Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Joensuun toimipiste. Kuvaaja: Niko Niskanen
Minulla oli ilo päästä keväiseksi viikoksi 8.–11.5. FUN:n henkilökuntavierailuun Itä-Suomen yliopiston kirjaston Joensuun kampukselle. Pitemmän aikaa olin jo miettinyt, että olisi kiva päästä tutustumaan kunnolla toisen yliopistokirjaston käytäntöihin ja tiloihin erityisesti tietoaineistojen näkökulmasta. Omat esihenkilöni näyttivät vihreää valoa, ja kun lähetin alustavan kyselyn henkilövaihdosta palvelupäällikkö Marja Maijalalle sain heti seuraavana päivänä tervetuloa -viestin, UEF-kirjaston johtoryhmä oli ehtinyt käsitellä asian pikaisesti.
Sain kirjastonjohtaja Susanna Parikalta ja palvelupäällikkö Toni Raja-Hanhelalta evästyksen painaa mieleen kaikki hyvät käytännöt sovellettavaksi omassa kirjastossa. Kirjastoillamme on paljon yhteistäkin, mutta toki UEF:n kirjasto palvelee suurempaa asiakaskuntaa kuin LUC-kirjasto, ja resurssitkin ovat tietysti hieman eri luokkaa.
Tietoaineistopalvelujen osalta oli kiinnostavaa tutustua hankinnan organisaatioon. Oli myös hyvä nähdä käytännössä miten eri kirjavälittäjien kautta tehdyt hankinnat (Gobi ja Delbanco) ja OA-aineistot viedään Almaan. UEF.n kirjasto on myös hankkinut sellaisia aineistoja/palveluita, joista on kyselty meilläkin. Pääsin käymään myös Joensuun vapaakappaletoimistossa, ja tutustuin myös pääkampuksellakin saatavilla oleviin elektronisiin vapaakappaleisiin.
Minulle esiteltiin myös kirjaston asiakaspalvelua, viestintää ja organisaatiota. Joensuun uusissa asiakas- ja henkilökunnan tiloissa oli kivoja ratkaisuja, esim. kirjaston tiloissa on myös digipalveluiden palvelupiste (Oppari ja Servicedesk). Kirjastossa on myös modernit ja selkeät opasteet, esim. tilakartta näyttää äänentasoalueet, monitori vapaat tietokonepaikat, ja lattiateipit ohjaavat kirjaston sekä Opparin ja Servicedeskin palvelupisteisiin.
Lämpimät kiitokseni Joensuuhun ystävällisestä vastaanotosta. Kiitokset erityisesti tietoaineistojen palvelupäällikölle Riitta Porkalle, joka ystävällisesti antoi omaa ja alaistensa työaikaa tietoaineistopalveluiden esittelyyn, ja myös kaikille muille, jotka ehtivät muun työn ohessa kertoa minulle työstään ja kirjaston toiminnoista. Tämän kaikenhan mahdollisti kirjaston johtaja Ari Muhonen ja FUN-yhteisö. Lopuksi super-suuret kiitokset Marja Maijalalle (ystävä jo opiskeluajoilta saakka), joka laati vierailuohjelman, esitteli minut kaikille, kutsui kylään ja elokuviin, ja piti minusta kaikin tavoin hyvää huolta.
Outi Vaattovaara Tietoasiantuntija Lapin korkeakoulukirjasto
Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjasto. Kuvaaja: Tuomas Uusheimo
Jos yliopistokirjastojen verkoston uutta toimintasuunnitelmaa pitäisi kuvata muutamalla sanalla, ne olisivat yhteistyö, tieteen avoimuus, aineistojen muutos sekä tulevaisuusajattelu. Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN kokoontui helmikuun alussa vuoden 2023 ensimmäiseen kokoukseensa, jolloin käsittelyssä oli uusi toimintasuunnitelma, jota oli valmisteltu uuden puheenjohtajan ja vaihtuneen työvaliokunnan toimesta koko alkuvuosi. Suunnitelma herätti kokouksessa vilkasta ja myönteistä keskustelua.
Yliopistokirjastojen verkoston toimintasuunnitelma rakentuu neljän kärjen varaan: 1. avoimen tieteen edistäminen 2. aineistojen muutoksiin vaikuttaminen 3. sidosryhmäyhteistyön kehittäminen edelleen ja 4. sisäisen yhteistyön hyödyntäminen tulevaisuuden ratkaisuihin suuntautuen yliopistojen parhaaksi.
Avoimen tieteen edistäminen ja kirjastoissa tarjottavat palvelut ovat olleet jo vuosia uutena osana yliopistokirjastojen tehtävää ja niihin on tartuttu rivakasti FUNin piirissä. Tuoreimpana näkökulmana toimintasuunnitelmassa on uutena avauksena Rights Retention -strategian edistäminen verkostona FUNin jäsenorganisaatioissa. Asia edellyttää yhteistyötä Unifin ja yliopistojen johdon kanssa. Työ tämän osalta on parhaillaan alkamassa. Samoin avoimen tieteen monet linjaukset, joita on laadittu muutaman edellisen vuoden aikana, tulevat toimintasuunnitelmakaudella osaksi organisaatioiden pysyviä käytäntöjä. FUN näkee tässä yhteisen tekemisen kentän, koska monet käytännön toimista tehdään juuri yliopistokirjastoissa.
Aineisto digitalisoituu yhä enenevässä määrin ja tulee entisestään monipuolistumaan. Nykyisessä taloustilanteessa yliopistokirjastot tähtäävät siihen, että aineistojen hinnoitteluun ja niiden alentamiseen pystyttäisiin vaikuttamaan mm. FinELib-yhteistyössä. Kilpailun vähäisyys suurten kaupallisten kustantajien keskuudessa ei edistä hintojen laskua. Pohdittavaksi jää, miten avoimen tieteen ratkaisut ja sitä kautta avatut aineistot sekä niiden enenevä käyttö tulevat muuttamaan aineistojen hintakehitystä. Tällä hetkellä tulevaisuuskuva on vielä utuinen. Yliopistotasoisessa opetuksessa ja tutkimuksessa käytettävien avointen aineistojen määrä on vielä pieni; tieteenaloilla on toki eroja.
Suomessa edistetään Digivisio 2030 -hanketta, johon liittyy yliopistokirjastojen osalta aineistojen lisensointikysymysten kokonaisuus. Asiaa on pohjustettu jo vuonna 2022, jolloin FUN teki mietinnön Digivisio 2030:n asettamista haasteista (ks. edellisen puheenjohtajan Ari Muhosen blogipostaus.) On olennaista, että FUN osallistuu aktiivisesti keskusteluun OKM:n, UNIFI:n, ja Digivisio-hankkeen ohjausryhmän kanssa sekä vaikuttaa omissa organisaatioissaan asioiden edistämiseen.
Kaudella 2023–2024 vahva sidosryhmävaikuttaminen nousee yhä tärkeämmäksi. FUNin tulee vaikuttaa verkostotoiminnallaan yhteistyökumppaneihin ja huolehtia siitä, että näkyvyys jopa lisääntyy. Osana sidosryhmäyhteistyön edistämistä hyödynnetään FUNin viestintästrategiaa ja toimenpidesuunnitelmaa viestimällä aktiivisesti yhteistyöstä.
Neljäs kärki rakentuu yliopistojen hyväksi tehtävän työn varaan. Pandemian jälkeinen aika on muuttanut ihmisten tapaa toimia ja tämä huomioiden hyviä käytänteitä tilojen ja palvelujen kehittämisestä jaetaan yhdessä. Tällä pyritään vastaamaan alati muuttuviin tarpeisiin oppimalla toistemme tekemästä työstä organisaatioiden erot huomioiden.
FUN seuraa aktiivisesti uusien teknologioiden implementointia kirjastotyöhön ja hyödyntää jäsenorganisaatioiden kokeiluja verkostona. Näistä voidaan nostaa esimerkiksi tekoälyn nopea kehitys ja sen asettamat haasteet kirjastoissa tapahtuvalle tiedonhallinnan opetuskokonaisuudelle. Myös oppiminen ja oppimisen tavat ovat muutoksessa. Kestävä kehitys on noussut yliopistojen toiminnassa tärkeään rooliin, ja yliopistokirjastot osallistuvat tähän työhön.
FUNin strategiakausi 2021–2024 päättyy ensi vuonna ja uuden strategian tekeminen alkaa jo vuoden 2023 lopulla yhteisen tulevaisuuteen katsovan työpajan muodossa. Uusi strategia 2025 eteenpäin saa lopullisen muotonsa vuoden 2024 aikana.
Yliopistokirjastot ovat yliopistojen tuloksen ja toiminnan kannalta erittäin tärkeässä roolissa. Kirjastojen työtehtävät muuttuvat ja päivittyvät uusien tehtävien ja teknologioiden tullessa esiin. Tätä työtä haluamme olla organisaatioissamme proaktiivisesti tukemassa.
Tommi Harju FUNin puheenjohtaja Taideyliopiston kirjastonjohtaja
FUNin työvaliokunta kokousti 28.3. tilastoinnin ja sidosryhmäyhteistyön merkeissä. Toimivia ratkaisuja tilastoinnin harmonisoimiseksi ja ongelmallisten suureiden keräämiseksi kehitetään jatkossakin, ja suuntaviivoista tullaan keskustelemaan myös FUNin kokouksessa 20.4.
Työvaliokunta loi katsauksen vuoden 2023 sidosryhmäyhteistyöhön ja kesäkuussa pidettävään lähikokoukseen. Yhteistyö organisaatioiden välillä on tärkeä osa FUNin toimintaa, ja viestintää sidosryhmien kanssa pyritään aikaisemmassa kokouksessa vahvistetun toimintasuunnitelman mukaisesti tehostamaan.
Tekoälysovellusten nopealta tuntuva kehitys on puhututtanut viime aikoina niin valtamediassa kuin yksittäisten laitosten sisäisissä kanavissa. Itä-Suomen yliopiston kirjastossa kartoitettiin ChatGPT-chattibotin soveltuvuutta tiedonhakuun, sekä pohdittiin tekoälyn vaikutuksia tulevaisuuden oppimiseen ja opetukseen. Oheisen kirjoituksen UEF Library -blogiin ovat kirjoittaneet tietoasiantuntijat Maarit Putous ja Kirsi Salmi. (Including a summary in English.)
Vuonna 2023 yliopistokirjastojen verkosto FUN vaikuttaa, näkyy ja kokeilee strategiansa 2021–2024 mukaisesti. Toimintasuunnitelmassa korostuvat Avoin tiede, aineistojen kehittyminen, sidosryhmäyhteistyö sekä sisäinen yhteistyö. Teemojen puolesta keskustelua tullaan käymään myös uusien teknologioiden vaikutuksista yliopistokirjastojen toimintaan, sekä puolestaan kirjastojen vaikutusmahdollisuuksista kestävän kehityksen edistämiseksi.
FUN kokousti vuonna 2023 ensimmäisen kerran 16.2. etäkokouksen merkeissä. Seuraava kokous käydään etänä 20.4. ja kasvotusten verkosto tapaa 8.6.
FUNin uusi työvaliokunta aloitti toimintansa vuoden alussa. Uusina jäseninä työvaliokuntaan nimettiin Åbo Akademin kirjaston ylikirjastonhoitaja Yrsa Neuman sekä Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen johtaja Pekka Olsbo.
Työvaliokunnan puheenjohtajana toimii Taideyliopiston kirjastonjohtaja Tommi Harju. Työvaliokunnassa jatkavat edelliseltä kaudelta Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Ari Muhonen sekä LUT-yliopiston kirjastonjohtaja Miia Willman.
FUN on valinnut uudeksi puheenjohtajaksi Taideyliopiston kirjastonjohtaja, MuT, FL Tommi Harjun kaudelle 2023–2024.
Tommi on urallaan työskennellyt pitkään Sibelius-Akatemiassa kirjastotehtävissä ja on toiminut Taideyliopiston kirjastonjohtajana vuodesta 2017. Kirjastouran ohella Tommi on toiminut väitöskirjatutkijana ja opetustehtävissä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän toimii edelleen ajoittain opetus- ja ohjaustehtävissä ja on mukana kirjastoalan kansallisissa ohjaus- ja työryhmissä.
Jyväskylän yliopiston avoimen tiedon keskuksen johtaja Ari Muhonen on FUNin seuraava puheenjohtaja kaudelle 2021-2022.
Ari on urallaan työskennellyt mm. Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjaston johtajana sekä Aalto-yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun ylikirjastonhoitajana. Arilla on taustaa myös tutkijana. Hän toimi FUNin edeltäjän SYNin puheenjohtajana vuosina 2005-2006.
Tiedekirjasto Tritonia Vaasassa on ollut viimeiset vuodet
auki koko kesän. Kesäaukioloajat ovat normaalia lyhyemmät ja omatoimiaikaa on
enemmän, mutta esimerkiksi kulkukorteilla toimivat lukutilat ovat auki
normaalisti. Tilastollisesti kesäkuukausina on kävijöitä vain murto-osa siitä, mitä
syksyn vilkkaimpina kuukausina, kuitenkin etenkin opiskelutiloille on selvästi
kysyntää ja kirjaston lukupaikoilta löytyy päivittäin useita ahkeria
kesäopiskelijoita opintoihin uppoutuneena. Asiakaspalvelussa taas olemme
huomanneet, että sekä kysymykset että asiakkaat ovat hieman erilaisia kuin
lukukausien aikana: kirjastossa vierailee mm. ulkopuolisia vierailijoita,
muiden paikkakuntien opiskelijoita ja omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen
kohteisiin kirjallisuutta etsiviä alueen asukkaita.
Mennyt kesä oli Tritoniassa tavallista jännittävämpi, sillä
juhannuksen jälkeisellä viikolla vaihdoimme kirjastojärjestelmän
pitkäaikaisesta Voyagerista avoimen lähdekoodin Kohaan. Kesäkuussa henkilökunta
kouluttautui Kohan saloihin ja pohti lainauskäytäntöjen muutoksia. Juhannuksen
jälkeen alkoi varsinainen käyttöönotto ja kirjasto oli suljettu
konversioviikolla, jolloin asiakastoiminnot olivat poissa käytöstä ja palautus-
ja lainausautomaatit viriteltiin toimimaan uuden järjestelmän kanssa. Heinä- ja
elokuussa päivitettiin Kohan mukanaan tuomia muutoksia verkkoon ja
opetusmateriaalien ohjeisiin sekä testattiin ja opeteltiin järjestelmää. Itse
käyttöönotto sujui mallikkaasti ja mihinkään suurin ongelmiin emme ole
törmänneet!
Tritonia
Kesä on perinteisesti ollut myös aikaa, jolloin Tritoniassa
toteutetaan isompia kokoelmasiirtoja. Näin asiakkaille aiheutuu mahdollisimman
vähän haittoja siirroista. Tämän kesän projektina oli siirtää kaikki
aihekokoelmissa sijainneet painetut lehdet kolmesta eri kerroksesta yhteen ja
yhdistää ne yhdeksi lehtikokoelmaksi. Samalla siirrettiin myös korkeakoulujen
julkaisuja, opinnäytteitä ja sarjoja lehtien tieltä uusiin hyllyihin ja myös
poistettiin aineistoja. Siirrot toteutettiin talkoilla. Nyt uusia ja vanhoja
asiakkaita odottaa yksi yhtenäinen lehtikokoelma, joka on entistä paremmin
esillä.
Nyt syksyn tullessa kirjastossa riittää taas vilinää aamusta
iltaan, ja mikä sen parempaa!
Teksti ja kuva: Jonna Toukonen, palvelupäällikkö, Tritonia
Informaatiolukutaitoa
(IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan
sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät
kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen
liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.
Tekniikan kehittymisen
myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä
enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää
omatoimista kirjallisuuden etsintää. Käytännön
ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää
materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa
aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään.
Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten
osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin
opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja
tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien
ja informaatikkojen osaamisaluetta.
Mielestäni tiedon löytäminen
tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”.
Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan
löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta
etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa,
kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden
tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka
soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue
liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset,
oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).
Informaatikkomindsetin taidot
ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen
ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät
tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin
mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien
käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan
arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon
kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen
IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on erityisesti tiedon tuottamisprosessin
kokonaisvaltainen ymmärtäminen.
Insinööritieteiden
näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi
kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä
voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen
myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa
tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa
huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain
oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa
vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.
Monet
kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin,
joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet
monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa
ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat
resurssit niukkenevat?
Kuva: Jonna Toukonen
Omassa
organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus
tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen
kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille
välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen
ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia.
Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan
substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin
kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.
Riittääkö
lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken
tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani
(Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun
lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti
konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen
olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta
syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen
tiedonhaun tuloksia.
Väitöstutkimuksessa
tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa
seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun
mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa,
jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman
ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena
oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman
tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen
tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten
löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun
tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin
sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin
ymmärrettävää.
Sokkotutkimuksessa
tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän
opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse
totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän
tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä
keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä
tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti
enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.
Toisessa tutkimuksen
osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä
vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta,
lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin,
että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä
tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset
kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman
ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien
(ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n
informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän
opiskelijoiden suorituksissa.
Kun konetekniikan ja
kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia,
IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin
opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä
ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen
tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan
vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus
toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana
yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen
liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien
tunnistamisessa.
Tutkimuksen perusteella
voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään
myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää
aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa
tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä
opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää
aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen
opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat
asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.
IL-opettajan mindset
kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon
kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain
kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen
erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska
tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan
substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja
yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova
asiantuntija.
Lähteitä
ACRL,
2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education |
Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association
of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available:
http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.
ACRL, 2000-last update, Information Literacy
Competency Standards for Higher Education | Association of College &
Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association
Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.
BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.
TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.