Verkostoitumisen merkitys ja osaamisen kehittäminen

Yksi monista kirjastoalan foorumeista ja yhteistyöryhmistä on Suomen yliopistokirjastojen neuvoston Varajohtajien foorumi, jossa keskitytään erityisesti henkilöstön ja esimiestyön kehittämiseen, keskustellaan ajankohtaisista asioista sekä suunnitellaan ja toteutetaan johtamisosaamisen teemapäiviä ajankohtaisista kysymyksistä.

Yliopistokirjastoille yhteinen kehityskeskustelumalli?

Tätä kysymystä lähdimme varajohtajien foorumilla pohtimaan ja selvittämään alkuvuodesta 2013, jolloin toteutettiin yliopistokirjastojen johtajille tarkoitettu kysely koskien osaamisen kehittämisen hankkeita sekä kehityskeskustelukäytänteitä. Saimme vastaukset lähes jokaisesta yliopistokirjastossa ja vastausten viesti oli kaikissa sama, että yliopistojen yhteiset kehityskeskustelumallit ja –pohjat eivät kaikilta osin tue kirjastojen tarpeita tai toimi keskustelun tukena kirjastoalan muuttuvissa työympäristöissä. Toisaalta ei kuitenkaan nähty tarvetta yhteiselle kirjastopohjalle, vaan haluttiin pitäytyä oman organisaation mallissa ja lähteä kehittämään sitä. Tulosten koonnin jälkeen päädyimmekin varajohtajien foorumin kokouksessa ja keskusteluissa SYNin puheenjohtajan Susanna Parikan kanssa siihen, ettei uuden arviointivälineen tai yhteisen kehityskeskustelumallin toteuttaminen ole ajankohtaista. Toisaalta halusimme jatkaa keskustelua aiheesta ja päätimme lähestyä strategiassa määriteltyjä tavoitteita keräämällä Itä-Suomen yliopiston kirjaston, Helsingin yliopiston Kumpulan kampuskirjaston ja Lappeenrannan tiedekirjaston kokemuksia, heidän käyttöönottamastaan (joko osittain tai kokonaisuutena) kehittävän dialogin mallista ja pohtia voisimmeko ottaa tästä osia kirjastojen kehityskeskustelukäytänteisiin.

Henkilökuntavaihtoon innostaminen     

Monet kirjastoverkostot koskevat pääasiassa vain johtajia, esimiehiä tai asiantuntijoita. Verkostoitumisen ja osaamisen vaihdon merkitys on kuitenkin kaikille yhtä tärkeää. Tämän takia lähdimme viime vuonna pilotoimaan henkilökuntavaihtoja kirjastojen välillä, teimme yhteiset ohjeet ja loimme periaatteet vaihdolle. Sekä ennen kaikkea sitouduimme omissa organisaatioissamme kannustamaan henkilökuntaa vaihtoon toiseen kirjastoon. Vaihdoista on kirjoitettu tässäkin blogissa ja toivottavasti vaihtojen määrä lisääntyy ja siitä tulee vakiintunut käytäntö osaksi henkilökunnan työnkehittämistä.

Verkostoituminen ja vaihdot helpottavat joskus myös omaa työtä, jos toisella kirjastolla on tarjota ratkaisuja käytänteisiin, joita omassa kirjastossa ollaan vasta selvittämässä tai lähtemässä ideoimaan. Omassa kirjastossani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa olemme siirtymässä automatisoituihin palveluihin lainauksen, palautuksen ja varausten noudon osalta tämän kevään aikana. Samalla jatkamme ilta-aukioloa talon aukioloajan mukaiseksi organisaation sisäisille asiakkaille, niin että kirjaston tilat ja aineistot ovat asiakkaiden saavutettavissa illalla ja aikaisin aamulla kulkutunnisteella, vaikka saatavilla ei ole henkilökohtaista asiakaspalvelua. Lähdimme lähestymään uutta palvelukonseptia ja toimia, jota käyttöönotto vaatii, kartoittamalla missä tällaiset palvelut ovat jo käytössä, tai missä niistä ollaan kiinnostuneita ja suuntaamalla vierailuille ja vaihtoon näihin kirjastoihin tarkoituksenamme kopioida palvelut meille sopiviksi. Verkostolta oppiminen onkin ollut hyvin tehokasta ja kunhan kirjastomme remontti maaliskuussa valmistuu, pääsemme ottamaan kaikki uudet palvelut kerralla käyttöön.

Johtamisosaamisen teemapäivät

Omanlaista verkostoitumista oli myös marraskuussa Kansalliskirjastossa järjestetty johtamisosaamisen teemapäivän esimiehille ja tiiminvetäjille sekä esimiestyöstä kiinnostuneille. Päivän aikana kuulimme Jarmo Saartin (Itä-Suomen yliopiston kirjasto) puheenvuoron kirjastojen tulevista haasteista, teimme Learning Café –työskentelyä eri esimiestyön aihepiirien osalta ja keräsimme toiveteemoja tuleviin johtamisosaamisen teemapäiviin. Päivän aikana kerättyjen ideoiden pohjalta lähdemme toteuttamaan johtamisosaamisen teemapäivää syksyllä Tampereen yliopiston kirjastossa aiheesta muutosjohtaminen. Sitä ennen testaamme foorumin piirissä verkkotyöpajatyöskentelyä. Koekerralla keskustelemme perehdyttämisestä ja jaamme omien organisaatioidemme käytänteitä. Toiveena on järjestää verkkokeskusteluita eri aihepiireistä muutaman kerran vuodessa esimiehille ja tiiminvetäjille alustalla, jossa on mahdollista jakaa dokumentteja ja joka on mahdollisimman monelle saavutettavissa ilman matkustamista.

Jenni Mikkonen, tietopalvelupäällikkö, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto
Varajohtajien foorumin puheenjohtaja 2013-2014


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa -seminaarissa pohdittiin tieteellisten julkaisujen merkitystä monesta näkökulmasta

SYN järjesti Helsingissä 19.10.2012 seminaarin otsikolla Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa. Seminaarin yleisönä oli yliopistokirjastojen ja tutkimuslaitosten kirjastojen ja tietopalvelujen johtajia sekä henkilökuntaa. Esiintyjiä oli yliopistojen lisäksi saatu Opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Tieteellisten seurain valtuuskunnasta.  Aiheen ajankohtaisuudesta kertoi se, että esitykset herättivät ilahduttavan paljon keskustelua.

Seminaarin aiheena oli tarkastella julkaisuja ja tieteellistä julkaisemista useasta eri näkökulmasta ja pohtia kirjastojen roolia julkaisuihin liittyvien palvelujen tarjoajana. SYN:n puheenjohtaja Mirja Iivonen toi avauspuheenvuorossaan esiin sen, että yliopistokirjastot ja niiden henkilökunta ovat jo monessa mukana: ne hankkivat tutkimusjulkaisuja asiakkaiden käyttöön, tarjoavat tukea rinnakkaisjulkaisemisessa ja kustantamisessa, tekevät julkaisuvaikuttavuuden arviointeja ja toimivat jopa itse tutkimustiedon tuottajina. Viimeaikainen keskustelu julkaisujen laadun arvioinnista ja parantamisesta ja erityisesti OKM:n uuden rahanjakomallin ohjaava vaikutus näkyvät myös jo kirjastojen arjessa.

Julkaisujen laatu

Suunnittelija Janne Pölönen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta kertoi esityksessään Julkaisufoorumiluokituksen tämänhetkisestä tilanteesta. Luokituksen vuosittainen täydentäminen on parhaillaan käynnissä ja sen seuraava kokonaisarviointi tehdään vuonna 2014. Uudet asiantuntijapaneelit valitaan ensi syksynä kaudelle 2014–2016. Nyt kun JUFO -luokitus on kytketty ministeriön rahanjakomalliin, yliopistot ymmärtävät varmasti edellistä kertaa paremmin, kuinka tärkeää on saada omat tieteenalat hyvin edustetuiksi paneeleissa.

Pölönen korosti luokituksen oikeita käyttötarkoituksia ja erityisesti sitä, että luokituksella pystytään ennustamaan vain suurten julkaisumäärien keskimääräistä laatua, eikä se siksi sovellu yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien arviointiin. Kirjastot voisivat osaltaan huolehtia siitä, että JUFOn kriteerit ja sallitut käyttötarkoitukset olisivat paremmin yliopistoyhteisön tiedossa.

Julkaisujen osuus rahanjakomallissa

Opetus- ja kulttuuriministeriön uudessa rahoitusmallissa vuosille 2013–2016 julkaisut saavat paljon aiempaa suuremman painoarvon. Tämän vuoksi yliopistot ovat aktiivisesti alkaneet tarkastella omia julkaisukäytäntöjään ja alkaneet etsiä keinoja julkaisujen laadun nostamiseksi.  Opetusneuvos Olli Poropudas (OKM) keskittyikin esityksessään rahanjakomalliin esitellessään vuoden 2011 julkaisutietojen pohjalta tehtyjä laskelmia julkaisujen yksikköhinnoista. Luvut ovat vielä ainoastaan suuntaa antavia, mutta toivat silti selvästi esille, miten paljon julkaisufoorumiluokat tulevat vaikuttamaan rahanjakoon vuodesta 2015 eteenpäin. Rahanjakomalli lisää paineita myös julkaisutiedonkeruuseen, koska on entistä tärkeämpää, että koko julkaisutoiminta saadaan luotettavasti raportoitua ministeriölle. Useassa yliopistossa kirjasto on mukana tuottamassa julkaisutietorekisteriä ja siten osaltaan vastaa tietojen kattavuudesta ja luotettavuudesta.

Yliopistojen rahoitusmalli 2013-2016. Kuva Olli Poropudaksen esitelmästä.

Esitys herätti paljon kysymyksiä mm. rahanjakomallista ja Vipunen – tietovaraston roolista. Ministeriön suuntaan heitettiin myös ehdotus open access – julkaisemisen huomioimisesta rahoitusmallissa.

Avoin tiede – avoin data

Opetusneuvos Juha Haataja (OKM) käsitteli julkaisemista ja tieteellistä kommunikaatiota laajemmassa avoimen tieteen kontekstissa. Digitalisoituminen ja uudet toimintamallit tutkimuksen tekemisessä toisaalta mahdollistavat ja toisaalta edellyttävät, että tutkittu tieto on kaikkien käytettävissä ja hyödynnettävissä.  Miten tähän avoimuuteen päästään? Haatajan mukaan tarvitaan ensinnäkin asennemuutosta. Avoimuus ei voi toteutua, ellei siihen olla valmiita panostamaan ja ellei sillä nähdä lisäarvoa tutkimukselle. Toiseksi pitää kyetä ratkaisemaan avoimeen dataan liittyviä haasteita: miten jatkuvasti kasvavaa tietomäärää hallitaan (mitä säilytetään ja mitä hävitetään), miten varmistetaan tiedon löytyminen ja hyödyntäminen ja miten turvataan oleellisen tiedon säilyminen.

Samojen haasteiden parissa painitaan niin Suomessa kuin maailmallakin.  Suomessa on käynnissä useita hankkeita avoimeen dataan liittyen. Uusimpana hankkeena Haataja mainitsi OKM:n juuri perustaman Tutkimustulosten saatavuus –työryhmän, jonka tehtävänä on toteuttaa tietoaineistokartoitus ja luoda visio tietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen tavoitetilasta.

Kirjastot voivat osallistua avoimen tieteen kehittämiseen konkreettisesti tarjoamalla tukea ja neuvontaa avoimen datan ja julkaisemisen kysymyksissä.

Avoimuuden lisääntyminen vaatii asenteiden muuttumista. Kuva Juha Haatajan esityksestä.

Julkaisut ja tutkimuksen arviointi

Päivän viimeisessä varsinaisessa esityksessä tutkimuksen kehittämispäällikkö Johanna Hakala Tampereen yliopistosta kuvasi tapoja, joilla julkaisuja hyödynnetään yliopistoissa tutkimuksen arvioinnin välineenä. Esimerkkinään hän käytti viime vuonna Tampereen teknillisessä yliopistossa tehtyä kansainvälistä tutkimuksen arviointiprojektia. Hakala korosti, että julkaisuja on aina käytetty tutkimuksen arviointiin, koska ne ovat tieteellisen kommunikaation päätuote. Nykyisin julkaisutietojen keruu ja seuranta ovat entistä systemaattisempia ja julkaisutietoja yhdistellään entistä systemaattisemmin myös tutkimusrahoituksen ja – hankkeiden seurantaan.

Kasvanut kiinnostus julkaisuihin ja niiden laatuun on Hakalan mukaan tuonut myös ongelmia. Julkaisupaine voi johtaa tutkimuseettisiin ongelmiin, jos tutkijat alkavat paineen alla livetä hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Julkaisujen laatumittarit eivät myöskään ole ongelmattomia. Esimerkiksi JUFO –luokitus ei yksinään kerro koko totuutta laadusta, vaan laadun arviointiin tarvitaan aina useita näkökulmia ja mittareita. Seminaarin yleisöä miellytti varmasti se, että Hakala näki kirjastoilla merkittävän roolin julkaisuanalyysien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Tutkimusdatan hallinnointia käsittelevä esitys peruuntui, mutta kirjastonjohtaja Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopiston kirjastosta käsitteli loppupuheenvuorossaan lyhyesti aihetta ja pyysi myös yleisöä pohtimaan kirjastojen mahdollisuutta kehittää uusia palveluja tutkimusdatan hallinnointiin liittyen.  Kirjastoilla on osaamista tiedon organisoimisessa ja metadatassa ja näissä asioissa voisimme ainakin opastaa tutkijoita. Toinen uusi avaus kirjastoilta voisi olla tuen tarjoamien tutkimushankkeiden tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa, jota toki on pienimuotoisesti yliopistokirjastoissa jo tehtykin. Näistä uusista avauksista ja askelista niiden toteuttamiseksi keskustellaan yliopistokirjastokentällä varmasti vilkkaasti jatkossakin.

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja
Tampereen teknillinen yliopisto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Varajohtajat Gentin yliopiston kirjastossa

SYN:n varajohtajaverkoston toinen tutustumiskohde Belgiassa oli EU-toimielimien lisäksi Gentin yliopiston kirjasto. Gentin yliopisto kuuluu Belgian suurimpiin ja kansainvälisesti parhaiten rankattuihin yliopistoihin. Yliopiston kirjasto on tunnettu edistyksellisestä digitaalisesta kirjastostaan, merkittävästä kulttuuriperintökokoelmastaan sekä Art Nouveau –tyylisestä rakennuksestaan, kirjatornista, jonka on suunnitellut belgialainen arkkitehti Henry van de Velde.

Kirjatorni eli Book Tower. Kuva: Tanja Heikkilä

Kirjastonjohtaja Sylvia van Peteghem on 2000-luvun alusta lähtien uudistanut kirjastoa voimakkaasti. Lähtökohtana oli 200 kirjastoa ja 300 toimipistettä sekä pääkirjaston rappeutuneet tilat 1930-luvulla rakennetussa kirjatornissa. Kirjastoverkon uudistamisessa van Peteghem otti mallia Helsingin yliopistosta, jonka kirjastolaitos oli käymässä läpi samantyyppistä muutosta. Organisaation ja toimintojen kehittämisessä hänellä oli konsulttina Lundin yliopiston kirjaston johtaja Lars Björnshauge. Samanaikaisesti yliopiston kirjastoverkon rakenteellisen ja organisatorisen uudistamisen kanssa on restauroitu arkkitehtonisesti arvokasta kirjatornia. Alkusysäys siihen tuli yksityiseltä sijoittajalta, joka oli ostanut kirjaston piirrokset ja rakentamiseen liittyvät dokumentit huutokaupasta ja kiinnostui kirjaston kohtalosta. Tämä sijoittaja sai aktiivisella toiminnallaan aikaan sen, että yleinen kiinnostus kirjaston kunnostamiseen heräsi ja yliopisto sitoutui rahoittamaan kirjaston restauroinnin, joka on edelleen käynnissä. Rappeutuneesta ja väärillä menetelmillä vuosikymmenten kuluessa korjaillusta rakennuksesta on kuoriutumassa todellinen arkkitehtorinen helmi (katso Sylvia van Peteghemin artikkeli kirjatornin kunnostuksesta).

Kirjaston kulttuuriperintökokoelman juuret ovat Flaamilaisen alueen luostareissa, jotka joutuivat Ranskan vallankumouksen takia luopumaan aarteistaan. Belgian ja Flaamin historian muutkin käänteet ovat kartuttaneet kokoelmia, jotka kuin ihmeen kaupalla säästyivät alueella riehuneista maailmansodista. Kulttuuriperintökokoelmiin kuuluu ikivanhoja käsikirjoituksia ja papyruksia, valokuvia sekä harvinaisuuksia 1800- ja 1900-luvuilta. Osa kokoelmista on digitoitu ja avattu käyttöön Creative Commons-lisenssillä.

Vuonna 2007 käynnistyi Google-projekti, jossa Google digitoi kirjaston kokoelmista 300 000 teosta: käsikirjoituksia, kuvia, ennen vuotta 1872 ilmestyneitä kirjoja ja muita copyrightin ulkopuolella olevia teoksia. Digitoinnista ei kirjastolle aiheudu muita kustannuksia kuin se työ, mitä kirjojen valinta ja digitoitavaksi lähettäminen ym. valmistelutoimet edellyttävät. Kirjastossa ollaan erittäin tyytyväisiä Google-yhteistyöhön ja siihen miten kokoelma saa näkyvyyttä tämän projektin ansiosta.

Näkymä kirjatornista kaupungille päin. Kuva: Tanja Heikkilä

Lars Björnshaugen raportti on ohjannut Gentin yliopiston kirjaston kehittämistä, jossa tavoitteena oli moderni rakenne, joka sopeutuu tulevaisuuden haasteisiin ja jossa yhdistyvät tämän päivän tutkimuksen ja opetuksen tarpeet sekä kulttuuriperinnön vaaliminen ja käyttöön asettaminen. Digitaalisen kirjaston kehittämistä on jatkettu uusien konsulttien neuvoilla. Vuonna 2011 kirjasto kutsui avukseen kaksi kirjastoautomaation asiantuntijaa, Kristiina Hormia-Poutasen Suomen Kansalliskirjastosta sekä Herbert Van de Sompelin Los Alamos National Laboratorysta, Yhdysvalloista. Herbert Van de Sompel on Gentin yliopiston kasvatti, joka on opiskellut ja työskennellyt Gentin yliopiston kirjastossa ja siellä kehittänyt SFX-linkityspalvelun, joka on meillekin tuttu Nelli-portaalin osa.

Lukusalissa on komeat puiset pöydät. Kuva: Annu Jauhiainen

Gentin yliopiston kirjasto on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Siellä on menestyksellisesti yhdistetty historiallinen kulttuuriperintökokoelma ja digitaalinen kirjasto. Päällimmäiseksi tästä vierailusta jäi voimakas ja innostunut kehittäminen ja uudistaminen, jonka vaikutus tuntuu kaikilla saroilla: organisaatiossa, toiminnoissa, kokoelmissa ja rakennuksessa.

SYN:n varajohtajien opintomatkalaisten vierailusta EU-toimielimiin on aikaisemmin julkaistu oma kirjoituksensa tässä blogissa.

Annu Jauhiainen
Suunnittelupäällikkö
Kansalliskirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Rinnakkaistallentaminen – kohti avointa julkaisukulttuuria

Rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan tieteellisessä aikakauslehdessä tai kirjassa julkaistun tutkimusartikkelin rinnakkaisjulkaisemista organisaation omassa tai tieteenalakohtaisessa avoimessa julkaisuarkistossa. Useilla yliopistoilla on jo oma julkaisuarkistonsa, johon tutkijat voivat rinnakkaistallentaa tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelinsa.

Open accessin kaksi tietä – kultainen ja vihreä

Puhuttaessa avoimesta saatavuudesta ja open access –julkaisemisesta on hyvä erottaa kaksi eri linjausta. Tutkijat voivat julkaista artikkelinsa avoimesti saatavilla olevissa laadukkaissa open access –lehdissä (the Golden Road). Nämä OA-lehdet vaativat usein korkeitakin kirjoittajamaksuja artikkelien kirjoittajilta tai heidän organisaatioiltaan.Tutkijat voivat myös rinnakkaistallentaa kaupallisessa aikakauslehdessä julkaisemansa artikkelin oman organisaation avoimessa julkaisuarkistossa tai jossakin kansainvälisessä aiheenmukaisessa julkaisuarkistossa (the Green Road).  Koska vain noin 30 % maailman vertaisarviointia käyttävistä tieteellisistä lehdistä on OA-lehtiä, tarjoaa rinnakkaistallentaminen tutkijoille hyvän vaihtoehdon tutkimuksen avoimelle saatavuudelle (Suber 2012). Rinnakkaistallentaminen on tutkijoille ilmaista eikä siis vaikuta alkuperäisen julkaisufoorumin valintaan. Artikkelin aiemmin julkaissut kustantaja voi kuitenkin asettaa ehtoja artikkelien rinnakkaistallentamiselle, mutta suuri osa kustantajista sallii ainakin nk. post-print-version tallentamisen. Kustantajien ja lehtien rinnakkaistallennuskäytäntöjä voi tarkistaa Nottinghamin yliopiston ylläpitämästä SHERPA/RoMEO –palvelusta.

Avoimia julkaisuarkistoja pidetään tärkeinä

Julkaisuarkistojen avulla yliopistot tuovat omaa tutkimustaan näkyville ja lisäävät tutkimuksen vaikuttavuutta. Monissa maissa yliopistot edellyttävätkin tutkijoitaan tallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot oman yliopistonsa avoimeen julkaisuarkistoon. Suomessa tällainen velvoite on ainoastaan Helsingin yliopistossa. Tampereen yliopistossa tutkijoita kehotetaan rinnakkaistallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot yliopistojensa avoimeen julkaisuarkistoon. Vastaavanlainen kehotus on myös Jyväskylän yliopistossa. Suomessa rinnakkaistallentamisen velvoitteet tai kehotukset eivät ole toteutuneet tarkoitetulla tavalla. Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tehtyjen open access-kyselyjen perusteella tutkijat pitävät rinnakkaistallentamista kuitenkin tärkeänä.  Tästä huolimatta vain pieni osa tutkijoista rinnakkaistallentaa julkaisunsa ylipistojen omiin julkaisuarkistoihin.

Tutkimusrahoittajat vaativat avoimuutta

Monet tutkimusten rahoittajat ovat ryhtyneet vaatimaan rahoittamiensa tutkimusten tulosten julkaisemista open access –periaatteen mukaisesti.  Euroopan komissio on heinäkuussa 2012 esittänyt toimenpiteitä, jotka lisäävät julkisrahoitteisessa tutkimuksessa tehtyjen tulosten avointa saatavuutta. Yhtenä toimenpiteenä vuodesta 2014 lähtien kaikkien Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelman rahoituksella tuotettujen artikkeleiden on oltava avoimesti saatavilla. Komissio suosittaa jäsenvaltioita, että nämä soveltaisivat samanlaista open access –periaatetta myös kansallisissa ohjelmissa rahoitettujen tutkimusten osalta. Tavoitteena on saada vuoteen 2016 mennessä 60% Euroopan julkisrahoitteisissa tutkimuksissa tehdyistä artikkeleista avoimesti saataville. Samoihin aikoihin myös Britanniassa tehtiin useita tutkimustulosten avointa saatavuutta edellyttäviä päätöksiä:

The Research Councils UK
Higher Education Funding Council for England
Welcome Trust
Britannian hallitus

Jo aikaisemmin rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa saatavuutta ovat edellyttäneet mm. National Institutes of Health (NIH) ja European Organization for Nuclear Research (CERN).

Vuonna 2005 silloinen Opetusministeriö, nykyinen Opetus- ja kulttuuriministeriö, julkaisi Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistion. Muistiossa ministeriö antaa suositukset tieteellisten julkaisujen avoimeen saatavuuteen Suomessa. Muistion koonnut työryhmä suosittaa, että ”tutkijat tarjoavat tutkimuksiaan julkaistaviksi avoimissa tiedelehdissä silloin kun heidän tieteenalallaan on valittavissa perinteisiin tilausmaksullisiin lehtiin verrattuna vähintään samantasoisia avoimia tieteellisiä lehtiä” ja että ”tutkijat tallentavat julkaistavista tutkimuksistaan aina rinnakkaiskopiot suomalaisiin avoimiin elektronisiin julkaisuarkistoihin”.  Vaikka muistion julkaisemisesta on jo useampi vuosi, ovat sen suositukset edelleen hyvin ajankohtaisia.

 Rinnakkaistallentamisen hyödyt

Rinnakkaistallentaminen lisää tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, sillä julkaisuarkistoissa on aina linkki myös alkuperäiseen julkaisuun. Näin ollen rinnakkaistallennetun artikkelin löytyminen esimerkiksi Internetin hakukoneiden kautta markkinoi myös alkuperäistä julkaisua. Rinnakkaistallentaminen antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen ja helpottaa näin artikkelien löytyvyyttä myös omaan käyttöön ja vapauttaa tutkijat pitämästä omia julkaisu-arkistoja. Myös EU:n ja useiden muiden rahoittajien suositukset julkaisujen avoimesta saatavuudesta täyttyvät rinnakkaistallentamisen myötä.

Suomalaisilla yliopistotutkijoilla on käytössään melko kattavat tieteelliset aineistot kirjastojensa hankkimien elektronisten aineistojen kautta. Kaikkien tutkijoiden asema ei ole kuitenkaan yhtä hyvä. Esimerkiksi pienten tutkimuslaitosten ja monien kehittyvien maiden tutkijoiden kehysorganisaatioilla ei ole varaa hankkia yhtä kattavia elektronisia aineistoja. Erityisesti näiden organisaatioiden tutkijat hyötyvät artikkelien avoimesta saatavuudesta. Myös suomalaiset yliopistokirjastot joutuvat miettimään jatkossa entistä tarkemmin, mihin aineistoihin heillä on varaa aineistojen hintojen noustessa jatkuvasti.

Tanja Heikkilä
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjasto Googlen, Facebookin ja Twitterin rinnalle!

Googlen, Facebookin ja Twitterin kaltaiset globaalit palvelut hallitsevat verkkomaailmaa. Kirjastoja on turha etsiä samalta tontilta — vielä.

OCLC:n mukaan kirjastoilla olisi hyvät mahdollisuudet saavuttaa samanlainen asema, joka on noilla verkkojäteillä. Ohion dublinilainen kirjastojenkehittäjä on jo vuosia puhunut, että kirjastojen pitäisi käyttää hyväkseen verkon skaalausominaisuuksia: verkossa voi yhdistää globaalin ulottuvuuden yksilölliseen palveluun. Itse asiassa kirjastot ovatkin 1900-luvun alusta toimineet näin: rationaalisin menetelmin toteutettiin massapalvelua, mutta tarvittaessa kukin käyttäjä sai yksilöllistä huomiota. Digitaalinen verkkomaailma on vain ajanut entisen kirjastokonseption ohi. Kirjastoille on liki käynyt kuin nisujyvälle, jonka pitäisi kuolla synnyttääkseen uutta elämää.

Maailma on kirjastoitunut, kuten Pertti Vakkari ennusti virkaanastujaisluennossaan 1994, eli kirjastonomaisia palveluja ja menetelmiä käyttävät nyt monet toimijat. Vasta Google teki tiedonhausta arkipäivää, Amazon toi kaunokirjallisuuden lähelle käyttäjää, Facebook synnytti kirjoistakin keskustelevan yhteisön, Elsevier tarjoilee aikakauslehtiartikkelit kadehdittavalla tehokkuudella, Google Books on kääntänyt kirjastojen kokoelmien pimeän puolen lukijaa kohti. Kaikki tämä on kuin kirjastonhoitajan unelmaa, joka jäi unelmaksi.

Mutta vielä ei ole peli menetetty. Joulukuussa 2011 OCLC julkisti raportin ”Libraries at Webscale. A discussion document”. Otsikon voisi kääntää: Kirjastot verkkoskaalassa. OCLC on vuosien mittaan toiminut kirjastojen hedelmällisenä ajatushautomona, eikä dublinilaisten vainu ei petä tälläkään kertaa. Raportti tarjoaa mahtavan näyn, jossa monien visionäärien korkealentoiset ajatukset sovitetaan kirjastojen kehitysmahdollisuuksiiin. Kirjastot ovat tottuneet yhteistyöhön standardoimalla luokitusta ja luettelointia, kaukolainauksella jne., ja nykyään sekä yleiset että tieteelliset kirjastot verkottuvat kansallisesti ja myös maanosittain, mutta OCLC:n raportin sanoin nyt tarvitaan suurta yhteistyötä — big collaboration.

Verkkomaailmassa menestyneillä on valttikorttinaan jossakin suhteessa kolme tekijää: infrastruktuuri, data ja yhteisö, mutta onko yhdelläkään toimijalla etulyöntiasemaa kaikissa kolmessa? Googlen vahvuus on kahdessa ensimmäisessä, Facebook taas on vahvin kolmannessa. Jos maailman kirjastot ryhtyvät ”suureen yhteistyöhön”, niillä on valmiina kaksi vahvuutta, yhteisö ja data. Tarvitsee vain päivittää infrastruktuuri verkkoajan tasolle. Kokoelmista tiedetään paljon, mutta infrastruktuurin tulisi antaa mahdollisuus ottaa paremmin käyttöön tieto yhteisöstä, koska tällä hetkellä kirjastot eivät tiedä käyttäjistään tarpeeksi. Tietosuojan tiukasta kunnioittamisesta johtuen kirjastot jättävät hyödyntämättä suuren osan tiedosta, jota käyttäjistä tulee järjestelmiin. Googlella ei tällaista häveliäisyyttä ole.

OCLC:n verkottuneiden kirjastopalvelujen johtajan Andrew K. Pacen mukaan  koko maailman kirjastoissa tehdään vähän yli 5000 transaktiota (haut luetteloista ja tietokannoista ym.) sekunnissa. Tämä ei säikäytä Googlea, jonka hakukonetta varmasti käytetään enemmän sekunnissa, mutta oleellista on Pacen mukaan, että tällainen tapahtumamäärä voidaan helposti hoitaa kourallisella tavallisia servereitä pilvessä verkon kautta, ja sen jälkeen olisi helppo skaalata ylöspäin.

Verkkoskaalainen maailmankirjasto –strategia on houkutteleva ajatus. Toinen asia sitten on, onnistuuko OCLC konkretisoimaan sen omilla tuotteillaan. OCLC:n Worldshare Management Services (WMS) tuli ryminällä julkisuuteen viime vuonna, kun BIBSYS valitsi sen Norjan tieteellisten kirjastojen kokonaisjärjestelmäksi . Amerikkalaisia kirjastoja on mukana kymmeniä.
OCLC jatkaa markkinoimiskampanjaansa. Sillä on jo WorldCat ja yli 70000 kirjastoa maailmanlaajuisesti verkostossaan. On jännittävää nähdä, pystyykö se tekemään WMS:stä globaalin kirjastojen palvelijan.

Ilkka Mäkinen
Kirjastohistorian dosentti, Tampereen yliopisto
Tampereen yliopiston kirjaston johtokunnan puheenjohtaja -2011


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastonjohtaja Ulla Nygrén ehdokkaana Vuoden tieteentekijäksi

Tieteentekijöiden liitto julkisti 16.8. Vuoden tieteentekijä -ehdokkaansa. Loppusuoralle kelpuutetut neljä ehdokasta esitellään liiton sivuilla. Heistä yksi on Turun yliopiston kirjastonjohtaja FM Ulla Nygrén.  Ehdotuksen perusteluissa tuodaan esille mm. Ullan johtamisosaaminen, halu kehittää kirjastoa yhdessä tiedeyhteisön ja henkilökunnan kanssa ja kyky verkostoitua niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Ullan ehdokkuus ei ole tunnustus vain hänelle itselleen vaan kaikille korkeakoulukirjastoille, jotka tukevat korkeatasoista, monialaista tutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta.

Kun liitto, joka koostuu tieteentekijöistä, nostaa kirjastolaisen ehdolle vuoden tieteentekijäksi, osoittaa se, että tiedeyhteisö näkee kirjaston tärkeänä kumppanina tieteellisen tutkimuksen edistämisessä. Liiton hallitus päättää Vuoden tieteentekijästä syyskuun kokouksessaan, ja julkistaminen tapahtuu 12.10.2011.

Anne-Mari Salmela
Kirjastonhoitaja
Turun yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Yliopistokirjastot yliopistojen tietopääomaa

Tervetuloa mukaan Suomen yliopistokirjastojen blogiin. Sitä seuraamalla saatte tietoa yliopistokirjastojen toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Myös kommenttinne ovat meille erittäin tervetulleita.

Mikä ihmeen Suomen yliopistokirjastojen neuvosto?

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on yliopistokirjastojen verkoston yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä elin, jossa ovat edustettuina kaikki yliopistokirjastot. Neuvosto muun muassa antaa lausuntoja, teettää selvityksiä ja käynnistää erilaisia kehittämishankkeita.

Yliopistokirjastojen yhteistyöstä hyötyvät viime kädessä niiden omat yliopistot. Viime vuosina on keskusteltu paljon yliopistojen rahoituksesta ja varainhankinnasta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Mutta tärkeää on myös se, millaista tietopääomaa yliopistoilla on käytettävissä. Yliopistokirjastot ovat merkittävä osa yliopistojensa tietopääomaa.

Mikä ihmeen tietopääoma?

Tietopääoma ilmenee inhimillisenä, rakenteellisena ja suhteisiin liittyvänä pääomana. Niistä jokaista löytyy yliopistokirjastoista huomattavan paljon.

Inhimillinen pääoma

Yliopistokirjastossa on valtava määrä inhimillistä pääomaa, joka tulee esiin työntekijöiden osaamisessa, kyvyissä ja kokemuksessa. Yliopistokirjastot myös huolehtivat henkilökuntansa osaamisesta. Yliopistokirjastoissa tarvittavan osaamisen tunnistamiseksi on neuvoston piirissä laadittu yhdessä osaamiskartta, jota kirjastot voivat hyödyntää esimerkiksi kehityskeskusteluissa.

Yliopistokirjastot ovat asiantuntijaorganisaatioita.  Yliopistojen kannalta erityisen merkittävää on se, että kirjastot myös mielellään ja aktiivisesti jakavat omaa asiantuntijuuttaan tiedeyhteisön kanssa. Näin kirjastossa oleva asiantuntijuus siirtyy lisäten omalta osaltaan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden osaamista. Samalla se kasvattaa entisestään yliopiston inhimillistä tietopääomaa.

Rakenteellinen pääoma

Kirjastossa olevat tietoaineistot ja –järjestelmät ovat huomattava osa yliopistojen rakenteellista tietopääomaa. Jokainen voi kuvitella, minkälaisissa vaikeuksissa yliopistossa tapahtuva tutkimus, opetus ja opiskelu olisivat, ellei niiden käytössä olisi kirjaston tarjoamia tietoaineistoja ja –palveluita.

Yliopistokirjastot ovat viime vuosina panostaneet huomattavasti laadukkaiden tieteellisten e-aineistojen tarjontaan. Tämä on vahvistanut tutkimuksen infrastruktuuria. Tutkijat käyttävät mielellään e-aineistoja, koska ne ovat käytettävissä ajasta ja paikata riippumatta. Isossa-Britanniassa tehdyssä selvityksessä on havaittu e-aineistojen käytön myös korreloivan voimakkaasti tutkimuksessa menestymiseen.

Suhteisiin liittyvä pääoma

Suhteisiin liittyvällä pääomalla viitataan erilaisiin suhteisiin ja verkostoihin sekä kykyyn toimia muiden kanssa. Tilanteessa, jossa yliopistot aiempaa selvemmin joutuvat kilpailemaan keskenään, on hyvä muistaa, että menestys syntyy usein onnistuneesta yhteistyöstä. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa jotain sellaista, mihin omat resurssit eivät yksin riitä.  Suhteisiin liittyvän pääoman erinomaisuus onkin siinä, että se avaa pääsyn myös oman organisaation ulkopuolisiin resursseihin.

Suomen yliopistokirjastoilla on monien vuosien kokemus onnistuneesta yhteistyöstä, josta hyviä esimerkkejä ovat yhteinen kirjastojärjestelmä ja e-aineistojen hankinta yhteisen konsortion kautta. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston toimesta on toteutettu useita selvityksiä ja hankkeita, jotka ovat tukeneet yksittäisten yliopistokirjastojen toimintaa.

Yliopistokirjastot eivät kuitenkaan tee yhteistyötä vain keskenään vaan ne ovat mukana monilla areenoilla tehden myös kansainvälistä yhteistyötä. Yliopistokirjastojen kannalta avainkysymys on kuitenkin se, minkälainen kyky niillä on toimia yhdessä oman yliopistonsa eri toimijoiden kanssa. Tätäkin, myös yksittäisen yliopiston sisällä tapahtuvaa kirjaston ja tiedeyhteisön välistä yhteistyötä, neuvosto pyrkii tukemaan jakamalla hyviä käytäntöjä.

Mirja Iivonen
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto, puheenjohtaja
Tampereen yliopiston kirjasto, ylikirjastonhoitaja


facebooktwittergoogle_pluslinkedin