Mindsetin muutos informaatiolukutaidon opetuksessa

Informaatiolukutaitoa (IL) on muodossa tai toisessa opetettu koko pitkän työurani ajan ja jo kauan sitä ennenkin. Varhaiset näkemykset tarvittavista oppisisällöistä liittyivät kirjastonkäyttötaitoon, tietoyhteiskuntataitoihin ja elinikäiseen oppimiseen liittyvään oppijan oman tiedonhankinnan tukemiseen.  

Tekniikan kehittymisen myötä sähköiset tiedonlähteet tulivat 1990-luvun alkupuolelta alkaen yhä enemmän loppukäyttäjien ulottuville ja opiskelijoilta alettiin edellyttää omatoimista kirjallisuuden etsintää.  Käytännön ohjaustyössä kävi ilmi, että useimmat tiedonhakijat yrittivät löytää materiaalia käyttämällä luonnollista kieltä tietoa etsiessään, ja kirjoittivat saamansa aiheen sellaisenaan kirjastoluettelon tai internetin hakujärjestelmään. Tuloksena oli tavallisesti joko tyhjä vastausjoukko tai valtava epätäsmällisten osumien määrä ja niiden vuoksi turhautunut tiedonhakija. Niinpä kirjastoissa alettiin opettaa opiskelijoille ja tutkijoille tietokantojen toimintaperiaatteita ja tiedonhakemisen taitoja, jotka aiemmin olivat olleet lähinnä kirjastonhoitajien ja informaatikkojen osaamisaluetta.

Mielestäni tiedon löytäminen tehokkaasti edellyttää tietynlaista ajattelutapaa; kutsun sitä tässä ”informaatikkomindsetiksi”. Siihen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensinnäkin, sähköiset hakujärjestelmät eivät useinkaan löydä sanoja niiden merkityksen kautta, vaan ne ovat pelkästään tekstimassasta etsittäviä merkkijonoja. Seuraamalla tätä ajattelumallia tiedonhakija hahmottaa, kuinka sanoja kannattaa katkaista ja yhdistää. Toisaalta, tiedonlähteiden tunteminen auttaa löytämään kohdennetusti oikeanlaista tietoa, jonka soveltuvuutta voi sitten arvioida käyttötarkoituksen mukaan. Kolmas osa-alue liittyy tiedon käyttämiseen ACRL:n IL-standardin mukaan eli taloudelliset, oikeudelliset ja sosiaaliset näkökohdat huomioiden eettisesti ja laillisesti (ACRL 2000).

Informaatikkomindsetin taidot ovat edelleen perusteltuja ja tarpeen. Banks (2013) on esittänyt, että Internet on 2010-luvulle tultaessa muuttanut tiedon luomiseen, jakamiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt. Tieteelliset tietokannat sisältävät tutkijoiden käyttöön tarkoitettua tietoa, mutta sen löytäminen edellyttää mindsetin mukaisia hakutaitoja. Yhä lisääntyvä avoin julkaiseminen tarjoaa kaikkien käyttöön luotettavaa tieteellistä tietoa, mutta toisaalta saatavilla on myös luotettavuudeltaan arveluttavaa tietoa, joka pitäisi pystyä erottamaan. Vuoden 2015 informaatiolukutaidon kehykset (ACRL 2015) määrittelevätkin, että aiemmin esitettyjen IL-standardin mukaisten taitojen lisäksi tärkeää on  erityisesti tiedon tuottamisprosessin kokonaisvaltainen ymmärtäminen.

Insinööritieteiden näkökulmasta katsoen suunnitteluongelmat ovat muuttuneet luonteeltaan monimutkaisemmiksi kuin ennen. Niiden ratkaiseminen edellyttää uudenlaista mindsetiä. Esimerkkinä voisi mainita, että materiaalien muuttumisen ja uusien materiaalien kehittymisen myötä aiemmin käyttökelpoisia standardeja ja ohjeita ei voi enää kaikissa tilanteissa soveltaa. Kestävän kehityksen näkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa, joten insinöörit eivät voi enää tarkastella ongelmia vain oman tieteenalansa kannalta. Mindsetin muuttuminen ja laajeneminen asettaa vaatimuksia tekniikan koulutukselle, mutta myös IL-opetuksen pitää muuttua.

Monet kirjastot painiskelevat IL-opetuksen resurssiongelmien kanssa. Miten vastata vaatimuksiin, joita aiheuttavat lisääntyvät opiskelijamäärät, tieteenalaopetuksen uudet monitieteelliset sisällöt sekä opetussuunnitelmien kehitystyön myötä paikkaansa ja muotoaan hakevat IL-opetuskokonaisuudet, kun samaan aikaan kirjastojen omat resurssit niukkenevat?

Kuva: Jonna Toukonen

Omassa organisaatiossani resurssiongelmaan on haettu ratkaisua integroimalla IL-opetus tieteenalaopetukseen joko verkko-opetuksena tai lyhytkestoisina, tieteenalaopetuksen kursseihin sisältyvinä lähiopetuksina. IL-opetuksessa opiskelijoille välitettävää ajattelutapaa on laajennettu niin, että opiskelija ymmärtää oikeanlaisen ja luotettavaksi arvioidun tiedon hakemisen ja käyttämisen osana sen hetkistä tutkimusprosessia. Enää ei keskitytä oikeanlaisten tiedonhakutapojen opettamiseen irrallaan substanssista. IL-opetuksessa korostuu opiskelijan ajattelun ohjaaminen sopivin kysymyksenasetteluin kohti monitieteellisyyttä ja kestävyystieteen näkökulmaa.

Riittääkö lyhytkestoinen IL-opetus ja riittääkö käytettävissä oleva opetusaika kaiken tarpeellisen käsittelyyn? Halusin saada tästä tutkittua tietoa, joten väitöstutkimuksessani (Talikka 2018) tarkastelin tieteenalaopetukseen integroidun lyhytkestoisen informaatiolukutaidon lähiopetuksen vaikutusta erityisesti konetekniikan opiskelijoiden valmiuksiin ymmärtää tutkimuksen tekemisen olemusta: Tutkimustyössä toisaalta etsitään vastausta tutkimusongelmasta syntyvään tutkimuskysymykseen ja toisaalta tuotetaan uutta tietoa käyttäen tiedonhaun tuloksia.

Väitöstutkimuksessa tarkastelluilla konetekniikan kursseilla opiskelijoiden tavoitteena oli tuottaa seminaariesitys liittyen annetun suunnittelutehtävän elinkaariajattelun mukaiseen kestävään materiaalivalintaan. Käytin vakiomuotoista luentorunkoa, jossa korostin informaatiolukutaidon ajattelutapaa niin monitieteellisen tutkimusongelman ymmärtämisessä kuin tiedonhaun tekemisessä ja uuden tiedon tuottamisessakin. Osaamistavoitteena oli siis uudenlainen ajattelutapa: Ensinnäkin, että opiskelija ymmärtäisi oman tutkimusongelmansa sijoittumisen yhtä aikaa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen tutkimusalueille ja osaisi näin käyttää oikeita tiedonlähteitä vastausten löytämiseen ja materiaalia uuden tiedon tuottamiseen. Toisaalta, tiedonhaun tekniikkaa lähestyttiin edellä kuvatun merkkijonoajattelun kautta, jolloin sanojen katkaiseminen ja yhdistäminen hakulausekkeiksi oli helpommin ymmärrettävää.

Sokkotutkimuksessa tieteenalaopettajat arvioivat, että IL-opetukseen osallistuneet tutkimusryhmän opiskelijat muotoilivat tutkimusongelmansa täsmällisemmin kuin vertailuryhmä. Itse totesin, että tutkimusryhmien teksteissä myös esiintyi enemmän tutkimusaiheeseen liittyvää keskeistä terminologiaa ja lähteiden välistä keskustelua. Tiedonhakumenetelmät olivat tuottaneet tutkimusryhmillä täsmällisempiä tuloksia ja viiteanalyysi osoitti, että tutkimusryhmä käytti prosentuaalisesti enemmän tieteellisiä lähteitä kuin vertailuryhmä.

Toisessa tutkimuksen osassa vertailin opiskelijoiden esittämien tutkimusongelmien ja niitä vastaavien tiedonhakukysymysten määrittelyjä kolmessa vaiheessa: ennen IL-opetusta, lähiopetuksen jälkeen ja vielä seminaarityön tuloksen valmistuttua. Havaitsin, että tutkimusta varten kehitettyjen mittarien perusteella sekä tutkimusongelmien määrittelyt että niitä vastaavat tiedonhaun kysymykset kehittyivät selvästi kohti syvällisempää ja monitieteellisempää ongelman ymmärtämistä. Kansainvälisten, tekniikan korkeakouluopetuksen laadunarviointikriteerien (ASIIN 2011, O’Hern 2012) osaamistavoitteiden samoin kuin ACRL:n informaatiolukutaidon kehyksissä (ACRL 2015) esiintyvien taitojen havaittiin myös näkyvän opiskelijoiden suorituksissa.

Kun konetekniikan ja kestävyystutkimuksen koulutusohjelmiin sisällytetään lyhytkestoisia, IL-ajattelutapaa muokkaavia opetustapahtumia, opiskelijat oppivat ymmärtämään kurssin opetusalaan liittyvän luotettavan tiedon merkityksen ja saivat valmiuksia etsiä ja käyttää sitä monitieteellisten ongelmien ratkaisussa. Keskeinen väitöstutkimuksen tulos oli havainto, että lyhytkestoisella integroidulla IL-opetuksella voidaan vaikuttaa opiskelijoiden tieteellisen työn tasoon. IL-opetuksella on myös mahdollisuus toimia merkittävänä opiskelijoiden ajattelutavan laajentajana yhteiskunnallisestikin tärkeiden, tässä tapauksessa kestävyystutkimukseen liittyvien ongelmien ymmärtämisessä ja niiden ratkaisumahdollisuuksien tunnistamisessa.

Tutkimuksen perusteella voi väittää, että tieteenalaopetukseen integroidulla IL-opetuksella säästetään myös kirjastohenkilökunnan opetukseen ja oppimistehtävien arviointiin käyttämää aikaa, kun IL-opetus ja siihen liittyvät oppimistehtävät ovatkin osa tieteenalaopetuksen opintokokonaisuutta. Tutkimuksen kohteena olleita monitieteellisiä opintojaksoja tarkastellessa havaitsin lisäksi, että opetukseen käytettävää aikaa säästyy myös muilta, kun kaikkien asiaan liittyvien tieteenalojen opettajien ei tarvitse osallistua opetukseen, ja silti opiskelijat omaksuvat asioita oman tieteenalansa ulkopuolelta.

IL-opettajan mindset kaipaa muutosta. Kirjastoissa näemme mielellämme informaationlukutaidon kirjaston erikoisosaamisalueena. Sitä se toki onkin, mutta sen omiminen vain kirjaston ekspertiisiksi johtaa IL-opetuksen ja tieteenalaopetuksen pysymiseen erillään. Tiedon asiantuntija on mindsetin muutoksen edessä, koska tieto-osaamisen lisäksi on perehdyttävä myös opiskelijoiden opiskelemaan substanssiin. Mielestäni IL-opettaja on tieteenalaopettajan rinnalla ja yhteistyössä toimiva, oman kontribuutionsa korkeakouluopetukseen tuova asiantuntija.

Lähteitä

ACRL, 2015-last update, Framework for Information Literacy for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of Association of College & Research Libraries (ACRL)], [Online] [Nov 5, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/ilframework.

ACRL, 2000-last update, Information Literacy Competency Standards for Higher Education | Association of College & Research Libraries (ACRL) [Homepage of American Library Association Institutional Repository], [Online] [Nov 15, 2015]. Available: http://www.ala.org/acrl/standards/informationliteracycompetency.

ASIIN, 2011-last update, SUBJECT-SPECIFIC CRITERIA Relating to the accreditation of Bachelor’s and Master’s degree programmes in mechanical engineering, process engineering and chemical engineering [Homepage of ASIIN], [Online] [May 10, 2017]. Available: https://www.asiin.de/en/quality-management/accreditation-degree-programmes/quality-criteria.html?file=files/content/kriterien/ASIIN_TC_01_Mechanical_Engineering_Process_Engineering_2011-12-09.pdf.

BANKS, M., 2013. Time for a Paradigm Shift: The New ACRL Information Literacy Competency Standards for Higher Education. Communications in Information Literacy, 7(2), pp. 184-188.

O’HERN, C.S., June 27, 2012-last update, Undergraduate Study [Homepage of Yale School of Engineering & Applied Science], [Online] [May 21, 2017]. Available: http://seas.yale.edu/departments/mechanical-engineering-and-materials-science/undergraduate-study.

TALIKKA, M., 2018. Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as consequence of research problems becoming more complex, Lappeenranta University of Technology.

Teksti: Marja Talikka


Facebooktwitterlinkedin

Oppimisen tuen verkoston toiminta käynnistymässä syksyllä

Keväällä 2015 neuvosto päätti oppimisen tuen verkoston perustamisesta. Samalla päätettiin lakkauttaa pitkään toiminut IL-verkosto. Perusteluna on, että vaikka informaatiolukutaidon opetus on edelleenkin keskeinen palvelu, opetus on vakiintunutta, ja siten on aika hakea informaatiolukutaitoa laajempaa näkökulmaa verkostolle. Oppimisen tuen verkosto kokoaa kirjastoista voimia, joiden kiinnostuksen kohteena on laajemmin tukea oppimista ja opiskelijan pyrkimyksiä edetä kohti tavoitteitaan.

Miten kirjasto on mukana tukemassa 55 op:n saavuttamista, on yksi konkreettinen kysymys, johon yhteistyössä etsitään vastauksia. Miten tuetaan opiskelijaa oppimisessa ja toisaalta, miten tuetaan opettajaa, jotta hän omalta osaltaan voi tukea oppimista?

Yhdyshenkilöverkosto perustetaan ennen lokakuuta ja työ käynnistyy syksyllä 2015 verkoston työpajapäivällä Lappeenrannassa.

Oppimisen tuen verkostoa koordinoi Lappeenrannan tiedekirjastosta informaatikko Marja Talikka (marja.talikka(at)lut.fi) ja vetäjänä toimii kirjastonjohtaja Ulla Ohvo (ulla.ohvo(at)lut.fi).
Facebooktwitterlinkedin

Att göra en referensguide

Hösten 2014 publicerades en ny och uppdaterad version av Hankens referensguide. Vilka förändringar medförde det och hur avlöpte arbetsprocessen inför den nya versionen? Margareta Danielsson och Susanne Holmlund på Hankens bibliotek berättar om arbetet med guiden.

Bakgrund

På Hanken har det funnits en referensguide för studerande sedan år 2006. Den första guiden sammanställdes i samband med att man tog i bruk ett program för informationskompetens på Hanken. Fyra år senare, år 2010, följde den första uppdateringen. Kontexten var då att Hanken hade tagit i bruk program för plagiatkontroll och i samband med det gjordes en satsning på utökat stöd i referenshantering. I detta skede vi kom in i arbetet. Vi fick frågor av studenterna på hur man ska hänvisa till olika typer av källor, där det saknades svar i den då existerande guiden. Vi insåg att guiden krävde en revidering, så vi gjorde vi om strukturen och utökade antalet exempel. Båda dessa versioner gjordes som vanliga word-dokument som sedan publicerades på bibliotekets webbsida i form av en pdf-fil.

Varför en ny version? Tankar bakom uppdateringen

Hösten 2014 var det så dags för nästa uppdatering. Bakom revideringen låg samma orsaker som tidigare – frågor av studerande som inte fick svar i guiden. Det fanns igen ett behov av flera olika typer av källor, i synnerhet exempel på olika typer av källor på webben. Från lärarhåll hade det också hörts önskemål om att överlag utöka antalet exempel.

Dessutom hade vi själva en tanke om att denna version skulle publiceras som en webbguide. Vi tänkte att ett webbformat skulle vara mera användarvänligt, stöda bläddring och att använda guiden mera som ett uppslagsverk än som en publikation som man läser från A till Ö. Men vi ville också göra det lättare att hålla guiden aktuell. Korrigeringar, mindre tillägg och uppdateringar kan då göras fortlöpnade och kräver inte att man samlar saker på hög för att sedan publicera en ny upplaga.

Vi ville ha en enkel layout, det fanns inte tid att satsa t.ex. på illustrationer eller ett finslipat visuellt intryck. Målet var att ha en tydlig struktur som gör det lätt att hitta olika typer av källor och att exemplen de ska framgå tydligt i texten.

En annan avgränsning som vi har gjort är att guiden är en renodlad referensguide, inte en skrivguide. Vi vill inte blanda in vetenskapligt skrivande eller frågor om språk och stil. Visst kan man säga att form och innehåll organiskt går in i varandra, men vi har valt att följa exemplet från många andra guider och separerat den tekniska delen av referenshanteringen. Den ursprungliga guiden var gjord enligt Harvard, och det hade vi givetvis ingen anledning att ändra på.

Hur gick det till? Så var arbetsprocessen

Det visade sig snart, och kanske aningen överraskande, att bytet av format också krävde en omstrukturering av innehållet. Den struktur och disposition som hade fungerat på papper, fungerade inte i en webbguide. Förutom ändringar i strukturen så utökade vi exemplen med nya typer av källor, främst källor på webben, och vi passade på att uppdatera en del av de övriga exemplen.

Den nya plattformen för guiden blev WordPress. Det valet beror bl.a. på att vi har använt samma plattform för självstudiematerial i andra kurser. Det visade sig vara ett bra val, inte enbart för att WordPress är lätt att hantera. På så sätt var guiden frikopplad från Hankens webbsida, som uppdaterades 2015. Vi kunde alltså jobba med guiden fristående utan att beröras av processen då hela Hankens webb skulle stöpas om i en ny form.

Eftersom vi jobbar på Hankens enhet i Helsingfors respektive Vasa, så har det praktiska arbetet skett på var sitt håll. Efter en inledande träff där vi främst skissade på strukturen och fördelade det praktiska arbetet, så har vi jobbat på var sitt håll och haft regelbundet oregelbundna möten via Skype. Arbetssättet har fungerat utmärkt, och då vi har träffats på distans har vi både diskuterat principfrågor och även helt konkret redigerat och uppdaterat texter i realtid. Innan guiden publicerades så hade vi den för genomläsning av en av Hankens språklärare, som gav grönt ljus.

Hur gick det sen? Publicering, reaktioner och framtid

Den nya guiden publicerades höstterminen 2014. De nya studenterna har under hösten en introduktionskurs i akademiska studier, där de ska använda guiden för referenshanteringen i kursens skriftliga uppgift. Både guiden och referenstekniken introduceras i den kursen, och på så sätt blir de nya studenterna medvetna om att det finns detta stöd för referenshanteringen.

Vilken respons har det kommit för den nya guiden? Hittills har vi fått väldigt litet respons, men det som har nått oss har varit både positivt och negativt. Det som en uppfattar som lättanvänt och lättnavigerat uppfattas av en annan som svåröverskådligt och avsaknad av struktur. Vi har alltså fått bekräftelse på vår tanke om att ett användarvänligt webbformat, men också fått höra att det var bättre förr. Om den negativa responsen blir dominerande så överväger vi att göra en komprimerad version av guidens exempel och publicera den som en pdf-fil. Men tillsvidare avvaktar vi läget.

Vi kan konstatera att arbetet med guiden har varit givande och lärorikt, men också tidskrävande. Ibland fick det oss att undra varför vi alls bemödar oss med att ha en egen guide då det redan nu finns många verkligt bra guider som ligger ute på webben, både på svenska och engelska. Det främsta argumentet för att fortsätta var signalvärdet av att ha en egen guide. Och då det redan fanns en guide så hade vi förstås en given utgångspunkt.

Vi vet också att många lärare brukar länka till referensguiden speciellt på seminariekurser i samband med kandidat- och pro gradu-avhandling. Nu finns guiden också som en länk i alla kurser i Moodle tillsammans med andra länkar för sök- och skrivhjälp. Så det finns en god medvetenhet bland lärare och studenter om att guiden finns.

Nu hoppas vi bara på en fortsatt flitig användning och på respons av våra studenter och lärare. Vi välkomnar också respons från alla andra, t.ex. från dig som har läst den här artikeln! Använd responsblanketten som finns på guidens startsida.

Hankens referensguide hittar du här

Margareta Danielsson och Susanne Holmlund
Hankens bibliotek
Facebooktwitterlinkedin

LibGuides – apu tietoaineistojen tehokkaaseen käyttöön

Yliopistot käyttävät huomattavia määriä rahoituksestaan tietoaineistojen hankkimiseen ja näiden saatavuuden varmistamiseen tutkijoille ja opiskelijoille. Kirjastoille yksi suuri haaste on ollut näiden kalliiden aineistojen ja työkalujen saaminen tehokkaaseen käyttöön. Yksi apu tähän haasteeseen on maailman yliopistokirjastoissa paljon käytetty Libguides-järjestelmä.

LibGuides

LibGuides on amerikkalaisen Springshare-yhtiön tarjoama julkaisualusta kirjastoille erilaisten oppaiden julkaisemiseen ja ylläpitämiseen. Peruslähtökohta järjestelmässä on sisällöntuotannon ja ylläpitämisen helppous, mikä mahdollistaa monipuolisten oppaiden tekemisen ilman varsinaisten it-asiantuntijoiden tarvetta. Teknisen helppouden lisäksi LibGuides-järjestelmään luotavien sisältöjen kehittämisen tukena toimii myös laaja LibGuides-yhteisö, jonka tuottamista sisällöistä voi etsiä ideoita omiin oppaisiin. LibGuides mahdollistaa peräti toisten tekemien sisältöjen käytön sellaisenaan omissa oppaissa: pelkkä luvan pyyntö oppaan tekijältä ja parilla hiiren klikkauksella esim. Harvardissa tehty sisältö näkyy sellaisenaan omassa oppaassa. Toki tätä ominaisuutta hyödynnetään huomattavasti enemmän oman kirjaston sisällä ja se myös toimii erinomaisesti. Joka tapauksessa yhteisöön kuuluu tällä hetkellä yli 3500 kirjastoa, joista noin kaksi kolmasosaa on korkeakoulukirjastoja.

LibGuidesin käyttö Oulun yliopiston kirjastossa

Oulun yliopiston kirjasto päätti keväällä 2012 hankkia LibGuides-järjestelmän alustaksi erilaisille verkko-oppailleen. Tilauksen jälkeen Springsharelta saatiin täysin toimiva alusta, jolla oli jo valmiina kirjaston sen aikaisia www-sivuja mukaileva ulkoasu. Kirjaston www-sivujen ulkoasun uudistuessa Springshare myös muokkasi maksutta LibGuides-järjestelmän uusia kirjaston sivuja noudattavaan muotoon toimittamamme mallin avulla.  Järjestelmän ulkoasun haluttiin noudattavan kirjaston varsinaisten www-sivujen ulkoasua, jotta sivujen käyttäjien ei tarvitse ajatella siirtyneensä kirjaston www-sivulta muualle, vaan LibGuides-sisällöt ovat heille osa kirjaston www-sivuja. Tämän vuoksi myös LibGuides-nimitystä ei ole otettu markkinointikäyttöön, vaan sana näkyy ainoastaan sivujen www-osoitteessa.

Oulun yliopiston kirjastossa LibGuides-järjestelmää päädyttiin ainakin alkuvaiheessa käyttämään lähinnä erilaisten tiedonhaun oppaiden julkaisualustana. Tiedonhaun tieteenalaoppaat ovat järjestelmän keskeisintä sisältöä ja tieteenalaoppaita on tällä hetkellä julkaistu yli 50 kappaletta. Huomion arvoista on, että LibGuides-järjestelmä saatiin Oulussa käyttöön huhtikuun alussa 2012 ja elokuun lopussa oli julkaistu jo noin 50 opasta. Mitään erillistä rahoitusta tähän ei ollut vaan informaatikot toteuttivat sisällöt muiden töidensä ohessa.

Esimerkki tieteenalaoppaasta. Kunkin oppaan tekijällä oli varsin vapaat kädet tuottaa tieteenalaa tukevaa sisältöä. Lähinnä yksittäisen oppaan rakenne (=oppaan välilehdet) sovittiin yhteisesti ja oppaat ovat rakenteellisesti samanlaisia.

Oulussa on pyritty tuomaan eri tieteenalojen tietoaineistoja monipuolisesti esille jo vuosia tuottamalla Nelliin yliopiston tieteenaloille omia tietokantalistauksia erilaisten alakategorioiden alle. LibGuides-järjestelmän tieteenalaoppaat ovat osoittautuneet huomattavasti Nellin tietokantalistauksia monipuolisemmiksi työkaluiksi, joissa pystytään tuomaan esille tietokantojen ja työkalujen lisäksi myös mm. ohjeistusta tietokantojen käyttöön ja tiedonhaun prosessin eri vaiheisiin sekä parantamaan tietoaineistojen löytyvyyttä myös varsinaisten tietokantojen ulkopuolelta mm. painetun aineiston osalta.

Tieteenalaoppaat ovat ottaneet luontevan paikkansa tiedonhankinnan opetuksen perustyökaluna, joka tulee jatkossa tutuksi jokaiselle opetukseemme osallistuvalle opiskelijalle tieteenalasta tai opintojen vaiheesta riippumatta. Tietysti tieteenalaoppaiden merkitys korostuu myös omatoimisesti tiedonhakua tekevien tukena, jolloin esim. oikeat tietokannat kuhunkin tarpeeseen ja apu niiden tehokkaaseen käyttöön on tiedonhakijoiden helposti löydettävissä.

Kokemukset

Tähän mennessä tieteenalaoppaista on saatu käyttäjiltä käytännössä vain positiivista palautetta. Rohkeimmat ovat jo päivitelleet, että miten enää voisi tulla toimeenkaan ilman tieteenalaoppaita. Tosin varsinaisten käyttäjien puolelta palautteen määrä on ollut vielä vähäistä ja määrällisesti merkittävimmät palautteet saadaan myöhemmin syksyllä, kun tiedonhankinnan opetuksessa järjestelmällisesti kerättävä kurssipalaute käydään läpi.

Informaatikkojen puolelta kokemuksia onkin sitten kertynyt runsaasti tieteenalaoppaiden ollessa osa jokapäiväistä työtä niin opetuksessa kuin tietopalvelussa. Tieteenalaoppaiden kautta tietoaineistojen käyttöä on helppo opettaa ja neuvoa. Oppaiden ylläpidon helppous ja monipuoliset mahdollisuudet antavat myös informaatikoille uusia mahdollisuuksia tuoda asiantuntemustaan paremmin hyödynnettäväksi. Lisäksi LibGuides antaa sisältöjensä käytöstä monenlaista tietoa. Esimerkiksi käyttötilastoja voidaan kerätä jopa linkkitasolta: eli voidaan vaikka seurata, valitsevatko jonkun tieteenalan käyttäjät mieluummin listalta Scopuksen kuin Web of Sciencen tms. Käyttäjillä on myös mahdollisuus antaa kommenttejaan ja parannusehdotuksiaan käytännössä jokaiseen kohtaan oppaissa: harmi kyllä, kommentointiominaisuutta ei ole vielä innostuttu käyttämään.

Kaiken kaikkiaan ensi kokemuksemme LibGuidesin ”tulemisesta taloon” ovat olleet kaikilta osin positiivisia. Järjestelmää ei voi kuin suositella kaikille muillekin suomalaisille yliopistokirjastoille.

Jani Sassali
Informaatikko
Oulun yliopiston kirjasto
Facebooktwitterlinkedin

Fokusgruppmetoden : gemensamt utvecklingsarbete tillsammans med de studerande i cafémiljö

En stor utmaning för universitetsbiblioteken i dag är att lyckas involvera kunderna i utvecklingen av tjänster. Ett kundperspektiv behövs bl.a. för att garantera servicekvaliteten. Eftersom metoderna för detta är många är det viktigt att biblioteken delar med sig av de erfarenheter de gör.

Boktornet, Åbo Akademis Bibliotek (ett pepparkakshus)

Åbo Akademis bibliotek genomförde hösten 2011 en fokusgruppundersökning i syfte att få respons på hur bibliotekets användare önskar att biblioteket skulle utveckla sina tjänster. Fokusgruppmetoden är en teknik inom samhällsvetenskaplig kvalitativ forskning och har använts rätt så mycket inom biblioteksvärlden eftersom den lämpar sig väl för evaluering av och utveckling av bibliotekstjänster. Metoden går ut på att en grupp personer (idealet är ca 6-12 personer per grupp), under en begränsad tid, får diskutera ett givet ämne med varandra. Syftet med diskussionen är att få så många synpunkter som möjligt på en befintlig eller framtida verksamhet. Diskussionen leds av en moderator, som ger de frågor eller teman som ska diskuteras samt ser till att diskussionen inte spårar ur.

Målgruppen för undersökningen var de studerande. För att rekrytera personer till undersökningen användes olika marknadsföringskanaler. Tryckta anslag distribuerades till lunchställen, anslagstavlor och läsesalar vid Åbo Akademi. Anslaget skickades även elektroniskt till alla som var inskrivna som studerande vid ÅA samt publicerades på Studentkårens webbsida och i Studentkårens Infobulletin. Biblioteket synliggjorde undersökningen även på bibliotekets Facebook-sida och blogg. Undersökningen lockade 24 intresserade studerande. De kom att  representera alla fakultetsområden vid ÅA och hade mellan två till sju års erfarenhet av studier.  Fokusgruppsessionerna genomfördes i tre grupper under tre eftermiddagar i oktober som två timmars diskussionstillfällen i en avkopplande cafémiljö.

Fokusgruppmetoden visade sig vara en mycket givande och intressant metod. Det var en glädje att få involvera de studerande i bibliotekets utveckling av sina tjänster. Själva sessionerna förlöpte väl och gav möjlighet till just den interaktivitet som en fokusgruppundersökning ska möjliggöra, dvs de studerande reagerade på varandras inlägg och en verklig diskussion uppstod alltemellanåt. Deltagarna kom med både konkreta och kreativa förslag gällande bibliotekets tjänster. Bibliotekets representanter upplevde att de fick höra ärliga, spontana åsikter samt fick en större förståelse för hurudan service bibliotekets användare behöver och önskar få samt vad de är missnöjda respektive nöjda med. Studentdeltagarna var nöjda med sessionerna och uttryckte stort nöje över bibliotekets initiativ att vilja lyssna på sina användare. Metoden visade sig vara bra även i marknadsföringssyfte: kort efter sessionerna blev en del deltagare vänner med bibliotekets Facebook och gjorde kommentarer på bibliotekets blogg. Genom en fokusgruppundersökning signalerar biblioteket sin vilja att lyssna på sina användare.

Eftersom undersökningen var kvalitativ fungerar den bra som komplement till tidigare utförda kvantitativa undersökningar. Genom fokusgruppundersökningen fick biblioteket mer tydliga formuleringar på vad användarna behöver och önskar än man kunde ha fått genom en kvantitativ undersökning. De spontana inläggen var ibland långa och utförliga och även de känslor och stämningar som uppstod under sessionerna kunde aldrig ha fångats i en enkätundersökning.

En fokusgrupp ger mycket material som man kan arbeta vidare med internt. Framförallt kan man se fokusgruppundersökningen som en del i en utvecklingsprocess som är ständigt pågående. Kvalitetsarbete är en kontinuerlig verksamhet. Vad kunderna anser vara viktigt förändras efterhand. Det gäller nu att försöka verkställa förbättringsförslag för att senare följa upp resultaten i en ny undersökning.

Eva Höglund, Bibliotekarie, Åbo Akademis Bibliotek

Eva Höglund

Facebooktwitterlinkedin

Harjoittelu on koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta

Tampereella pidettiin 2.12. ”Informaatiotutkimus 40 vuotta” juhlaseminaari, johon osallistui satakunta aktiivia kirjastoista ja alan opetusyksiköistä. Tilaisuuden ohjelmassa oli myös paneeli, jossa oppilaitosten edustajat Oulun yliopistosta, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, Tampereen yliopistosta ja Åbo Akademista vastasivat yleisön kiperiin kysymyksiin ja pohtivat, vastaako koulutus työelämän haasteisiin.

Paneelissa sivuttiin myös opiskelijoiden harjoittelua kirjastossa. Harjoittelu antaa opiskelijalle kullanarvoisen ensimmäisen kirjastoalan työkokemuksen ja palkatessaan ja perehdyttäessään harjoittelijoita kirjastot voivat tutustua uusien sukupolvien työntekijöihin ja heidän osaamiseensa.

Harjoittelua voidaan myös kehittää siten, että lisätään konkreettista vuorovaikutusta työpaikan ja oppilaitoksen välillä.  Ari Haasio kertoikin paneelissa Seinäjoen ammattikorkeakoulun harjoitteluyhteistyöstä kirjastojen kanssa. Tampereen yliopiston harjoittelujakson sisältöä ollaan puolestaan kehittämässä siten, että opiskelijoiden reflektiivistä työskentelyä lisätään (esim. harjoittelupäiväkirja, oman osaamisen reflektointi, koulutuksen ja työelämän välisten suhteiden pohtiminen). Tällöin oppiaine saa ajantasaista tietoa työelämän vaatimuksista ja myös kirjastolla on mahdollisuus lisätä vaikutusmahdollisuuksiaan koulutuksen sisältöihin.

Harjoittelun kehittäminen on myös linjassa Tampereen yliopiston koulutusuudistuksen kanssa.  Yksi uudistuksen pääperiaatteista on osaamisperustaisuus: opetussuunnitelmat ja niiden sisällöt kuvataan siten, että opintojen kautta saavutettu osaaminen ja osaamistavoitteet käyvät selvästi ilmi opiskelijalle. Harjoittelujakson auki kirjoitetut osaamistavoitteet ja harjoittelukokemuksen arviointi auttavat opiskelijaa suuntaamaan myös tulevia opintojaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Kirjastoille tuskin riittää uuden työntekijän taidoiksi se, että osaa huolellisesti toistaa olemassa olevia käytäntöjä. Työelämän taitojen oppiminen ja kehittävä työote edellyttävät uudelta työntekijältä ennen kaikkea laaja-alaisia oppimisvalmiuksia ja avointa mieltä. Informaatiotieteiden uusi tutkinto-ohjelma perustuukin sille, että ”työskentely informaatioalan nopeasti muuttuvalla kentällä edellyttää vahvaa käsitteellistä ja teoreettista osaamista sekä valmiutta tiedon soveltamiseen ja alan kehityksen jatkuvaan seuraamiseen”

Pelkkä teoria ei kuitenkaan riitä. Toivottavasti kirjastoilla on taloustilanteesta huolimatta mahdollisuus palkata myös harjoittelijoita vuonna 2012!

Raija Aaltonen,
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto, yhteistyösihteeri
Facebooktwitterlinkedin

Viestinnän haasteista

Onnistunut viestintä ja tiedottaminen tiedetään hyvin haasteelliseksi toteuttaa. Näin on myös meillä Oulun yliopiston kirjastossa. Vuosien varrella olemme huomanneet, etteivät monet meidän tiedotteistamme –  lukuisista kanavista huolimatta – tavoita kohderyhmäänsä, sen koommin tutkijoita ja opettajia kuin opiskelijoita. Tänä vuonna olemme ryhtyneet purkamaan tätä ongelmaa löytääksemme siten myös ratkaisuja. Uskommehan vakaasti, että viestimme kannattaisi lukea.

Kaikkia kohderyhmiämme vaivaa sama kuin itse kutakin: kiire ja joka puolelta tuleva viestien tulva. Tutkijoille aika merkitsee oikeasti rahaa. Kuinka vapauttavaa onkaan laittaa sormi liikoja silmäilemättä delete-näppäimelle. Jotkut viisaammat (tutkijat) ovat opettaneet roskapostisuottamisensa tunnistamaan tiettyjä sanoja, toivottavasti eivät sentään kirjastoa, vähentääkseen viestitulvaa.

Olemme tavanneet tämän vuoden aikana useita kymmeniä ylioppilaskunnan ja eri ainelaitosten kattokiltojen edustajaa ja olemme oppineet paljon heiltä onnistuneen viestinnän edellytyksistä. Palautteet opiskelijoilta riippumatta killasta on samat.

Ensinnäkin käsitys kirjastosta ja sen palveluista on vähän ”hatara”, kuten jotkut heistä asian ilmaisivat.  Monet esittelemämme rutiinipalvelut ovat osalle heistä outoja tai ei oikein ymmärretä mitä se mahtaa tarkoittaa. Mutta nämähän on kerrottu jo heti ekavuoden syksynä fukseille tarkoitetuissa tapaamisissa, me sanoimme. Niinpä. Nyt se mutta opiskelijan kannalta: silloin on uusille opiskelijoille kerrottu paljon muutakin yliopistosta, joten mieli ja muisti ovat kaikesta uudesta ja jännittävästä täysin ylikuormitettuja opiskelun ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina. Olisihan se pitänyt meidän kirjastossakin hoksata. Siispä kirjastopalveluihin liittyvä fuksiopetus kannattaisi jakaa kahteen osaan, ehdottavat tapaamamme opiskelijat. Aivan syksyllä antaa vain kirjastokortti käteen ja kokoelmatietokannasta näyttää kirjan tai tekijän nimenmukainen haku. Sillä pärjää vuoden vaihteeseen, jolloin opiskelija on jo kotiutunut yliopistoon ja on kykenevä ottamaan lisää informaatiota kirjastopalveluista. Mitä todennäköisimmin kokeilemme tätä käytäntöä jo ensi syksynä.

Viestikanavia on käytössä useita. Sähköpostia pidetään sekä tutkijoiden että opiskelijoiden piirissä  kaikkein parhaimpana. Mutta miten olemmekaan ihastuneita (tai piintyneitä) omaan slangiimme. Käytämme mielellämme englanninkielisiä tietokantojen nimiä esim. viestin asiakentässä. Se on kuulemma varmin tapa saada viesti opiskelijoilla heti poistetuksi! Yleensäkin asia-kentästä täytyisi heti välittyä hyöty, jonka kyseisen viestin lukemista saa. Perussääntönä sama pätenee tutkijoihin.

Killoilla on sensorihenkilöt, joille killan osoitteen viestit menevät ja he päättävät jatkaako viesti eteenpäin vai ei. Pelkästään englanninkielinen sana viestin asiakentässä on varma tapa saada viestin matka loppumaan siihen. Saimme edelleen opastusta: Viestien tulisi olla mahdollisimman lyhyitä, selkeitä ja yksinkertaisia. Yhteen sähköpostiviestiin ei pidä ympätä liikaa aiheita.

Oulun yliopiston kirjaston verkkosivut
Oulun yliopisto kertoo palveluistaan verkossa

Kaikilla kirjastoilla on omat www-sivut, joiden informatiivisuuteen, käytettävyyteen ja ajantasaisuuteen käytämme paljon vaivaa ja aikaa. Luotamme kovasti siihen, että sieltähän meidän kaikki palvelut  ja tiedotteet ovat hyvin saatavilla. Niin olisivat, jos opiskelija tai tutkija kävisi siellä jatkuvasti ja rauhassa tutkailisi palveluja. Mutta se kiire. Sivuihin tutustutaan todennäköisesti taloon tultua ja sitten laitetaan omiin bookmarkeihin eniten käytetyt palvelut. Tutkijat menevät suoraan tarvitsemiensa lehtien sivulle ja saavat artikkelien uutuustiedotteet seurantaprofiilinsa mukaisesti suoraan sähköpostiinsa. Myös opiskelijoille tuntuu tulevan pian rutiinit ja bookmarkit.  Jokaisella tuntuu olevan rutiinireittinsä, usein kirja- tai artikkelihakupalvelu, jolloin käyttäjä siirtyy muuta sivua vilkuilematta suoraan tarvitsemaansa palveluun. Sivuja ja palveluja esitellessämme saimme palautetta mistä vielä voisi tiedottaa, nyt niitä sovittuja kanavia käyttäen ja selvällä suomenkielellä. Lisää tiedotusta toivottiin mm. RefWorksistä, Nellistä, Chatista, päivystävästä informaatikosta, mahdollisuudesta netin kautta varata aikaa informaatikon palveluille ja/tai jättää tiedonhakupyyntö, yhteislainauksesta (termi koettiin huonoksi, jopa mahdollisesti estänyt käyttöä), Opiskeluympäristö –sivustosta

Kirjaston viestintä ulospäin on enimmäkseen kuivakan asiallista, virkamiesmäistä. Samahan pätee yliopistoihinkin. Tähän vaivaan auttaisi kirjaston Facebook-sivut, joilla voisi kertoilla asioista rennommin. Ajan ja työn säästämisen takia esimerkiksi Oulun yliopiston kirjaston www-sivuilta lähtee syötteenä tiedotteet Facebookiin, jolloin sama tiedotustyyli on myös siellä, valitettavasti. Se todennäköisesti on esteenä myös vastavuoroisuuden helppoudelle.  Silti meistä jaksaa tykätä iloksemme yli 500 ystävää.

Oulun yliopiston kirjaston Facebook-sivut
Oulun yliopiston kirjasto tiedottaa myös Facebookissa

Kiitän lämpimästi kaikkia niitä opiskelijoita, jotka ovat antaneet meille aikaansa tiedottamisemme kehittämiseen! Katsotaan vuoden, kahden päästä, olemmeko olleet myös kehityskelpoisia, halukkaita olemme.

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopisto
Facebooktwitterlinkedin

Tiedonhankintataitojen merkitys korostuu työelämässä

Tiedonhankinnan taitoa arvostaa sekä työntekijä että työnantaja. Juuri ilmestyneessä artikkelikokoelmassa Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat pohditaan kansallisen sijoittumisseurantakyselyn tuloksia ja vaikutuksia koulutuspolitiikkaan. Kokoelmateoksen ovat toimittaneet Antero Puhakka ja Visa Tuominen Itä-Suomen yliopistosta. Kokoelman yhteenvedossa Loppupohdinta: yliopistokoulutusta työelämän tarpeisiin Jani Ursin pohtii (s. 114), että työelämä tuntuu korostavan geneerisiä valmiuksia, ja kertoo suuntauksen näkyvän myös kansallisessa Aarresaari-aineistossa, jossa kaikilla työnantajasektoreilla työntekijöiden tärkeimmiksi kokemiksi taidoiksi työntekijät arvioivat mm. ongelmanratkaisu- ja tiedonhankintataidot. Antero Puhakka arvioi saman kokoelman artikkelissaan Maistereiden työssään tarvitsemia taitoja kartoittamassa (taulukko 3, s.72), että yksityisen sektorin työntekijöiden kokemana tiedonhankintataidot on neljänneksi tärkein taito; kuntasektorilla seitsemänneksi tärkein, valtiolla toiseksi tärkein, muilla työnantajasektoreilla viidenneksi tärkein. Muita tärkeiksi koettuja yleistaitoja olivat ryhmätyötaidot, suomen kieli, organisaatiotaidot ja analyyttinen ajattelu.

Artikkelikokoelma pohjautuu kansalliseen kyselyyn, joka tehtiin vuonna 2008, ja tutkimuksen kohteena olivat 5 vuotta työelämässä olleet v. 2003 valmistuneet. Valmistuneilta kysyttiin 5 vuotta valmistumisen jälkeen yleisten työllistymistietojen lisäksi, mitkä ovat työelämän vaatimat taidot ja miten he arvioivat yliopisto-opiskelujen kehittäneen niitä. Vastaajina tällöin oli kaikkiaan 16 eri yliopistosta maisteriksi valmistuneita. Puhakka viittaa artikkelissaan myös jo v. 2000 ilmestyneeseen tutkimukseen, jossa kuuden EU-maan pk-yrityksiltä oli kysytty heidän odotuksiaan korkeakoulutettujen osaamisen suhteen (Manninen ja Hobrough 2000, kts Puhakka, Kuvio 2, s. 71). Tässä tutkimuksessa tiedonhankintataidot arvioitiin yksityisen sektorin työnantajan näkökulmasta neljänneksi tärkeimmäksi taidoksi.

Yliopistokohtaiset tutkimustulokset

Monet yliopistot ovat julkaisseet myös organisaatiokohtaisia tuloksiaan artikkelikokoelmassa mainitusta kansallisesti kerätystä aineistosta. Erilaisissa sijoittumisseurantakyselyissä valmistuneilta kerättyä aineistoa on monissa yliopistoissa eri laajuuksilta muiltakin vuosilta ja kyselyitä on voitu tehdä esimerkiksi 5 vuotta valmistumisen jälkeen tai jo vuosi valmistumisen jälkeen. Organisaatiot ovat myös työstäneet ja analysoineet kyselyaineistojen tuloksia eteenpäin. Vastauksia on mm. analysoitu rinnakkain myös sen suhteen, miten työn vaatimukset ja opiskelun antamat valmiudet kohtaavat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Näiden ns. suuntaa-antavien kuiluarvojen perusteella voidaan koulutusohjelmia suunniteltaessa ottaa huomioon kehittämiskohteita, jos huomataan, että jotkin taidot koetaan tärkeiksi työmarkkinoilla, mutta ne eivät kehity riittävästi yliopistossa. Koska yliopistot ovat jatkotyöstäneet oman organisaationsa tuloksia, eivät kaikki organisaatiokohtaiset tutkimukset ole keskenään yhteismitallisia. Tulokset ovat kuitenkin hyvin samansuuntaisia.

Hyvä esimerkki on mm. Helsingin yliopistossa tehty selvitys Maisterit työmarkkinoilla, jossa tiedonhankinnan kannalta mielenkiintoisia ovat s. 23-24 näkyvät taulukot, joissa vertaillaan rinnakkain tietotaito-osa-alueiden merkitystä työssä ja opiskelun antamia valmiuksia. Helsingin yliopistosta valmistuneet maisterit kokevat tiedonhankinnan merkityksen työssä erittäin suureksi, rinta rinnan sosiaalisten ja ryhmätyötaitojen kanssa. 5,2 -lukema kuudesta on hyvä lukema, ja ainoastaan 5,3 -lukeman saanut ongelmanratkaisutaito arvioidaan tärkeämmäksi taidoksi työelämässä.

Lapin yliopistossa on saatu hyvin samantyyppisiä lukemia 2008 tehdyssä kansallisessa uraseurantakyselyssä. Lapin yliopistossa tietoja on koottu osana yliopiston laatutyötä ja tuloksissa on analysoitu myös kuiluarvoja eli kuinka paljon on eroa taitojen kehittymisellä ja työelämän vaatimuksilla. Viisi vuotta työmarkkinoilla – Ura- ja työmarkkinaseuranta Lapin yliopistosta vuonna 2003 valmistuneille maistereille -kyselystä löytyy hyvä yhteenveto (kts s. 10 kaavio Opiskelun antamien valmiuksien ja työn vaatimusten kohtaaminen, /tietotaitoarviot).

Tampereen yliopistossa on tehty oppiainekohtaisia koosteita v. 2002-2008 valmistuneille, joilta on kysytty sijoittumistietoja jo vuosi valmistumisen jälkeen. Tampereen yliopistossa on koulutusalakohtaisesti esitetty vastaajien arviot siitä, kuinka paljon yliopisto on kehittänyt erilaisia työelämässä hyödyllisiä tieto- ja taitoalueita.  Kaaviossa näkyy miten v. 2002-2008 valmistuneet opiskelijat arvioivat tiedonhankintataitojen kehittyneen yliopisto-opiskelun aikana:

Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa
Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tampereen sijoittumisseurantatilastoja on lisäksi käsitelty seuraavassa blogikirjoituksessa.
Myös Itä-Suomen yliopistossa on saatu hyviä tuloksia, sekä vastavalmistuneiden piirissä että 5 vuotta valmistumisen jälkeen:

Itä-Suomen yliopisto: tiedonhankintataidot 2005 ja 2009 valmistuneet. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Uraseurantatuloksia löytyy yliopistojen omilta sivuilta ja myös kootusti esimerkiksi Akateemisten rekrytointipalvelujen julkaisusivuilta.

Tiedonhankintataitojen opetusta tarvitaan yliopistoissa –yliopistokirjastoja tarvitaan

Vaikka opiskelijoiden tiedonhankintataidot karttuvat kirjastojen tarjoaman tiedonhankintataitojen ja informaatiolukutaidon opetuksen lisäksi muunkin yliopisto-opiskelun ja opiskelun ulkopuolisen elämän yhteydessä, ovat yliopistokirjastot osaltaan suorasti ja epäsuorasti vaikuttamassa siihen, millaisiksi yliopisto-opiskelijoiden työelämävalmiudet muodostuvat. Valmistuneiden kyselyiden tiedonhankintataitojen kohdalla kyselytulokset ovat rohkaisevia ja antavat tukea ja vahvistusta sille, että tiedonhankintataitoja tarvitaan. Tiedonhankintataitojen opetukselle ja laadukkaille kirjastopalveluille on jatkuva tarve ja tilaus. Hyvät tiedonhankintataidot edistävät opinnoissa menestymistä sekä antavat valmiuksia myös työelämässä pärjäämiselle. Monissa yliopistokirjastoissa tutkitaan tietenkin tiedonhankintataitojen opetusten vaikuttavuutta keräämällä palautetta tiedonhankinnan opetuksista tutkintoa suorittavilta opiskelijoilta ja kehitetään systemaattisesti opetusta opetuspalautteiden pohjalta. Kirjastopalveluiden vaikuttavuuden tutkimus olisi hyvä jatkotutkimuksen paikka.

Huomioitava on tietysti se, että näissä valmistuneille tehdyissä yleisluontoisissa kyselyissä korostuu valmistuneiden oma arvio merkityksestä työssä ja henkilöiden omakohtainen arvio kehityksestä yliopisto-opiskelujen aikana. Huomioitava on kuitenkin lisäksi, että tiedonhankinnan opetusten tehtävä on parantaa opiskelijoiden informaatiolukutaidon kognitiivisten taitojen lisäksi myös affektiivista varmuutta eli tunnetta siitä, että hallitsee tiedonhankinnan prosessin (kts. tästä esimerkiksi Informaatiolukutaidon opetus – kumppanuutta käytännössä -artikkeli, joka on julkaistu kokoomateoksessa Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa (toim. Anne Nevgi).  Sijoittumisseurannan tuloksista voidaan päätellä, että tiedonhankinnan prosessien hallinnan tunnetta yliopistoista valmistuneilla ainakin näiden kyselyvastausten valossa voi sanoa olevan.

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto
yhteistyösihteeri Janika Asplund
Facebooktwitterlinkedin