Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon, sen Sibelius-Akatemian puoleisen tornin kahdessa alimmassa kerroksessa.
Kirjaston tilat ovat käytännöllisemmät kuin aiemmin ja uudet aukioloajat ovat mahdollistaneet joustavamman palvelun. Olemme miltei ikkunattomassa tilassa ja täysin sähkövalojen varassa. Iso ikkunaseinä Karamzinin huvilan puoleisesta seinästä antaa hieman luonnonvaloa. Mutta tähän tottuu nopeasti ja toiminta on lähtenyt vauhdilla etenemään ja normalisoitunut. Töölössä meillä oli 650 neliötä, nyt neliöitä on 1050. Tätä kokonaisuutta suunniteltiin 4-5 vuotta yhdessä arkkitehtien kanssa. Heti Musiikkitalo-hankkeen alussa oli selvää, että kirjasto pitää mahduttaa Musiikkitaloon ja paikkaa kirjastolle haettiin monestakin suunnasta taloa suunnittelun aikana.
Olemme pieni yliopistokirjasto, mutta meillä on sitäkin tiiviimpi ja harkitumpi kokoelma, 
mielestäni juuri sopiva meidän yliopistolle. Aineistot ja niiden käyttöperiaatteet ovat säilyneet ennallaan. Aineistojen sijoittelun on määrännyt tarkka tilasuunnittelu ja hyllyjärjestys ja jokainen kallis neliö on pyritty hyödyntämään. Kirjaston alakertaan on sijoitettu meidän laajin kokoelma eli lainattavat nuotit, sekä kirjat ja äänitteet. Yläkerrassa eli Parvella on tutkimus- ja ei-lainattava materiaali sekä varasto ja työhuoneet.
Musiikin kuuntelu on meidän opiskelijoille erittäin tärkeä osa opiskelua. Alakerrassa on kolme kuunteluhuonetta, joissa on mahdollista katsoa BD/DVD-videolevyjä ja kuunnella yleisimpien formaattien lisäksi SACD/CD-hybridilevyjä ja BD(blue ray-disc)-audiolevyjä. Viimeksi mainitut formaatit ovat myös etusijalla kirjaston äänitehankintapolitiikassa. Kuunteluhuoneita opiskelijat käyttävät valmistautuessaan musiikinhistoriatenttiin tai omiin konsertteihin. Luurillisia tietokonepaikkoja on kymmenen ja ne ovat kaikille käyttäjille avoimia. Ilman tietokonetta olevia kuuntelupaikkoja on seitsemän kappaletta ja ne on varustettu myös erilaisin kopiointimahdollisuuksin.
Nuottien hankintaa jatketaan samassa mittakaavassa kuin ennen muuttoa ja kirjaston arvokkaan säveltäjien koottujen teosten kokoelmaa kehitetään edelleen. Systemaattisesti kartutetun taidemusiikin ulkopuolelle jääviä kansanmusiikki-ja pop/jazz-kokoelmia pyritään jatkossa laajentamaan ja syventämään yhdessä vastaavien opetusosastojen kanssa. Tähän asti kyseisten genrejen kokoelma on karttunut lähinnä satunnaisten lahjoitusten varassa. – Varastosta tehtiin pääosin avovarasto ja sinne asiakkailla on vapaa pääsy. Ikänsä, fyysisen kuntonsa tai kulttuurihistoriallisen kiinnostavuutensa vuoksi varastoon arkistoidut julkaisut ovat siten entistä laajemmin yleisön käytettävissä.
Sävellyskäsikirjoitukset ja Sibeliuksen aikanaan omistamat orkesterimateriaalit ovat suljetussa, tarkoin varjellussa arkistossa.
Kirjastoon saatiin myös hiljainen 12-paikkainen Lukuhuone. Sinne on sijoitettu hakuteokset, sanakirjat, bibliografiat, säveltäjien teosluettelot ja muu ei-lainattava kirjallisuus. Uutta on myös kaksi tutkijahuonetta väitöskirjaa tekeville jatkotutkijoille.
Päätehtävämme ei ole muuttunut muuton myötä. Me huolehdimme edelleenkin Sibelius-Akatemian opiskelun, opetuksen, taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen tarvitsemasta aineistosta.
Ulkopuoliset käyttäjät ovat olleet myös tervetulleita. Tänne ehkä odotettiin uusia asiakkaita ja uteliaitten ryntäystä, mutta mitään isompaa uutta yleisöä me emme ole saaneet. Samat musiikin lainaajat ja kuuntelijat, siis oma väkemme, muodostavat päivittäisen kävijäkunnan. Ulkopuoliset käyvät ja käyttävät toki kirjastoa, mutta harvemmin.
Lähtökohtana kokoelmapolitiikassamme on Sibelius-Akatemian strategian antamat suuntaviivat. Palvelemme niin perusopiskelijoita kuin jatkotutkijoita, seuraamme opetuksen muuttumista ja eri yksiköissä tehtävää tutkimusta. Tohtorikoulujen tutkimussuunnat määräävät paljolti meidän kirjahankintojamme. Musiikissa voidaan tutkia monenmoista; musiikin esittämistä, musiikin opettamista ja oppimista, musiikin historiaa eri muodoissaan, musiikillisia rakenteita, musiikin filosofiaa ja estetiikkaa ja mielen ja musiikilliseen vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä.
Musiikkitaloon muutti kokonaisuudessaan myös kansamusiikin ja jazzmusiikin osastot.
Heidän omat kokoelmansa on nyt siirretty erillisiin oppimateriaalihuoneisiin ja niiden käyttö on rajattu pelkästään kyseisten osastojen oppilaille ja opettajille. Muuta opetusta Musiikkitalossa annetaan mm. pianossa, laulussa, musiikkikasvatuksessa ja orkesterinsoitossa. Suuri määrä opetuksesta tapahtuu kuitenkin edelleen Töölönkadun ja Pohjois-Rautatiekadun taloissa. Siellä opettavien mielestä kirjasto sijaitsee nyt ihan väärässä paikassa!
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterilla on 10 %:n käyttöoikeus Musiikkitalon
isosta konserttisalista ja harjoitussalista. Lisäksi Sibelius-Akatemialla on aivan omassa käytössä neljä pienempää salia Camerata, Sonore, Organo ja Black Box; kamarimusiikille, laululle, uruille ja vahvistetulle musiikille.
Musiikkitalon akustiikkaa on kehuttu kautta linjan. Akustiikka oli kaikista tärkein asia tätä taloa rakennettaessa, joten sen täytyi onnistua. Salia ovat ylistäneet niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin musiikin suurnimet. Ralf Gothoni sanoi salia täydelliseksi, superluonnolliseksi ja persoonalliseksi.
Olemme kokeneet täällä monia täydellisen hurmaavia konsertteja. Varsinkin suurissa sinfonisissa teoksissa Sali pääsee oikeuksiinsa.
Rappuset ylös ja kaksi oven avausta, niin kirjastosta pääsee konserttisaliin. Aina soi ja tapahtuu jotakin jossakin päin taloa. Tässä mielessä olemme onnenpekkoja. – Tänä iltana, 19.1., Salissa soi Sibeliuksen 7. ja Brucknerin 4.
Irmeli Koskimies
Kirjastonjohtaja, Sibelius-Akatemian kirjasto
