Competence Wednesdays -webinaarisarja jatkuu

Tutkimuksen tuen verkoston järjestämän Competence Wednesdays -webinaarisarjan seuraava webinaari järjestetään 26.4.2017 klo 14.00-15.30.

Webinaarin pääpuhujana on Carol Tenopir, jonka aiheena on Why Academics Read and How Libraries Contribute.  Webinaarissa Carol Tenopir kertoo tutkijoiden lukemiskäytäntöjä koskevista tutkimustuloksistaan. Carol Tenopirin esityksen jälkeen kuullaan kaksi kommenttipuheenvuoroa. Ensimmäisen kommenttipuheenvuoron pitää tietoasiantuntija, musiikkitieteen tohtorikoulutettava Mikko Ojanen Helsingin yliopistosta. Toinen kommenttipuheenvuoro kuullaan tutkijan näkökulmasta ja sen pitää taloustieteen professori Panu Kalmi Vaasan yliopistosta. Webinaari nauhoitetaan ja on katsottavissa myös jälkikäteen. Lisätietoja webinaarista: Competence Wednesdays.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Att göra en referensguide

Hösten 2014 publicerades en ny och uppdaterad version av Hankens referensguide. Vilka förändringar medförde det och hur avlöpte arbetsprocessen inför den nya versionen? Margareta Danielsson och Susanne Holmlund på Hankens bibliotek berättar om arbetet med guiden.

Bakgrund

På Hanken har det funnits en referensguide för studerande sedan år 2006. Den första guiden sammanställdes i samband med att man tog i bruk ett program för informationskompetens på Hanken. Fyra år senare, år 2010, följde den första uppdateringen. Kontexten var då att Hanken hade tagit i bruk program för plagiatkontroll och i samband med det gjordes en satsning på utökat stöd i referenshantering. I detta skede vi kom in i arbetet. Vi fick frågor av studenterna på hur man ska hänvisa till olika typer av källor, där det saknades svar i den då existerande guiden. Vi insåg att guiden krävde en revidering, så vi gjorde vi om strukturen och utökade antalet exempel. Båda dessa versioner gjordes som vanliga word-dokument som sedan publicerades på bibliotekets webbsida i form av en pdf-fil.

Varför en ny version? Tankar bakom uppdateringen

Hösten 2014 var det så dags för nästa uppdatering. Bakom revideringen låg samma orsaker som tidigare – frågor av studerande som inte fick svar i guiden. Det fanns igen ett behov av flera olika typer av källor, i synnerhet exempel på olika typer av källor på webben. Från lärarhåll hade det också hörts önskemål om att överlag utöka antalet exempel.

Dessutom hade vi själva en tanke om att denna version skulle publiceras som en webbguide. Vi tänkte att ett webbformat skulle vara mera användarvänligt, stöda bläddring och att använda guiden mera som ett uppslagsverk än som en publikation som man läser från A till Ö. Men vi ville också göra det lättare att hålla guiden aktuell. Korrigeringar, mindre tillägg och uppdateringar kan då göras fortlöpnade och kräver inte att man samlar saker på hög för att sedan publicera en ny upplaga.

Vi ville ha en enkel layout, det fanns inte tid att satsa t.ex. på illustrationer eller ett finslipat visuellt intryck. Målet var att ha en tydlig struktur som gör det lätt att hitta olika typer av källor och att exemplen de ska framgå tydligt i texten.

En annan avgränsning som vi har gjort är att guiden är en renodlad referensguide, inte en skrivguide. Vi vill inte blanda in vetenskapligt skrivande eller frågor om språk och stil. Visst kan man säga att form och innehåll organiskt går in i varandra, men vi har valt att följa exemplet från många andra guider och separerat den tekniska delen av referenshanteringen. Den ursprungliga guiden var gjord enligt Harvard, och det hade vi givetvis ingen anledning att ändra på.

Hur gick det till? Så var arbetsprocessen

Det visade sig snart, och kanske aningen överraskande, att bytet av format också krävde en omstrukturering av innehållet. Den struktur och disposition som hade fungerat på papper, fungerade inte i en webbguide. Förutom ändringar i strukturen så utökade vi exemplen med nya typer av källor, främst källor på webben, och vi passade på att uppdatera en del av de övriga exemplen.

Den nya plattformen för guiden blev WordPress. Det valet beror bl.a. på att vi har använt samma plattform för självstudiematerial i andra kurser. Det visade sig vara ett bra val, inte enbart för att WordPress är lätt att hantera. På så sätt var guiden frikopplad från Hankens webbsida, som uppdaterades 2015. Vi kunde alltså jobba med guiden fristående utan att beröras av processen då hela Hankens webb skulle stöpas om i en ny form.

Eftersom vi jobbar på Hankens enhet i Helsingfors respektive Vasa, så har det praktiska arbetet skett på var sitt håll. Efter en inledande träff där vi främst skissade på strukturen och fördelade det praktiska arbetet, så har vi jobbat på var sitt håll och haft regelbundet oregelbundna möten via Skype. Arbetssättet har fungerat utmärkt, och då vi har träffats på distans har vi både diskuterat principfrågor och även helt konkret redigerat och uppdaterat texter i realtid. Innan guiden publicerades så hade vi den för genomläsning av en av Hankens språklärare, som gav grönt ljus.

Hur gick det sen? Publicering, reaktioner och framtid

Den nya guiden publicerades höstterminen 2014. De nya studenterna har under hösten en introduktionskurs i akademiska studier, där de ska använda guiden för referenshanteringen i kursens skriftliga uppgift. Både guiden och referenstekniken introduceras i den kursen, och på så sätt blir de nya studenterna medvetna om att det finns detta stöd för referenshanteringen.

Vilken respons har det kommit för den nya guiden? Hittills har vi fått väldigt litet respons, men det som har nått oss har varit både positivt och negativt. Det som en uppfattar som lättanvänt och lättnavigerat uppfattas av en annan som svåröverskådligt och avsaknad av struktur. Vi har alltså fått bekräftelse på vår tanke om att ett användarvänligt webbformat, men också fått höra att det var bättre förr. Om den negativa responsen blir dominerande så överväger vi att göra en komprimerad version av guidens exempel och publicera den som en pdf-fil. Men tillsvidare avvaktar vi läget.

Vi kan konstatera att arbetet med guiden har varit givande och lärorikt, men också tidskrävande. Ibland fick det oss att undra varför vi alls bemödar oss med att ha en egen guide då det redan nu finns många verkligt bra guider som ligger ute på webben, både på svenska och engelska. Det främsta argumentet för att fortsätta var signalvärdet av att ha en egen guide. Och då det redan fanns en guide så hade vi förstås en given utgångspunkt.

Vi vet också att många lärare brukar länka till referensguiden speciellt på seminariekurser i samband med kandidat- och pro gradu-avhandling. Nu finns guiden också som en länk i alla kurser i Moodle tillsammans med andra länkar för sök- och skrivhjälp. Så det finns en god medvetenhet bland lärare och studenter om att guiden finns.

Nu hoppas vi bara på en fortsatt flitig användning och på respons av våra studenter och lärare. Vi välkomnar också respons från alla andra, t.ex. från dig som har läst den här artikeln! Använd responsblanketten som finns på guidens startsida.

Hankens referensguide hittar du här

Margareta Danielsson och Susanne Holmlund
Hankens bibliotek


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Aalto-yliopiston uudelle Oppimiskeskukselle palvelukonsepti

Aalto-yliopiston kirjaston, tulevan Oppimiskeskuksen, palvelumuotoiluhankkeen tulokset ovat valmistuneet ja loppuraportti on luettavissa verkossa. Hanke synnytti Oppimiskeskukselle kunnianhimoisen palvelulupauksen ”Yhdessä oppiminen tekee meistä maailman parhaita” ja uudenlaisen palvelukonseptin, jossa nykyisten palvelujen lisäksi on mukana asiakkaiden tarpeista nousseita uusia palveluja.

Elokuussa 2013 käynnistyneen kehityshankkeen tavoitteena oli synnyttää uudelle Oppimiskeskukselle palvelukonsepti ja osallistaa käyttäjiä suunnitteluun.  Uusien palvelujen konseptointi käynnistettiin tunnistamalla kirjaston eri käyttäjäryhmät ja heidän tarpeensa. Hankkeessa muodostettiin kolme palvelumuotoilutiimiä, joihin rekrytoitiin Aalto-yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa. Tiimit haastattelivat muotoilijoiden ohjauksessa laajasti yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa. ”Emme pyytäneet käyttäjiä ideoimaan kirjastolle uusia palveluja, vaan kartoitimme työ- ja opiskelurutiineja sekä päivän kulkua kampuksella. Näin pääsimme kiinni käyttäjien todellisiin tarpeisiin”, kertoo muotoiluhanketta vetäneen Kuudes Kerros Oy:n Jari Danielsson.

Haastattelujen pohjalta muodostettiin suunnittelun tueksi kuusi erilaista käyttäjäprofiilia. Opiskelijat jaettiin käyttäytymisen ja motiivien perusteella kolmeen erilaiseen ryhmään : jokapaikanhöylä, laumaeläin, yksinäinen susi. Lisäksi oma käyttäjäprofiili muodostettiin opettajalle, tutkijalle ja yrityksen edustajalle.

Profiili_laumaelain

Käyttäjäprofiilit toimivat palvelukonseptin kehittämisen pohjana. Uusia palveluja ideoitiin ja jalostettiin laajasti erilaisissa työpajoissa, ja parhaita ideoita testattiin käyttäjillä. Muotoiluhankkeen rinnalla kirjastossa tehtiin yliopiston palveluyksiköille kumppanuushaastatteluja, joissa selvitettiin heidän toiveitaan Oppimiskeskuksen toimintaan liittyen.

Uudet ja vanhat palvelut koottiin kokonaisuudeksi, joka on jaoteltu palvelujen luonteen mukaisesti. Kaikkia mainittuja palveluja ei välttämättä toteuteta sellaisenaan, mutta niitä suositellaan ainakin  kokeiltaviksi. Kullekin palvelulle on määritelty palvelukuvaus sisältäen mm. käyttäjätarpeen, toteutusmallin ja onnistumisen kannalta kriittiset tekijät.

palvelukuvaukset

Hankkeessa on myös jaettu kirjaston toimintoja eri vyöhykkeille: Back Office, Välivyöhyke ja Asiakaspalvelu. Näiden pohjalta on henkilökunnan profiilit on kuvattu kolmella tilakonseptilla.

tilakonsepti

Hankkeessa tunnistettiin myös palvelujen vaikutukset henkilöstön työn sisältöön ja kuvattiin ”road map” uusien palvelujen käytäntöön viemiseksi. Ylikirjastonhoitaja Eeva-Liisa Lehtonen kertoo, että ”uusi palvelukonsepti tukee kirjaston muodonmuutosta monikanavaiseksi, eläväksi oppimiskeskukseksi – osaksi oppimisympäristöä. Tulevaisuudessa oppimiskeskus on vetovoimainen kohtauspaikka ja koko yliopiston toiminnan näyteikkuna, joka tukee sekä yksin että yhdessä oppimista.”

Työ jatkuu nyt tilasuunnittelulla, jossa hankesuunnitteluarkkitehdit sijoittavat palvelut tiloihin. Samalla selvitetään, millaisia tilamuutoksia suojellussa Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa voidaan peruskorjauksessa tehdä. Kirjaston puolelta hanketta vetänyt Matti Raatikainen kertoo, että ”Otaniemen kampuskirjasto muuttaa remontin alta väistötiloihin Otakaari 1:een vuoden 2014 lopussa. Tavoitteemme on testata uusia palveluja jo ennen kuin peruskorjattuihin tiloihin muutetaan takaisin vuonna 2016.”

Oppimiskeskussuunnittelun verkkosivuilta voi tutustua suunnittelun etenemiseen ja myös aikaisempiin pilotteihin, neljään Learning Hub –tilaan.

Hankkeen toimijat Aalto-yliopistossa:
Päivi Hietanen, työympäristöpäällikkö, Kampus- ja tilapalvelut
Eeva-Liisa Lehtonen, ylikirjastonhoitaja, Aalto-yliopiston kirjasto
Matti Raatikainen, tila- ja asiakaspalvelupäällikkö, Aalto-yliopiston kirjasto (projektipäällikkö)
Riitta-Liisa Leskinen, asiakkuuspäällikkö, Aalto-yliopiston kirjasto (tiedotus)

Blogitekstin toimittanut Paula Kangasniemi, yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjasto – Media Lounge

Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto sijaitsee muusta kampusalueesta erillään, kaupungin keskustassa. Osaston tilat koostuvat yhdessä korttelissa olevista useista 1880-luvun rakennuksista. Suurimpana  Rantakadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa oleva kivinen, 1884 rakennettu uusrenessanssirakennus. Useiden koulujen käytössä olleen rakennuksen viereen rakennettiin 1889 voimistelusali. Tila toimi 1960-luvulla mm. yliopiston suurena luentosalina. Arkkitehtuurin osaston kirjasto siirrettiin rakennukseen vuonna 2001. Osastolla on korttelissa käytössään myös vuonna 2001 rakennettu uudisrakennus.

Kysytään opiskelijoilta

Kirjojen ja lehtien selailu on arkkitehdeille tyypillistä kirjaston käyttöä. Faktatiedon tai tietyn kirjan/artikkelin haku on tarpeellista yleensä vasta opinnäytettä tehdessä. Kirjaston käyttö on vähentynyt entisestään, kun viime vuosien säästötarpeiden lisääntyessä on kirjaston aukioloaikoja supistettu lisäksi noin neljään tuntiin päivässä.

Osaston sekä kirjaston henkilökunnasta koostuva kirjaston kehittämistyöryhmä päätti kysyä suoraan opiskelijoilta, minkälaisen kirjaston he haluaisivat. Maaliskuussa erään suositun luennon jälkeen pidettiin tilaisuus, jossa opiskelijat ideoivat vapaasti mieleistään kirjastotilaa. Arkkitehtikillan internet-foorumilla oli noussut esille ideoita viihtyvyyden parantamiseksi silloisesta ”kirjavarasto”-fiiliksestä. Lehtien lukutilojen viihtyisyyteen kaivattiin myös parannusta. Ryhmätyöskentelytilaa kiiteltiin mutta kaivattiin tietokoneita, jotka olisi varusteltu opiskelua tukevilla ohjelmilla. Tilaan kaivattiin rentoutta, mukavia istuinryhmiä, lehtiä pöydillä ja telineissä sekä kahviautomaatti.

Suunnittelukilpailu

Arkkitehtikilta innostui kirjaston kehittämisestä ja haki hankkeelle Universitas-tukea.  Hankkeen nimeksi tuli Media Lounge. Koulutusneuvosto antoi hakemukselle myönteisen päätöksen ja terveiset, että opiskelijat tulee integroida aidosti hankkeeseen mukaan. Sovittiin, että kilta yhteistyössä kirjaston kehittämistyöryhmän kanssa järjestää arkkitehtiopiskelijoille Media Lounge –suunnittelukilpailun. Kilpailu järjestettiin elo-syyskuussa 2012. Kilpailun tavoitteena oli suunnitella Media Loungesta joustava ja opiskelijoiden tarpeiden mukaan kehittyvä matalan käyttökynnyksen työskentely-ympäristö, jossa tuorein kansainvälinen e-aineisto on opiskelijoiden ulottuvilla.

Tavoitteena oli luoda paremmat puitteet innovoinnille, joka ei synny johdonmukaisesta ajattelusta ja päämäärätietoisesta tiedonhausta, vaan mielleyhtymistä, löytämisestä ja eri asioiden ennakkoluulottomasta yhdistelystä sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Kilpailuun saapui 16 ehdotusta, joista kaksi ensimmäistä palkittiin. Voittajaksi selviytyi ensimmäisen vuoden arkkitehtiopiskelijan Siiri Murtolan suunnitelma ”SIM”.  Ehdotuksen hyvinä puolina pidettiin monipuolisia työskentelytiloja hiljaisuutta vaativasta työskentelystä opastukseen ja ryhmätyöskentelyyn. Tila on muunneltavissa tarpeiden mukaan ja sitä voidaan käyttää myös opetukseen.

Lounge1
Siiri Murtolan voittajasuunnitelma ”SIM”. Kuvassa hahmotelmia erillisistä työskentelytiloista.

Muutostyöt

Universitas –hankerahoitus edellytti, että rahat oli käytettävä vuoden 2012 puolella, joten toteuttamistyöryhmä aloitti heti toimintansa. Projektin toteuttamiseen osallistui yliopistokiinteistöt, tietohallinto, kirjasto, sekä arkkitehtuurin osasto ja arkkitehtikilta. Hankkeen luonne pilottina oli hyvä kannustin mm. tietohallinnolle testata eri toimintoja ”laboratoriotiloissa”.

Syksyn aikana toteuttamistyöryhmä kehitteli tilasuunnitelmaa sekä tilaan hankittavaa materiaalia. Universitas –hankerahaa (10000€) käytettiin mm. interaktiiviseen videotykkiin, iPadeihin, säkkituoleihin, ryhmätyötilojen kalusteisiin ja työtuoleihin. Kirjasto osallistui myös kalusteiden hankintoihin.

Projektin toteutus kaikkien muiden tilasuunnitelmien vuoksi varmistui vasta joulukuun alussa. Kirjaston lehtikokoelmien karsinta ja hyllyjen siirrot aloitettiin välittömästi, jotta muutostyöt saataisiin tehtyä joulutauon aikana.  Aikaisemmalla hyllymäärällä sekä –järjestyksellä ei ryhmätiloja kirjastoon mahtunut. Mittavat vanhojen lehtien karsinnat sekä kirjojen tiivistäminen antoivat mahdollisuuden useiden kokonaisten hyllyjen poistamiseen sekä loppujen uudelleen järjestämiseen. Hyllymetrit saatiin vähennettyä 310 hyllymetriin entisestä 620 metristä. Lehtien poistoissa olivat osaston opiskelijat ja henkilökunta talkoissa mukana.  Tietohallinto järjesti tietokoneiden, sekä videotykin asennukset. Tilapalvelut hoiti tilan sähkö- ja tietoliikenneasennukset.

Lounge2
Tammikuun puoleenväliin mennessä oli kirjat ja lehdet uusilla paikoillaan sekä sähkö- ja tietoliikenneasennukset pääasiassa tehtynä.

Media Lounge avataan

Uusittu kirjastotila – Media Lounge, avattiin virallisesti 15.3.2013. Koulutusrehtori Olli Silvén kävi toivottamassa Media Loungelle menestystä ja toivoi tilan käytön aktiivista seurantaa ja raportointia.

Media Lounge koostuu erillisistä työskentelytiloista. Perinteisten lukupaikkojen lisäksi yksi ryhmätyötiloista on varustettu interaktiivisella videotykillä. Pienelle parvelle sijoitettiin neljä tarpeellisin ohjelmin varustettua tehokasta tietokonetta. Tila on luonnollisesti varustettu langattomalla verkolla.

Trendikkään värikkäitä, helposti siirreltäviä säkkituoleja sijoiteltiin ympäri Media Loungea. IPadeja hankittiin myös kolme kappaletta, mutta niiden konfiguroinnissa sekä aineiston hankinnassa on vielä ratkaisemattomia ongelmia. Tilassa on myös tietohallinnon kiintiötulostus, joka tarjoaa opiskelijoille 100 mustavalkotulostetta kuukaudessa veloituksetta. Laadukkaita väritulosteita opiskelijat voivat ottaa maksua vastaan kirjaston monitoimikoneella.

Lounge3 Lounge4

Media Lounge on avoin arkkitehtuurin osaston opiskelijoille sekä henkilökunnalle ympäri vuorokauden. Kirjojen lainaus tapahtuu kirjaston aukioloaikojen puitteissa. Tilan muut palvelut ovat käytettävissä 24/7. Arkkitehtuurin osaston muihin rakennuksiin opiskelijoilla on aikaisemminkin ollut pääsy ympäri vuorokauden. Opiskelijoihin on siis luotettu ja he ovat tottuneet ottamaan vastuuta. Siinä myös suuri syy, että tällainen kokeilu uskallettiin ottaa käyttöön.

Konseptin laajentaminen

Koko projektissa tavoitteena oli, että Media Lounge -tilasta pyritään luomaan konsepti, jota voidaan kokonaan tai osittain laajentaa ja käyttää myös muissa yliopiston tiloissa. Tilan monipuolisuus, muunneltavuus sekä avoimuus ovat osa tätä konseptia. Kevään ja syksyn aikana kerätään kokemuksia tilan käytöstä sekä toiveita opiskelijoilta.

Muuttuneet työskentelytavat ja yliopistojen tilastrategiat edellyttävät tilojen tehokkaampaa hyödyntämistä sekä muunneltavuutta. Näihin tarpeisiin Media Loungen kaltaiset rohkeat hankkeet hakevat vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Osmo Lappinen
Kirjastoamanuenssi, Oulun yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Uusi kaukopalvelutilausten hallintaohjelma WebKake

OpenKake-ohjelman pohjalta on kehitetty uusi selainkäyttöinen kaukopalvelutilausten hallintaohjelma – WebKake. Ohjelmaa käyttävät tällä hetkellä Oulun yliopiston kirjaston ja Oulun kaupungin kirjaston kaukopalvelut.

Taustaa

WebKake toimii nimensä mukaisesti selaimella eikä työasemalla tarvitse olla Access-ohjelmaa. Aikaisemmin jokaisella Kakea käyttävällä kirjastolla oli oma tietokanta, jonka tietojen varmuuskopiointi oli huolehdittava itse. Uudessa WebKakessa kaikki kirjastot käyttävät samaa tietokantasovellusta, joka sijaitsee Oulun yliopiston kirjaston palvelimella ja josta otetaan varmuuskopio joka yö.

WebKake on rakennettu kevään 2012 aikana ja sitä on testattu yhteistyössä Oulun yliopiston kirjaston henkilökunnan kanssa. Myöhemmin kehittämiseen on osallistunut myös Oulun kaupunginkirjaston henkilökunta.  Testaukseen ovat lisäksi osallistuneet Tampereen kaupunginkirjasto, Rovaniemen kaupunginkirjasto ja Kansalliskirjasto. Ensimmäisenä tuotantokäytön on aloittanut Oulun kaupunginkirjasto helmikuussa 2013.

Uudet toiminnot

WebKaken toiminnot ovat pääosin samat kuin OpenKakessa, video-opas perustoiminnoista. Uusiakin ominaisuuksia löytyy:

  • Sähköposti-ilmoituksia voi muokata ennen lähettämistä.
  • Saapumisilmoituksen voi lähettää tekstiviestinä.
  • Käsitellyt tilaukset siirtyvät arkistoon automaattisesti. Arkistoajoa ei tarvita.
  • Sähköposti lähtee Webkaken palvelimelta. Työaseman sähköpostin MAPI-yhteensopivuudesta ei tarvitse huolehtia.
  • Help-tekstit jokaisen sovelluksen sivulla
  • Chat-palsta ongelmien ratkaisemiseksi. Sen on tarkoitus korvata entinen postituslista.
  • Tilaustyyppien ja aineistolajien tietojen muokkaaminen
  • Mahdollisuus Shibboleth-kirjautumiseen
  • Mahdollisuus asiakas- ja kirjastotietojen siirtämiseen OpenKakesta WebKakeen

Käyttöönotto

Oulun yliopiston kirjasto myy käyttöoikeuksia WebKakeen myös muille kirjastoille. WebKakeen ostetaan kirjastokohtainen käyttöoikeus vuodeksi kerrallaan.  Lisätietoa hinnoista ja käyttöoikeuden hankinnasta saa Jukka Hakosalolta  puh. 0294 483074, s-posti: jukka.hakosalo (at) oulu.fi ja Raimo Körköltä, puh. 0294 483535, s-posti: raimo.korkko (at) oulu.fi.

Anna-Kaarina Linna
suunnittelija, Oulun yliopiston kirjasto
Jukka Hakosalo
tietojärjestelmäsuunnittelija, Oulun yliopisto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Bibliometriikkaseminaarien herättämiä ajatuksia

Istuin maanantaina 11.3. Opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämässä ja tiistaina 12.3. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston järjestämässä bibliometriikkaseminaarissa. OKM:n seminaarissa käsiteltiin bibliometriikkaa ennen muuta ohjauksen ja arvioinnin näkökulmista,  SYN:n seminaarissa enemmän käytännön toteutusten näkökulmista. Kirjoitukseni kuvaa niitä ajatuksia, joita minulla kuulijana heräsi. Isoin kiitos ajatusten herättämisestä kuuluu Oulun yliopiston kirjaston esiintyjille – hehän ovat meneillään olevan evaluoinnin vuoksi juuri joutuneet paneutumaan bibliometriikkaan varsin perusteellisesti.

Mittareita ja puntareita

Nykyisen yliopistojen hallintomallin sekä ministeriöiden ohjausjärjestelmän mukaan yliopistojen toimintaa ohjataan monenlaisten tunnuslukujen perusteella. Tutkimus on yksi kolmesta yliopistojen päätehtävästä ja sen tulokset esitetään ensisijaisesti julkaisemalla. Niinpä julkaisutoimintaan liittyvät tunnusluvut ovat keskeisessä asemassa johtamis- ja ohjausjärjestelmissä. Bibliometriikan tavoitteena on tuottaa mahdollisimman hyvin julkaisuja ja niiden laatua kuvaavia tunnuslukuja. Siinä meille kirjastolaisille haastetta kyllikseen: me siis olemme avainasemassa tuottamassa merkittävää osaa niistä luvuista, joilla Suomen tieteellistä tutkimusta ohjataan.

”Sitä saa, mitä mittaa” otsikoi erään tutkimuslaitoksen sisäinen kehittämisryhmä raporttinsa. Tämä lause pyöri mielessäni seminaareissa istuessani. Mittareilla on erittäin vahva ohjausvaikutus. Olen kuullut tutkijan suusta lausahduksen, että laitoksen johdon on ihan turhaa painottaa tutkimustulosten popularisoinnin tärkeyttä – niin kauan kuin työtä mitataan vain tieteellisten artikkelien määrällä, hän tuottaa vain niitä eikä haaskaa aikaa kirjoittelemalla sanomalehtiin sun muihin. Toinen tutkija totesi, että oikeustieteessä on OECD:n mittauskäytäntöjen vuoksi ryhdytty kirjoittamaan artikkeleita tieteellisiin lehtiin (joita on viime aikoina jouduttu myös perustamaan), vaikka tieteenalan oma julkaisukäytäntö on ollut tuottaa kirjoja.

Me kirjastolaiset emme tietenkään ole vastuussa siitä, millaisia ohjaus- ja hallintojärjestelmiä käytetään, mutta mielestäni meidän pitää ymmärtää tämä näkökulma tuottaessamme (tai tilatessamme Leidenin yliopiston bibliometriikkaan erikoistuneesta yksiköstä) erilaisia tunnuslukuja yliopistomme käyttöön. Meidän hallussamme on metodiikka lukujen laskemiseen ja tulkintavastuu on viime kädessä toki yliopistojemme johdolla. Meidän tehtävämme on mielestäni kuitenkin myös oman tietämyksemme ja kokemuksemme nojalla osoittaa tulkitsijoille mahdollisia kuoppia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita lukujen tulkintaan liittyy.

Tunnuslukujen esittämisessä kannattaa myös muistaa se tosiseikka, josta Markku Laitinen jossakin kirjastojen tilastokoulutuksessa muistutti: ”Kun laitatte jonkin luvun nettiin, ette voi ryömiä sen perässä kertomaan kaikille, mitä rajoituksia ja ongelmia lukuun sisältyy, vaan jokainen lukija tulkitsee sen omista lähtökohdistaan. Kannattaa tarkoin valita, mitä laskee, miten laskee ja mitä julkistaa.”  Kirjastolaiset on otettu viime vuosina mukaan useimpiin yliopistoissa tehtyihin tutkimuksen evaluointeihin, mikä on tietenkin mukavaa työmme arvostusta ajatellen, mutta antaa meille myös raskaan vastuun bibliometristen tunnuslukujen valinnassa ja esittämisessä. Esimerkkinä tästä on seminaarissa esitelty Oulun yliopiston meneillään oleva evaluointi, jossa kirjasto neuvottelee Leidenin yliopiston kanssa bibliometrisestä laskennasta ja on mukana siihen liittyvän uuden metodiikan kehittämisessä. Tavoitteena on mm. parantaa tunnuslukujen vertailtavuutta tieteenalojen välillä.

Viittausmääriin perustuvaa bibliometriikkaa käytetään – kuten seminaareissakin moneen kertaan todettiin – vain osalle tieteenaloista. Se ei sovellu ns. SSH-aloille (yhteiskunta- ja humanistiset tieteet) ja niillä käytetään kuvailevampia tunnuslukuja. Karkeasti voisi ehkä yleistää: kvantitatiiviseen metodologiaan perustuvat julkaisut voidaan kuvata kvantitatiivisin eli bibliometrisisn menetelmin, mutta kvalitatiiviseen metodologiaan perustuvat julkaisut kuvataan kvalitatiivisin menetelmin. Entä sitten tutkimus, joka liikkuu molemmilla alueilla? Leidenin kriteeri bibliometriikan soveltamiselle on, että arvioitavan yksikön/ryhmän julkaisuista vähintään 40 % sisältyy Web of Scienceen. Helsingin yliopiston ratkaisu oli, että kirjaston toimesta analysoitiin kuvailevin menetelmin vain niiden ryhmien julkaisut, joilla ei voitu tehdä WoS-pohjaista bibliometriikkaa. Siis periaatteessa jopa 60 % julkaisuista jätetään ottamatta arvioinnissa huomioon, koska bibliometriikka on ensisijainen menetelmä. Onko vain teoreettinen mahdollisuus, että tuohon max. 60 %:iin sisältyy tieteellisiä helmiä? Miksi ihmeessä sitten puheiden tasolla varsin yleisesti pidetään moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta arvokkaana ja toivottavana? Ainakin meidän yliopistossamme on tehty sellaista monitieteellistä tutkimusta, jossa on ansiokkaasti yhdistetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tieteitä ja tulosten arvo perustuu juuri siihen. Pitääkö kaikki monitieteinen tutkimus julkaista kvantitatiivisen osapuolen ehdoin? Entä ne viittaukset, jotka kertyvät sen kvalitatiivisen tieteenalan kirjoihin? Niistä viis?

Kirjojen ja kirja-artikkelien viittausmääriin liittyviä tietokantoja on aivan viime aikoina ryhdytty kehittämään, mutta niiden kattavuus on vielä varsin heikko. Paljonko niiden avulla saadaan korjatuksi tieteenalojen välistä epätasapainoa, jää vielä nähtäväksi.

Laadunarviointia

Yhteiskunta- ja humanistisilla tieteenaloilla kirjastolaisten vastuu tunnuslukujen tuottamisessa on ehkäpä vielä raskaampi. Ei ole olemassa kansainvälisiä palveluita ja vakiintunutta metodiikkaa, vaan kirjastot tekevät julkaisutietojen analyysit parhaan ymmärryksensä mukaan. Työkaluksi on pelkkien bibliografisten tietojen oheen saatu julkaisufoorumiluokat, joiden avulla pyritään kuvaamaan lehden, sarjan tai kirjankustantajan mukaan julkaisujen tasoa. Julkaisufoorumiluokitus on tehty myös SSH-alojen lehdille, sarjoille ja kustantajille, millä tavoitellaan tieteenalojen välistä tasa-arvoa.

Julkaisufoorumiluokituksen käyttöohjeessa sanotaan: ”Julkaisufoorumin tasoluokat ennustavat suurten julkaisumäärien keskimääräistä laatua ja vaikuttavuutta, mutta ovat liian summittainen väline yksittäisten julkaisujen tai tutkijoiden arviointiin. Tasoluokitus kertoo julkaisun läpäisemän kilpailun ja vertaisarvioinnin tasosta, mutta tason 1 julkaisukanavissa ilmestyy yksittäisiä, keskitasoa laadukkaampia ja vaikuttavampia julkaisuja, ja tason 2 ja 3 julkaisukanavissa ilmestyy myös keskitasoa heikompia ja ilman viittauksia jääviä julkaisuja. Tasoluokitus ei missään tapauksessa voi korvata julkaisujen sisältöön perustuvaa vertaisarviointia yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien arvioinnissa.”

OKM:n seminaarissa esiteltiin Kansalliskirjastossa tuotettua käyttöliittymää yliopistojen julkaisutietojen selailuun (julkaisuportaali). Se mahdollistaa julkaisuihin liittyvien lukujen tuottamisen ristiin rastiin monilla eri kriteereillä. Kuten seminaarilaiset saattoivat omin silmin todeta, julkaisuportaalista hyppää äkkiä esiin, ketkä tutkijat ovat julkaisseet eniten julkaisufoorumitason 3 kanavilla. Näin OKM:n tilaamassa käyttöliittymässä.

Oulun yliopiston tutkimuksen arvioinnissa kirjasto tekee julkaisuanalyysit niille tutkimusryhmille, joiden julkaisutuotanto ei täytä Leidenin kriteereitä bibliometristen menetelmien käytölle (kuten esim. Helsingissäkin tehtiin pari vuotta sitten). Täyttääkö niiden julkaisutuotanto oikeasti julkaisufoorumiluokituksenkaan kriteeriä suurista julkaisumääristä? Yliopiston johto on ainakin meillä Lapissa – puhtaasti SSH-yliopistossa – kovasti kiinnostunut julkaisufoorumiluokituksesta, kun ei muutakaan laadunarviointimenetelmää ole tarjolla. Pitäisikö meidän kirjastolaisten kieltäytyä tutkimusryhmien julkaisujen julkaisufoorumiluokkajakaumien esittämisestä vedoten julkaisufoorumiluokituksen käyttöohjeeseen?

SSH-epätoivoa?

Kaikenlaista mittarointia ja puntarointia tehdään nykyisin niin innokkaasti, että välillä herää epätoivo. Kun kerran yhteskuntatieteellisen ja humanististen tieteiden julkaisujen laatua ei voida mitata, sitä ei mitata. Niinpä erilaisissa yhteenvedoissa ja arvioinneissa esitetään mittaustulokset/tunnusluvut vain kvantitatiivisista tieteistä. Mitä se vaikuttaa resurssien jakoon? Kuivattaako se yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen pois yliopistoista? Vai ehtivätkö kirjoihin ja kirja-artikkeleihin perustuvat tietojärjestelmät ja mittaristot kehittyä pelastamaan vielä jotakin? Vai miten kuvataan rinnakkain samassa taulukossa / kuvassa bibliometrisesti mittaroidut ja kuvailevasti puntaroidut eri tieteenalojen julkaisut. Vai pitääkö kaikkien yhteiskunta- ja humanististen tieteiden tehdä kuten edellä kuvaamani oikeustieteilijä kertoi: ryhtyä kirjoittamaan referoituja artikkeleita lehtiin, tarvittaessa perustaa niitä lehtiä. Mitä se tekee itse tieteille? Heiluttaako häntä koiraa?

Liisa Hallikainen
Informaatikko, Lapin yliopisto
Tutkimustietojärjestelmäprojektin päällikkö


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Julkaisuarkistot ja rinnakkaistallentaminen yliopistokirjastoissa

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston uudessa strategiassa vuosille 2013-2017 on yhtenä kriittisenä menestystekijänä tieteellisen julkaisuprosessin edistäminen ja tukeminen. Mittarina tälle on määritelty rinnakkaistallennuksen ja yliopistojen omien julkaisuarkistojen tukeminen.  Vuoden 2013 tavoitteena on tehdä näkyväksi rinnakkaistallentamisen hyödyt.

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto laati lokakuussa 2012 esityksen Suomen Akatemialle siitä, että Suomen Akatemia edellyttäisi rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa julkaisemista. Neuvoston puheenjohtaja ja yhteistyösihteeri kutsuttiin Suomen Akatemiaan keskustelemaan avoimesta julkaisemisesta ja sen käytännöistä.

Sekä strategia että Suomen Akatemiassa käyty keskustelu johtivat selvitykseen siitä, miten yliopistoissa suhtaudutaan rinnakkaistallentamiseen ja onko yliopistoilla julkaisuarkistoja, joihin voidaan rinnakkaistallentaa tieteellisissä lehdissä julkaistuja tutkimusartikkeleita. Rinnakkaistallennuskysely Suomen yliopistokirjastoille toteutettiin marras-joulukuun vaihteessa 2012.

Lähes jokaisella yliopistolla on oma julkaisuarkistonsa

Julkaisuarkistoja ja rinnakkaistallentamista koskevaan kyselyyn vastasi yhteensä 16 yliopistokirjastoa, joten lähes kaikki yliopistokirjastot vastasivat kyselyyn. Kyselyn mukaan 15 kyselyyn vastanneella yliopistolla on oma julkaisuarkistonsa tai julkaisuarkistoja. Kaikissa yliopistoissa (15), joissa kyselyn mukaan on oma julkaisuarkisto, kirjasto vastaa julkaisuarkiston ylläpidosta. Yliopistojen julkaisuarkistot sisältävät pääosin opinnäytteitä ja väitöskirjoja, joita on 14 julkaisuarkistossa. Rinnakkaistallenteita on 8 julkaisuarkistossa.  Lisäksi julkaisuarkistot sisältävät usein yliopistojen julkaisusarjoja, yliopistojen muita julkaisuja sekä muuta materiaalia.

Julkaisuarkistot ovat jonkun verran yhteydessä yliopiston muiden järjestelmien kanssa. Neljässä yliopistossa artikkelin tai julkaisun voi jättää rinnakkaistallennettavaksi julkaisuarkistoon julkaisurekisterin kautta.  Viidessä yliopistossa julkaisuarkiston kautta saadaan siirrettyä julkaisun tiedot kirjastojärjestelmään (esim. Aleph, Voyager).  Kuudessa yliopistossa julkaisuarkistolla ei ole rajapintoja muihin järjestelmiin.

Helsingin yliopistossa on ollut voimassa vaatimus rinnakkaistallentamiseen vuodesta 2010 alkaen. Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa on ollut kehotus rinnakkaistallentamiseen vuodesta 2011 alkaen. Neljässä muussa yliopistossa suunnitellaan tällä hetkellä vastaavanlaisen vaatimuksen tai kehotuksen tai suosituksen antamisesta rinnakkaistallentamiseen.

Kirjastot auttavat tutkijoita rinnakkaistallentamisessa

Kirjastoissa autetaan tutkijoita rinnakkaistallentamisessa lähinnä tallentamalla artikkelit julkaisuarkistoon sekä tarkistamalla artikkelien rinnakkaistallennusluvat SHERPA/RoMEO –palvelusta tai suoraan kustantajan kotisivuilta. Näin toimitaan seitsemässä yliopistokirjastossa. Yhdessä kirjastossa kirjasto pyytää artikkelin rinnakkaistallennusluvan tutkijan puolesta suoraan kustantajalta, mikäli tutkija ei tätä tee eikä lupatietoja löydy kustantajien sivuilta eikä SHERPA/RoMEO –palvelusta.

Vuosittainen rinnakkaistallenteiden kertymä julkaisuarkistoa kohden vaihtelee huomattavasti. Vuonna 2011 tallennettujen rinnakkaistallenteiden määrä eri julkaisuarkistoissa vaihteli noin kymmenen ja 400 rinnakkaistallenteen välillä. Yhteensä vuonna 2011 rinnakkaistallenteita tallennettiin yliopistojen julkaisuarkistoihin noin 1200. Vuonna 2012 rinnakkaistallentaminen on ollut hieman vilkkaampaa kuin edellisenä vuonna. Yliopistokohtaiset luvut vaihtelevat pääosin 25 ja 500 rinnakkaistallenteen välillä. Yhteensä rinnakkaistallenteita on vuonna 2012 tallennettu joulukuun alkuun mennessä hieman yli 1400.

Rinnakkaistallentaminen on määritelty kuudessa kirjastossa yhden tai useamman henkilön toimenkuvaan. Kahdeksan kirjastoa ilmoitti, että rinnakkaistallentamista ei ole määritelty kenenkään toimenkuvaan. Kyselyn kautta 13 kirjastoa ilmoitti kirjastonsa rinnakkaistallennusasioista vastaavan tai sitä kehittävän henkilön yhteystiedot. Näiden yhteystietojen avulla on tarkoitus muodostaa epävirallinen sähköpostilista, jonka kautta voidaan vaihtaa kokemuksia ja neuvoja muiden rinnakkaistallentamista hoitavien kesken.

Rinnakkaistallentamisen aloittamista suunnitellaan useammassa eri yliopistossa

Rinnakkaistallentamisen aloittamisesta on keskusteltu ja se on valmistelussa viidessä eri yliopistossa. Rinnakkaistallentamisen aloittaminen vaatii yliopiston johdon päätöstä tai linjausta asiasta. Vastauksissa toivotaan myös rehtoritason yhteistyötä rinnakkaistallentamisen edistämiseksi sekä ylemmältä taholta (esim. OKM, Suomen Akatamia) tulevaa vaatimusta rinnakkaistallentamiseen. Yhdessä yliopistossa tutkijakunnalta on tullut rinnakkaistallentamista koskevia kyselyjä kirjastoon.

Kyselyn perusteella rinnakkaistallentaminen suomalaisissa yliopistoissa on melko yleistä. Ilahduttavaa on myös se, että rinnakkaistallentamisen käynnistämistä suunnitellaan tällä hetkellä useammassa yliopistossa. Monet tutkimusrahoittajat ovat ryhtyneet vaatimaan rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa saatavuutta. Rinnakkaistallentaminen antaa hyvän väylän tiedon avoimuuteen jättämällä tutkijalle kuitenkin täyden valinnan varsinaisen julkaisufoorumin suhteen.

Lisää rinnakkaistallentamisesta voi lukea syyskuussa 2012 tässä blogissa julkaistusta blogikirjoituksesta Rinnakkaistallentaminen – kohti avointa julkaisukulttuuria.

Tanja Heikkilä
Kirjastonhoitaja, Tampereen yliopiston kirjasto

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston yhteistyösihteeri 1.8.-31.12.2012


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

”Kirjasto ilahduttaa!” – Itä-Suomen yliopiston kirjaston viestintäkyselyn tuloksia

Otsikon sitaatti ”Kirjasto ilahduttaa!” on poimittu Itä-Suomen yliopiston kirjaston asiakkaille suunnatun viestintäkyselyn avoimista vastauksista. Kyselyllä pyrittiin selvittämään niitä kirjaston palveluihin ja toimintaan liittyviä asioita, joista asiakkaat haluavat saada tietoa sekä löytämään niitä kanavia, joita he toivovat tiedonvälityksessä käytettävän. Saatuja tuloksia hyödynnetään jatkossa Itä-Suomen yliopiston kirjaston viestinnän kehittämisessä.

Itä-Suomen yliopiston kirjasto on monitieteinen julkinen kirjasto, joka toimii kolmella kampuksella: Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Yliopiston sisällä kirjasto palvelee yli 15 000 asiakasta henkilökunnasta opiskelijoihin ja sen palvelut ja kokoelmat ovat avoimia muullekin yleisölle. Mietittäessä siis kirjaston viestinnän kehittämistä oli aiheellista antaa tämän kyselyn avulla vaikutusmahdollisuus ja ääni myös kirjaston asiakkaille.

Viestintäkysely toteutettiin lokakuun alussa, 4.-11.10.2012 välisenä aikana. Kyselyyn oli mahdollista vastata sähköisesti verkossa tai perinteisesti täyttämällä paperilomake. Kyselyä markkinoitiin kirjaston ja yliopiston kotisivuilla, kirjaston Facebook -ryhmässä ja lainauksen yhteydessä palvelutiskillä. Yhteensä kyselyyn vastasi 213 asiakasta. Suurin osa, noin 75 prosenttia vastanneista oli opiskelijoita ja lähes puolet vastaajista oli Joensuun kampukselta.

Kyselyssä tiedusteltiin sitä, millaisista asioista vastaajat toivoivat itselleen tiedotettavan. Suurin osa vastanneista halusi, melko odotetustikin, tietoa ajankohtaisista käytännön asioista, esimerkiksi aukioloajoista ja käyttökatkoista. Toiseksi eniten kiinnostivat oman tieteenalan painetut ja elektroniset tietoaineistot. Kolmanneksi eniten haluttiin tietoa kirjaston vaihtuvista tapahtumista ja näyttelyistä. Ohjeita ja vinkkejäkin toivottiin. Toiveet liittyivät kirjaston päivittäiseen käyttöön ja olivat sangen käytännönläheisiä.

Viestintäkanavia kartoitettaessa vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista mieluisimmat. Kyselyn tekovaiheessa vaihtoehtoja suunniteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon niin sähköiset viestintäkanavat kuin perinteisempi paperitiedottaminenkin. Myös sosiaalisen median palvelut (verkkoyhteisö, blogi, wiki) pääsivät kyselyssä omiksi vaihtoehdoikseen.

Mitä kanavia pitkin asiakkaat sitten halusivat tietoa saada? Ehdottomasti suurimman kannatuksen sai henkilökohtainen sähköposti. Sen käyttöä toivoi 171 vastaajaa. Suuresta suosiostaan huolimatta sähköpostin käyttö myös jakoi mielipiteitä: osa vastaajista oli sitä mieltä, että sähköpostia ei missään tapauksessa tule käyttää kirjaston toiminnasta tiedottamiseen. Jonkinlaisen kirjaston uutiskirjeen tilaamista sähköpostiin tai mahdollisuutta liittyä erilliselle kirjaston sähköpostilistalle kuitenkin ehdotettiin.

Seuraavaksi suosituimmat viestintäkanavat olivat kirjaston kotisivut. Suuri osa vastaajista kertoi lähtevänsä hakemaan tietoa aina ensin kirjaston omilta sivuilta. Vaikka kirjaston kotisivuja pidettiinkin suhteellisen hyvinä, avoimissa vastauksissa kävi ilmi, että niitä tulisi edelleen kehittää selkeämmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi.

Kotisivujen lisäksi kirjaston tiloissa olevat infonäytöt ja paperiset tiedotteet nousivat myös tärkeiksi viestintäkanaviksi. Paperitiedotteiden koettiin kuitenkin olevan ekologisessa mielessä hankalia. Sosiaalisen median välineistä verkkoyhteisöt, esimerkkinä Facebook, nousi suosituimmaksi. Muutama vastaaja toivoi Facebookia jopa pääasialliseksi tiedotuskanavaksi, mutta useimmiten se koettiin lähinnä tarpeellisena lisänä kirjaston viestintään.

Sähköpostin käyttö viestintäkanavana sai eniten kannatusta.

Suurin osa vastanneista oli tyytyväisiä kirjaston tämänhetkiseen viestintään. Vastaajat kokivat saavansa tarpeeksi tietoa jo käytössä olevien viestintäkanavien kautta. Osa vastaajista toivoi kuitenkin tiedotuksen ja markkinoinnin tehostamista, erityisesti omien tieteenalojen julkaisuihin liittyen.

Kyselyn lopuksi asiakkaiden oli mahdollista jättää terveisiä ja toiveita kirjastolle. Osa vastaajista esitti hyvin konkreettisiakin kehitysideoita kirjastojen tiloihin ja aineistoihin liittyen ja esimerkiksi painettua sekä elektronista aineistoa kaivattiin kaikilla kampuksilla lisää. Ehdottomasti suurin osa saadusta palautteesta oli positiivista: lainauksen asiakaspalvelua kehuttiin kaikilla kampuksilla ja kirjaston toimintaan, palveluihin ja tiloihin kokonaisuudessaan oltiin tyytyväisiä.

Kyselyn tuloksista on tehty Prezi-kooste.

Katja Mielonen
Tietoasiantuntija
Itä-Suomen yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Opastusvideoita Oulun yliopiston kirjastossa

Erilaiset screencastingit eli tutoriaalit eli suomeksi käännettynä opastusvideot ovat yleistyneet viime vuosina myös kirjastojen www-sivuilla. Asiakkaat asioivat yhä enemmän verkon kautta ajasta ja paikasta riippumatta, ja ovat riippuvaisia kirjaston www-palveluista ja sivuilla tarjotusta tuesta (Farkas 2007: 200).

Screencasting on erinomainen tapa opettaa tietokannan tai -järjestelmän käyttöä. Katsojan on helppo edetä videossa omaan tahtiinsa, pysäyttää ja toistaa kohta tarvittaessa. Vaikka screencastingejä käytetään kirjastoissa yleensä esittelemään kuinka tietokantoja käytetään, voidaan niiden avulla opettaa myös laajempia kokonaisuuksia kuten tiedonhankintataitoja. Käytännön esimerkkien avulla voidaan kuvata esimerkiksi aiheenmukaista hakua eri tietokannoista tai löydetyn aineiston arviointia. (Farkas 2007: 200-201.)

Oulun yliopiston kirjastossa on syksyn aikana tehty useita opastusvideoita suomeksi ja englanniksi. Ensimmäisenä valmistui syyskuun alussa käyttöönotetun Laturi-järjestelmän opastusvideot, joissa näytetään vaihe vaiheelta, miten lopputyö lähetetään Laturi-palveluun tarkastamista, hyväksymistä, arkistoimista ja esillepanoa varten.

Lisäksi olemme tehneet opastusvideot kirjan hakemisesta ja lainaamisesta, lainojen uusimisesta ja varauksen tekemisestä Oula-kokoelmatietokannassa. Kirjan hakeminen ja lainaaminen -videossa käytettiin screencastingin ohella videokuvaa kirjaston tiloista sekä konkreettinen tapahtumakulku kirjastoon saapumisesta ja kirjan etsimisestä sen lainaamiseen lainausautomaatilla.

[youtube=http://youtu.be/CgbscWI1mYo]

Opastusvideoiden teko kävi kirjastossamme mahdolliseksi, kun saimme keväällä harjoittelijan, jolla oli työkokemusta leikkausassistentin tehtävistä BBC:llä. Hänelle screencastien tekeminen ja editoiminen oli tuttua puuhaa, osin työkokemuksen, osin varmasti oman harrastuneisuuden ansiosta.

Käytännössä opastusvideoiden tekeminen lähti tarpeesta kyetä tarjoamaan opiskelijoillemme yksityiskohtaiset aina saatavilla olevat ohjeet omien opinnäytteidensä syöttämisestä tietojärjestelmään. Meillä oli siis tavoite ja kohderyhmä valmiina, enää tarvittiin toteutus. Toteutus lähti käsikirjoituksen laatimisesta. Poikkeuksellisesti, harjoittelijamme äidinkielestä johtuen, käsikirjoitus laadittiin ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi. Käsikirjoituksen valmistuttua harjoittelijamme tallensi screencastingit, äänitti molemmankieliset ääniraidat ja lopuksi editoi kaikki yhdeksi kokonaisuudeksi. Opastusvideoiden esittämistä varten kirjastolle tehtiin oma YouTube-kanava OuluUniversityLib, ja videot linkitettiin kirjaston www-sivuille.

Opastusvideoiden julkistamisen jälkeen olemme saaneet niistä pelkästään myönteistä palautetta. Uusien opetusvideoiden aiheita mietitään parhaillaan.

Kirjastomme YouTube-kanava ja opastusvideot löytyvät YouTubesta.

Lähde: Farkas, Meredith G. Social software in libraries: building collaboration, communication, and community online. Metford, N.J: Information Today, 2007.

Anna-Kaarina Linna
Suunnittelija
Oulun yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin