Mentorointitutkimusta maailmalta – erilaisia malleja työntekijöiden perehdyttämiseen

Mentoroinnilla tarkoitetaan yleisen määritelmän mukaan prosessia, jossa kokeneemmat mentorit siirtävät ammatillista kokemustaan, osaamistaan ja tietoaan usein kokemattomammalle mentoroitavalle. Erilaisia mentorointimenetelmiä käytetään paljon yritysmaailmassa, mutta yhä enemmän myös julkisella sektorilla. Mentorointia tutkitaan kansainvälisesti paljon. Seuraavan kolmen artikkelin kautta saa hyvän käsityksen siitä, millaisia kokemuksia mentoroinnista on saatu maailmalta tieteellisissä kirjastoissa.

Aikaa ja asiantuntemusta vaaditaan mentoroinnin onnistumiseksi

Neyer ja Yelinek esittelevät The Journal of Academic Librarianship –lehdessä hiljaittain ilmestyneessä artikkelissaan “Beyond Boomer meets NextGen: Examining Mentoring Practices among Pennsylvania Academic Librarians” kyselytutkimuksensa tuloksia. Artikkelin tiivistelmän löydät artikkeliviitteestä. (Pysyvä tunniste: doi:10.1016/j.acalib.2011.02.013) Vastaajat oli jaettu ryhmiin työkokemuksen ja sukupolven mukaan. Vastauksia oli saatu 146 kpl suuren ikäluokan (synt. 1943-1960) ja 99 kpl seuraavan sukupolven (synt. 1961-1981) edustajilta.  Kyselyssä oli selvitetty, olivatko työntekijät osallistuneet mentorointiin. Kyselyvastausten perusteella oli kartoitettu muun muassa millaisia ominaisuuksia ja olosuhteita hyvä mentorointisuhde vastaajien mielestä vaatii. Mentorina toimivan henkilön ammattitaitoa ja kokemusta pidettiin tärkeinä, sillä mentori toimii usein eräänlaisena roolimallina ja neuvonantajana. Myös henkilökohtaiset ominaisuudet toistuivat vastauksissa: mentorin toivottiin olevan rohkaiseva ja hyvä kuuntelija, mutta antavan tarvittaessa rehellistä, avointa ja kriittistäkin palautetta mentoroitavalle. Tämän lisäksi kysyttiin, mistä seikoista johtuen mentorointi voi olla vähemmän onnistunutta: tärkein mainittu tekijä oli ajanpuute, seuraavaksi yleisin vastaus oli huonot vuorovaikutustaidot. Sukupolvien välisiä eroja ei sen sijaan katsottu merkittäväksi negatiiviseksi tekijäksi. Tärkeää mentoroinnin onnistumiselle oli siis ammattitaito ja kokemus, mutta myös molemminpuolinen kunnioitus.

Tutkijat kertovat, että myös monet suuren ikäluokan edustajat ovat avoimia sille, että mentorina toimii heitä nuorempi henkilö, ja tilanne on molemminpuolinen oppimiskokemus. Mentoroitavaksi pääseminen on kuitenkin yleisempää nuoremmilla, sillä seuraavan sukupolven kirjastonhoitajista 74 % oli ollut mentoroitavan roolissa, kun taas suuren ikäluokan kohdalla vastaava lukema oli 64 % .  (Neyer & Yelinek 2011, 218-220). Toisaalta myös nuoret johtajat tarvitsevat mentorointia pystyäkseen kuuntelemaan vanhempaa sukupolvea, tätä on tutkinut mm. Pixey Ann Mosley, johon artikkelissa viitataan.

Erään tärkeän seikan Neyer ja Yelinek huomasivat. Mentorointiin osallistuneet myös julkaisevat paljon. Niistä kirjastonhoitajista, jotka olivat julkaisseet vähintään yhden vertaisarvioidun artikkelin, oli 83 prosenttia joskus ollut mentoroitavana ja 93 prosenttia heistä oli toiminut itse mentorina. Vahva yhteys löytyy siis mentoroinnin ja tieteellisessä lehdessä julkaisemisen välillä. (Neyer & Yelinek 2011, 219).

Mentoroinnin lisäksi oli tutkittu myös yleisiä tiedon jakamiseen liittyviä väitteitä. ”I feel comfortable asking for help at work” väitteen vastaukset olivat kiinnostavia. Nuoremmat henkilöt, jotka olivat olleet työelämässä alle 5 vuotta, olivat arempia kysymään apua kuin suuret ikäluokat. Sen sijaan 5-20 vuotta työelämässä olleiden joukosta nuorempi ikäluokka kysyi työkaverilta hanakammin kuin suuri ikäluokka. Näyttäisi siltä, että ikäkysymys ei ole niinkään määräävä tekijä, vaan kyselyalttius varioi iän ja työkokemuksen erilaisilla yhdistelmillä. (Neyer & Yelinek 2011, 218-220).

Uskalla kysyä! Tämä väite voidaan mielestäni yleistää muuhunkin työhön. Nöyrästi kysymällä säästää aikaa. Joskus saattaa auttaa myös tehtävästä kauempana olevan työntekijän tai tiimin ulkopuolisen näkökulman kuunteleminen, tähän pätee kuultu lausahdus: Ongelmat eivät välttämättä ratkea samalla porukalla kuin millä ne ovat syntyneet.

Community of practice lähenee vertaismentorointia

Toisessa uudessa artikkelissa esitellään Community of practice –mallia, joka on käytössä  mentorointimallina University of Idahossa. Kristin J. Henrichin ja Ramirose Atteburyn artikkeli “Communities of Practice at an Academic Library: A New Approach to Mentoring at the University of Idaho” on julkaistu lehdessä The Journal of Academic Librarianship: Volume 36, Issue 2, March 2010, sivut  158-165. Artikkelin tiivistelmä löytyy artikkeliviitteestä. (Pysyvä tunniste: doi:10.1016/j.acalib.2010.01.007 )

Artikkelissa vertaillaan aluksi teoreettisesti perinteisempää hierarkkista mentorointimallia  ja toisaalta vertaismentorointia, jonka kautta esitellään ryhmäoppimista. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään myös mentorointipiirit. Idahossa käytössä oleva malli on lähempänä vertaismentorointia, joka on kirjoittajien mielestä nykypäivän monitieteisessä ja jatkuvasti muuttuvassa akateemisessa ympäristössä toimivampi malli. Artikkelin tapauksessa viisi uutta yliopistokirjaston työntekijää saa mentorointia Community of practice -ryhmässä, jossa on lisäksi viisi kokeneempaa yliopistokirjastolaista.  Ryhmässä korostuu tutkimusyhteistyö. Painopiste on yhteistyössä ja työtaakka jakautuu melko tasaisesti uusien ja kokeneempien työntekijöiden välillä. Artikkelissa painotetaan kirjaston roolia oppivana organisaationa. Kukin on viime kädessä vastuussa omasta oppimisestaan. Suomalaiselle lukijalle tämä on ymmärrettävää, suomennetaanhan “community of practice” usein “jaetut käytännöt” tai “yhteiset toimintamallit”.

Mentorointia voidaan jakaa useammalle mentorille

Kolmas kiinnostava artikkeli on julkaistu lehdessä New Review of Academic Librarianship. Volume 16, Issue 1, 2010 (sivut 57-74). Artikkelin The Resource Team Model: An Innovative Mentoring Program for Academic Librarians” kirjoittivat Eileen K. Boscha, Hema Ramachandrana, Susan Luévanoa & Eileen Wakijia.
Artikkelin tiivistelmä löytyy artikkeliviitteestä. (Pysyvä tunniste DOI: 10.1080/13614530903584305)

Mentoroinnin hyödyllisyyttä perustellaan artikkelissa kirjallisuuskatsauksen avulla. Mentorointikirjallisuuden kautta on selvinnyt, että mentorointiohjelmasta on hyötyä organisaatiolle, sillä ohjelman avulla edistetään uuden työntekijän sitoutumista ja myönteistä suhtautumista työhön. Artikkelissa esitellään California State Universityn kirjastossa käytössä oleva mentorointimalli, joka oli valittu erilaisten mentorointimallien vertailun jälkeen. Valitussa mallissa (”resource team model” eli resurssiryhmä-malli) on  joitakin perinteisen mentoroinnin piirteitä, mutta se on kuitenkin lähempänä ryhmämentorointia ja mentoripiirejä. Mallissa ei ole vertaismentorointia, vaan mentoreina toimii kokeneempia eri vastuualoilla toimivia henkilöitä.

Kalifornialaiskirjastossa käytössä olevassa mallissa on kolme kokenutta mentoria yhtä mentoroitavaa kohden. Tutkijat kertovat, että hyvänä puolena on se, että mentorien työtaakka jakautuu tasaisemmin kuin yhden mentorin mallissa. Lisäksi mentoroitava saa monipuolisemmin tietoa, koska mentorit ovat vahvoja kukin omalla alueellaan. Yliopistokirjastossa käytössä olevaa mallia on myös hiottu ja parannettu tutkimalla ja hyödyntämällä mentoroitavien antamia palautteita.  Ilmeisesti tarkoitus on jatkossa pohtia prosessin toimivuutta myös keräämällä palautteita mentoreilta.

Hyvää mallissa on nähdäkseni systemaattisuus, sillä mentorointi oli raamitettu kestämään puoli vuotta ja mentorit valmistelivat prosessia jo ennen mentoroitavan ensimmäistä työpäivää. Tutkijat toteavat, että vaikka kolmen mentorin resurssiryhmän malli on työläs ja vaatii sovittelua mm. kokoontumisten aikatauluttamisen suhteen, on pitkällä tähtämellä malli kannattava, sillä uuden työntekijän sopeutuminen nopeutuu, työilmapiiri ja työhön suhtautuminen muuttuu positiivisemmaksi ja uudet työntekijät todella arvostavat tiimin antamaa ohjausta ja tukea.  Myös mentorit voivat kehittyä prosessissa ammatillisesti. Mentorit myös suostuvat urakkaan, koska se on määräaikainen.

Entä Suomessa?

Vaikka mentorointiohjelmia on meneillään suomalaisissakin yliopistoissa, olisi kiinnostavaa tietää, miten yliopistokirjastoissa suhtaudutaan mentorointiin. Epävirallista mentorointia varmasti tapahtuu paljonkin, ja osa työhön perehdytyksestä ja ryhmä- tai tiimityöskentelystä on varmaan hyvin lähellä mentorointia. Kansainvälisiä tutkimustuloksia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että erilaisten mentorointimallien toimivuutta kannattaisi kokeilla Suomessakin.

Yhteistyösihteeri Janika Asplund,
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kansainvälinen yhteistyöhanke Namibian yliopiston kirjaston kanssa

Helsingin, Tampereen ja Namibian yliopistojen kirjastot toteuttavat ”Human Resource Development Project at the University of Namibia Library” –hankkeen, jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö HEI ICI (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument) –hankkeena.  Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston kirjasto.

Hanke on hyvää jatkoa Suomen ja Namibian pitkäaikaiselle läheiselle yhteistyölle. Suomellahan on hyvä maine Namibiassa sekä Martti Ahtisaaren että lähetystyöntekijöiden ansiosta. Lisätuttuutta hankkeellemme tuo se, että Namibian yliopiston kirjaston johtaja Ellen Ndeshi Namhila on valmistunut maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan informaatiotutkimus. Hankkeen koordinaattorina Helsingin yliopiston kirjastossa toimii Elise Pirttiniemi, jolla puolestaan on pitkäaikaiset ja läheiset suhteet Namibiaan.

Yhteistyöhankkeen keskeisimpänä tavoitteena on lisätä Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan ammatillista osaamista seuraavilla alueilla:

  • tiedonhankintataitojen opetus
  • aihealueiden palvelut tutkijoille ja opettajille (portaalit ja painetut oppaat)
  • kirjastojen painetut ja digitaaliset kokoelmat
  • akateeminen kirjoittaminen ja tieteellinen julkaiseminen
  • laatutyö ja kirjaston toimintaa kuvaavat mittarit.

Namibian kansallinen tavoite ”Vision 2030” tähtää siihen, että maa olisi vuoteen 2030 mennessä verrattavissa kehittyneisiin maihin. Koulutus on avainasemassa pyrittäessä tämän tavoitteen saavuttamiseen. Namibian yliopiston kirjasto on maansa ainoa yliopistokirjasto ja tärkeä tekijä tieteellisen tiedon välittämisessä. Yliopisto ja kirjasto toimivat usealla kampuksella laajassa maassa; niinpä pohjoisten kampusten ja pääkampuksen välillä on noin 800 kilometriä. Etäisyydet luovat omat haasteensa kirjaston toimintaan, varsinkin kun informaatioteknologia ei vielä ole Suomen tasolla.

Namibian yliopiston kirjaston verkkosivut

Myös suomalaiset osanottajat hyötyvät hankkeesta. Hankkeen kautta opitaan afrikkalaisesta kulttuurista ja toimintatavoista. Se auttaa suomalaisia kirjastoja kohtaamaan Afrikasta tulevat opiskelijat ja tutkijat. Yhteistyöstä namibialaisten kanssa on hyötyä myös yliopistojen tasolla, kun yliopistoissa valmistellaan kansainvälisiä koulutusohjelmia.

Yhteistyö tulee toteutumaan sekä koulutustapahtumina että henkilökuntavaihtona. Ensimmäinen Namibian yliopiston kirjaston henkilökunnan laaja-alaiseen kouluttamiseen liittyvä seminaari toteutetaan jo lokakuussa 2011 eli ihan näinä päivinä Namibiassa. Seminaariin on lähdössä neljä henkilöä Helsingin yliopiston kirjastosta ja saman verran asiantuntijoita Tampereen yliopistosta. Seminaarin ohjelmassa pureudutaan kirjastojen toimintapolitiikkaan, tieteelliseen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen, kirjastojen kokoelmien sekä kirjastojen laatutyöhön ja toiminnan arviointiin. Seminaarin ohjelman valmistelu on ollut mielenkiintoinen prosessi, joka on opettanut sitä, miten erilaisissa kulttuureissa ja ympäristöissä namibialaiset ja suomalaiset yliopistokirjastot toimivat.

Ensimmäiseen Namibiaan suuntautuneeseen seminaarimatkaan osallistui neljä henkilöä Helsingistä ja neljä henkilöä Tampereelta. He kaikki toimivat opettajina. Kuva: Jacobina Mwiiyale

Seminaarit koostuvat sekä luennoista että ryhmätöistä. On tärkeää, että osallistujat pääsevät ryhmätöiden kautta heti prosessoimaan kuulemaansa. Kuva: Mirja Iivonen.

Heti lokakuun lopussa saapuu Namibiasta kaksi henkilöä vaihtoon
Suomeen. He työskentelevät ensiksi kaksi viikkoa Tampereella ja siirtyvät sitten vastaavaksi ajaksi Helsinkiin. Saapuminen lokakuun lopussa aurinkoisesta eteläisestä Afrikasta Suomen syksyyn voi olla namibialaisille kollegoille melkoinen kokemus. Toivottavasti heille täällä järjestettävä ohjelma korvaa Suomen ilmaston kovuutta.

Sekä Namibiassa tapahtuva kouluttaminen että namibialaisten vierailut Suomeen jatkuvat vuonna 2012. Tarkoitus on myös järjestää namibialaisten ja suomalaisten yhteisesiintymisiä Suomessa kesällä 2012 järjestettävän IFLA-konferenssin puitteissa.

Nykyisessä Namibiassa näkyy suomalainen koulutuspanos. Maan päättäjissä ja sivistyneistössä on lukuisia Ambomaan lähetyskouluissa taikka Suomessa opiskelleita. Taustalla on suomalainen arvomaailma. Suomalaiset eivät kouluttajina hyväksyneet apartheidia, vaan tarjosivat koulutusta ilman erottelua. Apartheidin  päättymisestä ja maan itsenäistymisestä on vasta parikymmentä vuotta. Myös Namibian yliopisto on perustettu itsenäistymisen jälkeen 1992.

On innostavaa olla osaltamme kehittämässä nuoren yliopiston osaamista ja tietopalveluja. Osaamisen kautta rakennetaan parempaa tulevaisuutta.

Mirja Iivonen                                   Kaisa Sinikara
Tampereen yliopiston kirjasto    Helsingin yliopiston kirjasto

Lokakuussa Windhoekissa on kevät ja jakarandat kukkivat. Kuva: Mirja Iivonen.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Yliopistokirjastot korkeakoulujen laatutyön edelläkävijöinä

Suomalaiset korkeakoulut ja niiden kirjastot integroituivat eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen hyvin konkreettisesti, kun Suomessakin aloitettiin korkeakoulujen ulkoiset auditoinnit vuonna 2005. Suomalaiseen malliin on kuulunut se, että kukin korkeakoulu on voinut rakentaa laatujärjestelmänsä itse, ja Korkeakoulujen Arviointineuvosto (KKA) arvioinnissaan arvioi tuon laatujärjestelmän toimivuuden. Ensimmäinen arviointikierros on nyt loppumassa – kaikki suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut on kohta auditoitu vähintään kerran.

Kirjastojen laatutyö

Yliopistokirjastojen neuvosto valmistautui hyvin auditointien alkamiseen korkeakouluissa. Neuvosto perusti Laatu ja vaikuttavuus -hankkeen ja sai sille KKA:n rahoituksen. Hankkeen tavoitteena oli helpottaa laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kytkemistä osaksi yliopistokirjastojen johtamista sekä kehittää kirjastojen vaikuttavuuden osoittamista. Hanke toimi vuosina 2005 – 2008, jona aikana se järjesti useita seminaareja ja koulutusta yliopistokirjastojen laatujärjestelmien kehittäjille.

Konkreettisina tuotteita oli yliopistokirjastojen keskeisten prosessien kuvaukset, joiden avulla pyrittiin yhdenmukaistamaan kirjastojen laatujärjestelmien laatimista. Hanke toimi tiiviissä yhteistyössä ammattikorkeakoulukirjastojen ja Suomen tieteellisen kirjastoseuran kanssa. Tästä lopputuloksena oli yhteinen julkaisu AMKIT-konsortion, Suomen tieteellisen kirjastoseuran ja neuvoston kesken: Laatu ratkaisee – laatutyön opas korkeakouluille.

Tämä työ on selkeästi tuottanut tulosta. Kun lukee korkeakoulujen auditointiraportteja, niin huomaa, että kirjastoissa on kautta linjan hyvin kehittyneet laadunhallintajärjestelmät. Jopa niin, että joidenkin ensimmäisellä kerralla auditointia läpäisemättömien korkeakoulujen kirjastot saavat osaltaan hyvän maininnan tekemästään laatutyöstä.

Korkeakoulujen laatujärjestelmien arviointi uudistuu Suomessa

KKA on uusinut auditointikriteereitään alkamassa olevalle toiselle arviointikierrokselle. Näyttää siltä, että arvioinnin luonne ja kohde tulevat muuttumaan selkeästi.  Ensinnäkin itsearviointi on saamassa keskeisemmän sijan. Sen lisäksi tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunhallinta tulee nousemaan tärkeämpään rooliin. Tässä on tapahtumassa selkeä yhdentyminen kansainväliseen arviointikulttuuriin, jossa keskeisenä on juuri korkeakoulujen antaman opetuksen laadukkuuden arviointi.

Laatukriteeristöä on myös tiivistetty. Selkeästi on haluttu korostaa kokonais- ja yliopistotason näkymää eli laatujärjestelmää työkaluna koko yliopiston johtamisessa ja perustehtävien toteuttamisessa.

Kirjastoille tämä tulee merkitsemään entistä enemmän sitä, että niiden tulee pystyä osoittamaan oman toimintansa merkitys yliopiston perustehtävissä, erityisesti tutkintoon johtavassa opetuksessa. Lisäksi valmiuksia oman toiminnan itsearviointiin ja raportointiin tulee kehittää edelleen. Kirjastot ovat valmiita jakamaan laatutyökokemuksiaan myös kansainvälisesti.

Jarmo Saarti
Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Barentsin kirjastolaiset yhdessä – Barents Library Conference 24.-26.8.2011

Barentsin kirjastokonferenssi yhdistää kirjastolaiset yli valtioiden rajojen ja yli kirjastojen sektorirajojen. Tämän vuoden konferenssi järjestettiin elokuussa Rovaniemellä uudessa kulttuuritalo Korundissa. Konferenssi on järjestetty jo vuodesta 1971 alkaen joka toinen vuosi vuorotellen eri maissa, kohderyhmänä kaikki alueen kirjastoammattilaiset. Näkökulma on vuosien mittaan avartunut kirjaston sisällöistä palvelujen tarjontaan, tällä kerralla teemana oli vuorovaikutus, etenkin asiakkaiden kanssa, mutta myös muista näkökulmista. Konferenssin järjestivät yhteistyössä Rovaniemen kaupunginkirjasto-Lapin maakuntakirjasto, Lapin korkeakoulukirjasto sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Barentsin alue koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisista osista sekä Luoteis-Venäjästä. Alue on enimmäkseen harvaan asuttua ja etäisyydet ovat pitkiä myös suurten ja keskisuurten kaupunkien välillä, joissa sijaitsevat yliopisto- ja korkeakoulukirjastot (esim. Tromssa, Luulaja, Rovaniemi, Murmansk ja Arkangeli).  Kirjastolaisia yhdistävät pitkien välimatkojen ja karujen pohjoisten olosuhteiden luomien haasteiden lisäksi halu yhteistoimintaan sekä halu kehittää kirjastoja. Alueella asuu vähemmistökansoja mm. erikieliset saamelaiset, kveenit, karjalaiset, nenetsit ja komit. Kirjastot ovat mukana luomassa ja ylläpitämässä alueen identiteettiä.  Esimerkiksi Barentsin kirjastojen saamelaiskokoelmista on tarkoitus rakentaa yksi yhteinen verkkohakujärjestelmä, joka kattaa Norjan, Ruotsin, Venäjän ja Suomen. Omaleimaista kirjastotoimintaa ovat myös kolmen valtion yhteiset, yhteispohjoismaiset kirjastoautot.

Konferenssissakin kävi ilmi, että Barentsin alueen kirjastojen tulevaisuudennäkymät ovat vahvasti kytköksissä alueen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen, mm. mahdolliseen uuteen luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen ja väestönmuutoksiin. Tieto- ja viestintätekniikan huimat kehitysnäkymät ovat todellisuutta myös pohjoisessa: kirjastojen on muututtava virtuaalisen ajan myötä, edelleen tiivisti seurattava kehitystä ja jatkossakin otettava käyttöön uudet tekniset edistysaskeleet. Sosiaalisen median käyttö kirjastoissa vahvistuu entisestään ja sen avulla kehitetään uusia, vuorovaikutteisia palveluja.  Jingru Høivik Norjan kansalliskirjastosta esitteli  kirjastojen mahdollisuuksia mobiiliteknologian hyödyntämiseen.

Tohtori Regis Rouge-Oikarisen tutkimustulosten mukaan keskeinen tekijä valtioiden rajat ylittävän yhteistyön onnistumisessa on toiminnan hallinnointi. Onnistuneen rajat ylittävän yhteistyön tulee perustua paikallisiin tarpeisiin ja aidosti vastavuoroiseen yhteistyöhön lähellä osallistujia, lähtökohtana yhteiset haasteet. Kirjastojen tulevaisuuden mahdollisuudet nousevat nykyisistä vahvuuksista: paikkana kirjasto on neutraali, lisäksi kirjastoilla on jo rajat ylittävät verkostot, joita toki voidaan entisestään vahvistaa. Kirjastoilla olisi edelleen tehtävää toisaalta arktista ja Barentsin aluetta kattavien tietojärjestelmien luomisessa sekä tiedon kohdentamisessa ja popularisoinnissa, toisaalta alueen asiakkaiden yhdistämisessä ja heidän näkemystensä kokoamisessa. Erityinen lisäpiirre kirjastojen rooliin alueen tiedonvälittäjinä on EU:n Arktisen informaatiokeskuksen mahdollinen tuleva sijoitus Rovaniemelle.

Verkostoitumisen ja muun mukavan sosiaalisen aktiviteetin lisäksi konferenssi tarjosi hyvän ajankohtaiskatsauksen alueen kirjastoista. Kirjastojen yhteisen pohjoisen identiteetin ja voiman soisi näkyvän myös Helsingin IFLA-kokouksessa 2012.
Lisätietoa Barents Library Conferencesta ja linkitetyt esitykset.

Susanna Parikka
Lapin korkeakoulukirjaston johtaja


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastonjohtaja Ulla Nygrén ehdokkaana Vuoden tieteentekijäksi

Tieteentekijöiden liitto julkisti 16.8. Vuoden tieteentekijä -ehdokkaansa. Loppusuoralle kelpuutetut neljä ehdokasta esitellään liiton sivuilla. Heistä yksi on Turun yliopiston kirjastonjohtaja FM Ulla Nygrén.  Ehdotuksen perusteluissa tuodaan esille mm. Ullan johtamisosaaminen, halu kehittää kirjastoa yhdessä tiedeyhteisön ja henkilökunnan kanssa ja kyky verkostoitua niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Ullan ehdokkuus ei ole tunnustus vain hänelle itselleen vaan kaikille korkeakoulukirjastoille, jotka tukevat korkeatasoista, monialaista tutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta.

Kun liitto, joka koostuu tieteentekijöistä, nostaa kirjastolaisen ehdolle vuoden tieteentekijäksi, osoittaa se, että tiedeyhteisö näkee kirjaston tärkeänä kumppanina tieteellisen tutkimuksen edistämisessä. Liiton hallitus päättää Vuoden tieteentekijästä syyskuun kokouksessaan, ja julkistaminen tapahtuu 12.10.2011.

Anne-Mari Salmela
Kirjastonhoitaja
Turun yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Haastattelussa Minna Niemi-Grundström, TTY:n uusi kirjastonjohtaja

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto kyseli kuulumisia TTY:n uudelta kirjastonjohtajalta.

1. Koska aloitit Tampereen teknillisen yliopiston kirjaston johtajana? Aloitin huhtikuun 11. päivä 2011.

2. Onko yliopisto työpaikkana sinulle uusi tuttavuus? Tampereen teknillinen yliopisto on työpaikkana minulle ihan uusi tuttavuus, mutta jo reilun kahden kuukauden kokemuksella voin sanoa viihtyväni erinomaisesti. Yliopistolaitos työpaikkana tuli tutuksi jo työskennellessäni Tampereen yliopistossa erilaisissa tehtävissä miltei koko 1990-luvun.

3. Vaihdoit työpaikkaa liike-elämän palveluksesta yliopiston palvelukseen. Millaisia yhtäläisyyksiä tai eroja johtamisessa on? Kyllä, ehdin työskennellä Nokiassa melkein 11 vuotta ennen siirtymistäni kirjastoon. Uskaltaisin väittää, että erot organisaatioiden välillä eivät ole niin suuria kuin usein ajatellaan.  Molemmissa tarvitaan innovatiivisuutta ja taloudellista näkemystä ja ennen kaikkea joustavuutta ja kykyä motivoida ihmisiä. Suurimpana erona on kenties se, että yliopistossa asioita suunnitellaan ja valmistellaan paljon pidempään ennen täytäntöönpanoa, kun taas pörssiyhtiössä asiat voivat muuttua paljon nopeammalla syklillä.

Minna Niemi-Grundström
TTY:n uusi kirjastonjohtaja, FL, HM Minna Niemi-Grundström

4. Millainen koulutustaustasi on?  Olen koulutukseltani filosofian lisensiaatti ja hallintotieteiden maisteri .  Tutkintojeni pääaineina olen opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja hallintotiedettä. Opintoihini sisältyy informaatiotutkimuksen (kirjastotieteen ja informatiikan) aine- ja syventävät opinnot  ja muun muassa julkisoikeuden, valtio-opin ja finanssihallinnon opintoja.  Olen Tampereen yliopiston kasvatti.

5. Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?  Monipuolinen työ ja mahdollisuus oppia uutta ovat minulle tärkeitä motivaatiotekijöitä työssä.  Kirjastoalan nopea kehitys ja vahva yhdessä tekemisen perinne tarjoavat mielestäni hyvät edellytykset myös oman osaamisen kehittämiseen.  Olen myös aina ollut kiinnostunut asiakaspalvelutyöstä. Nokiassakin pari viimeistä vuotta kului tehtävissä, joiden tavoitteena oli varmistaa, että asiakasnäkökulma otetaan huomioon tuotteita suunniteltaessa.

6. Miten alku uudessa työssä on lähtenyt käyntiin? Olen aloittanut perehtymisen kirjaston toimintaan keskustelemalla henkilökunnan kanssa ja kuuntelemalla millaisia ajatuksia ja ideoita kirjastolaisilla itsellään on kirjastosta ja sen toiminnan kehittämisestä.  Olen myös kiertänyt tapaamassa muita kollegoja yliopistolla ja yrittänyt oppia tuntemaan kulkureittejä Hervannan kampuksella. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet nopeasti ja päivät ovat olleet hyvin erilaisia.

7. Miten kuvailisit Tampereen teknillisen yliopiston kirjastoa? Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto on ainakin asiakaspalautteen perusteella  tehokas ja toimiva kirjasto vaikka olemmekin varsin pieni organisaatio. Henkilökuntaa on reilu parikymmentä ja toimipaikkoja kaksi; Hervannan kampuksella ja Porin yliopistokeskuksessa.  Haluamme olla kehittymiskykyisiä ja valmiita yhteistyöhön muiden yliopistokirjastojen ja tietenkin erityisesti teknillisten yliopistokirjastojen kanssa.

8. Millaisia muutoksia on näköpiirissä uuden johtajan myötä?  Muutosten sijaan puhuisin mieluummin kehittämisestä, vaikka tottahan on, että uuden johtajan myötä ainakin johtaminen muuttuu.  Minut on otettu hyvin vastaan, vaikka vie toki aikansa ennen kuin uuteen johtajaan täysin luotetaan. TTY:n strategia asettaa selkeät tavoitteet myös kirjaston kehittämiselle: tutkimustoiminnan kehittäminen, kansainvälistymisen vahvistaminen, opetuksen ja oppimisen laadun parantaminen sekä johtamisen kehittäminen ovat tavoitteita, joissa myös kirjaston pitää miettiä omaa rooliaan ja sitä, millaista lisäarvoa se voi palveluillaan tuottaa koko yliopistoyhteisölle.  Varsinaisista käynnissä olevista muutosprojekteista voisi mainita viestinnän ja palveluiden markkinoinnin kehittämisen, jonka olemme juuri polkaisseet käyntiin.

9. Millaisia painopistealueita Tampereen teknillisen yliopiston kirjaston toiminnassa on lähitulevaisuudessa? Tällä hetkellä keskitymme erityisesti tiedonhankintataitojen opetuksen kehittämiseen. Tavoitteena on, että kirjasto tarjoaa kaikille koulutusohjelmille suunnitelmallista koulutusta opintojen eri vaiheissa.

10. Millaiseksi koet yliopistokirjaston roolin yliopistossa? Ilman kirjastoa yliopisto ei pärjäisi – ja päinvastoin.  Kirjasto on palveluyksikkö ja sen menestyksen avain on siinä että se osaa kuunnella tarkalla korvalla asiakkaiden tarpeita ja suunnitella palveluita eri asiakasryhmille.

11. Suomen yliopistokirjastojen neuvosto antaa foorumin saada vertaistukea ja kuulla hyviä käytäntöjä muilta yliopistokirjastojen johtajilta, millaiseksi koet SYNin roolin tässä tehtävässä? Olen nyt ollut mukana yhdessä SYNin kokouksessa ja voin jo sanoa, että vertaistuki on todella tärkeää.  On hieno juttu, että meillä on olemassa tällainen verkosto, joka toimii aktiivisesti ja jossa tietoa jaetaan niin hyvistä käytännöistä kuin ’pain pointeistakin’.

12. Mitä toivot Suomen yliopistokirjastojen neuvostolta jatkossa?  Hyvää ja aktiivista yhteistyötä kollegojen kanssa jatkossakin sekä virallisten että vähän epävirallisempienkin asioiden merkeissä 🙂

Kysymykset:
Yhteistyösihteeri Janika Asplund,
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin