SURIMA-hankkeen päätösseminaarin tallenteet verkossa

Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi (SURIMA) -hankkeen päätösseminaarin videotallenteet ovat katsottavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuilla. Seminaarissa käsiteltiin mm. avoimen tieteen vaikuttavuutta, avointa julkaisemista ja tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentamista.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Webinaari aiheesta Predatory Open Access 27.1. klo 14

SYNin Tutkimuksen tuen verkosto järjestää Predatory Open Access -aihetta käsittelevän webinaarin 27.1.2016 klo 14 alkaen. Tilaisuuden Keynote speakerit ovat Cenyu Shen ja Bo-Christer Björk, jotka esittelevät Predatory Open Access -tutkimustaan. Lisäksi ohjelmassa on kommenttipuheenvuoroja. Webinaarin kieli on englanti.

Webinaari on maksuton ja avoin kaikille. Sitä voi seurata osoitteessa: https://connect.funet.fi/tutkimuksentuki/ .

Nauhoitettu versio julkaistaan myöhemmin verkoston kotisivulla (http://yliopistokirjastot.fi/verkostot/tutkimuksen-tuen-verkosto/).

Tutkimuksen tuen verkosto järjestää vuonna 2016 joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona Competence Wednesdays -webinaarisarjan. Sarjan muut kevään tilaisuudet järjestetään 24.2, 23.3, 27.4, 25.5.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Ennakoivaa yhteistyötä kotimaisen tiedejulkaisemisen pelastamiseksi

Vastaus suomalaisten tiedelehtien tekijöiden avoimeen kirjeeseen Helsingin yliopiston kirjastolle

Arvoisa vastaanottaja,

Kiitän Helsingin yliopiston kirjaston puolesta kannanotostanne. On lohduttavaa ikävän talouskurimuksemme keskellä, että rahojemme loppumisesta kannetaan huolta sekä tieteellisissä seuroissa että myös esimerkiksi Lapin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.

Kohtuullisen pitkän kirjastourani aikana en ole törmännyt aiemmin tällaiseen vetoomukseen. En muista nähneeni näin monelta taholta annettua tunnustusta siitä, että yliopistokirjastoilla on olennainen rooli kotimaisen tieteellisen viestinnän kentässä.

Teemme kovaa työtä varmistaaksemme sen, että yliopistolaisilla on pääsy tarvitsemaansa tieteelliseen tietoon. Kiitosta tästä työstä heruu harvoin, näkyvyyttä ehkä sitäkin vähemmän.

Huolenne on reaalinen ja ajankohtainen: yliopistokirjastojen resursointi on asia, josta on syytäkin kantaa huolta näinä aikoina. Jos asiakkaamme eivät reagoi voimakkaasti ja ennakoivasti, yliopistokirjastojen näkymättömyys saattaa kostautua paljon pahemmin kuin mitä tällä hetkellä olemme saaneet tuta.

Toivon, että vetoatte myös omissa yliopistoissanne aktiivisesti kirjastonne resurssien riittävyyden puolesta. Kannattaa toimia ennakoivasti, eikä vasta sitten, kun mahdollinen vahinko on jo tapahtunut. Tutkijakunnan ääntä yliopistoissa kyllä kuullaan, varsinkin kun sama huoli ilmaistaan riittävän monelta taholta.

Yliopistokirjastojen näkymättömyydestä varmaan johtuu sekin, ettei mainitsemassanne hankkeessa ilmeisesti ole yhtään yliopistokirjaston edustajaa? Yliopistokirjastot toimivat aktiivisesti asiakasrajapinnassa ja ovat jatkuvasti tekemisissä kansallisen ja kansainvälisen kustannuskentän kanssa. Avoimen tieteen edistäjinä olemme olleet jo pitkään etulinjassa, vaikka projektirahoituksen ja huomion valokeila onkin meitä vältellyt.

Helsingin yliopiston kirjaston tilannetta meille osoittamanne vetoomus ei valitettavasti helpota: kun rahaa ei ole, sitä ei yksinkertaisesti ole, ja olemme valitettavasti joutuneet lakkauttamaan monta muutakin tärkeää julkaisua ja tietokantaa. Olemme toki koittaneet pitää huolta siitä, että julkaisunne ovat edelleen käyttöön saatavissa, ilman julkaisuembargoja.

Kotimainen tiedejulkaiseminen on niin tärkeä asia, että sen resursoinnin pelastamiseksi kannattaa tehdä yhteistyötä nimenomaan yliopistokirjastojen kanssa. Toivon tämän kannanoton johtavan siihen, että löydämme tavat torjua yhdessä tässä keskustelussa tunnistettuja uhkia.

Yhteistyöterveisin,

Kimmo Tuominen
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Expensive academic publications

The costs of academic publications threaten to surge out of reach for universities and research institutes.

In 2012–2016, the national subscriptions for the five largest academic journal packages will total nearly €64 million.

In the Vice-Rector Keijo Hämäläinen’s opinion, digitisation has made academic publishing more efficient but has also made it more expensive to access research publications.

“The digitisation of data and research infrastructure are both an opportunity and threat to Finnish science.”

The national negotiation strategy is being prepared by a working group with representatives from universities, universities of applied sciences and research institutes.

Funding cuts pose challenges

Academic journals are a lucrative business. For example, Elsevier, the largest academic publishing house, posted an operating profit of nearly €1.1 billion in 2014 (37% of its revenue), while that of its parent company, RELX Group, amounted to nearly €2.5 billion. The profit margins of other large academic publishers (such as Springer, Wiley, and Taylor & Francis) have also been around 30% in recent years.

According to Per Mickwitz, Research Director of the Finnish Environment Institute, large journal subscriptions have no viable competitors.

“This has made it possible to keep the prices high. The traditional power structures of academic publishing are further boosted by young researchers having to publish articles in established journals to achieve academic merit,” says Mickwitz, who is also a member of the strategy group.

The funding cuts to research resources laid out in the Government Programme will have an impact on the negotiations. The working group is seriously considering the possibility of the contract negotiations falling through because of the terms not being acceptable in Finland’s current situation. If no contract is signed, access to important research data may be hampered.

Aiming at open science

The Open Science and Research Initiative, launched by the Ministry of Education and Culture, aims to make Finland a leading country in open science and research by 2017. Openness enables new scientific discoveries and insights.

According to Vice-Rector Hämäläinen, the vision of open science also influences the negotiation strategy.

“We keep close tabs on international developments in this respect. Many other countries are also conducting or preparing for negotiations on journal subscriptions.”

In Finland, the preparations are coordinated by the FinELib consortium of libraries, which negotiates centralised licence agreements for national and international electronic material.

Further information on website (in Finnish)

Keijo Hämäläinen, Vice-Rector of the University of Helsinki, chair of the contract negotiation group, Keijo.Hamalainen[at]helsinki.fi

Kimmo Tuominen, University Librarian, Helsinki University Library, president of the Coalition for Finnish University Libraries, kimmo.tuominen[at]helsinki.fi

Kristiina Hormia-Poutanen, Director, National Library of Finland/Library Network Services, kristiina.hormia[at]helsinki.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedejulkaisut tulevat kalliiksi

Tieteellisten julkaisujen kustannukset uhkaavat karata korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ulottumattomiin.

Viiden suurimman tiedelehtipaketin tilausten kansalliset kokonaiskustannukset ovat vuosina 2012—2016 yhteensä lähes 64 miljoonaa euroa.

Digitalisoituminen on vararehtori Keijo Hämäläisen mukaan tehostanut tieteellistä julkaisemista, mutta toisaalta lisännyt tutkimusjulkaisujen käyttöön saamisen kustannuksia muun muassa isojen, lukuisia tiedelehtiä käsittävien tilauspakettien kautta.

– Tietoaineistojen ja tutkimusinfrastruktuurien digitalisoituminen tarjoaa suomalaiselle tieteelle yhtä lailla uudenlaisia mahdollisuuksia kuin haasteitakin.

Suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset valmistautuvat parhaillaan sopimusneuvotteluihin suurten tiedekustantajien kanssa. Tavoitteena on päästä lopputulokseen, joka on taloudellisesti kestävä, turvaa tieteellisen tiedon saatavuuden sekä ottaa huomioon eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen siirtymän kohti avoimempaa tiedejulkaisemista.

Kansallista neuvottelustrategiaa valmistellaan työryhmässä, jota johtaa tutkimus- ja opetusasioista vastaava vararehtori Hämäläinen.

Rahoitusleikkaukset haastavat kustannukset

Tiedelehtien julkaiseminen on kannattavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi suurimman tiedejulkaisijan, Elsevierin, liikevoitto oli vuonna 2014 lähes 1,1 miljardia euroa (37 % liikevaihdosta) ja sen emoyhtiön RELX Groupin tuotto lähenteli 2,5 miljardia. Myös muiden suurten tiedekustantajien (kuten Springer, Wiley ja Taylor & Francis) tuottomarginaalit ovat olleet viime vuosina kolmenkymmenen prosentin paikkeilla.

Suurille lehtipaketeille ei ole Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Per Mickwitzin mukaan ollut korvaavaa vaihtoehtoa eli kilpailua.

– Tämä on mahdollistanut korkean hinnoittelun. Tieteellisen julkaisemisen vakiintuneita valtarakenteita tukee myös se, että nuorten tutkijoiden tieteellinen meritoituminen edellyttää julkaisemista vakiintuneissa huippulehdissä, sanoo strategiaryhmän jäsenenä toimiva Mickwitz.

Tutkimustyön edellytyksiin kohdistetut hallitusohjelman rahoitusleikkaukset vaikuttavat neuvotteluasetelmaan. Työryhmä ottaa vakavasti huomioon myös sen vaihtoehdon, ettei sopimuksia saada syntymään kansallisesti hyväksyttävin ehdoin. Jos sopimusta ei synny, voi tutkimuksen kannalta tärkeiden tietoaineistojen saatavuus hankaloitua.

Tavoitteena avoin tiede

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa määritellään tavoitteeksi se, että Suomi nousee johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. Avoimuus mahdollistaa uudenlaisia tieteellisiä löytöjä ja oivalluksia.

Vararehtori Hämäläisen mukaan tieteen avoimuuden visio vaikuttaa myös neuvottelustrategiaan

– Seuraamme kiinteästi kansainvälistä kehitystä tässä suhteessa, sillä monissa muissakin maissa käydään tai valmistellaan parhaillaan lehtipaketteja koskevia neuvotteluja.

Suomessa neuvotteluihin valmistautumista koordinoi FinELib, kirjastojen muodostama konsortio, joka neuvottelee korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille keskitetysti käyttöoikeussopimuksia koti- ja ulkomaisiin elektronisiin aineistoihin.

Lisätietoja:

https://www.kiwi.fi/display/finelibtiedelehdet

Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopiston vararehtori, Sopimusneuvotteluryhmän puheenjohtaja, Keijo.Hamalainen[at]helsinki.fi

Kimmo Tuominen, ylikirjastonhoitaja, Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen yliopistokirjastojen neuvoston puheenjohtaja, kimmo.tuominen[at]helsinki.fi

Kristiina Hormia-Poutanen, johtaja, Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkoverkkopalvelut, kristiina.hormia[at]helsinki.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Altmetriikka – vaihtoehtoista metriikkaa

Eri alojen tutkijoiden keskuudessa on usein kritisoitu tapoja, joilla mitataan tutkimuksen vaikuttavuutta ja näkyvyyttä. Erityisesti viittausanalyysit ovat olleet kritiikin kohteena. Syitä ovat olleet mm. se, että ne ovat tietokantakohtaisia, kansainväliset viittaustietokannat kattavat paremmin lääketieteen ja luonnontieteiden alat ja kohtelevat eri tieteenaloja eri tavalla riippuen siitä, millainen julkaisukulttuuri niissä on. Myös h-indeksi, jota käytetään tutkijoiden vertailussa viittausanalyysien yhteydessä, on saanut kritiikkiä.

Samoin Journal Impact Factor on herättänyt kritiikkiä tiedeyhteisössä, kun huhuja  sen mahdollisista manipuloinneista on levinnyt tiedeyhteisöissä. Myös se, miten JIF todella lasketaan, on herättänyt kysymyksiä.

Viittausten hitaus, mikä osin liittyy vertaisarvioinnin ja julkaisemisen hitauteen, on myös kiusannut tutkijoita. Viittausanalyysit kertovat menneestä ajasta, kun tutkijoita kiinnostaa enemmän se, mitä tapahtuu nyt, mistä keskustellaan, miten tutkimuksiin reagoidaan ja mihin suuntaan tieteessä ollaan menossa.

Perinteinen vertaisarviointi on koettu aikansa eläneeksi myös siksi, että se suosii konventionaalista tieteen tekemistä ja saattaa jopa estää uusien ajatuksien ja tutkimustulosten julkituloa.

Mitä on altmetriikka

Yhtenä vastauksena tähän kritiikkiin on bibliometriikan uusi suuntaus altmetriikka (altmetrics), joka muodostuu sanoista alternative (biblio)metrics tai – toisen tulkinnan mukaan – article level (biblio)metrics, koska siinä mitataan julkaisujen – ei lehden tai kirjoittajan – näkyvyyttä.

Altmetriikka on nähty myös webnatiivin sukupolven vastaiskuna aikansa eläneelle tutkimuskulttuurille. Vuonna 2010 julistettiinkin verkossa manifesti, “Altmetrics manifesto”.

Altmetriikan avulla yritetään löytää vastauksia siihen, mitä tieteessä tapahtuu juuri nyt. Mistä keskustellaan? Mikä kiinnostaa toisia tutkijoita, mikä kansalaisia? Voidaanko näin saada selville tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta? Yhtenä ideana on se, että ei vain julkaistaisi tutkimustietoa, vaan tehtäisiin tutkimusta julkiseksi, tunnetuksi laajemminkin kuin vain tutkijapiireissä. Ihanteena on tieteen avoimuus.

Altmetriikassa keskeistä on verkossa käytävä keskustelu, sosiaalinen media. Millaista keskustelua tarjoavat Twitter, Facebook, Linkedin? Entä kirja-arvostelut, sanomalehdet ja blogit? Entä linkit tutkimusdataan ja data-arkistoihin?

Altmetriikan avulla voidaan seurata sitä, montako kertaa tutkimuksen tuotos (artikkeli, kirja jne.) saa viittauksia, twiittauksia, tykkäämisiä, jakoja, kirjanmerkkejä. Samoin, montako kertaa sitä katsotaan, ladataan, mainitaan jossain, suositellaan, ja kuinka monta kertaa sitä arvioidaan tai siitä keskustellaan.

Näitä lukuja kerätään laajasta, avoimessa verkossa olevien palvelujen joukosta, joihin sisältyy esimerkiksi Open Access-lehtiä, viittaustietokantoja, tutkimustiedon näkyvyyspalveluja ja sosiaalista mediaa. Näkyvyyspalveluja ovat esim. ORCID, ResearcherID, Google Scholar, AcademiaEdu, Mendeley, ja niiden perusajatuksena on se, että tutkijat jakavat verkkoyhteisössä omia tutkimustuloksiaan ja julkaisujaan muille ja saavat samalla palautetta, herättävät ehkä keskusteluakin.

Mitä hyötyä ja lisäarvoa altmetriikasta sitten on tutkimuksen arvioinnissa?

Altmetriikka antaa mahdollisuudet luoda “data-vetoisia tarinoita” tutkimuksen rahoittajille ja hallinnolle. Tutkijat voivat nähdä, ketkä puhuvat heidän tutkimuksistaan, mitä he sanovat niistä, ja jopa kuinka he aikovat käyttää niitä hyväksi erilaisiin tieteellisiin, kaupallisiin, poliittisiin ja julkisiin tarkoituksiin. Näin tutkijat voivat myös löytää potentiaalisia yhteistyökumppaneita ja saada rakentavaa palautetta niiltä, jotka ovat kiinnostuneita ko. tutkimuksesta.

Altmetriikka antaa mahdollisuuden demokraattiseen julkiseen tarkasteluun, jossa tutkimuksen tuloksia voivat analysoida ja arvioida kaikki ne, jotka haluavat osallistua tähän keskusteluun. (Lisää tästä)

Webnatiivi tutkijasukupolvi ajattelee ja työskentelee eri tavalla kuin “paperiorientoitunut”. Voidaan kysyä, ovatko nuoret tutkijat nykyisin aikaisempien sukupolvien tutkijoita anarkistisempia? Uskaltavat he rikkoa sääntöjä? Nuoret ovat tottuneet kommentoimaan ja keskustelemaan myös tutkimustuloksista sosiaalisessa mediassa. Uskovatko he enemmän tieteen avoimuuteen ja aikamme “open data” –ajatteluun, jonka mukaan tutkimustulokset ja tutkimusdata on tarkoitettu julkaistaviksi kaikille? Yliopistokirjastojen olisi hyvä ymmärtää näitä muutostrendejä ja etsiä uutta roolia ja uusia näkemyksiä tiedeyhteisössä!

Terkon metriikkaprosessi

Helsingin yliopiston kirjaston Meilahden kampuskirjasto Terkko on kehittänyt palveluita, joiden avulla kampuksen julkaistut artikkelit saisivat mahdollisimman suuren näkyvyyden. Nämä näkyvyyspalvelut ovatkin tärkeässä roolissa Terkon metriikkaprosessissa (tämä on käytössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja HUSin, eli Helsinki Academic Medical Centerin, artikkeleille), jossa kirjasto on ottanut proaktiivisen roolin kehittämällä toimintamallin, jonka kautta tiedot julkaisuista leviävät verkon eri palveluihin ja sosiaaliseen mediaan.

Terkko seuraa n. 700 Suomessa tutkimusta tekevää lääketieteen tutkijaa ja kerää tiedot heidän julkaisutoiminnastaan Scholar Chart –palveluun. Palvelu näyttää läpinäkyvästi, mitä suomalaisessa lääketieteessä tutkitaan juuri tällä hetkellä. Tutkijoista on tallennettu tekijähaku kansainväliseen PubMed-tietokantaan, josta uudet viitteet kerätään Terkon FeedNavigator-palveluun RSS-syötteiden avulla ja näiden tietojen avulla päivitetään Scholar Chartia reaaliajassa.

Altmetriikan seurantapalvelut hyödyntävät mm. ns. social bookmarking –palveluita, sellaisia kuten esimerkiksi CiteULike ja Mendeley. Osana Terkon metriikkaprosessia uudet viitteet lisätään näihin palveluihin, jolloin artikkelit saavat niissä välittömästi näkyvyyttä. Mendeleystä viitteet on määritelty menemään automaattisesti suoraan Terkon Twitter-tilille, josta ne löytyvät #HelsinkiAcadMedCent –merkinnällä. Sieltä tutkijat voivat vaikkapa käydä uudelleen twiittaamassa niitä edelleen.

Terkon ylläpitämään Helsinki Academic Medical Centerin Facebook -sivulle lisätään tiedot valikoiduista, Julkaisufoorumin kolmostason artikkeleista. Nämä liitetään myös ImpactStory-altmetriikkapalveluun, jossa yksittäisen artikkelin näkyvyyden ja vaikuttavuuden kehittymistä voi seurata. Näiden lisäksi Pinterestiin kerätään valikoituja kuvia kampuksen open access –julkaisuista.

Terkko tarjoa myös erilaisia metriikkapalveluita Terkko Navigator –verkkopalvelun kautta. Terkko Impact –teemaprofiili kerää kaikki metriikoihin ja rankingpalveluihin liittyvät aineistot yhteen. Täältä löytyy mm. altmetriikkasivu, jonka kautta on mahdollista seurata ko. aiheen uusimpia artikkeleita ja twiittejä.

Terkko Navigator tarjoaa myös tutkijaprofiileja, jotka listaavat tutkijoiden uusimmat julkaisut. Näihin on liitetty ohjelmointirajapinnan (API) kautta myös altmetriikkatietoja mm. ImpactStory ja Altmetric –palveluista.

Terkko Kudos on Terkko Navigator –profiili, johon on kerätty kaikki Terkon kehittämät näkyvyyspalvelut, joiden avulla kirjasto pyrkii nostamaan oman kampuksensa julkaisutoiminnan vaikuttavuutta ja maailmanlaajuista näkyvyyttä.

Terkon altmetriikka-sivut ovat herättäneet paljon kiinnostusta, ja Helsingin yliopiston kirjaston piirissä olisikin tarkoitus laajentaa palvelua myös muille kampuksille ja muille tieteenaloille.

Johtavat tietoasiantuntijat Maria Forsman ja Jukka Englund, Helsingin yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun haasteet

Jarmo Saarti ja Lasse Koskela ilmaisivat sisällönkuvailupäivän esityksissään huolen siitä, että merkittävä osa kaunokirjallisesta aineistosta on tällä hetkellä tehokkaiden tiedonhakumenetelmien ulottumattomissa puutteellisen sisällönkuvailun vuoksi. Ilman systemaattista sisällönkuvailua yksikään kirjastojärjestelmä ei voi auttaa asiakasta, jota kiinnostaa vapaan, epäsuoran esityksen tulo suomenkieliseen kirjallisuuteen tai suomalaiset romaanit, jotka tapahtuvat tulevaisuuden Helsingissä.

Kiti Vilkki-Erikssonin ja Kaisa Hypénin esitykset todistivat kuitenkin, että kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun edistämiseksi on Suomessa tehty ansiokasta työtä jo pitkään.  Sisällönkuvailun työkaluja ja työtapoja on kehitetty lähinnä yleisten kirjastojen asiakaskuntaa ajatellen, mutta työn hedelmistä hyötyvät kaikki kirjastosektorit. Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasampo http://www.kirjasampo.fi/  on korvaamaton apu niin sisällönkuvailussa kuin asiakaspalvelussakin, koska se linkittää metatietoon tiivistelmät, kirjailijaesittelyt, kirja-arvostelut, kansikuvat, lukijoiden kommentit ja kirjastoammattilaisten suositukset.

Sisällönkuvailuverkoston laatimat kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuohjeet MARC 21 – formaattia varten pohjautuvat BTJ Finlandin ja Fennican sisällönkuvailuohjeisiin, mutta sisältävät myös ehdotuksia täysin uusiksi käytännöiksi. Informaatiokoodien sekä UDK- ja YKL-luokitusten käyttöä tehostamalla voidaan ilmaista teoksen kieleen ja tekijän kansallisuuteen liittyvät seikat yksiselitteisesti, ilman väärinymmärrysten vaaraa.  Kaunokki /Bella –asiasanaston fasetit ja niiden esittämisjärjestys tarjoavat selkeän raamin teosten sisällön kuvailulle. Tavoitteena on, että fiktiivinen erottuu selkeästi faktasta, puhuttiinpa sitten asioista, henkilöistä, paikoista tai ajankohdista. Uudet osakentät ja indikaattorit ovat tässä suureksi avuksi.

Aino-Maija Lahtinen ja Lena Sjöberg-Tuominen Helsingin yliopistosta valottivat mielenkiintoisessa esityksessään, miten kaunokirjallisuutta voidaan käyttää apuna lääkärikoulutuksessa. Koulutuksen tukena toimii Terkon erikoiskokoelma Lux Humana, jonka palveluihin voi tutustua myös verkossa http://www.terkko.helsinki.fi/lux-humana

Kirjallisuudentutkimuksen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että suomalainen kaunokirjallisuus sisällönkuvailtaisiin kattavasti ja johdonmukaisesti. Sisällönkuvailupäivän aikana esitettiin ajatus siitä, että tieteelliset kirjastot ottaisivat vastuulleen vanhemman suomalaisen kirjallisuuden sisällönkuvailun kirjallisuudentutkimuksen termejä käyttäen. Sisällönkuvailuverkosto ottaa ehdotuksen käsittelyyn ensi syksynä.

Seuraava sisällönkuvailupäivä järjestetään 22. marraskuuta. Aiheena on silloin muun kuin kirja-aineiston sisällönkuvailu. Tarkastelun kohteena ovat mm. museo-, arkisto- ja elokuva-aineistot sekä pelit.

Raija Löytölä
kirjastonhoitaja, Tritonia
Sisällönkuvailuverkoston puheenjohtaja 2012-2013


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Bibliometriikkaseminaarien herättämiä ajatuksia

Istuin maanantaina 11.3. Opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämässä ja tiistaina 12.3. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston järjestämässä bibliometriikkaseminaarissa. OKM:n seminaarissa käsiteltiin bibliometriikkaa ennen muuta ohjauksen ja arvioinnin näkökulmista,  SYN:n seminaarissa enemmän käytännön toteutusten näkökulmista. Kirjoitukseni kuvaa niitä ajatuksia, joita minulla kuulijana heräsi. Isoin kiitos ajatusten herättämisestä kuuluu Oulun yliopiston kirjaston esiintyjille – hehän ovat meneillään olevan evaluoinnin vuoksi juuri joutuneet paneutumaan bibliometriikkaan varsin perusteellisesti.

Mittareita ja puntareita

Nykyisen yliopistojen hallintomallin sekä ministeriöiden ohjausjärjestelmän mukaan yliopistojen toimintaa ohjataan monenlaisten tunnuslukujen perusteella. Tutkimus on yksi kolmesta yliopistojen päätehtävästä ja sen tulokset esitetään ensisijaisesti julkaisemalla. Niinpä julkaisutoimintaan liittyvät tunnusluvut ovat keskeisessä asemassa johtamis- ja ohjausjärjestelmissä. Bibliometriikan tavoitteena on tuottaa mahdollisimman hyvin julkaisuja ja niiden laatua kuvaavia tunnuslukuja. Siinä meille kirjastolaisille haastetta kyllikseen: me siis olemme avainasemassa tuottamassa merkittävää osaa niistä luvuista, joilla Suomen tieteellistä tutkimusta ohjataan.

”Sitä saa, mitä mittaa” otsikoi erään tutkimuslaitoksen sisäinen kehittämisryhmä raporttinsa. Tämä lause pyöri mielessäni seminaareissa istuessani. Mittareilla on erittäin vahva ohjausvaikutus. Olen kuullut tutkijan suusta lausahduksen, että laitoksen johdon on ihan turhaa painottaa tutkimustulosten popularisoinnin tärkeyttä – niin kauan kuin työtä mitataan vain tieteellisten artikkelien määrällä, hän tuottaa vain niitä eikä haaskaa aikaa kirjoittelemalla sanomalehtiin sun muihin. Toinen tutkija totesi, että oikeustieteessä on OECD:n mittauskäytäntöjen vuoksi ryhdytty kirjoittamaan artikkeleita tieteellisiin lehtiin (joita on viime aikoina jouduttu myös perustamaan), vaikka tieteenalan oma julkaisukäytäntö on ollut tuottaa kirjoja.

Me kirjastolaiset emme tietenkään ole vastuussa siitä, millaisia ohjaus- ja hallintojärjestelmiä käytetään, mutta mielestäni meidän pitää ymmärtää tämä näkökulma tuottaessamme (tai tilatessamme Leidenin yliopiston bibliometriikkaan erikoistuneesta yksiköstä) erilaisia tunnuslukuja yliopistomme käyttöön. Meidän hallussamme on metodiikka lukujen laskemiseen ja tulkintavastuu on viime kädessä toki yliopistojemme johdolla. Meidän tehtävämme on mielestäni kuitenkin myös oman tietämyksemme ja kokemuksemme nojalla osoittaa tulkitsijoille mahdollisia kuoppia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita lukujen tulkintaan liittyy.

Tunnuslukujen esittämisessä kannattaa myös muistaa se tosiseikka, josta Markku Laitinen jossakin kirjastojen tilastokoulutuksessa muistutti: ”Kun laitatte jonkin luvun nettiin, ette voi ryömiä sen perässä kertomaan kaikille, mitä rajoituksia ja ongelmia lukuun sisältyy, vaan jokainen lukija tulkitsee sen omista lähtökohdistaan. Kannattaa tarkoin valita, mitä laskee, miten laskee ja mitä julkistaa.”  Kirjastolaiset on otettu viime vuosina mukaan useimpiin yliopistoissa tehtyihin tutkimuksen evaluointeihin, mikä on tietenkin mukavaa työmme arvostusta ajatellen, mutta antaa meille myös raskaan vastuun bibliometristen tunnuslukujen valinnassa ja esittämisessä. Esimerkkinä tästä on seminaarissa esitelty Oulun yliopiston meneillään oleva evaluointi, jossa kirjasto neuvottelee Leidenin yliopiston kanssa bibliometrisestä laskennasta ja on mukana siihen liittyvän uuden metodiikan kehittämisessä. Tavoitteena on mm. parantaa tunnuslukujen vertailtavuutta tieteenalojen välillä.

Viittausmääriin perustuvaa bibliometriikkaa käytetään – kuten seminaareissakin moneen kertaan todettiin – vain osalle tieteenaloista. Se ei sovellu ns. SSH-aloille (yhteiskunta- ja humanistiset tieteet) ja niillä käytetään kuvailevampia tunnuslukuja. Karkeasti voisi ehkä yleistää: kvantitatiiviseen metodologiaan perustuvat julkaisut voidaan kuvata kvantitatiivisin eli bibliometrisisn menetelmin, mutta kvalitatiiviseen metodologiaan perustuvat julkaisut kuvataan kvalitatiivisin menetelmin. Entä sitten tutkimus, joka liikkuu molemmilla alueilla? Leidenin kriteeri bibliometriikan soveltamiselle on, että arvioitavan yksikön/ryhmän julkaisuista vähintään 40 % sisältyy Web of Scienceen. Helsingin yliopiston ratkaisu oli, että kirjaston toimesta analysoitiin kuvailevin menetelmin vain niiden ryhmien julkaisut, joilla ei voitu tehdä WoS-pohjaista bibliometriikkaa. Siis periaatteessa jopa 60 % julkaisuista jätetään ottamatta arvioinnissa huomioon, koska bibliometriikka on ensisijainen menetelmä. Onko vain teoreettinen mahdollisuus, että tuohon max. 60 %:iin sisältyy tieteellisiä helmiä? Miksi ihmeessä sitten puheiden tasolla varsin yleisesti pidetään moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta arvokkaana ja toivottavana? Ainakin meidän yliopistossamme on tehty sellaista monitieteellistä tutkimusta, jossa on ansiokkaasti yhdistetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tieteitä ja tulosten arvo perustuu juuri siihen. Pitääkö kaikki monitieteinen tutkimus julkaista kvantitatiivisen osapuolen ehdoin? Entä ne viittaukset, jotka kertyvät sen kvalitatiivisen tieteenalan kirjoihin? Niistä viis?

Kirjojen ja kirja-artikkelien viittausmääriin liittyviä tietokantoja on aivan viime aikoina ryhdytty kehittämään, mutta niiden kattavuus on vielä varsin heikko. Paljonko niiden avulla saadaan korjatuksi tieteenalojen välistä epätasapainoa, jää vielä nähtäväksi.

Laadunarviointia

Yhteiskunta- ja humanistisilla tieteenaloilla kirjastolaisten vastuu tunnuslukujen tuottamisessa on ehkäpä vielä raskaampi. Ei ole olemassa kansainvälisiä palveluita ja vakiintunutta metodiikkaa, vaan kirjastot tekevät julkaisutietojen analyysit parhaan ymmärryksensä mukaan. Työkaluksi on pelkkien bibliografisten tietojen oheen saatu julkaisufoorumiluokat, joiden avulla pyritään kuvaamaan lehden, sarjan tai kirjankustantajan mukaan julkaisujen tasoa. Julkaisufoorumiluokitus on tehty myös SSH-alojen lehdille, sarjoille ja kustantajille, millä tavoitellaan tieteenalojen välistä tasa-arvoa.

Julkaisufoorumiluokituksen käyttöohjeessa sanotaan: ”Julkaisufoorumin tasoluokat ennustavat suurten julkaisumäärien keskimääräistä laatua ja vaikuttavuutta, mutta ovat liian summittainen väline yksittäisten julkaisujen tai tutkijoiden arviointiin. Tasoluokitus kertoo julkaisun läpäisemän kilpailun ja vertaisarvioinnin tasosta, mutta tason 1 julkaisukanavissa ilmestyy yksittäisiä, keskitasoa laadukkaampia ja vaikuttavampia julkaisuja, ja tason 2 ja 3 julkaisukanavissa ilmestyy myös keskitasoa heikompia ja ilman viittauksia jääviä julkaisuja. Tasoluokitus ei missään tapauksessa voi korvata julkaisujen sisältöön perustuvaa vertaisarviointia yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien arvioinnissa.”

OKM:n seminaarissa esiteltiin Kansalliskirjastossa tuotettua käyttöliittymää yliopistojen julkaisutietojen selailuun (julkaisuportaali). Se mahdollistaa julkaisuihin liittyvien lukujen tuottamisen ristiin rastiin monilla eri kriteereillä. Kuten seminaarilaiset saattoivat omin silmin todeta, julkaisuportaalista hyppää äkkiä esiin, ketkä tutkijat ovat julkaisseet eniten julkaisufoorumitason 3 kanavilla. Näin OKM:n tilaamassa käyttöliittymässä.

Oulun yliopiston tutkimuksen arvioinnissa kirjasto tekee julkaisuanalyysit niille tutkimusryhmille, joiden julkaisutuotanto ei täytä Leidenin kriteereitä bibliometristen menetelmien käytölle (kuten esim. Helsingissäkin tehtiin pari vuotta sitten). Täyttääkö niiden julkaisutuotanto oikeasti julkaisufoorumiluokituksenkaan kriteeriä suurista julkaisumääristä? Yliopiston johto on ainakin meillä Lapissa – puhtaasti SSH-yliopistossa – kovasti kiinnostunut julkaisufoorumiluokituksesta, kun ei muutakaan laadunarviointimenetelmää ole tarjolla. Pitäisikö meidän kirjastolaisten kieltäytyä tutkimusryhmien julkaisujen julkaisufoorumiluokkajakaumien esittämisestä vedoten julkaisufoorumiluokituksen käyttöohjeeseen?

SSH-epätoivoa?

Kaikenlaista mittarointia ja puntarointia tehdään nykyisin niin innokkaasti, että välillä herää epätoivo. Kun kerran yhteskuntatieteellisen ja humanististen tieteiden julkaisujen laatua ei voida mitata, sitä ei mitata. Niinpä erilaisissa yhteenvedoissa ja arvioinneissa esitetään mittaustulokset/tunnusluvut vain kvantitatiivisista tieteistä. Mitä se vaikuttaa resurssien jakoon? Kuivattaako se yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen pois yliopistoista? Vai ehtivätkö kirjoihin ja kirja-artikkeleihin perustuvat tietojärjestelmät ja mittaristot kehittyä pelastamaan vielä jotakin? Vai miten kuvataan rinnakkain samassa taulukossa / kuvassa bibliometrisesti mittaroidut ja kuvailevasti puntaroidut eri tieteenalojen julkaisut. Vai pitääkö kaikkien yhteiskunta- ja humanististen tieteiden tehdä kuten edellä kuvaamani oikeustieteilijä kertoi: ryhtyä kirjoittamaan referoituja artikkeleita lehtiin, tarvittaessa perustaa niitä lehtiä. Mitä se tekee itse tieteille? Heiluttaako häntä koiraa?

Liisa Hallikainen
Informaatikko, Lapin yliopisto
Tutkimustietojärjestelmäprojektin päällikkö


facebooktwittergoogle_pluslinkedin