Mindsetin muutos informaatiolukutaidon opetuksessa

Informaatiolukutaitoa (IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.  

Tekniikan kehittymisen myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää omatoimista kirjallisuuden etsintää.  Käytännön ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään. Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien ja informaatikkojen osaamisaluetta.

Mielestäni tiedon löytäminen tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”. Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa, kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset, oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).

Informaatikkomindsetin taidot ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on  erityisesti tiedon tuottamisprosessin kokonaisvaltainen ymmärtäminen.

Insinööritieteiden näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.

Monet kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin, joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat resurssit niukkenevat?

Kuva: Jonna Toukonen

Omassa organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia. Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.

Riittääkö lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani (Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen tiedonhaun tuloksia.

Väitöstutkimuksessa tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa, jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin ymmärrettävää.

Sokkotutkimuksessa tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.

Toisessa tutkimuksen osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta, lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin, että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien (ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän opiskelijoiden suorituksissa.

Kun konetekniikan ja kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia, IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien tunnistamisessa.

Tutkimuksen perusteella voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.

IL-opettajan mindset kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova asiantuntija.

Lähteitä

ACRL, 2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.

ACRL, 2000-last update, Information Literacy Competency Standards for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.

ASIIN, 2011-last update, SUBJECT-SPECIFIC CRITERIA Relating to the accreditation of Bachelor’s and Master’s degree programmes in mechanical engineering, process engineering and chemical engineering [Homepage of ASIIN], [Online] [May 10, 2017]. Available: https://www.asiin.de/en/quality-management/accreditation-degree-programmes/quality-criteria.html?file=files/content/kriterien/ASIIN_TC_01_Mechanical_Engineering_Process_Engineering_2011-12-09.pdf.

BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.

O’HERN, C.S., June 27, 2012-last update, Undergraduate Study [Homepage of Yale School of Engineering & Applied Science], [Online] [May 21, 2017]. Available: http://seas.yale.edu/departments/mechanical-engineering-and-materials-science/undergraduate-study.

TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.

Teksti: Marja Talikka


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

FUNin oppimisen tuki -tapaaminen 14.8.2018

Tervetuloa FUNin oppimisen tuki -tapaamiseen tiistaina 14.8.2018 Peda-forum –päivien yhteydessä Turussa!

Ohjelmassa on kaksi teemaa: palaute ja yhteistyö. Palautteen merkityksestä työelämässä puhuu työterveyspsykologi Juha Puukko Mehiläisestä ja palautteesta opiskelijan näkökulmasta Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Inari Harjuniemi. Kahvitauon jälkeen Elise Johansson Turun yliopiston kirjastosta esittelee lyhyesti BMF ry. -toimintaa ja sen jälkeen mietimme, miten yliopistokirjastot voisivat tehdä yhteistyötä.

 

Ohjelma

13:00–13:15     Tervetuloa tapaamiseen, Leena Järveläinen, Turun yliopiston kirjasto

13:15–13:45     Palautteen merkityksestä työelämässä, Juha Puukko, työterveyspsykologi, Mehiläinen

13:45–14:00     Keskustelua

14:00–14:30     Palaute opiskelijan näkökulmasta, Inari Harjuniemi, Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja

14:30–14:45     Keskustelua

14:45–15:15     Kahvit Calonian aulassa

15:15–15.30     Case verkostoyhteistyö: Bibliothecarii Medicinae Fenniae BMF ry. -esittely, Elise Johansson, Turun yliopiston kirjasto

15:15–16:00     Pienryhmätyöskentelyä – Minkälaista yhteistyötä jatkossa yliopistokirjastoissa?

 

Verkostotapaaminen pidetään Calonia-rakennuksen tilassa 1006.

 

Kahvitarjoilun vuoksi ilmoittautumiset etukäteen Leena Järveläiselle (leena.jarvelainen@utu.fi) ja Katja Haloselle (katja.halonen@utu.fi).

 

Peda-forum -päivät: https://pedaforum2018.fi/ohjelma
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

PedaForumia Vaasassa

Strömsön alueelta löytyi monia hauskoja yksityiskohtia. Ovatkohan nämä Suomi100-linnunpönttöjä? Kuva: Marja Talikka

Strömsön alueelta löytyi monia hauskoja yksityiskohtia. Ovatkohan nämä Suomi100-linnunpönttöjä?

Ennen syksyn 2017 PedaForumia monikaan osallistujista ei tiennyt – ainakaan kovin tarkasti –  missä paljon puhuttu Strömsö on. Se ja moni muukin asia selvisi Vaasassa vietettyjen päivien aikana. Vuosittaiset PedaForum-päivät ovat meille opetustyöläisille tankkauspaikka, jossa opitaan uutta toisiltamme, verkostoidutaan ja ammennetaan intoa ja voimia tulevaa lukuvuotta varten.

Verkostoitumista ennen Strömsötä

Varsinaisten päivien yhteyteen on syntynyt myös vuosittaisia verkostotapaamisia. Näin yhdellä matkustamisella saadaan järjestettyä monta hyvää kohtaamista. Tänä vuonna kaksi opiskelijoiden opintojen tukemiseen keskittyvää ryhmää yhdisti tapaamisensa PedaForumin aattona. Teknillisten yliopistokirjastojen informaatiolukutaitoryhmä eli TYKKI-ryhmä ja SYN:n Oppimisen tuen verkosto kokoontuivat ensin yhdessä kuulemaan ja keskustelemaan aina yhtä ajankohtaisesta informaatiolukutaidon opettamisesta ja jatkoi sitten omissa ryhmissään omien aiheidensa parissa.

Yhteisessä osassa kuultiin Kai Halttusen esitys ”Tiedonhankinnan ohjaajasta oppimisprosessin ohjaajaksi 90 minuutissa – ihme, uhka vai mahdollisuus?”. Nuoren opiskelijan ymmärrys tiedonhaun prosessista on aluksi epämääräinen möykky, johon hän kaipaa ohjausta. Tähän epämääräisyyteen voidaan sopivilla opiskelijaa aktivoivilla menetelmillä tuoda ryhtiä ja järjestystä ja auttaa häntä näin eteenpäin.

Oppimisen tuen verkoston omassa osuudessa keskityttiin pohtimaan avoimen tieteen olemusta Katri Rintamäen alustuksen pohjalta. Avoin julkaiseminen ja avoimet tutkimusaineistot helpottavat tiedonhankintaa, mutta toisaalta haastavat lisäämään omaa osaamista ja kriittisyyttä niin julkaisujen kuin aineistojenkin käytössä.

TYKKI-ryhmä on kokoontunut vuosittain eri yliopistokirjastojen kutsumana. Vaasan tapaaminen oli jo viides laatuaan. Keskustelua ja kuulumisten vaihtoa sisältävät tapaamiset ovat aina hyvin vapaamuotoisia. Tällä kerralla teemoina olivat fuksiopastuksen tilanne ja kehittäminen sekä LibGuidesien hyödyntäminen. On virkistävää pohtia yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmiin, jotka ehkä hieman eri variaatioina koskettavat kaikkia. Aina löytyy myös uusia näkökulmia, joita voi hyödyntää omassa organisaatiossa.

Iltaohjelman kohde oli Strömsö, jossa oli jo mukana muidenkin verkostojen jäseniä. Oli antoisaa nauttia kauniista ympäristöstä, hyvästä ruoasta ja mukavasta seurasta.

Strömsön jälkeen: Korkeakouluopetuksen kehittäminen digitalisaation murroksessa

PedaForum-päivät 2018 rakentuivat viiden alateeman ympärille: digitaalisaatio korkeakouluopetuksessa, opetuksen tutkimuksellinen kehittäminen, opiskelijoiden ohjaaminen, oppimisympäristöt ja työelämän ja opintojen välinen yhteistyö.

Kaikki nämä teemat olivat hyvin sopivia meille, jotka toimimme IL-opetuksen parissa tieteellisissä kirjastoissa.

Monissa esittelyissä ja työpajoissa kävi ilmi, että opetuksen kehittämistä pidetään hyvin tärkeänä ja aktiivista kehittämisyhteistyötä tehdään tässä asiassa korkeakoulujen, tiedekuntien ja ainerajojen yli.

Tieteellisten kirjastojen opetuksen kehittämisen yhteistyö on jo monen vuoden ajan toiminut hyvin, joten jatkossa meille avautuu varmasti uusia mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä eri aineiden välillä sekä parantaa opettajien ja opiskelijoiden tiedonhallintaa.

Myös korkeakoulujen henkilöstön pedagogisen ja digitaalisen opetus- ja ohjausosaamisen vahvistamisen osalta mainittiin informaatiolukutaito useita kertoja PedaForumin aikana. Monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat esimerkiksi mukana suunnittelemassa opettajille suunnattua 60 opintopisteen kokonaisuutta nimellä Higher Education Learning Lab. Tähän kokonaisuuteen sisältyy 5 opintopisteen informaatiolukutaito-osa.

PedaForum tarjosi myös kekseliäitä digipedagogisia ratkaisuja pelien, digitaalisen aineiston ja oppimisympäristöjen muodossa, kuten siisti räätälöity Moodle ja uusia Flipped learning ja Blended learning -ideoita. Konferenssissa esiteltiin myös monta tulevaisuuden näkymää siitä, mihin digitalisaatio on meitä opettajia viemässä.

Kuten aina, PedaForum oli tälläkin kertaa huipputilaisuus, jossa opettajana pystyi valikoimaan kiinnostavia vaihtoehtoisia esityksiä lukuisista pedagogisen kehittämisen osa-alueista.

Teksti: Marja Talikka & Heidi Troberg, SYNin Oppimisen tuen verkosto
Kuva: Marja Talikka
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tutkimuksen tuen verkoston järjestämän Competence Wednesdays -webinaarisarjan seuraava webinaari järjestetään 17.5.2017 klo 10-11.30

Webinaarissa esitellään kolme näkökulmaa digitaaliseen humanismiin.

Helsingin yliopiston professori Mikko Tolosen aiheita ovat HELDIG – Helsinki Centre for Digital Humanities ja digitaalisten ihmistieteiden tutkimus. Tämän jälkeen informaatikko Maija Paavolainen Helsingin yliopiston kirjastosta puhuu otsikolla digitaaliset kulttuuriperintöaineistot ja opiskelijat. Tietoasiantuntija Marika Sarvilahden aiheena on Visual Resources Centre – digitaalisen kulttuuriaineiston käytön ohjaus Aalto-yliopiston Oppimiskeskuksessa.

Webinaari nauhoitetaan ja on katsottavissa myös jälkikäteen. Lisätietoja webinaarista: Competence Wednesdays
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Oppimisen tuen verkoston toiminta käynnistymässä syksyllä

Keväällä 2015 neuvosto päätti oppimisen tuen verkoston perustamisesta. Samalla päätettiin lakkauttaa pitkään toiminut IL-verkosto. Perusteluna on, että vaikka informaatiolukutaidon opetus on edelleenkin keskeinen palvelu, opetus on vakiintunutta, ja siten on aika hakea informaatiolukutaitoa laajempaa näkökulmaa verkostolle. Oppimisen tuen verkosto kokoaa kirjastoista voimia, joiden kiinnostuksen kohteena on laajemmin tukea oppimista ja opiskelijan pyrkimyksiä edetä kohti tavoitteitaan.

Miten kirjasto on mukana tukemassa 55 op:n saavuttamista, on yksi konkreettinen kysymys, johon yhteistyössä etsitään vastauksia. Miten tuetaan opiskelijaa oppimisessa ja toisaalta, miten tuetaan opettajaa, jotta hän omalta osaltaan voi tukea oppimista?

Yhdyshenkilöverkosto perustetaan ennen lokakuuta ja työ käynnistyy syksyllä 2015 verkoston työpajapäivällä Lappeenrannassa.

Oppimisen tuen verkostoa koordinoi Lappeenrannan tiedekirjastosta informaatikko Marja Talikka (marja.talikka(at)lut.fi) ja vetäjänä toimii kirjastonjohtaja Ulla Ohvo (ulla.ohvo(at)lut.fi).
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin