Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa -seminaarissa pohdittiin tieteellisten julkaisujen merkitystä monesta näkökulmasta

SYN järjesti Helsingissä 19.10.2012 seminaarin otsikolla Julkaisujen merkitys tiedepolitiikassa. Seminaarin yleisönä oli yliopistokirjastojen ja tutkimuslaitosten kirjastojen ja tietopalvelujen johtajia sekä henkilökuntaa. Esiintyjiä oli yliopistojen lisäksi saatu Opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Tieteellisten seurain valtuuskunnasta.  Aiheen ajankohtaisuudesta kertoi se, että esitykset herättivät ilahduttavan paljon keskustelua.

Seminaarin aiheena oli tarkastella julkaisuja ja tieteellistä julkaisemista useasta eri näkökulmasta ja pohtia kirjastojen roolia julkaisuihin liittyvien palvelujen tarjoajana. SYN:n puheenjohtaja Mirja Iivonen toi avauspuheenvuorossaan esiin sen, että yliopistokirjastot ja niiden henkilökunta ovat jo monessa mukana: ne hankkivat tutkimusjulkaisuja asiakkaiden käyttöön, tarjoavat tukea rinnakkaisjulkaisemisessa ja kustantamisessa, tekevät julkaisuvaikuttavuuden arviointeja ja toimivat jopa itse tutkimustiedon tuottajina. Viimeaikainen keskustelu julkaisujen laadun arvioinnista ja parantamisesta ja erityisesti OKM:n uuden rahanjakomallin ohjaava vaikutus näkyvät myös jo kirjastojen arjessa.

Julkaisujen laatu

Suunnittelija Janne Pölönen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta kertoi esityksessään Julkaisufoorumiluokituksen tämänhetkisestä tilanteesta. Luokituksen vuosittainen täydentäminen on parhaillaan käynnissä ja sen seuraava kokonaisarviointi tehdään vuonna 2014. Uudet asiantuntijapaneelit valitaan ensi syksynä kaudelle 2014–2016. Nyt kun JUFO -luokitus on kytketty ministeriön rahanjakomalliin, yliopistot ymmärtävät varmasti edellistä kertaa paremmin, kuinka tärkeää on saada omat tieteenalat hyvin edustetuiksi paneeleissa.

Pölönen korosti luokituksen oikeita käyttötarkoituksia ja erityisesti sitä, että luokituksella pystytään ennustamaan vain suurten julkaisumäärien keskimääräistä laatua, eikä se siksi sovellu yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien arviointiin. Kirjastot voisivat osaltaan huolehtia siitä, että JUFOn kriteerit ja sallitut käyttötarkoitukset olisivat paremmin yliopistoyhteisön tiedossa.

Julkaisujen osuus rahanjakomallissa

Opetus- ja kulttuuriministeriön uudessa rahoitusmallissa vuosille 2013–2016 julkaisut saavat paljon aiempaa suuremman painoarvon. Tämän vuoksi yliopistot ovat aktiivisesti alkaneet tarkastella omia julkaisukäytäntöjään ja alkaneet etsiä keinoja julkaisujen laadun nostamiseksi.  Opetusneuvos Olli Poropudas (OKM) keskittyikin esityksessään rahanjakomalliin esitellessään vuoden 2011 julkaisutietojen pohjalta tehtyjä laskelmia julkaisujen yksikköhinnoista. Luvut ovat vielä ainoastaan suuntaa antavia, mutta toivat silti selvästi esille, miten paljon julkaisufoorumiluokat tulevat vaikuttamaan rahanjakoon vuodesta 2015 eteenpäin. Rahanjakomalli lisää paineita myös julkaisutiedonkeruuseen, koska on entistä tärkeämpää, että koko julkaisutoiminta saadaan luotettavasti raportoitua ministeriölle. Useassa yliopistossa kirjasto on mukana tuottamassa julkaisutietorekisteriä ja siten osaltaan vastaa tietojen kattavuudesta ja luotettavuudesta.

Yliopistojen rahoitusmalli 2013-2016. Kuva Olli Poropudaksen esitelmästä.

Esitys herätti paljon kysymyksiä mm. rahanjakomallista ja Vipunen – tietovaraston roolista. Ministeriön suuntaan heitettiin myös ehdotus open access – julkaisemisen huomioimisesta rahoitusmallissa.

Avoin tiede – avoin data

Opetusneuvos Juha Haataja (OKM) käsitteli julkaisemista ja tieteellistä kommunikaatiota laajemmassa avoimen tieteen kontekstissa. Digitalisoituminen ja uudet toimintamallit tutkimuksen tekemisessä toisaalta mahdollistavat ja toisaalta edellyttävät, että tutkittu tieto on kaikkien käytettävissä ja hyödynnettävissä.  Miten tähän avoimuuteen päästään? Haatajan mukaan tarvitaan ensinnäkin asennemuutosta. Avoimuus ei voi toteutua, ellei siihen olla valmiita panostamaan ja ellei sillä nähdä lisäarvoa tutkimukselle. Toiseksi pitää kyetä ratkaisemaan avoimeen dataan liittyviä haasteita: miten jatkuvasti kasvavaa tietomäärää hallitaan (mitä säilytetään ja mitä hävitetään), miten varmistetaan tiedon löytyminen ja hyödyntäminen ja miten turvataan oleellisen tiedon säilyminen.

Samojen haasteiden parissa painitaan niin Suomessa kuin maailmallakin.  Suomessa on käynnissä useita hankkeita avoimeen dataan liittyen. Uusimpana hankkeena Haataja mainitsi OKM:n juuri perustaman Tutkimustulosten saatavuus –työryhmän, jonka tehtävänä on toteuttaa tietoaineistokartoitus ja luoda visio tietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen tavoitetilasta.

Kirjastot voivat osallistua avoimen tieteen kehittämiseen konkreettisesti tarjoamalla tukea ja neuvontaa avoimen datan ja julkaisemisen kysymyksissä.

Avoimuuden lisääntyminen vaatii asenteiden muuttumista. Kuva Juha Haatajan esityksestä.

Julkaisut ja tutkimuksen arviointi

Päivän viimeisessä varsinaisessa esityksessä tutkimuksen kehittämispäällikkö Johanna Hakala Tampereen yliopistosta kuvasi tapoja, joilla julkaisuja hyödynnetään yliopistoissa tutkimuksen arvioinnin välineenä. Esimerkkinään hän käytti viime vuonna Tampereen teknillisessä yliopistossa tehtyä kansainvälistä tutkimuksen arviointiprojektia. Hakala korosti, että julkaisuja on aina käytetty tutkimuksen arviointiin, koska ne ovat tieteellisen kommunikaation päätuote. Nykyisin julkaisutietojen keruu ja seuranta ovat entistä systemaattisempia ja julkaisutietoja yhdistellään entistä systemaattisemmin myös tutkimusrahoituksen ja – hankkeiden seurantaan.

Kasvanut kiinnostus julkaisuihin ja niiden laatuun on Hakalan mukaan tuonut myös ongelmia. Julkaisupaine voi johtaa tutkimuseettisiin ongelmiin, jos tutkijat alkavat paineen alla livetä hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Julkaisujen laatumittarit eivät myöskään ole ongelmattomia. Esimerkiksi JUFO –luokitus ei yksinään kerro koko totuutta laadusta, vaan laadun arviointiin tarvitaan aina useita näkökulmia ja mittareita. Seminaarin yleisöä miellytti varmasti se, että Hakala näki kirjastoilla merkittävän roolin julkaisuanalyysien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Tutkimusdatan hallinnointia käsittelevä esitys peruuntui, mutta kirjastonjohtaja Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopiston kirjastosta käsitteli loppupuheenvuorossaan lyhyesti aihetta ja pyysi myös yleisöä pohtimaan kirjastojen mahdollisuutta kehittää uusia palveluja tutkimusdatan hallinnointiin liittyen.  Kirjastoilla on osaamista tiedon organisoimisessa ja metadatassa ja näissä asioissa voisimme ainakin opastaa tutkijoita. Toinen uusi avaus kirjastoilta voisi olla tuen tarjoamien tutkimushankkeiden tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa, jota toki on pienimuotoisesti yliopistokirjastoissa jo tehtykin. Näistä uusista avauksista ja askelista niiden toteuttamiseksi keskustellaan yliopistokirjastokentällä varmasti vilkkaasti jatkossakin.

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja
Tampereen teknillinen yliopisto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Varajohtajat Gentin yliopiston kirjastossa

SYN:n varajohtajaverkoston toinen tutustumiskohde Belgiassa oli EU-toimielimien lisäksi Gentin yliopiston kirjasto. Gentin yliopisto kuuluu Belgian suurimpiin ja kansainvälisesti parhaiten rankattuihin yliopistoihin. Yliopiston kirjasto on tunnettu edistyksellisestä digitaalisesta kirjastostaan, merkittävästä kulttuuriperintökokoelmastaan sekä Art Nouveau –tyylisestä rakennuksestaan, kirjatornista, jonka on suunnitellut belgialainen arkkitehti Henry van de Velde.

Kirjatorni eli Book Tower. Kuva: Tanja Heikkilä

Kirjastonjohtaja Sylvia van Peteghem on 2000-luvun alusta lähtien uudistanut kirjastoa voimakkaasti. Lähtökohtana oli 200 kirjastoa ja 300 toimipistettä sekä pääkirjaston rappeutuneet tilat 1930-luvulla rakennetussa kirjatornissa. Kirjastoverkon uudistamisessa van Peteghem otti mallia Helsingin yliopistosta, jonka kirjastolaitos oli käymässä läpi samantyyppistä muutosta. Organisaation ja toimintojen kehittämisessä hänellä oli konsulttina Lundin yliopiston kirjaston johtaja Lars Björnshauge. Samanaikaisesti yliopiston kirjastoverkon rakenteellisen ja organisatorisen uudistamisen kanssa on restauroitu arkkitehtonisesti arvokasta kirjatornia. Alkusysäys siihen tuli yksityiseltä sijoittajalta, joka oli ostanut kirjaston piirrokset ja rakentamiseen liittyvät dokumentit huutokaupasta ja kiinnostui kirjaston kohtalosta. Tämä sijoittaja sai aktiivisella toiminnallaan aikaan sen, että yleinen kiinnostus kirjaston kunnostamiseen heräsi ja yliopisto sitoutui rahoittamaan kirjaston restauroinnin, joka on edelleen käynnissä. Rappeutuneesta ja väärillä menetelmillä vuosikymmenten kuluessa korjaillusta rakennuksesta on kuoriutumassa todellinen arkkitehtorinen helmi (katso Sylvia van Peteghemin artikkeli kirjatornin kunnostuksesta).

Kirjaston kulttuuriperintökokoelman juuret ovat Flaamilaisen alueen luostareissa, jotka joutuivat Ranskan vallankumouksen takia luopumaan aarteistaan. Belgian ja Flaamin historian muutkin käänteet ovat kartuttaneet kokoelmia, jotka kuin ihmeen kaupalla säästyivät alueella riehuneista maailmansodista. Kulttuuriperintökokoelmiin kuuluu ikivanhoja käsikirjoituksia ja papyruksia, valokuvia sekä harvinaisuuksia 1800- ja 1900-luvuilta. Osa kokoelmista on digitoitu ja avattu käyttöön Creative Commons-lisenssillä.

Vuonna 2007 käynnistyi Google-projekti, jossa Google digitoi kirjaston kokoelmista 300 000 teosta: käsikirjoituksia, kuvia, ennen vuotta 1872 ilmestyneitä kirjoja ja muita copyrightin ulkopuolella olevia teoksia. Digitoinnista ei kirjastolle aiheudu muita kustannuksia kuin se työ, mitä kirjojen valinta ja digitoitavaksi lähettäminen ym. valmistelutoimet edellyttävät. Kirjastossa ollaan erittäin tyytyväisiä Google-yhteistyöhön ja siihen miten kokoelma saa näkyvyyttä tämän projektin ansiosta.

Näkymä kirjatornista kaupungille päin. Kuva: Tanja Heikkilä

Lars Björnshaugen raportti on ohjannut Gentin yliopiston kirjaston kehittämistä, jossa tavoitteena oli moderni rakenne, joka sopeutuu tulevaisuuden haasteisiin ja jossa yhdistyvät tämän päivän tutkimuksen ja opetuksen tarpeet sekä kulttuuriperinnön vaaliminen ja käyttöön asettaminen. Digitaalisen kirjaston kehittämistä on jatkettu uusien konsulttien neuvoilla. Vuonna 2011 kirjasto kutsui avukseen kaksi kirjastoautomaation asiantuntijaa, Kristiina Hormia-Poutasen Suomen Kansalliskirjastosta sekä Herbert Van de Sompelin Los Alamos National Laboratorysta, Yhdysvalloista. Herbert Van de Sompel on Gentin yliopiston kasvatti, joka on opiskellut ja työskennellyt Gentin yliopiston kirjastossa ja siellä kehittänyt SFX-linkityspalvelun, joka on meillekin tuttu Nelli-portaalin osa.

Lukusalissa on komeat puiset pöydät. Kuva: Annu Jauhiainen

Gentin yliopiston kirjasto on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Siellä on menestyksellisesti yhdistetty historiallinen kulttuuriperintökokoelma ja digitaalinen kirjasto. Päällimmäiseksi tästä vierailusta jäi voimakas ja innostunut kehittäminen ja uudistaminen, jonka vaikutus tuntuu kaikilla saroilla: organisaatiossa, toiminnoissa, kokoelmissa ja rakennuksessa.

SYN:n varajohtajien opintomatkalaisten vierailusta EU-toimielimiin on aikaisemmin julkaistu oma kirjoituksensa tässä blogissa.

Annu Jauhiainen
Suunnittelupäällikkö
Kansalliskirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

LibGuides – apu tietoaineistojen tehokkaaseen käyttöön

Yliopistot käyttävät huomattavia määriä rahoituksestaan tietoaineistojen hankkimiseen ja näiden saatavuuden varmistamiseen tutkijoille ja opiskelijoille. Kirjastoille yksi suuri haaste on ollut näiden kalliiden aineistojen ja työkalujen saaminen tehokkaaseen käyttöön. Yksi apu tähän haasteeseen on maailman yliopistokirjastoissa paljon käytetty Libguides-järjestelmä.

LibGuides

LibGuides on amerikkalaisen Springshare-yhtiön tarjoama julkaisualusta kirjastoille erilaisten oppaiden julkaisemiseen ja ylläpitämiseen. Peruslähtökohta järjestelmässä on sisällöntuotannon ja ylläpitämisen helppous, mikä mahdollistaa monipuolisten oppaiden tekemisen ilman varsinaisten it-asiantuntijoiden tarvetta. Teknisen helppouden lisäksi LibGuides-järjestelmään luotavien sisältöjen kehittämisen tukena toimii myös laaja LibGuides-yhteisö, jonka tuottamista sisällöistä voi etsiä ideoita omiin oppaisiin. LibGuides mahdollistaa peräti toisten tekemien sisältöjen käytön sellaisenaan omissa oppaissa: pelkkä luvan pyyntö oppaan tekijältä ja parilla hiiren klikkauksella esim. Harvardissa tehty sisältö näkyy sellaisenaan omassa oppaassa. Toki tätä ominaisuutta hyödynnetään huomattavasti enemmän oman kirjaston sisällä ja se myös toimii erinomaisesti. Joka tapauksessa yhteisöön kuuluu tällä hetkellä yli 3500 kirjastoa, joista noin kaksi kolmasosaa on korkeakoulukirjastoja.

LibGuidesin käyttö Oulun yliopiston kirjastossa

Oulun yliopiston kirjasto päätti keväällä 2012 hankkia LibGuides-järjestelmän alustaksi erilaisille verkko-oppailleen. Tilauksen jälkeen Springsharelta saatiin täysin toimiva alusta, jolla oli jo valmiina kirjaston sen aikaisia www-sivuja mukaileva ulkoasu. Kirjaston www-sivujen ulkoasun uudistuessa Springshare myös muokkasi maksutta LibGuides-järjestelmän uusia kirjaston sivuja noudattavaan muotoon toimittamamme mallin avulla.  Järjestelmän ulkoasun haluttiin noudattavan kirjaston varsinaisten www-sivujen ulkoasua, jotta sivujen käyttäjien ei tarvitse ajatella siirtyneensä kirjaston www-sivulta muualle, vaan LibGuides-sisällöt ovat heille osa kirjaston www-sivuja. Tämän vuoksi myös LibGuides-nimitystä ei ole otettu markkinointikäyttöön, vaan sana näkyy ainoastaan sivujen www-osoitteessa.

Oulun yliopiston kirjastossa LibGuides-järjestelmää päädyttiin ainakin alkuvaiheessa käyttämään lähinnä erilaisten tiedonhaun oppaiden julkaisualustana. Tiedonhaun tieteenalaoppaat ovat järjestelmän keskeisintä sisältöä ja tieteenalaoppaita on tällä hetkellä julkaistu yli 50 kappaletta. Huomion arvoista on, että LibGuides-järjestelmä saatiin Oulussa käyttöön huhtikuun alussa 2012 ja elokuun lopussa oli julkaistu jo noin 50 opasta. Mitään erillistä rahoitusta tähän ei ollut vaan informaatikot toteuttivat sisällöt muiden töidensä ohessa.

Esimerkki tieteenalaoppaasta. Kunkin oppaan tekijällä oli varsin vapaat kädet tuottaa tieteenalaa tukevaa sisältöä. Lähinnä yksittäisen oppaan rakenne (=oppaan välilehdet) sovittiin yhteisesti ja oppaat ovat rakenteellisesti samanlaisia.

Oulussa on pyritty tuomaan eri tieteenalojen tietoaineistoja monipuolisesti esille jo vuosia tuottamalla Nelliin yliopiston tieteenaloille omia tietokantalistauksia erilaisten alakategorioiden alle. LibGuides-järjestelmän tieteenalaoppaat ovat osoittautuneet huomattavasti Nellin tietokantalistauksia monipuolisemmiksi työkaluiksi, joissa pystytään tuomaan esille tietokantojen ja työkalujen lisäksi myös mm. ohjeistusta tietokantojen käyttöön ja tiedonhaun prosessin eri vaiheisiin sekä parantamaan tietoaineistojen löytyvyyttä myös varsinaisten tietokantojen ulkopuolelta mm. painetun aineiston osalta.

Tieteenalaoppaat ovat ottaneet luontevan paikkansa tiedonhankinnan opetuksen perustyökaluna, joka tulee jatkossa tutuksi jokaiselle opetukseemme osallistuvalle opiskelijalle tieteenalasta tai opintojen vaiheesta riippumatta. Tietysti tieteenalaoppaiden merkitys korostuu myös omatoimisesti tiedonhakua tekevien tukena, jolloin esim. oikeat tietokannat kuhunkin tarpeeseen ja apu niiden tehokkaaseen käyttöön on tiedonhakijoiden helposti löydettävissä.

Kokemukset

Tähän mennessä tieteenalaoppaista on saatu käyttäjiltä käytännössä vain positiivista palautetta. Rohkeimmat ovat jo päivitelleet, että miten enää voisi tulla toimeenkaan ilman tieteenalaoppaita. Tosin varsinaisten käyttäjien puolelta palautteen määrä on ollut vielä vähäistä ja määrällisesti merkittävimmät palautteet saadaan myöhemmin syksyllä, kun tiedonhankinnan opetuksessa järjestelmällisesti kerättävä kurssipalaute käydään läpi.

Informaatikkojen puolelta kokemuksia onkin sitten kertynyt runsaasti tieteenalaoppaiden ollessa osa jokapäiväistä työtä niin opetuksessa kuin tietopalvelussa. Tieteenalaoppaiden kautta tietoaineistojen käyttöä on helppo opettaa ja neuvoa. Oppaiden ylläpidon helppous ja monipuoliset mahdollisuudet antavat myös informaatikoille uusia mahdollisuuksia tuoda asiantuntemustaan paremmin hyödynnettäväksi. Lisäksi LibGuides antaa sisältöjensä käytöstä monenlaista tietoa. Esimerkiksi käyttötilastoja voidaan kerätä jopa linkkitasolta: eli voidaan vaikka seurata, valitsevatko jonkun tieteenalan käyttäjät mieluummin listalta Scopuksen kuin Web of Sciencen tms. Käyttäjillä on myös mahdollisuus antaa kommenttejaan ja parannusehdotuksiaan käytännössä jokaiseen kohtaan oppaissa: harmi kyllä, kommentointiominaisuutta ei ole vielä innostuttu käyttämään.

Kaiken kaikkiaan ensi kokemuksemme LibGuidesin ”tulemisesta taloon” ovat olleet kaikilta osin positiivisia. Järjestelmää ei voi kuin suositella kaikille muillekin suomalaisille yliopistokirjastoille.

Jani Sassali
Informaatikko
Oulun yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Rinnakkaistallentaminen – kohti avointa julkaisukulttuuria

Rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan tieteellisessä aikakauslehdessä tai kirjassa julkaistun tutkimusartikkelin rinnakkaisjulkaisemista organisaation omassa tai tieteenalakohtaisessa avoimessa julkaisuarkistossa. Useilla yliopistoilla on jo oma julkaisuarkistonsa, johon tutkijat voivat rinnakkaistallentaa tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelinsa.

Open accessin kaksi tietä – kultainen ja vihreä

Puhuttaessa avoimesta saatavuudesta ja open access –julkaisemisesta on hyvä erottaa kaksi eri linjausta. Tutkijat voivat julkaista artikkelinsa avoimesti saatavilla olevissa laadukkaissa open access –lehdissä (the Golden Road). Nämä OA-lehdet vaativat usein korkeitakin kirjoittajamaksuja artikkelien kirjoittajilta tai heidän organisaatioiltaan.Tutkijat voivat myös rinnakkaistallentaa kaupallisessa aikakauslehdessä julkaisemansa artikkelin oman organisaation avoimessa julkaisuarkistossa tai jossakin kansainvälisessä aiheenmukaisessa julkaisuarkistossa (the Green Road).  Koska vain noin 30 % maailman vertaisarviointia käyttävistä tieteellisistä lehdistä on OA-lehtiä, tarjoaa rinnakkaistallentaminen tutkijoille hyvän vaihtoehdon tutkimuksen avoimelle saatavuudelle (Suber 2012). Rinnakkaistallentaminen on tutkijoille ilmaista eikä siis vaikuta alkuperäisen julkaisufoorumin valintaan. Artikkelin aiemmin julkaissut kustantaja voi kuitenkin asettaa ehtoja artikkelien rinnakkaistallentamiselle, mutta suuri osa kustantajista sallii ainakin nk. post-print-version tallentamisen. Kustantajien ja lehtien rinnakkaistallennuskäytäntöjä voi tarkistaa Nottinghamin yliopiston ylläpitämästä SHERPA/RoMEO –palvelusta.

Avoimia julkaisuarkistoja pidetään tärkeinä

Julkaisuarkistojen avulla yliopistot tuovat omaa tutkimustaan näkyville ja lisäävät tutkimuksen vaikuttavuutta. Monissa maissa yliopistot edellyttävätkin tutkijoitaan tallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot oman yliopistonsa avoimeen julkaisuarkistoon. Suomessa tällainen velvoite on ainoastaan Helsingin yliopistossa. Tampereen yliopistossa tutkijoita kehotetaan rinnakkaistallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot yliopistojensa avoimeen julkaisuarkistoon. Vastaavanlainen kehotus on myös Jyväskylän yliopistossa. Suomessa rinnakkaistallentamisen velvoitteet tai kehotukset eivät ole toteutuneet tarkoitetulla tavalla. Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tehtyjen open access-kyselyjen perusteella tutkijat pitävät rinnakkaistallentamista kuitenkin tärkeänä.  Tästä huolimatta vain pieni osa tutkijoista rinnakkaistallentaa julkaisunsa ylipistojen omiin julkaisuarkistoihin.

Tutkimusrahoittajat vaativat avoimuutta

Monet tutkimusten rahoittajat ovat ryhtyneet vaatimaan rahoittamiensa tutkimusten tulosten julkaisemista open access –periaatteen mukaisesti.  Euroopan komissio on heinäkuussa 2012 esittänyt toimenpiteitä, jotka lisäävät julkisrahoitteisessa tutkimuksessa tehtyjen tulosten avointa saatavuutta. Yhtenä toimenpiteenä vuodesta 2014 lähtien kaikkien Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelman rahoituksella tuotettujen artikkeleiden on oltava avoimesti saatavilla. Komissio suosittaa jäsenvaltioita, että nämä soveltaisivat samanlaista open access –periaatetta myös kansallisissa ohjelmissa rahoitettujen tutkimusten osalta. Tavoitteena on saada vuoteen 2016 mennessä 60% Euroopan julkisrahoitteisissa tutkimuksissa tehdyistä artikkeleista avoimesti saataville. Samoihin aikoihin myös Britanniassa tehtiin useita tutkimustulosten avointa saatavuutta edellyttäviä päätöksiä:

The Research Councils UK
Higher Education Funding Council for England
Welcome Trust
Britannian hallitus

Jo aikaisemmin rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa saatavuutta ovat edellyttäneet mm. National Institutes of Health (NIH) ja European Organization for Nuclear Research (CERN).

Vuonna 2005 silloinen Opetusministeriö, nykyinen Opetus- ja kulttuuriministeriö, julkaisi Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistion. Muistiossa ministeriö antaa suositukset tieteellisten julkaisujen avoimeen saatavuuteen Suomessa. Muistion koonnut työryhmä suosittaa, että ”tutkijat tarjoavat tutkimuksiaan julkaistaviksi avoimissa tiedelehdissä silloin kun heidän tieteenalallaan on valittavissa perinteisiin tilausmaksullisiin lehtiin verrattuna vähintään samantasoisia avoimia tieteellisiä lehtiä” ja että ”tutkijat tallentavat julkaistavista tutkimuksistaan aina rinnakkaiskopiot suomalaisiin avoimiin elektronisiin julkaisuarkistoihin”.  Vaikka muistion julkaisemisesta on jo useampi vuosi, ovat sen suositukset edelleen hyvin ajankohtaisia.

 Rinnakkaistallentamisen hyödyt

Rinnakkaistallentaminen lisää tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, sillä julkaisuarkistoissa on aina linkki myös alkuperäiseen julkaisuun. Näin ollen rinnakkaistallennetun artikkelin löytyminen esimerkiksi Internetin hakukoneiden kautta markkinoi myös alkuperäistä julkaisua. Rinnakkaistallentaminen antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen ja helpottaa näin artikkelien löytyvyyttä myös omaan käyttöön ja vapauttaa tutkijat pitämästä omia julkaisu-arkistoja. Myös EU:n ja useiden muiden rahoittajien suositukset julkaisujen avoimesta saatavuudesta täyttyvät rinnakkaistallentamisen myötä.

Suomalaisilla yliopistotutkijoilla on käytössään melko kattavat tieteelliset aineistot kirjastojensa hankkimien elektronisten aineistojen kautta. Kaikkien tutkijoiden asema ei ole kuitenkaan yhtä hyvä. Esimerkiksi pienten tutkimuslaitosten ja monien kehittyvien maiden tutkijoiden kehysorganisaatioilla ei ole varaa hankkia yhtä kattavia elektronisia aineistoja. Erityisesti näiden organisaatioiden tutkijat hyötyvät artikkelien avoimesta saatavuudesta. Myös suomalaiset yliopistokirjastot joutuvat miettimään jatkossa entistä tarkemmin, mihin aineistoihin heillä on varaa aineistojen hintojen noustessa jatkuvasti.

Tanja Heikkilä
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Communicating our value – and costs

ACRL Research Planning and Review Committee (2012) published in June the list of 2012 top ten trends in academic libraries. The data was collected by reviewing the literature, attending conferences and contacting experts. Many important trends were mentioned but the most mentioned and discussed ten trends were:

  • communicating value
  • data curation
  • digital preservation
  • higher education
  • information technology
  • mobile environments
  • patron driven e-book acquisition
  • scholarly communication
  • staffing
  • user behaviors and expectations

These topics are certainly hot topics also in the university libraries in Finland. We are very familiar with the changes in higher education institutions and their funding. European countries are facing serious financial problems which have influenced also the universities. In addition, the Ministry of Education and Culture announced the new funding model for the Finnish universities in April 2012 . The aim of the new model is a better, more efficient international university system with stronger impact and a better defined profile. Although the aim of the new model is accepted and desirable, it is obvious that due to the model there will be winners and losers among universities.

In the circumstances of tight economy it is important that university libraries communicate their value to the universities. The top management of the university has to be sure that the money given to the library will benefit the university more than if the same money would have been given to some other units or activities. University libraries have to demonstrate their value to the scientific community. At the same time, they have to improve their performance because new needs and expectations of the customers will arise. Further, they have to make it visible that the production of library services is not free.

Although it might be well-known that university libraries contribute to the higher education and research in many different ways, it is not necessarily understood, what the real costs of the library services are. The main costs of the university libraries are library premises, information resources (books and journals both in the electronic and printed form) and personnel costs. All of them have their price.

The library as a place is the most important public space on the campus. Modern university libraries are complex and multifunctional places which are not only housing printed collections but offer a modern and flexible learning environment.  As a place the library has a value especially to the students, who do not have their own offices on the campus. In Tampere University Library  we have studied the use of library premises by multiple methods and noticed that well-equipped library premises are really needed and used (Lehto, Toivonen & Iivonen 2012, Lehto, Poteri, Iivonen & Matthews 2012). Students still come to the library to study. They need a place where to study alone but also rooms for group work. It is the university’s benefit that students come to the library to study, progress in their studies and finally graduate from the university.

High quality research needs high quality information resources, which are usually very expensive.  Many university libraries use the major portion of their acquisition budgets for the license fees of e-journals, especially for the “Big Deals”. Because the license fees of the e-journals seem to rise more than the acquisition budgets, university libraries already face difficulties with their ability to provide an access to the expensive, high quality e-journals. However, there is a clear connection between the access to high quality information and the productivity of the faculty.

Carol Tenopir has studied the reading and publishing of the faculty members for years. She has noticed that the faculty members, who publish more, also read more, and further, the faculty members who receive more awards, read more (see e.g. Tenopir & King 2000, Tenopir 2011). She states: “Since the library is the main source of readings for publications and research, a tie between the investment in the library collections and high quality faculty can be made.” (Tenopir 2011) The cuts of acquisition budgets would without doubt mean the cancellation of important subscriptions. This would limit the faculty members’ access to the publications they need, and might even decrease the number of university publications.  This would have serious consequences to the funding of the university because of the new funding model of Finnish universities.

University libraries in Finland as well as elsewhere have had to cut personnel costs. However, more important, they have had to reassess what kind of staff members they need, what are the core tasks of the university libraries and which kind of competence is needed. Staff development through recruitment is important, and so is the continuing training of the current personnel. It is very challenging to cut personnel costs and invest in the knowledge and expertise of the people at the same time.

The work in the university libraries bases nowadays more than ever on the high-level expertise. For example, teaching information literacy requires good pedagogical skills. The special feature of the competence of the library staff is that it can be integrated into the competence of other actors in the university to increase a competitive advantage of the whole university. Radical and uncontrollable cuts in the personnel costs of the university library would harm more than benefit the university.

The directors of the Finnish university libraries are aware of the necessity to demonstrate the impact and outcome of the library services to the university. Various methods such as usage statistics and service quality surveys have been used in measuring the value of the library. New methods, such as critical incident interviews and return on investment -methods suggested by Tenopir (2011) are definitely worth using. Adopting evidence-based librarianship (EBL) method in developing library practice and services can ensure that the library makes good decisions and produces the added value to the scientific community. (Booth 2006, Eldredge 2006, Iivonen 2012.)

I believe that the wise university does not doubt the value of the library. The library has been appreciated and valued as an important infrastructure of the research and higher education. However, it is important to communicate to the top management of the university that high-quality library services are not free and to make visible which are the real costs of library services. It is important to explain why it is still important to invest in the well-equipped library premises, why the university has to pay for the work of high-level experts even in the library, and how much the price of high quality information resources are rising annually. It is not easy even for the directors of university libraries to understand the continuous rising prices of the information resources or e-journal packages, especially the “Big Deals”. How could it then be easily comprehended by non-librarians? The top management of the university is responsible for the university finances, which is a very demanding task. It is important, therefore, that the directors of the university have the correct information about the costs of the library.

References

ACRL Research Planning and Review Committee (2012). 2012 top ten trends in academic libraries. College & Research Libraries News 73 (6): 311-320. Available at  http://crln.acrl.org/content/73/6/311.full.pdf+html  (accessed 13 July 2012).
Booth, A. (2006). Counting what counts: performance measurement and evidence-based practice. Performance Measurement and Metrics 7 (2): 63-74.
Eldredge, J. (2006). Evidence-based librarianship: the EBL process. Library Hi Tech 24 (3): 341-354.
Iivonen, M. (2012). Näyttöön perustuva kirjastotyö menetelmänä [Evidence-based librarianship as a method]. Signum, 45(1), 4-8.  Available at http://ojs.tsv.fi/index.php/signum/article/view/5047/4566  (accessed 13 July 2012).
Lehto, A. Toivonen, L. & Iivonen, M. (2012). University library premises: The evaluation of customer satisfaction and usage.  In J. Lau, A.M. Tammaro & T. Bothma (Eds), Access to Knowledge.  In Press.
Lehto, A. Poteri, E., Iivonen, M. & Matthew, G. (2012). Evaluation of space and use. Introduction to evaluation of space and use; a case study from Finland. In G.  Matthews & G. Walton (Eds), Space and University Libraries. Farnham: Ashgate Publishing Ltd. In Press.
Tenopir, C. (2011). Beyond usage: measuring library outcome and value. Library Management 32. (1/2): 5-13.
Tenopir, C. & King, D.W. (2000). Towards electronic journals: Realities for scientist, librarians and publishers. Special Library Association, Washington, DC.

Mirja Iivonen
Chief librarian, Tampere University Library


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedekirjaston palvelumaisemat muutoksessa

Kirjasto on tauko

Palveluorganisaation haasteena on oppia asiakkaan tavoille.  Lainaan näin vapaasti Mika Pantzaria, joka tutkimuksissaan kuluttajakansalaisista ja palvelujen asiakasrytmityksistä heittää ajatuksia palvelutoiminnan kehittämiseksi.  Pohjoismainen kuluttajakansalainen on merkityksiä etsivä indivídualisti, jolle kuitenkin sosiaalinen media, uuden jakaminen ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä.

Kuva: Heikki Juutilainen

Tiedekirjasto on tutkimustulosten kumulatiivinen muisti, uuden tutkimustiedon välittäjä ja osa kansainvälistä akateemista oppimis- ja tutkimusyhteisöä. Kirjastoilla on palvelujen kehittämiseen paras mahdollinen asiakaskunta: innostunut ja uutta luova opiskelija-, opettaja- ja tutkijayhteisö.   Kirjaston monikanavaisessa palveluympäristössä kysyntäpreferenssit ja käyttäjäroolit ovat parhaillaan suuressa muutoksessa.

Sähköiset palvelut ja sähköinen asiointi kytkevät tiedekirjastot ympärivuorokautiseen, nopeasykliseen palvelurytmiin.   Tieteenalasta riippuen painetulla kirjalla ja painetuilla tiedelehdillä on edelleen oma roolinsa.    Kuitenkin suuri osa uusista tutkimustuloksista välitetään e-aineistoina. Aalto-yliopiston kirjastossa perinteisten lainauspalvelujen kysyntä on laskenut kymmenen vuoden aikana 46 %. Valtaosa tutkijoista hyödyntää työssään pääosin sähköisiä aineistoja ja palveluja.  Paikalliskäyttäjistä (lainaajista) tutkijoita on 7 %. Mobiiliteknologia ja verkkopalvelujen versiointi eri alustoille mahdollistavat joustavampia palvelujen organisoinnin muotoja. Kirjaston käytön paikat ovat laajentuneet kotiin, matkalle, työpaikoille, autoon, kesämökille, vapaa-aikaan. Samaan aikaan yliopistoyhteisön kirjastotilat ovat opiskelijoille entistä tärkeämpiä työskentely- ja kohtaamispaikkoja. ”Kirjasto on tauko” pelkisti Aalto-yliopiston kirjaston asiakaskyselyyn keväällä 2012 vastannut opiskelija.

Oppimiskeskeisen kulttuurin tukeminen 

Tiedekirjaston tehtävänä on luoda parhaat mahdolliset edellytykset yliopistoyhteisön jäsenten – tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden – työlle ja menestymiselle.  Tunnistamme yhteisömme monipuoliset roolit ja niiden elinkaaret, kansainvälistyvän oppijayhteisön, asiakasvirrat ja akateemisen vuoden kausirytmin: opettaja-tutkijan pirstaleisen arjen, tuottavuusvaatimukset ja aikataulupaineet.  Tiedämme, että nuori opettajakuntamme kuuluu ensimmäiseen ns. pelisukupolveen ja että sosiaalisessa mediassa kouliintuneet, 1990-luvulla syntyneet Z -polven opiskelijamme ovat tottuneet jatkuvaan, nopeaan ja monisuuntaiseen toimintaan, jonka arvoina korostuvat avoimuus, läpinäkyvyys ja vastuullisuus.  Tiedämme, että Z-polvi on tietoinen omasta arvostaan, mutta innostuu yhteisöllisyydestä.  Tiedämme, että kirjastopalvelut kilpailevat muiden palvelujen kanssa asiakkaiden ajasta. Käyttäjäkenttämme hajaantuu ja moniroolistuu ja toimii eri palvelukanavissa eri tavoin. Uudet polvet haastavat kirjaston uusiin palveluratkaisuihin: opiskelija on kansainvälisen yliopistoyhteisön jäsen, joka yhdessä muiden kanssa on rakentamassa kannustavaa ja avointa oppimisympäristöä. Kirjastotila saa uusia merkityksiä digitaalisen kulttuurin kautta.

Asiakas tietää mitä tarvitsee ja tunnistaa hyvät palvelukokemukset. Innostava opiskeluympäristö palveluineen on osa oppimiskokemusta.  Uudet polvet saattavat löytää retroyhteisöllisyyttä perinteisistä lukupiireistä ja lukukokemuksen jakamisesta.  Toisaalta e-aineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia yhteisöllisyyttä tukevien palvelujen kehittämiseen.  Samoja aineistoja käyttävät tutkijat voivat luoda vertaisverkostojaan ja jakavat keskustelufoorumeilla kokemuksiaan.  Kokonaisuuksia on hyvä hahmottaa erilaisista asiakasnäkymistä ja -tarpeista käsin: miten asiakas kokee ja aistii palvelun tietyssä tilassa.  Tunnistetuista palvelupoluista syntyy palvelumaisema, asiakkaan kokema palvelutodellisuus.  Maisema rajaa kehyksenä sen, mitä käyttäjä pitää oleellisena. Palvelut ja tilat tarjoavat ratkaisuja asiakkaiden kysymyksenasetteluihin.  Hankenin markkinoinnin tutkijat Suvi Nenonen ja Kaj Storbacka korostavat asiakasarvon syntyvän palvelutapahtuman jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa: asiakas ei ole organisaation jatke, vaan organisaatio on asiakkaan jatke.  Asiakas ei ole palvelun passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija.

Myös muiden palveluorganisaatioiden piirissä tehty tutkimus saattaa olla kirjastojen kannalta kiinnostavaa.  Esimerkiksi suomalaisen vähittäiskaupan 4d-Space -hanke kehittää kaupan tulevaisuuden palveluja: miten älykäs ja oppiva julkinen tila voisi hyödyntää asiakkaiden osallistamista. Käytännön esimerkki on poimittu Aalto-yliopiston hankkeista, joissa on useita eri toimijoita: Mediatekniikan laitos, Markkinoinnin laitos, Muotoilun laitos, Elektroniikan laitos, Energiatekniikan laitos, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos, Maanmittaustekniikan laitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Oxfordin yliopisto.  Esimerkki kertoo paitsi kiinnostavasta tutkimusalueesta, myös niistä käytännön haasteista, mitä monitieteinen tutkimusympäristö merkitsee kirjastopalvelujen kehittämiselle. Virtuaaliset tutkimusympäristöt palvelevat hyvin kansainvälisiä tutkimusryhmiä. Yliopistoyhteisön kansainvälisyys haastaa kirjastot tarjoamaan 24/7 -periaatteella älykkäitä, vuorovaikutteisia tiloja, joissa opiskelija ja tutkimusryhmät voivat tehdä töitä aikavyöhykkeistä riippumatta.

Luovat  oppimisympäristöt

Viihteellisyys ja pelimäisyys ovat tulleet verkko-oppimiseen, joka rytmittyy arkeen ja omaehtoiseen opiskeluun. Verkkopalvelujen lailla tilojen tulisi koota ihmiset yhteen: kannustaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen luovassa, muuntuvassa ja avoimessa ympäristössä. Brittiläisen Andrew Harrisonin mukaan laadukas oppimisympäristö huomioi oppimisen kokonaisvaltaisesti.  Oppiminen ei tapahdu vain luentosaleissa tai luokkatiloissa vaan yhtä lailla epävirallisissa kohtaamisissa.  Oppimisympäristö kannustaa aktiiviseen, osallistuvaan oppimiseen. Tilat voivat toimia katalyyttinä pedagogiseen, akateemiseen ja kulttuuriseen muutokseen. Oppimiskeskus on yliopistoyhteisön kohtaamispaikka, avoin työtila, jossa risteytyy monialainen yhteisöllisyys.  Kun kyselin eräässä tohtoriseminaarissa jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden toiveita uusista kirjastotiloista, vastaus oli selkeä: kahvila, kahvila, kahvila…

HUB. Kuva: Heikki Juutilainen

Parhaimmillaan opiskelijat voivat itse olla rakentamassa omia ympäristöjään, joissa yhdistyy inspiroiva luova fyysinen tila, virtuaalinen kokemus ja yhteisöllisyys.  Kansainvälinen muotoilun ja suunnittelun opiskelijaryhmä IDBM (International Design Business Management) suunnitteli ja toteutti syksyllä 2011 Aalto-yliopiston kirjastoon kokeilun, ”hubin”, jossa vanha lukusalitila muunnettiin ryhmätyötä tukevaksi, vuorovaikutteiseksi oppimisympäristöksi, jonka ylläpidosta opiskelijat itse vastasivat.  Kokeilu oli menestys, tilan sisälle rakennettu ”mökki” mahdollisti suojaisen lukutilan, ryhmätöitä pidettiin tilan eri osissa toisia häiritsemättä, opiskelijoiden suunnittelemat sohvat loivat tunnelmaa, kahvinkeitin ja ”cupcakes” tarjosivat arjen elämyksellisyyttä.   Kävijämäärät nousivat ja opiskelijat ottivat tilan omakseen.  Tilojen ”sekoittaminen” formaaliseen kirjastotilaan loi uusia kohtaamisia.

Aalto-yliopiston kirjasto on suunnittelemassa pääkampukselleen Otaniemeen uutta verkostomaista oppimiskeskusta, joka vastaisi kansainvälisen yliopiston tarpeisiin mahdollisimman hyvin.  Suunnittelu kytkeytyy koko kampuksen uudistumiseen, jota vauhdittaa metro-aseman valmistuminen v. 2015. Verkoston keskiössä, oppimiskeskuksen sydämenä, toimii 2014-2015 peruskorjattava Alvar Aallon Otaniemen kirjasto, korkeakoulujen kandiopetuksen käyttöön 2013-2015 otettavat opetustilat (”kandikoti”) palvelukeskuksineen,  hubeineen ja työpajoineen. Otaniemen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun uudisrakennukseen ja Töölön Kauppakorkeakoulun päärakennukseen profiloidaan (2015) uusia kirjastopalveluja. Taiteen ja arkkitehtuurin kirjastoon liittyvä visuaalisuus ja erityispiirteet (mm. materiaalikirjasto, kuvatietokannat) ja Kauppakorkeakoulun maisteri- ja tutkijaohjelmien laajat sähköiset aineistot ja menetelmäkirjallisuuden tarpeet antavat mahdollisuuden uusiin ratkaisuihin (lounge-kirjastot).

Pohdimme parhaillaan mm. kirjaston merkitystä ”kolmantena tilana” ja sitä, miten monitilaisuus, monikäyttöisyys, moniaikaisuus ja sähköinen asiointi käytännössä yhdistetään. Tilasuunnittelu haastaa uudenlaiseen palvelujen konseptointiin ja palvelujen näkyväksi tekemiseen. Tietoisuus siitä, että jokainen neliö kuluttaa ympäristöä, kannustaa miettimään, minkälainen on tiloiltaan ja palveluiltaan green library. Keräsimme Aalto-yliopiston 1300 henkilön asiakaspalautteesta kymmeniä adjektiiveja, jotka innostivat ideoimaan uudentyyppisiä ratkaisuja dynaamisesta ja kuhisevasta, yllätyksellisestä kirjastosta rauhalliseen ja ihmislähtöiseen opiskelutilaan.  Asiakkaamme haluavat hitaan ajattelun tiloja, lukutiloja, työskentelytiloja, ryhmätyötiloja, kohtaamispaikkoja, pop-up -kirjastoja, näyttelytiloja, galleriatiloja, porisevia tiloja, kulttuuritiloja, harrastetiloja, konehuoneita, verstaita, ravintoloita, kirja- ja taidekaupan, studioita, opetustiloja, kokoustiloja, yhteispalvelupisteitä – ja tietenkin jotain siitä tutusta kirjastokirjastosta, johon monella yliopistoyhteisön jäsenellä on edelleenkin vahva tunneyhteys.

Eeva-Liisa Lehtonen
Aalto-yliopisto, ylikirjastonhoitaja
Eeva-Liisa.Lehtonen@Aalto.fi


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

E-kirjat – vaihtoehtoja painetuille kirjoille

Tampereen yliopiston kirjastossa on jo vuosien ajan pyritty hankkimaan e-kirjoja yhteistyössä käyttäjien kanssa. Hankintaa ja käyttöönottoa on vauhditettu parillakin e-kirjaprojektilla. Vuonna 2006 saimme hankerahaa ja teimme yhteistyötä yliopiston laitosten kanssa kartoittaen heille kurssikirjoiksi sopivia e-kirjoja.  Hankkeen tavoitteena oli tehdä e-kirjoja tunnetuksi ja harkittavaksi vaihtoehdoksi painetuille kurssikirjoille. Tarkoituksena oli aktiivisesti nostaa esiin e-kirjavaihtoehto erikseen valittavissa oppiaineissa ja ainelaitoksilla, joissa painetut kurssikirjat voitaisiin osittain korvata e-kirjoilla. Tuolloin e-kirjoja oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin nykyisin, mutta muutamia kymmeniä e-kurssikirjoja onnistuttiin tutkintovaatimuksiin saamaan.

Pääkirjaston oppimiskeskus Linna-rakennuksessa (kuva Teemu Launis)

Viime vuonna aloitimme yliopistomme tutkinnonuudistukseen liittyen projektin, jonka tavoitteena on niin ikään lisätä e-kirjojen ja e-aineistojen osuutta tutkintovaatimuksissa. Molemmissa projekteissa lähtökohtana on ollut tiivis yhteistyö kehysorganisaation edustajien, tässä tapauksessa opettajien, kanssa. Tampereen yliopistossa toteutetaan tänä vuonna laaja koulutusuudistus. Koulutusuudistukseen liittyen yliopistossamme järjestettiin viime huhtikuussa tieteenalayksiköille tarkoitettu seminaari. Olimme siellä mukana esittelemässä e-kirjoja varteenotettavana vaihtoehtona painetuille kurssikirjoille. Kesän aikana teimme pdf- esitteen, jota jaettiin verkon kautta kaikille oppiaineille (esimerkkinä terveystieteiden esite). Esitteessä tuotiin esiin meille jo hankittuja e-kirjoja ja muita e-aineistoja sekä kerrottiin mm. Dawsonerasta, jossa voi viisi minuuttia selata sellaisia kirjoja, joita emme ole ostaneet kokoelmiimme.Dawsonerassa opettajat voivat valita kätevästi e-kirjoja uusiin tutkintovaatimuksiin. Syksyn 2011 ja tammikuun 2012 aikana vierailimme yksiköiden opintosuunnitelmatyöryhmissä kertomassa ja esittelemässä e-aineistoja kurssikirjavaihtoehtoina. Kaikkea tätä on vauhdittanut kirjaston vuosisuunnitelmaan asetettu tavoite, jonka mukaan 25 % kurssikirja-aineistosta olisi e-muodossa uusissa tutkintovaatimuksissa. Tällä hetkellä luku on 13,2 %. Asia on otettu esille myös yliopiston opetusneuvostossa ja opetuksesta vastaava vararehtori on kovasti kannustanut meitä ja tukenut eri yhteyksissä e-aineistotavoitteitamme.

Käytössämme on useita e-kirjapalveluita, joita olemme eri tavoin pyrkineet esittelemään käyttäjille. Keskeinen keino, jolla olemme edistäneet ja helpottaneet e-kirjojen löytyvyyttä on se, että e-kirjamme on luetteloitu kirjastotietokantaamme Tamcatiin. Kurssikirjaa tarvitseva asiakas löytää siis e-kirjan samalla, kun hän etsii painettua kirjaa. Esimerkiksi Ebrarysta marcit saadaan eräajona tietyin väliajoin. Yksittäin hankitut kirjat luetteloidaan, niistäkin on yleensä saatavilla valmiita marc-pohjia. Ebraryn osalta ei meidän mielestämme kannata korostaa sitä, että siitä poistuu kirjoja, uusien kirjojen osuus kun on huomattavasti suurempi kuin poistuvien. Joskus on käynyt niin, että tutkintovaatimuksiin kuuluva kirja on poistunut Ebraryn kokoelmasta, mutta korvaava versio on yleensä saatu ostettua muusta palvelusta. Dawsonera on kokemustemme mukaan hyvin suositeltava palvelu, hinnat ovat kohtuulliset ja kirjat saadaan nopeasti käyttöön. Ebscon E-books on Ebscohost -palvelu, jonka  kehitystyö saataneen piakkoin päätökseen. Nykyinen versio perustuu Netlibraryn toimintamalliin. Ebsco osti tämän palvelun jokin aika sitten. Tampereen yliopiston kirjasto aloitti yksittäisten e-kirjojen hankkimisen Netlibrarysta vuonna 2003. Tästä syystä meillä on parisataa e-kirjaa Ebscon palvelussa, jossa niitä voi hyvin käyttää, mutta uusien kirjojen ostotoiminto ei ole vielä käytössä. Meillä on nykyisin käytössä mm. SanomaPron, Thiemen ja MyiLibraryn e-kirjoja.

Näkymä kirjastoon (kuva Marianne Partanen)

E-kirjojen lataaminen tableteille, kannettaville tietokoneille ja muistitikuille on nyt noussut kovasti esiin e-kirjojen uutena käyttötapana. Olemme koonneet kotisivullemme taulukon, josta asiakas helposti löytää tiedot niistä e-kirjapalveluista, joissa on latausmahdollisuus ja siitä, miten lataus tehdään. Taulukosta löytyy myös tiedot kyseisten kirjapalveluiden keskeisimmistä ominaisuuksista. Latausmahdollisuus lisää huomattavasti e-kirjojen käytettävyyttä, enää ei välttämättä tarvitse olla internet-yhteyttä e-kirjaa luettaessa ja tableteilla kirjan lukuominaisuudet ovat selkeästi paremmat kuin perinteisellä tietokoneella.

Yhteistyö käyttäjien kanssa e-kirjojen hankinnassa tulee pian jatkumaan uudella tavalla. Olemme ottamassa käyttöön e-kirjojen osalta ns. patron-driven acquisitions eli PDA-ominaisuuksia. Alkuun on tarkoitus lähteä liikkeelle LMTietopalveluiden välittämällä Ebook Librarylla, jossa on kyseinen mahdollisuus. Asiakas voi tehdä ”hankintaehdotuksen” palvelun kokoelmassa tarjolla olevaan e-kirjaan ja kirja voidaan ottaa osaksi kirjaston omistamaa kokoelmaa. Ebraryssa on myös PDA-ominaisuus, sen hyödyntämistä olemme myös harkinneet. Jatkossa yhteistyömme käyttäjien kanssa e-kirjahankinnoissa tulee siis saamaan aivan uudenlaisia muotoja.

Hannele Nurminen
osastonjohtaja, Tampereen yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Sibelius-Akatemian kirjasto. Musiikkitalossa!

Kirjasto sijaitsee Musiikkitalon, sen Sibelius-Akatemian puoleisen tornin kahdessa alimmassa kerroksessa.

Kirjaston tilat ovat käytännöllisemmät kuin aiemmin ja uudet aukioloajat ovat mahdollistaneet joustavamman palvelun. Olemme miltei ikkunattomassa tilassa ja täysin sähkövalojen varassa. Iso ikkunaseinä Karamzinin huvilan puoleisesta seinästä antaa hieman luonnonvaloa. Mutta tähän tottuu nopeasti ja toiminta on lähtenyt vauhdilla etenemään ja normalisoitunut. Töölössä meillä oli 650 neliötä, nyt neliöitä on 1050. Tätä kokonaisuutta suunniteltiin 4-5 vuotta yhdessä arkkitehtien kanssa. Heti Musiikkitalo-hankkeen alussa oli selvää, että kirjasto pitää mahduttaa Musiikkitaloon ja paikkaa kirjastolle haettiin monestakin suunnasta taloa suunnittelun aikana.

Olemme pieni yliopistokirjasto, mutta meillä on sitäkin tiiviimpi ja harkitumpi kokoelma, mielestäni juuri sopiva meidän yliopistolle. Aineistot ja niiden käyttöperiaatteet ovat säilyneet ennallaan. Aineistojen sijoittelun on määrännyt tarkka tilasuunnittelu ja hyllyjärjestys ja jokainen kallis neliö on pyritty hyödyntämään. Kirjaston alakertaan on sijoitettu meidän laajin kokoelma eli lainattavat nuotit, sekä kirjat ja äänitteet. Yläkerrassa eli Parvella on tutkimus- ja ei-lainattava materiaali sekä varasto ja työhuoneet.

Musiikin kuuntelu on meidän opiskelijoille erittäin tärkeä osa opiskelua. Alakerrassa on kolme kuunteluhuonetta, joissa on mahdollista katsoa BD/DVD-videolevyjä ja kuunnella yleisimpien formaattien lisäksi SACD/CD-hybridilevyjä ja BD(blue ray-disc)-audiolevyjä. Viimeksi mainitut formaatit ovat myös etusijalla kirjaston äänitehankintapolitiikassa. Kuunteluhuoneita opiskelijat käyttävät valmistautuessaan musiikinhistoriatenttiin tai omiin konsertteihin. Luurillisia tietokonepaikkoja on kymmenen ja ne ovat kaikille käyttäjille avoimia. Ilman tietokonetta olevia kuuntelupaikkoja on seitsemän kappaletta ja ne on varustettu myös erilaisin kopiointimahdollisuuksin.

Nuottien hankintaa jatketaan samassa mittakaavassa kuin ennen muuttoa ja kirjaston arvokkaan säveltäjien koottujen teosten kokoelmaa kehitetään edelleen. Systemaattisesti kartutetun taidemusiikin ulkopuolelle jääviä kansanmusiikki-ja pop/jazz-kokoelmia pyritään jatkossa laajentamaan ja syventämään yhdessä vastaavien opetusosastojen kanssa. Tähän asti kyseisten genrejen kokoelma on karttunut lähinnä satunnaisten lahjoitusten varassa. – Varastosta tehtiin pääosin avovarasto ja sinne asiakkailla on vapaa pääsy. Ikänsä, fyysisen kuntonsa tai kulttuurihistoriallisen kiinnostavuutensa vuoksi varastoon arkistoidut julkaisut ovat siten entistä laajemmin yleisön käytettävissä.
Sävellyskäsikirjoitukset ja Sibeliuksen aikanaan omistamat orkesterimateriaalit ovat suljetussa, tarkoin varjellussa arkistossa.

Kirjastoon saatiin myös hiljainen 12-paikkainen Lukuhuone. Sinne on sijoitettu  hakuteokset, sanakirjat, bibliografiat, säveltäjien teosluettelot ja muu ei-lainattava kirjallisuus. Uutta on myös kaksi tutkijahuonetta väitöskirjaa tekeville jatkotutkijoille.

Päätehtävämme ei ole muuttunut muuton myötä. Me huolehdimme edelleenkin Sibelius-Akatemian opiskelun, opetuksen, taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen tarvitsemasta aineistosta.

Ulkopuoliset käyttäjät ovat olleet myös tervetulleita. Tänne ehkä odotettiin uusia asiakkaita ja uteliaitten ryntäystä, mutta mitään isompaa uutta yleisöä me emme ole saaneet. Samat musiikin lainaajat ja kuuntelijat, siis oma väkemme, muodostavat päivittäisen kävijäkunnan. Ulkopuoliset käyvät ja käyttävät toki kirjastoa, mutta harvemmin.

Lähtökohtana kokoelmapolitiikassamme on Sibelius-Akatemian strategian antamat suuntaviivat. Palvelemme niin perusopiskelijoita kuin jatkotutkijoita, seuraamme opetuksen muuttumista ja eri yksiköissä tehtävää tutkimusta. Tohtorikoulujen tutkimussuunnat määräävät paljolti meidän kirjahankintojamme. Musiikissa voidaan tutkia monenmoista; musiikin esittämistä, musiikin opettamista ja oppimista, musiikin historiaa eri muodoissaan, musiikillisia rakenteita, musiikin filosofiaa ja estetiikkaa ja mielen ja musiikilliseen vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä.

Musiikkitaloon muutti kokonaisuudessaan myös kansamusiikin ja jazzmusiikin osastot.
Heidän omat kokoelmansa on nyt siirretty erillisiin oppimateriaalihuoneisiin ja niiden käyttö on rajattu pelkästään kyseisten osastojen oppilaille ja opettajille. Muuta opetusta Musiikkitalossa annetaan mm. pianossa, laulussa, musiikkikasvatuksessa ja orkesterinsoitossa. Suuri määrä opetuksesta tapahtuu kuitenkin edelleen Töölönkadun ja Pohjois-Rautatiekadun taloissa. Siellä opettavien mielestä kirjasto sijaitsee nyt ihan väärässä paikassa!

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterilla on 10 %:n käyttöoikeus Musiikkitalon
isosta konserttisalista ja harjoitussalista. Lisäksi Sibelius-Akatemialla on aivan omassa käytössä neljä pienempää salia Camerata, Sonore, Organo ja Black Box; kamarimusiikille, laululle, uruille ja vahvistetulle musiikille.

Musiikkitalon akustiikkaa on kehuttu kautta linjan. Akustiikka oli kaikista tärkein asia tätä taloa rakennettaessa, joten sen täytyi onnistua. Salia ovat ylistäneet niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin musiikin suurnimet. Ralf Gothoni sanoi salia täydelliseksi, superluonnolliseksi ja persoonalliseksi.

Olemme kokeneet täällä monia täydellisen hurmaavia konsertteja. Varsinkin suurissa sinfonisissa teoksissa Sali pääsee oikeuksiinsa.

Rappuset ylös ja kaksi oven avausta, niin kirjastosta pääsee konserttisaliin. Aina soi ja tapahtuu jotakin jossakin päin taloa. Tässä mielessä olemme onnenpekkoja.  – Tänä iltana, 19.1., Salissa soi Sibeliuksen 7. ja Brucknerin 4.

Irmeli Koskimies
Kirjastonjohtaja, Sibelius-Akatemian kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Fokusgruppmetoden : gemensamt utvecklingsarbete tillsammans med de studerande i cafémiljö

En stor utmaning för universitetsbiblioteken i dag är att lyckas involvera kunderna i utvecklingen av tjänster. Ett kundperspektiv behövs bl.a. för att garantera servicekvaliteten. Eftersom metoderna för detta är många är det viktigt att biblioteken delar med sig av de erfarenheter de gör.

Boktornet, Åbo Akademis Bibliotek (ett pepparkakshus)

Åbo Akademis bibliotek genomförde hösten 2011 en fokusgruppundersökning i syfte att få respons på hur bibliotekets användare önskar att biblioteket skulle utveckla sina tjänster. Fokusgruppmetoden är en teknik inom samhällsvetenskaplig kvalitativ forskning och har använts rätt så mycket inom biblioteksvärlden eftersom den lämpar sig väl för evaluering av och utveckling av bibliotekstjänster. Metoden går ut på att en grupp personer (idealet är ca 6-12 personer per grupp), under en begränsad tid, får diskutera ett givet ämne med varandra. Syftet med diskussionen är att få så många synpunkter som möjligt på en befintlig eller framtida verksamhet. Diskussionen leds av en moderator, som ger de frågor eller teman som ska diskuteras samt ser till att diskussionen inte spårar ur.

Målgruppen för undersökningen var de studerande. För att rekrytera personer till undersökningen användes olika marknadsföringskanaler. Tryckta anslag distribuerades till lunchställen, anslagstavlor och läsesalar vid Åbo Akademi. Anslaget skickades även elektroniskt till alla som var inskrivna som studerande vid ÅA samt publicerades på Studentkårens webbsida och i Studentkårens Infobulletin. Biblioteket synliggjorde undersökningen även på bibliotekets Facebook-sida och blogg. Undersökningen lockade 24 intresserade studerande. De kom att  representera alla fakultetsområden vid ÅA och hade mellan två till sju års erfarenhet av studier.  Fokusgruppsessionerna genomfördes i tre grupper under tre eftermiddagar i oktober som två timmars diskussionstillfällen i en avkopplande cafémiljö.

Fokusgruppmetoden visade sig vara en mycket givande och intressant metod. Det var en glädje att få involvera de studerande i bibliotekets utveckling av sina tjänster. Själva sessionerna förlöpte väl och gav möjlighet till just den interaktivitet som en fokusgruppundersökning ska möjliggöra, dvs de studerande reagerade på varandras inlägg och en verklig diskussion uppstod alltemellanåt. Deltagarna kom med både konkreta och kreativa förslag gällande bibliotekets tjänster. Bibliotekets representanter upplevde att de fick höra ärliga, spontana åsikter samt fick en större förståelse för hurudan service bibliotekets användare behöver och önskar få samt vad de är missnöjda respektive nöjda med. Studentdeltagarna var nöjda med sessionerna och uttryckte stort nöje över bibliotekets initiativ att vilja lyssna på sina användare. Metoden visade sig vara bra även i marknadsföringssyfte: kort efter sessionerna blev en del deltagare vänner med bibliotekets Facebook och gjorde kommentarer på bibliotekets blogg. Genom en fokusgruppundersökning signalerar biblioteket sin vilja att lyssna på sina användare.

Eftersom undersökningen var kvalitativ fungerar den bra som komplement till tidigare utförda kvantitativa undersökningar. Genom fokusgruppundersökningen fick biblioteket mer tydliga formuleringar på vad användarna behöver och önskar än man kunde ha fått genom en kvantitativ undersökning. De spontana inläggen var ibland långa och utförliga och även de känslor och stämningar som uppstod under sessionerna kunde aldrig ha fångats i en enkätundersökning.

En fokusgrupp ger mycket material som man kan arbeta vidare med internt. Framförallt kan man se fokusgruppundersökningen som en del i en utvecklingsprocess som är ständigt pågående. Kvalitetsarbete är en kontinuerlig verksamhet. Vad kunderna anser vara viktigt förändras efterhand. Det gäller nu att försöka verkställa förbättringsförslag för att senare följa upp resultaten i en ny undersökning.

Eva Höglund, Bibliotekarie, Åbo Akademis Bibliotek

Eva Höglund


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Barentsin kirjastolaiset yhdessä – Barents Library Conference 24.-26.8.2011

Barentsin kirjastokonferenssi yhdistää kirjastolaiset yli valtioiden rajojen ja yli kirjastojen sektorirajojen. Tämän vuoden konferenssi järjestettiin elokuussa Rovaniemellä uudessa kulttuuritalo Korundissa. Konferenssi on järjestetty jo vuodesta 1971 alkaen joka toinen vuosi vuorotellen eri maissa, kohderyhmänä kaikki alueen kirjastoammattilaiset. Näkökulma on vuosien mittaan avartunut kirjaston sisällöistä palvelujen tarjontaan, tällä kerralla teemana oli vuorovaikutus, etenkin asiakkaiden kanssa, mutta myös muista näkökulmista. Konferenssin järjestivät yhteistyössä Rovaniemen kaupunginkirjasto-Lapin maakuntakirjasto, Lapin korkeakoulukirjasto sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Barentsin alue koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisista osista sekä Luoteis-Venäjästä. Alue on enimmäkseen harvaan asuttua ja etäisyydet ovat pitkiä myös suurten ja keskisuurten kaupunkien välillä, joissa sijaitsevat yliopisto- ja korkeakoulukirjastot (esim. Tromssa, Luulaja, Rovaniemi, Murmansk ja Arkangeli).  Kirjastolaisia yhdistävät pitkien välimatkojen ja karujen pohjoisten olosuhteiden luomien haasteiden lisäksi halu yhteistoimintaan sekä halu kehittää kirjastoja. Alueella asuu vähemmistökansoja mm. erikieliset saamelaiset, kveenit, karjalaiset, nenetsit ja komit. Kirjastot ovat mukana luomassa ja ylläpitämässä alueen identiteettiä.  Esimerkiksi Barentsin kirjastojen saamelaiskokoelmista on tarkoitus rakentaa yksi yhteinen verkkohakujärjestelmä, joka kattaa Norjan, Ruotsin, Venäjän ja Suomen. Omaleimaista kirjastotoimintaa ovat myös kolmen valtion yhteiset, yhteispohjoismaiset kirjastoautot.

Konferenssissakin kävi ilmi, että Barentsin alueen kirjastojen tulevaisuudennäkymät ovat vahvasti kytköksissä alueen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen, mm. mahdolliseen uuteen luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen ja väestönmuutoksiin. Tieto- ja viestintätekniikan huimat kehitysnäkymät ovat todellisuutta myös pohjoisessa: kirjastojen on muututtava virtuaalisen ajan myötä, edelleen tiivisti seurattava kehitystä ja jatkossakin otettava käyttöön uudet tekniset edistysaskeleet. Sosiaalisen median käyttö kirjastoissa vahvistuu entisestään ja sen avulla kehitetään uusia, vuorovaikutteisia palveluja.  Jingru Høivik Norjan kansalliskirjastosta esitteli  kirjastojen mahdollisuuksia mobiiliteknologian hyödyntämiseen.

Tohtori Regis Rouge-Oikarisen tutkimustulosten mukaan keskeinen tekijä valtioiden rajat ylittävän yhteistyön onnistumisessa on toiminnan hallinnointi. Onnistuneen rajat ylittävän yhteistyön tulee perustua paikallisiin tarpeisiin ja aidosti vastavuoroiseen yhteistyöhön lähellä osallistujia, lähtökohtana yhteiset haasteet. Kirjastojen tulevaisuuden mahdollisuudet nousevat nykyisistä vahvuuksista: paikkana kirjasto on neutraali, lisäksi kirjastoilla on jo rajat ylittävät verkostot, joita toki voidaan entisestään vahvistaa. Kirjastoilla olisi edelleen tehtävää toisaalta arktista ja Barentsin aluetta kattavien tietojärjestelmien luomisessa sekä tiedon kohdentamisessa ja popularisoinnissa, toisaalta alueen asiakkaiden yhdistämisessä ja heidän näkemystensä kokoamisessa. Erityinen lisäpiirre kirjastojen rooliin alueen tiedonvälittäjinä on EU:n Arktisen informaatiokeskuksen mahdollinen tuleva sijoitus Rovaniemelle.

Verkostoitumisen ja muun mukavan sosiaalisen aktiviteetin lisäksi konferenssi tarjosi hyvän ajankohtaiskatsauksen alueen kirjastoista. Kirjastojen yhteisen pohjoisen identiteetin ja voiman soisi näkyvän myös Helsingin IFLA-kokouksessa 2012.
Lisätietoa Barents Library Conferencesta ja linkitetyt esitykset.

Susanna Parikka
Lapin korkeakoulukirjaston johtaja


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin