Kansainvälisistä verkostoista uusinta tietoa, yhteistyökumppaneita ja ideoita omaan työhön

copyright_icml_eahil_2017__ovaska_tuuleviSuomalaiset kirjastoammattilaiset ovat hyvin verkostoituneet kansallisesti. Kansallisten verkostojen lisäksi suomalaisia kirjastoammattilaisia toimii kansainvälisissä verkostoissa. Pienillä erikoisaloilla, kuten eläinlääketiede, kansainvälinen verkostoituminen voi olla ainoa tapa tavoittaa saman alan kollegoja. Omien verkostojen kehittäminen kansainväliseksi hyödyttää isommillakin aloilla työskenteleviä uusien virikkeiden, uusimman tiedon, innovaatioiden ja uusien yhteistyökumppaneiden muodossa.

Mainio esimerkki kansainvälisestä verkostoitumisesta ovat suomalaiset EAHIL:n jäsenet. Kysyimme heiltä, mitä kansainvälinen verkostoituminen on heille merkinnyt niin ammattiosaamisen kuin oman työpaikan kannalta.

European Association for Health Information and Libraries (EAHIL) on eurooppalainen lääke- ja terveysalojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys. EAHIL tukee ammatillista kehittymistä, tarjoaa mahdollisuuden yhteistyöhön sekä osaamisen ja kokemusten jakamiseen. EAHIL järjestää konferensseja, työpajoja, webinaareja ja keskustelumahdollisuuksia verkoston kesken sähköpostilistan ja Facebookin välityksellä. EAHIL julkaisee myös omaa lehteä Journal of EAHIL . Tavoitteena on parantaa terveysalan ammattilaisille ja tutkijoille tarjottavia kirjastopalveluja. Yhdistys on perustettu 1987. Lähes 1700 jäsentä ovat kotoisin 64 maasta.

EAHIL:lla on hallitus (Executive Board) ja valtuusto (Council) sekä puheenjohtaja (President).  Suomalaisten viralliset yhteydet EAHIL:n järjestetään BMF:n (Bibliothecarii Medicinae Fenniae ry) kautta. Kukin maa saa Counciliin tietyn määrän edustajia jäsenmääränsä mukaan. Suomesta Councilin jäseniä on ollut 2-3 kerrallaan.

Haastatteluumme vastasi sekä EAHIL:n aktiivisia toimijoita että rivijäseniä. Jäsenenä voi seurata yhdistyksen lehteä, EAHIL:n verkkosivuja ja keskustelupalstaa sekä osallistua yhdistyksen tapahtumiin. Tuulevi Ovaska toimii toista nelivuotiskauttaan EAHIL:n Boardin jäsenenä ja vastaa nyt yhdistyksen viestinnästä. Hän on toiminut myös mm. varapuheenjohtajana, Boardin varajäsenenä, Councilissa Suomen edustajana sekä Journal of EAHIL:n toimituskunnassa, johon tällä hetkellä kuuluu Suomesta Katri Larmo. Raisa Iivonen on toiminut EAHIL:n eläinlääketieteellisten kirjastojen ryhmän hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Jouni Leinonen on toiminut EAHIL:n Councilissa Suomen maaedustajana kaksi neljän vuoden kautta. Tiina Heino toimii Councilin jäsenenä ensimmäistä kauttaan. Muita tämänhetkisiä Councilin jäseniä ovat Elise Johansson ja Minna Liikala.

 

Moninaista hyötyä kansainvälisestä verkostoitumisesta

EAHIL_presentation_pic_Lehtiö_LeeniKansainvälinen verkostoituminen EAHIL:n kautta koettiin huipputärkeäksi ja siitä on ollut suurta hyötyä haastatelluille. EAHIL:n kautta on muodostunut kansainvälisiä kollegaverkostoja, joiden kautta on saanut kehittämisideoita ja tarvittaessa apua oman työn haasteisiin, päässyt osallistumaan yhteisiin hankkeisiin ja kirjoittamaan yhteisjulkaisuja kansainvälisten kollegoiden kanssa. Syntyneiden kontaktien avulla on ollut helppo järjestää työvierailuja ulkomaille ja saada kansainvälisiä puhujia kotimaisiin seminaareihin. Toimiminen EAHIL:ssa on vahvistanut ammatillista osaamista, verkostoitumistaitoja, kielitaitoa, esiintymistaitoja sekä taitoa laatia esityksiä ja postereita. Omat näköalat ovat laajentuneet ja syventyneet kuulemalla siitä, missä mennään kehityksessä maailmalla, ja toisaalta jakamalla suomalaisia innovaatioita.

Tuulevi Ovaska kertoo: ”Ihastuin kollegiaaliseen ja avoimeen EAHIL-henkeen heti ensimmäisessä EAHIL-konferenssissani vuonna 2002. Viisitoista vuotta myöhemmin minulla on laaja kansainvälinen kontaktiverkosto, jolta saan helposti tukea ja neuvoja mitä moninaisimpiin ammatillisiin asioihin. Olen saanut neuvoja, apua, vinkkejä ja tukea muun muassa systemaattisten kirjallisuuskatsausten hakustrategioihin, kirjaston kalustamiseen, esimiestyöhön ja jopa urakehitysvalintoihin. Monista kollegoista on tullut ystäviä.”

”Verkostoituminen on mahdollistanut osallistumisen erilaisiin webinaareihin, esimerkiksi nyt keväällä on ollut webinaareja muun muassa erilaisista kirjallisuuskatsaustyypeistä, joka oli todella hyödyllinen webinaari. Konferenssissa käyminen hyödytti sillä tavalla, että keskustelemalla muiden osallistujien kanssa kuulin heidän työstään ja tavoistaan tehdä asioita. Se oli hyvin mielenkiintoista ja valaisevaa, kun eri organisaatioissa tehdään hyvinkin toisistaan poikkeavia tehtäviä”, kertoo Leeni Lehtiö.

 

Kansainvälisesti verkostoitunut asiantuntija hyödyttää myös työpaikkaansa

quantum_library_halonen_katjaEAHIL:n tapahtumat ja tarjoama informaatio on ollut monella merkittävässä osassa kehittymisessä kirjastonhoitajasta/informaatikosta lääke- ja terveystieteiden tietoasiantuntijaksi sekä alan muutoksien seuraamisessa. Omille työpaikoille on tuotu paljon asioita, joista on kuultu/keskusteltu EAHILilaisten kanssa. Verkostoitumalla on päästy seuraamaan nousevia trendejä. Koulutuksista on saanut helposti omaan työskentelyyn uusia taitoja ja ratkaisumalleja. Aktiivinen verkostoituja kehittää omaa toimintaansa toisten kokemusten avulla.

Tiina Heinon mielestä kansainväliset verkostot ja kontaktit sekä benchmarking ehdottomasti palvelevat myös omaa työpaikkaa. Hän kertoo: ”Kollegiaalisuus yli valtakunnan rajojen on aivan huomattava lisävahvistus toimintaani omassa työpaikassani. Kynnys on matala sekä kysyä että vastata muiden kysymyksiin. Kansainvälinen verkostoituminen on erittäin tärkeää, se kasvattaa ammattitaitoa.”

”Olen pystynyt paitsi hyödyntämään jatkuvasti ja nopeasti kehittyvän alan uutta tietoa työssäni, kuten opetuksessa, ohjauksessa, tiedonhaussa ja viestinnässä, myös jakamaan oppimaani työyhteisössäni ja kehittämään kirjaston palveluita ja opetusta”, vahvistaa Tuulevi Ovaska.

Konferensseihin osallistuminen on ruokkinut omaa luovuutta ja synnyttänyt paikallisia innovaatioita. Konkreettisia ideoita omaan työhön tai työpaikkaan kansainvälisistä konferensseista ovat olleet mm. tilaideat, viestinnän kehittäminen, palveluiden kehittämismallit ja tuotteistamisideat (kuten opetuksen ja opastuksen palvelubuffet), uudet tietoaineistot ja tiedonhakumenetelmät sekä tiedonhaun opetuksen uudet menetelmät.

 

Suomen yliopistokirjastojen osaamista maailmalle

EAHIL_Lehtio_LeeniHaastatellut ovat pitäneet kansainvälisissä konferensseissa lukuisia suullisia esityksiä sekä posteriesityksiä. Aiheiden kirjossa havainnollistuu suomalaisten yliopistokirjastojen ja tietopalveluammatin kehittyminen vuosien saatossa. Esityksiä on pidetty mm. kaukopalvelukäytännöistä, laatutyöstä, osaamisen kehittämisestä ja muuttuvasta tietopalvelutyöstä. Informaatiolukutaidon opetukseen liittyen maailmalla on esitelty uusia opetusmenetelmiä, suomalaisia tiedonhankinnan ja -haun opetuspaketteja ja -kursseja, tiedonhakutapoja ja kokemuksia verkkokurssin opettamisesta. Haastatellut ovat pitäneet esityksiä myös bloggaamisesta, benchmarkkauksesta, uusista yhteisöllisistä työkaluista, kirjaston ja tiedekunnan henkilökunnan yhteistyöstä, palvelumarkkinoinnista ja kansainvälisestä yhteistyöstä projekteissa. Myös suomalaisia avoimen tieteen tukipalveluita on esitelty, kuten tutkimusdatapalveluiden pystyttäminen, uudet digitaaliset palvelut (esimerkiksi näkyvyyspalvelut) ja aineistonhallintasuunnitelmien laatimisen tuki.

Kysyimme myös missä asioissa suomalaiset yliopistokirjastot ovat onnistuneet kansainvälisesti katsoen. Ylpeitä saamme olla esimerkiksi kirjastoalan koulutuksesta, kansallisen tason yhteistyöstä, kansallisten tilastojen keräämisestä ja jakamisesta, informaatiolukutaidon opetuksesta, laatutyöstä, osaamisen kehittämisestä, eri ammattiryhmien tasa-arvoisuudesta, uusista innovaatioista ja ennakkoluulottomuudesta. Suomalaiset yliopistokirjastot haluavat kehittää toimintoja ja tiloja sekä ymmärtää asiakkaiden tarpeita. Niissä ymmärretään tieteellisen tiedon merkitys ja on panostettu paljon avoimeen tieteeseen ja tutkimuksen tuen palveluihin.

Komeiden oppimiskeskusten ammattilaiset voisivat haastateltujen mielestä tuoda enemmänkin esille saavutuksiamme kansainvälisillä areenoilla konferensseista blogeihin. Kansainvälinen verkostoituminen voi siis myös opettaa arvostamaan uudella tavalla omaa osaamista ja omassa kirjastossa kehitettyjä palveluita.

 

Terveiset blogin lukijoille

Kaikki haastatellut suosittelevat lämpimästi kansainvälistä verkostoitumista!

Tuulevi Ovaska: ”Ilman muuta suosittelen. Se rikastaa työelämää, auttaa ja patistaa kehittymään, helpottaa löytämään omia vahvuuksia ja kehittämään heikkouksia, antaa paljon mutta vaatii toki usein myös muuta kuin työaikaa.”

Jouni Leinonen: ”Suosittelen lämpimästi kansainvälistä, ja sen puoleen kansallistakin, verkostoitumista.”

Raisa Iivonen: ”Suosittelen ehdottomasti. Suomi on pieni maa.”

Leeni Lehtiö: ”Voin suositella kansainvälistä verkostoitumista jo lyhyen EAHIL-jäsenyyteni myötä. On hyödyllistä kuulla ja tutustua mitä muualla tehdään. Sillä tavalla pystyt seuraamaan myös omaa tekemistäsi, painitaanko samojen ongelmien parissa, pitäisikö ryhtyä kehittämään jotain uutta, mitä muuallakin jo tehdään ja olemmeko keksineet ratkaisun johonkin, mitä muualla pohditaan. Verkostoituminen on yksi hyödyllisimmistä tavoista seurata oman alan kehitystä.”

Liisa Salmi: ”Parasta on ollut omien näköalojen laajeneminen ja syventyminen ja sitä kautta suhteellisuudentajun ylläpitäminen laajemminkin kuin vain työssäni.”

Tiina Heino: ”Aivan ehdottomasti suosittelen! En usko, että olisin yhtä innostunut työstäni ja osaisin yhtä paljon ilman kansainvälistä kokemustani ja -verkostojani! Olen saanut myös elinikäisiä tärkeitä ystäviä kansainvälisistä kontakteistani. Olen ollut alallamme jo pitkään, ja tuon esille kansainvälisen työn tärkeyden aina nuorempien kollegojeni kanssa keskustellessa ja rohkaisen heitä siihen. On tärkeää toimia konnektoijana eikä vain pitää kontaktit itsellään.”

 

Teksti: Katja Halonen

Haastatteluvastaukset, joihin juttu pohjautuu: Tiina Heino, Raisa Iivonen, Leeni Lehtiö, Jouni Leinonen, Tuulevi Ovaska, Liisa Salmi

Kuvat: Tuulevi Ovaska, ICML+EAHIL2017, Leeni Lehtiö, Katja Halonen


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Competence Wednesdays -webinaarisarja jatkuu

Tutkimuksen tuen verkoston järjestämän Competence Wednesdays -webinaarisarjan seuraava webinaari järjestetään 26.4.2017 klo 14.00-15.30.

Webinaarin pääpuhujana on Carol Tenopir, jonka aiheena on Why Academics Read and How Libraries Contribute.  Webinaarissa Carol Tenopir kertoo tutkijoiden lukemiskäytäntöjä koskevista tutkimustuloksistaan. Carol Tenopirin esityksen jälkeen kuullaan kaksi kommenttipuheenvuoroa. Ensimmäisen kommenttipuheenvuoron pitää tietoasiantuntija, musiikkitieteen tohtorikoulutettava Mikko Ojanen Helsingin yliopistosta. Toinen kommenttipuheenvuoro kuullaan tutkijan näkökulmasta ja sen pitää taloustieteen professori Panu Kalmi Vaasan yliopistosta. Webinaari nauhoitetaan ja on katsottavissa myös jälkikäteen. Lisätietoja webinaarista: Competence Wednesdays.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Fail fast, get out of the library – ja muita suosituksia kirjastojen johtamiseen

Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa järjestettyyn, kirjastonjohtajille suunnattuun Liber Journées -ohjelmaan Pariisissa http://libereurope.eu/liber-journees-for-library-directors/. Ohjelman tarkoituksena oli koota kirjastonjohtajat yhteen pohtimaan johtamisen strategisia kysymyksiä ja nopeasti muuttuvan toimintaympäristön asettamia haasteita kirjastojen johtamiselle ja johtajille. Pohdintojen tueksi useat eri alojen asiantuntijat johdattelivat keskustelua pääteemoihin liittyvillä esityksillään.

Kolmen päivän ajan me eri maista tulleet kirjastonjohtajat keskustelimme omista johtamishaasteistamme. Aika nopeasti kävi selväksi, että strategista johtamista vaativat haasteet ovat luonteeltaan pikemminkin globaaleja kuin paikallisia tai vain tietyn organisaation ongelmia: kirjaston roolin vahvistaminen yliopistoyhteisössä, osaamisen johtaminen ja uudistaminen, kirjaston brändin kirkastaminen, palvelujen kehittäminen ja siihen liittyvä lähes jatkuva resurssien uudelleenkohdentaminen ja vanhentuneista toimintatavoista luopuminen.

Ratkaisuiksi näihin haasteisiin näimme yhteistyön eri muodoissaan monella tasolla ja taholla. Meidän pitää olla aktiivisia ja lähteä niin fyysisesti kuin henkisestikin ulos kirjastosta luomaan toimivia yhteistyösuhteita. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan pitää pyrkiä myös aktiivisesti vaikuttamaan asioihin. Tärkeää on myös, miten kerromme omasta roolistamme ja merkityksestämme muille. Viestinnän strateginen merkitys korostuu siinä, miten hyvin pystymme osoittamaan yliopiston johdolle kirjaston merkityksen yliopiston strategisten tavoitteiden toteuttajana tai vakuuttamaan asiakkaamme palvelujen luotettavuudesta ja tarpeellisuudesta. Myös kirjaston uuden imagon luomisessa on pitkälti kysymys viestinnästä: kirjastoammattilaisille itselleen on selvää, että kirjasto on paljon muutakin kuin fyysinen tila ja kokoelmat, mutta meidän pitää osata kertoa ymmärrettävällä kielellä myös muille, mitä kaikkea kirjasto tekee ja miksi.

mng_blogijuttu_kuva1

Kuva: Stéphane Coeurdevey

Päivien aikana saadut esimerkit kirjastoalan ulkopuolelta olivat myös kiinnostavia. Sciences Po –yliopiston dekaanin ja Ranskan valtiollisen television digitaalisten palvelujen entisen johtajan Bruno Patinon esitys journalismin murroksesta ja tiedonkulutuksen muuttuneista tavoista jäi pitkäksi aikaa pyörimään mielessä. Patinon esityksen pääviestinä oli, että tiedonvälityksessä ei ole enää kyse pelkästään tiedon jakamisesta ja sisällöstä vaan erityisesti käyttäjäkokemuksesta. Journalisti ei enää tiedä, missä kontekstissa hänen tuottamansa tieto käytetään tai jaetaan, joten hänen pitää kyetä tarjoamaan tietoa kaikkiin mahdollisiin käyttäjäkokemuksiin sopivaksi. Ihmiset ovat jatkuvasti verkossa, ja samaa tietoa jaetaan jatkuvasti eri kanavien kautta. Sosiaalisen median verkostojen ansiosta tietoa ei enää tarvitse edes etsiä, vaan se tulee käyttäjälle suoraan eri kanavista. Tiedonvälitys ja -kulutus ovat muuttuneet niin reaaliaikaisiksi, että ajoissa oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että on jo myöhässä – être à l’heure, c’est déjà être en retard.

Sama pätee myös esimerkiksi digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Lääkkeeksi tähän Patino tarjosi ketteryyttä: pienet projektit ovat parempia kuin isot, koska niissä voidaan suuntaa kääntää nopeammin ja pienemmin vahingoin, jos huomataan että alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Pieniä parannuksia kannattaa lanseerata mieluummin päivittäin kuin odottaa, että kaikki ongelmat saadaan ratkaistua yhdellä isolla uudistuksella. Tällaista ketterää ajattelua hyödynnetään jo monissa organisaatioissa, myös monissa yliopistokirjastoissa kuten Tampereen yliopiston kirjastossa. Oli mukavaa saada tukea uudenlaiselle toimintatavalle myös Journées-kollegoilta. Olimme aika yksimielisiä siitä, että muutosjohtaminen edellyttää joustavuutta, innovatiivisuutta ja kykyä nopeisiin tuloksiin.

Päivien parasta antia olivat yhteiset keskustelut, uudet kontaktit ja yhteisenä tuotoksena aikaansaatu listaus asioista, jotka kirjaston johtamisessa kannattaa huomioida, jos edelleen haluamme kirjastojen pysyvän relevantteina toimijoina. Ja tietenkin Pariisin kevät, joka näytti parhaita puoliaan noina toukokuisina päivinä.

mng_blogijuttu_kuva2

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja, Tampereen yliopisto

 


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

LIBERin liideriopissa

Huomispäivän johtajien koulutus kuuluu LIBERin strategiseen suunnitelmaan, jonka mukaan traditionaalisen johtamisen sijaan halutaan johtajia, jotka pystyvät toimimaan nopeasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Koulutus on suunnattu henkilöille, jotka ovat esimiesasemassa ja halukkaita ottamaan vastuun kokonaisen organisaation johtamisesta lähitulevaisuudessa.

Seuraava koulutus alkaa Lontoossa kesällä 2015 ja siihen ehtii vielä hakea 13.2. mennessä. Nykyisin nimi on LIBER LEADERSHIP DEVELOPMENT PROGRAMME ja lisätietoa löytyy LIBERin sivuilta osoitteesta http://libereurope.eu/liber-leadership-development-programme/

Seuraavassa esittelen kokemuksiani vuonna 2013 ja 2014 toteutetusta LIBERin johtajakoulutuksesta.

Lähijakso 23.-25.6.2013 München, Saksa

Edellytykset täyttyivät kohdaltani juuri ja juuri, joten päätin esimieheni suostumuksella hakea tähän kiinnostavaan kansainväliseen koulutukseen, jota voi verrata esimerkiksi JETiin eli johtajan erikoistutkintoon. Kun tieto pääsystä tuli, olin ensin iloinen, sitten hämmentynyt ja lopulta päädyin miettimään, että mihin olen taas itseni saattanut.

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Hakijoita koulutukseen oli ollut 27 ja 18 valittiin. Osallistujia oli Ranskasta, Saksasta, Hollannista, Iso-Britanniasta, Espanjasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Unkarista ja Suomesta.

Ihan ensimmäinen haaste oli kävellä uppo-outojen ulkomaisten huippuammattilaisten edessä ja kertoa, mitä odottaa koulutukselta. Sain sanottua jotain siihen suuntaan, että haluan oppia tuntemaan itseäni paremmin johtajana ja oppia puhumaan strategiakieltä. Samantyylisiä odotuksia oli myös muilla. Toiseksi tutustuimme vieruskaveriin ja esittelimme hänet. Siitä se sitten alkoi: hämmästyttävää miten nopeasti tulimme tutuiksi, luottamus välillämme syntyi ja pystyimme jo tekemään toisistamme mm. Joharin ikkuna-analyysia.

Oman itsen tuntemus lisääntyi Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin avulla. Testi oli tehty ennen lähijaksoa, ja jaksolla vielä varmistettiin oma tyyppi, joka kyllä saattoi muuttuakin. Oli avartavaa ja kiehtovaakin tutustua erilaisten tyyppien tapoihin ajatella ja toimia. Tämän kokemuksen perusteella uskaltaudun väittämään, että aika monta ristiriitaa ja konfliktia työpaikalla on vältettävissä, kun ymmärretään paremmin toisten ajattelu- ja toimintatapaa.

Kurssin vetäjien kokemus ja osaaminen on aivan huippua ja omalta osaltaan vaikutti ryhmähengen syntymiseen. Roger Fieldingin osallistava ja inspiroiva tapa avaa omatkin luovan ajattelun hanat. Janet Wilkinson puolestaan on erittäin karismaattinen ja luonteva johtaja; ei tulisi mieleenkään lintsata jostain tehtävästä, jonka hän on antanut. Lisäksi tarvitaan tietysti oma sitoutuminen, mutta kaikki olivat erittäin motivoituneita.

Action learning -sets

Action learning on menetelmä, jossa ryhmästä yksi esittää ongelman, johon haluaa ratkaisun. Ryhmän muut jäsenet kysyvät kysymyksiä, jotka eivät saa olla kysymyksen muotoon puettuja hyviä neuvoja tai ratkaisuja, vaan niiden on vietävä asiaa eteenpäin ongelman omistajan itsensä ratkaistavaksi. Tämä osoittautui hyvin vaikeaksi; olemme tottuneet työskentelemään siten, että ideoimme ja annamme hyviä neuvoja, joskus silloinkin, kun niitä ei kukaan kysyisikään. Kyseessä on siis valmentava tapa antaa ongelman omistajan oppia prosessista ja myös löytää itse vastauksensa.

Kysymykset voivat olla esimerkiksi seuraavia: Mikä olisi paras lopputulos tästä? Kuinka tärkeä tämä asia on sinulle? Mitä tarvitaan, että saat tämän tapahtumaan? Mitä teet seuraavaksi? Mikä on toiminut, mikä ei? Kysymykset ovat siirrettävissä mihin tahansa ongelmaan.

Harjoittelujakso 24.-28.3.2014 Trinity College Library, Dublin

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa.  Kuva Marita Ahola

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa. Kuva Marita Ahola

Koulutukseen kuului harjoittelujakso jossain LIBERin jäsenkirjastossa ja jokainen osallistuja sai oman tutorin, jonka tehtävänä oli olla yhteydessä mahdollisiin vastaanottajakirjastoihin ja toimia suosittelijana. Ilman suosittelijaa on todella vaikeaa päästä vaihtoon/harjoittelemaan esimerkiksi Trinity Collegeen, kuten myöhemmin kuulin mentoriltani Trevor Pearelta.

Trevorilla on pitkä ura esimiehenä ja johtajana, joten hän oli erinomainen roolimalli ja keskustelukumppani. Lisäksi tutustuin kirjaston eri osastoihin ja ihmisiin.

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron "Sphere Within Sphere" Kuva Marita Ahola

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron “Sphere Within Sphere” Kuva Marita Ahola

Trevor kiinnostui puolestaan Suomesta ja Tritoniasta, joten hän teki vastavierailun heti elokuussa 2014. Hän kävi myös Helsingissä tutustumassa Kaisa-kirjastoon ja Kaupunkiverstaaseen. Tritoniassa esittelimme mm. verkkopalveluitamme, EduLabin toimintaa ja kaksikielisyyttä toiminnassamme. Käytimme häntä myös Unescon maailmanperintöalueella ihastelemassa ainutlaatuista saaristomaisemaamme ja Suomen pisintä siltaa.

Valitsin Trinity Collegen kirjaston, koska halusin tutustua kirjastoon, jolla on pitkä traditio selvittääkseni, kuinka siellä pystytään vastaamaan nykypäivän haasteisiin. Lisäksi Irlannin kaksikielisyys kiinnosti kaksikieliseltä alueelta tulijaa. Trinityssä on opiskelijoita suurin piirtein saman verran kuin Vaasassa eli 12 000. Palvelemme siis samaa määrää opiskelijoita. Vähän samankaltaisuutta, mutta paljon eroakin.

Lähijakso 29.6.-1.7.2014 Riika, Latvia

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Toinen lähijakso oli Riiassa kesällä 2014. Ryhmä oli jotenkin hitsautunut enemmän yhteen vuoden aikana, vaikka kaikki eivät olleetkaan suoraan tekemisissä toistensa kanssa. Tuskin maltoimme odottaa kuulumisiemme kertomista. Innostusta laimensi hiukan edessä oleva haaste: johtaja on sairastunut ja tehtävämme oli esitellä kirjaston strategia organisaation asioista päättäville ilman PowerPointia. Noinhan voi tapahtua ihan todellisessakin elämässä, ja oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia puheenvuorot olivat. Harjoitus oli erittäin hyödyllinen ja voimaannuttava, vaikka ensin ajattelin, että ilman PP:tä en voi mitenkään pysyä asiassa ja onnistua.

Harjoittelimme myös nopeita neuvonantoja; jokaisella oli minuutti aikaa keksiä ratkaisu kunkin esittämään ongelmaan. Tässä pääsimme antamaan hyviä neuvoja, eikä tarvinnut ollenkaan käyttää valmentavaa otetta. Eräs kollega tosin kommentoi, että nyt hänellä on 15 ongelmaa lisää, joita ei tiennyt aiemmin olevan.

Lopuksi

Miten odotukseni täyttyivät? Sain itselleni kansainvälisen verkoston ja luotettavia kollegoja ympäri Eurooppaa, opin itsestäni hyvin paljon ja sain myös välineitä pitää niitä strategiapuheita. Oppiminen ja omien rajojen luvalliset ylitykset jatkukoon.

Intensiiviset, pitkät päivät olivat innostavia, mutta pakko myöntää, myös aika uuvuttavia. Vieraalla kielellä terävänä pysyminen vaatii hieman enemmän kuin sama suomeksi. Toisaalta sain enemmän kuin, jos olisin ollut kotoisessa ryhmässä; itselleni oli erittäin palkitsevaa huomata, että pärjään, minulla on jotain annettavaa muille ja ennen kaikkea niin paljon opittavaa. Kiinnostavaa oli tietysti kuulla johtamiskulttuurista muualla.

Minuun voi myös ottaa yhteyttä lisätietoja kaivatessaan, marita.ahola[at]tritonia.fi.

Marita Ahola, varajohtaja Tritonia

P.S. Kurssilla luettavasta kirjallisuudesta löytyy suurin osa Tritoniasta ja yhden eli Real Leaders Don´t Do PowerPoint saa lainaksi minulta.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Ny plattform för bibliotekssamarbete i Norden

I maj 2013 grundades en ny plattform för bibliotekssamarbete i Norden. Då bildades Planeringsgruppen för biblioteksservice inom NUAS. Vad är då NUAS och varför denna planeringsgrupp?

NUAS är en förkortning för det Nordiska Universitetsadministratörssamarbetet – en organisation som förenar 60 universitet och högskolor i Norden med syftet ”att främja universitetsadministratörernas professionella kompetens, sprida kännedom om god administrativ praxis och att skapa kontakter och bygga nätverk mellan de nordiska universiteten på alla administrativa nivåer”. Arbetet inom NUAS görs främst inom s.k. planeringsgrupper (även kallade nätverksgrupper) som grundats inom olika administrativa sektorer såsom ekonomi, HR, fakultetsadministration, forskning och innovation, IT, dokumenthantering och arkiv m.fl.

Överraskande nog saknade biblioteken en plattform för samarbete i detta sällskap trots att bibliotekssamarbetet i Norden har långa traditioner. Därmed saknades också bibliotekens röst på de möten som planeringsgruppernas ordförande regelbundet håller i anslutning till NUAS’ styrgruppsmöten. För att avhjälpa denna brist gjorde Åbo Akademi ett initiativ till NUAS’ styrgrupp att grunda en planeringsgrupp för biblioteken. Initiativet föll i god jord och Planeringsgruppen för biblioteksservice, den trettonde i ordningen, kom till med syfte ”att genom sin verksamhet inspirera och ge stöd för bibliotekens utveckling av service för forskning, studier och forskningsadministration”. Vidare stadgas det att ”gruppen ska ge en plattform för professionellt erfarenhetsutbyte för biblioteksanställda och se till att kunskap och god praxis utväxlas”.

Medlemmar i gruppen är Margareta Hemmed (Göteborgs universitet), Lars Burman (Uppsala universitet), Ellen Vibeke Knudsen (Århus universitet), Claus Vesterager Pedersen (Roskilde universitet), Bente R. Andreassen (Universitetet i Oslo), Hanne Graver Møvig (Universitetet i Agder), Gunnhildur Björnsdóttir (Islands universitet), Susanna Parikka (Universitetet i Lappland) och Pia Södergård (Åbo Akademi).

Planeringsgruppen för biblioteksservice strävar efter att samarbeta med övriga planeringsgrupper inom NUAS, med branschens utbildningsinstitutioner och med nationella biblioteksorganisationer inom Norden i avsikt att ordna gränsöverskridande aktiviteter som är till nytta för planeringsgruppens målgrupp – alla de som arbetar inom universitetens biblioteks- och informationsservice. Den allra första aktivitet som gruppen är med om att planera är ett gemensamt seminarium om inlärningsmiljöer med tre andra planeringsgrupper: Studieadministration, Byggnader & Miljö samt IT. En styrka inom NUAS är utan tvivel den nära tillgången till andra nätverk inom universiteten.

Pia Södergård, ordförande för Planeringsgruppen för biblioteksservice
Överbibliotekarie, Åbo Akademis bibliotek


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastopalvelujen arvoa mittaamassa

Kirjastopalvelujen laadun ja tehokkuuden mittaaminen on ajankohtainen teema tieteellisissä kirjastoissa kaikkialla maailmassa. Se tuli hyvin ilmi Espoon Dipolissa 2.-6. kesäkuuta pidetyssä kansainvälisessä IATUL-konferenssissa, jonka teemana oli ”Measures for Success – Library Resources and Effectiveness under Scrutiny”. Konferenssiin osallistui 180 teknillisten yliopistokirjastojen edustajaa 29 maasta, ja isäntänä toimi tänä vuonna Aalto-yliopiston kirjasto.

ryhmakuva

Kirjastot kilpailevat yliopistojen muiden laitosten kanssa samoista niukkenevista resursseista. Tästä johtuen kirjastojen johtajien on tuotava neuvottelupöytään omat palvelunsa mitattavassa muodossa.
‒ Tämä on yksi esimerkki, joka osoittaa kirjastopalvelujen kvantitatiivisen mittaamisen tärkeyttä, mihin taas sisältyy asiakkaiden tyytyväisyys, prosessien tehokkuus, voimavarojen hyödyntäminen, innovaatioiden mahdollisuus, laatujohtaminen, rakenteiden joustavuus ja paljon muuta, totesi IATUL:n (International Association of Scientific and Technological University Libraries) presidentti Reiner Kallenborn.

Konkreettisimmin kirjastotyön arvon mittareita, kuten artikkelien latausmääriä, investointien tuottoprosenttia (ROI) ja akateemisen toiminnan tukeminen, käsitteli yksi keynote-puhujista, professori Carol Tenopir Tennesseen yliopistosta. Australialaisessa Wollongongin yliopiston kirjastossa tehty tutkimus taas todistaa, että opiskelijat menestyvät sitä paremmin, mitä enemmän he käyttävät kirjastojen aineistoja hyväkseen.

Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.

Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.

Konferenssin toisen päivän teemana oli bibliometriikka, skientometriikka ja altmetriikka, johon johdatteli dr. Rafael Ball Regensburgin yliopistosta. Bibliometrisiä menetelmiä voi käyttää paitsi tutkimuksen tulosten mittaamiseen, myös hyödyntää kirjaston kokoelmien kattavuuden arvioinnissa.

Kirjastopalvelujen ja –tilojen kehittäminen paremmin asiakkaiden tarpeita vastaaviksi oli myös monien esitelmien teemana. Kuultiin esimerkkejä siitä, miten kirjastotiloja on muutettu viihtyisiksi oppimisympäristöiksi yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kirjastojen tulisi pyrkiä joustavuuteen ja ketteryyteen, ja liikkua siellä, missä asiakkaat ovat.

Ehkä hauskimman esitelmän pitivät dr. Grace Saw ja Janine Schmidt, jotka puhuivat mm. kirjaston palveluiden markkinoinnista, kun kirjastot ja asiakkaat muuttuvat yhä enemmän virtuaalisiksi. He käyttivät esimerkkinä Legoa, josta kirjastot voisivat ottaa mallia markkinoinnissaan. Legon arvoja ovat mm. mielikuvitus, luovuus, hauskuus, oppiminen, välittäminen ja laatu. Onnistumisen avaimia ovat mm. online-palvelut ja verkkosivujen tehokkaampi käyttö.

Myös konferenssin ensimmäisen keynote-puhujan Mikko Hyppösen (F-Secure) esitys oli mainio. Hän varoitteli internetissä vaanivista kyber-vaaroista. Tiedonhakujakin tehdessämme jätämme verkkoon jälkiä ja tietoja itsestämme.

Paljon hyviä esitelmiä kuultiin myös mm. kirjastoammatin tulevaisuudesta ja informaatiolukutaidosta. Kaikki esitelmät ovat saatavissa myöhemmin syksyllä IATUL:n verkkosivuilla.

IATUL (International Association of Scientific and Technological University Libraries) on kansainvälinen yliopistokirjastojen maailmanjärjestö, joka järjestää konferensseja vuosittain, nyt jo 35. kerran. Vuosittaisessa tapaamisessa tärkeää on myös yliopistokirjastoväen verkostoituminen ja kokemusten vaihtaminen kollegoiden kanssa.

Tänä vuonna isäntänä toimii Aalto-yliopiston kirjasto. Järjestelyihin osallistui yhteensä 33 Aalto-yliopiston kirjaston työntekijää.

Leila Juusola, tietoasiantuntija, Aalto-yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedon viidakoissa – afrikkalaista yhteistyötä

Itä-Suomen yliopisto sai rahoituspäätöksen Training of the trainers (TOT) jatkohankkeelle vuoden 2012 lopulla. Hanketta toteuttavat yliopistomme kansanterveystieteilijät ja kirjasto on hankkeen yhtenä toimijana. Kumppaniyliopistot ovat samat: Egyptin Ain Shams –yliopisto (ASU), Tansanian CUHAS sekä Kenian UEAB.

Pidimme marraskuussa 2013 jatkoprojektin välipalaverin UEAB:n kampuksella Baratonissa. Kampus on englantilaistyyppinen sisäoppilaitos keskellä vehmainta Afrikan luontoa sekä hyvä esimerkki ekologisesta ja omavaraisesta yliopistosta: kaikki ruoka kasvaa sen omilla pelloilla, joilla myös tehdään kasvilajikkeisiin liittyvää tutkimusta ja lajikehitystä.

tiedon_viidakoissa1

Kaikissa afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa oli päästy hyppäämään uudelle tasolle kirjasto- ja tietopalvelujen sekä e-oppimisen kehittämisessä. Jokaisessa yliopistossa oli  alettu suunnitella uusia kirjastorakennuksia, sekä Kairossa ja Mwanzassa myös rakentaa. Ne kaikki oli suunniteltu moderneiksi oppimisympäristöiksi, joissa opiskelijoilla on mahdollista hyödyntää digitaalisia ja perinteisiä aineistoja.

Projektin kannalta oli hyvä havaita, että sen perustarkoitus – osaajien kasvattaminen afrikkalaisiin yliopistoihin opettamaan ja toteuttamaan nykyaikaisia opetusmenetelmiä ja tietopalveluita – oli alkanut kantaa hedelmää. Yliopistojen johtoa oli myös saatu vakuutettua muutoksen tarpeellisuudesta. Afrikkalaisissa yliopistoissa on selvästi lahjakkuutta ja halukkuutta yliopistolaitoksen nopeaan modernisointiin. Aikatavoitteeksi on asetettu vuosi 2030 ja tavoitteena usealla valtiolla on, että ne integroituvat osaksi globaalia osaamista ja kaupankäyntiä. Koulutus mielletään täälläkin keskeisenä välineenä tässä muutostyössä.

tiedon_viidakoissa2

Päätimme seuraavan vuoden aikana syventää entisestään kirjasto- ja tietopalveluosaamista sekä erityisesti integroida entistä enemmän kirjasto- ja tietopalveluita projektin toisen alueen, kansanterveystieteen, e-oppimismateriaaleihin. Kaikkien kumppanien osaamistaso oli noussut sille tasolle, että asetimme tavoitteeksi myös pienimuotoisen tutkimusprojektin muutoksesta, jonka hanke on saanut alulle afrikkalaisten kumppaneiden siirtymisessä kohti digitaalista ja verkottunutta tieteellistä työskentelyä.

Jarmo Saarti
Kirjastonjohtaja, Itä-Suomen yliopisto

tiedon_viidakoissa3


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastosta kohti Uralia

Komi, tuo neuvostoaikana tiukasti suljettu, vankileireillä katettu autonominen tasavalta ja Itä-Euroopan viimeinen saareke ennen Siperiaa, on sosialismin kaaduttua osoittanut huikeaa yhteistyötahtoa pohjoismaiden suuntaan monilla eri aloilla. Yhteistyötä on ollut aina poroteurastamohankkeista kulttuurin moniin eri osa-alueisiin liittyen.

Rovaniemellä elokuussa 2011 järjestetyssä Barentsin kirjastojen konferenssissa (BLC)  Komin kansalliskirjaston edustajat kutsuivat neljä alustajaa vieraakseen tulevaan juhlaansa, mutta lopulta vain yksi onnistui lähtemään. Allekirjoittanut pakkasi reppunsa jo viidettä kertaa Syktyvkarin matkalle.

Komin kansalliskirjasto juhli 175-vuotistaivaltaan maan pääkaupungissa Syktyvkarissa 31.10 – 2.11.2012. Juhlaseminaarin otsikko oli ”Regional Electronic Libraries: Experience, Searches, Findings Devoted to 175th anniversary of the Komi National Library, Syktyvkar”.

Komi_0808b

Konferenssissa oli osallistujia pääosin Venäjältä, Murmanskista aina Marien tasavaltaan asti, mutta myös Virosta, Norjasta ja täältä Suomesta. Viidentoista minuutin pituisia ”presentaatioita” oli sen verran paljon, että kuuntelutarkkaavaisuus oli silminnähden herpaantumaisillaan useimmilla meistä. Luonnollisesti, Venäjällä kun ollaan, esitykset lisäksi venyivät reilusti yli sallitun aikarajan. Oman alustukseni otsikko oli “Building a Framework for Open Access to Information in LUC Library”.

Seminaarin parhainta antia olivat kuitenkin “jälkilöylyt” ja monet tapaamiset alan muiden verkostoitumaan pyrkivien kirjastoihmisten kanssa. Hulppea vuosijuhla kaupungin keskustassa sijaitsevan tornitalon 13. kerroksessa antoi tähän erinomaisen mahdollisuuden.

Useita kirjastojen yhteistyöhankkeita

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen edesmenneellä tietopalvelulla, nykyisellä tiedeviestinnällä, on varsin pitkät perinteet kirjasto- ja tietopalveluyhteistyöstä Barentsin alueen Venäjän puoleisten tietopalveluyksiköiden kanssa.  Taustalla on vauhtia ollut tehostamassa vuosien aikana joka toinen vuosi järjestettävä Barents Library Conference sekä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän keskinäinen, vuosituhannen vaihteessa toteutettu, Berenice-hanke (Barents Library Network for European Dimension, interreg-hanke). Arktisen keskuksen tietopalvelu hallinnoi tätä hanketta. Berenicen tavoite oli rakentaa tietoverkko, joka yhdistäisi Barentsin kaikki kirjastoihmiset yli fyysisten, kielellisten, kulttuuristen, taloudellisten ja hallinnollisten rajojen.

Sittemmin uusia yhteistyökuvioita on luotu etenkin vuosittaisen suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin kautta. Turussa vuonna 2004 järjestetty suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi oli henkilökohtaisesti minulle ponnahduslauta tiiviiseen yhteistyöhön Komin kansalliskirjaston kanssa. Jo parin vuoden päästä siitä lähdin CIMO:n rahoituksen turvin puolen vuoden mittaiseen virkamiesvaihtoon Syktyvkariin.

Komi_371 Komi_414b

Keräsin Komista elektronista ja muuta tietomateriaalia, kuten romppuja, karttoja, tilastoja ja kirjallisuutta sekä toimitin vastaavaa tietomateriaalia Suomesta Komiin sen eri kirjastoille ja tietopalveluille. Lisäksi avustin Komin kansalliskirjastoa monin eri tavoin sen järjestämissä kansainvälisissä seminaareissa mm. osallistumalla ohjelmien laadintaan, alustusten sisällön tarkistuksiin, kansainvälisten vieraiden isännöimiseen sekä alustusten pitoon. Joistakin tapahtumista laadin artikkeleita Barents-infoon. Vaihtoajan loppupuolella opetin suuren kysynnän vuoksi alueen kirjastonhoitajille myös suomen kielen alkeita.

Yhteistyön kautta on venäläinen osapuolemme tuottanut avustuksellamme mm. tutkimusmatkailija Yrjö Wichmanin elämästä ja työstä kertovan DVD:n sekä suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Syktyvkarissa vuonna 2009 neuvottelemamme Komin kulttuurikartan.

Yhteistyö Luoteis-Venäjän kirjastojen kanssa on ollut niin intensiivistä ja uutta verkostoa luovaa, että vastavuoroinen tiedonvaihtomme ja muu yhteydenpitomme on jo luonnollinen osa Lapin korkeakoulukirjaston, etenkin sen Arktisen keskuksen kirjaston, työnkuvaa.

Tapaamisiin Novgorodissa 22.-26.9.2013!

Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

SYN:n uusi strategia videoksi

Toimiessani Suomen yliopistokirjastojen neuvoston yhteistyösihteerinä loppuvuoden 2012 sain tehtäväkseni monia mielenkiintoisia projekteja. Yksi mieleenpainuvimmista ja omalla tavallaan myös haastavimmista oli SYN:n esittelyvideon työstäminen.

Ajatus videon tekemiseen syntyi Helsingissä pidetyssä IFLA-konferenssissa, kun SYN:n yhteistyösihteerinä juuri ennen minua toiminut Raija Aaltonen piti konferenssissa esityksen SYN:n toiminnasta otsikolla: SYN – the Council for Finnish University Libraries. Tuota esitystä oli kuulemassa muutama suomalainen yliopistokirjastonjohtaja, jotka saivat esityksen aikana idean siitä, että esitys tulisi työstää myös videoksi. Edeltäjäni Raija siirtyi toisiin tehtäviin, joten videon työstäminen jäi minun tehtäväkseni.

Internetin ja erityisesti Youtuben kautta löytyy jo paljon erilaisia kirjastoaiheisia videoita eri puolilta maailmaa. Esittelyvideon tarkoituksena onkin jakaa myös suomalaista kirjastoalan osaamista kollegoille ympäri maailmaa. Suomessahan kirjastoalalla on panostettu paljon yhteistyöhön. Yhteistyöhön ja osaamisen jakamiseen perustuu myös SYN:n toiminta.

Videon pohjana päätettiin alusta alkaen käyttää Raijan tekemää esitystä hieman päivitettynä. Esityksen kuvitus vaihdettiin kuvaamaan yliopistokirjastoja ja niiden toimintaa. Kuvia kirjastoista pyydettiin kaikilta yliopistokirjastoilta. Kuvia löytyi kiitettävästi ja niiden valikoiminen oli melko aikaa vievää. Myös esityksen tekstejä muokattiin ja ajantasaistettiin. Esitys pohjautuu SYN:n uuteen strategiaan vuosille 2013-2017. Alkuperäisen esityksen tekohetkellä tuo strategia oli vielä työn alla, joten lopullisessa videossa strategiaa koskevat kohdat päivitettiin vastaamaan lokakuun neuvoston kokouksessa hyväksyttyä strategiaa.

Videon toteuttamiseen ei ollut käytettävissä omaa budjettia, joten video toteutettiin pääsääntöisesti Internetistä löytyvien ilmaisohjelmien avulla. Vaihtoehtoisia ohjelmia löytyi useampia, mutta lopulta video toteutettiin Windows Live Movie Maker –ohjelman avulla. Onneksi tuo ohjelma oli varsin helppokäyttöinen vasta-alkajallekin.

Syksyn mittaan videota työstettiin muiden töiden ohella. Vuoden loppuun mennessä videosta saatiin valmiiksi ns. ensimmäinen versio, jota ei kuitenkaan vielä esitetty kenellekään. SYN:n puheenjohtajan ja yhteistyösihteerin vaihtuessa vuoden 2013 alusta, video jäi siis vielä keskeneräiseksi. Näin ollen uuden yhteistyösihteerin tehtäväksi jäi vielä viimeistellä video. Nyt video on kuitenkin valmis ja katsottavissa YouTuben kautta.

[youtube=http://youtu.be/cLkPxjWZiEg]
Yhteistyöllä tämäkin video saatiin kuin saatiinkin valmiiksi!

Tanja Heikkilä
kirjastonhoitaja, Tampereen yliopiston kirjasto
(SYN:n yhteistyösihteeri 1.8.-31.12.2012)


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Mitä minä Egyptissä tein?

Pääsin Itä-Suomen yliopiston (UEF) kirjaston edustajana mukaan kansainväliseen workshopiin, joka järjestettiin Kairossa Ain Shams –yliopiston (ASU) yliopistollisen sairaalan oppimiskeskuksessa. Workshop liittyi Improving the quality of higher education in public health sciences hankkeen Training of the trainers (TOT) –osa-alueeseen.

004_pyramids

Hankkeen tavoite on vakiinnuttaa master of public health  -koulutus afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa Keniassa (University of Eastern Africa, Baraton,  UEAB ) ja Tansaniassa (Catholic University of Health and Allied Sciences, CUHAS), sekä kehittää jo olemassa olevan kansanterveystieteen maisteriohjelman laatua ASU:ssa. Hanke kuuluu CIMO:n HEI ICI –ohjelmaan (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument), jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.

Hankkeeseen osallistuu Suomesta UEF:n lisäksi Suomesta myös Karelia-ammattikorkeakoulu, josta workshopissa oli mukana yliopettaja Arja-Irene Tiainen. Projektissa TOT-osassa edistetään osaamista erityisesti verkko-opetuksen ja sähköisen kirjaston kehittämisessä. Itä-Suomen yliopistosta workshopiin osallistuivat myös verkko-opetuksen asiantuntija Ari Haaranen ja työterveyshuollon asiantuntija, professori Kimmo Räsänen.

Hankkeen aiemmissa vaiheissa UEF:n kirjaston johtaja Jarmo Saarti vieraili Ari Haarasen kanssa kumppanuusyliopistoissa loppuvuodesta 2011. Maaliskuussa 2012 afrikkalaiset vierailivat puolestaan Suomessa, jolloin pidimme heille mm. intensiivisiä Moodle-koulutuksia, joiden toteutukseen osallistui myös tietoasiantuntija Heikki Laitinen. Kairossa joulukuussa 2012 järjestetty workshop päätti hankkeen ensimmäisen vaiheen, joten kokosimme yhteen saavutuksia projektin eri osa-alueilla sekä hahmottelimme jatkosuunnitelmia.

Workshopiin osallistui neljän suomalaisen lisäksi neljä edustajaa sekä Keniasta että Tansaniasta sekä vaihteleva määrä kairolaisia eri workshop-päivinä. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraista pidettiin erinomaista huolta, eivätkä workshop-viikolle sattuneet mielenosoitukset suuremmin meille näyttäytyneet.

Oma osuuteni workshopin ohjelmassa kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijana oli edistää verkko- ja etäopetuksen hyödyntämistä informaatiolukutaidon opetuksessa ja syventää osallistujien tietämystä (akateemisesta) informaatiolukutaidosta ja sen kriteereistä sekä kirjastoaineistojen ja tietopalveluiden modernista käytöstä yliopisto-opetuksessa. Vetämäni sessio oli erittäin keskusteleva ja johdatti mielestäni osallistujia edelleen edistämään informaatiolukutaitojen opetusta omissa yliopistoissaan.

Workshopissa opin paljon terveystieteellisestä koulutuksesta paitsi kumppaniyliopistoissa myös UEF:ssa, sekä kansanterveyden tilasta ja edistämistä osallistujamaissa. Kumppanukset ovat monin tavoin hyvin erilaisia mm. kokonsa ja opetustarjontansa puolesta. ASU on valtavan kokoinen yliopisto (pelkästään lääketieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijoita lähes saman verran kuin koko UEF:ssa), jossa infrastruktuuri on riittämätöntä yliopiston kokoon nähden eivätkä opiskelijat oikeastaan pääse yliopistossa tietokoneille. Kirjastoa tosin uudistetaan parhaillaan perinteisestä kirjakirjastosta e-oppimista tukevaksi ja oppimiskeskusmaiseksi; niinpä en toiveistani huolimatta päässyt lainkaan tutustumaan siihen. Kaksi muuta kumppania taas ovat huomattavasti pienempiä eivätkä yhtä monialaisia yliopistoja, joten opiskelijoiden määrä lasketaan kymmenien tuhansien sijaan tuhansissa (CUHAS hieman yli 1000, keskittynyt terveystieteisiin; UEAB noin 2000, sisäoppilaitos, terveystieteillä iso osuus). Niissä langaton verkko kattaa kampukset, kannettavat tietokoneet ovat yleisiä, ja myös kirjastossa on työasemia opiskelijoille. Asioiden edistäminen ja esimerkiksi tietoteknisten ratkaisujen eteneminen vaikuttaakin helpommalta pienemmissä organisaatioissa; isommissa on väistämättä enemmän hierarkkisuutta ja hallinnollista byrokratiaa.

Workshopin aikana ilmeni, että kaikki kolme afrikkalaista yliopistoa ovat hankkeen aikana edenneet omilla tavoillaan ja kukin eniten eri asioissa – niissä, jotka kussakin yliopistossa ovat olleet tässä vaiheessa ensisijaisia. Esimerkkeinä saavutuksista voidaan mainita mm. ASU:n verkkopetustiimi, jossa on hyvä edustus eri tiedekunnista, CUHAS:n nopea edistyminen intranetin ja sen kautta saavutettavien verkkopalveluiden kehittämisessä, sekä UEAB:n jo käyttöön ottama laaja valikoima alakohtaisia informaatiolukutaidon verkkokursseja.

Kokemukseni mukaan kirjastoammattilaisten ja tietopalveluasiantuntijoiden kannattaa olla mukana tiedelaitosten kansainvälisissä hankkeissa, jolloin tietoasiantuntijaosaaminen kytkeytyy suoraan ja selkeästi oppiaineiseen ja opetukseen; aivan samoin kuin informaatiotaitojen ja niiden opetuksen on omassakin maassa kytkeydyttävä oppiaineiden muuhun opetukseen, vaikka vastuun siitä on oltava tietoasiantuntijoilla.

Tuulevi Ovaska
Palvelupäällikkö
Itä-Suomen yliopiston kirjasto

005_sun_smog

Kairossa aurinko paistaa savusumun läpi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin