FUN kokeilee -webinaari

Aalto-yliopisto, Harald Herlin -oppimiskeskus. Kuva: Tuomas Uusheimo.
Aalto-yliopisto, Harald Herlin -oppimiskeskus. Kuva: Tuomas Uusheimo

 

Aika

torstaina 20. toukokuuta 2021 klo 9.00–12.00

 

Paikka

Etätapahtuma, (Zoom), linkki tapahtumaan julkaistaan tällä sivulla ennen tapahtuman alkua. 
Webinaariin pääsee liittymään klo 8.45 alkaen. Ohjelma alkaa klo 9.00.

 

Ilmoittautuminen

Tapahtumaan ei tarvitse ilmoittautua

 

Ohjelma

9.00 – 9.15   Ari Muhonen: Avauspuheenvuoro 

9.15 – 10.15  Cynthia Liem: Challenges for Future Libraries

10.15 – 10.25   Tauko

10.25 – 11.10  Janne-Tuomas Seppänen: Lehdetön kevät saapukoon

11.10 – 11.55   Thomas Kaarsted: Citizen Science: The Power of Many – and possible new roles for libraries

11.55 – 12.00   Ari Muhonen: Loppusanat 

12.00   Tilaisuus päättyy

Webinaarin puheenjohtajana toimii FUNin puheenjohtaja Ari Muhonen

 

Kenelle?

Webinaari on suunnattu erityisesti kirjastoalan ammattilaisille ja opiskelijoille

 

Puhujien esittelyt

Cynthia Liem, Assistant Professor, Delft University of Technology

Cynthia Liem is an Assistant Professor at the Multimedia Computing Group. 

 

Challenges for Future Libraries

What does the future library look like? What may need to improve in relation to today’s libraries? And how may digitization help in this? Cynthia Liem will share experiences, both from her activities in the Future Libraries Lab, as well as in her broader research projects.

 

Thomas Kaarsted, Deputy Library Director, University Library of Southern Denmark

Thomas Kaarsted is Deputy Library Director and leads the SDU Citizen Science Knowledge Center.

 

Citizen Science: The Power of Many – and possible new roles for libraries

Citizen Science is manifesting itself across universities and communities globally. As new centres and hubs are emerging at European universities, the question begs: Is there a role for libraries? This presentation will explore the transformational power of community-based research, and its bearing on results, data, and democracy. The talk will discuss how current library competencies and roles can be merged into new research support services along with other actors. And most of all the talk will try to answer an important question posed by Dr. Josep Perello, who coined the term Social Citizen Science: “If libraries can loan out books, why can’t the loan out Citizen Science projects?” Even though every country and university is different, there is a place for research libraries.

 

Janne-Tuomas Seppänen, informaatikko, Avoimen tiedon keskus, Jyväskylän yliopisto

 

 

Lehdetön kevät saapukoon

[kreik. syn- “yhdessä” ja -opsis “näkeminen”]

François de Mézeray heräsi krapulaisena mutta innostuneena. Hän ei ollut varma, oliko idean aamuyön tunteina Mouton Blancin pöydässä heittänyt hän vai Denis de Sallo. Tai ehkä se oli ollut Blaise Pascal, sikäli kuin mies malttoi olla vaahtoamatta uudesta keksinnöstään, “julkisesta liikenteestä”. Oli vaatinut heitä kokeilemaan matkaa kabareesta kotiin, aikataulun mukaan omaa reittiään kiertävissä kahdeksan henkilön kärryissä, ja hinta viisi souta! Sen hän muisti, että kärryissä, Blaisen taas höpistessä kipujensa yllättäessä jotain vedonlyönnistä jumalaa vastaan, Denis oli kuiskannut, että tästä kärryideasta ei kyllä tule koskaan menestystä. Mutta tästä toisesta ideasta tulisi, siitä François oli varma!

“Denis!”, hän huusi alakertaan, “muistatko mistä puhuttiin illalla? Respublica Literarian kirjeenvaihto? Kirjapaino? Että tehtäisiinkin niistä säännöllinen sarjajulkaisu! Yhden kerrallaan sijasta me kaikki Pariisissa lukisimme koko maailman nerojen uusista ajatuksista ja kokeista, kuukausittain. Ajattele mitä vanha René sanoisi jos eläisi vielä.”

“Ai Descartes?” Denis vastasi, “Kuulitko jo, että kirkko aikoo listata sen kirjat seuraavassa Index librorum prohibitorumissa? Paskiaiset. Sarjajulkaisun sivuja olisi kyllä paljon vaikeampi kieltää, René tykkäisi varsinkin siitä. Kuule, hoksasin tässä, että Cussonillahan on ne painovehkeet ja suhteita Versaillesiin. Siitä voisi oikeasti tulla jotain!”

“Niin…” François pysähtyi portaiden alimmalle askelmalle.

Paitsi. Blaise oli maininnut myös hiljan saamastaan kirjeestä, Robertilta, Oxfordista. Ei Boyleltä, vaan sen assistentilta, Robert Hookelta. Nuorukainen oli innostunut mielikuvituksellisesta ideastaan viestintälaitteiden verkostosta, joka kantaisi sanoman valon nopeudella semaforitornista toiseen. Torneissa pitäisi tietysti olla laadukkaat teleskoopit, voisiko Pascal kirjoittaa hänen puolestaan asiasta Baruch Spinozalle, jonka hiomat linssit olivat tunnetusti parhaat? Lisäksi Robert oli ollut kovin kiinnostunut Blaisen keksimistä mekaanisista Pascaline -laskukoneista. Mitä jos jokaisessa viestintätornissa olisi sellainen? Ja jos viesti olisi koodattu sillä Francis Baconin koodilla, ihmiselle työlääksi mutta laskukoneelle äärimmäisen nopeasti käsiteltäväksi jonoksi joko-tai merkkejä? Robert oli ehdottanut järjestelmän hyödyllisyyttä sotakentällä, mutta nyt François tajusi jotain muuta.

Natura abhorret a vacuo. Nuoren Robertin ideasta tulisi väistämättä totta. Ja Respublica Literarian jäsenet, aluillaan olevan järjen ja valon aikakauden kirkkaimmat mielet, he tietysti ottaisivat sen tarjoamat mahdollisuudet riemuiten ja välittömästi vastaan. Ensimmäiseksi loppuisi kirjeenvaihto paperilla, semaforiverkoston kantaessa tieteen uusimmat ajatukset tunneissa Wienistä Lontooseen ja takaisin, ja vain minuuteissa Leidenistä Pariisiin.

François näki sen nyt. Muutama vuosi vielä, kymmenen korkeintaan, ja kaikki olisi toisin. Idea kuukausittain Pariisissa ilmestyvästä arvovaltaisesta sarjajulkaisusta, tieteen viestinnän välineenä, oli aivan kuolleena syntynyt ajatus, näin myöhään, Anno Domini 1662. Viihde tietysti jäisi vanhan teknologian kannateltavaksi pidemmäksi aikaa; ehkä joskus satojen vuosien päästä semaforeja ja pascalineja käytettäisiin myös näytelmien ja musiikin kuljettamiseen, kun tärkeämmät asiat kuten tieteentekijöiden keskinäinen viestintä ja keksintöjen uutisointi maailmalle olisivat jo siirtyneet uudempiin välineisiin.

“Tai unohda kuule koko juttu Denis. Jäikö sitä viiniä yhtään?”