Bibliometriikkaseminaari 16.10. Helsingissä

Tutkimuksen arviointi ja indikaattorien valinta

Vuoden 2015 bibliometriikkaseminaari järjestetään Helsingissä 16.10.2015. Seminaaripäivän teemana on tutkimuksen arviointi bibliometriikan näkökulmasta. Erityisesti paneudutaan tutkimuksen laatua kuvaavien indikaattorien valintaan ja selityskykyyn. Seminaarin avaa Ed Noijonsin (Associate Director CWTS, Leiden) esitelmä. Iltapäiväksi jakaudutaan ajankohtaisia aiheita käsitteleviin työryhmiin teemoilla tieteidenvälisyys, tutkimuksen arviointi ja tutkimuksen tuottavuuden mittaaminen.

Seminaariin toivotetaan tervetulleiksi kaikki bibliometriikan parissa työskentelevät ja sitä hyödyntävät henkilöt. Osallistujia toivotaan sekä korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden hallinnosta ja kirjastoista, ministeriöstä, Suomen Akatemiasta että tutkijakunnasta.

Ilmoittautuminen avataan kesälomien jälkeen elokuussa, jolloin myös seminaarin tarkempi ohjelma julkaistaan.

Merkitsethän seminaarin ajankohdan jo kalenteriisi. Seminaarin järjestävät yhdessä OKM, SYN ja CSC.

Kamuilua oululaisittain

Helmikuussa 2003 Oulun maakunta-arkiston tuore johtaja Vuokko Joki otti yhteyttä joukkoon paikallisia ”muistisisaria ja -veljiä”. Hän pyysi meitä luokseen arkistoon miettimään ”olemmeko ja millä tavoin kamuja”. Hänen kutsunsa taustalla oli Suomessa virinnyt keskustelu arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteistyön tarpeesta ja asiaan liittyvä KAMUT-työryhmän suositus muistiorganisaatioiden tietojen yhteiskäyttöisyydestä. Toinen, aivan yhtä painava syy tämän epävirallisen yhteystyöryhmän perustamiseen oli vertaisryhmän kaipuu paikallisella tasolla. Maaliskuussa 2003 toteutuneesta tapaamisesta alkoi vireänä jatkunut oululaisten muistiorganisaatioiden kamuilu.

Ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat johtajien ryhmä, jossa mukana olivat seuraavat organisaatiot ja heidän johtajansa: Oulun maakunta-arkisto (Vuokko Joki), Oulun kaupunginkirjasto (Helvi Puolakka), Oulun yliopiston kirjasto (Päivi Kytömäki), Oulun kaupunginarkisto (Eero Ylitalo), Pohjois-Pohjanmaan museo (Ilse Juntikka) sekä Oulun lääninhallitus (Ulla Kukko).

Puheenjohtajana ja kokoonkutsujana on toiminut iloksemme kaikki nämä vuodet Vuokko Joki. Vuodesta 2009 kamuihin liittyi myös Oulun taidemuseon johtaja Anna-Riikka Hirvonen. Oulun kamujen alkuperäisestä johtajakokoonpanosta vain Vuokko Joki ja allekirjoittanut ovat enää mukana, kun useat ovat jääneet eläkkeelle ja joku siirtynyt toisiin tehtäviin. Nykyinen Oulun kamujen kokoonpano on seuraava: Vuokko Joki (Oulun maakunta-arkisto), Jouni Pääkkölä (Oulun kaupunginkirjasto), Päivi Kytömäki (Oulun yliopiston kirjasto), Sanna-Leena Eskola (Oulun kaupunginarkisto), Pasi Kovalainen (Pohjois-Pohjanmaan museo), Merja Kummala-Mustonen (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) ja Anna-Riikka Hirvonen (Oulun taidemuseo).

Oulun kamut -ajatus otettiin ilolla vastaan. Löysimme jo ensimmäisessä palaverissa hyviä perusteita ja edellytyksiä yhteistyölle, jotka ovat sittemmin osoittautuneet oikeiksi havainnoiksi. Edustamiemme muistiorganisaatioiden perustehtävä on kohtalaisen samanlainen, ja meillä on yhteisiä asiakkaita. Näimme myös tilaisuuden nostaa yhdessä muistiorganisaatioitamme enemmän esille. Resursseja ja osaamista erilaisiin hankkeisiin voidaan käyttää yhdessä, jolloin olemme pystyneet sellaiseen, mihin ei välttämättä yksin pystyisi. Koska itse kunkin resurssitilanne kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen, sovimme heti alkuun, että kaikkien hankkeiden mukaantuloon liittyy vapaaehtoisuus, oma harkintavalta. Etuna näimme myös koulutukset, joita voidaan järjestää kaikkien henkilökunnalle yhteiskoulutuksena paikan päällä Oulussa.

Ensimmäisen kokouksen muistiossa kirjatut asiat ovat toteutuneet täysin: ”Kokouksen osanottajat totesivat yhteistyön sisarlaitosten välillä hyväksi ajatukseksi. Sovittiin periaate, että yhteisistä tapaamisista esimerkiksi kerran vuodessa pidetään kiinni, vaikka konkreettisia yhteistyöhankkeita ei olisikaan juuri sillä hetkellä meneillään. Erityisesti näyttelytoiminnassa nähtiin mahdollisuuksia yhteistyöhön ja saada näkyvyyttä ja julkisuutta kaikille osapuolille. Lisäksi johdon ja asiakaspalveluhenkilökunnan tutustuminen sisarlaitosten asiakaspalvelun ja aineiston karttumisen periaatteisiin sekä hakujärjestelmiin arvioitiin hyödylliseksi. Esille tuotiin myös kiinnostus tutustua sisaralojen teoreettiseen ajatteluun ja tulevan toiminnan näköaloihin.”

Kun katsoo taaksepäin, voi reippaasti todeta, että yhteinen näyttely- ja koulutustoiminta on ollut hämmästyttävän aktiivista. Koulutustilaisuudet ovat olleet suunnattuja ensin kamu-organisaatioiden henkilökunnalle, mutta viime vuosina myös ns. suurelle yleisölle, asiakaskunnallemme. Meidän johtajien piirissä on ideoitu aiheita ja henkilökunnasta kootut työryhmät ovat niitä toteuttaneet. Kaikki ideat eivät ole toteutuneet, mutta hyvällehän tämä reilun vuosikymmenen yhteistyön saldo näyttää:

  • Oulun 400-vuotisnäyttelyt (2003–2005)
  • Kolme koulutustilaisuutta tekijänoikeuksista sekä julkisuus- ja henkilötietolaista (2006)
  • Sukututkija asiakkaana -koulutus Oulussa ja Haapavedellä (2007) sekä Kuusamossa (2008)
  • Suomen sota -näyttely (2008)
  • Rakennettu ympäristö -koulutus (2009)
  • Kokoelmapolitiikka -seminaari (2010): Mitä muistista katoaa, mitä muistiin jää
  • Koskenniemi -ilta (2010)
  • Kokoelmapolitiikka-seminaarin toteuttaminen Kajaanissa (2011)
  • Valokuva-seminaaria: Valokuvien vastaanottamis-, järjestämis-, luettelointi- ja kuvailu-menettelyt (2012)
  • Sukutukijan tietolähteet – Oulun Kamut esittelevät aineistojaan ja palveluitaan sukututkija-asiakkaille (2013)
  • Kysy – asiantuntija vastaa: Kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikkaa potentiaalisen luovuttajan näkökulmasta – seminaari yleisölle (2014).

Mitä sitten koemme oppineemme tästä yhteistyöstä? Ilman muuta tietoa ja syvempää ymmärrystä toistemme aloista. Yhteistyötä ja avunantoa. Johtajat ovat saaneet ajantasaista missä mennään -tietoa. Lisäksi on kertynyt toistemme kokoelmien, palvelujen ja henkilökunnan tuntemusta, josta henkilökuntamme on saanut asiakaspalveluun enemmän eväitä. Tuorein tulokkaamme taidemuseo on myös muistiorganisaatio, jonka kokoelmatyön arki ja haasteet ovat varsin samankaltaisia kuin muilla kamuilla. Taidemuseon johtaja onkin todennut kamujen yhteistyön toimivan museaalisen profession vahvistajana ja tukena.

Koulutuksemme ovat olleet sekä henkilökunnan että yleisön keskuudessa suosittuja sekä hyviksi ja tarpeellisiksi todettuja. Ja olemmehan lähteneet Oulun tullista ulos vieden kamujen tietoutta maakunnan useisiin kuntiin. Koulutusten ansiosta itse kukin näkee tiettyyn asiaan liittyvät palvelut uudella tavalla, tästä esimerkkinä sukututkimus. Ja olemme saaneet myös näkyvyyttä, josta viimeisin on sanomalehti Kalevassa 14.11.2014 ilmestynyt artikkeli kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikan yleisötilaisuudesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: me johtajat olemme saaneet runsaasti iloa arkeemme tapaamisistamme! Aloitamme yhteisen tapaamisen kahvittelun lomassa hetken kestävällä ajankohtaisten asioiden ihmettelyllä, ”jälkiviisailla”, josta yleensä saamme hersyvät naurut – tai sitten ahdistavat tunnetilat. Yhtä kaikki, se on meille hetki puhaltaa myös niitä ahdistuksia ja asioita, joita ei välttämättä voi muualla purkaa. Kamuilkaa, se tekee hyvää!

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopiston kirjasto

Kirjastopalvelujen arvoa mittaamassa

Kirjastopalvelujen laadun ja tehokkuuden mittaaminen on ajankohtainen teema tieteellisissä kirjastoissa kaikkialla maailmassa. Se tuli hyvin ilmi Espoon Dipolissa 2.-6. kesäkuuta pidetyssä kansainvälisessä IATUL-konferenssissa, jonka teemana oli ”Measures for Success – Library Resources and Effectiveness under Scrutiny”. Konferenssiin osallistui 180 teknillisten yliopistokirjastojen edustajaa 29 maasta, ja isäntänä toimi tänä vuonna Aalto-yliopiston kirjasto.

ryhmakuva

Kirjastot kilpailevat yliopistojen muiden laitosten kanssa samoista niukkenevista resursseista. Tästä johtuen kirjastojen johtajien on tuotava neuvottelupöytään omat palvelunsa mitattavassa muodossa.
‒ Tämä on yksi esimerkki, joka osoittaa kirjastopalvelujen kvantitatiivisen mittaamisen tärkeyttä, mihin taas sisältyy asiakkaiden tyytyväisyys, prosessien tehokkuus, voimavarojen hyödyntäminen, innovaatioiden mahdollisuus, laatujohtaminen, rakenteiden joustavuus ja paljon muuta, totesi IATUL:n (International Association of Scientific and Technological University Libraries) presidentti Reiner Kallenborn.

Konkreettisimmin kirjastotyön arvon mittareita, kuten artikkelien latausmääriä, investointien tuottoprosenttia (ROI) ja akateemisen toiminnan tukeminen, käsitteli yksi keynote-puhujista, professori Carol Tenopir Tennesseen yliopistosta. Australialaisessa Wollongongin yliopiston kirjastossa tehty tutkimus taas todistaa, että opiskelijat menestyvät sitä paremmin, mitä enemmän he käyttävät kirjastojen aineistoja hyväkseen.

Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.
Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.

Konferenssin toisen päivän teemana oli bibliometriikka, skientometriikka ja altmetriikka, johon johdatteli dr. Rafael Ball Regensburgin yliopistosta. Bibliometrisiä menetelmiä voi käyttää paitsi tutkimuksen tulosten mittaamiseen, myös hyödyntää kirjaston kokoelmien kattavuuden arvioinnissa.

Kirjastopalvelujen ja –tilojen kehittäminen paremmin asiakkaiden tarpeita vastaaviksi oli myös monien esitelmien teemana. Kuultiin esimerkkejä siitä, miten kirjastotiloja on muutettu viihtyisiksi oppimisympäristöiksi yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kirjastojen tulisi pyrkiä joustavuuteen ja ketteryyteen, ja liikkua siellä, missä asiakkaat ovat.

Ehkä hauskimman esitelmän pitivät dr. Grace Saw ja Janine Schmidt, jotka puhuivat mm. kirjaston palveluiden markkinoinnista, kun kirjastot ja asiakkaat muuttuvat yhä enemmän virtuaalisiksi. He käyttivät esimerkkinä Legoa, josta kirjastot voisivat ottaa mallia markkinoinnissaan. Legon arvoja ovat mm. mielikuvitus, luovuus, hauskuus, oppiminen, välittäminen ja laatu. Onnistumisen avaimia ovat mm. online-palvelut ja verkkosivujen tehokkaampi käyttö.

Myös konferenssin ensimmäisen keynote-puhujan Mikko Hyppösen (F-Secure) esitys oli mainio. Hän varoitteli internetissä vaanivista kyber-vaaroista. Tiedonhakujakin tehdessämme jätämme verkkoon jälkiä ja tietoja itsestämme.

Paljon hyviä esitelmiä kuultiin myös mm. kirjastoammatin tulevaisuudesta ja informaatiolukutaidosta. Kaikki esitelmät ovat saatavissa myöhemmin syksyllä IATUL:n verkkosivuilla.

IATUL (International Association of Scientific and Technological University Libraries) on kansainvälinen yliopistokirjastojen maailmanjärjestö, joka järjestää konferensseja vuosittain, nyt jo 35. kerran. Vuosittaisessa tapaamisessa tärkeää on myös yliopistokirjastoväen verkostoituminen ja kokemusten vaihtaminen kollegoiden kanssa.

Tänä vuonna isäntänä toimii Aalto-yliopiston kirjasto. Järjestelyihin osallistui yhteensä 33 Aalto-yliopiston kirjaston työntekijää.

Leila Juusola, tietoasiantuntija, Aalto-yliopiston kirjasto

Tästä on kyse: tutkimusdatan hallinta osaksi kirjastojen osaamista

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto päätti tarttua härkää sarvista ja tarjota Suomen tieteellisten kirjastojen henkilökunnalle kokonaispaketin siitä, mitä tutkimusdatan hallinnalla todella tarkoitetaan. Tutkimusdatan hallinta – mistä on kyse? -seminaari järjestettiin Hankenilla 25.3.2014.

Aamupäivän sessioissa kuulimme kansallisista linjauksista ja tutkimusdatapalveluista, joista vasta haaveiltiin 5-6 vuotta sitten, kun ensimmäiset äänet kirjastojen uudesta roolista tutkimusdatan hallinnan tukena kaikuivat maailmalta. Iltapäivän osuudesta lähdimme tuhdin työkalupaketin kanssa työpaikoillemme: mitä kaikkea kirjasto voi tutkimusdatapalvelujen kehittämiseksi tehdä ja mistä pienistäkin toimista kannattaa aloittaa.

Käsitteistö on vasta vakiintumassa

Yleiskatsaus tutkimusdatan hallinnan peruskäsitteisiin on haastavaa. Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n tuottaman Datanhallinnan oppaan määritelmän mukaan data on digitaalista aineistoa, johon ei liity tulkintaa. Tutkimusdata on tutkimuksessa syntynyttä, muokattua tai laajennettua dataa.

Tutkimuksen tietoaineistot määriteltiin seminaarissa digitaalisessa tai analogisessa muodossa oleviksi tieteellisen tutkimuksen perusaineistoiksi ja niistä jalostetuiksi aineistoiksi, joihin tutkimuksen löydökset ja tulokset perustuvat.

Seminaarin otsikossa ja tavoitteissa käytettiin eri termejä; puhutaanko tutkimusdatan hallinnasta vai tutkimuksen aineistonhallinnasta? Moninaisten termien käyttö ja erilaiset määritelmät samoistakin asioista ovat ymmärrettäviä tieteenalojen erilaisuuden vuoksi ja toisaalta juuri nyt, uuden asian vakiintumisvaiheessa.

Uudentyyppinen aineisto, tuttuja prosesseja

Tutkimusdatan hallinnan edellytyksenä on, että tutkija dokumentoi aineistonsa huolellisesti. Tämä dokumentointi eli metadatan luominen on kirjastolle entuudestaan tuttu tehtävä. Noudatetaanhan tutkimusdatan kuvailussa lähes samoja periaatteita kuin julkaisujen, vaikka lisäksi tarvitaankin mm. hallinnollista metadataa (datan omistajuus, käyttöoikeus jne.). Esimerkkinä datan vertaamisesta muihin tietoaineistoihin voidaan mainita seminaariyleisöltä tullut kysymys: ”Miten tutkimusdataan viitataan?”.

Kirjaston rooli tutkimusdatan hallinnassa on mm. juuri sitä, että tutkijat koulutetaan dokumentoimaan aineistonsa. Jos kirjastolaisilla ei vielä tällä hetkellä ole osaamista, olemme nopeita ottamaan asioista selvää ja oppimaan uutta. Esimerkkinä kerrottiin Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalleen järjestämästä tutkimusdatakurssista, johon osallistui lähes 15 kirjastoammattilaista. Toivottiinkin, että valtakunnallinen koulutus kirjastojen tuleville tutkimusdata-asiantuntijoille alkaisi mahdollisimman pian.

Data librarian palvelee jo piakkoin?

Seminaarin esityksissä oli pitkälti kyse siitä, miten kirjastot ottavat uuden haasteen vastaan. Millä tavalla kirjastot tukevat tutkijoita tutkimusdatan hallinnassa osana yliopiston muita tutkijapalveluita?

superlibrarianb Kysyttiin myös, tarvitaanko kirjastoissa tutkimusdataan erikoistuneita informaatikkoja tai kirjastonhoitajia, data librarian -palveluita? Kirjaston tämä rooli on nyt tunnistettu mm. LERUn (League of European Research Universities) tutkimusdatan hallinnan tiekartassa. Esitykset saivat kuulijat vakuuttuneiksi siitä, että kirjastoilla on tutkimusdatan hallinnan kentässä paljon annettavaa ja myös osaamista.

Kirjaston rooli tutkijoiden tukena heille tarjottavan tutkimusdatan hallinnan koulutuksessa ja opastuksessa on keskeinen. Esimerkkinä mainitsen Suomen Akatemian tutkijoilta apurahahakemuksen osana edellyttämän aineistonhallintasuunnitelmaa koskevan neuvonnan. Siinä kuvataan, miten tutkimusaineisto hankitaan, miten sitä tutkimusprojektin aikana käytetään ja säilytetään ja miten aineiston käyttö mahdollistetaan projektin päätyttyä. Jälleen kerran seminaarin yleisöltä tuli toivomus tarkoista ohjeista ja esimerkeistä tutkijoiden avuksi.

Data librarian toimisi tiedonvälittäjänä tutkimusdataan liittyvissä hankkeissa sekä osallistuisi datapolitiikan luomiseen ja sen toteuttamiseen. Hänen tehtävänään olisi tuntea oma organisaationsa, kansalliset ja kansainväliset toimijat ja neuvoa tutkija oikealle portille tutkimusdatakysymyksissä. Hän myös kouluttaisi tutkijoita, tutkimusryhmiä ja opiskelijoita. Häntä tutkijan olisi helppo lähestyä, sillä kirjasto on neutraali, riippumaton toimija. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjasto on aikeissa rekrytoida data librarian -nimikkeellä uusia tietoasiantuntijoita.

Paikallinen ja kansallinen yhteistyö vie eteenpäin

Tutkimusdatan hallinta on niin suuri kokonaisuus, että siihen tarvitaan monia osapuolia – tutkijasta hallintojohtajaan ja rehtoriin asti. Kirjaston rakentaessa tutkijoille tutkimusdatapalveluja on verkostoiduttava vahvasti oman organisaation tärkeisiin toimijoihin tietotekniikkapalveluista lakimiehiin, arkistoon, tutkijakouluihin ja tutkimushallintoon. On tunnettava tieteenaloittaiset kansalliset ja kansainväliset palvelut, joihin voidaan tukeutua oman organisaation palveluiden lisäksi. Jyväskylän yliopistossa kirjasto on päässyt mukaan tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseen. Tarvittaessa kirjaston kannattanee aloittaa tutkimusdataan liittyvät toiminnat proaktiivisesti eikä jäädä odottamaan organisaation linjauksia ja päätöksiä.

Seminaarin päätteeksi tuli lämmin tunne siitä, että nyt olemme yliopistokirjastoissa päässeet puheista toiminnan tasolle. Meidän kirjastolaisten kannattaa tehdä asioita yhdessä. Hyödynnetään aiemmin tehty työ, jaetaan materiaalit, opetusaineisto ja kokemukset avoimesti myös toisten kirjastojen käyttöön.

Saimme kehotuksen olla mukana kehittämässä kansallisia datapalveluja. Esimerkiksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirja oli avoimesti verkossa kommentoitavana ennen julkaisemista. Tieteellisten kirjastojen kannattaisi olla kansallisesti aktiivisia tutkimusdatapalveluiden kehittäjiä, mikä edistäisi näiden palveluiden rakentumista tutkijoille mahdollisimman hyödyllisiksi ja helppokäyttöisiksi.

Tutkimusdatatieltä ei ole paluuta

Vielä noin neljä viisi vuotta sitten, Helsingin yliopiston kirjaston käynnistäessä tutkimusdataprojektiaan, olimme aika yksin Suomessa. Onko meillä uskallusta lähteä puhumaan tutkijoiden kanssa tutkimusdatasta, kun harva meistä on ollut enää itse mukana tutkimustyön ytimessä? Mikä voisi olla kirjaston rooli kokonaisuudessa ja otetaanko meidät tutkijayhteisössä ja yliopiston hallinnossa vakavasti – osaavana ja tärkeänä toimijana?

Oli paljon epäilystä ja epäröintiä, onko kirjastoilla resursseja ottaa uusia tehtäviä vastaan ja mistä tehtävistä voimme luopua selvitäksemme? Vieläkään kaikille näille kysymyksille ei ole selkeitä vastauksia, mutta nyt olemme kaikki kirjastot yhdessä tällä tutkimusdatatiellä, josta ei ole paluuta. Matkasta on tulossa haastava ja innostava. Se suuntaa kirjastoammattilaisen työnkuvan taas kerran uusille urille.

Seminaarin ohjelma ja esitykset SYN:in verkkosivuilla.
FSD:n Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirja

Liisa Siipilehto, tietoasiantuntija, Helsingin yliopiston kirjasto

Yhteistyötä yliopistokirjastoissa 2014

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto (SYN) on yliopistokirjastojen verkoston yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä elin. Toiminnan käytännön toteutuksista vastaavat neuvoston ohella verkostot: informaatiolukutaidon, sisällönkuvailuntutkimuksen tuen ja yhteiskirjastojen verkostot sekä tietoaineistoverkosto ja varajohtajien foorumi. Lisäksi toimintaa jatkavat aikaisemmin perustetut työryhmät: KDK ja kustannuslaskennan työkalupakki.

Seminaareja ja työpajoja

Tämän vuoden toimintasuunnitelmassa on mm. useita työpajoja ja seminaareja. Maaliskuussa tutkimuksen tuen verkoston ohjausryhmä järjestää Tutkimusdatan hallinta –mistä on kyse? seminaarin. Myöhemmin vuoden aikana on tulossa tutkijoiden tiedonhallintataitojen tukemisen parhaat käytännöt -workshop, johtamisosaamisen teemapäivä ja tietoaineistotarjontaan liittyvä seminaari. Lisäksi SYNin kustannuslaskennan työryhmä on mukana järjestämässä vaikuttavuuden arvioinnin työpajaa huhtikuussa.

Seminaarit on suunnattu pääsääntöisesti yliopistokirjastoille, mutta etäyhteyden kautta useimpiin seminaareihin on muillakin mahdollisuus osallistua. Seminaareista tiedotetaan SYN:n verkkosivuilla, sähköpostilistoilla ja SYN:n facebookissa.

Tänä vuonna toteutettava johtamista tukeva mentorointiohjelma on suunnattu vain SYN:n jäsenille, mutta myös siihen liittyvä aloitusluento on etäyhteyden kautta avoin muillekin.

Hyvien käytänteiden jakamista

Yliopistokirjastojen välisiä henkilökuntavaihtoja on pyritty lisäämään laatimalla viime vuonna henkilökuntavaihdon periaatteet ja sopimus henkilökuntavaihdosta. Tämän vuoden tavoitteena on 5-10 henkilökuntavaihtoa, kukin 3-5 arkipäivän mittaista. Hyviä kokemuksia saatiin jo viime vuonna, jolloin toteutui neljä henkilökuntavaihtoa.

Tutkimuspalveluinnovaatiokilpailulla etsitään uusia tutkimuspalveluita edistämään tutkimusta sekä luomaan uusia linkkejä kirjaston ja tutkimuksen välille. Kilpailu aloitettiin viime vuonna ja jatkuu taas tänä vuonna. Viime vuoden innovaatiot on esitelty blogissa. Parhaita innovaatiota voi sitten soveltaa toisissa kirjastoissa.

Vuoden toimintaohjelmassa on erilaisia kyselyitä ja selvityksiä. Viime vuonna tehdyn e-kurssikirjakyselyn avulla selvitettiin e-kirjojen osuutta kurssikirjoista. Kysely toistetaan tänä vuonna, jolloin voidaan seurata e-kurssikirjojen määrissä tapahtuneita muutoksia. Tänä vuonna selvitetään myös mm. Oulun ja Itä-Suomen yliopistokirjastojen kokeileman kaukopalvelun clearing-laskutuksen soveltuvuutta laajemmin muillekin kirjastoille.

Tulevaan valmistautumista

Ajankohtainen asia tänä vuonna on uuden kirjastojärjestelmäkokonaisuuden muuttunut tilanne, kun Kansalliskirjasto ei saanut OKM:ltä hankkeen etenemiseen kaavailtuja määrärahoja. SYN:n piirissä on perustettu FUM-työryhmä (Finna-UKJ-Melinda), joka valmistelee asiaan liittyen yliopistokirjastojen tietojärjestelmästrategiapäivän. Tilanteen hahmottaminen edellyttää yliopistokirjastoilta selkeää visiota tulevaisuudesta, mm. mitkä ovat asiakkaiden tarpeet, mitä tietojärjestelmien vaihtoehtoja on, minkälaista yhteistyötä tarvitaan kirjastojen kesken.

SYN on myös tiiviisti mukana kirjastojen yhteistyössä Finna-käyttöliittymän kehittämisessä ja Melinda-verkostossa. Viime vuonna perustettu Elsevier-työryhmä aloittaa valmistelut vuonna 2016 tuleviin Elsevier-neuvotteluihin.

Tärkeänä toiminnan painopistealueena on SYN:n tiedepoliittisen roolin vahvistaminen. Tähän liittyen järjestetään mm. verkostotapaaminen OKM:n kanssa keväällä. Ohjelmassa on myös seuraavan hallitusohjelman valmisteluun vaikuttaminen.

Tähän on koottuna vain joitakin kohtia tulevasta toiminnasta. Koko toimintasuunnitelma on luettavissa SYN:n verkkosivuilta. Toiminta pohjautuu SYN:n strategiaan (2013-2017).

Paula Kangasniemi, yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto

Kirjastoarkkitehtuurin uudet suunnat – Designing the Future Library -seminaari Helsingin IFLAn yhteydessä

Helsingin kaupunginkirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyönä 13.8.2012 kirjastoarkkitehtuuriseminaarin Designing the Future Library osana IFLA-konferenssin ohjelmaa. Kirjastoalan 78. kansainvälinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä elokuun 11.-17. päivänä teemalla Libraries Now! – Inspiring, Surprising, Empowering. Kutsuvierasseminaari oli englanninkielinen ja sen vetäjänä toimi Helsingin yliopiston ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Osanottajia oli n. 160 henkeä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Uusi keskuskirjasto Helsinkiin vuonna 2017

Helsingin kaupungin kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson kuvasi puheenvuorossaan lähtökohtia, joihin Helsingin uuden keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailu on pohjautunut. Keskustakirjasto avataan vuonna 2017.  Se tullaan rakentamaan kaupungin sydämeen, Töölönlahden rannalle ja sitä tulee käyttämään päivittäin n. 5000 kaupunkilaista. Heidän kirjastoon liittyviä unelmiaan on kerätty Keskustakirjasto 2017 -sivustolle, josta löytyy myös paljon muuta tietoa arkkitehtikilpailusta ja kirjastosuunnittelusta.

Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto Kaisa-talossa avattiin 3.9.

Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kaisa Sinikaran esitykseen sisältyi mm. Helsingin yliopiston kirjastotoimen 15 vuotta kestäneen kehitysvaiheen kuvaus, jonka kuluessa n. 160:stä monen kokoisesta kirjastotoimipisteestä kehitettiin yhtenäinen vuoden 2010 alussa syntynyt yliopiston erillislaitos, Helsingin yliopiston kirjasto.

Pitkän kehitysvaiheen päätteeksi Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet käyttäytymistieteellistä Minervaa lukuun ottamatta pääsivät kesällä 2012 saman katon alle Kaisa-talon kirjastotilaan, joka nimettiin Helsingin yliopiston pääkirjastoksi. Kaisa-talo on näyttävä osa Helsingin yliopiston WDC 2012 -vuoden teemoja ja hankkeita.

Näyttävät kierreportaat vievät kerroksesta toiseen uudessa Kaisa-talossa sijaitsevassa Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Kuva: Veikko Somerpuro.

Arkkitehti Matti Huhtamies Kaisa-talon suunnitelleesta Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy:stä aloitti esityksensä otteella Kaisa-talon rakentamisesta kertovasta elokuvasta. Hän jatkoi kertomalla, mistä Kaisa-talossa on kyse. Miksi rakennus on sellainen kuin se on? Suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. talon sijainti, ympäristö, rakennuksen merkittävyys, tilojen hahmottuminen sisältä käsin ja tarve erityyppisten tilojen vyöhykkeisiin.

Kansalliskirjaston uudistushanke

Seminaarin Porthania I:ssä pidetyn osuuden päätteeksi arkkitehti Pauno Narjus kertoi Kansalliskirjaston päärakennuksen uudistushankkeesta. Sen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Esityksestä sai hyvän kuvan siitä, miten vaativaa on saattaa vanhaa, suojeltua arvorakennusta mm. nykyajan teknologian edellyttämään kuntoon.

Seminaarin osallistujat saivat Narjuksen esittelemistä pohjapiirroksista havainnollisen käsityksen Kansalliskirjasto-rakennuksen alkuperäisistä tiloista ja niihin kohdistuneista uudistus- ja laajennustoimista, joita on toteutettu läpi vuosikymmenten.

Kaksi tuntia kestäneen seminaarin jälkeen osallistujat johdatettiin yhdyskäytävää myöten Porthanian ja Aleksandrian aulan kautta Kaisa-taloon tutustumaan Helsingin yliopiston pääkirjastoon, jonka ovet avattiin yleisölle yliopiston avajaispäivänä 3.9. klo 9.

Helsingin yliopiston opiskelijat pääsevät opiskelemaan värikkäillä sohvilla uudessa pääkirjastossa. Kuva: Veikko Somerpuro.

Lisää kuvia seminaarista Helsingin yliopiston pääkirjaston Facebook-sivulla.

Teksti:
Päivi Lammi, suunnittelija ja
Eeva-Liisa Viitala, tiedottaja
Helsingin yliopiston kirjasto

 

On the Road to Information Literacy – a satellite meeting of IFLA 2012 at Tampere University

Library professionals as gate openers

Tampere University Library hosted a two-day satellite event at IFLA 2012 “The road to Information Literacy – Librarians as Facilitators of Learning”, with over 130 library professionals from around the world attending. Many of the visitors continued to the main IFLA conference in Helsinki, but a number of them just came to the preconference in Tampere to hear about the important issues in IL education.

The Head of Communications of Tampere University, Katja Kannonlahti opened the satellite conference by saying: ”University staff and students need your help as information professionals. You are not the gatekeepers, but the gate openers. There is nothing without information.” The role of the university library and librarians in the academic society is acknowledged and well appreciated in Finland. At the University of Tampere, the theme of the satellite is very topical, because brand new study programs are being launched this autumn with IL education in the curriculum for all students across the disciplines, and the students are equally offered IL sessions during different phases of their studies.

The satellite introduced two distinguished key note speakers, Kirsti Lonka and Carol Kuhlthau.

The university students grow into reflective professionals

Kirsti Lonka, a professor and vice dean of the Faculty of Behavioural Sciences at the University of Helsinki, Finland, talked on the topic of “Engaging Learning Environments for the Future”. She emphasized the importance of learning technology as a tool for working, not just for entertainment. The students are already familiar with the latest technology, which should be taken into account and utilized, when developing academic working habits and teaching practices.

Professor Kirsti Lonka having her presentation.

University teachers should stimulate the students’ own thinking processes.  In her presentation, she analysed the concept of interest. In fostering the learning process and reflective thinking, she said that maintaining interest is a key element: the students who experience more interest also perform better. Furthermore, even mass education can be engaging and promote a feeling of flow.  As the students grow into reflective professionals, they deal with academic emotions, which was an interesting concept in her presentation. She also pointed out the importance of developing and supporting collectively cultivated learning practices, not just an individual learning process. In her opinion, learning takes place in multiple spaces: whether those be the physical, virtual, social, mobile and mental spaces of learning.  Designing learning spaces is an important part of designing education, with the new Kaisa House at Helsinki University as her intriguing example.

 The Information seeking process involves feelings

Carol Kuhlthau, professor emerita of library and information science at Rutgers University, United States, gave an interesting key note speech on the second day of the seminar under the title “Librarians facilitating learning through guided Inquiry”.  Carol Kuhlthau, perhaps one of the most well-known researchers on the information seeking process has been affected by constructivist theories of learning, authoring and co-authoring the well-known books Seeking Meaning (2004), Guided Inquiry (2007), and Guided Inquiry Design (2012).  She wanted to emphasize the role of value-added librarians. She said that librarians are increasingly more needed in the dynamic and cluttered information surroundings, and that it is a common misunderstanding that the library is not needed anymore.

Professor emeritus Carol Kuhlthau discussing with conference participants after her presentation.

Professor Kuhlthau said: “Students have feelings, they are thinking and they are doing!” As information literacy instructors, we should understand this tripartite learning process.  I think we can conclude that in IL education we should support the students in the cognitive level, as academic thinkers, we should reassure their confidence in using academic information resources as well as give them practical hands-on exercises and teach them to actively use these skills which are crucial for them in succeeding in their academic studies as well as addressing real working life problems.

Furthermore, she defined the “library as an inquiry lab for information literacy”. Information workers are in her opinion an important asset to the community. Interesting similarities could be seen in Lonka’s and Kuhlthau’s presentations although they are coming from two academic disciplines. Both see that the idea of interest and feeling are important when it comes to learning, and that the teaching librarian plays an important role in supporting the student in the academic research and study process, stimulating and facilitating that process.

How to teach Information literacy – a variety of ideas

Conference book.

The satellite was sponsored by the Continuing Professional Development & Workplace Learning and Information literacy sections of IFLA, which two main themes were well represented in the program.  During the two-day conference, we heard interesting presentations about IL education and professional development from a variety of inspiring angles.  Some of the presenters also published their articles in the Conference book. The book offers a chance to look at interesting articles from the professional development perspective as well as take a look at effective information literacy interventions done in different parts of the world.

Sharon Favaro from Seton Hall University, USA, talked about first-year students, the role of technology in reshaping research experiences, and using the students’ prior knowledge skills, such as social media skills, to open the door to learning something new. From University of Illinois at Urbana-Champaign came Lisa Janicke Hinchliffe whose two presentations gave important and theoretically grounded yet practical advice in designing and assessing high-quality information literacy instruction, and supporting one’s professional growth.

Juanita Jara de Súmar from McGill University, Canada, in her case study pointed out the importance of succession planning in developing IL education. With the aging of the work force, it seems to be crucial for any organization to share best practices among the workers across the generations. Organizations, such as libraries, should be prepared to do some succession planning to retain the institutional knowledge, she said.

Eystein Gullbekk and Tove Rullestad from University libraries in Oslo and Bergen, Norway, gave a presentation about Library staff and PhD Students as partners in research and learning, with their case of developing web-based IL education modules. It seems that the topic is very topical for many university libraries, because that session was full of librarians interested in hearing about IL education for researchers.

Editor Eileen Breen, whose topic was “IL in the professional literature”, in her case study of a professional library journal had explored which topics where covered in that journal over the years. She identified that there is a gap in literature on the topic of Human resource development for teaching and teaching management. She encouraged information professionals in the audience to share and write about their professional experiences in that area.

 Information workers find inspiration in benchmarking

Networking with colleagues.

The satellite conference also offered inspiring surroundings for global networking with other library professionals during the discussions over workshops, group work tasks, poster sessions, coffee breaks and conference dinner. The sun was also shining on the second day of the conference, which was a welcomed surprise to the satellite organizers, after having had such a rainy summer in Finland.

Janika Asplund
Information specialist, Tampere University Library
Secretary for Cooperation for The  Council for Finnish University Libraries 1.2.-31.10.2011
(Kuvat: Outi Viitasalo)

“News media in the digital age”-konferenssi kutsuu pohtimaan digitaalisen vallankumouksen vaikutusta mediaan [IFLA 2012 pre-conference]

Konferenssissa “THE ELECTRONIC RE-EVOLUTION – News Media in the Digital Age”
pohditaan digitaalisen vallankumouksen vaikutusta uutismediaan. Esityksissä
pureudutaan digitaaliseen yhteiskunnan mukanaan tuomiin muutoksiin. Tule
kuulemaan, mitä ovat uudet digitaaliset palvelut ja tuotteet! Myös
tekijänoikeuskysymyksiä pohditaan.

Kuva: Jesse Haaja

Mikkelin konferenssi on maailman suurimman kirjastojärjestön konferenssin
ennakkotapahtuma ja järjestetään elokuun 7. – 9. päivä.  – Mikkelissä
pyritään avartamaan ymmärtämystä kirjastojen, mediamaailman ja digitaalisten aineistojen käyttäjien kesken sekä saamaan vastauksia ja uusia ideoita
yhteistyöhön ja toimintaan. Tavoitteena on laajentaa ja helpottaa tiedon
saantia yhteiskunnassa, Digitointi- ja konservointikeskuksen johtaja Majlis
Bremer-Laamanen sanoo.

Konferenssissa esitelmöivät alan parhaat asiantuntijat yhdeksästä maasta ja tarjolla on uusinta alan tietoa mm. USAsta, Singaporesta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Viestinnän keskusliiton projektijohtaja Kristiina Markkula avaa tapahtuman valottamalla, mihin sanomalehtien käyttö ja palvelut ovat menossa. Siirtyminen elektroniseen maailmaan ja sitä myötä tulevaisuuden näkymät askarruttavat eri maissa. Singaporen kansalliskirjasto on yhteistyön edelläkävijä sanomalehtien kustantajien kanssa. Tämä kehittyvä yhteistyö, yhteisöllisyys sekä käyttäjänäkökulma ovat konferenssin pääteemoja.

Konferenssin järjestää IFLAn sanomalehtijaosto yhteistyössä Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksen sekä muiden IFLAn jaostojen kanssa. Järjestelyissä ovat mukana myös Miktech Oy sekä Mikkelin yliopistokeskus.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen

Sirpa Taskinen, viestintäsuunnittelija
Mikkelin yliopistokeskus

Turussa keskustellaan elokuussa kirjaston vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta

IFLA lähestyy ja me itse kukin mietimme osallistumistamme.Varsinaisen konferenssin lisäksi eri puolilla Suomea ja Baltian maissa järjestetään yhteensä 20 satelliittikonferenssia. Yliopistokirjastot osallistuvat aktiivisesti myös IFLA satelliittien järjestämiseen Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Helsingissä.

Turun yliopistossa järjestetään kolmen IFLAn jaoston (Management and Marketing; Research Libraries, Statistics) ja Turun yliopiston kirjaston yhteistyönä toteutettava satelliittikonferenssi 8.-9.8. 2012. Keskiviikko 8.8. on kirjastovierailuja ja yhteinen iltajuhla Muumimaassa. Varsinainen seminaaripäivä on torstaina 9.8.12.

Konferenssi on osoitettu erityisesti kirjastojen johdolle ja sen aihe on varsin ajankohtainen: Library’s Efficiency, Impact and Outcomes – Statistical Evaluation and Other Methods as Tools for Management and Decision-making. Konferenssissa on yhteisen osion lisäksi seminaarit sekä yleisille että tieteellisille kirjastoille.

Olisi hienoa nähdä Suomen kirjastojohtajia myös tässä seminaarissa, sillä kirjastojen toimintaympäristön radikaalit muutokset asettavat yhä uusia haasteita kirjastojen johtamiselle, eikä perinteinen tilastotiedon keruu kirjaston toiminnasta raportoitaessa enää riitä. Nykyajan talouspoliittisessa ilmastossa myös kirjaston on kyettävä osoittamaan arvonsa. Tämä koskee yhtä hyvin yleisiä kuin tieteellisiä kirjastoja. Perinteisen kvantitatiivisen tiedon (tilastot) rinnalle tarvitaan myös laadullista eli kvalitatiivista tietoa ja eri lähteistä kerättyä tietoa yhdistämällä löydetään uusia välineitä todistaa kirjaston arvo ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus taisteltaessa niukkenevista resursseista ja pyrittäessä vastaamaan kirjaston käyttäjien muuttuviin tarpeisiin.

Markku Laitinen
suunnittelija, Helsingin yliopiston kirjasto

Ajankohtaista IFLA-järjestelyistä

Suomi pääsee tänä vuonna kansainvälisen kirjastomaailman valokeilaan. Olemme 11. – 17.8. järjestettävän IFLA:n 78. kongressin  isäntämaa. Helsingin messukeskuksessa kokoontuu elokuussa kolmisen tuhatta kirjastoammattilaista. Luvassa on keskustelua, päätöksentekoa, luentoja, postereita, messuja, juhlimista, edustamista ja verkostoitumista.

Vaikka kongressi sisältöineen on toki pääasia, Suomi ja suomalaisen kirjastomaailman saavutukset ovat yksi kongressivieraiden kiinnostuksenkohteista. Vieraat hakevat elämyksiä sekä uusia ajatuksia ja ideoita, joita ehkä voi soveltaa kotonakin. He ovat kiinnostuneita mm. teknologiainnovaatioista ja kirjastoarkkitehtuurista, uudenlaisista palveluratkaisuista, eri kirjastosektoreista sekä suomalaisen kirjastojärjestelmän kokonaisuudesta.

Kongressin lisäksi järjestetään runsaasti satelliittikonferensseja, meillä ja lähialueilla (mm. Virossa, Puolassa ja Liettuassa). Satelliittikonferenssien ajankohta on ennen tai jälkeen varsinaisen kongressin. Omat kokemukseni satelliittikonferenssien sisällöllisestä annista ovat olleet erittäin myönteisiä. Meillä suomalaisilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua useisiin kansainvälisiin kirjastoalan tilaisuuksiin runsaan kahden elokuisen viikon aikana!

Viimeisenä konferenssipäivänä ovat luvassa kirjastovierailut, jotka suuntautuvat paitsi pääkaupunkiseudun kirjastoihin, myös muualle Suomeen  ja Suomen lähialueille. Myös kirjastovierailujen valmistelu on jo aloitettu.

Kongressin suunnittelussa ja järjestelyssä kotimainen osapuoli, Kansallinen komitea (National Committee, NC), tekee kiinteää yhteistyötä IFLA:n ja kansainvälisen K.I.T. Group -konferenssitoimiston kanssa. Komitea on koottu laajasti koko suomalaisen kirjastokentän edustajista; NC:n työhön osallistuu myös opetus- ja kulttuuriministeriö, jonka tuki on mahdollistanut kongressin järjestämisen.  Komitean puheenjohtajana toimii Maija Berndtson, varapuheenjohtajia ovat Sinikka Sipilä ja allekirjoittanut. Komitealla on kokouksia noin kerran kuukaudessa; väliaikoina kokoontuvat komitean asettamat työryhmät ja komitean työvaliokunta. Työtahti on jo selvästi kiihtynyt ja kiihtynee edelleen sitä mukaa, kun kongressiajankohta lähestyy.

Kansallisen komitean ohella suomalaiset ovat mukana mm. satelliittikonferenssien järjestelyissä, kongressin ja konferenssien ohjelmaa valmistelevissa IFLAn sektioissa, kirjastoesittelyissä sekä kongressin toiminnan mahdollistavina vapaaehtoistyöntekijöinä. IFLA:n päätöksentekoelimissä toimii näkyvällä paikalla Sinikka Sipilä, IFLA:n hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja ja tuleva puheenjohtaja.

Muutakin puuhaa meille on tarjolla. Esitelmä- ja posteriehdotuksia varmaankin valmistellaan kirjastoissa ympäri Suomea; esitelmäkutsujen deadlinet lähenevät kovaa vauhtia, posteriehdotusten määräpäivä on 9.3.

IFLA on mahdollisuus meille esitellä työtämme ja ideoitamme; kaikkea sitä Suomessa ja suomalaisissa kirjastoissa, josta olemme oikeutetusti ylpeitä. Kansainvälisen näkyvyyden ja ammattiosaamisen lisääntymisen ohella tästä IFLA-touhusta on meille muutakin, ehkä vähän vähemmän ilmeistä, hyötyä. Uskon, että tiiviin yhteistyön myötä kirjastojen väliset sektorirajat madaltuvat. Yhteishengen ja keskinäisarvostuksen lisääntyminen kasvattaa ehkä myös kirjastoalan professionaalista voimaa, mikä näinä ankeina aikoina ei ole ollenkaan huono asia.

Kimmo Tuominen
johtaja, Jyväskylän yliopiston kirjasto