Digivisio 2030 -hankkeen tavoitteena on luoda digitaalisille palveluille perustuva oppimisen ekosysteemi, jota voivat hyödyntää kaikki oppijat aiemmasta taustasta riippumatta. Hankkeessa luodaan alusta, jolla oppija voi suorittaa opintoja jatkuvasti ja yli korkeakoulurajojen.
Hanke avaa onnistuessaan aivan uudenlaiset mahdollisuudet jatkuvalle oppimiselle avoimen opintotarjonnan kautta. Korkeakouluopiskelijat voivat valita kursseja toisista korkeakouluista ja sisällyttää ne omaan opintokokonaisuuteensa.
Avoin oppiminen lisää opiskelun volyymejä voimakkaasti. Korkeakoulukirjastoja huolettaa, miten oppimateriaalit saadaan kaikkien oppijoiden käyttöön tasa-arvoisesti sekä ajasta ja paikasta riippumattomasti.
Tyypillisesti noin kolmasosa korkeakoulujen kurssikirjallisuudesta on sähköisiä e-kirjoja. Nämä mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja soveltuvat sinällään hyvin etäkurssien materiaaliksi. Painettu aineisto ei tällaiseen opiskeluun oikein sovi, koska opiskelijan lähikirjastossa ei useinkaan ole riittävää kirjoa kurssimateriaaleja.
Lisensoidun sähköisen aineiston käyttö edellyttää, että aineistot ovat ainoastaan sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöiden käytettävissä. Digivision ajatuksena on, että oppijat voivat ottaa yksittäisiä kursseja joko korkeakoulun kurssitarjonnasta tai avoimesta yliopistosta. Tällöin pitäisi varmistaa, että yksittäinen oppija saa yhden kurssin oppimateriaalin käyttöönsä kurssin ajaksi mutta ei pääse kaikkeen korkeakoulun lisensoimaan aineistoon käsiksi. Teknisesti tämä on hyvin hankala toteuttaa.
Yksi vaihtoehto on hankkia kansalliset lisenssit sähköisiin aineistoihin. Tämä tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi, mikä käytännössä estää hankinnan.
Avoimesti kaikkien saatavilla olevat sähköiset aineistot ratkaisevat käytettävyysongelman. Ne ovat kaikkien saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Ne soveltuvat myös massakursseille, koska käyttäjämäärää ei rajoiteta millään tavalla.
Avointen oppimateriaalien ongelmana ovat niiden tuotanto, tallennus ja löydettävyys. Monien opettajien pitäisi löytää uudet oppimateriaalit nykyisin käytössä olevien painettujen ja lisensoitujen aineistojen tilalle ja sovittaa opetuksensa näiden uusien materiaalien mukaiseksi. Vaarana on, että opettajat kokevat tämän opetusvapautensa rajoittamisena. Ehkä tämä kuitenkin voitaisiin ymmärtää osaksi digipedagogiikan murrosta.
Avointen oppimateriaalien osalta on myös ratkaistava niiden säilytys ja käyttöönanto. Monilla korkeakouluilla on oma julkaisuarkisto, johon myös avoimet oppimateriaalit voidaan sijoittaa. On myös olemassa valtakunnallisia (esimerkiksi avointen oppimateriaalien kirjasto, aoe.fi) ja kansainvälisiä ratkaisuja.
Julkaisuarkistoihin sijoitettavien oppimateriaalien ongelmana voi olla laatu, koska arkistoissa ei yleensä ole minkäänlaista laadunvalvontaa. Opettajien on silloin itse tutkittava, onko mahdollisesti käyttöön otettava materiaali sellaista, että sitä voidaan hyödyntää opetuksessa.
Avoimet oppimateriaalit tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia avoimeen oppimiseen. Niiden laaja käyttö edellyttää kuitenkin opettajien mielenmaiseman muutosta, ja tämä vie aikaa. Osana digipedagogiikan murrosta tämä kenties olisi mahdollista.
Ari Muhonen
FUNin puheenjohtaja
Kirjastonjohtaja
Itä-Suomen yliopiston kirjasto
