottelemalla institutional membership eli jäsenyysmaksuja kustantajien open access -ohjelmiin. Näitä jäsenyysmalleja on erilaisia, ja niiden taloudellisuuden ja hyödyllisyyden arviointi on kirjastolle uutta työtä. Uusia malleja pilotoidaan hankkeen puitteissa. Kokemuksia ja mallien hyötyjä voi arvioida parin vuoden päästä, kun saamme riittävää aikasarjaa. OA-kustantajat tarjoavat useimmiten joko deposit-maksua tai vuosittaista jäsenmaksua, jota vastaan kirjoittaja voi julkaista joko ilman APC-maksua tai tietyllä alennusprosentilla. Esimerkkinä tässä laskelma MDPI-kustantajan jäsenyyssopimuksesta: sen ansiosta kirjasto on säästänyt yliopistolta vuosina 2016-2017 yhteensä CHF 12 526, eli n. € 10 731 verrattuna siihen, että meillä ei olisi sopimusta. BigDeal-sopimuksissa kyse on tietenkin suuremmista summista ja arviointia voimme tehdä vasta, kun kokemusta karttuu riittävästi. APC-maksujen lisäksi avoimen julkaisemisen muita kuluja tulee myös huomioida: Open Access -kustantajien jäsenyysmaksut ja muut OA-tukimaksut kuten COAR ja DOAJ, kulkevat osin historiallisista syistä kirjaston aineistomäärärahoissa, ja osin hankerahoituksesta.

Finelibin neuvottelema Elsevier-sopimus toteutetaan kirjastossa siten, että kirjasto maksaa APC-laskut tutkijoiden puolesta yliopistolta saadun rahoituksen turvin. Helsingin yliopiston kirjaston näkökulmasta kyse on käytännöllisestä ratkaisusta, jonka tarkoituksena on saada keskitetysti tietoa siitä, kuinka paljon Elsevierin sopimukseen liitettyjä artikkeleita julkaistaan ja paljonko se lisää yliopiston kustannuksia. Ratkaisu on määräaikainen ja tarkoitus on kerätä tietoa hybridijulkaisemisesta seuraavaa neuvottelukierrosta varten.

Taylor &Francis sopimus toteutetaan deposit-maksumallilla. Kirjoittajille ei lähde tässäkään tapauksessa laskua, vaan kirjasto kattaa APC-maksun ja hoitaa laskuprosessin. Kirjasto hallinnoi T&F:n hallintaliittymässä (dashboard) artikkeleita ja maksuja. Elsevier vielä kehittää vastaavanlaista hallintaliittymää, jonka pitäisi tulla jo kevään aikana käyttöön. Alkukangertelujen jälkeen prosessit ovat sujuneet kustantajien kanssa kohtuu hyvin.

Eniten tutkijat ovat meiltä kyselleet seuraavia asioita liittyen kirjoittajamaksuihin:

affiliaation määrittelyyn liittyvät – miten tutkija määritellään, mistä tarkistetaan affiliaatio?
saako alennuksen/rahoituksen takautuvasti? Mistä lähtien tuen saa?
mitä artikkelityyppejä sopimukset kattavat?
mikä CC-lisenssi kannattaa valita? Ja ylipäätään artikkelin jakamisen ehtoihin liittyviä kysymyksiä.
voitteko hankkia/liittyä X-lehden tai kustantajan jäsenyysohjelmaan? Ja kuinka pian?
teemme teemanumeroa – onko tukea mahdollista saada myös ensi vuonna?
mistä näen mitä sopimuksia kirjastolla on minkäkin kustantajan kanssa?
mistä näen saako tähän lehteen alennuksia?
maksatteko Book Processing Charge-maksuja?

Lisäksi saamme kustantajakohtaisia julkaisuprosessiin liittyviä kysymyksiä: kustantajat muuttavat ja hienosäätävät prosessejaan, päivittävät käyttö- ja hallintaliittymiään, mikä aiheuttaa kysymyksiä meille. Me neuvomme tutkijoita submittaus-työkalujen ja käyttöliitymien tulkitsemisessa.

Lisää aiheesta Helsingin yliopiston näkökulmasta:

http://blogs.helsinki.fi/librarynews/2018/01/24/helsingin-yliopiston-keskitetty-julkaisutuki-rakentaa-tietopohjaa-avoimen-julkaisemisen-kustannuksista/
http://blogs.helsinki.fi/librarynews/2018/02/09/kuinka-paljon-tiedejulkaisut-maksavat-ja-mista-niissa-maksetaan/

Jukka Rantasaari: Turun yliopiston APC-maksujen seuranta, tietojen rikastaminen ja tulokset vuodelta 2017

Turun yliopisto, Teutorin kirjasto. Kuva: Hanna Oksanen — Kuva: Hanna Oksanen

Turun yliopiston talouspalvelut perusti tilin avoimen julkaisemisen maksuille vuoden 2017 alussa. Tilille kirjataan kaikki yliopiston kirjanpidon kautta maksettavat laskut, joista on saatavilla tieto, että kyseessä on kirjoittajamaksu. Tämä koskee sekä yliopiston avoimella rahoituksella että sopimustutkimuksen rahoituksella maksettuja kirjoittajamaksuja. Kirjanpidon ulkopuolelle jäävät vain apurahoilla sekä tutkijoiden henkilökohtaisilla luottokorteilla maksamat kirjoittajamaksut.

Kirjasto seuraa kirjoittajamaksuja SAP-järjestelmässä ja ottaa maksuista kaksi kertaa vuodessa raportin. Tässä vaiheessa raportti on pelkkää raakadataa, joka sisältää mm. maksajan kustannuspaikan, mahdollisen projektin, kirjauspäivämäärän, maksetun summan ja tekstikentän.

Kirjasto tarkistaa tositenumeron perusteella järjestelmässä kunkin maksun tarkemmat tiedot ja luo excel-taulukon, johon kirjataan seuraavat tiedot:

tulosyksikkö
tositenumero
kustantajan nimi
julkaisukanavan nimi
julkaisukanavan ISSN/ISBN
julkaisun nimi
onko kyseessä full open access vai hybridi-julkaisukanava
maksun summa kotivaluuttana.

Mikäli maksu on jokin muu kuin OA tai hybridi -kirjoittajamaksu, tieto poistetaan raportilta (esim. artikkelin kuvitusmaksu tms.).

Lisäksi kirjasto tarkistaa kunkin julkaisun osalta salliiko kustantaja julkaisun rinnakkaistallentamisen ja millä ehdoilla, sekä löytyvätkö julkaisun tiedot yliopiston tutkimustietojärjestelmästä. Jos tiedot löytyvät, mutta julkaisua ei ole rinnakkaistallennettu, kirjasto tallentaa julkaisun kustantajan ehtojen mukaisesti. Jos tiedot eivät löydy, kirjasto tallentaa julkaisun tiedot ja rinnakkaistallenteen kustantajan ehtojen mukaisesti tutkimustietojärjestelmään.

Yhteenvetoon kirjasto kokoaa myös seuraavat tiedot:

OA/hybridi APC-maksut,
avoimen julkaisemisen määrä, hinnat ja prosenttiosuus tiedekunnittain, laitoksittain, kustantajittain ja lehdittäin,
niiden julkaisujen määrä, jotka olisi saanut rinnakkaistallentaa, mutta joita ei ollut tallennettu.

Miltä vuoden 2017 tulokset näyttävät?

Kirjoittajamaksuja maksettiin kirjanpidon mukaan yli 160 000 euroa. Tästä 70 % oli maksuja full-oa -julkaisukanaviin ja 30 % hybridikanaviin. Oheisista taulukoista selviää tarkemmin APC-maksujen määrät tiedekunnittain, laitoksittain ja kustantajittain.

Eniten maksuja maksettiin Matemaattis-luonnnontieteellisestä (nyk. Luonnontieteiden ja tekniikan) tiedekunnasta. Kasvatustieteiden tdk:sta ja Oikeustieteellisestä tdk:sta ei kirjanpidon mukaan maksuja maksettu.

Suurimmat maksajat olivat Biotekniikan keskus, Biokemian laitos ja Biologian laitos.

Eniten maksuja keränneet kustantajat ovat Elsevier, Nature ja Wiley.

Open access -lehdissä julkaistuista artikkeleista maksettiin vuonna 2017 n. 112 000 euroa, hybridilehdissä avatuista artikkeleista n. 50 000 euroa. Gold-artikkelin keskimääräinen APC-maksu oli 1 814 euroa, hybridikanavassa avatun artikkelin maksu 2000 euroa. Eniten maksuja keräsi yksittäisistä lehdistä Naturen Scientific Reports. Kallein yksittäinen open access -artikkelista maksettu maksu oli 4485 euroa Elsevierin Cell Reports -lehdelle. Kallein yksittäinen hybridikanavassa artikkelista maksettu maksu oli 4227 euroa Elsevierin Biochima et Biophysica Acta -lehdessä.

Summiin on päädytty talouspalvelujen avoimen julkaisemisen tilin raakadataa jalostamalla eli siivoamalla pois sellaiset maksut, jotka sinne eivät kuulu sekä ryhmittelemällä maksulajit. Puolivuosittaisen raportin koostaminen tarkoittaa kirjastossa n. yhden henkilön n. kahden päivän työrupeamaa. Sinänsä esim. hybridi- ja oa-maksujen erottelemista toisistaan ei koettu ongelmalliseksi – tiedonhankintataitoja tietenkin vaaditaan.

Yhteenveto

Turun yliopisto, Quantumin kirjasto. Kuva: Hanna Oksanen — Kuva: Hanna Oksanen

Vihreän avoimen julkaisemisen eli julkaisujen rinnakkaistallentamisen lisäksi myös kultainen ja hybridi avoin julkaiseminen lisääntyvät yliopistoissa – ainakin, jos mittarina käytetään saatavilla olevia tukipalveluja kuten:

lisääntyvää yhteistyötä palvelujen tuottamiseksi kirjaston ja yliopiston eri toimijoiden kesken (tehdään lähes kaikissa yliopistoissa),
tarkentuvaa kirjoittajamaksujen seurantaa (maksut ohjataan avoimen julkaisemisen tilille jo useimmissa yliopistoissa),
yliopiston tai tiedekunnan keskitettyä rahastoa, josta maksetaan maksuja tutkijan puolesta (yliopistotasoinen pilottirahasto Aalto-yliopistossa, tiedekuntakohtaisia rahastoja ainakin Helsingin yliopistossa).

FinELib on myös neuvotellut / neuvottelemassa useiden kustantajien kanssa sopimuksiin liitettävästä open access –optiosta eli kirjoittajamaksujen alennuksista.

Palveluja ja palvelurakenteita siis kehitetään, mutta kultaisen tai hybridin avoimen julkaisemisen määrän voimakasta lisääntymistä on vielä liian aikaista ennustaa. Avoimen kultaisen/hybridin julkaisemisen määrään vaikuttavat paitsi tieteenalan korkealuokkaisten avointen julkaisukanavien saatavuus, myös yliopiston linjaukset – tai niiden puuttuminen. Tällaisia linjauksia voivat olla mm. maksetaanko maksut yhteisestä rahastosta vai jätetäänkö asia tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden vastuulle, maksetaanko sekä kultaisen että hybridin julkaisukanavan maksut, saako kirjasto korvamerkittyjä varoja APC-maksujen maksamiseen, vai maksavatko tutkijat itse.

Kirjoittajat: Jukka Rantasaari, Marjo Kuusela & Kalle Tiitinen
Kuvat: Hanna Oksanen, Veikko Somerpuro, Tuomas Uusheimo