Taideyliopistossa tehdään monialaista tutkimusta, joka ulottuu syvän taiteellisesta tutkimuksesta perinteisempään tieteelliseen tutkimukseen. Tutkimusperinteiden moninaisuus vaikuttaa myös yliopistokirjaston tarjoamiin aineistoihin. Taideyliopiston aineistot – sekä elektroniset että painetut – ovat yliopiston toimintaa tukevia. Samanaikaisesti pitkään jatkunut ja yhä enemmän lisääntyvä tutkimuksen monimuotoisuus ja hakeutuminen vuorovaikutukseen esimerkiksi yhteiskunnallisten tai sosiaalitieteiden välille asettaa yhä enemmän vaatimuksia myös kirjaston aineistoille. Taiteeseen liittyvä tutkimus laajasti käsitettynä on jatkuvasti ja aktiivisesti uudistuvaa.
Viimesyksyisessä ja osin yhä jatkuvassa keskustelussa lehtien ja tiedotusvälineiden palstoilla on pohdittu paljon sitä, mikä on taiteeseen liittyvää tutkimusta ja minkä reunaehtojen on toteuduttava, jotta voidaan puhua taiteellisesta tutkimuksesta. Yliopistomme pyrkii itsekin viestimään asian monitahoisuudesta. Taannoin esitetty näkemys siitä, että mikä tahansa taiteen kanssa ja miten tahansa taiteen nimissä tehty tutkimus olisi taiteellista tutkimusta, on virheellinen. Taiteellisessa tutkimuksessa on aina määritelty tapa tehdä tutkimus, vaikka se olisi luonteeltaan kuinka kokeilevaa. Tutkimus voi luonteeltaan olla etsivää, selvittävää ja perustua taiteelliseen prosessointiin.
Myös taiteentutkimuksessa käytettävät aineistot ovat moninaisia ja taidekirjastona meillä on oltava valmiuksia monenlaisen aineiston tarjoamiseen. Esimerkiksi musiikintutkimuksen alalta voi mainita mm. soivan tai liikkuvan materiaalin, nuottimateriaalin sekä graafisena että soivana ulottuvuutena, äänitteet eri muodoissaan sekä näihin liittyvät kansilehdet, lehdykät ja esipuheet, jotka on hyvin usein tehty tarkasti, jopa tutkimuksellisesti. Tärkeinä on tapa, jolla aineistoja käytetään eli tieteeseen perustuva kriittisyys ja lähteidenlukutaito ovat aivan olennaisia taitoja. Erään epäonnisen väitöskirjan aiheuttama mainehaitta ei voi tahrata kokonaista tutkimusalaa. Toisaalta myös tutkimuskentän sisällä on pyrittävä selkeään argumentointiin siitä, mikä on taidetutkimusta.
Eräs keskustelua herättänyt piirre liittyy taidealan opinnäytteisiin, ne kun ovat lähteiden tavoin monimuotoisia. Erilaiset tohtorintutkinnon opinnäytteet voivat vaihdella akateemisesta tieteellisestä väitöskirjasta monimediaisiin tohtorintutkintoihin tai taiteellisia osioita sisältäviin kokonaisuuksiin. Yksi Taideyliopiston monimediaisiin opinnäytteisiin käytetyistä alustoista on Research Catalogue, joka mahdollistaa monimediaisten toteutusten eli ekspositioiden esittämisen ja äänen, kuvan sekä tekstin yhdistelyä. Kannattaa vilkaista!
Tämänhetkinen yhteiskunnallinen keskustelu ei tunnista riittävästi taiteen ja taiteeseen liittyvän tutkimuksen merkitystä. Kuitenkin yhä enemmän on ymmärretty, että taiteella on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia – näin on mm. WHO todennut raporteissaan. Taide ja taiteelliseen toimintaan osallistuminen voivat vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta. Näihin tutkimustuloksiin on päädytty yhdistämällä taiteen tekemistä, tekemisen kokemuksesta saatuja tuloksia sekä yhteistyötä lukuisten naapuritieteiden, kuten aivotutkimuksen ja yhteiskunnallisten tieteiden kanssa. Taiteeseen liittyvää tutkimusta ei siis pidä nähdä erillisenä kulttuurielitistisenä saarekkeena, vaan huomata sillä olevan yhteiskunnallista merkitystä. Populistiset ulostulot taiteen ja kulttuurin merkityksen vähäisyydestä eivät asiaa paranna. Edelleen uskon muinaiseen toteamukseen: Ars longa, vita brevis.
Tommi Harju
Taideyliopiston kirjastonjohtaja
