Noin 20 ”informaatiovalmentajaa” eri puolilta Suomea kokoontui kirjastoalan järjestöjen Minerva-yhteistyöryhmän työpajaan ”Kirjastotyö. Nyt! Osaaminen näkyviin”. Siinä etsittiin keinoja kirjastotyön arvostuksen ja tunnettuuden lisäämiseksi. Suomessahan kirjastot kyllä tunnetaan ja niitä rakastetaan, mutta tuskin monikaan tietää, mitä kirjastotyön ammattilaiset tekevät työksensä.
Tilaisuuden avauskeskustelua johtivat järjestöviestinnän asiantuntija Noora Jokinen ja Akavan erityisalojen Jaakko Korpisaari. Heidän kolkko viestinsä kaikessa lyhykäisyydessään oli, että kaikki taantuma näkyy hyvin kirjastoissa sekä että meidän on itse huolehdittava, ettei kirjastojen elinvoima häviä. Tämän varmistamiseksi on uudenlaisen kirjastoimagon luominen välttämätöntä. Tätä ei kukaan muu tee puolestamme. Palkankorotuksiakaan on turha odottaa nykyisenkaltaisen ”lainastotäti”-imagon ja muinaisuudesta kumpuavan kirjastonimikkeistön pohjalta.
Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saarti piti alustuksen aiheesta ”Mitä minä osaan? Kirjastoalan osaaminen näkyväksi”. Puheessa nousi esiin vahvoja näkemyksiä. ”Jos pidät suusi kiinni, sinua ei ole olemassa!”, hän aloitti ja jatkoi muistuttamalla, ettei kirjasto ole enää itseisarvo, vaan kaikesta toiminnasta on pystyttävä esittämään selkeitä lukuja. Samaan hengenvetoon hän haikaili ajastaan edellä olevien johtajien perään todeten suomalaisen johtajuuden olevan kerrassaan jälkijättöistä. ”Jos me emme itse sanele kirjastotyötä, jotkut muut sen kyllä pian tekevät!” Saarti lisäksi vertasi nykyisenkaltaista kirjastotyötä varaston hoitamiseen, joka ei sisältönsä puolesta paljonkaan eroa vaikkapa Alepan kassanhoitajan päivittäisistä työtehtävistä. Hän näki lähitulevaisuuden menestyvät, ”jälkidigitaaliset” kirjastot tiedon välittäjinä ja niiden henkilökunnat erityisasiantuntijoina. ”Entä kuka on asiantuntija?”, Saarti kysyi ja vastasi itse saman tien: ”Asiantuntija on se, joka kutsutaan puhumaan.”
Loppuiltapäivä koostui työskentelystä eri teemoihin liittyvissä työpajoissa. Tällaisena aikana, jolloin kaikki mitä voi automatisoida, automatisoidaan, onkin jo viimeiset hetket kokoontua yhdessä pohtimaan näitä kirjastojen olemassaolon kohtalonkysymyksiä. Työpajaryhmät aikovat jatkaa työskentelyään vuoden vaihteeseen saakka. Toivoakseni silloin on jo odotettavissa jotain uudenlaista kumua kirjastoalalta.
Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus
