Suomalaiset korkeakoulut ja niiden kirjastot integroituivat eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen hyvin konkreettisesti, kun Suomessakin aloitettiin korkeakoulujen ulkoiset auditoinnit vuonna 2005. Suomalaiseen malliin on kuulunut se, että kukin korkeakoulu on voinut rakentaa laatujärjestelmänsä itse, ja Korkeakoulujen Arviointineuvosto (KKA) arvioinnissaan arvioi tuon laatujärjestelmän toimivuuden. Ensimmäinen arviointikierros on nyt loppumassa – kaikki suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut on kohta auditoitu vähintään kerran.
Kirjastojen laatutyö
Yliopistokirjastojen neuvosto valmistautui hyvin auditointien alkamiseen korkeakouluissa. Neuvosto perusti Laatu ja vaikuttavuus -hankkeen ja sai sille KKA:n rahoituksen. Hankkeen tavoitteena oli helpottaa laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kytkemistä osaksi yliopistokirjastojen johtamista sekä kehittää kirjastojen vaikuttavuuden osoittamista. Hanke toimi vuosina 2005 – 2008, jona aikana se järjesti useita seminaareja ja koulutusta yliopistokirjastojen laatujärjestelmien kehittäjille.
Konkreettisina tuotteita oli yliopistokirjastojen keskeisten prosessien kuvaukset, joiden avulla pyrittiin yhdenmukaistamaan kirjastojen laatujärjestelmien laatimista. Hanke toimi tiiviissä yhteistyössä ammattikorkeakoulukirjastojen ja Suomen tieteellisen kirjastoseuran kanssa. Tästä lopputuloksena oli yhteinen julkaisu AMKIT-konsortion, Suomen tieteellisen kirjastoseuran ja neuvoston kesken: Laatu ratkaisee – laatutyön opas korkeakouluille.
Tämä työ on selkeästi tuottanut tulosta. Kun lukee korkeakoulujen auditointiraportteja, niin huomaa, että kirjastoissa on kautta linjan hyvin kehittyneet laadunhallintajärjestelmät. Jopa niin, että joidenkin ensimmäisellä kerralla auditointia läpäisemättömien korkeakoulujen kirjastot saavat osaltaan hyvän maininnan tekemästään laatutyöstä.
Korkeakoulujen laatujärjestelmien arviointi uudistuu Suomessa
KKA on uusinut auditointikriteereitään alkamassa olevalle toiselle arviointikierrokselle. Näyttää siltä, että arvioinnin luonne ja kohde tulevat muuttumaan selkeästi. Ensinnäkin itsearviointi on saamassa keskeisemmän sijan. Sen lisäksi tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunhallinta tulee nousemaan tärkeämpään rooliin. Tässä on tapahtumassa selkeä yhdentyminen kansainväliseen arviointikulttuuriin, jossa keskeisenä on juuri korkeakoulujen antaman opetuksen laadukkuuden arviointi.
Laatukriteeristöä on myös tiivistetty. Selkeästi on haluttu korostaa kokonais- ja yliopistotason näkymää eli laatujärjestelmää työkaluna koko yliopiston johtamisessa ja perustehtävien toteuttamisessa.
Kirjastoille tämä tulee merkitsemään entistä enemmän sitä, että niiden tulee pystyä osoittamaan oman toimintansa merkitys yliopiston perustehtävissä, erityisesti tutkintoon johtavassa opetuksessa. Lisäksi valmiuksia oman toiminnan itsearviointiin ja raportointiin tulee kehittää edelleen. Kirjastot ovat valmiita jakamaan laatutyökokemuksiaan myös kansainvälisesti.
Jarmo Saarti
Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja
