Ajatus henkilöstövaihdosta jossain päin Eurooppaa oli kytenyt mielessäni jo useamman vuoden ajan. Varsinainen toteutus oli kuitenkin aikaisemmin jäänyt aina puolitiehen.
Kun esimieheni välitti minulle ammattikorkeakoulumme kv-koordinaattorin saaman kutsun Huelvan yliopiston International Week –tapahtumaan keväiseen Espanjaan, en keksinyt enää yhtään syytä olla lähtemättä. Totta puhuen olin innoissani siitä, että kauan haaveilemani vaihto oli viimeinkin toteutumassa ja edessä olisi viikko eteläisen Espanjan kirjastokulttuuriin ja elämänmenoon tutustuen.
Ennen matkalaukkujen pakkaamista oli kuitenkin selvittävä erinäisten hakemusten ja lomakkeiden täytöstä – ja tietysti käytännön matkajärjestelyistä. Olin loihtinut mieleeni pienimuotoisen kauhuskenaarion vaihtoonlähtijän hakemus- ja lomakeviidakosta, mutta totuus oli tarua ihmeellisempää tässäkin asiassa. Itse asiassa hakuprosessi tarjosi hyvän keinon valmentautua matkaa varten; hakemuksessa ja työsuunnitelmassa oli kerrattava motiivit vaihtoon lähtemiselle, ja lomakkeiden täyttö englannin kielellä tarjosi myös sopivaa kielivalmennusta tulevaa ajatellen. Yhteydenpito Huelvan yliopiston kv-koordinaattorin Clairen kanssa hoitui sähköpostitse ja olipa International Week –tapahtumalle avattu myös oma Facebook-sivu.
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kv-sihteeri oli korvaamaton apu; hän selosti hakemusprosessin etenemisen vaihe vaiheelta ja tarjosi apua lomakkeiden täytössä sekä matkajärjestelyjen hoitamisessa. Englanninkielinen ammattinimike oli oikeastaan ainoa asia, joka tuotti yllätyksen vaihtoprosessissa: vaihtokohteessa, johon oli siis tulossa eri ammattiryhmien edustajia korkeakouluista, oli varattu oma ryhmä kirjastolaisille (Librarians), johon siis itsekin ilmoittauduin. Englanninkielinen tittelini, Information Specialist, oli kuitenkin sen verran harhaanjohtava, että lopulta löysin itseni samasta ryhmästä IT-ammattilaisten kanssa. Onnekseni pääsin lopulta omieni pariin, ja espanjalaisen käyttäjähallinnon sijaan sain perehtyä viikon ajan siihen, miten eteläeurooppalainen yliopistokirjasto toimii.
Huelva on mukavankokoinen (n. 150 00 asukasta) teollisuuskaupunki, joka sijaitsee Andalusiassa lähellä Atlantin rannikkoa. Huelvan yliopisto on varsin nuori, 1990-luvulla perustettu 12 000 opiskelijan opinahjo, joka on levittäytynyt neljälle kampukselle. Pääkirjasto sijaitsee El Carmen-nimisellä yliopiston pääkampuksella, joka oli kirjastoryhmän virallisen ohjelman tapahtumapaikka koko viikon ajan.
Kirjastoryhmässä oli mukana kollegoita ympäri Eurooppaa – myös Suomesta. Viikon parasta antia olikin kokemusten vaihto eurooppalaisten kollegoiden kanssa. Isäntäkirjasto oli järjestänyt joka päivälle tutustumiskohteen tai –aiheen, ja viikon aikana syntyi kuva varsin aktiivisesta ja ulospäin suuntautuvasta korkeakoulukirjastosta, joka hyödyntää tehokkaasti Millenium-järjestelmäänsä sekä painettujen että e-aineistojen hallinnassa, toimii Open Access –aatteen suunnannäyttäjänä yliopistossaan, on varsin hyvin resursoitu ja suomalaiseen kirjastomaailmaan verrattuna yllättävän miesvaltainen.
Vaihtoviikkoon sai halutessaan sisällyttää espanjan kielen kurssin
ja myös vapaa-ajanohjelmaa oli järjestetty päätöspäivää lukuun ottamatta viikon jokaiselle päivälle. Tervetuliaistilaisuus tapaksen ja sangrian kera, kaupunkikierros ja retki läheiseen luonnonpuistoon olivat mieleenpainuvimpia tapahtumia.
International Week –tapahtumat ovat ensikertalaiselle Erasmus-kävijälle sikäli turvallinen tapa aloittaa kansainvälistyminen, että niissä viikko on hyvin ohjelmoitu aamusta iltaan. Vaihtoonlähtijät saivat jo etukäteen hyvin tietoa tulevan viikon aikataulusta ja tapahtumapaikoista. Kv-koordinaattori Claire välitti tietoa paitsi alati päivittyvästä ohjelmasta, myös lentokenttäkuljetuksista ja hotellivaihtoehdoista kaupungissa. Saimme etukäteen myös osallistujalistan yhteystietoineen, jotta saatoimme tarvittaessa sopia kimppakyydityksiä lentokentältä hotellille jne.
Mitä Erasmus-vaihdosta sitten jäi käteen? Päällimmäisenä sanoisin, että hienoja muistoja, ja niiden lisäksi uusia ideoita ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Väittäisin myös, että käteen jäi terve muutos asenteessa: matkaan lähtiessäni taisin ajatella edustavani suomalaisena kirjastoammattilaisena eurooppalaista valioluokkaa. Espanjalaiseen yliopistokirjastoon tutustuessani hienoinen ylemmyydentuntoni karisi varsin pian ja oli vain todettava, että Suomessa kaikki ei olekaan paremmin – se on vain toisin. Tämän saman kokemuksen jakoivat kanssani myös muut matkalla olleet suomalaiset ja norjalaiset kirjastolaiset. Erasmus vaihto on hieno mahdollisuus, josta suosittelen tarraamaan kiinni. Toki siihen sisältyy epämukavuustekijöitäkin: yksin matkustaminen jännittää, matkustusajankohdat voivat olla epämukavat, kieliongelmat pelottavat eikä kohdemaassa ole välttämättä yhtään tuttua ihmistä. Siitä huolimatta tuntuu, että matkaan lähteminen oli itselle pieni voitto; välillä on vain uskallettava heittäytyä, kokea, ja ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat.
Annamari Pudas, informaatikko
Lapin korkeakoulukirjasto/KTAMK
