Tervetuloa mukaan maksuttomaan
webinaariin kuulemaan tekijänoikeuksien oppimisesta pelillisesti. Kopioston
Kirsi Salmela esittelee meille tammikuun alussa julkaistua maksutonta
Kopiraittilan korkeakoulun materiaalia. Kopiraittilan korkeakouluun on kerätty
hyödyllistä tietoa tekijänoikeustaitojen oppimiseen korkeakouluopintojen
alkuvaiheessa. Materiaalia voi hyödyntää esim. osana tiedonhankintakurssia.
Kopiraittilan materiaali on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lisätietoja
Kopiraittilan korkeakoulusta: https://korkeakoulu.kopiraittila.fi/fi/etusivu.
Webinaari on suunnattu yliopistokirjastojen asiantuntijoille, eikä siihen
tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Informaatiolukutaitoa
(IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan
sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät
kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen
liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.
Tekniikan kehittymisen
myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä
enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää
omatoimista kirjallisuuden etsintää. Käytännön
ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää
materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa
aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään.
Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten
osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin
opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja
tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien
ja informaatikkojen osaamisaluetta.
Mielestäni tiedon löytäminen
tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”.
Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan
löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta
etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa,
kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden
tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka
soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue
liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset,
oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).
Informaatikkomindsetin taidot
ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen
ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät
tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin
mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien
käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan
arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon
kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen
IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on erityisesti tiedon tuottamisprosessin
kokonaisvaltainen ymmärtäminen.
Insinööritieteiden
näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi
kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä
voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen
myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa
tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa
huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain
oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa
vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.
Monet
kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin,
joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet
monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa
ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat
resurssit niukkenevat?
Kuva: Jonna Toukonen
Omassa
organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus
tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen
kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille
välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen
ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia.
Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan
substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin
kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.
Riittääkö
lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken
tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani
(Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun
lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti
konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen
olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta
syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen
tiedonhaun tuloksia.
Väitöstutkimuksessa
tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa
seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun
mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa,
jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman
ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena
oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman
tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen
tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten
löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun
tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin
sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin
ymmärrettävää.
Sokkotutkimuksessa
tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän
opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse
totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän
tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä
keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä
tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti
enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.
Toisessa tutkimuksen
osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä
vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta,
lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin,
että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä
tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset
kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman
ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien
(ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n
informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän
opiskelijoiden suorituksissa.
Kun konetekniikan ja
kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia,
IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin
opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä
ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen
tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan
vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus
toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana
yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen
liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien
tunnistamisessa.
Tutkimuksen perusteella
voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään
myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää
aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa
tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä
opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää
aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen
opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat
asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.
IL-opettajan mindset
kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon
kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain
kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen
erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska
tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan
substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja
yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova
asiantuntija.
Lähteitä
ACRL,
2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education |
Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association
of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available:
http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.
ACRL, 2000-last update, Information Literacy
Competency Standards for Higher Education | Association of College &
Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association
Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.
BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.
TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.
Tervetuloa FUNin oppimisen tuki -tapaamiseen tiistaina 14.8.2018 Peda-forum –päivien yhteydessä Turussa!
Ohjelmassa on kaksi teemaa: palaute ja yhteistyö. Palautteen merkityksestä työelämässä puhuu työterveyspsykologi Juha Puukko Mehiläisestä ja palautteesta opiskelijan näkökulmasta Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Inari Harjuniemi. Kahvitauon jälkeen Elise Johansson Turun yliopiston kirjastosta esittelee lyhyesti BMF ry. -toimintaa ja sen jälkeen mietimme, miten yliopistokirjastot voisivat tehdä yhteistyötä.
Ohjelma
13:00–13:15 Tervetuloa tapaamiseen, Leena Järveläinen, Turun yliopiston kirjasto
13:15–13:45 Palautteen merkityksestä työelämässä, Juha Puukko, työterveyspsykologi, Mehiläinen
13:45–14:00 Keskustelua
14:00–14:30 Palaute opiskelijan näkökulmasta, Inari Harjuniemi, Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja
14:30–14:45 Keskustelua
14:45–15:15 Kahvit Calonian aulassa
15:15–15.30 Case verkostoyhteistyö: Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry. -esittely, Elise Johansson, Turun yliopiston kirjasto
15:15–16:00 Pienryhmätyöskentelyä – Minkälaista yhteistyötä jatkossa yliopistokirjastoissa?
Verkostotapaaminen pidetään Calonia-rakennuksen tilassa 1006.
Strömsön alueelta löytyi monia hauskoja yksityiskohtia. Ovatkohan nämä Suomi100-linnunpönttöjä?
Ennen syksyn 2017 PedaForumia monikaan osallistujista ei tiennyt – ainakaan kovin tarkasti – missä paljon puhuttu Strömsö on. Se ja moni muukin asia selvisi Vaasassa vietettyjen päivien aikana. Vuosittaiset PedaForum-päivät ovat meille opetustyöläisille tankkauspaikka, jossa opitaan uutta toisiltamme, verkostoidutaan ja ammennetaan intoa ja voimia tulevaa lukuvuotta varten.
Verkostoitumista ennen Strömsötä
Varsinaisten päivien yhteyteen on syntynyt myös vuosittaisia verkostotapaamisia. Näin yhdellä matkustamisella saadaan järjestettyä monta hyvää kohtaamista. Tänä vuonna kaksi opiskelijoiden opintojen tukemiseen keskittyvää ryhmää yhdisti tapaamisensa PedaForumin aattona. Teknillisten yliopistokirjastojen informaatiolukutaitoryhmä eli TYKKI-ryhmä ja SYN:n Oppimisen tuen verkosto kokoontuivat ensin yhdessä kuulemaan ja keskustelemaan aina yhtä ajankohtaisesta informaatiolukutaidon opettamisesta ja jatkoi sitten omissa ryhmissään omien aiheidensa parissa.
Yhteisessä osassa kuultiin Kai Halttusen esitys ”Tiedonhankinnan ohjaajasta oppimisprosessin ohjaajaksi 90 minuutissa – ihme, uhka vai mahdollisuus?”. Nuoren opiskelijan ymmärrys tiedonhaun prosessista on aluksi epämääräinen möykky, johon hän kaipaa ohjausta. Tähän epämääräisyyteen voidaan sopivilla opiskelijaa aktivoivilla menetelmillä tuoda ryhtiä ja järjestystä ja auttaa häntä näin eteenpäin.
Oppimisen tuen verkoston omassa osuudessa keskityttiin pohtimaan avoimen tieteen olemusta Katri Rintamäen alustuksen pohjalta. Avoin julkaiseminen ja avoimet tutkimusaineistot helpottavat tiedonhankintaa, mutta toisaalta haastavat lisäämään omaa osaamista ja kriittisyyttä niin julkaisujen kuin aineistojenkin käytössä.
TYKKI-ryhmä on kokoontunut vuosittain eri yliopistokirjastojen kutsumana. Vaasan tapaaminen oli jo viides laatuaan. Keskustelua ja kuulumisten vaihtoa sisältävät tapaamiset ovat aina hyvin vapaamuotoisia. Tällä kerralla teemoina olivat fuksiopastuksen tilanne ja kehittäminen sekä LibGuidesien hyödyntäminen. On virkistävää pohtia yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmiin, jotka ehkä hieman eri variaatioina koskettavat kaikkia. Aina löytyy myös uusia näkökulmia, joita voi hyödyntää omassa organisaatiossa.
Iltaohjelman kohde oli Strömsö, jossa oli jo mukana muidenkin verkostojen jäseniä. Oli antoisaa nauttia kauniista ympäristöstä, hyvästä ruoasta ja mukavasta seurasta.
PedaForum-päivät 2018 rakentuivat viiden alateeman ympärille: digitaalisaatio korkeakouluopetuksessa, opetuksen tutkimuksellinen kehittäminen, opiskelijoiden ohjaaminen, oppimisympäristöt ja työelämän ja opintojen välinen yhteistyö.
Kaikki nämä teemat olivat hyvin sopivia meille, jotka toimimme IL-opetuksen parissa tieteellisissä kirjastoissa.
Monissa esittelyissä ja työpajoissa kävi ilmi, että opetuksen kehittämistä pidetään hyvin tärkeänä ja aktiivista kehittämisyhteistyötä tehdään tässä asiassa korkeakoulujen, tiedekuntien ja ainerajojen yli.
Tieteellisten kirjastojen opetuksen kehittämisen yhteistyö on jo monen vuoden ajan toiminut hyvin, joten jatkossa meille avautuu varmasti uusia mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä eri aineiden välillä sekä parantaa opettajien ja opiskelijoiden tiedonhallintaa.
Myös korkeakoulujen henkilöstön pedagogisen ja digitaalisen opetus- ja ohjausosaamisen vahvistamisen osalta mainittiin informaatiolukutaito useita kertoja PedaForumin aikana. Monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat esimerkiksi mukana suunnittelemassa opettajille suunnattua 60 opintopisteen kokonaisuutta nimellä Higher Education Learning Lab. Tähän kokonaisuuteen sisältyy 5 opintopisteen informaatiolukutaito-osa.
PedaForum tarjosi myös kekseliäitä digipedagogisia ratkaisuja pelien, digitaalisen aineiston ja oppimisympäristöjen muodossa, kuten siisti räätälöity Moodle ja uusia Flipped learning ja Blended learning -ideoita. Konferenssissa esiteltiin myös monta tulevaisuuden näkymää siitä, mihin digitalisaatio on meitä opettajia viemässä.
Kuten aina, PedaForum oli tälläkin kertaa huipputilaisuus, jossa opettajana pystyi valikoimaan kiinnostavia vaihtoehtoisia esityksiä lukuisista pedagogisen kehittämisen osa-alueista.
Competence Wednesdays webinaarin 17.5.2017 tallenne on vapaasti katsottavissa. Webinaarissa esiteltiin kolme näkökulmaa digitaaliseen humanismiin. Lisätietoja webinaarista: Competence Wednesdays.
Keväällä 2015 neuvosto päätti oppimisen tuen verkoston perustamisesta. Samalla päätettiin lakkauttaa pitkään toiminut IL-verkosto. Perusteluna on, että vaikka informaatiolukutaidon opetus on edelleenkin keskeinen palvelu, opetus on vakiintunutta, ja siten on aika hakea informaatiolukutaitoa laajempaa näkökulmaa verkostolle. Oppimisen tuen verkosto kokoaa kirjastoista voimia, joiden kiinnostuksen kohteena on laajemmin tukea oppimista ja opiskelijan pyrkimyksiä edetä kohti tavoitteitaan.
Miten kirjasto on mukana tukemassa 55 op:n saavuttamista, on yksi konkreettinen kysymys, johon yhteistyössä etsitään vastauksia. Miten tuetaan opiskelijaa oppimisessa ja toisaalta, miten tuetaan opettajaa, jotta hän omalta osaltaan voi tukea oppimista?
Yhdyshenkilöverkosto perustetaan ennen lokakuuta ja työ käynnistyy syksyllä 2015 verkoston työpajapäivällä Lappeenrannassa.
Oppimisen tuen verkostoa koordinoi Lappeenrannan tiedekirjastosta informaatikko Marja Talikka (marja.talikka(at)lut.fi) ja vetäjänä toimii kirjastonjohtaja Ulla Ohvo (ulla.ohvo(at)lut.fi).
Lähes kaikissa Suomen yliopistokirjastoissa informaatiolukutaidon opetus tavoittaa myös jatko-opiskelijat ja tutkijat. Koulutus toteutuu kuitenkin monin eri tavoin eri kirjastoissa. Jossain ollaan vasta alkutekijöissä, kun taas toisaalla koulutuksella on jo pitkät perinteet. Tällaisia tuloksia saatiin juuri päättyneestä kyselystä, jonka SYN:n informaatiolukutaitoverkosto toteutti.
Henkilökohtainen tuki yleisintä
Jatko-opiskelijat saavat yliopistokirjastoissa luonnollisesti samaa tukea kuin perustutkinto-opiskelijat ja muut asiakkaat. Kyselyn perusteella edelleen suosituin tuen muoto on henkilökohtainen neuvonta yksittäisille jatko-opiskelijoille. Paljon tarjottiin myös tietoiskuja ja luentoja (11 kirjastoa 16:sta) tai erikseen tilattua räätälöityä opetusta jatko-opiskelija -ryhmälle (13/16).
Kokonaisia, jatko-opiskelijoille tarkoitettuja opintojaksoja on sen sijaan harvemmilla kirjastoilla. Yhden opintopisteen laajuisia opintojaksoja antaa 6 kirjastoa, kahden tai useamman laajuisia vain 3 kirjastoa 16:sta. Avoimissa vastauksissa tuli kuitenkin selkeästi esille, että kirjastot ovat usein mukana eri laajuisissa opintojaksoissa, vaikkeivät itse jaksoa järjestäisikään.
Osallistujamäärät pieniä
Opetukseen osallistuneiden jatko-opiskelijoiden määrä vaihteli kirjastoittain. Kahdeksalla kirjastolla niihin osallistui 1-50 henkilöä ja kuudella 50-100. Suurimmalla osalla (14/16) osallistujamäärä jäi alle sadan, ja peräti kahdeksalla alle 50 henkilön. Yliopistojen jatko-opiskelijoiden määrään verrattuna luku on melko pieni. Vain kahdella kirjastolla opetuksiin osallistui 100-500 henkilöä.
Annettujen tuntien määrä vaihteli enimmäkseen 1-50 välillä, vain kolmella kirjastolla tunteja annettiin enemmän kuin 50. Enimmäkseen tuntimäärät vaihtelivat 10-50 välillä. Kyselyssä ei kuitenkaan määritelty tuntien laskutapaa, mikä saattaa aiheuttaa vääristymän vastauksissa.
Tiedonhausta sosiaaliseen mediaan
Perinteisten sisältöjen (tiedonhaku yleensä, tietokannat, viitteidenhallintaohjelmat) rinnalle ovat jatko-opiskelijoiden koulutuksessa tulleet mm. aineistonhallintasuunnitelma ja tutkimusdata sekä sosiaalinen media. Julkaiseminen (ml. Open access) ja julkaisujen arviointi oli osana koulutusta suurimmalla osalla vastanneista kirjastoista (10/16 ja 12/16).
SYN asetti vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa tavoitteekseen ensinnäkin tutkijakoulujen/jatko-opiskelijoiden opetuksessa mukana olevien kirjastojen määrän kasvun. Tämä tavoite on yliopistokirjastoissa toteutunut jo lähes sataprosenttisesti, sillä vain yksi kirjasto vastasi, ettei heillä ole jatko-opiskelijoille suunnattua IL-opetusta.
Toimintasuunnitelmassa toinen tavoite IL-verkostolle on järjestää työpaja, jonka teemana on tutkijoiden tiedonhallintataitojen tukeminen. Työpaja järjestetään, kun IL-verkoston uusi ohjausryhmä on alkanut toimintansa. Työpajan tuotokset jaetaan avoimesti hyödyttämään koko yhteisöä.
Leena Järveläinen, johtava informaatikko, Turun yliopiston kirjasto SYN:n IL-verkoston koordinaattori
Pääsin Itä-Suomen yliopiston (UEF) kirjaston edustajana mukaan kansainväliseen workshopiin, joka järjestettiin Kairossa Ain Shams –yliopiston (ASU) yliopistollisen sairaalan oppimiskeskuksessa. Workshop liittyi Improving the quality of higher education in public health sciences hankkeen Training of the trainers (TOT) –osa-alueeseen.
Hankkeen tavoite on vakiinnuttaa master ofpublic health -koulutus afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa Keniassa (University of Eastern Africa, Baraton, UEAB ) ja Tansaniassa (Catholic University of Health and Allied Sciences, CUHAS), sekä kehittää jo olemassa olevan kansanterveystieteen maisteriohjelman laatua ASU:ssa. Hanke kuuluu CIMO:n HEI ICI –ohjelmaan (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument), jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.
Hankkeeseen osallistuu Suomesta UEF:n lisäksi Suomesta myös Karelia-ammattikorkeakoulu, josta workshopissa oli mukana yliopettaja Arja-Irene Tiainen. Projektissa TOT-osassa edistetään osaamista erityisesti verkko-opetuksen ja sähköisen kirjaston kehittämisessä. Itä-Suomen yliopistosta workshopiin osallistuivat myös verkko-opetuksen asiantuntija Ari Haaranen ja työterveyshuollon asiantuntija, professori Kimmo Räsänen.
Hankkeen aiemmissa vaiheissa UEF:n kirjaston johtaja Jarmo Saarti vieraili Ari Haarasen kanssa kumppanuusyliopistoissa loppuvuodesta 2011. Maaliskuussa 2012 afrikkalaiset vierailivat puolestaan Suomessa, jolloin pidimme heille mm. intensiivisiä Moodle-koulutuksia, joiden toteutukseen osallistui myös tietoasiantuntija Heikki Laitinen. Kairossa joulukuussa 2012 järjestetty workshop päätti hankkeen ensimmäisen vaiheen, joten kokosimme yhteen saavutuksia projektin eri osa-alueilla sekä hahmottelimme jatkosuunnitelmia.
Workshopiin osallistui neljän suomalaisen lisäksi neljä edustajaa sekä Keniasta että Tansaniasta sekä vaihteleva määrä kairolaisia eri workshop-päivinä. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraista pidettiin erinomaista huolta, eivätkä workshop-viikolle sattuneet mielenosoitukset suuremmin meille näyttäytyneet.
Oma osuuteni workshopin ohjelmassa kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijana oli edistää verkko- ja etäopetuksen hyödyntämistä informaatiolukutaidon opetuksessa ja syventää osallistujien tietämystä (akateemisesta) informaatiolukutaidosta ja sen kriteereistä sekä kirjastoaineistojen ja tietopalveluiden modernista käytöstä yliopisto-opetuksessa. Vetämäni sessio oli erittäin keskusteleva ja johdatti mielestäni osallistujia edelleen edistämään informaatiolukutaitojen opetusta omissa yliopistoissaan.
Workshopissa opin paljon terveystieteellisestä koulutuksesta paitsi kumppaniyliopistoissa myös UEF:ssa, sekä kansanterveyden tilasta ja edistämistä osallistujamaissa. Kumppanukset ovat monin tavoin hyvin erilaisia mm. kokonsa ja opetustarjontansa puolesta. ASU on valtavan kokoinen yliopisto (pelkästään lääketieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijoita lähes saman verran kuin koko UEF:ssa), jossa infrastruktuuri on riittämätöntä yliopiston kokoon nähden eivätkä opiskelijat oikeastaan pääse yliopistossa tietokoneille. Kirjastoa tosin uudistetaan parhaillaan perinteisestä kirjakirjastosta e-oppimista tukevaksi ja oppimiskeskusmaiseksi; niinpä en toiveistani huolimatta päässyt lainkaan tutustumaan siihen. Kaksi muuta kumppania taas ovat huomattavasti pienempiä eivätkä yhtä monialaisia yliopistoja, joten opiskelijoiden määrä lasketaan kymmenien tuhansien sijaan tuhansissa (CUHAS hieman yli 1000, keskittynyt terveystieteisiin; UEAB noin 2000, sisäoppilaitos, terveystieteillä iso osuus). Niissä langaton verkko kattaa kampukset, kannettavat tietokoneet ovat yleisiä, ja myös kirjastossa on työasemia opiskelijoille. Asioiden edistäminen ja esimerkiksi tietoteknisten ratkaisujen eteneminen vaikuttaakin helpommalta pienemmissä organisaatioissa; isommissa on väistämättä enemmän hierarkkisuutta ja hallinnollista byrokratiaa.
Workshopin aikana ilmeni, että kaikki kolme afrikkalaista yliopistoa ovat hankkeen aikana edenneet omilla tavoillaan ja kukin eniten eri asioissa – niissä, jotka kussakin yliopistossa ovat olleet tässä vaiheessa ensisijaisia. Esimerkkeinä saavutuksista voidaan mainita mm. ASU:n verkkopetustiimi, jossa on hyvä edustus eri tiedekunnista, CUHAS:n nopea edistyminen intranetin ja sen kautta saavutettavien verkkopalveluiden kehittämisessä, sekä UEAB:n jo käyttöön ottama laaja valikoima alakohtaisia informaatiolukutaidon verkkokursseja.
Kokemukseni mukaan kirjastoammattilaisten ja tietopalveluasiantuntijoiden kannattaa olla mukana tiedelaitosten kansainvälisissä hankkeissa, jolloin tietoasiantuntijaosaaminen kytkeytyy suoraan ja selkeästi oppiaineiseen ja opetukseen; aivan samoin kuin informaatiotaitojen ja niiden opetuksen on omassakin maassa kytkeydyttävä oppiaineiden muuhun opetukseen, vaikka vastuun siitä on oltava tietoasiantuntijoilla.
Tuulevi Ovaska
Palvelupäällikkö
Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Yliopistot käyttävät huomattavia määriä rahoituksestaan tietoaineistojen hankkimiseen ja näiden saatavuuden varmistamiseen tutkijoille ja opiskelijoille. Kirjastoille yksi suuri haaste on ollut näiden kalliiden aineistojen ja työkalujen saaminen tehokkaaseen käyttöön. Yksi apu tähän haasteeseen on maailman yliopistokirjastoissa paljon käytetty Libguides-järjestelmä.
LibGuides
LibGuides on amerikkalaisen Springshare-yhtiön tarjoama julkaisualusta kirjastoille erilaisten oppaiden julkaisemiseen ja ylläpitämiseen. Peruslähtökohta järjestelmässä on sisällöntuotannon ja ylläpitämisen helppous, mikä mahdollistaa monipuolisten oppaiden tekemisen ilman varsinaisten it-asiantuntijoiden tarvetta. Teknisen helppouden lisäksi LibGuides-järjestelmään luotavien sisältöjen kehittämisen tukena toimii myös laaja LibGuides-yhteisö, jonka tuottamista sisällöistä voi etsiä ideoita omiin oppaisiin. LibGuides mahdollistaa peräti toisten tekemien sisältöjen käytön sellaisenaan omissa oppaissa: pelkkä luvan pyyntö oppaan tekijältä ja parilla hiiren klikkauksella esim. Harvardissa tehty sisältö näkyy sellaisenaan omassa oppaassa. Toki tätä ominaisuutta hyödynnetään huomattavasti enemmän oman kirjaston sisällä ja se myös toimii erinomaisesti. Joka tapauksessa yhteisöön kuuluu tällä hetkellä yli 3500 kirjastoa, joista noin kaksi kolmasosaa on korkeakoulukirjastoja.
LibGuidesin käyttö Oulun yliopiston kirjastossa
Oulun yliopiston kirjasto päätti keväällä 2012 hankkia LibGuides-järjestelmän alustaksi erilaisille verkko-oppailleen. Tilauksen jälkeen Springsharelta saatiin täysin toimiva alusta, jolla oli jo valmiina kirjaston sen aikaisia www-sivuja mukaileva ulkoasu. Kirjaston www-sivujen ulkoasun uudistuessa Springshare myös muokkasi maksutta LibGuides-järjestelmän uusia kirjaston sivuja noudattavaan muotoon toimittamamme mallin avulla. Järjestelmän ulkoasun haluttiin noudattavan kirjaston varsinaisten www-sivujen ulkoasua, jotta sivujen käyttäjien ei tarvitse ajatella siirtyneensä kirjaston www-sivulta muualle, vaan LibGuides-sisällöt ovat heille osa kirjaston www-sivuja. Tämän vuoksi myös LibGuides-nimitystä ei ole otettu markkinointikäyttöön, vaan sana näkyy ainoastaan sivujen www-osoitteessa.
Oulun yliopiston kirjastossa LibGuides-järjestelmää päädyttiin ainakin alkuvaiheessa käyttämään lähinnä erilaisten tiedonhaun oppaiden julkaisualustana. Tiedonhaun tieteenalaoppaat ovat järjestelmän keskeisintä sisältöä ja tieteenalaoppaita on tällä hetkellä julkaistu yli 50 kappaletta. Huomion arvoista on, että LibGuides-järjestelmä saatiin Oulussa käyttöön huhtikuun alussa 2012 ja elokuun lopussa oli julkaistu jo noin 50 opasta. Mitään erillistä rahoitusta tähän ei ollut vaan informaatikot toteuttivat sisällöt muiden töidensä ohessa.
Esimerkki tieteenalaoppaasta. Kunkin oppaan tekijällä oli varsin vapaat kädet tuottaa tieteenalaa tukevaa sisältöä. Lähinnä yksittäisen oppaan rakenne (=oppaan välilehdet) sovittiin yhteisesti ja oppaat ovat rakenteellisesti samanlaisia.
Oulussa on pyritty tuomaan eri tieteenalojen tietoaineistoja monipuolisesti esille jo vuosia tuottamalla Nelliin yliopiston tieteenaloille omia tietokantalistauksia erilaisten alakategorioiden alle. LibGuides-järjestelmän tieteenalaoppaat ovat osoittautuneet huomattavasti Nellin tietokantalistauksia monipuolisemmiksi työkaluiksi, joissa pystytään tuomaan esille tietokantojen ja työkalujen lisäksi myös mm. ohjeistusta tietokantojen käyttöön ja tiedonhaun prosessin eri vaiheisiin sekä parantamaan tietoaineistojen löytyvyyttä myös varsinaisten tietokantojen ulkopuolelta mm. painetun aineiston osalta.
Tieteenalaoppaat ovat ottaneet luontevan paikkansa tiedonhankinnan opetuksen perustyökaluna, joka tulee jatkossa tutuksi jokaiselle opetukseemme osallistuvalle opiskelijalle tieteenalasta tai opintojen vaiheesta riippumatta. Tietysti tieteenalaoppaiden merkitys korostuu myös omatoimisesti tiedonhakua tekevien tukena, jolloin esim. oikeat tietokannat kuhunkin tarpeeseen ja apu niiden tehokkaaseen käyttöön on tiedonhakijoiden helposti löydettävissä.
Kokemukset
Tähän mennessä tieteenalaoppaista on saatu käyttäjiltä käytännössä vain positiivista palautetta. Rohkeimmat ovat jo päivitelleet, että miten enää voisi tulla toimeenkaan ilman tieteenalaoppaita. Tosin varsinaisten käyttäjien puolelta palautteen määrä on ollut vielä vähäistä ja määrällisesti merkittävimmät palautteet saadaan myöhemmin syksyllä, kun tiedonhankinnan opetuksessa järjestelmällisesti kerättävä kurssipalaute käydään läpi.
Informaatikkojen puolelta kokemuksia onkin sitten kertynyt runsaasti tieteenalaoppaiden ollessa osa jokapäiväistä työtä niin opetuksessa kuin tietopalvelussa. Tieteenalaoppaiden kautta tietoaineistojen käyttöä on helppo opettaa ja neuvoa. Oppaiden ylläpidon helppous ja monipuoliset mahdollisuudet antavat myös informaatikoille uusia mahdollisuuksia tuoda asiantuntemustaan paremmin hyödynnettäväksi. Lisäksi LibGuides antaa sisältöjensä käytöstä monenlaista tietoa. Esimerkiksi käyttötilastoja voidaan kerätä jopa linkkitasolta: eli voidaan vaikka seurata, valitsevatko jonkun tieteenalan käyttäjät mieluummin listalta Scopuksen kuin Web of Sciencen tms. Käyttäjillä on myös mahdollisuus antaa kommenttejaan ja parannusehdotuksiaan käytännössä jokaiseen kohtaan oppaissa: harmi kyllä, kommentointiominaisuutta ei ole vielä innostuttu käyttämään.
Kaiken kaikkiaan ensi kokemuksemme LibGuidesin ”tulemisesta taloon” ovat olleet kaikilta osin positiivisia. Järjestelmää ei voi kuin suositella kaikille muillekin suomalaisille yliopistokirjastoille.
Jani Sassali Informaatikko Oulun yliopiston kirjasto
Tampere University Library hosted a two-day satellite event at IFLA 2012 “The road to Information Literacy – Librarians as Facilitators of Learning”, with over 130 library professionals from around the world attending. Many of the visitors continued to the main IFLA conference in Helsinki, but a number of them just came to the preconference in Tampere to hear about the important issues in IL education.
The Head of Communications of Tampere University, Katja Kannonlahti opened the satellite conference by saying: ”University staff and students need your help as information professionals. You are not the gatekeepers, but the gate openers. There is nothing without information.” The role of the university library and librarians in the academic society is acknowledged and well appreciated in Finland. At the University of Tampere, the theme of the satellite is very topical, because brand new study programs are being launched this autumn with IL education in the curriculum for all students across the disciplines, and the students are equally offered IL sessions during different phases of their studies.
The university students grow into reflective professionals
Kirsti Lonka, a professor and vice dean of the Faculty of Behavioural Sciences at the University of Helsinki, Finland, talked on the topic of “Engaging Learning Environments for the Future”. She emphasized the importance of learning technology as a tool for working, not just for entertainment. The students are already familiar with the latest technology, which should be taken into account and utilized, when developing academic working habits and teaching practices.
Professor Kirsti Lonka having her presentation.
University teachers should stimulate the students’ own thinking processes. In her presentation, she analysed the concept of interest. In fostering the learning process and reflective thinking, she said that maintaining interest is a key element: the students who experience more interest also perform better. Furthermore, even mass education can be engaging and promote a feeling of flow. As the students grow into reflective professionals, they deal with academic emotions, which was an interesting concept in her presentation. She also pointed out the importance of developing and supporting collectively cultivated learning practices, not just an individual learning process. In her opinion, learning takes place in multiple spaces: whether those be the physical, virtual, social, mobile and mental spaces of learning. Designing learning spaces is an important part of designing education, with the new Kaisa House at Helsinki University as her intriguing example.
The Information seeking process involves feelings
Carol Kuhlthau, professor emerita of library and information science at Rutgers University, United States, gave an interesting key note speech on the second day of the seminar under the title “Librarians facilitating learning through guided Inquiry”. Carol Kuhlthau, perhaps one of the most well-known researchers on the information seeking process has been affected by constructivist theories of learning, authoring and co-authoring the well-known books Seeking Meaning (2004), Guided Inquiry (2007), and Guided Inquiry Design (2012). She wanted to emphasize the role of value-added librarians. She said that librarians are increasingly more needed in the dynamic and cluttered information surroundings, and that it is a common misunderstanding that the library is not needed anymore.
Professor emeritus Carol Kuhlthau discussing with conference participants after her presentation.
Professor Kuhlthau said: “Students have feelings, they are thinking and they are doing!” As information literacy instructors, we should understand this tripartite learning process. I think we can conclude that in IL education we should support the students in the cognitive level, as academic thinkers, we should reassure their confidence in using academic information resources as well as give them practical hands-on exercises and teach them to actively use these skills which are crucial for them in succeeding in their academic studies as well as addressing real working life problems.
Furthermore, she defined the “library as an inquiry lab for information literacy”. Information workers are in her opinion an important asset to the community. Interesting similarities could be seen in Lonka’s and Kuhlthau’s presentations although they are coming from two academic disciplines. Both see that the idea of interest and feeling are important when it comes to learning, and that the teaching librarian plays an important role in supporting the student in the academic research and study process, stimulating and facilitating that process.
How to teach Information literacy – a variety of ideas
Conference book.
The satellite was sponsored by the Continuing Professional Development & Workplace Learning and Information literacy sections of IFLA, which two main themes were well represented in the program. During the two-day conference, we heard interesting presentations about IL education and professional development from a variety of inspiring angles. Some of the presenters also published their articles in the Conference book. The book offers a chance to look at interesting articles from the professional development perspective as well as take a look at effective information literacy interventions done in different parts of the world.
Sharon Favaro from Seton Hall University, USA, talked about first-year students, the role of technology in reshaping research experiences, and using the students’ prior knowledge skills, such as social media skills, to open the door to learning something new. From University of Illinois at Urbana-Champaign came Lisa Janicke Hinchliffe whose two presentations gave important and theoretically grounded yet practical advice in designing and assessing high-quality information literacy instruction, and supporting one’s professional growth.
Juanita Jara de Súmar from McGill University, Canada, in her case study pointed out the importance of succession planning in developing IL education. With the aging of the work force, it seems to be crucial for any organization to share best practices among the workers across the generations. Organizations, such as libraries, should be prepared to do some succession planning to retain the institutional knowledge, she said.
Eystein Gullbekk and Tove Rullestad from University libraries in Oslo and Bergen, Norway, gave a presentation about Library staff and PhD Students as partners in research and learning, with their case of developing web-based IL education modules. It seems that the topic is very topical for many university libraries, because that session was full of librarians interested in hearing about IL education for researchers.
Editor Eileen Breen, whose topic was “IL in the professional literature”, in her case study of a professional library journal had explored which topics where covered in that journal over the years. She identified that there is a gap in literature on the topic of Human resource development for teaching and teaching management. She encouraged information professionals in the audience to share and write about their professional experiences in that area.
Information workers find inspiration in benchmarking
Networking with colleagues.
The satellite conference also offered inspiring surroundings for global networking with other library professionals during the discussions over workshops, group work tasks, poster sessions, coffee breaks and conference dinner. The sun was also shining on the second day of the conference, which was a welcomed surprise to the satellite organizers, after having had such a rainy summer in Finland.
Janika Asplund
Information specialist, Tampere University Library
Secretary for Cooperation for The Council for Finnish University Libraries 1.2.-31.10.2011
(Kuvat: Outi Viitasalo)
