Vastaus suomalaisten tiedelehtien tekijöiden avoimeen kirjeeseen Helsingin yliopiston kirjastolle
Arvoisa vastaanottaja,
Kiitän Helsingin yliopiston kirjaston puolesta kannanotostanne. On lohduttavaa ikävän talouskurimuksemme keskellä, että rahojemme loppumisesta kannetaan huolta sekä tieteellisissä seuroissa että myös esimerkiksi Lapin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.
Kohtuullisen pitkän kirjastourani aikana en ole törmännyt aiemmin tällaiseen vetoomukseen. En muista nähneeni näin monelta taholta annettua tunnustusta siitä, että yliopistokirjastoilla on olennainen rooli kotimaisen tieteellisen viestinnän kentässä.
Teemme kovaa työtä varmistaaksemme sen, että yliopistolaisilla on pääsy tarvitsemaansa tieteelliseen tietoon. Kiitosta tästä työstä heruu harvoin, näkyvyyttä ehkä sitäkin vähemmän.
Huolenne on reaalinen ja ajankohtainen: yliopistokirjastojen resursointi on asia, josta on syytäkin kantaa huolta näinä aikoina. Jos asiakkaamme eivät reagoi voimakkaasti ja ennakoivasti, yliopistokirjastojen näkymättömyys saattaa kostautua paljon pahemmin kuin mitä tällä hetkellä olemme saaneet tuta.
Toivon, että vetoatte myös omissa yliopistoissanne aktiivisesti kirjastonne resurssien riittävyyden puolesta. Kannattaa toimia ennakoivasti, eikä vasta sitten, kun mahdollinen vahinko on jo tapahtunut. Tutkijakunnan ääntä yliopistoissa kyllä kuullaan, varsinkin kun sama huoli ilmaistaan riittävän monelta taholta.
Yliopistokirjastojen näkymättömyydestä varmaan johtuu sekin, ettei mainitsemassanne hankkeessa ilmeisesti ole yhtään yliopistokirjaston edustajaa? Yliopistokirjastot toimivat aktiivisesti asiakasrajapinnassa ja ovat jatkuvasti tekemisissä kansallisen ja kansainvälisen kustannuskentän kanssa. Avoimen tieteen edistäjinä olemme olleet jo pitkään etulinjassa, vaikka projektirahoituksen ja huomion valokeila onkin meitä vältellyt.
Helsingin yliopiston kirjaston tilannetta meille osoittamanne vetoomus ei valitettavasti helpota: kun rahaa ei ole, sitä ei yksinkertaisesti ole, ja olemme valitettavasti joutuneet lakkauttamaan monta muutakin tärkeää julkaisua ja tietokantaa. Olemme toki koittaneet pitää huolta siitä, että julkaisunne ovat edelleen käyttöön saatavissa, ilman julkaisuembargoja.
Kotimainen tiedejulkaiseminen on niin tärkeä asia, että sen resursoinnin pelastamiseksi kannattaa tehdä yhteistyötä nimenomaan yliopistokirjastojen kanssa. Toivon tämän kannanoton johtavan siihen, että löydämme tavat torjua yhdessä tässä keskustelussa tunnistettuja uhkia.
Yhteistyöterveisin,
Kimmo Tuominen
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto
