Ulla Nygrén SYNin puheenjohtajaksi

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on valinnut Turun yliopiston kirjastonjohtajan Ulla Nygrénin SYNin puheenjohtajaksi kaudelle 2017‒2018.

Ulla Nygrén seuraa puheenjohtajana Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajaa Kimmo Tuomista.

Lisäksi yliopistokirjastojen johtajista on valittu SYNin työvaliokunnan jäsenet. Uusina jäseninä aloittavat Minna Abrahamsson-Sipponen Oulun yliopistosta ja Anne Lehto Tritoniasta. Työvaliokunnan jäseninä jatkavat Riitta Lähdemäki Tampereen teknillisestä yliopistosta, Minna Niemi-Grundström Tampereen yliopistosta ja Pia Södergård Åbo Akademista.

Valinnoista päätettiin 15.12. pidetyssä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston kokouksessa.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Ari Muhonen Avoimen tiedon keskuksen johtajaksi ja Tommi Harju Taideyliopiston kirjaston johtajaksi

Jyväskylän yliopisto yhdistää yliopiston kirjaston ja tiedemuseon uudeksi Avoimen tiedon keskukseksi, ja keskuksen johtajaksi on nimitetty Jyväskylän yliopiston kirjaston johtajana vuodesta 2013 toiminut Ari Muhonen.

Taideyliopiston kirjaston johtajaksi on valittu Tommi Harju. Hän on toiminut muun muassa Taideyliopiston kirjaston vastuuhenkilönä ja informaatikkona Kuopion Sibelius-Akatemian kirjastossa.

Onnittelut nimityksistä!

Lisätietoja on luettavissa Jyväskylän yliopiston sivuilla ja Taideyliopiston sivuilla.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

SYN juhli 20 vuottaan seminaarin merkeissä

_E3F2796_photo Linda TammistoTänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun yliopistokirjastojen johtajille annettiin esitys yhteisen koordinointielimen perustamisesta, jota vähän tämän jälkeen ryhdyttiin kutsumaan Suomen yliopistokirjastojen neuvostoksi. SYN juhli pyöreitä vuosiaan lokakuussa Helsingin yliopiston kirjastossa järjestetyllä seminaarilla.

Seminaarin aluksi kuultiin Jenni Haukion tervehdys Suomen yliopistokirjastojen neuvostolle, jonka välitti Turun yliopiston kirjaston johtaja Ulla Nygrén. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kaksi keynote-puhetta: Mary Casen esitys Partners in Transformation: University Libraries in Research and Learning sekä Alf Rehnin esitys Tiedon tulevaisuus, tulevaisuuden tieto. Lisäksi SYNin puheenjohtaja Kimmo Tuominen esitteli neuvoston toimintaa otsikolla Suomen yliopistokirjastojen neuvosto eilen ja tänään.

_E3F2802_photo Linda TammistoMary Case toimii kirjastonjohtajana University of Illinois’sa Chicagossa  ja Association of Research Libraries -järjestön puheenjohtajana. Mary Case esitteli etäyhteyden avulla pidetyssä puheessaan muutosta, jonka keskellä yliopistokirjastot ovat. Esimerkki muutostekijästä on kirjastojen aineistojen monipuolistuminen. Kyse ei ole pelkästään digitaalisen aineiston hallitsevasta asemasta vaan täysin uuden tyyppisistä aineistoista, kuten tutkimusdatasta. Muutostekijöiden rinnalla ovat suuret haasteet, joita kirjastojen on oltava ratkaisemassa. Yllätys ei ole, että yksi keskeisistä kysymyksistä on  tiedejulkaisemisen rakenteet, joiden muuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä.

_E3F2832_photo Linda TammistoProfessori Alf Rehn puhui kirjastojen roolista informaation kyllästämässä maailmassa. Kirjaston on hyvä olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan, ja kirjastoilla voikin olla paljon tarjottavaa tälle ajalle. Toisaalta on kyettävä myös oman toiminnan kriittiseen arviointiin sekä oman roolin ja aseman etsimiseen.

Kimmo Tuominen totesi, että SYNin 20-vuotisessa historiassa näyttävät toistuvan samantyyppiset kysymykset. SYNin historiasta löytyy joka tapauksessa esimerkkejä yhteistyöllä saavutetuista tuloksista, ja yliopistokirjastojen keskinäiselle yhteistyölle sekä kumppanuudelle muiden toimijoiden kanssa on edelleen tilausta.

_E3F2838_photo Linda TammistoSeminaarin lopuksi nautittiin harmonikansoittaja Teija Nikun vaikuttavasti tulkitsemista brasilialaisista ja ranskalaisista sävelistä.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuvat: Linda Tammisto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tritonian johtaja Anne Lehto haastattelussa

SYN haastatteli Tritonian jokuva_ALhtajana helmikuussa aloittanutta Anne Lehtoa.

Tritonia on viiden korkeakoulun yhteinen tiedekirjasto. Kehysorganisaatioita ovat Vaasan yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, Åbo Akademin Vaasan ja Pietarsaaren yksiköt sekä Svenska Handelshögskolanin Vaasan yksikkö.

Miten työsi Tritonian johtajana on lähtenyt käyntiin?

Aloitin 1.2.2016 ja olen toiminut nyt puoli vuotta Tritonian johtajana. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Tritoniassa on osaava henkilöstö ja minua on perehdytetty työhön hyvin. Olen vieraillut kaikissa Tritonian toimipaikoissa neljällä paikkakunnalla. Yhteistyö Vaasan yliopiston johdon ja Tritonian johtokunnan kanssa on käynnistynyt.

Siirryit Tampereen yliopiston kirjaston palveluksesta Tritoniaan. Minkälaisissa tehtävissä olet toiminut ennen siirtymistä Tritoniaan?

Tampereen yliopiston kirjastossa tein monenlaisia töitä muun muassa kirjastoamanuenssina, informaatikkona, tiedottajana, kustannuspäällikkönä ja osastonjohtajana. Viimeisin pestini oli palvelupäällikön tehtävä tutkimuksen tietopalvelutiimissä. Esimieskokemusta minulle kertyi Tampereella yhteensä yhdeksän vuotta. Tampereen yliopiston kirjastossa osallistuin myös kansainväliseen työskentelyyn IFLAn työryhmän jäsenenä.

1990-luvulla työskentelin UPM-Kymmenen tietopalvelussa Valkeakoskella ja 2000-luvun alussa tiedonhaun lehtorina Tampereen yliopistossa ja sen jälkeen suunnittelijana Helsingin yliopistossa valtakunnallisessa IL-hankkeessa, jossa loimme kolmiportaisen mallin tiedonhankintataitojen opetukseen. Hankkeesta siirryin tekemään vuoden sijaisuuden opetusministeriössä ylitarkastajana.

Miten vertaisit Tritoniaa ja Tampereen yliopiston kirjastoa? Minkälaisia eroja on yhteiskirjastolla ja pelkästään yliopistoa palvelevalla kirjastolla?

Organisaatioita verratessa on otettava huomioon, että toimin Tampereen yliopiston kirjastossa väliportaan esimiehenä. Tritoniassa ja Tampereen yliopiston kirjastossa on paljon samaa, kuten laaja tiedonhankintataitojen opetus opiskelijoille. Erona on muun muassa se, että Tritonia on teknisesti kompleksisempi organisaatio, sillä henkilökunta on viiden eri organisaation palveluksessa, meillä on kaksi työkieltä ja organisaatio toimii usealla eri paikkakunnalla.

Viiden korkeakoulun tarpeita palvelevassa yhteiskirjastossa on kuunneltava eri sidosryhmiä ja haettava ratkaisuja erilaisten näkemysten yhteensovittamisesta. Tärkeää on vuorovaikutus kaikilla tasoilla ja yhteisrahoitteisen toiminnan ollessa kyseessä erityisesti pyrkimys tasapuolisuuteen. Toiminnan on oltava samanaikaisesti sekä yhteistä että erityistä. Tritonian sisällä yhteistyöllä saavutetaan synergiaetuja ja korostetaan yhteen hiileen puhaltamista, ja toisaalta rahoittajille pitää pystyä näyttämään, että kukin omistajakorkeakoulu saa Tritonian toiminnasta lisäarvoa.

Mitä asioita haluat korostaa Tritonian kehittämisessä?

Haluan korostaa yhdessä tekemisen hyötyjä. Toimintojen rakenteiden osalta opiskelun palvelut ovat Tritoniassa hyvällä mallilla, mutta tutkimuksen tuen palveluja pitää tehdä näkyvämmiksi, varsinkin avoimen tieteen suuntaan. Haluan myös korostaa, että laadukas tutkimusta ja opetusta tukeva infrastruktuuri on korkeakoulujen kilpailuetu ja kansainväliselle tasolle pyrkivä yliopisto tai korkeakoulu tarvitsee kansainvälisen tason kirjaston, ei vähempää.

Miltä Tritonian tulevaisuus näyttää?

Uskon yhteistyöhön ja yhteiskirjastoon. Tulevaisuuteemme vaikuttavat monet toimintaympäristön tekijät, mutta keskeistä on se, miten onnistumme henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja palvelujen markkinoinnissa, ja miten saumattomasti pääsemme mukaan korkeakoulujen ydinprosesseihin, eli millainen Tritonian brändi on tulevaisuudessa. Uskon, että lähitulevaisuudessa tiedonlouhinnan menetelmät tulevat muuttamaan tieteen tekemisen tapaa ja vaikuttamaan myös kirjastojen toimintaan. Tässä on meillä iso osaamishaaste.

Tritoniaan kuuluvan EduLabin pedagoginen ohjausrooli edellyttää jatkuvaa alan seurantaa ja uusien digitaalisten opetusvälineiden tuntemusta ja niiden käyttötapojen pedagogista kirkastamista. On mielenkiintoista seurata, miten verkko-opetus on taas – 15 vuoden jälkeen – kokemassa uutta renessanssia. Tarjolla on nykyisin sujuvampia välineitä, mutta toisaalta digitaaliselta opetukselta vaaditaan yhä enemmän näyttöjä vaikuttavuudesta. EduLabin kehittäminen tulevaisuuden digipedagogisena ohjausresurssina on Tritonialle osaamis- ja resursointihaaste, mutta myös iso mahdollisuus.

Minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvasta yhteistyöstä?

Odotan SYNin yhteistyöltä tulevaisuuteen suuntautunutta yhdessä kehittämistä ja arvokasta kollegaperspektiiviä.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Varajohtajien foorumin kuulumisia: vuoden 2015 toimintaa, lakkautus ja uusi alku

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumi perustettiin keväällä 2011 varajohtajien itsensä aloitteesta, SYN:n suosiollisella myötävaikutuksella. Useilla varajohtajilla oli tarve verkostoitua. Foorumin tarkoituksena on ollut hyvien käytäntöjen jakaminen ja vertaistuki sekä myöhemmin varajohtajille määrätyt SYN:n strategiaan liittyvät tehtävät. Alla muistelua menneestä vuodesta ja osin tulevan pohdintaa.

Osaamisen kehittäminen keskiössä

Varajohtajien foorumin tehtävät painottuivat viime vuonna erityisesti osaamisen kehittämiseen. Varsinaisten kokousten ohella osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamista kirjastojen välillä toteutettiin lyhyissä etäyhteydellä pidetyissä istunnoissa. Istuntojen teemat oli sovittu ennakkoon ja kukin valmistautui niihin etukäteen. Kokousten yhteydessä tutustuttiin usein kirjastotiloihin tai -toimintoihin. Vuonna 2015 kokoukset järjestettiin Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa.

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaarin suunnittelupalaverin ja foorumin kokouksen jälkeen kohotettiin Turussa malja tulevalle. Kuvassa vasemmalta Helena Hämynen, Suvipäivi Pöytälaakso-Koistinen, Riitta Marttinen, Johanna Tevaniemi, pj. Risto Heikkinen ja Marjatta Puustinen.

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaarin suunnittelupalaverin ja foorumin kokouksen jälkeen Turussa. Kuvassa vasemmalta Helena Hämynen, Suvipäivi Pöytälaakso-Koistinen, Riitta Marttinen, Johanna Tevaniemi, pj. Risto Heikkinen ja Marjatta Puustinen.

Keskeisenä tavoitteena oli kerätä kokemuksia kehittävän dialogin menetelmän soveltamisesta kehityskeskustelujen ja urasuunnittelun tueksi ja raportoida SYN:lle sen tarjoamista mahdollisuuksista osaamisen kehittämisessä. Tämä tavoite toteutui, kun foorumin piirissä kirjoitettiin artikkeli osaamisen kehittämisen toimenpiteistä SYN:n jäsenkirjastoissa (Risto Heikkinen & Helena Hämynen & Hannele Näveri-Ranta: Osaamisen kehittäminen ja jakaminen yliopistokirjastoissa. Signum 6/2015).

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaari

Varajohtajien foorumi on järjestänyt ajankohtaisia seminaareja, joihin on saatu puhujiksi monia eri alojen huippuasiantuntijoita. Vuonna 2015 foorumi järjesti Turun yliopiston kirjaston koordinoiman Tulevaisuuteen johtaminen -teemapäivän. Seminaari oli tällä kertaa kohdistettu yliopisto- ja yhteiskirjastoille. Paikan päälle tuli kolmisenkymmentä osallistujaa ja tilaisuutta pystyi seuraamaan osittain myös etäyhteydellä. Täytyy todeta, että välillä on erittäin antoisaa päästä paikan päälle ja vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia paitsi ohjelmaan kuuluvien keskustelujen, myös taukojen ja tarjoilujen aikana. Teemapäivä sai kiitettävää palautetta ja myös ehdotuksia mahdollisten tulevien seminaarien aiheiksi. Artikkeli teemapäivästä on luettavissa Signumissa (Helena Hämynen & Marjatta Puustinen: Millainen on kirjastojen tulevaisuusloikka? – johtamisosaamisen teemapäivä kokosi näköaloja tulevaan. Signum 6/2015).

Henkilökuntavaihdot jatkuivat

Hyvien käytäntöjen jakamista on toteutettu parin vuoden ajan myös kevyesti organisoitavien henkilökuntavaihtojen avulla. Pidempiä 3-5 päivän vaihtoja toteutui v. 2015 viisi ja lyhyempiä yhden tai kahden päivän vaihtoja tehtiin puolisenkymmentä. Vaihdossa olleet ovat tuoneet uusia ajatuksia kotikirjastoihinsa.

Varajohtajien foorumin jatkosta

Loppuvuonna puheenjohtaja lähetti kyselyn jäsenkirjastoille varajohtajien foorumin tarpeellisuudesta ja tehtävistä. Vastauksissa foorumin arvo tunnustettiin. Yhteistyön katsottiin auttavan kirjastojen omaa ja yhteistä kehittämistä niukkenevien resurssien aikana. Toisaalta tuli pohdintaa pitäisikö toimintaa tiivistää – riittäisikö yksi strategiatavoite tai tarvitseeko esimerkiksi johtamisosaamisen teemapäivää järjestää joka vuosi.

Iso osa palautetta antaneista oli sitä mieltä, että mikäli SYN asettaa varajohtajien foorumille strategiatavoitteita, tulee osallistumisen yhteisten tehtävien toteuttamiseen olla toteutunutta aktiivisempaa. Laajempi läsnäolo on taattava vaikkapa varamiesjärjestelyin. Tähän asti asiat ovat hoituneet melko harvalukuisten aktiivisten osallistujien voimin. Toisena vaihtoehtona esitettiin, että foorumi muuttuisi epäviralliseksi vertaistuen verkostoksi.

Alkuvuonna 2016 SYN päätti varajohtajien foorumin lakkauttamisesta. Perusteluna oli se, että johtamiseen liittyvää osaamista voidaan hankkia ja kehittää muulla tavalla ja mahdollisten verkostojen toiminnan taustalla tulisi olla selkeitä SYN:n tavoitteita.

Tammikuun lopulla pidetyssä varajohtajien foorumin kokouksessa tehtiin päätös, että toimintaa jatketaan vapaana vertaistuen ja benchmarkkauksen verkostona.

Lopussa kiitos seisoo

Varajohtajien foorumin kokoukset ja tapaamiset niin paikan päällä kuin etäyhteyksillä ovat olleet innostavia: joka kerta jotain uutta tietoa tai ideaa on tarttunut mukaan tai moni asia saanut selkeyttä, kaikkea ei ole tarvinnut miettiä ja ratkoa yksin. Ajoittain melko työllistävät seminaarit ovat olleet tarpeellisia ja innoittavia niin meille itsellemme kuin muillekin.

Mutta asiat muuttuvat; silti hieman haikeana – kiitos kaikille mukana olleille!

Helena Hämynen
Varajohtaja, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Marjatta Puustinen
Palvelupäällikkö, Lapin korkeakoulukirjasto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Fail fast, get out of the library – ja muita suosituksia kirjastojen johtamiseen

Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa järjestettyyn, kirjastonjohtajille suunnattuun Liber Journées -ohjelmaan Pariisissa http://libereurope.eu/liber-journees-for-library-directors/. Ohjelman tarkoituksena oli koota kirjastonjohtajat yhteen pohtimaan johtamisen strategisia kysymyksiä ja nopeasti muuttuvan toimintaympäristön asettamia haasteita kirjastojen johtamiselle ja johtajille. Pohdintojen tueksi useat eri alojen asiantuntijat johdattelivat keskustelua pääteemoihin liittyvillä esityksillään.

Kolmen päivän ajan me eri maista tulleet kirjastonjohtajat keskustelimme omista johtamishaasteistamme. Aika nopeasti kävi selväksi, että strategista johtamista vaativat haasteet ovat luonteeltaan pikemminkin globaaleja kuin paikallisia tai vain tietyn organisaation ongelmia: kirjaston roolin vahvistaminen yliopistoyhteisössä, osaamisen johtaminen ja uudistaminen, kirjaston brändin kirkastaminen, palvelujen kehittäminen ja siihen liittyvä lähes jatkuva resurssien uudelleenkohdentaminen ja vanhentuneista toimintatavoista luopuminen.

Ratkaisuiksi näihin haasteisiin näimme yhteistyön eri muodoissaan monella tasolla ja taholla. Meidän pitää olla aktiivisia ja lähteä niin fyysisesti kuin henkisestikin ulos kirjastosta luomaan toimivia yhteistyösuhteita. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan pitää pyrkiä myös aktiivisesti vaikuttamaan asioihin. Tärkeää on myös, miten kerromme omasta roolistamme ja merkityksestämme muille. Viestinnän strateginen merkitys korostuu siinä, miten hyvin pystymme osoittamaan yliopiston johdolle kirjaston merkityksen yliopiston strategisten tavoitteiden toteuttajana tai vakuuttamaan asiakkaamme palvelujen luotettavuudesta ja tarpeellisuudesta. Myös kirjaston uuden imagon luomisessa on pitkälti kysymys viestinnästä: kirjastoammattilaisille itselleen on selvää, että kirjasto on paljon muutakin kuin fyysinen tila ja kokoelmat, mutta meidän pitää osata kertoa ymmärrettävällä kielellä myös muille, mitä kaikkea kirjasto tekee ja miksi.

mng_blogijuttu_kuva1

Kuva: Stéphane Coeurdevey

Päivien aikana saadut esimerkit kirjastoalan ulkopuolelta olivat myös kiinnostavia. Sciences Po –yliopiston dekaanin ja Ranskan valtiollisen television digitaalisten palvelujen entisen johtajan Bruno Patinon esitys journalismin murroksesta ja tiedonkulutuksen muuttuneista tavoista jäi pitkäksi aikaa pyörimään mielessä. Patinon esityksen pääviestinä oli, että tiedonvälityksessä ei ole enää kyse pelkästään tiedon jakamisesta ja sisällöstä vaan erityisesti käyttäjäkokemuksesta. Journalisti ei enää tiedä, missä kontekstissa hänen tuottamansa tieto käytetään tai jaetaan, joten hänen pitää kyetä tarjoamaan tietoa kaikkiin mahdollisiin käyttäjäkokemuksiin sopivaksi. Ihmiset ovat jatkuvasti verkossa, ja samaa tietoa jaetaan jatkuvasti eri kanavien kautta. Sosiaalisen median verkostojen ansiosta tietoa ei enää tarvitse edes etsiä, vaan se tulee käyttäjälle suoraan eri kanavista. Tiedonvälitys ja -kulutus ovat muuttuneet niin reaaliaikaisiksi, että ajoissa oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että on jo myöhässä – être à l’heure, c’est déjà être en retard.

Sama pätee myös esimerkiksi digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Lääkkeeksi tähän Patino tarjosi ketteryyttä: pienet projektit ovat parempia kuin isot, koska niissä voidaan suuntaa kääntää nopeammin ja pienemmin vahingoin, jos huomataan että alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Pieniä parannuksia kannattaa lanseerata mieluummin päivittäin kuin odottaa, että kaikki ongelmat saadaan ratkaistua yhdellä isolla uudistuksella. Tällaista ketterää ajattelua hyödynnetään jo monissa organisaatioissa, myös monissa yliopistokirjastoissa kuten Tampereen yliopiston kirjastossa. Oli mukavaa saada tukea uudenlaiselle toimintatavalle myös Journées-kollegoilta. Olimme aika yksimielisiä siitä, että muutosjohtaminen edellyttää joustavuutta, innovatiivisuutta ja kykyä nopeisiin tuloksiin.

Päivien parasta antia olivat yhteiset keskustelut, uudet kontaktit ja yhteisenä tuotoksena aikaansaatu listaus asioista, jotka kirjaston johtamisessa kannattaa huomioida, jos edelleen haluamme kirjastojen pysyvän relevantteina toimijoina. Ja tietenkin Pariisin kevät, joka näytti parhaita puoliaan noina toukokuisina päivinä.

mng_blogijuttu_kuva2

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja, Tampereen yliopisto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tulevaisuuteen johtaminen – johtamisosaamisen teemapäivä Turussa 5.11.2015

Seminaari yliopistokirjastoille ja yhteiskirjastoille

Aika: 5.11.2015 klo 9 – 15.45
Paikka: DataCity, Turun yliopiston Brahea-keskuksen tilat, Lemminkäisenkatu 14-18 A, 2. krs

Ohjelma:

9.00–9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi
9.30–9.40 Seminaarin avaus, kirjastonjohtaja Ulla Nygrén
9.40–10.00 Tulevaisuusloikka  –  varajohtajat tulevaisuuskysymysten äärellä
10.00–11.15 Yliopistokirjastot tulevaisuudessa –  miksi ja miten? professori Isto Huvila (Uppsalan yliopisto)
11.15–12.30 Lounas
12.30–13.00 Kirjastojen johtaminen informaatioajan murroksessa, FT, dosentti Katriina Siivonen (Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto)
13.00–15.30 Työpaja pienryhmissä: yliopistokirjastojen toimintaympäristön muutosten vaikutusten analyysiä ja pohtimista tulevaisuuspyörän avulla, vetäjänä Katriina Siivonen
15.30 Seminaarin päättäminen

Tervetuloa Turkuun!

Ilmoittautuminen Riitta Marttiselle viimeistään 27.10.2015:
Riitta Marttinen, palvelupäällikkö
Turun yliopiston kirjasto
riimar@utu.fi
puh. 02 333 7534 , 040 750 2479


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kamuilua oululaisittain

Helmikuussa 2003 Oulun maakunta-arkiston tuore johtaja Vuokko Joki otti yhteyttä joukkoon paikallisia ”muistisisaria ja -veljiä”. Hän pyysi meitä luokseen arkistoon miettimään ”olemmeko ja millä tavoin kamuja”. Hänen kutsunsa taustalla oli Suomessa virinnyt keskustelu arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteistyön tarpeesta ja asiaan liittyvä KAMUT-työryhmän suositus muistiorganisaatioiden tietojen yhteiskäyttöisyydestä. Toinen, aivan yhtä painava syy tämän epävirallisen yhteystyöryhmän perustamiseen oli vertaisryhmän kaipuu paikallisella tasolla. Maaliskuussa 2003 toteutuneesta tapaamisesta alkoi vireänä jatkunut oululaisten muistiorganisaatioiden kamuilu.

Ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat johtajien ryhmä, jossa mukana olivat seuraavat organisaatiot ja heidän johtajansa: Oulun maakunta-arkisto (Vuokko Joki), Oulun kaupunginkirjasto (Helvi Puolakka), Oulun yliopiston kirjasto (Päivi Kytömäki), Oulun kaupunginarkisto (Eero Ylitalo), Pohjois-Pohjanmaan museo (Ilse Juntikka) sekä Oulun lääninhallitus (Ulla Kukko).

Puheenjohtajana ja kokoonkutsujana on toiminut iloksemme kaikki nämä vuodet Vuokko Joki. Vuodesta 2009 kamuihin liittyi myös Oulun taidemuseon johtaja Anna-Riikka Hirvonen. Oulun kamujen alkuperäisestä johtajakokoonpanosta vain Vuokko Joki ja allekirjoittanut ovat enää mukana, kun useat ovat jääneet eläkkeelle ja joku siirtynyt toisiin tehtäviin. Nykyinen Oulun kamujen kokoonpano on seuraava: Vuokko Joki (Oulun maakunta-arkisto), Jouni Pääkkölä (Oulun kaupunginkirjasto), Päivi Kytömäki (Oulun yliopiston kirjasto), Sanna-Leena Eskola (Oulun kaupunginarkisto), Pasi Kovalainen (Pohjois-Pohjanmaan museo), Merja Kummala-Mustonen (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) ja Anna-Riikka Hirvonen (Oulun taidemuseo).

Oulun kamut -ajatus otettiin ilolla vastaan. Löysimme jo ensimmäisessä palaverissa hyviä perusteita ja edellytyksiä yhteistyölle, jotka ovat sittemmin osoittautuneet oikeiksi havainnoiksi. Edustamiemme muistiorganisaatioiden perustehtävä on kohtalaisen samanlainen, ja meillä on yhteisiä asiakkaita. Näimme myös tilaisuuden nostaa yhdessä muistiorganisaatioitamme enemmän esille. Resursseja ja osaamista erilaisiin hankkeisiin voidaan käyttää yhdessä, jolloin olemme pystyneet sellaiseen, mihin ei välttämättä yksin pystyisi. Koska itse kunkin resurssitilanne kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen, sovimme heti alkuun, että kaikkien hankkeiden mukaantuloon liittyy vapaaehtoisuus, oma harkintavalta. Etuna näimme myös koulutukset, joita voidaan järjestää kaikkien henkilökunnalle yhteiskoulutuksena paikan päällä Oulussa.

Ensimmäisen kokouksen muistiossa kirjatut asiat ovat toteutuneet täysin: ”Kokouksen osanottajat totesivat yhteistyön sisarlaitosten välillä hyväksi ajatukseksi. Sovittiin periaate, että yhteisistä tapaamisista esimerkiksi kerran vuodessa pidetään kiinni, vaikka konkreettisia yhteistyöhankkeita ei olisikaan juuri sillä hetkellä meneillään. Erityisesti näyttelytoiminnassa nähtiin mahdollisuuksia yhteistyöhön ja saada näkyvyyttä ja julkisuutta kaikille osapuolille. Lisäksi johdon ja asiakaspalveluhenkilökunnan tutustuminen sisarlaitosten asiakaspalvelun ja aineiston karttumisen periaatteisiin sekä hakujärjestelmiin arvioitiin hyödylliseksi. Esille tuotiin myös kiinnostus tutustua sisaralojen teoreettiseen ajatteluun ja tulevan toiminnan näköaloihin.”

Kun katsoo taaksepäin, voi reippaasti todeta, että yhteinen näyttely- ja koulutustoiminta on ollut hämmästyttävän aktiivista. Koulutustilaisuudet ovat olleet suunnattuja ensin kamu-organisaatioiden henkilökunnalle, mutta viime vuosina myös ns. suurelle yleisölle, asiakaskunnallemme. Meidän johtajien piirissä on ideoitu aiheita ja henkilökunnasta kootut työryhmät ovat niitä toteuttaneet. Kaikki ideat eivät ole toteutuneet, mutta hyvällehän tämä reilun vuosikymmenen yhteistyön saldo näyttää:

  • Oulun 400-vuotisnäyttelyt (2003–2005)
  • Kolme koulutustilaisuutta tekijänoikeuksista sekä julkisuus- ja henkilötietolaista (2006)
  • Sukututkija asiakkaana -koulutus Oulussa ja Haapavedellä (2007) sekä Kuusamossa (2008)
  • Suomen sota -näyttely (2008)
  • Rakennettu ympäristö -koulutus (2009)
  • Kokoelmapolitiikka -seminaari (2010): Mitä muistista katoaa, mitä muistiin jää
  • Koskenniemi -ilta (2010)
  • Kokoelmapolitiikka-seminaarin toteuttaminen Kajaanissa (2011)
  • Valokuva-seminaaria: Valokuvien vastaanottamis-, järjestämis-, luettelointi- ja kuvailu-menettelyt (2012)
  • Sukutukijan tietolähteet – Oulun Kamut esittelevät aineistojaan ja palveluitaan sukututkija-asiakkaille (2013)
  • Kysy – asiantuntija vastaa: Kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikkaa potentiaalisen luovuttajan näkökulmasta – seminaari yleisölle (2014).

Mitä sitten koemme oppineemme tästä yhteistyöstä? Ilman muuta tietoa ja syvempää ymmärrystä toistemme aloista. Yhteistyötä ja avunantoa. Johtajat ovat saaneet ajantasaista missä mennään -tietoa. Lisäksi on kertynyt toistemme kokoelmien, palvelujen ja henkilökunnan tuntemusta, josta henkilökuntamme on saanut asiakaspalveluun enemmän eväitä. Tuorein tulokkaamme taidemuseo on myös muistiorganisaatio, jonka kokoelmatyön arki ja haasteet ovat varsin samankaltaisia kuin muilla kamuilla. Taidemuseon johtaja onkin todennut kamujen yhteistyön toimivan museaalisen profession vahvistajana ja tukena.

Koulutuksemme ovat olleet sekä henkilökunnan että yleisön keskuudessa suosittuja sekä hyviksi ja tarpeellisiksi todettuja. Ja olemmehan lähteneet Oulun tullista ulos vieden kamujen tietoutta maakunnan useisiin kuntiin. Koulutusten ansiosta itse kukin näkee tiettyyn asiaan liittyvät palvelut uudella tavalla, tästä esimerkkinä sukututkimus. Ja olemme saaneet myös näkyvyyttä, josta viimeisin on sanomalehti Kalevassa 14.11.2014 ilmestynyt artikkeli kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikan yleisötilaisuudesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: me johtajat olemme saaneet runsaasti iloa arkeemme tapaamisistamme! Aloitamme yhteisen tapaamisen kahvittelun lomassa hetken kestävällä ajankohtaisten asioiden ihmettelyllä, ”jälkiviisailla”, josta yleensä saamme hersyvät naurut – tai sitten ahdistavat tunnetilat. Yhtä kaikki, se on meille hetki puhaltaa myös niitä ahdistuksia ja asioita, joita ei välttämättä voi muualla purkaa. Kamuilkaa, se tekee hyvää!

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

LIBERin liideriopissa

Huomispäivän johtajien koulutus kuuluu LIBERin strategiseen suunnitelmaan, jonka mukaan traditionaalisen johtamisen sijaan halutaan johtajia, jotka pystyvät toimimaan nopeasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Koulutus on suunnattu henkilöille, jotka ovat esimiesasemassa ja halukkaita ottamaan vastuun kokonaisen organisaation johtamisesta lähitulevaisuudessa.

Seuraava koulutus alkaa Lontoossa kesällä 2015 ja siihen ehtii vielä hakea 13.2. mennessä. Nykyisin nimi on LIBER LEADERSHIP DEVELOPMENT PROGRAMME ja lisätietoa löytyy LIBERin sivuilta osoitteesta http://libereurope.eu/liber-leadership-development-programme/

Seuraavassa esittelen kokemuksiani vuonna 2013 ja 2014 toteutetusta LIBERin johtajakoulutuksesta.

Lähijakso 23.-25.6.2013 München, Saksa

Edellytykset täyttyivät kohdaltani juuri ja juuri, joten päätin esimieheni suostumuksella hakea tähän kiinnostavaan kansainväliseen koulutukseen, jota voi verrata esimerkiksi JETiin eli johtajan erikoistutkintoon. Kun tieto pääsystä tuli, olin ensin iloinen, sitten hämmentynyt ja lopulta päädyin miettimään, että mihin olen taas itseni saattanut.

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Hakijoita koulutukseen oli ollut 27 ja 18 valittiin. Osallistujia oli Ranskasta, Saksasta, Hollannista, Iso-Britanniasta, Espanjasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Unkarista ja Suomesta.

Ihan ensimmäinen haaste oli kävellä uppo-outojen ulkomaisten huippuammattilaisten edessä ja kertoa, mitä odottaa koulutukselta. Sain sanottua jotain siihen suuntaan, että haluan oppia tuntemaan itseäni paremmin johtajana ja oppia puhumaan strategiakieltä. Samantyylisiä odotuksia oli myös muilla. Toiseksi tutustuimme vieruskaveriin ja esittelimme hänet. Siitä se sitten alkoi: hämmästyttävää miten nopeasti tulimme tutuiksi, luottamus välillämme syntyi ja pystyimme jo tekemään toisistamme mm. Joharin ikkuna-analyysia.

Oman itsen tuntemus lisääntyi Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin avulla. Testi oli tehty ennen lähijaksoa, ja jaksolla vielä varmistettiin oma tyyppi, joka kyllä saattoi muuttuakin. Oli avartavaa ja kiehtovaakin tutustua erilaisten tyyppien tapoihin ajatella ja toimia. Tämän kokemuksen perusteella uskaltaudun väittämään, että aika monta ristiriitaa ja konfliktia työpaikalla on vältettävissä, kun ymmärretään paremmin toisten ajattelu- ja toimintatapaa.

Kurssin vetäjien kokemus ja osaaminen on aivan huippua ja omalta osaltaan vaikutti ryhmähengen syntymiseen. Roger Fieldingin osallistava ja inspiroiva tapa avaa omatkin luovan ajattelun hanat. Janet Wilkinson puolestaan on erittäin karismaattinen ja luonteva johtaja; ei tulisi mieleenkään lintsata jostain tehtävästä, jonka hän on antanut. Lisäksi tarvitaan tietysti oma sitoutuminen, mutta kaikki olivat erittäin motivoituneita.

Action learning -sets

Action learning on menetelmä, jossa ryhmästä yksi esittää ongelman, johon haluaa ratkaisun. Ryhmän muut jäsenet kysyvät kysymyksiä, jotka eivät saa olla kysymyksen muotoon puettuja hyviä neuvoja tai ratkaisuja, vaan niiden on vietävä asiaa eteenpäin ongelman omistajan itsensä ratkaistavaksi. Tämä osoittautui hyvin vaikeaksi; olemme tottuneet työskentelemään siten, että ideoimme ja annamme hyviä neuvoja, joskus silloinkin, kun niitä ei kukaan kysyisikään. Kyseessä on siis valmentava tapa antaa ongelman omistajan oppia prosessista ja myös löytää itse vastauksensa.

Kysymykset voivat olla esimerkiksi seuraavia: Mikä olisi paras lopputulos tästä? Kuinka tärkeä tämä asia on sinulle? Mitä tarvitaan, että saat tämän tapahtumaan? Mitä teet seuraavaksi? Mikä on toiminut, mikä ei? Kysymykset ovat siirrettävissä mihin tahansa ongelmaan.

Harjoittelujakso 24.-28.3.2014 Trinity College Library, Dublin

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa.  Kuva Marita Ahola

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa. Kuva Marita Ahola

Koulutukseen kuului harjoittelujakso jossain LIBERin jäsenkirjastossa ja jokainen osallistuja sai oman tutorin, jonka tehtävänä oli olla yhteydessä mahdollisiin vastaanottajakirjastoihin ja toimia suosittelijana. Ilman suosittelijaa on todella vaikeaa päästä vaihtoon/harjoittelemaan esimerkiksi Trinity Collegeen, kuten myöhemmin kuulin mentoriltani Trevor Pearelta.

Trevorilla on pitkä ura esimiehenä ja johtajana, joten hän oli erinomainen roolimalli ja keskustelukumppani. Lisäksi tutustuin kirjaston eri osastoihin ja ihmisiin.

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron "Sphere Within Sphere" Kuva Marita Ahola

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron “Sphere Within Sphere” Kuva Marita Ahola

Trevor kiinnostui puolestaan Suomesta ja Tritoniasta, joten hän teki vastavierailun heti elokuussa 2014. Hän kävi myös Helsingissä tutustumassa Kaisa-kirjastoon ja Kaupunkiverstaaseen. Tritoniassa esittelimme mm. verkkopalveluitamme, EduLabin toimintaa ja kaksikielisyyttä toiminnassamme. Käytimme häntä myös Unescon maailmanperintöalueella ihastelemassa ainutlaatuista saaristomaisemaamme ja Suomen pisintä siltaa.

Valitsin Trinity Collegen kirjaston, koska halusin tutustua kirjastoon, jolla on pitkä traditio selvittääkseni, kuinka siellä pystytään vastaamaan nykypäivän haasteisiin. Lisäksi Irlannin kaksikielisyys kiinnosti kaksikieliseltä alueelta tulijaa. Trinityssä on opiskelijoita suurin piirtein saman verran kuin Vaasassa eli 12 000. Palvelemme siis samaa määrää opiskelijoita. Vähän samankaltaisuutta, mutta paljon eroakin.

Lähijakso 29.6.-1.7.2014 Riika, Latvia

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Toinen lähijakso oli Riiassa kesällä 2014. Ryhmä oli jotenkin hitsautunut enemmän yhteen vuoden aikana, vaikka kaikki eivät olleetkaan suoraan tekemisissä toistensa kanssa. Tuskin maltoimme odottaa kuulumisiemme kertomista. Innostusta laimensi hiukan edessä oleva haaste: johtaja on sairastunut ja tehtävämme oli esitellä kirjaston strategia organisaation asioista päättäville ilman PowerPointia. Noinhan voi tapahtua ihan todellisessakin elämässä, ja oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia puheenvuorot olivat. Harjoitus oli erittäin hyödyllinen ja voimaannuttava, vaikka ensin ajattelin, että ilman PP:tä en voi mitenkään pysyä asiassa ja onnistua.

Harjoittelimme myös nopeita neuvonantoja; jokaisella oli minuutti aikaa keksiä ratkaisu kunkin esittämään ongelmaan. Tässä pääsimme antamaan hyviä neuvoja, eikä tarvinnut ollenkaan käyttää valmentavaa otetta. Eräs kollega tosin kommentoi, että nyt hänellä on 15 ongelmaa lisää, joita ei tiennyt aiemmin olevan.

Lopuksi

Miten odotukseni täyttyivät? Sain itselleni kansainvälisen verkoston ja luotettavia kollegoja ympäri Eurooppaa, opin itsestäni hyvin paljon ja sain myös välineitä pitää niitä strategiapuheita. Oppiminen ja omien rajojen luvalliset ylitykset jatkukoon.

Intensiiviset, pitkät päivät olivat innostavia, mutta pakko myöntää, myös aika uuvuttavia. Vieraalla kielellä terävänä pysyminen vaatii hieman enemmän kuin sama suomeksi. Toisaalta sain enemmän kuin, jos olisin ollut kotoisessa ryhmässä; itselleni oli erittäin palkitsevaa huomata, että pärjään, minulla on jotain annettavaa muille ja ennen kaikkea niin paljon opittavaa. Kiinnostavaa oli tietysti kuulla johtamiskulttuurista muualla.

Minuun voi myös ottaa yhteyttä lisätietoja kaivatessaan, marita.ahola[at]tritonia.fi.

Marita Ahola, varajohtaja Tritonia

P.S. Kurssilla luettavasta kirjallisuudesta löytyy suurin osa Tritoniasta ja yhden eli Real Leaders Don´t Do PowerPoint saa lainaksi minulta.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin