Jyväskylän yliopiston avoimen tiedon keskuksen johtaja Ari Muhonen on FUNin seuraava puheenjohtaja kaudelle 2021-2022.
Ari on urallaan työskennellyt mm. Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjaston johtajana sekä Aalto-yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun ylikirjastonhoitajana. Arilla on taustaa myös tutkijana. Hän toimi FUNin edeltäjän SYNin puheenjohtajana vuosina 2005-2006.
Tiedekirjasto Tritonia Vaasassa on ollut viimeiset vuodet auki koko kesän. Kesäaukioloajat ovat normaalia lyhyemmät ja omatoimiaikaa on enemmän, mutta esimerkiksi kulkukorteilla toimivat lukutilat ovat auki normaalisti. Tilastollisesti kesäkuukausina on kävijöitä vain murto-osa siitä, mitä syksyn vilkkaimpina kuukausina, kuitenkin etenkin opiskelutiloille on selvästi kysyntää ja kirjaston lukupaikoilta löytyy päivittäin useita ahkeria kesäopiskelijoita opintoihin uppoutuneena. Asiakaspalvelussa taas olemme huomanneet, että sekä kysymykset että asiakkaat ovat hieman erilaisia kuin lukukausien aikana: kirjastossa vierailee mm. ulkopuolisia vierailijoita, muiden paikkakuntien opiskelijoita ja omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin kirjallisuutta etsiviä alueen asukkaita.
Mennyt kesä oli Tritoniassa tavallista jännittävämpi, sillä juhannuksen jälkeisellä viikolla vaihdoimme kirjastojärjestelmän pitkäaikaisesta Voyagerista avoimen lähdekoodin Kohaan. Kesäkuussa henkilökunta kouluttautui Kohan saloihin ja pohti lainauskäytäntöjen muutoksia. Juhannuksen jälkeen alkoi varsinainen käyttöönotto ja kirjasto oli suljettu konversioviikolla, jolloin asiakastoiminnot olivat poissa käytöstä ja palautus- ja lainausautomaatit viriteltiin toimimaan uuden järjestelmän kanssa. Heinä- ja elokuussa päivitettiin Kohan mukanaan tuomia muutoksia verkkoon ja opetusmateriaalien ohjeisiin sekä testattiin ja opeteltiin järjestelmää. Itse käyttöönotto sujui mallikkaasti ja mihinkään suurin ongelmiin emme ole törmänneet!
Kesä on perinteisesti ollut myös aikaa, jolloin Tritoniassa toteutetaan isompia kokoelmasiirtoja. Näin asiakkaille aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja siirroista. Tämän kesän projektina oli siirtää kaikki aihekokoelmissa sijainneet painetut lehdet kolmesta eri kerroksesta yhteen ja yhdistää ne yhdeksi lehtikokoelmaksi. Samalla siirrettiin myös korkeakoulujen julkaisuja, opinnäytteitä ja sarjoja lehtien tieltä uusiin hyllyihin ja myös poistettiin aineistoja. Siirrot toteutettiin talkoilla. Nyt uusia ja vanhoja asiakkaita odottaa yksi yhtenäinen lehtikokoelma, joka on entistä paremmin esillä.
Nyt syksyn tullessa kirjastossa riittää taas vilinää aamusta iltaan, ja mikä sen parempaa!
Teksti ja kuva: Jonna Toukonen, palvelupäällikkö, Tritonia
Informaatiolukutaitoa (IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.
Tekniikan kehittymisen myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää omatoimista kirjallisuuden etsintää. Käytännön ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään. Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien ja informaatikkojen osaamisaluetta.
Mielestäni tiedon löytäminen tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”. Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa, kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset, oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).
Informaatikkomindsetin taidot ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on erityisesti tiedon tuottamisprosessin kokonaisvaltainen ymmärtäminen.
Insinööritieteiden näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.
Monet kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin, joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat resurssit niukkenevat?
Omassa organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia. Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.
Riittääkö lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani (Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen tiedonhaun tuloksia.
Väitöstutkimuksessa tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa, jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin ymmärrettävää.
Sokkotutkimuksessa tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.
Toisessa tutkimuksen osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta, lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin, että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien (ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän opiskelijoiden suorituksissa.
Kun konetekniikan ja kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia, IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien tunnistamisessa.
Tutkimuksen perusteella voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.
IL-opettajan mindset kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova asiantuntija.
Lähteitä
ACRL, 2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.
ACRL, 2000-last update, Information Literacy Competency Standards for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.
ASIIN, 2011-last update, SUBJECT-SPECIFIC CRITERIA Relating to the accreditation of Bachelor’s and Master’s degree programmes in mechanical engineering, process engineering and chemical engineering [Homepage of ASIIN], [Online] [May 10, 2017]. Available: https://www.asiin.de/en/quality-management/accreditation-degree-programmes/quality-criteria.html?file=files/content/kriterien/ASIIN_TC_01_Mechanical_Engineering_Process_Engineering_2011-12-09.pdf.
BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.
O’HERN, C.S., June 27, 2012-last update, Undergraduate Study [Homepage of Yale School of Engineering & Applied Science], [Online] [May 21, 2017]. Available: http://seas.yale.edu/departments/mechanical-engineering-and-materials-science/undergraduate-study.
TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.
Teksti: Marja Talikka
Kiitän FUNin jäseniä luottamuksesta tultuani valituksi verkostomme puheenjohtajaksi kaudelle 2019-2020.
FUN uudistui vuonna 2018 neuvostosta verkostoksi. Samassa yhteydessä otettiin käyttöön uusi nimi FUN Suomen yliopistokirjastojen verkosto, uusi logo ja motto: ”FUN – tieteen käyttövoima”.
Vuoden 2019 alusta Suomen yliopistokirjastojen verkoston jäsenmäärä on vähentynyt neljääntoista kahden tamperelaisen yliopiston ja niiden kirjastojen yhdistyttyä uudeksi Tampereen yliopiston kirjastoksi, joka lisäksi toimii Tampereen ammattikorkeakoulun kirjastona. Vuodesta 2001 toimineen yhteiskirjaston, Tritonian johtajana toivotan uuden Tampereen yliopiston kirjaston lämpimästi tervetulleeksi myös yhteiskirjastojen joukkoon.
Olin mukana laatimassa FUNin strategiaa vuosille 2018-20 ja näin strategiakauden puolivälissä on ilo todeta, että strategiamme pääteemat: FUN vaikuttaa – näkyy – kokeilee, ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Näiden teemojen parissa meillä on edelleen paljon tehtävää. Yliopistokirjastojen vaikuttavuuden ja asiantuntijuuden esiin nostaminen edellyttää meiltä kykyä tehdä osaamisemme näkyväksi. Tulevalla kaudella tavoitteena on käynnistää vaikuttavuuden toolkitin laatiminen ja benchmarkata kansainvälisiä käytäntöjä. Yliopistokirjastoissa esiin nousevat haasteet ovat hyvin samanlaisia eri yliopistoissa ja myös kansainvälisesti. On kansallisesti ja myös globaalisti resurssien haaskausta yrittää ratkoa ongelmia yksin. Toimin vuosina 2009-2016 IFLA:n Continuing Professional Development and Workplace Learning –komitean jäsenenä, ja nuo vuodet vahvistivat käsitystäni jatkuvan oppimisen tarpeesta sekä siitä, että verkostoituminen todella kannattaa.
Avoimen tieteen megatrendi ja sen vauhdittamista edistävät toimenpiteet, kuten eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S –suunnitelma, vaikuttavat toimintaympäristöömme merkittävästi. Lisensoitujen tietoaineistojen business-mallit ovat moninaistuneet siten, että tarjolla on lukuisia erilaisia Open Access –malleja, joissa tiedon tuottaminen ja julkaiseminen ovat yhä useammin kustannusten perusteena. Yliopistokirjastot haluavat edistää avoimen tieteen ratkaisuja, jotka ovat tutkijoille helppoja käyttää, kestäviä ja vastuullisia. Yliopistokirjastot edistävät myös osaltaan opiskelijoiden tiedekasvatusta avoimuuteen, moniportaisilla tiedonhallinnan koulutuksillaan.
Syksyllä 2018 Suomessa käynnistyi Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio, jonka piirissä valmistellaan kansallisia avoimen tieteen linjauksia ja toimenpideohjelmia. On tärkeää, että yliopistokirjastojen asiantuntijat ovat aktiivisesti mukana tässä työssä. Avoimen tieteen ajankohtaisista palveluista ja osaamistarpeista yliopistokirjastoissa voi lukea ajankohtaisen kuvauksen Itä-Suomen yliopiston kollegoiden (Rosti, Saarti & Silvennoinen-Kuikka) artikkelista Acatiimin numerosta 2/2019 http://www.acatiimi.fi/2_2019/7.php.
Tutkimusdatan hallinnan kysymykset, tiedonlouhinta, tekoäly, lohkoketjut, sekä monet muut ilmiöt, joita ei ole vielä edes keksitty, edellyttävät meiltä jatkuvaa oppimista. Tehdään se konnektiivisesti!
Innostavaa kevättä toivottaen,
Anne Lehto
FUNin uudet säännöt hyväksyttiin 19.9.2018 pidetyssä FUNin kokouksessa.
FUN (Finnish University Libraries’ Network) on Suomen yliopistojen kirjastopalveluista vastaavien johtajien yhteistyöfoorumi. FUN tukee yliopistokirjastoja uusien toimintatapojen kokeilemisessa, vaikuttavuuden osoittamisessa ja näkyvyyden edistämisessä. FUN ennakoi toimintaympäristön muutoksia strategisen johtamisen näkökulmasta ja vaikuttaa vuoropuhelussa tiedeyhteisön kanssa tieteen ja tutkimuksen edellytysten kehittämiseen. FUNin jäseniä ovat yliopistojen kirjastopalveluista vastaavat johtajat. Jokaista yliopistoa edustaa yksi johtaja. FUN voi perustaa työryhmiä tai projektiryhmiä toimeenpanemaan verkoston strategiaa ja/tai toteuttamaan jotakin erityistä toimeksiantoa verkostolta.
Tutustu tarkemmin FUNin uusiin sääntöihin ja FUNin strategiaan.
Tervetuloa FUNin oppimisen tuki -tapaamiseen tiistaina 14.8.2018 Peda-forum –päivien yhteydessä Turussa!
Ohjelmassa on kaksi teemaa: palaute ja yhteistyö. Palautteen merkityksestä työelämässä puhuu työterveyspsykologi Juha Puukko Mehiläisestä ja palautteesta opiskelijan näkökulmasta Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Inari Harjuniemi. Kahvitauon jälkeen Elise Johansson Turun yliopiston kirjastosta esittelee lyhyesti BMF ry. -toimintaa ja sen jälkeen mietimme, miten yliopistokirjastot voisivat tehdä yhteistyötä.
Ohjelma
13:00–13:15 Tervetuloa tapaamiseen, Leena Järveläinen, Turun yliopiston kirjasto
13:15–13:45 Palautteen merkityksestä työelämässä, Juha Puukko, työterveyspsykologi, Mehiläinen
13:45–14:00 Keskustelua
14:00–14:30 Palaute opiskelijan näkökulmasta, Inari Harjuniemi, Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja
14:30–14:45 Keskustelua
14:45–15:15 Kahvit Calonian aulassa
15:15–15.30 Case verkostoyhteistyö: Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry. -esittely, Elise Johansson, Turun yliopiston kirjasto
15:15–16:00 Pienryhmätyöskentelyä – Minkälaista yhteistyötä jatkossa yliopistokirjastoissa?
Verkostotapaaminen pidetään Calonia-rakennuksen tilassa 1006.
Kahvitarjoilun vuoksi ilmoittautumiset etukäteen Leena Järveläiselle (leena.jarvelainen@utu.fi) ja Katja Haloselle (katja.halonen@utu.fi).
Peda-forum -päivät: https://pedaforum2018.fi/ohjelma
Miten suunnitella kirjaston uusia palveluja asiakaslähtöisesti? Mitä lisäarvoa muotoilunäkökulma tuo kirjaston toiminnan kehittämiseen? Miten voimme kehittää käyttäjäystävällisiä palveluja yli organisaatiorajojen?
Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN järjesti 3.5.2018 jäsenilleen työpajapäivän, jossa harjoiteltiin muotoilullisten menetelmien käyttöä kirjastojen palvelujen kehittämisessä. Puhujina ja työskentelyn vetäjinä olivat vierailevat asiantuntijat Birgit Dahl ja Andrea Gasparini Oslon yliopiston kirjastosta. Tilaisuuden fasilitoi Heli Kautonen Kansalliskirjastosta.
Tilaisuus alkoi Oslon yliopiston kehittämän käyttäjäkeskeisen suunnittelun Frilux-konseptin esittelyllä. Päivän aikana työstettiin ajankohtaisia aiheita FriluxFlex-menetelmien avulla. Lisätietoa Frilux-konseptista.
Teksti: Heli Kautonen & Katja Halonen
Kuvat: Katja Halonen
How to design future library services with the UX state of mind? Does the design thinking approach add value to the development of library services? How can we foster co-design activities across organisational borders?
The Frilux workshop “FUTURE LIBRARY SERVICES & the UX State of Mind” provides a forum for sharing experiences of the UX approach in academic libraries. During the workshop, participants will learn about the contents and methods of the Frilux platform, developed at the University of Oslo. Case examples from Norway, Finland and other parts of Scandinavia will highlight the possibilities of using the design thinking approach for the development of future library services. Hands-on exercises will give participants a feel for the applicable methods and an opportunity to develop new ideas with their peers.
Enrol before Monday 23.4.2018 to ensure your place in this workshop. There will be room for 30 participants only! The final agenda and instructions will be sent to enrolled attendees by 25.4.2018.
Enrolment form: https://link.webropolsurveys.com/S/56A6D0DCACF43422
Preliminary Agenda (subject to changes)
Chair of the day: Heli Kautonen (The National Library of Finland)
9.00 Welcome words
9.30 Birgit Hvoslef Dahl (University of Oslo Library) and Andrea Gasparini (Department of Informatics, University of Oslo): The Frilux concept, tools and experiences from the field.
Frilux exercises.
12.00 Lunch (at own expense)
13.00 Pauli Assinen (Helsinki University Library): Experiences from the Mildred project.
Frilux exercises.
15.30 Event ends.
About Frilux
New practices and innovation have transformed the culture at the University of Oslo Library. One of the changes is that nowadays we put user needs in the centre when we develop new services. For this, we use user experience (UX) methods.
During the workshop, we share our experiences on using the UX methods that we have developed over a period of six years. We have put together these methods and our approach under the concept Frilux (www.frilux.no). Frilux is a platform for sharing UX experience. We will explain, how we developed the platform and why we wish to share it with other libraries. We will also describe how Frilux can be used by libraries who want to:
The workshop will include (some) of the following Frilux components:
Orientation:
FUN, tuolloin vielä SYN, asetti syksyllä 2017 työryhmän, jonka tehtävänä olisi selvittää yliopistokirjastojen nykyiset kirjoittajamaksujen (article processing charge, APC) hallinnan, seurannan ja tiedotuksen käytännöt sekä laatia selvityksen pohjalta suositukset hyviksi käytännöiksi.
Tämän blogin kirjoittajista työryhmään kuuluivat Jukka Rantasaari (pj.) (Turun yliopisto) sekä Marjo Kuusela (Helsingin yliopisto). Muina jäseninä työryhmässä toimivat Tiina Jounio (Oulun yliopisto), Sari Leppänen (Tampereen yliopisto), Kaarina Meriläinen (Itä-Suomen yliopisto), Ulla Ohvo (Lappeenrannan teknillinen yliopisto), Antti Rousi (Aalto-yliopisto), Irene Ylönen (Jyväskylän yliopisto) ja sihteerinä Katja Halonen (Turun yliopisto).
Havaitsimme, että keskitettyä budjettia ei vielä ollut muilla kuin Aalto-yliopistolla, jossa rahastoa parhaillaan pilotoitiin. Muissa yliopistoissa projektit, tutkimusryhmät, laitokset, tiedekunnat tai tutkijat itse maksoivat APC-maksut. Lisäksi useissa yliopistoissa kirjastot maksoivat APC-maksualennuksiin oikeuttavia tieteellisten seurojen tai kustantajien jäsenmaksuja hankintabudjetistaan tai erillisestä projektirahasta. Helsingin yliopistossa Taylor&Francis -kirjoittajamaksuja maksettiin kirjaston hankintabudjetista ja erillisestä projektirahasta. Myös Jyväskylän yliopistossa Taylor&Francis -kirjoittajamaksuja maksettiin kirjaston hankintabudjetista.
Kirjastojen sisällä työtä jaettiin yleensä julkaisemisen tai tutkimuksen palvelujen ja hankintapalvelujen kesken. Lisäksi yhteistyötä tehtiin yliopiston muiden yksiköiden kuten kehittämispalvelujen, tutkimuspalvelujen ja talouspalvelujen kanssa.
Kriteereinä maksualennusten myöntämiseksi, tai maksun maksamiseksi kokonaan tutkijan puolesta, olivat useimmiten ainakin se, että oman organisaation artikkelin kirjoittaja on julkaisun vastaava kirjoittaja ja että artikkeli on tutkimusjulkaisu. Aalto-yliopisto ja Jyväskylän yliopisto käyttivät rajaavina kriteereinä lisäksi myös julkaisukanavien JUFO-tasoluokkia.
Kirjoittajamaksujen seurantaa varten oli varattu oma tili, tai sitä oltiin ottamassa käyttöön lähiaikoina, jo yhdeksässä yliopistossa. Sen sijaan maksujen tarkempaa seulontaa ja ryhmittelyä tehtiin tai alettiin tehdä syksyn 2017 aikana vasta muutamassa yliopistossa (ks. alla Turun malli).
Tiedottamisessa suosittiin monikanavaisuutta, mutta parhaina kanavina pidettiin henkilökohtaista kontaktia, opetustilanteita ja laitoskäyntejä.
Työryhmämme suosittelee kirjoittajamaksujen maksamiseksi yliopiston keskitettyä rahastoa. Sen hyvinä puolina näemme mm. avoimen julkaisemisen tunnettuuden lisäämisen, tutkijoiden kannustamisen helpottumisen sekä varojen seurannan ja niiden oikeudenmukaisen jakamisen paranemisen. Mikäli keskitettyä rahastoa ei ole mahdollista saada, maksut olisi hyvä huomioida laitosten budjeteissa. Jos kirjasto maksaa kirjoittajamaksuja, kirjaston tulee saada tätä varten korvamerkittyä rahoitusta.
Useimmissa yliopistoissa on jo jonkinlainen maksuseuranta, joka kuitenkin on yleensä rajoittunut avoimen julkaisemisen tilin perustamiseen ja maksujen ohjaamiseen ko. tilille. Työryhmä suosittelee lisäksi seuraamaan ainakin:
Seurannan avulla hankittuja tarkennettuja tietoja voidaan hyödyntää mm. perustelemalla yliopiston johdolle keskitetyn rahaston tarpeellisuutta. Ne ovat tarpeellisia myös kustantajien kanssa käytävissä neuvotteluissa.
Kirjastot haluavat parantaa tilaus- ja julkaisumaksujen kokonaiskustannusten seurantaa ja raportointia. Työryhmä ehdottaa, että yliopistokirjastot perehtyvät sekä keskenään että yhteistyössä FinElibin kanssa avoimeen julkaisemiseen ja lisensointiin. Perehtymistapoina voivat olla koulutustilaisuudet ja työpajat. Tämä vahvistaisi kirjastoissa jo nyt olevaa tilaussopimusosaamista mm. avoimen julkaisemisen ja APC-maksualennusten osalta. Nämä ns. offset-sopimukset, joissa neuvotellaan kirjoittajamaksualennuksista osana kustantajien lehtipaketteja, ovat lähivuosina osa hankinnan perusosaamista, joten siihen tarvitaan perehtymistä. Koulutuksissa ja työpajoissa voitaisiin perehtyä mm:
Kirjoittajamaksualennusprosessit ovat kustantaja- ja/tai lehtikohtaisia, ja siksi myös tiedotuksellisesti hankalia. Kullakin yliopistolla ja sen kirjastolla on erilaisia taloushallinnollisia, tiedotuksellisia ja tutkijoiden neuvontaan liittyviä työnkulkuja. On järkevää luoda tutkijalle mahdollisimman selkeä palvelu: kirjasto ja tutkija keskustelevat ja kirjasto toimii nopeasti suoraan kustantajan kanssa. FinELibin neuvottelemien sopimusten osalta toivomme, että FinELib antaisi kirjastoille vain yleisen tason tiedot neuvoteltujen sopimusten sisällöstä. Tämän jälkeen kirjastot ohjeistaisivat itse asiakkaansa toimien ikään kuin tutkijan lähitukena.
Ehdotamme kustantajien kanssa käytäviin neuvotteluihin yhdeksi tavoitteeksi sitä, että kustantaja ilmoittaisi kirjoittajamaksualennusmahdollisuudesta suoraan tutkijalle samalla kun osapuolet solmivat julkaisusopimuksen. Kustantajan verkkosivuilla olevan tiedon tulee olla myös tutkijalle selkeä: onko hän oikeutettu alennukseen ja millaisin ehdoin. Jos kustantaja ei juurikaan kerro alennusmahdollisuudesta, sopimusten alennukset jäävät käyttämättä ja sopimuksista tulee entistä kalliimpia kirjastoille. Sage-kustantajan kanssa tehdyn sopimuksen kirjoittajamaksualennusten minimaalinen hyödyntäminen on varoittava esimerkki.
Jos yliopisto tai kirjasto maksaa tutkijan puolesta alennetun kirjoittajamaksun, suosittelemme mieluummin liian väljiä kuin liian tiukkoja kriteerejä. Näin sen vuoksi, että avoin julkaiseminen ja kirjoittajamaksut ovat vielä kohtalaisen uusi asia monelle tutkijalle. Uhkana on siis pikemminkin se, että julkaistaan edelleen maksumuurin takana, jolloin alennukset jäävät hyödyntämättä ja avoin julkaiseminen ei lisäänny.
Työryhmä suosittelee monikanavaista viestintää kirjastojen ja tutkijoiden kiinteässä vuorovaikutuksessa. Toimivimmiksi muodoiksi ovat osoittautuneet henkilökohtaiset tapaamiset, laitosvierailut, kokoukset ja koulutustilaisuudet.
Aalto-yliopistossa toteutettiin Open Access Fund -pilottihanke vuonna 2017. Pilottihankkeen tarkoituksena oli Aallon tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden edistäminen avoimen julkaisemisen keinoin sekä tiedon kerääminen Aallon julkaisukäytänteistä. Pilotista tiedottaminen toteutettiin Aalto-yliopiston Inside-sivuston, sähköpostin, Open Access -klinikoiden sekä erilaisten Aallon sisäisten tapahtumien avulla. Pilotista tehtiin myös Libguide-sivu.
Aalto-yliopiston Tutkimus- ja innovaatiopalvelut varasivat pilottiin 120 000 euroa APC-maksuja varten, joka jaettiin kaikkien Aalto-yliopiston laitosten kesken laitoskohtaisiksi kiintiöiksi. Laitosten kiintiöiden suuruudet vaihtelivat paljon, pienimmät kiintiöt olivat 500 euroa ja suurimmat yli 20 000 euroa. Kiintiön suuruus perustui laitosten julkaisuaktiivisuuteen vuosina 2010–2015. Laitoskohtaista kiintiötä ohjeistettiin käyttämään vain, jos ulkopuolista tai erilaisiin hankkeisiin liittyvää rahoitusta ei ollut saatavilla. Lopullisen päätöksen kiintiön käytöstä teki aina laitoksen johtaja.
Pilottihankkeen päivittäisestä hallinnoinnista vastasi kolme tietoasiantuntijaa, joista kaksi tuotti neuvontapalveluja ja seurasi laitoskohtaisia kiintiöitä ja yksi hoiti laskutukseen liittyvät asiat, kuten laskun asiatarkastamisen. Lisäksi tietoasiantuntijat antoivat neuvoja avoimeen julkaisemiseen liittyvistä seikoista, kuten artikkelin tai sen hyväksytyn käsikirjoituksen rinnakkaistallentamisesta. Pilottihanketta varten tehtiin oma tietokanta, jonka avulla toteutettiin laitoskiintiöiden käytön seuraaminen sekä rahoitushakemusten ja artikkelien dokumentointi.
Jotta artikkeli saisi rahoitusta, täytyi julkaisun, jossa artikkeli ilmestyi, täyttää tiettyjä ehtoja. Pilotissa rahoitettiin vain lehti- ja konferenssiartikkelien avointa julkaisemista, joten esimerkiksi kirjojen avointa julkaisemista ja kuvitusmaksuja ei tuettu. Tärkeimmän rahoituskriteerin muodostivat lehtien Julkaisufoorumi-luokitukset: Gold-mallin lehtien Jufo-luokka tuli olla 1, 2 tai 3 ja Hybrid-lehden 2 tai 3, jotta artikkeli saisi rahoitusta.
Käytännössä rahoituksen hakeminen tapahtui vapaamuotoisella sähköpostiviestillä Oppimiskeskuksen tietoasiantuntijoille. Tietoasiantuntijat selvittivät, täyttääkö julkaisu pilottihankkeen ehdot ja onko Oppimiskeskuksella ja kustantajalla sopimuksia alennetuista APC-maksuista. Tämän jälkeen kirjoittajan tuli pyytää laitosjohtajalta hyväksyntä laitoskiintiön käyttöön. Kun lupa oli myönnetty, laitoksen kontrolleri maksoi APC-maksun kustantajalle, jonka jälkeen hän laskutti ko. summan laitoksen kiintiöstä.
Kaikki Aalto-yliopiston Open Access Fund -pilottihankkeeseen varatut rahat käytettiin, ja pilotissa rahoitettiin yhteensä 67 artikkelin avaaminen. Keskimääräinen artikkelin APC-hinta oli 1 955 euroa: Gold-mallin lehdissä APC-maksun keskiarvo oli 2 080 euroa ja Hybrid-mallin lehdissä 1 835 euroa. Gold-mallin lehdissä rahoitettiin 32 julkaistua artikkelia ja Hybrid-mallin lehdissä 35 artikkelia. Rahoitetuista artikkeleista 21 % julkaistiin 1. Jufo-luokan lehdissä, 42 % 2. Jufo-luokan lehdissä ja 37 % 3. Jufo-luokan lehdissä. Eniten artikkeleita julkaistiin Nature Publishing Group -kustantamon lehdissä (14 kpl) ja toisena tuli Elsevier (13 kpl).
Pilottihanke sai paljon positiivisia kommentteja, ja yleisimmin kiiteltiin avoimen tieteen ja avoimen julkaisemisen tukemista. Useat tutkijat kehuivat myös prosessin nopeutta, sillä kaikki tapaukset pyrittiin selvittämään aina saman päivän aikana. Kritiikkiä pilotti sai hallinnollisen prosessin raskaudesta ja kiintiöiden niukkuudesta. Lisäksi moitittiin Jufo-luokkien määräävyyttä: uusilla julkaisuilla ei ole vielä Jufo-luokkaa, joten niissä julkaistuja artikkeleita ei pilotissa myöskään rahoitettu.
Oli tärkeää, että pilottihanke hoidettiin Oppimiskeskuksen kautta, sillä näin aineistosopimusten mukana tulleet APC-maksualennukset saatiin käytettyä. Vuoden 2017 pilotissa Aalto-yliopisto säästi yli 10 000 euroa näiden alennusten ansiosta. Kaiken kaikkiaan Open Access Fund -pilottihanke osoittautui hyvin onnistuneeksi kokeiluksi, ja sitä jatketaankin myös vuonna 2018. Vuoden 2018 Open Access Fund toteutetaan miltei samoin ehdoin, ja ainoa muutos koskee pienimpiä laitoskiintiöitä, jotka on korotettu 500 eurosta 1 000 euroon.
Helsingin yliopistossa ei ole erillistä rahastoa, josta tutkijat saisivat tukea APC-maksuihin. Viime vuoden aikana muutamat tiedekunnat ovat varanneet rahaa APC-maksuihin ja luoneet kriteerejä tuen saannille.
Avoimen tieteen palvelukeskus perustuu sille idealle, että kirjasto ryhtyisi vastaisuudessa hallinnoimaan OA-maksuja (Article processing charges, book processing charges) yliopistotasolla ja niveltää muut avoimen julkaisemisen tukipalvelut osaksi keskuksen toimintaa. Kirjastolla on yliopistolta saatua hankerahaa, jonka turvin voimme tällä hetkellä APC-maksuja kattaa ja tukea.
Kirjasto saa taloushallinnosta tietoa kustantajille maksetuista kirjoittajamaksuista. Vaikka kirjoittajamaksuille on omat tiliöintikoodinsa, APC-maksujen tunnistaminen ei ole ongelmatonta: lasku ei aina ole puhdas APC-maksu, vaan se voi olla myös jokin muu julkaisemiseen liittyvä maksu. On myös työlästä selvittää onko kyseessä gold vai hybridimaksu. Taloushallinnon raporttien mukaan tutkimusrahoituksesta ja laitosten budjeteista yliopisto on vuosina 2016-2017 maksanut APC-maksuja mm. seuraaville kustantajille:
Taulukossa on otettava huomioon virhemarginaali: kaikki koodille kirjatut maksut eivät ole open access APC-maksuja, mutta suuruusluokka kuitenkin on kohtuullisen osuva. APC-kulujen tarkastelua voi siis tehdä käyttäen taloushallinnon lukuja, mutta myös kustantajien julkaisudataa hyväksikäyttäen.
Mitä tällä APC-tiedolla teemme? Se lisää tietoisuutta yliopistossa siitä, mitä avoin julkaiseminen maksaa. Voimme seurata kustannuksia, joita menee isoille kansainvälisille kustantajille ns. double dipping, sekä lehtitilausmaksuina että tutkijoiden maksamina APC-maksuina. Lisäksi voimme käyttää tietoa neuvotteluissa kustantajien kanssa.
APC-työnkulkujen ja laskujen prosesseihin menee myös paljon tutkijoiden, kirjaston ja taloushallinnon työaikaa. Laskujen hoitaminen työllistää sekä tutkijaa ja että taloushallintoa. HY:n kokoisessa tutkimusintensiivisessä yliopistossa erilaisten kustantajien APC-maksumallien ja työprosessien määrä ei ole vähäinen. On järkevää miettiä, miten tämä työ järjestetään; kirjasto selkiyttää ja sujuvoittaa näitä hallinnollisia käytäntöjä ja vapauttaa tutkijan aikaa tästä.
APC-maksuja voi luokitella eri tarvoin: erilaisista tukimalleista saa hyvän käsityksen Jiscin raportista Financial and administrative issues around article publication costs for Open Access, jossa on hyvä ryhmittely APC- malleista:
APC-maksutietoja keräämme tällä hetkellä exceleihin. Maailmalla on kyllä käytössä erilaisia hallinnointityökaluja ja tietokantoja isomman APC-liikenteen hallinnointiin, esim. JISC Monitor. University College of Londonin kirjasto käyttää itsetehtyä access-tietokantaa, jonka päälle on tehty kevyt käyttöliittymä.
Kirjasto on yrittänyt saada APC-maksuja kirjoittajille edullisemmaksi neuvottelemalla institutional membership eli jäsenyysmaksuja kustantajien open access -ohjelmiin. Näitä jäsenyysmalleja on erilaisia, ja niiden taloudellisuuden ja hyödyllisyyden arviointi on kirjastolle uutta työtä. Uusia malleja pilotoidaan hankkeen puitteissa. Kokemuksia ja mallien hyötyjä voi arvioida parin vuoden päästä, kun saamme riittävää aikasarjaa. OA-kustantajat tarjoavat useimmiten joko deposit-maksua tai vuosittaista jäsenmaksua, jota vastaan kirjoittaja voi julkaista joko ilman APC-maksua tai tietyllä alennusprosentilla. Esimerkkinä tässä laskelma MDPI-kustantajan jäsenyyssopimuksesta: sen ansiosta kirjasto on säästänyt yliopistolta vuosina 2016-2017 yhteensä CHF 12 526, eli n. € 10 731 verrattuna siihen, että meillä ei olisi sopimusta. BigDeal-sopimuksissa kyse on tietenkin suuremmista summista ja arviointia voimme tehdä vasta, kun kokemusta karttuu riittävästi. APC-maksujen lisäksi avoimen julkaisemisen muita kuluja tulee myös huomioida: Open Access -kustantajien jäsenyysmaksut ja muut OA-tukimaksut kuten COAR ja DOAJ, kulkevat osin historiallisista syistä kirjaston aineistomäärärahoissa, ja osin hankerahoituksesta.
Finelibin neuvottelema Elsevier-sopimus toteutetaan kirjastossa siten, että kirjasto maksaa APC-laskut tutkijoiden puolesta yliopistolta saadun rahoituksen turvin. Helsingin yliopiston kirjaston näkökulmasta kyse on käytännöllisestä ratkaisusta, jonka tarkoituksena on saada keskitetysti tietoa siitä, kuinka paljon Elsevierin sopimukseen liitettyjä artikkeleita julkaistaan ja paljonko se lisää yliopiston kustannuksia. Ratkaisu on määräaikainen ja tarkoitus on kerätä tietoa hybridijulkaisemisesta seuraavaa neuvottelukierrosta varten.
Taylor &Francis sopimus toteutetaan deposit-maksumallilla. Kirjoittajille ei lähde tässäkään tapauksessa laskua, vaan kirjasto kattaa APC-maksun ja hoitaa laskuprosessin. Kirjasto hallinnoi T&F:n hallintaliittymässä (dashboard) artikkeleita ja maksuja. Elsevier vielä kehittää vastaavanlaista hallintaliittymää, jonka pitäisi tulla jo kevään aikana käyttöön. Alkukangertelujen jälkeen prosessit ovat sujuneet kustantajien kanssa kohtuu hyvin.
Eniten tutkijat ovat meiltä kyselleet seuraavia asioita liittyen kirjoittajamaksuihin:
Lisäksi saamme kustantajakohtaisia julkaisuprosessiin liittyviä kysymyksiä: kustantajat muuttavat ja hienosäätävät prosessejaan, päivittävät käyttö- ja hallintaliittymiään, mikä aiheuttaa kysymyksiä meille. Me neuvomme tutkijoita submittaus-työkalujen ja käyttöliitymien tulkitsemisessa.
Lisää aiheesta Helsingin yliopiston näkökulmasta:
http://blogs.helsinki.fi/librarynews/2018/01/24/helsingin-yliopiston-keskitetty-julkaisutuki-rakentaa-tietopohjaa-avoimen-julkaisemisen-kustannuksista/
http://blogs.helsinki.fi/librarynews/2018/02/09/kuinka-paljon-tiedejulkaisut-maksavat-ja-mista-niissa-maksetaan/
Turun yliopiston talouspalvelut perusti tilin avoimen julkaisemisen maksuille vuoden 2017 alussa. Tilille kirjataan kaikki yliopiston kirjanpidon kautta maksettavat laskut, joista on saatavilla tieto, että kyseessä on kirjoittajamaksu. Tämä koskee sekä yliopiston avoimella rahoituksella että sopimustutkimuksen rahoituksella maksettuja kirjoittajamaksuja. Kirjanpidon ulkopuolelle jäävät vain apurahoilla sekä tutkijoiden henkilökohtaisilla luottokorteilla maksamat kirjoittajamaksut.
Kirjasto seuraa kirjoittajamaksuja SAP-järjestelmässä ja ottaa maksuista kaksi kertaa vuodessa raportin. Tässä vaiheessa raportti on pelkkää raakadataa, joka sisältää mm. maksajan kustannuspaikan, mahdollisen projektin, kirjauspäivämäärän, maksetun summan ja tekstikentän.
Kirjasto tarkistaa tositenumeron perusteella järjestelmässä kunkin maksun tarkemmat tiedot ja luo excel-taulukon, johon kirjataan seuraavat tiedot:
Mikäli maksu on jokin muu kuin OA tai hybridi -kirjoittajamaksu, tieto poistetaan raportilta (esim. artikkelin kuvitusmaksu tms.).
Lisäksi kirjasto tarkistaa kunkin julkaisun osalta salliiko kustantaja julkaisun rinnakkaistallentamisen ja millä ehdoilla, sekä löytyvätkö julkaisun tiedot yliopiston tutkimustietojärjestelmästä. Jos tiedot löytyvät, mutta julkaisua ei ole rinnakkaistallennettu, kirjasto tallentaa julkaisun kustantajan ehtojen mukaisesti. Jos tiedot eivät löydy, kirjasto tallentaa julkaisun tiedot ja rinnakkaistallenteen kustantajan ehtojen mukaisesti tutkimustietojärjestelmään.
Yhteenvetoon kirjasto kokoaa myös seuraavat tiedot:
Miltä vuoden 2017 tulokset näyttävät?
Kirjoittajamaksuja maksettiin kirjanpidon mukaan yli 160 000 euroa. Tästä 70 % oli maksuja full-oa -julkaisukanaviin ja 30 % hybridikanaviin. Oheisista taulukoista selviää tarkemmin APC-maksujen määrät tiedekunnittain, laitoksittain ja kustantajittain.
Open access -lehdissä julkaistuista artikkeleista maksettiin vuonna 2017 n. 112 000 euroa, hybridilehdissä avatuista artikkeleista n. 50 000 euroa. Gold-artikkelin keskimääräinen APC-maksu oli 1 814 euroa, hybridikanavassa avatun artikkelin maksu 2000 euroa. Eniten maksuja keräsi yksittäisistä lehdistä Naturen Scientific Reports. Kallein yksittäinen open access -artikkelista maksettu maksu oli 4485 euroa Elsevierin Cell Reports -lehdelle. Kallein yksittäinen hybridikanavassa artikkelista maksettu maksu oli 4227 euroa Elsevierin Biochima et Biophysica Acta -lehdessä.
Summiin on päädytty talouspalvelujen avoimen julkaisemisen tilin raakadataa jalostamalla eli siivoamalla pois sellaiset maksut, jotka sinne eivät kuulu sekä ryhmittelemällä maksulajit. Puolivuosittaisen raportin koostaminen tarkoittaa kirjastossa n. yhden henkilön n. kahden päivän työrupeamaa. Sinänsä esim. hybridi- ja oa-maksujen erottelemista toisistaan ei koettu ongelmalliseksi – tiedonhankintataitoja tietenkin vaaditaan.
Vihreän avoimen julkaisemisen eli julkaisujen rinnakkaistallentamisen lisäksi myös kultainen ja hybridi avoin julkaiseminen lisääntyvät yliopistoissa – ainakin, jos mittarina käytetään saatavilla olevia tukipalveluja kuten:
FinELib on myös neuvotellut / neuvottelemassa useiden kustantajien kanssa sopimuksiin liitettävästä open access –optiosta eli kirjoittajamaksujen alennuksista.
Palveluja ja palvelurakenteita siis kehitetään, mutta kultaisen tai hybridin avoimen julkaisemisen määrän voimakasta lisääntymistä on vielä liian aikaista ennustaa. Avoimen kultaisen/hybridin julkaisemisen määrään vaikuttavat paitsi tieteenalan korkealuokkaisten avointen julkaisukanavien saatavuus, myös yliopiston linjaukset – tai niiden puuttuminen. Tällaisia linjauksia voivat olla mm. maksetaanko maksut yhteisestä rahastosta vai jätetäänkö asia tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden vastuulle, maksetaanko sekä kultaisen että hybridin julkaisukanavan maksut, saako kirjasto korvamerkittyjä varoja APC-maksujen maksamiseen, vai maksavatko tutkijat itse.
Kirjoittajat: Jukka Rantasaari, Marjo Kuusela & Kalle Tiitinen
Kuvat: Hanna Oksanen, Veikko Somerpuro, Tuomas Uusheimo
Suomen yliopistokirjastojen neuvoston toimintakertomus vuodelta 2017 löytyy nyt FUNin verkkosivuilta. Vuoden aikana mm.
Toimintakertomuksesta 2017 löytyy myös kooste strategiakauden 2013-2017 keskeisimmistä saavutuksista. Kuluneella strategiakaudella yliopistokirjastojen henkilökunnan osaamista on kehitetty monin tavoin, mm. kehittämällä kehityskeskusteluja, lisäämällä kustannustietoisuutta sekä järjestämällä säännöllisesti bibliometriikkaseminaareja ja suosittuja Competence Wednesdays -webinaareja. Strategiakauden alussa sovittiin henkilökuntavaihtojen periaatteet ja henkilökuntavaihtoja toteutui yliopistokirjastojen välillä 30 kpl. Johtamisosaamista lisättiin mentorointiohjelmalla ja seminaaripäivillä.
SYN on verkostoitunut sidosryhmien (OKM, Kansalliskirjasto, Unifi, FUCIO, CSC) kanssa. SYN on vaikuttanut kansalliseen lainsäädäntöön (Kirjastolaki ja EU:n tietosuoja-asetuksen kansallinen soveltaminen) sekä antanut lausuntoja ja suosituksia. SYN laati suositukset tietoaineistojen yhteiskäytön edistämiseksi.
Kansainvälisessä yhteistyössä järjestettiin kolme kansainvälistä konferenssia (LIBER, IATUL ja Open repositories). Yhteistyötä on tehty myös kansainvälisten verkostojen kautta (IFLA, LIBER, NUAS). Vuonna 2016 vietettiin SYNin 20-vuotisjuhlia.
Yliopistokirjastoissa on kehitetty tutkijan tietoympäristöä, integroiduttu tutkimus- ja opiskeluprosesseihin, edistetty ja tuettu tieteellistä julkaisuprosessia ja tuettu tutkijoiden tiedonhallintataitoja. SYNin edustajat ovat osallistuneet FinELibin ohjausryhmään ja aineistoneuvotteluiden tukityöryhmiin, uuden kirjastojärjestelmän hankinnan valmisteluun ja Finnan sekä KDK:n kehittämiseen. Strategiakauden aikana edistettiin e-kurssikirjojen käyttöä, kehitettiin tietoaineistojen markkinointia ja sisällönkuvailua. IL-suositus uudistettiin ja laajennettiin jatko-opiskelijoihin ja tutkijoihin. SYN järjesti tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun, jossa palkittiin Terkon altmetriikkaprosessi ja Oulun yliopiston kirjaston tutkijapalveluiden integroituminen tutkimusprosesseihin. Arkistolaitos antoi SYNin esityksestä päätöksen, joka mahdollistaa opinnäytteiden pysyvän säilyttämisen digitaalisessa muodossa.
Avoimen tieteen edistäminen julkilausumien, rinnakkaistallentamisen edistämisen, tiedon-/aineistonhallintasuunnitelmia koskevan osaamisen lisäämisen, Tuuli-projektin yhteistyön ja tutkimusdataan liittyvän osaamisen lisäämisen kautta on ollut keskeisessä roolissa strategisten päämäärien saavuttamisessa.