”Jos pidät suusi kiinni, sinua ei ole olemassa!”

Noin 20 ”informaatiovalmentajaa” eri puolilta Suomea kokoontui kirjastoalan järjestöjen Minerva-yhteistyöryhmän työpajaan ”Kirjastotyö. Nyt! Osaaminen näkyviin”. Siinä etsittiin keinoja kirjastotyön arvostuksen ja tunnettuuden lisäämiseksi. Suomessahan kirjastot kyllä tunnetaan ja niitä rakastetaan, mutta tuskin monikaan tietää, mitä kirjastotyön ammattilaiset tekevät työksensä.

Tilaisuuden avauskeskustelua johtivat järjestöviestinnän asiantuntija Noora Jokinen ja Akavan erityisalojen Jaakko Korpisaari. Heidän kolkko viestinsä kaikessa lyhykäisyydessään oli, että kaikki taantuma näkyy hyvin kirjastoissa sekä että meidän on itse huolehdittava, ettei kirjastojen elinvoima häviä. Tämän varmistamiseksi on uudenlaisen kirjastoimagon luominen välttämätöntä. Tätä ei kukaan muu tee puolestamme. Palkankorotuksiakaan on turha odottaa nykyisenkaltaisen ”lainastotäti”-imagon ja muinaisuudesta kumpuavan kirjastonimikkeistön pohjalta.

Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saarti piti alustuksen aiheesta ”Mitä minä osaan? Kirjastoalan osaaminen näkyväksi”. Puheessa nousi esiin vahvoja näkemyksiä. ”Jos pidät suusi kiinni, sinua ei ole olemassa!”, hän aloitti ja jatkoi muistuttamalla, ettei kirjasto ole enää itseisarvo, vaan kaikesta toiminnasta on pystyttävä esittämään selkeitä lukuja. Samaan hengenvetoon hän haikaili ajastaan edellä olevien johtajien perään todeten suomalaisen johtajuuden olevan kerrassaan jälkijättöistä. ”Jos me emme itse sanele kirjastotyötä, jotkut muut sen kyllä pian tekevät!” Saarti lisäksi vertasi nykyisenkaltaista kirjastotyötä varaston hoitamiseen, joka ei sisältönsä puolesta paljonkaan eroa vaikkapa Alepan kassanhoitajan päivittäisistä työtehtävistä. Hän näki lähitulevaisuuden menestyvät, ”jälkidigitaaliset” kirjastot tiedon välittäjinä ja niiden henkilökunnat erityisasiantuntijoina. ”Entä kuka on asiantuntija?”, Saarti kysyi ja vastasi itse saman tien: ”Asiantuntija on se, joka kutsutaan puhumaan.”

Loppuiltapäivä koostui työskentelystä eri teemoihin liittyvissä työpajoissa. Tällaisena aikana, jolloin kaikki mitä voi automatisoida, automatisoidaan, onkin jo viimeiset hetket kokoontua yhdessä pohtimaan näitä kirjastojen olemassaolon kohtalonkysymyksiä. Työpajaryhmät aikovat jatkaa työskentelyään vuoden vaihteeseen saakka. Toivoakseni silloin on jo odotettavissa jotain uudenlaista kumua kirjastoalalta.

Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Verkostoitumisen merkitys ja osaamisen kehittäminen

Yksi monista kirjastoalan foorumeista ja yhteistyöryhmistä on Suomen yliopistokirjastojen neuvoston Varajohtajien foorumi, jossa keskitytään erityisesti henkilöstön ja esimiestyön kehittämiseen, keskustellaan ajankohtaisista asioista sekä suunnitellaan ja toteutetaan johtamisosaamisen teemapäiviä ajankohtaisista kysymyksistä.

Yliopistokirjastoille yhteinen kehityskeskustelumalli?

Tätä kysymystä lähdimme varajohtajien foorumilla pohtimaan ja selvittämään alkuvuodesta 2013, jolloin toteutettiin yliopistokirjastojen johtajille tarkoitettu kysely koskien osaamisen kehittämisen hankkeita sekä kehityskeskustelukäytänteitä. Saimme vastaukset lähes jokaisesta yliopistokirjastossa ja vastausten viesti oli kaikissa sama, että yliopistojen yhteiset kehityskeskustelumallit ja –pohjat eivät kaikilta osin tue kirjastojen tarpeita tai toimi keskustelun tukena kirjastoalan muuttuvissa työympäristöissä. Toisaalta ei kuitenkaan nähty tarvetta yhteiselle kirjastopohjalle, vaan haluttiin pitäytyä oman organisaation mallissa ja lähteä kehittämään sitä. Tulosten koonnin jälkeen päädyimmekin varajohtajien foorumin kokouksessa ja keskusteluissa SYNin puheenjohtajan Susanna Parikan kanssa siihen, ettei uuden arviointivälineen tai yhteisen kehityskeskustelumallin toteuttaminen ole ajankohtaista. Toisaalta halusimme jatkaa keskustelua aiheesta ja päätimme lähestyä strategiassa määriteltyjä tavoitteita keräämällä Itä-Suomen yliopiston kirjaston, Helsingin yliopiston Kumpulan kampuskirjaston ja Lappeenrannan tiedekirjaston kokemuksia, heidän käyttöönottamastaan (joko osittain tai kokonaisuutena) kehittävän dialogin mallista ja pohtia voisimmeko ottaa tästä osia kirjastojen kehityskeskustelukäytänteisiin.

Henkilökuntavaihtoon innostaminen     

Monet kirjastoverkostot koskevat pääasiassa vain johtajia, esimiehiä tai asiantuntijoita. Verkostoitumisen ja osaamisen vaihdon merkitys on kuitenkin kaikille yhtä tärkeää. Tämän takia lähdimme viime vuonna pilotoimaan henkilökuntavaihtoja kirjastojen välillä, teimme yhteiset ohjeet ja loimme periaatteet vaihdolle. Sekä ennen kaikkea sitouduimme omissa organisaatioissamme kannustamaan henkilökuntaa vaihtoon toiseen kirjastoon. Vaihdoista on kirjoitettu tässäkin blogissa ja toivottavasti vaihtojen määrä lisääntyy ja siitä tulee vakiintunut käytäntö osaksi henkilökunnan työnkehittämistä.

Verkostoituminen ja vaihdot helpottavat joskus myös omaa työtä, jos toisella kirjastolla on tarjota ratkaisuja käytänteisiin, joita omassa kirjastossa ollaan vasta selvittämässä tai lähtemässä ideoimaan. Omassa kirjastossani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa olemme siirtymässä automatisoituihin palveluihin lainauksen, palautuksen ja varausten noudon osalta tämän kevään aikana. Samalla jatkamme ilta-aukioloa talon aukioloajan mukaiseksi organisaation sisäisille asiakkaille, niin että kirjaston tilat ja aineistot ovat asiakkaiden saavutettavissa illalla ja aikaisin aamulla kulkutunnisteella, vaikka saatavilla ei ole henkilökohtaista asiakaspalvelua. Lähdimme lähestymään uutta palvelukonseptia ja toimia, jota käyttöönotto vaatii, kartoittamalla missä tällaiset palvelut ovat jo käytössä, tai missä niistä ollaan kiinnostuneita ja suuntaamalla vierailuille ja vaihtoon näihin kirjastoihin tarkoituksenamme kopioida palvelut meille sopiviksi. Verkostolta oppiminen onkin ollut hyvin tehokasta ja kunhan kirjastomme remontti maaliskuussa valmistuu, pääsemme ottamaan kaikki uudet palvelut kerralla käyttöön.

Johtamisosaamisen teemapäivät

Omanlaista verkostoitumista oli myös marraskuussa Kansalliskirjastossa järjestetty johtamisosaamisen teemapäivän esimiehille ja tiiminvetäjille sekä esimiestyöstä kiinnostuneille. Päivän aikana kuulimme Jarmo Saartin (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) puheenvuoron kirjastojen tulevista haasteista, teimme Learning Café –työskentelyä eri esimiestyön aihepiirien osalta ja keräsimme toiveteemoja tuleviin johtamisosaamisen teemapäiviin. Päivän aikana kerättyjen ideoiden pohjalta lähdemme toteuttamaan johtamisosaamisen teemapäivää syksyllä Tampereen yliopiston kirjastossa aiheesta muutosjohtaminen. Sitä ennen testaamme foorumin piirissä verkkotyöpajatyöskentelyä. Koekerralla keskustelemme perehdyttämisestä ja jaamme omien organisaatioidemme käytänteitä. Toiveena on järjestää verkkokeskusteluita eri aihepiireistä muutaman kerran vuodessa esimiehille ja tiiminvetäjille alustalla, jossa on mahdollista jakaa dokumentteja ja joka on mahdollisimman monelle saavutettavissa ilman matkustamista.

Jenni Mikkonen, tietopalvelupäällikkö, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto
Varajohtajien foorumin puheenjohtaja 2013-2014


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Yhteistyötä yliopistokirjastoissa 2014

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto (SYN) on yliopistokirjastojen verkoston yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä elin. Toiminnan käytännön toteutuksista vastaavat neuvoston ohella verkostot: informaatiolukutaidon, sisällönkuvailuntutkimuksen tuen ja yhteiskirjastojen verkostot sekä tietoaineistoverkosto ja varajohtajien foorumi. Lisäksi toimintaa jatkavat aikaisemmin perustetut työryhmät: KDK ja kustannuslaskennan työkalupakki.

Seminaareja ja työpajoja

Tämän vuoden toimintasuunnitelmassa on mm. useita työpajoja ja seminaareja. Maaliskuussa tutkimuksen tuen verkoston ohjausryhmä järjestää Tutkimusdatan hallinta –mistä on kyse? seminaarin. Myöhemmin vuoden aikana on tulossa tutkijoiden tiedonhallintataitojen tukemisen parhaat käytännöt -workshop, johtamisosaamisen teemapäivä ja tietoaineistotarjontaan liittyvä seminaari. Lisäksi SYNin kustannuslaskennan työryhmä on mukana järjestämässä vaikuttavuuden arvioinnin työpajaa huhtikuussa.

Seminaarit on suunnattu pääsääntöisesti yliopistokirjastoille, mutta etäyhteyden kautta useimpiin seminaareihin on muillakin mahdollisuus osallistua. Seminaareista tiedotetaan SYN:n verkkosivuilla, sähköpostilistoilla ja SYN:n facebookissa.

Tänä vuonna toteutettava johtamista tukeva mentorointiohjelma on suunnattu vain SYN:n jäsenille, mutta myös siihen liittyvä aloitusluento on etäyhteyden kautta avoin muillekin.

Hyvien käytänteiden jakamista

Yliopistokirjastojen välisiä henkilökuntavaihtoja on pyritty lisäämään laatimalla viime vuonna henkilökuntavaihdon periaatteet ja sopimus henkilökuntavaihdosta. Tämän vuoden tavoitteena on 5-10 henkilökuntavaihtoa, kukin 3-5 arkipäivän mittaista. Hyviä kokemuksia saatiin jo viime vuonna, jolloin toteutui neljä henkilökuntavaihtoa.

Tutkimuspalveluinnovaatiokilpailulla etsitään uusia tutkimuspalveluita edistämään tutkimusta sekä luomaan uusia linkkejä kirjaston ja tutkimuksen välille. Kilpailu aloitettiin viime vuonna ja jatkuu taas tänä vuonna. Viime vuoden innovaatiot on esitelty blogissa. Parhaita innovaatiota voi sitten soveltaa toisissa kirjastoissa.

Vuoden toimintaohjelmassa on erilaisia kyselyitä ja selvityksiä. Viime vuonna tehdyn e-kurssikirjakyselyn avulla selvitettiin e-kirjojen osuutta kurssikirjoista. Kysely toistetaan tänä vuonna, jolloin voidaan seurata e-kurssikirjojen määrissä tapahtuneita muutoksia. Tänä vuonna selvitetään myös mm. Oulun ja Itä-Suomen yliopistokirjastojen kokeileman kaukopalvelun clearing-laskutuksen soveltuvuutta laajemmin muillekin kirjastoille.

Tulevaan valmistautumista

Ajankohtainen asia tänä vuonna on uuden kirjastojärjestelmäkokonaisuuden muuttunut tilanne, kun Kansalliskirjasto ei saanut OKM:ltä hankkeen etenemiseen kaavailtuja määrärahoja. SYN:n piirissä on perustettu FUM-työryhmä (Finna-UKJ-Melinda), joka valmistelee asiaan liittyen yliopistokirjastojen tietojärjestelmästrategiapäivän. Tilanteen hahmottaminen edellyttää yliopistokirjastoilta selkeää visiota tulevaisuudesta, mm. mitkä ovat asiakkaiden tarpeet, mitä tietojärjestelmien vaihtoehtoja on, minkälaista yhteistyötä tarvitaan kirjastojen kesken.

SYN on myös tiiviisti mukana kirjastojen yhteistyössä Finna-käyttöliittymän kehittämisessä ja Melinda-verkostossa. Viime vuonna perustettu Elsevier-työryhmä aloittaa valmistelut vuonna 2016 tuleviin Elsevier-neuvotteluihin.

Tärkeänä toiminnan painopistealueena on SYN:n tiedepoliittisen roolin vahvistaminen. Tähän liittyen järjestetään mm. verkostotapaaminen OKM:n kanssa keväällä. Ohjelmassa on myös seuraavan hallitusohjelman valmisteluun vaikuttaminen.

Tähän on koottuna vain joitakin kohtia tulevasta toiminnasta. Koko toimintasuunnitelma on luettavissa SYN:n verkkosivuilta. Toiminta pohjautuu SYN:n strategiaan (2013-2017).

Paula Kangasniemi, yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tutkimuksen tueksi uusia innovaatioita kirjastoista

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston vuosille 2013-2017 laaditun strategian yhtenä strategisena päämääränä on luoda innovatiivisia tietopalveluita suomalaisen tutkimuksen ja korkeakouluopiskelun menestykseksi.  Tähän liittyen pyritään kehittämään tutkimuspalveluinnovaatioita, jotka edistävät tutkimusta ja luovat uusia linkkejä kirjaston ja tutkimuksen välille.  Viime vuonna avattiin yliopistokirjastoille innovaatiokilpailu, johon saatiin vuoden loppuun mennessä kaksi innovaatiota:

  • Terkon altmetriikkaprosessi (Helsingin yliopiston kirjasto)
  • Oulun yliopiston kirjaston tutkijapalveluiden integroituminen tutkimusprosesseihin

Helsingin yliopiston kirjaston johtavat tietoasiantuntijat Maria Forsman ja Jukka Englund ovat esitelleet altmetriikkaa blogikirjoituksessaan: “Altmetriikka antaa mahdollisuudet luoda “data-vetoisia tarinoita” tutkimuksen rahoittajille ja hallinnolle. Tutkijat voivat nähdä, ketkä puhuvat heidän tutkimuksistaan, mitä he sanovat niistä …”. Terkon altmetriikkaprosessiin voi tutustua myös Jukka Englundin diaesityksen avulla.

Oulun yliopiston tutkimuspalveluinnovaatio

Oulun yliopiston kirjastossa on aloitettu viime vuonna hanke kirjaston tutkijapalveluiden kehittämiseksi vastaamaan tutkijoiden tarpeita. Tavoitteena oli kehittää yhdessä tutkijoiden kanssa uusia palveluita ja integroida palvelut tutkimusprosessin eri vaiheisiin sekä tehdä palveluita näkyviksi. Hyvänä pohjana palvelujen kehittämiselle on ollut Oulun yliopiston RAE2013-tutkimuksen kokonaisarviointi, jonka bibliometrisen osuuden tuottamiseen kirjasto osallistui.

Hanke alkoi elokuussa pidetyllä kehittämispäivällä, jossa olivat mukana kirjaston informaatikot ja neljä kutsuttua tutkijaa eri aloilta. Yhteisen päivän ideat koottiin ja palvelujen tuotteistamista jatkettiin kirjastossa alkusyksyn aikana. Koosteena syntyi näkemys kuinka havainnollisesti ja lyhyesti kuvata tutkijoiden näkökulmasta kirjaston palvelujen integroituminen tutkimusprosessiin (ks. kuva):

oulun innovaatio

Kuva esittää tutkimusprosessin etenemistä ja kirjastopalveluiden integroitumista prosessiin. Kuvan avulla kirjaston palvelut tehdään tutkijoille näkyväksi ja ymmärrettäväksi osana tutkimusprosessia. Kuvaan on koottu palveluja ja aihepiirejä, joissa voimme auttaa tutkijoita ja tutkimusryhmiä tutkimuksen elinkaaren eri vaiheissa. Kuva tulee toimimaan kirjaston www-sivulla pohjana, josta kyseiset palvelut avautuvat. Kuvaa täydennetään palvelujen osalta.

Näitä kirjaston palveluja ja tutkimusryhmiltä itseltään esiin tulevia palvelutarpeita testataan hankkeen seuraavassa vaiheessa pilottiryhmien kanssa. 11 pyydettyä tutkijaryhmää lähti mukaan piloteiksi innostuneena yhteistyömahdollisuudesta. Viiden ryhmän kanssa on jo loppuvuodesta pidetty aloituspalaveri. Pilottiryhmien kanssa keskustellaan tarvittavista palveluista, uusien palvelujen luomisesta ja testataan kuvan mukaista palvelupakettia.

Alkukartoituksen jälkeen tutkijaryhmien kanssa tavataan säännöllisesti mm. uusien palvelutarpeiden ideoimiseksi. Jo ensimmäiset tapaamiset tutkijoiden kanssa ovat lisänneet palvelujen kysyntää; esimerkiksi patenttiasiat, bibliometriset palvelut.

Monet palvelut ovat jo olemassa olevia kirjaston palveluja, jotka tiiviimmällä yhteistyöllä saadaan tutkijoille näkyviksi. Tärkeää on myös löytää uusia palveluja, joiden tarvetta kirjastossa ei ole tunnistettu tai palveluja, joita tutkijat mahdollisesti eivät osaa kysyä kirjastosta, vaikka kirjastossa siihen olisikin asiantuntemusta ja osaamista.

Lisätietoja Oulun yliopiston kirjaston tutkimuspalveluinnovaatiosta voi kysyä ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäeltä ja kirjastohoitaja Irene Salomäeltä.

Tutkimuspalveluinnovaatiokilpailu jatkuu

Edellä on esitelty kaksi innostavaa esimerkkiä uusien tutkimuspalveluiden kehittämisestä. Yliopistokirjastoilla on paljon osaamista, jolla voidaan edistää tutkimusta yliopistoissa. Tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun myötä Suomen yliopistokirjastojen neuvosto, SYN kannustaa tuomaan tätä osaamista näkyvämmin esiin. Kilpailu toistetaan vuosittain, joten nyt vain uusia innovaatioita kehittelemään!

Susanna Parikka, kirjastonjohtaja, Lapin korkeakoulukirjasto
SYN:n puheenjohtaja 2013-2014


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastot – sivistyksen perustaa

Varoitus – SYNin puheenjohtajan pesti laajentaa kirjastomaailmankuvaasi! Uusia asioita vyöryy ja perehdyttävää riittäisi vaikka kuinka paljon. Mutta riippumatta siitä kuinka laajasti perehtymistä ehtii tehdä, uudenlaista tuntumaa koko kirjastoverkostoon ja sidosryhmiin tulee väistämättä. Näin olen kokenut tähän asti tammikuussa aloittamani kaksivuotisen pestin.

Eri kirjastosektoreilla on paljon yhteistä. Talous on ikuinen murheenkryyni, vaikka osittain eri asiat eri sektoreilla vaikuttavat siihen. Myös asiakkaiden ja aineistojen siirtyminen e-maailmaan tavalla tai toisella on kaikille yhteistä. Jatkuva muutos tuntuu riivaavan (vai hedelmöittävän?) joka sektoria.

SYNin piirissä maailmaa on muuttanut yliopistolain mukanaan tuoma, vahvistunut yliopistojen ja korkeakoulujen keskinäinen kilpailu, jossa kirjastotkin ovat osallisia, ovathan ne tulosvastuullisia omille taustakorkeakouluilleen.  Muutos entiseen rasittaa näin vähenevien resurssien aikakaudella, jossa kirjastojen on entistä tarkemmin huolehdittava ensisijaisesti omien taustaorganisaatioidensa tarpeista.  Miten kuvioon asettuu kirjastojen välinen yhteistyö? Miten löydetään win-win –tilanne, jossa kaikki hyötyvät?

Kirjastot etsivät uusia tapoja selviytyä tulevaisuudessa, mm. yhteyksiä ja uusia avauksia kirjaston ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa. Viime kesän Liber-konferenssi, teemanaan  “Research Information Infrastructures and the Future Role of Libraries”, useine suomalaisine esityksineen osoitti, että Suomessa ollaan monin tavoin kehityksen kärjessä. Tuoreimpana todisteena on Finnan ensimmäisen version julkaiseminen, jossa on uudenlaista ajattelua, mm. avoimen lähdekoodin käyttö sekä rakentaminen yhteistyössä eri muistiorganisaatioiden kesken.

Finna on yksi osa tulevasta kirjastojärjestelmäkokonaisuudesta, jossa olennaista on, saadaanko se toimimaan riittävän hyvin kaikkien kirjastojen ehdoilla ja täyttääkö se eri sektoreiden tarpeet. Tähän  voidaan vielä kirjastoissa vaikuttaa, sillä syksyn ajan on kommentointimahdollisuus avoinna UKJ:n wiki-sivuilla. Asiasta muistutettiin Seinäjoella, kaikkien kirjastosektoreiden johtajien yhteisillä neuvottelupäivillä, jonka ohjelmassa keskityttiin entistä enemmän UKJ:n ja muihin kaikille yhteisiin asioihin. Komiaa kuunneltavaa oli professori Hannu Katajamäen laaja-alainen näkemys kirjastoista suomalaisen sankariteon mahdollistajana ja sivistyksen perustana. Juuri sitä tehdään kirjastojen yhteistyöllä todeksi päivittäin, tulevaisuudessakin.

Susanna Parikka, kirjastonjohtaja, Lapin korkeakoulukirjasto
SYN:n puheenjohtaja 2013-2014


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

SYNin henkilökuntavaihto vauhtiin

SYNin varajohtajien verkosto on laatinut henkilökuntavaihdon periaatteet ja sopimuksen, jotka hyväksyttiin SYNin kokouksessa 28.5.2013. Henkilökuntavaihdon tavoitteina ovat henkilöstön osaamisen kehittäminen ja ammattitaidon laajentaminen, henkilöstön liikkuvuuden ja verkostoitumisen edistäminen, hyvien käytänteiden jakaminen sekä kokonaisnäkemyksen kehittäminen korkeakoulukirjastojen ympäristöistä.

Henkilökuntavaihto perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen lähdetään omalla palkalla, jonka maksaa kiertoon lähtevän työnantaja. Työnantaja maksaa henkilökierrosta aiheutuvat kustannukset: matkakustannukset, majoituskustannukset ja matkapäivärahan.

Tavoitteena on, että kukin yliopistokirjasto pyrkisi ottamaan vähintään yhden vaihdosta kiinnostuneen vuosittain. Toukokuussa 2013 kevään ollessa hehkeimmillään toteutettiinkin Lapin korkeakoulukirjaston ja Hankenin kirjaston välillä viikon mittainen henkilökuntavaihto. Kirjastoamanuenssi Anne Granberg Hankenilta tuli Rovaniemelle ja samaan aikaan Lapin yliopistolta tietopalvelusihteeri Mikko Hyötyniemi oli Hankenilla.

Tässä Annen kokemuksia Rovaniemeltä:

“På våren 2013 fick jag möjlighet att delta i ett personalutbyte mellan Lapin korkeakoulukirjasto-Lapin yliopiston kirjasto och Hankens bibliotek. Syftet för min del var att öva finska i en vecka samt att se hur biblioteken i Rovaniemi fungerar.

Väl på plats gick vi först en rundvandring i universitetets huvudbibliotek för att bekanta mig med byggnaden. Sen visade och berättade olika personer för mig om sina arbetsuppgifter. Jag fick pröva på att ändra i katalogisering, katalogisera, ställa upp böcker i hyllorna, översätta lite från finska till svenska samt prata och höra finska som menat var. Några dagar besökte jag andra biblioteksenheter i Rovaniemi samt stadsbiblioteket och fick se lite av själva staden också. Därtill fick jag träffa tomten!

Jag fick bo på universitetets gästhus som låg nära huvudbiblioteket. Det var bra att ha en egen vrå att sova i då huvudet var fullt av nya intryck och finska ord som behövde sorteras. Rummet var snyggt och rent. Där fanns allt från kaffekokare till tvättmaskin i de gemensamma utrymmena. Även internetanslutning.

Personalen på Lapplands universitetsbibliotek tog mycket vänligt emot mig. Vi kom överens att vi bara pratar finska även om flera av dem kunde svenska. De visade mig till rätta, lyssnade på min knaggliga finska och rättade mig vänligt ibland samt svarade tåligt på mina frågor. En eftermiddag guidade några av personalen mig på en utflykt till Polcirkeln. Och en kväll var jag frivilligt med på ett symöte.

Man lär sig mycket på ett personalutbyte. Förutom att träffa många nya och trevliga människor får man en inblick hur andra har löst problem och frågeställningar som man kanske har på sin egen arbetsplats. Samtidigt kan det vara bra för den mottagande arbetsplatsen att se sin egen verksamhet genom en utomståendes ögon. Jag rekommenderar verkligen att pröva på ett personalutbyte!”

Mikko kertoo kokemuksistaan Helsingissä:

“Sain kuulla henkilökuntavaihtomahdollisuudesta yllättäen kirjaston kahvihuoneeseen johtavassa portaikossa. Jo aiemminkin vaihtoa nauttineena tartuin hanakasti tähänkin mahdollisuuteen. Ajatus työskentelystä kirjastossa keskellä pääkaupungin sykettä kiehtoi…

Työtehtävistä päällimmäisenä oli luettelointi Hankenin julkaisuarkistoon (DHanken), joka on osa Helsingin yliopiston digitaalista Helda-arkistoa. Yhden iltapäivän verran tutustuin myös lainaustoimintaan, jossa uusimmalla tekniikalla näytti olevan merkittävä rooli. Oli mielenkiintoista todeta, että lainaustoimintaan osallistui säännöllisesti muiden työntekijöiden lisäksi myös itse kirjaston johtaja. Ehkä juuri tästä syystä hänellä vaikuttikin olevan vahva, kannustava tuntuma kirjaston arkeen. Lisäksi pidin viikon aikana koko henkilökunnalle, osittain kehnolla ruotsinkielen taidollani, kaksi alustusta, joissa kuvailin Lapin korkeakoulukirjaston yksiköiden, yliopistokirjaston ja Arktisen keskuksen kirjaston toimintaa sekä yleisemmällä tasolla että niiden pitkäaikaista ja tiivistä yhteistyötä Luoteis-Venäjän kirjastojen kanssa.  Piristystä viikkoon toi myös osallistuminen Hankenin virastomestarin tuottaman taidenäyttelyn avajaisiin pienen kävelymatkan päässä olevassa galleriassa sekä hulppeaan Kaisa-kirjastoon tutustuminen Hankenin ystävällisen henkilökunnan opastamana. Vaihdon ehkä parasta antia onkin nähdä erilaisten työtapojen ja uusien ihmisten lisäksi se kulttuurinen kehys, joka vaikuttaa joka suunnasta kaikkeen työhön ja tekee siitä omaleimaista.

Koska yllättäen Hankenin omat vierashuoneet oli jo buukattu täpösen täyteen, sain jouhevasti Viikistä vierailevia tutkijoita varten tarkoitetusta kerrostalosta miellyttävän, tilavan yksiön käyttööni koko viikoksi. HOAS:n virkailija tosin oli hiukan leväperäinen, sillä hän ei ollutkaan merkinnyt mihinkään huoneeni numeroa, joten saavuttuani kantamuksineni rakennukseen, jouduin syöttämään läpyskäavaimeni neljäänkymmeneen oveen. Neljäskymmenes ensimmäinen ovi oli vasta se oikea. Viikki oli rauhallinen ja vehreä alue, josta kuitenkin löytyi kaikki tarvittavat palvelut. Tiuhaan ja erittäin myöhäänkin liikkuvat bussit kuljettivat minut lähes ovelta ovelle ja matkan pituuskin oli kohtuullinen, joten tapaamisia ja illanviettoja oli helppo toteuttaa Helsingin keskustassa.

Henkilökuntavaihtomahdollisuutta, sen hyötyjä (ja iloja) kannattaisi markkinoida laajasti. On surullista, jos ihmiset eivät uskalla heittäytyä uusien kokemusten piristävään virtaan. Ehkä arvellaan hankkeen toteuttamisen olevan raskasta ja byrokraattista. Lisäksi saatetaan pelätä omaa riittämättömyyttä. Kokemuksesta tiedän, ettei niin ole. Oma riittämättömyyden kokemus karsiutuu pian pois, kun vastaanottava yhteisö ottaa vaihdokkaan osaksi rohkaisevaa yhteisöään.”

Vaihdossa olleiden Annen ja Mikon mukavien kokemusten lisäksi myös vastaanottavan kirjaston henkilökunta täällä Lapin yliopistolla koki virkistävänä Annen vierailun. Verkostoitumaan pääsi näin koko kirjaston henkilökunta. Vaikka henkilökuntavaihto vaatii viitseliäisyyttä järjestelyiden suhteen ja rohkeutta jättää tutut ympäristöt, se silti kannattaa.

Paula Kangasniemi
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto
informaatikko, Lapin korkeakoulukirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastosta kohti Uralia

Komi, tuo neuvostoaikana tiukasti suljettu, vankileireillä katettu autonominen tasavalta ja Itä-Euroopan viimeinen saareke ennen Siperiaa, on sosialismin kaaduttua osoittanut huikeaa yhteistyötahtoa pohjoismaiden suuntaan monilla eri aloilla. Yhteistyötä on ollut aina poroteurastamohankkeista kulttuurin moniin eri osa-alueisiin liittyen.

Rovaniemellä elokuussa 2011 järjestetyssä Barentsin kirjastojen konferenssissa (BLC)  Komin kansalliskirjaston edustajat kutsuivat neljä alustajaa vieraakseen tulevaan juhlaansa, mutta lopulta vain yksi onnistui lähtemään. Allekirjoittanut pakkasi reppunsa jo viidettä kertaa Syktyvkarin matkalle.

Komin kansalliskirjasto juhli 175-vuotistaivaltaan maan pääkaupungissa Syktyvkarissa 31.10 – 2.11.2012. Juhlaseminaarin otsikko oli ”Regional Electronic Libraries: Experience, Searches, Findings Devoted to 175th anniversary of the Komi National Library, Syktyvkar”.

Komi_0808b

Konferenssissa oli osallistujia pääosin Venäjältä, Murmanskista aina Marien tasavaltaan asti, mutta myös Virosta, Norjasta ja täältä Suomesta. Viidentoista minuutin pituisia ”presentaatioita” oli sen verran paljon, että kuuntelutarkkaavaisuus oli silminnähden herpaantumaisillaan useimmilla meistä. Luonnollisesti, Venäjällä kun ollaan, esitykset lisäksi venyivät reilusti yli sallitun aikarajan. Oman alustukseni otsikko oli “Building a Framework for Open Access to Information in LUC Library”.

Seminaarin parhainta antia olivat kuitenkin “jälkilöylyt” ja monet tapaamiset alan muiden verkostoitumaan pyrkivien kirjastoihmisten kanssa. Hulppea vuosijuhla kaupungin keskustassa sijaitsevan tornitalon 13. kerroksessa antoi tähän erinomaisen mahdollisuuden.

Useita kirjastojen yhteistyöhankkeita

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen edesmenneellä tietopalvelulla, nykyisellä tiedeviestinnällä, on varsin pitkät perinteet kirjasto- ja tietopalveluyhteistyöstä Barentsin alueen Venäjän puoleisten tietopalveluyksiköiden kanssa.  Taustalla on vauhtia ollut tehostamassa vuosien aikana joka toinen vuosi järjestettävä Barents Library Conference sekä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän keskinäinen, vuosituhannen vaihteessa toteutettu, Berenice-hanke (Barents Library Network for European Dimension, interreg-hanke). Arktisen keskuksen tietopalvelu hallinnoi tätä hanketta. Berenicen tavoite oli rakentaa tietoverkko, joka yhdistäisi Barentsin kaikki kirjastoihmiset yli fyysisten, kielellisten, kulttuuristen, taloudellisten ja hallinnollisten rajojen.

Sittemmin uusia yhteistyökuvioita on luotu etenkin vuosittaisen suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin kautta. Turussa vuonna 2004 järjestetty suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi oli henkilökohtaisesti minulle ponnahduslauta tiiviiseen yhteistyöhön Komin kansalliskirjaston kanssa. Jo parin vuoden päästä siitä lähdin CIMO:n rahoituksen turvin puolen vuoden mittaiseen virkamiesvaihtoon Syktyvkariin.

Komi_371 Komi_414b

Keräsin Komista elektronista ja muuta tietomateriaalia, kuten romppuja, karttoja, tilastoja ja kirjallisuutta sekä toimitin vastaavaa tietomateriaalia Suomesta Komiin sen eri kirjastoille ja tietopalveluille. Lisäksi avustin Komin kansalliskirjastoa monin eri tavoin sen järjestämissä kansainvälisissä seminaareissa mm. osallistumalla ohjelmien laadintaan, alustusten sisällön tarkistuksiin, kansainvälisten vieraiden isännöimiseen sekä alustusten pitoon. Joistakin tapahtumista laadin artikkeleita Barents-infoon. Vaihtoajan loppupuolella opetin suuren kysynnän vuoksi alueen kirjastonhoitajille myös suomen kielen alkeita.

Yhteistyön kautta on venäläinen osapuolemme tuottanut avustuksellamme mm. tutkimusmatkailija Yrjö Wichmanin elämästä ja työstä kertovan DVD:n sekä suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Syktyvkarissa vuonna 2009 neuvottelemamme Komin kulttuurikartan.

Yhteistyö Luoteis-Venäjän kirjastojen kanssa on ollut niin intensiivistä ja uutta verkostoa luovaa, että vastavuoroinen tiedonvaihtomme ja muu yhteydenpitomme on jo luonnollinen osa Lapin korkeakoulukirjaston, etenkin sen Arktisen keskuksen kirjaston, työnkuvaa.

Tapaamisiin Novgorodissa 22.-26.9.2013!

Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Mitä minä Egyptissä tein?

Pääsin Itä-Suomen yliopiston (UEF) kirjaston edustajana mukaan kansainväliseen workshopiin, joka järjestettiin Kairossa Ain Shams –yliopiston (ASU) yliopistollisen sairaalan oppimiskeskuksessa. Workshop liittyi Improving the quality of higher education in public health sciences hankkeen Training of the trainers (TOT) –osa-alueeseen.

004_pyramids

Hankkeen tavoite on vakiinnuttaa master of public health  -koulutus afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa Keniassa (University of Eastern Africa, Baraton,  UEAB ) ja Tansaniassa (Catholic University of Health and Allied Sciences, CUHAS), sekä kehittää jo olemassa olevan kansanterveystieteen maisteriohjelman laatua ASU:ssa. Hanke kuuluu CIMO:n HEI ICI –ohjelmaan (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument), jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.

Hankkeeseen osallistuu Suomesta UEF:n lisäksi Suomesta myös Karelia-ammattikorkeakoulu, josta workshopissa oli mukana yliopettaja Arja-Irene Tiainen. Projektissa TOT-osassa edistetään osaamista erityisesti verkko-opetuksen ja sähköisen kirjaston kehittämisessä. Itä-Suomen yliopistosta workshopiin osallistuivat myös verkko-opetuksen asiantuntija Ari Haaranen ja työterveyshuollon asiantuntija, professori Kimmo Räsänen.

Hankkeen aiemmissa vaiheissa UEF:n kirjaston johtaja Jarmo Saarti vieraili Ari Haarasen kanssa kumppanuusyliopistoissa loppuvuodesta 2011. Maaliskuussa 2012 afrikkalaiset vierailivat puolestaan Suomessa, jolloin pidimme heille mm. intensiivisiä Moodle-koulutuksia, joiden toteutukseen osallistui myös tietoasiantuntija Heikki Laitinen. Kairossa joulukuussa 2012 järjestetty workshop päätti hankkeen ensimmäisen vaiheen, joten kokosimme yhteen saavutuksia projektin eri osa-alueilla sekä hahmottelimme jatkosuunnitelmia.

Workshopiin osallistui neljän suomalaisen lisäksi neljä edustajaa sekä Keniasta että Tansaniasta sekä vaihteleva määrä kairolaisia eri workshop-päivinä. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraista pidettiin erinomaista huolta, eivätkä workshop-viikolle sattuneet mielenosoitukset suuremmin meille näyttäytyneet.

Oma osuuteni workshopin ohjelmassa kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijana oli edistää verkko- ja etäopetuksen hyödyntämistä informaatiolukutaidon opetuksessa ja syventää osallistujien tietämystä (akateemisesta) informaatiolukutaidosta ja sen kriteereistä sekä kirjastoaineistojen ja tietopalveluiden modernista käytöstä yliopisto-opetuksessa. Vetämäni sessio oli erittäin keskusteleva ja johdatti mielestäni osallistujia edelleen edistämään informaatiolukutaitojen opetusta omissa yliopistoissaan.

Workshopissa opin paljon terveystieteellisestä koulutuksesta paitsi kumppaniyliopistoissa myös UEF:ssa, sekä kansanterveyden tilasta ja edistämistä osallistujamaissa. Kumppanukset ovat monin tavoin hyvin erilaisia mm. kokonsa ja opetustarjontansa puolesta. ASU on valtavan kokoinen yliopisto (pelkästään lääketieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijoita lähes saman verran kuin koko UEF:ssa), jossa infrastruktuuri on riittämätöntä yliopiston kokoon nähden eivätkä opiskelijat oikeastaan pääse yliopistossa tietokoneille. Kirjastoa tosin uudistetaan parhaillaan perinteisestä kirjakirjastosta e-oppimista tukevaksi ja oppimiskeskusmaiseksi; niinpä en toiveistani huolimatta päässyt lainkaan tutustumaan siihen. Kaksi muuta kumppania taas ovat huomattavasti pienempiä eivätkä yhtä monialaisia yliopistoja, joten opiskelijoiden määrä lasketaan kymmenien tuhansien sijaan tuhansissa (CUHAS hieman yli 1000, keskittynyt terveystieteisiin; UEAB noin 2000, sisäoppilaitos, terveystieteillä iso osuus). Niissä langaton verkko kattaa kampukset, kannettavat tietokoneet ovat yleisiä, ja myös kirjastossa on työasemia opiskelijoille. Asioiden edistäminen ja esimerkiksi tietoteknisten ratkaisujen eteneminen vaikuttaakin helpommalta pienemmissä organisaatioissa; isommissa on väistämättä enemmän hierarkkisuutta ja hallinnollista byrokratiaa.

Workshopin aikana ilmeni, että kaikki kolme afrikkalaista yliopistoa ovat hankkeen aikana edenneet omilla tavoillaan ja kukin eniten eri asioissa – niissä, jotka kussakin yliopistossa ovat olleet tässä vaiheessa ensisijaisia. Esimerkkeinä saavutuksista voidaan mainita mm. ASU:n verkkopetustiimi, jossa on hyvä edustus eri tiedekunnista, CUHAS:n nopea edistyminen intranetin ja sen kautta saavutettavien verkkopalveluiden kehittämisessä, sekä UEAB:n jo käyttöön ottama laaja valikoima alakohtaisia informaatiolukutaidon verkkokursseja.

Kokemukseni mukaan kirjastoammattilaisten ja tietopalveluasiantuntijoiden kannattaa olla mukana tiedelaitosten kansainvälisissä hankkeissa, jolloin tietoasiantuntijaosaaminen kytkeytyy suoraan ja selkeästi oppiaineiseen ja opetukseen; aivan samoin kuin informaatiotaitojen ja niiden opetuksen on omassakin maassa kytkeydyttävä oppiaineiden muuhun opetukseen, vaikka vastuun siitä on oltava tietoasiantuntijoilla.

Tuulevi Ovaska
Palvelupäällikkö
Itä-Suomen yliopiston kirjasto

005_sun_smog

Kairossa aurinko paistaa savusumun läpi


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Katse kohti tulevaa – Suomen yliopistokirjastojen neuvostolle uusi strategia

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto SYN hyväksyi lokakuun kokouksessaan itselleen uuden strategian vuosille 2013–2017. Uusi strategia antaa SYN:lle suuntaa kompleksisessa toimintaympäristössä, jossa verkostoissa toimimisesta on tullut entistä tärkeämpää.

Neuvoston perustehtävä on yliopistokirjastojen tukeminen ja kehittäminen tutkimusta ja opetusta edistävinä asiantuntijaorganisaatioina. SYN on luonteeltaan yhteistyöverkosto, jolle on jo monien vuosien ajalta kertynyt hyvää kokemusta osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamisesta, samoin yhteisistä hankkeista, selvityksistä ja kannanotoista. Yhdessä toimimalla yliopistokirjastot voivat tehdä enemmän kuin yksin. Ne voivat myös saavuttaa jotain, johon yksittäisen kirjaston resurssit ja osaaminen eivät riittäisi.

Strategian aikajänne asetettiin ulottumaan vuoteen 2017. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä oli vaikea miettiä, missä SYN haluaa olla viiden vuoden kuluttua. Mutta tulevaisuuden hahmottaminen ilman visiota olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Jonkinlainen tulevaisuuden tavoitetila tarvitaan, vaikka sitä joudutaankin arvioimaan koko ajan. SYN:n tavoitetila on selkeä. SYN haluaa olla mukana luomassa suomalaisen tieteen menestystarinaa. Uusi visio kuuluu: ”Uutta luova yliopistokirjasto – osaavaa kumppanuutta Suomen tieteen menestykseksi! ”

Visio ei toteudu itsestään vaan vaatii toteutuakseen tekoja ja valintoja. Neuvoston piirissä keskusteltiin hyvin paljon niistä päämääristä, joilla asetettu visio voidaan saavuttaa. Niin ikään yhteisen keskustelun kautta tunnistettiin ne kriittiset menestystekijät, joissa pitää onnistua. Strategisiksi päämääriksi nousivat 1) työhyvinvointi, osaamisen kehittäminen ja verkostoituminen; 2) toimintojen ja prosessien rakentava uudistaminen sekä 3) innovatiiviset tietopalvelut suomalaisen tutkimuksen ja korkeakouluopiskelun menestykseksi.

Strategian toteutumisen seuraamista varten määriteltiin mittarit. Koska uusi visio asetettiin niinkin kauas kuin vuoteen 2017, selkeät konkreettiset tavoitteet uskallettiin asettaa vain kahdelle seuraavalle vuodelle. Tarkoitus on, että tavoitteet tarkistetaan vuosittain.  Tavoitteiden saavuttamista haluttiin varmistaa määrittelemällä niille vastuutahot. Ilahduttavaa on se, että vastuutahot todentavat neuvoston verkostomaista toimintaa. Vastuuta eivät ota vain neuvoston jäsenet (yliopistokirjastojen johtajat) ja työvaliokunta vaan myös neuvoston perustamat erilaiset verkostot: varajohtajien foorumi, tutkimuksen tuen verkosto, IL-verkosto jne.

SYN:n uusi strategia on vaativa, mutta samalla se on mahdollinen ja mahdollistava. Siihen sisältyy myös lupaus osaamisen yhteisestä kehittämisestä ja suorituskyvyn parantamisesta – Suomen tieteen menestykseksi.

Mirja Iivonen
Ylikirjastonhoitaja, Tampereen yliopiston kirjasto
SYN:n puheenjohtaja 2011–2012



Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa -seminaarissa pohdittiin tieteellisten julkaisujen merkitystä monesta näkökulmasta

SYN järjesti Helsingissä 19.10.2012 seminaarin otsikolla Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa. Seminaarin yleisönä oli yliopistokirjastojen ja tutkimuslaitosten kirjastojen ja tietopalvelujen johtajia sekä henkilökuntaa. Esiintyjiä oli yliopistojen lisäksi saatu Opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Tieteellisten seurain valtuuskunnasta.  Aiheen ajankohtaisuudesta kertoi se, että esitykset herättivät ilahduttavan paljon keskustelua.

Seminaarin aiheena oli tarkastella julkaisuja ja tieteellistä julkaisemista useasta eri näkökulmasta ja pohtia kirjastojen roolia julkaisuihin liittyvien palvelujen tarjoajana. SYN:n puheenjohtaja Mirja Iivonen toi avauspuheenvuorossaan esiin sen, että yliopistokirjastot ja niiden henkilökunta ovat jo monessa mukana: ne hankkivat tutkimusjulkaisuja asiakkaiden käyttöön, tarjoavat tukea rinnakkaisjulkaisemisessa ja kustantamisessa, tekevät julkaisuvaikuttavuuden arviointeja ja toimivat jopa itse tutkimustiedon tuottajina. Viimeaikainen keskustelu julkaisujen laadun arvioinnista ja parantamisesta ja erityisesti OKM:n uuden rahanjakomallin ohjaava vaikutus näkyvät myös jo kirjastojen arjessa.

Julkaisujen laatu

Suunnittelija Janne Pölönen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta kertoi esityksessään Julkaisufoorumiluokituksen tämänhetkisestä tilanteesta. Luokituksen vuosittainen täydentäminen on parhaillaan käynnissä ja sen seuraava kokonaisarviointi tehdään vuonna 2014. Uudet asiantuntijapaneelit valitaan ensi syksynä kaudelle 2014–2016. Nyt kun JUFO -luokitus on kytketty ministeriön rahanjakomalliin, yliopistot ymmärtävät varmasti edellistä kertaa paremmin, kuinka tärkeää on saada omat tieteenalat hyvin edustetuiksi paneeleissa.

Pölönen korosti luokituksen oikeita käyttötarkoituksia ja erityisesti sitä, että luokituksella pystytään ennustamaan vain suurten julkaisumäärien keskimääräistä laatua, eikä se siksi sovellu yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien arviointiin. Kirjastot voisivat osaltaan huolehtia siitä, että JUFOn kriteerit ja sallitut käyttötarkoitukset olisivat paremmin yliopistoyhteisön tiedossa.

Julkaisujen osuus rahanjakomallissa

Opetus- ja kulttuuriministeriön uudessa rahoitusmallissa vuosille 2013–2016 julkaisut saavat paljon aiempaa suuremman painoarvon. Tämän vuoksi yliopistot ovat aktiivisesti alkaneet tarkastella omia julkaisukäytäntöjään ja alkaneet etsiä keinoja julkaisujen laadun nostamiseksi.  Opetusneuvos Olli Poropudas (OKM) keskittyikin esityksessään rahanjakomalliin esitellessään vuoden 2011 julkaisutietojen pohjalta tehtyjä laskelmia julkaisujen yksikköhinnoista. Luvut ovat vielä ainoastaan suuntaa antavia, mutta toivat silti selvästi esille, miten paljon julkaisufoorumiluokat tulevat vaikuttamaan rahanjakoon vuodesta 2015 eteenpäin. Rahanjakomalli lisää paineita myös julkaisutiedonkeruuseen, koska on entistä tärkeämpää, että koko julkaisutoiminta saadaan luotettavasti raportoitua ministeriölle. Useassa yliopistossa kirjasto on mukana tuottamassa julkaisutietorekisteriä ja siten osaltaan vastaa tietojen kattavuudesta ja luotettavuudesta.

Yliopistojen rahoitusmalli 2013-2016. Kuva Olli Poropudaksen esitelmästä.

Esitys herätti paljon kysymyksiä mm. rahanjakomallista ja Vipunen – tietovaraston roolista. Ministeriön suuntaan heitettiin myös ehdotus open access – julkaisemisen huomioimisesta rahoitusmallissa.

Avoin tiede – avoin data

Opetusneuvos Juha Haataja (OKM) käsitteli julkaisemista ja tieteellistä kommunikaatiota laajemmassa avoimen tieteen kontekstissa. Digitalisoituminen ja uudet toimintamallit tutkimuksen tekemisessä toisaalta mahdollistavat ja toisaalta edellyttävät, että tutkittu tieto on kaikkien käytettävissä ja hyödynnettävissä.  Miten tähän avoimuuteen päästään? Haatajan mukaan tarvitaan ensinnäkin asennemuutosta. Avoimuus ei voi toteutua, ellei siihen olla valmiita panostamaan ja ellei sillä nähdä lisäarvoa tutkimukselle. Toiseksi pitää kyetä ratkaisemaan avoimeen dataan liittyviä haasteita: miten jatkuvasti kasvavaa tietomäärää hallitaan (mitä säilytetään ja mitä hävitetään), miten varmistetaan tiedon löytyminen ja hyödyntäminen ja miten turvataan oleellisen tiedon säilyminen.

Samojen haasteiden parissa painitaan niin Suomessa kuin maailmallakin.  Suomessa on käynnissä useita hankkeita avoimeen dataan liittyen. Uusimpana hankkeena Haataja mainitsi OKM:n juuri perustaman Tutkimustulosten saatavuus –työryhmän, jonka tehtävänä on toteuttaa tietoaineistokartoitus ja luoda visio tietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen tavoitetilasta.

Kirjastot voivat osallistua avoimen tieteen kehittämiseen konkreettisesti tarjoamalla tukea ja neuvontaa avoimen datan ja julkaisemisen kysymyksissä.

Avoimuuden lisääntyminen vaatii asenteiden muuttumista. Kuva Juha Haatajan esityksestä.

Julkaisut ja tutkimuksen arviointi

Päivän viimeisessä varsinaisessa esityksessä tutkimuksen kehittämispäällikkö Johanna Hakala Tampereen yliopistosta kuvasi tapoja, joilla julkaisuja hyödynnetään yliopistoissa tutkimuksen arvioinnin välineenä. Esimerkkinään hän käytti viime vuonna Tampereen teknillisessä yliopistossa tehtyä kansainvälistä tutkimuksen arviointiprojektia. Hakala korosti, että julkaisuja on aina käytetty tutkimuksen arviointiin, koska ne ovat tieteellisen kommunikaation päätuote. Nykyisin julkaisutietojen keruu ja seuranta ovat entistä systemaattisempia ja julkaisutietoja yhdistellään entistä systemaattisemmin myös tutkimusrahoituksen ja – hankkeiden seurantaan.

Kasvanut kiinnostus julkaisuihin ja niiden laatuun on Hakalan mukaan tuonut myös ongelmia. Julkaisupaine voi johtaa tutkimuseettisiin ongelmiin, jos tutkijat alkavat paineen alla livetä hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Julkaisujen laatumittarit eivät myöskään ole ongelmattomia. Esimerkiksi JUFO –luokitus ei yksinään kerro koko totuutta laadusta, vaan laadun arviointiin tarvitaan aina useita näkökulmia ja mittareita. Seminaarin yleisöä miellytti varmasti se, että Hakala näki kirjastoilla merkittävän roolin julkaisuanalyysien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Tutkimusdatan hallinnointia käsittelevä esitys peruuntui, mutta kirjastonjohtaja Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopiston kirjastosta käsitteli loppupuheenvuorossaan lyhyesti aihetta ja pyysi myös yleisöä pohtimaan kirjastojen mahdollisuutta kehittää uusia palveluja tutkimusdatan hallinnointiin liittyen.  Kirjastoilla on osaamista tiedon organisoimisessa ja metadatassa ja näissä asioissa voisimme ainakin opastaa tutkijoita. Toinen uusi avaus kirjastoilta voisi olla tuen tarjoamien tutkimushankkeiden tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa, jota toki on pienimuotoisesti yliopistokirjastoissa jo tehtykin. Näistä uusista avauksista ja askelista niiden toteuttamiseksi keskustellaan yliopistokirjastokentällä varmasti vilkkaasti jatkossakin.

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja
Tampereen teknillinen yliopisto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin