FUNin juhlavuosi huipentui Jyväskylässä paikan päällä pidettyyn 25-vuotisseminaariin teemana FUN näkyy. Kasvokkaista ihmisten tapaamisen mahdollisuutta oli kovasti odotettu. Koronan vuoksi juhlasalin maksimihenkilömäärä oli rajattu 90 henkeen ja koronan vuoksi osallistujamäärä jäi siitä alle puoleen.
Poikkeusoloissa järjestetty juhla sujui kahvittelun, tapaamisten ja kiinnostavien esitysten parissa. Suomen rehtorineuvoston UNIFIn puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen totesi yliopistojen yhteisten verkostojen tärkeyden. Niillä on suuri lisäarvo yliopiston toimintaan. Yliopistot ovat syntyneet kirjastojen ympärille, tuottamaan uutta tietoa ja siirtämään tietoa uusille sukupolville. Tulevaisuuden haasteista hän nosti esiin muun muassa hallituksen tavoitteen nostaa 50 prosenttia ikäluokasta korkeakoulututkintoon. Miten kirjasto vastaa haasteeseen, joka suuresti kasvavan opiskelijamäärän lisäksi muodostuu yhä monimuotoisemmasta opiskelijajoukosta, eri kielistä ja kulttuureista?
OKM:n ylijohtaja Atte Jääskeläinen linjasi, että on syytä mennä kohti vastuullista tutkijanarviointia, jossa kanavan sijaan arvioidaan sisältö. Sekä kohti nopeampaa julkaisemista, julkaisualustoja ja tiedeyhteisöjen omia vastuullisia kanavia hyödyntäen. Suomalainen tutkimus ei ole kilpailukykyinen ilman avoimuutta. Myös kotimaisen tiedejulkaisemisen ahdinko tulisi ratkaista ja kaikki ideat siihen liittyen ovat tervetulleita.
Kirjastonjohtaja emerita Päivi Kytömäen ansiokkaasta puheesta kävi hyvin ilmi, miten SYN/FUN on historiansa aikana useasti ollut aallonharjalla tuomassa esiin ja edistämässä korkeammalle opetukselle ja tutkimukselle tärkeitä asioita. Esimerkkeinä vaikkapa FinELib, informaatiolukutaidon opetus, julkaisujen arviointi ja avoin julkaiseminen. Päivi Kytömäen laatima tiivistelmä FUNin 25-vuotisesta historiasta pyöri katsottavana näyttöruudulla juhla-aulassa.
Opiskelijan näkökulmaa tiedekirjastojen tulevaisuuteen valotti SYLin varapuheenjohtaja Aleksi Sandroos. Hänen mielestään tulevaisuudessakin aina tarvitaan yliopistokirjastoja, vaikkakin ne voivat olla paljon muutakin kuin fyysinen tila. Tulevaisuuden yliopistokirjasto mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman työskentelyn, on nopea ja maksuton sekä huomioi erilaiset ihmiset ja heidän työskentelytapansa monenlaisia tiloja tarjoamalla. Nuoret haluavat jatkossakin muuttaa opiskelupaikkakunnilleen, joilla tiedekirjastot ovat viihtyisiä, valoisia, rentoja, yhteistä tekemistä mahdollistavia ja kahviloin varustettuja. Tehokas tilojen käyttö ja muokattavat tilat edistävät kehitystä.
Kiireinen europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen ehti etäyhteydellä Brysselistä kertoa näkemyksiään tieteen tulevaisuudesta Euroopassa. Tiede on useiden EU:n nykyisten pyrkimysten ajuri ja mahdollistaja. EU on asettanut eri yhteyksissä useita tavoitteita nostaa tieteen ja TKI-sektorin rahoitusta, mutta niistä ei ole tullut totta, vaan Eurooppa on entistä enemmän jäänyt jälkeen USA:sta, Japanista ja Kiinasta. Tieteen tulisi olla riippumatonta ja omalakista, mutta sen tulosten hyödyntäminen on raadollista kisaa valtioiden kesken.
EU:ssa avataan nyt erityisen innovatiivisille hankkeille ja soveltamiselle erilaisia pullonkauloja ja vanhaan kolmen prosentin tavoitteeseen ollaan sitoutumassa uudelleen. Tutkimuksen sisämarkkinoita, TKI-investointien priorisointia, tutkijoiden pääsyä huipputason infraan ja heidän liikkuvuuttaan parannetaan. Tieteen avoimuus on keskeistä ja vaikuttaa myös laajemmin sivistyksen rakentamiseen.
Tutkijanäkökulma päätti esitykset. Suomen historian professori Petri Karonen pohti historiantutkimuksen tulevaisuutta. Historiantutkimuksessa kaikki liittyy kaikkeen. Digitalisaatiosta ja digitoinnista nousi esiin kiintoisa aspekti: painottuuko tutkimus aidosti oikeisiin asioihin? Tietokannat ja bibliometriikka eivät myöskään ole vain oikeita ja hyviä – tutkimusta hankaloittavat esimerkiksi tupla- ja triplatietueet, painotukset ja informaation hyödyntäminen epäeettisesti. Digitalisaatio myös lisää informaation manipulointia ja väärinkäyttöä, jolloin lähdekritiikin taidot nousevat tärkeiksi. Julkaisufoorumeiden eriytyminen jatkuu ja OA-julkaisemisesta tullee normi. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei saa unohtaa. Suomeksi ja ruotsiksi pitää julkaista rajusti! Ja kaiken yllä ja edellytyksenä ovat resurssit. Millä resursseilla uudistetaan kaikki avoimeksi?
Seminaarin päätteeksi kohotettiin FUNin puheenjohtaja Ari Muhosen johdattamina juhlamaljat, ja toisetkin, sekä nautiskeltiin tarjoiluista ja hyvästä seurasta maisemaikkunoiden äärellä hiljalleen putoilevan lumisateen pehmentämässä harjumaisemassa.
Susanna Parikka
kirjastonjohtaja
Lapin korkeakoulukirjasto
Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN juhlii neljännesvuosisataansa menemällä suoraan asiaan, strategiaansa, ja avaamalla sen kolmea teemaa kolmessa webinaarissa – korona näyttää pääsemmekö seminaariin syksyllä. Sarjan toisessa webinaarissa 20.5. FUN kokeilee – teemaan tarjottiin kolme erilaista variaatiota: aktiivisen kamarimuusikon ja AI-tutkijan näkökulmaa, huippuOA-kehittäjän tieteenhistoriallista näkökulmaa sekä Citizen Science -pioneerin näkökulmaa.
Kokeilut ja yhteyden tärkeys uudistumisessa yhdistivät esityksiä.
Alankomaat, Tanska ja Suomi ovat kirjastomaina ihan eturivissä. Cynthia Liem kertoi Delftin teknisen yliopiston ja Alankomaiden kansalliskirjaston koordinoimasta, meneillään olevasta Future Library Lab -projektista. Siellä kokeillaan ja heittäydytään uuteen, kohtauttamalla asiakkaita, kirjastolaisia, tutkijoita ja uutta teknologiaa, Future Libraries Lab (tudelft.nl)
Myös asiakkaiden tarpeita pohdittiin – tekoälytutkija oli myös koulutettu aktiivinen pianisti ja tästä näkökulmasta tiedontarpeiden esittely oli kiintoisaa. Cynthia Liemin mukaan tutkija turvautuu kirjastoon yleensä vain silloin, jos ei muuten tai muualta löydä etsimäänsä. Tähän voisi auttaa sekä keskustelun lisääminen tutkijoiden kanssa että kirjaston tiedotuksen lisääminen. Yleisesti tutkimuksen palveluista pitäisi kirjastojen kertoa enemmän niin, että tutkijat saataisiin mukaan. Kirjasto voisi erityisesti auttaa tutkijoita tekemällä tutkijan työn näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi kuin tutkija itse sitä ikinä saa tehtyä, totesi Cynthia Liem. Kirjastoissa voisi kokeilla järjestää avoimia tutkijoiden keskusteluhetkiä – he voisivat kertoa omasta työstään ja kirjasto voisi kertoa omasta työstään tutkijoiden hyväksi.
Erilaisten esitysten voima on uusien tulokulmien avaaminen omaan ajatteluun. Future Libraries Lab -projektissakin pohditaan mm. miten AI voisi auttaa aineistojen avaamisessa ja miten kirjastot voivat jatkaa tulevaisuuden etsintää. Tavoitteena on tuoda eri näkökulmat esiin, jotta jokainen voisi päästä ulos omasta kuplastaan. Tätä tavallaan toi esiin myös Janne-Tuomas Seppäsen esitys, joka olikin tarinallinen aikamatka tieteellisen kommunikaation historian ratkaiseviin hetkiin – pienestä sattumasta voi olla kiinni kehityksen kehittyminen. Tiedekirjastoissa olisi tarpeen olla hyvin perillä siitä mitä on omassa yliopistossa tutkimuksessa meneillään ja mitä tulossa.
Yhteydestä ja kokeiluista kertoi myös kansalaistiedettä laajasti valottanut, tanskalaisen jo vuosia asiaan perehtyneen ja sitä edistäneen Thomas Kaarstedin esitys. Ratkaisevaa Odensessa Etelä-Tanskan yliopistossakin kansalaistieteen edistämisessä olivat olleet kevyet erilaiset kokeilut ja yhteyden löytyminen tiedekuntien kanssa.
Helsingin yliopisto, Kaisa-talo. Kuva: Veikko Somerpuro
Yliopistokirjastojen verkoston 25-vuotista taivalta juhlitaan poikkeusaikana webinaarien merkeissä, joista ensimmäinen käsitteli FUN:in strategian yhden osa-alueen mukaisesti vaikuttavuutta. Webinaarin kansainvälisenä puhujana oli Lynn Silipigni Connaway, joka toimii OCLC:n kirjastotrendien ja käyttäjätutkimuksen johtajana. Hänen aiheenaan oli tiedekirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen epävarmuuden aikoina.
Aihe on hyvin ajankohtainen. Monet kirjastot ovat kuluneena vuonna joutuneet miettimään toimintaansa ja osoittamaan vaikuttavuuttaan pandemian keskellä. Kirjastot ovat olleet joitain aikoja kiinni, eikä vieläkään olla normaalissa toimintamoodissa.
Silipigni Connawayn esitys perustui hänen johtamaansa tutkimukseen Academic Library Impact: Improving Practice and Essential Areas to Research (2017). Laajaan tutkimukseen kuului kirjallisuuskatsauksen ohella yliopiston johdon, kuten provostien haastatteluja. Kirjastojen vaikuttavuuteen liitettyjä osa-alueita olivat palvelu, oppimisen tukeminen, yhteistyö ja viestintä.
Tärkeäksi kirjaston vaikuttavuuden ilmentymäksi nousi kriittisten taitojen lisäys fake news -maailmassa, joka tämän tutkimuksen julkaisuaikana (2017) oli nostamassa vasta päätään ja laajenemassa hurjiin mittoihin Yhdysvalloissa. Vaikuttavuutta Silipigni Connawayn mukaan on tuotettava myös kuvallistamalla saavutuksia ja erilaisia mittareita. Datan lisääminen osaksi yliopiston kerättävää dataa on erittäin tärkeää ja rohkenen väittää, että monissa suomalaisissa korkeakouluissa tämä on jo varsin hyvällä tolalla.
Vaikuttavuutta arvioidessa kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sananparsi tietää kertoa. Kirjaston impaktia voidaan parantaa myös yhteistyöllä moneen suuntaan kirjaston sisältäpäin. Laajentumalla toimimaan läheisesti oman yliopiston hallinnon, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa, ja yhä enemmän ulkopuolelle, voidaan saavuttaa perustavuutta toimintaan. Myös kirjaston toiminnan ja tilojen suunnittelussa eri ryhmien osallistaminen on koko ajan tärkeämpää, kun yliopistojen tiloja tiivistetään ja uudistetaan. Monilla tavoin voi ajatella, että kirjaston vaikuttavuus ja merkitys on tulevaisuudessa toimia yliopiston strategisten tavoitteiden saavuttamisen kumppanina.
Tommi Harju kirjastonjohtaja Taideyliopiston kirjasto
Koronatilanteen takia olet tehnyt etätöitä pian kuukauden, millainen on tavallinen työpäivä Heidi Trobergin kotikonttorilla?
Työpäivä alkaa normaaliin tapaan, kahvikuppi kädessä avaan kahdeksan maissa kirjaston chattipalvelun, käyn läpi sähköpostin ja tietopalveluun tulleet tiketit. Tämän jälkeen mikään ei ole enää kuin tavallisena työpäivänä työpaikalla. Puhelin soi usein, sähköposti, chatti ja Teams-sovellus ääntelevät huomattavasti enemmän kuin yleensä. Tällä hetkellä saan enemmän oikeasti kiireellisiä tehtäviä päivässä, kuin normaaleissa olosuhteissa monessa viikossa yhteensä.
Heidi Troberg
Työskentelen pääasiassa tiedonhaun ja e-aineiston parissa, joten vauhdittamisen tarve ilmeni heti yliopiston siirryttyä etäopetukseen. Auttaakseni opettajia ja opiskelijoita uudessa digitaalisessa arjessa, olen kirjoittanut lukuisia uutiskirjeitä ja muita viestejä yliopiston eri viestintäkanavien kautta. Videotehtaani on viime aikoina tuottanut valtavan määrän lyhyitä opastusvideoita e-resursseista ym.
E-kirjarintamalla on vallinnut hätätila sen jälkeen kuin sosiaalinen eristäytyminen alkoi. Siksi on ihanaa, että normaalisti vähemmän myötämieliset ulkomaiset kirjakustantajat ja e-kirjavälittäjät nyt ovat avanneet aineistoa asiakkaillensa yliopistoissa.
Mikä on ollut haastavinta? Onko ollut tarvetta luoville ratkaisuille?
Haastavinta on kyllä ollut saada työpäivän tunnit riittämään. Tässä erikoistilanteessa on huomattavasti enemmän kiireellisiä asioita hoidettavana.
Etätyö on myös tuonut mukanaan uudenlaisia häiriöntekijöitä sekä itselle että niille, joiden kanssa kokoustat tai niille, jotka osallistuvat opetukseesi/ohjaukseesi. Minulla on kotona mies, lapsi, koiria ja kissoja ja silloin tällöin nämä ovat ilmestyneet taustalle kesken Zoom-opetuksen tai tärkeän Teams-palaverin. Onneksi minusta on nopeasti tullut mestari ajoittamaan lapselle Netflix-leffa yhtäaikaisesti opetuksen tai kokouksen kanssa eikä myöskään työhuoneen ovi unohdu enää auki, joten pulska kissa ei jatkossa pääse peittämään webbikameraa.
Miten asiakkaat/opiskelijat ovat suhtautuneet tilanteeseen? Onko ollut mitään ongelmia?
Opiskelijat ovat jo pitkään olleet valmiita siirtymään perinteisestä opetuksesta etäopetukseen ja painetuista kirjoista e-kirjoihin. Heille tämä muutos ei ole tuottanut ongelmia. Myös opettajat ovat suhtautuneet muutokseen hyvin. Vaasan yliopistolla kevään kursseista 207 kpl on siirtynyt verkkoon, ja ainoastaan kolme kurssia on jouduttu perumaan.
Koetko, että sinulla on tarpeeksi hyvät e-työkalut käytettävissä?
Ehdottomasti. Minulla on jo entuudestaan hyvät laitteet ja ohjelmisto, ja minulla on aina ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan laitteistoon. Siinä mielessä kuulun niihin onnellisiin, jotka eivät ole joutuneet pikaisesti hankkimaan uutta laitteistoa etätyön mahdollistamiseksi.
Mitkä ovat mielestäsi etätyön hyvät ja huonot puolet?
Suurin etu on ehdottomasti, että saa viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Suuri plussa on myös se, että kaikki näin yhtäkkiä ovat uskaltaneet kokeilla uusia luovia ratkaisuja kursseillaan.
Etätyön huono puoli on se, että aina ei ole helppoa päättää työpäivä. Tänään ajattelin, että lopetan jo klo 13 ja menen ulos nauttimaan auringosta. Kello on nyt 16 ja päivän to-do -listalla on kuitenkin vielä tekemistä. Kampuksella on jostain syystä helpompi keskeyttää työt ja lähteä kotiin.
Uskotko, että tämä tilanne voi tuoda jotain positiivista mukanaan esim. työtäsi, korkeakoulukirjastotoimintaa ja yleisesti korkeakouluopiskelua ajatellen?
Ehdottomasti! E-aineiston käyttö lisääntyy huimasti, kun opiskelijat, tutkijat ja henkilökunta joutuvat väliaikaisesti kokonaan siirtymään näihin. Uskon, että moni tämän yhteydessä huomaa, miten mahtava e-aineistovalikoima tieteellisissä kirjastoissa jo on.
Opettajat oppivat myös e-aineistojen tärkeyden, ja valitsevat toivottavasti tulevaisuudessa e-kirjan kurssikirjaksi painetun sijaan. Tämä on ollut ongelma korkeakouluissa, vaikka osa opiskelijoista jo pitkään ovat opiskelleet etänä.
Myös yliopiston hienot digitaaliset työkalut ja pilvipalvelut kohtaavat nousukauden, kuten myös eri työkalut etäopetukseen, esim. Zoom ja Teams.
Onko jotain muuta mitä haluat tuoda esille? Onko sinulla vinkkejä muille etätyötä tekeville?
Ainoa vinkkini etätyötä tekeville on priorisoida, priorisoida asiat uudelleen ja oikein. Näissä poikkeuksellisissa ajoissa työpäivän sisältö ehtii muuttua päivän aikana. Tulee lukuisia uusia asioita, joihin on otettava kantaa ja jotka pitää tehdä nopealla aikataululla, että päivän agenda on koko ajan arvioitava uudelleen. Kaikki ei aina onnistu täydellisesti, ja tämä on asia minkä kanssa on opittava elämään. Me teemme parhaamme ja se on tarpeeksi.
Kysymykset: Pia-Maria Niemitalo
Vastaukset: Heidi Troberg, tietoasiantuntija, Tritonia/Vaasan yliopisto
Tänä vuonna Kuopion varastokirjastossa ja Oulun yliopiston
kirjastossa on juhlittu komeita pyöreitä vuosia: Kuopion varastokirjastossa
mittariin tuli 30 ja Oulun yliopiston kirjastossa 60 toiminnantäyteistä vuotta.
Molemmissa kirjastoissa juhlavuosi on sujunut tuttuun tapaan työn touhussa,
mutta myös monia arjen yläpuolelle nousevia, mieleenpainuvia juhlahetkiä on
koettu läpi vuoden.
30 vuotta Varastokirjastoa –
juhlavuoden kuulumisia
”Opetusministeriö suunnittelee
kirjavaraston, tai oikeammin varastokirjaston, perustamista jonnekin päin
Suomea. Varastoon koottaisiin materiaalia yleisistä kirjastoista ja
tieteellisistä kirjastoista, ja pyynnöstä niitä lainattaisiin esimerkiksi
yliopistoille.” Näin kirjoitettiin 1.7.1987 Savon Sanomisssa julkaistussa artikkelissa. Meni vielä pari vuotta,
ennen kuin Varastokirjasto aloitti toimintansa Kuopion Päivärannassa.
Olemme tänä vuonna viettäneet Varastokirjaston toiminnan
30-vuotisjuhlavuotta – pääasiassa työn merkeissä. Vuoden aikana on ollut
useampi arkea nostattava etappi, jotka ovat tehneet tästä vuodesta erityisen
merkittävän.
Viime vuoden lopulla saimme tiedon, ettei Varastokirjaston yhdistäminen
Kansalliskirjastoon –esitys etene silloisen hallituksen toimesta. Tämä uutinen
otettiin ilolla vastaan ja saatoimme aloittaa juhlavuoden huojentunein
mielin. Tieto toiminnan jatkumisesta on
osaltaan vaikuttanut myös siihen, että tänä vuonna olemme vastaanottaneet
aineistolähetyksiä normaaliin tapaan ja kirjastot ovat käyttäneet palveluitamme
aktiivisesti.
Varastokirjasto Kuva: Risto Juvonen
Toukokuussa, kevään kääntyessä kesäksi, juhlimme 30-vuotista toimintaamme juhlaseminaarin merkeissä. Juhlavieraiksi kutsuimme muun muassa eläkkeelle siirtyneet työkaverimme, yhteistyökumppaneitamme niin kirjastosektoreilta kuin muiltakin aloilta. Halusimme juhlaamme mukaan erityisesti kirjaston perustamiseen ja ensimmäisiin toiminnan vuosiin vaikuttaneita. Kirjastonjohtaja, emerita Riitta Huuhtasen juhlapuhe toi uutta tietoa kaikista niistä vaiheista, mitä Varastokirjaston ”synnyttäminen” on vaatinut. Riitta Huuhtasen puhe on luettavissa Varastokirjasto tiedottaa -verkkolehdessämme. Tätä kirjoittaessani lähetän Riitalle lämpimät kiitokseni. Kiitos Sinulle työstäsi, jonka ansiosta voimme juhlavuottamme viettää.
Juhlavuoteen sattui muitakin merkkipaaluja: kokoelmassamme on nyt 100
hyllykilometriä aineistoa! Tänä vuonna olemme opetus- ja kulttuuriministeriöltä
luvalla ryhtyneet vastaanottamaan musiikkiaineistoja. Ja vielä: siirryimme 18
vuotta käytössä olleesta Voyagerista Kohaan.
Juhlavuoden päätteeksi teimme opinto- ja virkistysmatkan Helsinkiin.
Pääsimme tutustumaan keskustakirjasto Oodiin, Kansalliskirjastoon sekä HY:n
Kaisa-kirjastoon. Kiitos hienoista esittelyistä, oli hienoa päästä vieraiksenne
ja opimme taas uutta!
Vaikka olemmekin viettäneet kulunutta vuotta pääasiassa ydintehtäviimme
keskittyen, on juhlavuosi ollut arjessamme monin tavoin mukana. Katsomme ensi
vuoteen uteliaina: siellä näkyy etappeja, joita on ryhdytty tänä vuonna
valmistelemaan. Tärkeintä kuitenkin on, että toteutamme edelleen sitä tehtävää,
joka meille annettiin 30 vuotta sitten: vastaanotamme ja säilytämme
suomalaisista kirjastoista siirrettävää aineistoa sekä asetamme tuon aineiston
tarvitsijoiden käyttöön.
Teksti: Johanna Vesterinen, kirjastonjohtaja, Varastokirjasto
Oulun yliopiston kirjasto juhli
60-vuotista olemassaoloaan keväällä 2019
Kirjasto on ollut mukana Oulun yliopiston toiminnassa alusta alkaen,
joten tänä vuonna niin Oulun yliopisto kuin sen kirjastokin täyttivät 60
vuotta. Kirjasto päätti keskittää syntymäpäivän
juhlimisen kevääseen, koska koko yliopisto juhlii nyt syksyllä 2019.
Juhlavuosi alkoi kirjaston johtoryhmän päätöksellä tukea kirjaston
henkilökunnan lukemista siten, että jokainen työntekijä voi käyttää tunnin
viikossa lukemiseen. Lukea saa mitä haluaa, mutta toiveena on, että luetut
teokset listataan kirjaston intrasta löytyvään Exceliin – myös kommentit
luetusta kirjasta voidaan tallentaa kyseiseen dokumenttiin. Vuoden lopuksi on
mielenkiintoista katsoa mitä Oulun yliopiston kirjastossa on luettu
juhlavuotena.
Kirjaston henkilökunnasta otettiin valokuva 60-vuotisjuhlien kunniaksi
valokuvaajamestari Reijo Koirikiven toimesta. Eri vuosikymmenten valokuvia
vertailtaessa tuoreessa 60-vuotiskuvassa
on vähemmän henkilökuntaa kuin parina edellisenä vuosikymmenenä. Digitalisaatio
on muokannut kirjastotyötä vähentäen työvoimavaltaisia tehtäviä. Toisaalta
kirjastolle on syntynyt aivan uusia tehtäviä, joita ei kirjaston historian
alkutaipaleella ehkä osattu edes kuvitella.
Kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaari järjestettiin toukokuun loppupuolella Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella arkkitehtuurin yksikön uudessa Agora-tilassa. Kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaarin avasi rehtori Jouko Niinimäki ja juhlapuheen piti kirjastonjohtaja. Kirjastonjohtajan juhlapuhe on luettavissa kirjaston blogissa. Kansanedustaja Mari-Leena Talvitie nosti puheensa keskiöön kirjastot sivistyksen mahdollistajina Suomessa. Aate- ja oppihistorian Professori Petteri Pietikäinen kertoi hauskasti omakohtaisesta kirjastosuhteestaan hilpeästi otsikoidussa puheessaan Viisikko pulassa, minstreli parvella ja historianopiskelija Rotundassa – Oman kirjastosuhteeni 50-vuotisjuhla.
Oulun yliopiston kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaari Kuva: Juha Aittakumpu
Juhlaseminaarin vieraat saivat tauon jälkeen nauttia Inga Söderin laulusta kitaristin
säestyksellä. Iltapäivällä luotiin katsausta haaleaan tieteelliseen
kirjastobrändiin ja sen kirkastamiseen markkinoinnin
ammattilaisen, Oulun yliopiston alumnin Jonna Muurisen keinoilla. Jonnan viesti
oli tuttu: sosiaalisessa mediassa pitäisi näkyä ja herättää keskustelua.
Juhlaseminaarin virallisen ohjelman päättivät kirjailija Antti Leikas ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen
puheenjohtaja Miriam Putula. Antti
Leikas tutkaili kirjailijan oivaltavuudella tonttujen, matematiikan ja
kirjallisuuden yhteyttä. Miriam Putula toi tilaisuuteen
opiskelijan näkökulman kirjastopalveluiden tärkeydestä opiskelijan opintopolulla.
Viikko juhlaseminaarin jälkeen kirjaston henkilökunta järjesti
juhlagaalan itselleen ja puolisoilleen Oulun yliopiston ihastuttavassa
kasvitieteellisessä puutarhassa. Juhlagaalan aloitti Hollywood-tyylinen juhlavieraiden
kuvaus punaisella matolla. Juhlagaalaa tähdittivät stand-up koomikot, puheet,
musiikki ja hyvä ruoka. Myös kirjaston asiakkaita muistettiin juhlavuoden
kunniaksi makeistarjoilulla ja nostalgisella kuvaesityksellä kirjaston 60
vuodesta.
Keväinen perusteellinen 60-vuotisjuhliminen säilyy muistoissamme vielä pitkään ja siivittää kiireistä syksyä sekä
monenlaisiin muutoksiin valmistautumista Oulun yliopiston kirjastossa.
Teksti: Minna Abrahamsson-Sipponen, Kirjastonjohtaja ja Leena Ilkko, Kirjastoamanuenssi, Oulun yliopisto
Tiedekirjasto Tritonia Vaasassa on ollut viimeiset vuodet
auki koko kesän. Kesäaukioloajat ovat normaalia lyhyemmät ja omatoimiaikaa on
enemmän, mutta esimerkiksi kulkukorteilla toimivat lukutilat ovat auki
normaalisti. Tilastollisesti kesäkuukausina on kävijöitä vain murto-osa siitä, mitä
syksyn vilkkaimpina kuukausina, kuitenkin etenkin opiskelutiloille on selvästi
kysyntää ja kirjaston lukupaikoilta löytyy päivittäin useita ahkeria
kesäopiskelijoita opintoihin uppoutuneena. Asiakaspalvelussa taas olemme
huomanneet, että sekä kysymykset että asiakkaat ovat hieman erilaisia kuin
lukukausien aikana: kirjastossa vierailee mm. ulkopuolisia vierailijoita,
muiden paikkakuntien opiskelijoita ja omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen
kohteisiin kirjallisuutta etsiviä alueen asukkaita.
Mennyt kesä oli Tritoniassa tavallista jännittävämpi, sillä
juhannuksen jälkeisellä viikolla vaihdoimme kirjastojärjestelmän
pitkäaikaisesta Voyagerista avoimen lähdekoodin Kohaan. Kesäkuussa henkilökunta
kouluttautui Kohan saloihin ja pohti lainauskäytäntöjen muutoksia. Juhannuksen
jälkeen alkoi varsinainen käyttöönotto ja kirjasto oli suljettu
konversioviikolla, jolloin asiakastoiminnot olivat poissa käytöstä ja palautus-
ja lainausautomaatit viriteltiin toimimaan uuden järjestelmän kanssa. Heinä- ja
elokuussa päivitettiin Kohan mukanaan tuomia muutoksia verkkoon ja
opetusmateriaalien ohjeisiin sekä testattiin ja opeteltiin järjestelmää. Itse
käyttöönotto sujui mallikkaasti ja mihinkään suurin ongelmiin emme ole
törmänneet!
Tritonia
Kesä on perinteisesti ollut myös aikaa, jolloin Tritoniassa
toteutetaan isompia kokoelmasiirtoja. Näin asiakkaille aiheutuu mahdollisimman
vähän haittoja siirroista. Tämän kesän projektina oli siirtää kaikki
aihekokoelmissa sijainneet painetut lehdet kolmesta eri kerroksesta yhteen ja
yhdistää ne yhdeksi lehtikokoelmaksi. Samalla siirrettiin myös korkeakoulujen
julkaisuja, opinnäytteitä ja sarjoja lehtien tieltä uusiin hyllyihin ja myös
poistettiin aineistoja. Siirrot toteutettiin talkoilla. Nyt uusia ja vanhoja
asiakkaita odottaa yksi yhtenäinen lehtikokoelma, joka on entistä paremmin
esillä.
Nyt syksyn tullessa kirjastossa riittää taas vilinää aamusta
iltaan, ja mikä sen parempaa!
Teksti ja kuva: Jonna Toukonen, palvelupäällikkö, Tritonia
American Library Associationin (ALAn) puheenjohtaja Loida Garcia-Febo piti inspiroivan vierailijaluennon Tritoniassa 5.6.2019. Garcia-Febo nosti luennon aikana esiin muun muassa kirjastojen merkittävän aseman yhteiskunnassa. Hän kertoi ALAn toiminnasta ja kirjastojen roolista Yhdysvalloissa ja maailmalla.
”Because libraries bring us together”
Kirjastot ympäri maailman
pyrkivät olemaan mahdollisimman osallistavia ja tarjoavat palveluitaan
tasapuolisesti kaikille. Tietoa löytyy tänä päivänä mistä vain, mutta
kirjastotyöntekijöillä on edelleen tärkeä rooli tiedon organisoimisessa ja käytössä.
Kirjastot auttavat ihmisiä vaikuttamaan elämäänsä; kouluttautumaan, löytämään
töitä, nostamaan tulojaan, oppimaan lisää yhteiskunnasta ja olemaan mukana
kehittämässä ja vaikuttamassa.
ALAn toiminta on laaja ja sen alla toimii lukuisia eri osastoja. Yhdistys on aktiivisesti mukana, ottaa kantaa ja nostaa esille tärkeitä aiheita, sekä kirjastomaailmassa, että yhteiskunnassa kauttaaltaan. ALA on iso organisaatio ja sen monet työntekijät mahdollistavat monipuolisen toiminnan. Heillä on paljon toimintaa mikä ei suoranaisesti liity kirjastoihin. ALAn tavoite on olla mukana yhteiskunnassa monella tasolla ja he tekevät paljon työtä oikeudenmukaisuuden, monimuotoisuuden ja osallistavuuden puolesta. ALA panostaa markkinointiin ja osastot ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Heidän vakiinnuttamia tunnisteita ovat muun muassa #LibrariesStrong, #Together ja #LibrariesTransform.
Loida Garcia-Febo Tritoniassa
Garcia-Febo palaa useaan otteeseen siihen, kuinka tärkeitä kirjastot ovat modernissa yhteiskunnassa. ALAn Center for the future of libraries identifioi kirjastoille ja kirjastoammattilaisille olennaisia trendejä. Trendit ovat jaettu seitsemään kategoriaan ja verkkosivuilla voi käydä lukemassa miten kyseiset trendit kehittyvät ja miksi ne ovat kirjastoille tärkeitä.
“We are creating the future of libraries every
day.”
Luennon jälkeen ehdimme saada lyhyen haastattelun
Garcia-Febon kanssa. Kysyimme muun muassa hänen mielipiteitään kirjastojen ja
kirjastoammattilaisten tulevista haasteista.
Garcia-Febo kokee, että asenne
kirjastoa kohti on yleisesti hyvä. “Libraries are all about people” – kirjasto
tulee aina olemaan olennainen, koska me kohdistamme huomiomme ihmiseen.
Kirjastoammattilaiset ovat linkki tiedon ja tietoa hakevan välillä. Garcia-Febo
uskoo, että jos markkinoisimme itseämme enemmän tuomalla esiin miten autamme
ihmisiä löytämään, analysoimaan ja käyttämään tietoa, kirjastoilla olisi paremmat
mahdollisuudet saada yhä enemmän tukea päättäjiltä ja kansalaisilta. Tulevaisuuden
tieteelliset kirjastot jatkavat kehitystään ja tarvitsevat luovia, uteliaita ja
joustavia työntekijöitä, joilla on halua tehdä työtä ihmisten parissa. Hän korostaa myös yhteistyön tärkeyttä,
yhteistyötä paitsi organisaation ja lähialueen kanssa, myös kansallisesti ja
kansainvälisesti.
“You cannot take the librarians out of the equation,
it would be incomplete”
Garcia-Febon tervehdys yliopistojen
johdolle kirjastotoiminnan rahoittamisesta ja tieteellisten kirjastojen
tulevaisuudesta on, että yliopistokirjastoilla on keskeinen rooli yliopistojen menestyksen
takaamiseksi. Menestystä saavutetaan vain antamalla kirjastolle tarvittavat
resurssit toteuttaa pääasiallista tehtäväänsä, eli tukea korkeakoulun
toimintaa. Kirjasto on osa yliopiston ekosysteemiä eikä kirjastoammattilaisia
voi poistaa yhtälöstä, se olisi silloin puutteellinen.
Miltä sitten kirjan tulevaisuus
näyttää? Garcia-Febo uskoo, että kirjat jatkossakin on kiistämätön osa arkeamme. Hän luulee kuitenkin, että äänikirjojen
suosio kasvaa yhä enemmän, ja että kurssikirjallisuus pääasiassa tulee olemaan e-kirjamuodossa.
Jos kiinnostuit ALAn toiminnasta, voit tilata heidän viikkokirjeensä Read for later.
Informaatiolukutaitoa
(IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan
sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät
kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen
liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.
Tekniikan kehittymisen
myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä
enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää
omatoimista kirjallisuuden etsintää. Käytännön
ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää
materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa
aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään.
Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten
osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin
opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja
tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien
ja informaatikkojen osaamisaluetta.
Mielestäni tiedon löytäminen
tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”.
Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan
löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta
etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa,
kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden
tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka
soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue
liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset,
oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).
Informaatikkomindsetin taidot
ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen
ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät
tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin
mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien
käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan
arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon
kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen
IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on erityisesti tiedon tuottamisprosessin
kokonaisvaltainen ymmärtäminen.
Insinööritieteiden
näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi
kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä
voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen
myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa
tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa
huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain
oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa
vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.
Monet
kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin,
joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet
monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa
ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat
resurssit niukkenevat?
Kuva: Jonna Toukonen
Omassa
organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus
tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen
kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille
välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen
ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia.
Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan
substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin
kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.
Riittääkö
lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken
tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani
(Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun
lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti
konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen
olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta
syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen
tiedonhaun tuloksia.
Väitöstutkimuksessa
tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa
seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun
mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa,
jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman
ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena
oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman
tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen
tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten
löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun
tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin
sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin
ymmärrettävää.
Sokkotutkimuksessa
tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän
opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse
totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän
tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä
keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä
tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti
enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.
Toisessa tutkimuksen
osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä
vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta,
lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin,
että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä
tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset
kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman
ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien
(ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n
informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän
opiskelijoiden suorituksissa.
Kun konetekniikan ja
kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia,
IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin
opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä
ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen
tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan
vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus
toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana
yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen
liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien
tunnistamisessa.
Tutkimuksen perusteella
voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään
myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää
aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa
tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä
opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää
aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen
opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat
asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.
IL-opettajan mindset
kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon
kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain
kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen
erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska
tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan
substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja
yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova
asiantuntija.
Lähteitä
ACRL,
2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education |
Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association
of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available:
http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.
ACRL, 2000-last update, Information Literacy
Competency Standards for Higher Education | Association of College &
Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association
Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.
BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.
TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) astui voimaan 1.4.2019. Lain 2§ mukaan yliopistot ja
korkeakoulut määritellään viranomaiseksi https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306.
Lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU)
2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten
saavutettavuudesta, eli saavutettavuusdirektiivihttps://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016L2102.
Direktiivi ei määrittele sanktiota, mutta kansallinen laki antaa
valvontaviranomaiselle mahdollisuuden määrätä uhkasakko velvollisuuksien laiminlyönnistä.
Direktiivissä
saavutettavuudella tarkoitetaan
että verkkosivustot ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat
sellaisia, että kuka tahansa voisi niitä käyttää ja ymmärtää mitä niissä
sanotaan. Saavutettavissa palveluissa hyödynnetään sellaisia teknologioita ja
menetelmiä, joilla turvataan palveluiden käyttö erilaisilla päätelaitteilla ja
erilaisten apuvälineiden kanssa. Saavutettavuuden voi ajatella digitaalisten
palveluiden esteettömyytenä ja helppona lähestyttävyytenä.
Saavutettavuus kuuluu yhtenä osana suunnittele kaikille
-periaatteeseen. Sen mukaan erilaiset käyttäjät ja heidän
tarpeensa tulee huomioida jo palvelun suunnitteluvaiheessa. Tällä pyritään
varmistamaan kaikille käyttäjille mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet käyttää
digitaalisia palveluita riippumatta kuulo- tai näkökyvystä, motorisista
vaikeuksista tai muista toimintarajoitteista. (Valtiovarainministeriö: Usein kysytyt kysymykset saavutettavuudesta ja
saavutettavuusvaatimuksista, https://vm.fi/usein-kysyttya-saavutettavuusvaatimuksista)
23.9.2018 ja sen jälkeen julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2019.
Ennen 23.9.2018 julkaistujen verkkosivustojen on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.9.2020.
Mobiilisovellusten on oltava saavutettavuusvaatimusten mukaisia viimeistään 23.6.2021.
PDF-tiedostot ja muut dokumentit:
Verkkosivusto on julkaistu ENNEN 23.9.2018
23.9.2018 tai sen jälkeen julkaistut PDF-tiedostot on oltava saavutettavat syyskuussa 2020.
Ennen 23.9.2018 julkaistuja PDF-tiedostoja ei tarvitse muokata saavutettaviksi. Poikkeuksena sellaiset tiedostot, jotka koskevat hallinnollisia prosesseja, kuten hakemuksia.
23.9.2018 tai sen JÄLKEEN julkaistulla verkkosivustolla PDF-tiedostojen on oltava saavutettavat syyskuussa 2019.
Korkeakoulujen verkkosivustojen ja
mobiiliapplikaatioiden lisäksi, saavutettavuusdirektiivi on huomioitava pro
gradu -tutkielmien tuotanto- ja julkaisuprosesseissa. Tämä koskee myös video-
ja muuta AV-materiaalia, jota käytetään esitellessä kirjaston palveluja.
Useimmissa korkeakouluissa kirjastot
vastaavat pro gradu -tutkielmien julkistamisesta. Jotta saavutettavuusvaatimukset täyttyvät, nämä PDF-tiedostot on luotava
niin, että ne ovat luettavissa erilaisten työkalujen avulla. Celia – kansallinen saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen
asiantuntijakeskus – on luonut oman verkkosivuston saavutettavuudesta. Sinne on
kerätty ohjeita siitä, miten PDF- ja muut tiedostot tehdään saavutettaviksi eri
toimisto-ohjelmilla https://www.saavutettavasti.fi/saavutettavat-tiedostot/. Suositeltu PDF-formaatti, PDF/UA, on yhteensopiva arkistokelpoisen PDF/A-formaatin
kanssa.
Valtiovarainministeriön verkkosivuston mukaan
kaikki AV-materiaali, joka on julkaistu viranomaisen verkkosivustolla, ja joka
on saatavilla vähintään 14 vuorokautta, on tekstitettävä suomeksi ja ruotsiksi,
ja tarpeen mukaan myös saameksi, englanniksi tai viittomakielelle. Tämä koskee
mm. videotallenteita ja podcasteja. Jos tekstitys ei ole mahdollista, sisältöä
tulee selittää jollain muulla tavalla, esim. tekstimuodossa. Tekstitysvaatimus
ei koske ennen saavutettavuusvaatimusten voimaantuloa 22.12.2016 julkaistuja suoria
lähetyksiä ja videoita. Lue lisää aikasidonnaisesta mediasisällöstä Papunetin
suomennetusta WCAG-ohjeesta: https://papunet.net/saavutettavuus/verkkosisallon-saavutettavuusohjeet-wcag.
Kiitän FUNin jäseniä luottamuksesta tultuani valituksi verkostomme puheenjohtajaksi kaudelle 2019-2020.
FUN uudistui vuonna 2018 neuvostosta verkostoksi. Samassa yhteydessä otettiin käyttöön uusi nimi FUN Suomen yliopistokirjastojen verkosto, uusi logo ja motto: ”FUN – tieteen käyttövoima”.
Vuoden 2019 alusta Suomen yliopistokirjastojen verkoston jäsenmäärä on vähentynyt neljääntoista kahden tamperelaisen yliopiston ja niiden kirjastojen yhdistyttyä uudeksi Tampereen yliopiston kirjastoksi, joka lisäksi toimii Tampereen ammattikorkeakoulun kirjastona. Vuodesta 2001 toimineen yhteiskirjaston, Tritonian johtajana toivotan uuden Tampereen yliopiston kirjaston lämpimästi tervetulleeksi myös yhteiskirjastojen joukkoon.
Olin mukana laatimassa
FUNin strategiaa vuosille 2018-20 ja näin strategiakauden puolivälissä on ilo todeta,
että strategiamme pääteemat: FUN vaikuttaa – näkyy – kokeilee, ovat ajankohtaisempia
kuin koskaan. Näiden teemojen parissa
meillä on edelleen paljon tehtävää. Yliopistokirjastojen vaikuttavuuden ja asiantuntijuuden
esiin nostaminen edellyttää meiltä kykyä tehdä osaamisemme näkyväksi. Tulevalla kaudella tavoitteena on käynnistää
vaikuttavuuden toolkitin laatiminen ja benchmarkata kansainvälisiä käytäntöjä.
Yliopistokirjastoissa esiin nousevat haasteet ovat hyvin samanlaisia eri
yliopistoissa ja myös kansainvälisesti. On kansallisesti ja myös globaalisti
resurssien haaskausta yrittää ratkoa ongelmia yksin. Toimin vuosina 2009-2016 IFLA:n
Continuing Professional Development and Workplace Learning –komitean jäsenenä,
ja nuo vuodet vahvistivat käsitystäni jatkuvan oppimisen tarpeesta sekä siitä,
että verkostoituminen todella kannattaa.
Avoimen tieteen
megatrendi ja sen vauhdittamista edistävät toimenpiteet, kuten eurooppalaisten tutkimusrahoittajien
Plan S –suunnitelma, vaikuttavat toimintaympäristöömme merkittävästi. Lisensoitujen tietoaineistojen
business-mallit ovat moninaistuneet siten, että tarjolla on lukuisia erilaisia
Open Access –malleja, joissa tiedon tuottaminen ja julkaiseminen ovat yhä useammin
kustannusten perusteena. Yliopistokirjastot haluavat edistää avoimen tieteen
ratkaisuja, jotka ovat tutkijoille helppoja käyttää, kestäviä ja vastuullisia.
Yliopistokirjastot edistävät myös osaltaan opiskelijoiden tiedekasvatusta
avoimuuteen, moniportaisilla tiedonhallinnan koulutuksillaan.
Syksyllä 2018 Suomessa
käynnistyi Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio, jonka piirissä valmistellaan
kansallisia avoimen tieteen linjauksia ja toimenpideohjelmia. On tärkeää, että
yliopistokirjastojen asiantuntijat ovat aktiivisesti mukana tässä työssä. Avoimen tieteen ajankohtaisista palveluista ja
osaamistarpeista yliopistokirjastoissa voi lukea ajankohtaisen kuvauksen Itä-Suomen
yliopiston kollegoiden (Rosti, Saarti & Silvennoinen-Kuikka) artikkelista Acatiimin
numerosta 2/2019 http://www.acatiimi.fi/2_2019/7.php.
Tutkimusdatan hallinnan kysymykset,
tiedonlouhinta, tekoäly, lohkoketjut, sekä monet muut ilmiöt, joita ei ole
vielä edes keksitty, edellyttävät meiltä jatkuvaa oppimista. Tehdään se
konnektiivisesti!
