Mitä minä Egyptissä tein?

Pääsin Itä-Suomen yliopiston (UEF) kirjaston edustajana mukaan kansainväliseen workshopiin, joka järjestettiin Kairossa Ain Shams –yliopiston (ASU) yliopistollisen sairaalan oppimiskeskuksessa. Workshop liittyi Improving the quality of higher education in public health sciences hankkeen Training of the trainers (TOT) –osa-alueeseen.

Hankkeen tavoite on vakiinnuttaa master of public health  -koulutus afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa Keniassa (University of Eastern Africa, Baraton,  UEAB ) ja Tansaniassa (Catholic University of Health and Allied Sciences, CUHAS), sekä kehittää jo olemassa olevan kansanterveystieteen maisteriohjelman laatua ASU:ssa. Hanke kuuluu CIMO:n HEI ICI –ohjelmaan (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument), jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.

Hankkeeseen osallistuu Suomesta UEF:n lisäksi Suomesta myös Karelia-ammattikorkeakoulu, josta workshopissa oli mukana yliopettaja Arja-Irene Tiainen. Projektissa TOT-osassa edistetään osaamista erityisesti verkko-opetuksen ja sähköisen kirjaston kehittämisessä. Itä-Suomen yliopistosta workshopiin osallistuivat myös verkko-opetuksen asiantuntija Ari Haaranen ja työterveyshuollon asiantuntija, professori Kimmo Räsänen.

Hankkeen aiemmissa vaiheissa UEF:n kirjaston johtaja Jarmo Saarti vieraili Ari Haarasen kanssa kumppanuusyliopistoissa loppuvuodesta 2011. Maaliskuussa 2012 afrikkalaiset vierailivat puolestaan Suomessa, jolloin pidimme heille mm. intensiivisiä Moodle-koulutuksia, joiden toteutukseen osallistui myös tietoasiantuntija Heikki Laitinen. Kairossa joulukuussa 2012 järjestetty workshop päätti hankkeen ensimmäisen vaiheen, joten kokosimme yhteen saavutuksia projektin eri osa-alueilla sekä hahmottelimme jatkosuunnitelmia.

Workshopiin osallistui neljän suomalaisen lisäksi neljä edustajaa sekä Keniasta että Tansaniasta sekä vaihteleva määrä kairolaisia eri workshop-päivinä. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraista pidettiin erinomaista huolta, eivätkä workshop-viikolle sattuneet mielenosoitukset suuremmin meille näyttäytyneet.

Oma osuuteni workshopin ohjelmassa kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijana oli edistää verkko- ja etäopetuksen hyödyntämistä informaatiolukutaidon opetuksessa ja syventää osallistujien tietämystä (akateemisesta) informaatiolukutaidosta ja sen kriteereistä sekä kirjastoaineistojen ja tietopalveluiden modernista käytöstä yliopisto-opetuksessa. Vetämäni sessio oli erittäin keskusteleva ja johdatti mielestäni osallistujia edelleen edistämään informaatiolukutaitojen opetusta omissa yliopistoissaan.

Workshopissa opin paljon terveystieteellisestä koulutuksesta paitsi kumppaniyliopistoissa myös UEF:ssa, sekä kansanterveyden tilasta ja edistämistä osallistujamaissa. Kumppanukset ovat monin tavoin hyvin erilaisia mm. kokonsa ja opetustarjontansa puolesta. ASU on valtavan kokoinen yliopisto (pelkästään lääketieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijoita lähes saman verran kuin koko UEF:ssa), jossa infrastruktuuri on riittämätöntä yliopiston kokoon nähden eivätkä opiskelijat oikeastaan pääse yliopistossa tietokoneille. Kirjastoa tosin uudistetaan parhaillaan perinteisestä kirjakirjastosta e-oppimista tukevaksi ja oppimiskeskusmaiseksi; niinpä en toiveistani huolimatta päässyt lainkaan tutustumaan siihen. Kaksi muuta kumppania taas ovat huomattavasti pienempiä eivätkä yhtä monialaisia yliopistoja, joten opiskelijoiden määrä lasketaan kymmenien tuhansien sijaan tuhansissa (CUHAS hieman yli 1000, keskittynyt terveystieteisiin; UEAB noin 2000, sisäoppilaitos, terveystieteillä iso osuus). Niissä langaton verkko kattaa kampukset, kannettavat tietokoneet ovat yleisiä, ja myös kirjastossa on työasemia opiskelijoille. Asioiden edistäminen ja esimerkiksi tietoteknisten ratkaisujen eteneminen vaikuttaakin helpommalta pienemmissä organisaatioissa; isommissa on väistämättä enemmän hierarkkisuutta ja hallinnollista byrokratiaa.

Workshopin aikana ilmeni, että kaikki kolme afrikkalaista yliopistoa ovat hankkeen aikana edenneet omilla tavoillaan ja kukin eniten eri asioissa – niissä, jotka kussakin yliopistossa ovat olleet tässä vaiheessa ensisijaisia. Esimerkkeinä saavutuksista voidaan mainita mm. ASU:n verkkopetustiimi, jossa on hyvä edustus eri tiedekunnista, CUHAS:n nopea edistyminen intranetin ja sen kautta saavutettavien verkkopalveluiden kehittämisessä, sekä UEAB:n jo käyttöön ottama laaja valikoima alakohtaisia informaatiolukutaidon verkkokursseja.

Kokemukseni mukaan kirjastoammattilaisten ja tietopalveluasiantuntijoiden kannattaa olla mukana tiedelaitosten kansainvälisissä hankkeissa, jolloin tietoasiantuntijaosaaminen kytkeytyy suoraan ja selkeästi oppiaineiseen ja opetukseen; aivan samoin kuin informaatiotaitojen ja niiden opetuksen on omassakin maassa kytkeydyttävä oppiaineiden muuhun opetukseen, vaikka vastuun siitä on oltava tietoasiantuntijoilla.

Tuulevi Ovaska
Palvelupäällikkö
Itä-Suomen yliopiston kirjasto