yhteistyosihteeri

FUNin juhlavuosi huipentui Jyväskylässä paikan päällä pidettyyn 25-vuotisseminaariin teemana FUN näkyy. Kasvokkaista ihmisten tapaamisen mahdollisuutta oli kovasti odotettu. Koronan vuoksi juhlasalin maksimihenkilömäärä oli rajattu 90 henkeen ja koronan vuoksi osallistujamäärä jäi siitä alle puoleen.

Poikkeusoloissa järjestetty juhla sujui kahvittelun, tapaamisten ja kiinnostavien esitysten parissa. Suomen rehtorineuvoston UNIFIn puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen totesi yliopistojen yhteisten verkostojen tärkeyden. Niillä on suuri lisäarvo yliopiston toimintaan. Yliopistot ovat syntyneet kirjastojen ympärille, tuottamaan uutta tietoa ja siirtämään tietoa uusille sukupolville. Tulevaisuuden haasteista hän nosti esiin muun muassa hallituksen tavoitteen nostaa 50 prosenttia ikäluokasta korkeakoulututkintoon. Miten kirjasto vastaa haasteeseen, joka suuresti kasvavan opiskelijamäärän lisäksi muodostuu yhä monimuotoisemmasta opiskelijajoukosta, eri kielistä ja kulttuureista?

OKM:n ylijohtaja Atte Jääskeläinen linjasi, että on syytä mennä kohti vastuullista tutkijanarviointia, jossa kanavan sijaan arvioidaan sisältö. Sekä kohti nopeampaa julkaisemista, julkaisualustoja ja tiedeyhteisöjen omia vastuullisia kanavia hyödyntäen. Suomalainen tutkimus ei ole kilpailukykyinen ilman avoimuutta. Myös kotimaisen tiedejulkaisemisen ahdinko tulisi ratkaista ja kaikki ideat siihen liittyen ovat tervetulleita.

Kirjastonjohtaja emerita Päivi Kytömäen ansiokkaasta puheesta kävi hyvin ilmi, miten SYN/FUN on historiansa aikana useasti ollut aallonharjalla tuomassa esiin ja edistämässä korkeammalle opetukselle ja tutkimukselle tärkeitä asioita. Esimerkkeinä vaikkapa FinELib, informaatiolukutaidon opetus, julkaisujen arviointi ja avoin julkaiseminen. Päivi Kytömäen laatima tiivistelmä FUNin 25-vuotisesta historiasta pyöri katsottavana näyttöruudulla juhla-aulassa.

Opiskelijan näkökulmaa tiedekirjastojen tulevaisuuteen valotti SYLin varapuheenjohtaja Aleksi Sandroos. Hänen mielestään tulevaisuudessakin aina tarvitaan yliopistokirjastoja, vaikkakin ne voivat olla paljon muutakin kuin fyysinen tila. Tulevaisuuden yliopistokirjasto mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman työskentelyn, on nopea ja maksuton sekä huomioi erilaiset ihmiset ja heidän työskentelytapansa monenlaisia tiloja tarjoamalla. Nuoret haluavat jatkossakin muuttaa opiskelupaikkakunnilleen, joilla tiedekirjastot ovat viihtyisiä, valoisia, rentoja, yhteistä tekemistä mahdollistavia ja kahviloin varustettuja. Tehokas tilojen käyttö ja muokattavat tilat edistävät kehitystä.

Kiireinen europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen ehti etäyhteydellä Brysselistä kertoa näkemyksiään tieteen tulevaisuudesta Euroopassa. Tiede on useiden EU:n nykyisten pyrkimysten ajuri ja mahdollistaja. EU on asettanut eri yhteyksissä useita tavoitteita nostaa tieteen ja TKI-sektorin rahoitusta, mutta niistä ei ole tullut totta, vaan Eurooppa on entistä enemmän jäänyt jälkeen USA:sta, Japanista ja Kiinasta. Tieteen tulisi olla riippumatonta ja omalakista, mutta sen tulosten hyödyntäminen on raadollista kisaa valtioiden kesken.

EU:ssa avataan nyt erityisen innovatiivisille hankkeille ja soveltamiselle erilaisia pullonkauloja ja vanhaan kolmen prosentin tavoitteeseen ollaan sitoutumassa uudelleen. Tutkimuksen sisämarkkinoita, TKI-investointien priorisointia, tutkijoiden pääsyä huipputason infraan ja heidän liikkuvuuttaan parannetaan. Tieteen avoimuus on keskeistä ja vaikuttaa myös laajemmin sivistyksen rakentamiseen.

Tutkijanäkökulma päätti esitykset. Suomen historian professori Petri Karonen pohti historiantutkimuksen tulevaisuutta. Historiantutkimuksessa kaikki liittyy kaikkeen. Digitalisaatiosta ja digitoinnista nousi esiin kiintoisa aspekti: painottuuko tutkimus aidosti oikeisiin asioihin? Tietokannat ja bibliometriikka eivät myöskään ole vain oikeita ja hyviä – tutkimusta hankaloittavat esimerkiksi tupla- ja triplatietueet, painotukset ja informaation hyödyntäminen epäeettisesti. Digitalisaatio myös lisää informaation manipulointia ja väärinkäyttöä, jolloin lähdekritiikin taidot nousevat tärkeiksi. Julkaisufoorumeiden eriytyminen jatkuu ja OA-julkaisemisesta tullee normi. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei saa unohtaa. Suomeksi ja ruotsiksi pitää julkaista rajusti! Ja kaiken yllä ja edellytyksenä ovat resurssit. Millä resursseilla uudistetaan kaikki avoimeksi?

Seminaarin päätteeksi kohotettiin FUNin puheenjohtaja Ari Muhosen johdattamina juhlamaljat, ja toisetkin, sekä nautiskeltiin tarjoiluista ja hyvästä seurasta maisemaikkunoiden äärellä hiljalleen putoilevan lumisateen pehmentämässä harjumaisemassa.

Susanna Parikka
kirjastonjohtaja
Lapin korkeakoulukirjasto