SURIMA-hankkeen päätösseminaarin tallenteet verkossa

Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi (SURIMA) -hankkeen päätösseminaarin videotallenteet ovat katsottavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuilla. Seminaarissa käsiteltiin mm. avoimen tieteen vaikuttavuutta, avointa julkaisemista ja tieteellisten julkaisujen rinnakkaistallentamista.


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedon viidakoissa – afrikkalaista yhteistyötä

Itä-Suomen yliopisto sai rahoituspäätöksen Training of the trainers (TOT) jatkohankkeelle vuoden 2012 lopulla. Hanketta toteuttavat yliopistomme kansanterveystieteilijät ja kirjasto on hankkeen yhtenä toimijana. Kumppaniyliopistot ovat samat: Egyptin Ain Shams –yliopisto (ASU), Tansanian CUHAS sekä Kenian UEAB.

Pidimme marraskuussa 2013 jatkoprojektin välipalaverin UEAB:n kampuksella Baratonissa. Kampus on englantilaistyyppinen sisäoppilaitos keskellä vehmainta Afrikan luontoa sekä hyvä esimerkki ekologisesta ja omavaraisesta yliopistosta: kaikki ruoka kasvaa sen omilla pelloilla, joilla myös tehdään kasvilajikkeisiin liittyvää tutkimusta ja lajikehitystä.

tiedon_viidakoissa1

Kaikissa afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa oli päästy hyppäämään uudelle tasolle kirjasto- ja tietopalvelujen sekä e-oppimisen kehittämisessä. Jokaisessa yliopistossa oli  alettu suunnitella uusia kirjastorakennuksia, sekä Kairossa ja Mwanzassa myös rakentaa. Ne kaikki oli suunniteltu moderneiksi oppimisympäristöiksi, joissa opiskelijoilla on mahdollista hyödyntää digitaalisia ja perinteisiä aineistoja.

Projektin kannalta oli hyvä havaita, että sen perustarkoitus – osaajien kasvattaminen afrikkalaisiin yliopistoihin opettamaan ja toteuttamaan nykyaikaisia opetusmenetelmiä ja tietopalveluita – oli alkanut kantaa hedelmää. Yliopistojen johtoa oli myös saatu vakuutettua muutoksen tarpeellisuudesta. Afrikkalaisissa yliopistoissa on selvästi lahjakkuutta ja halukkuutta yliopistolaitoksen nopeaan modernisointiin. Aikatavoitteeksi on asetettu vuosi 2030 ja tavoitteena usealla valtiolla on, että ne integroituvat osaksi globaalia osaamista ja kaupankäyntiä. Koulutus mielletään täälläkin keskeisenä välineenä tässä muutostyössä.

tiedon_viidakoissa2

Päätimme seuraavan vuoden aikana syventää entisestään kirjasto- ja tietopalveluosaamista sekä erityisesti integroida entistä enemmän kirjasto- ja tietopalveluita projektin toisen alueen, kansanterveystieteen, e-oppimismateriaaleihin. Kaikkien kumppanien osaamistaso oli noussut sille tasolle, että asetimme tavoitteeksi myös pienimuotoisen tutkimusprojektin muutoksesta, jonka hanke on saanut alulle afrikkalaisten kumppaneiden siirtymisessä kohti digitaalista ja verkottunutta tieteellistä työskentelyä.

Jarmo Saarti
Kirjastonjohtaja, Itä-Suomen yliopisto

tiedon_viidakoissa3


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjasto – Media Lounge

Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto sijaitsee muusta kampusalueesta erillään, kaupungin keskustassa. Osaston tilat koostuvat yhdessä korttelissa olevista useista 1880-luvun rakennuksista. Suurimpana  Rantakadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa oleva kivinen, 1884 rakennettu uusrenessanssirakennus. Useiden koulujen käytössä olleen rakennuksen viereen rakennettiin 1889 voimistelusali. Tila toimi 1960-luvulla mm. yliopiston suurena luentosalina. Arkkitehtuurin osaston kirjasto siirrettiin rakennukseen vuonna 2001. Osastolla on korttelissa käytössään myös vuonna 2001 rakennettu uudisrakennus.

Kysytään opiskelijoilta

Kirjojen ja lehtien selailu on arkkitehdeille tyypillistä kirjaston käyttöä. Faktatiedon tai tietyn kirjan/artikkelin haku on tarpeellista yleensä vasta opinnäytettä tehdessä. Kirjaston käyttö on vähentynyt entisestään, kun viime vuosien säästötarpeiden lisääntyessä on kirjaston aukioloaikoja supistettu lisäksi noin neljään tuntiin päivässä.

Osaston sekä kirjaston henkilökunnasta koostuva kirjaston kehittämistyöryhmä päätti kysyä suoraan opiskelijoilta, minkälaisen kirjaston he haluaisivat. Maaliskuussa erään suositun luennon jälkeen pidettiin tilaisuus, jossa opiskelijat ideoivat vapaasti mieleistään kirjastotilaa. Arkkitehtikillan internet-foorumilla oli noussut esille ideoita viihtyvyyden parantamiseksi silloisesta ”kirjavarasto”-fiiliksestä. Lehtien lukutilojen viihtyisyyteen kaivattiin myös parannusta. Ryhmätyöskentelytilaa kiiteltiin mutta kaivattiin tietokoneita, jotka olisi varusteltu opiskelua tukevilla ohjelmilla. Tilaan kaivattiin rentoutta, mukavia istuinryhmiä, lehtiä pöydillä ja telineissä sekä kahviautomaatti.

Suunnittelukilpailu

Arkkitehtikilta innostui kirjaston kehittämisestä ja haki hankkeelle Universitas-tukea.  Hankkeen nimeksi tuli Media Lounge. Koulutusneuvosto antoi hakemukselle myönteisen päätöksen ja terveiset, että opiskelijat tulee integroida aidosti hankkeeseen mukaan. Sovittiin, että kilta yhteistyössä kirjaston kehittämistyöryhmän kanssa järjestää arkkitehtiopiskelijoille Media Lounge –suunnittelukilpailun. Kilpailu järjestettiin elo-syyskuussa 2012. Kilpailun tavoitteena oli suunnitella Media Loungesta joustava ja opiskelijoiden tarpeiden mukaan kehittyvä matalan käyttökynnyksen työskentely-ympäristö, jossa tuorein kansainvälinen e-aineisto on opiskelijoiden ulottuvilla.

Tavoitteena oli luoda paremmat puitteet innovoinnille, joka ei synny johdonmukaisesta ajattelusta ja päämäärätietoisesta tiedonhausta, vaan mielleyhtymistä, löytämisestä ja eri asioiden ennakkoluulottomasta yhdistelystä sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Kilpailuun saapui 16 ehdotusta, joista kaksi ensimmäistä palkittiin. Voittajaksi selviytyi ensimmäisen vuoden arkkitehtiopiskelijan Siiri Murtolan suunnitelma ”SIM”.  Ehdotuksen hyvinä puolina pidettiin monipuolisia työskentelytiloja hiljaisuutta vaativasta työskentelystä opastukseen ja ryhmätyöskentelyyn. Tila on muunneltavissa tarpeiden mukaan ja sitä voidaan käyttää myös opetukseen.

Lounge1
Siiri Murtolan voittajasuunnitelma ”SIM”. Kuvassa hahmotelmia erillisistä työskentelytiloista.

Muutostyöt

Universitas –hankerahoitus edellytti, että rahat oli käytettävä vuoden 2012 puolella, joten toteuttamistyöryhmä aloitti heti toimintansa. Projektin toteuttamiseen osallistui yliopistokiinteistöt, tietohallinto, kirjasto, sekä arkkitehtuurin osasto ja arkkitehtikilta. Hankkeen luonne pilottina oli hyvä kannustin mm. tietohallinnolle testata eri toimintoja ”laboratoriotiloissa”.

Syksyn aikana toteuttamistyöryhmä kehitteli tilasuunnitelmaa sekä tilaan hankittavaa materiaalia. Universitas –hankerahaa (10000€) käytettiin mm. interaktiiviseen videotykkiin, iPadeihin, säkkituoleihin, ryhmätyötilojen kalusteisiin ja työtuoleihin. Kirjasto osallistui myös kalusteiden hankintoihin.

Projektin toteutus kaikkien muiden tilasuunnitelmien vuoksi varmistui vasta joulukuun alussa. Kirjaston lehtikokoelmien karsinta ja hyllyjen siirrot aloitettiin välittömästi, jotta muutostyöt saataisiin tehtyä joulutauon aikana.  Aikaisemmalla hyllymäärällä sekä –järjestyksellä ei ryhmätiloja kirjastoon mahtunut. Mittavat vanhojen lehtien karsinnat sekä kirjojen tiivistäminen antoivat mahdollisuuden useiden kokonaisten hyllyjen poistamiseen sekä loppujen uudelleen järjestämiseen. Hyllymetrit saatiin vähennettyä 310 hyllymetriin entisestä 620 metristä. Lehtien poistoissa olivat osaston opiskelijat ja henkilökunta talkoissa mukana.  Tietohallinto järjesti tietokoneiden, sekä videotykin asennukset. Tilapalvelut hoiti tilan sähkö- ja tietoliikenneasennukset.

Lounge2
Tammikuun puoleenväliin mennessä oli kirjat ja lehdet uusilla paikoillaan sekä sähkö- ja tietoliikenneasennukset pääasiassa tehtynä.

Media Lounge avataan

Uusittu kirjastotila – Media Lounge, avattiin virallisesti 15.3.2013. Koulutusrehtori Olli Silvén kävi toivottamassa Media Loungelle menestystä ja toivoi tilan käytön aktiivista seurantaa ja raportointia.

Media Lounge koostuu erillisistä työskentelytiloista. Perinteisten lukupaikkojen lisäksi yksi ryhmätyötiloista on varustettu interaktiivisella videotykillä. Pienelle parvelle sijoitettiin neljä tarpeellisin ohjelmin varustettua tehokasta tietokonetta. Tila on luonnollisesti varustettu langattomalla verkolla.

Trendikkään värikkäitä, helposti siirreltäviä säkkituoleja sijoiteltiin ympäri Media Loungea. IPadeja hankittiin myös kolme kappaletta, mutta niiden konfiguroinnissa sekä aineiston hankinnassa on vielä ratkaisemattomia ongelmia. Tilassa on myös tietohallinnon kiintiötulostus, joka tarjoaa opiskelijoille 100 mustavalkotulostetta kuukaudessa veloituksetta. Laadukkaita väritulosteita opiskelijat voivat ottaa maksua vastaan kirjaston monitoimikoneella.

Lounge3 Lounge4

Media Lounge on avoin arkkitehtuurin osaston opiskelijoille sekä henkilökunnalle ympäri vuorokauden. Kirjojen lainaus tapahtuu kirjaston aukioloaikojen puitteissa. Tilan muut palvelut ovat käytettävissä 24/7. Arkkitehtuurin osaston muihin rakennuksiin opiskelijoilla on aikaisemminkin ollut pääsy ympäri vuorokauden. Opiskelijoihin on siis luotettu ja he ovat tottuneet ottamaan vastuuta. Siinä myös suuri syy, että tällainen kokeilu uskallettiin ottaa käyttöön.

Konseptin laajentaminen

Koko projektissa tavoitteena oli, että Media Lounge -tilasta pyritään luomaan konsepti, jota voidaan kokonaan tai osittain laajentaa ja käyttää myös muissa yliopiston tiloissa. Tilan monipuolisuus, muunneltavuus sekä avoimuus ovat osa tätä konseptia. Kevään ja syksyn aikana kerätään kokemuksia tilan käytöstä sekä toiveita opiskelijoilta.

Muuttuneet työskentelytavat ja yliopistojen tilastrategiat edellyttävät tilojen tehokkaampaa hyödyntämistä sekä muunneltavuutta. Näihin tarpeisiin Media Loungen kaltaiset rohkeat hankkeet hakevat vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Osmo Lappinen
Kirjastoamanuenssi, Oulun yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kirjastosta kohti Uralia

Komi, tuo neuvostoaikana tiukasti suljettu, vankileireillä katettu autonominen tasavalta ja Itä-Euroopan viimeinen saareke ennen Siperiaa, on sosialismin kaaduttua osoittanut huikeaa yhteistyötahtoa pohjoismaiden suuntaan monilla eri aloilla. Yhteistyötä on ollut aina poroteurastamohankkeista kulttuurin moniin eri osa-alueisiin liittyen.

Rovaniemellä elokuussa 2011 järjestetyssä Barentsin kirjastojen konferenssissa (BLC)  Komin kansalliskirjaston edustajat kutsuivat neljä alustajaa vieraakseen tulevaan juhlaansa, mutta lopulta vain yksi onnistui lähtemään. Allekirjoittanut pakkasi reppunsa jo viidettä kertaa Syktyvkarin matkalle.

Komin kansalliskirjasto juhli 175-vuotistaivaltaan maan pääkaupungissa Syktyvkarissa 31.10 – 2.11.2012. Juhlaseminaarin otsikko oli ”Regional Electronic Libraries: Experience, Searches, Findings Devoted to 175th anniversary of the Komi National Library, Syktyvkar”.

Komi_0808b

Konferenssissa oli osallistujia pääosin Venäjältä, Murmanskista aina Marien tasavaltaan asti, mutta myös Virosta, Norjasta ja täältä Suomesta. Viidentoista minuutin pituisia ”presentaatioita” oli sen verran paljon, että kuuntelutarkkaavaisuus oli silminnähden herpaantumaisillaan useimmilla meistä. Luonnollisesti, Venäjällä kun ollaan, esitykset lisäksi venyivät reilusti yli sallitun aikarajan. Oman alustukseni otsikko oli “Building a Framework for Open Access to Information in LUC Library”.

Seminaarin parhainta antia olivat kuitenkin “jälkilöylyt” ja monet tapaamiset alan muiden verkostoitumaan pyrkivien kirjastoihmisten kanssa. Hulppea vuosijuhla kaupungin keskustassa sijaitsevan tornitalon 13. kerroksessa antoi tähän erinomaisen mahdollisuuden.

Useita kirjastojen yhteistyöhankkeita

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen edesmenneellä tietopalvelulla, nykyisellä tiedeviestinnällä, on varsin pitkät perinteet kirjasto- ja tietopalveluyhteistyöstä Barentsin alueen Venäjän puoleisten tietopalveluyksiköiden kanssa.  Taustalla on vauhtia ollut tehostamassa vuosien aikana joka toinen vuosi järjestettävä Barents Library Conference sekä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän keskinäinen, vuosituhannen vaihteessa toteutettu, Berenice-hanke (Barents Library Network for European Dimension, interreg-hanke). Arktisen keskuksen tietopalvelu hallinnoi tätä hanketta. Berenicen tavoite oli rakentaa tietoverkko, joka yhdistäisi Barentsin kaikki kirjastoihmiset yli fyysisten, kielellisten, kulttuuristen, taloudellisten ja hallinnollisten rajojen.

Sittemmin uusia yhteistyökuvioita on luotu etenkin vuosittaisen suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin kautta. Turussa vuonna 2004 järjestetty suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi oli henkilökohtaisesti minulle ponnahduslauta tiiviiseen yhteistyöhön Komin kansalliskirjaston kanssa. Jo parin vuoden päästä siitä lähdin CIMO:n rahoituksen turvin puolen vuoden mittaiseen virkamiesvaihtoon Syktyvkariin.

Komi_371 Komi_414b

Keräsin Komista elektronista ja muuta tietomateriaalia, kuten romppuja, karttoja, tilastoja ja kirjallisuutta sekä toimitin vastaavaa tietomateriaalia Suomesta Komiin sen eri kirjastoille ja tietopalveluille. Lisäksi avustin Komin kansalliskirjastoa monin eri tavoin sen järjestämissä kansainvälisissä seminaareissa mm. osallistumalla ohjelmien laadintaan, alustusten sisällön tarkistuksiin, kansainvälisten vieraiden isännöimiseen sekä alustusten pitoon. Joistakin tapahtumista laadin artikkeleita Barents-infoon. Vaihtoajan loppupuolella opetin suuren kysynnän vuoksi alueen kirjastonhoitajille myös suomen kielen alkeita.

Yhteistyön kautta on venäläinen osapuolemme tuottanut avustuksellamme mm. tutkimusmatkailija Yrjö Wichmanin elämästä ja työstä kertovan DVD:n sekä suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Syktyvkarissa vuonna 2009 neuvottelemamme Komin kulttuurikartan.

Yhteistyö Luoteis-Venäjän kirjastojen kanssa on ollut niin intensiivistä ja uutta verkostoa luovaa, että vastavuoroinen tiedonvaihtomme ja muu yhteydenpitomme on jo luonnollinen osa Lapin korkeakoulukirjaston, etenkin sen Arktisen keskuksen kirjaston, työnkuvaa.

Tapaamisiin Novgorodissa 22.-26.9.2013!

Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Mitä minä Egyptissä tein?

Pääsin Itä-Suomen yliopiston (UEF) kirjaston edustajana mukaan kansainväliseen workshopiin, joka järjestettiin Kairossa Ain Shams –yliopiston (ASU) yliopistollisen sairaalan oppimiskeskuksessa. Workshop liittyi Improving the quality of higher education in public health sciences hankkeen Training of the trainers (TOT) –osa-alueeseen.

004_pyramids

Hankkeen tavoite on vakiinnuttaa master of public health  -koulutus afrikkalaisissa kumppaniyliopistoissa Keniassa (University of Eastern Africa, Baraton,  UEAB ) ja Tansaniassa (Catholic University of Health and Allied Sciences, CUHAS), sekä kehittää jo olemassa olevan kansanterveystieteen maisteriohjelman laatua ASU:ssa. Hanke kuuluu CIMO:n HEI ICI –ohjelmaan (Higher Education Institutions – Institutional Cooperation Instrument), jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.

Hankkeeseen osallistuu Suomesta UEF:n lisäksi Suomesta myös Karelia-ammattikorkeakoulu, josta workshopissa oli mukana yliopettaja Arja-Irene Tiainen. Projektissa TOT-osassa edistetään osaamista erityisesti verkko-opetuksen ja sähköisen kirjaston kehittämisessä. Itä-Suomen yliopistosta workshopiin osallistuivat myös verkko-opetuksen asiantuntija Ari Haaranen ja työterveyshuollon asiantuntija, professori Kimmo Räsänen.

Hankkeen aiemmissa vaiheissa UEF:n kirjaston johtaja Jarmo Saarti vieraili Ari Haarasen kanssa kumppanuusyliopistoissa loppuvuodesta 2011. Maaliskuussa 2012 afrikkalaiset vierailivat puolestaan Suomessa, jolloin pidimme heille mm. intensiivisiä Moodle-koulutuksia, joiden toteutukseen osallistui myös tietoasiantuntija Heikki Laitinen. Kairossa joulukuussa 2012 järjestetty workshop päätti hankkeen ensimmäisen vaiheen, joten kokosimme yhteen saavutuksia projektin eri osa-alueilla sekä hahmottelimme jatkosuunnitelmia.

Workshopiin osallistui neljän suomalaisen lisäksi neljä edustajaa sekä Keniasta että Tansaniasta sekä vaihteleva määrä kairolaisia eri workshop-päivinä. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraista pidettiin erinomaista huolta, eivätkä workshop-viikolle sattuneet mielenosoitukset suuremmin meille näyttäytyneet.

Oma osuuteni workshopin ohjelmassa kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijana oli edistää verkko- ja etäopetuksen hyödyntämistä informaatiolukutaidon opetuksessa ja syventää osallistujien tietämystä (akateemisesta) informaatiolukutaidosta ja sen kriteereistä sekä kirjastoaineistojen ja tietopalveluiden modernista käytöstä yliopisto-opetuksessa. Vetämäni sessio oli erittäin keskusteleva ja johdatti mielestäni osallistujia edelleen edistämään informaatiolukutaitojen opetusta omissa yliopistoissaan.

Workshopissa opin paljon terveystieteellisestä koulutuksesta paitsi kumppaniyliopistoissa myös UEF:ssa, sekä kansanterveyden tilasta ja edistämistä osallistujamaissa. Kumppanukset ovat monin tavoin hyvin erilaisia mm. kokonsa ja opetustarjontansa puolesta. ASU on valtavan kokoinen yliopisto (pelkästään lääketieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijoita lähes saman verran kuin koko UEF:ssa), jossa infrastruktuuri on riittämätöntä yliopiston kokoon nähden eivätkä opiskelijat oikeastaan pääse yliopistossa tietokoneille. Kirjastoa tosin uudistetaan parhaillaan perinteisestä kirjakirjastosta e-oppimista tukevaksi ja oppimiskeskusmaiseksi; niinpä en toiveistani huolimatta päässyt lainkaan tutustumaan siihen. Kaksi muuta kumppania taas ovat huomattavasti pienempiä eivätkä yhtä monialaisia yliopistoja, joten opiskelijoiden määrä lasketaan kymmenien tuhansien sijaan tuhansissa (CUHAS hieman yli 1000, keskittynyt terveystieteisiin; UEAB noin 2000, sisäoppilaitos, terveystieteillä iso osuus). Niissä langaton verkko kattaa kampukset, kannettavat tietokoneet ovat yleisiä, ja myös kirjastossa on työasemia opiskelijoille. Asioiden edistäminen ja esimerkiksi tietoteknisten ratkaisujen eteneminen vaikuttaakin helpommalta pienemmissä organisaatioissa; isommissa on väistämättä enemmän hierarkkisuutta ja hallinnollista byrokratiaa.

Workshopin aikana ilmeni, että kaikki kolme afrikkalaista yliopistoa ovat hankkeen aikana edenneet omilla tavoillaan ja kukin eniten eri asioissa – niissä, jotka kussakin yliopistossa ovat olleet tässä vaiheessa ensisijaisia. Esimerkkeinä saavutuksista voidaan mainita mm. ASU:n verkkopetustiimi, jossa on hyvä edustus eri tiedekunnista, CUHAS:n nopea edistyminen intranetin ja sen kautta saavutettavien verkkopalveluiden kehittämisessä, sekä UEAB:n jo käyttöön ottama laaja valikoima alakohtaisia informaatiolukutaidon verkkokursseja.

Kokemukseni mukaan kirjastoammattilaisten ja tietopalveluasiantuntijoiden kannattaa olla mukana tiedelaitosten kansainvälisissä hankkeissa, jolloin tietoasiantuntijaosaaminen kytkeytyy suoraan ja selkeästi oppiaineiseen ja opetukseen; aivan samoin kuin informaatiotaitojen ja niiden opetuksen on omassakin maassa kytkeydyttävä oppiaineiden muuhun opetukseen, vaikka vastuun siitä on oltava tietoasiantuntijoilla.

Tuulevi Ovaska
Palvelupäällikkö
Itä-Suomen yliopiston kirjasto

005_sun_smog

Kairossa aurinko paistaa savusumun läpi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedekirjaston palvelumaisemat muutoksessa

Kirjasto on tauko

Palveluorganisaation haasteena on oppia asiakkaan tavoille.  Lainaan näin vapaasti Mika Pantzaria, joka tutkimuksissaan kuluttajakansalaisista ja palvelujen asiakasrytmityksistä heittää ajatuksia palvelutoiminnan kehittämiseksi.  Pohjoismainen kuluttajakansalainen on merkityksiä etsivä indivídualisti, jolle kuitenkin sosiaalinen media, uuden jakaminen ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä.

Kuva: Heikki Juutilainen

Tiedekirjasto on tutkimustulosten kumulatiivinen muisti, uuden tutkimustiedon välittäjä ja osa kansainvälistä akateemista oppimis- ja tutkimusyhteisöä. Kirjastoilla on palvelujen kehittämiseen paras mahdollinen asiakaskunta: innostunut ja uutta luova opiskelija-, opettaja- ja tutkijayhteisö.   Kirjaston monikanavaisessa palveluympäristössä kysyntäpreferenssit ja käyttäjäroolit ovat parhaillaan suuressa muutoksessa.

Sähköiset palvelut ja sähköinen asiointi kytkevät tiedekirjastot ympärivuorokautiseen, nopeasykliseen palvelurytmiin.   Tieteenalasta riippuen painetulla kirjalla ja painetuilla tiedelehdillä on edelleen oma roolinsa.    Kuitenkin suuri osa uusista tutkimustuloksista välitetään e-aineistoina. Aalto-yliopiston kirjastossa perinteisten lainauspalvelujen kysyntä on laskenut kymmenen vuoden aikana 46 %. Valtaosa tutkijoista hyödyntää työssään pääosin sähköisiä aineistoja ja palveluja.  Paikalliskäyttäjistä (lainaajista) tutkijoita on 7 %. Mobiiliteknologia ja verkkopalvelujen versiointi eri alustoille mahdollistavat joustavampia palvelujen organisoinnin muotoja. Kirjaston käytön paikat ovat laajentuneet kotiin, matkalle, työpaikoille, autoon, kesämökille, vapaa-aikaan. Samaan aikaan yliopistoyhteisön kirjastotilat ovat opiskelijoille entistä tärkeämpiä työskentely- ja kohtaamispaikkoja. ”Kirjasto on tauko” pelkisti Aalto-yliopiston kirjaston asiakaskyselyyn keväällä 2012 vastannut opiskelija.

Oppimiskeskeisen kulttuurin tukeminen 

Tiedekirjaston tehtävänä on luoda parhaat mahdolliset edellytykset yliopistoyhteisön jäsenten – tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden – työlle ja menestymiselle.  Tunnistamme yhteisömme monipuoliset roolit ja niiden elinkaaret, kansainvälistyvän oppijayhteisön, asiakasvirrat ja akateemisen vuoden kausirytmin: opettaja-tutkijan pirstaleisen arjen, tuottavuusvaatimukset ja aikataulupaineet.  Tiedämme, että nuori opettajakuntamme kuuluu ensimmäiseen ns. pelisukupolveen ja että sosiaalisessa mediassa kouliintuneet, 1990-luvulla syntyneet Z -polven opiskelijamme ovat tottuneet jatkuvaan, nopeaan ja monisuuntaiseen toimintaan, jonka arvoina korostuvat avoimuus, läpinäkyvyys ja vastuullisuus.  Tiedämme, että Z-polvi on tietoinen omasta arvostaan, mutta innostuu yhteisöllisyydestä.  Tiedämme, että kirjastopalvelut kilpailevat muiden palvelujen kanssa asiakkaiden ajasta. Käyttäjäkenttämme hajaantuu ja moniroolistuu ja toimii eri palvelukanavissa eri tavoin. Uudet polvet haastavat kirjaston uusiin palveluratkaisuihin: opiskelija on kansainvälisen yliopistoyhteisön jäsen, joka yhdessä muiden kanssa on rakentamassa kannustavaa ja avointa oppimisympäristöä. Kirjastotila saa uusia merkityksiä digitaalisen kulttuurin kautta.

Asiakas tietää mitä tarvitsee ja tunnistaa hyvät palvelukokemukset. Innostava opiskeluympäristö palveluineen on osa oppimiskokemusta.  Uudet polvet saattavat löytää retroyhteisöllisyyttä perinteisistä lukupiireistä ja lukukokemuksen jakamisesta.  Toisaalta e-aineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia yhteisöllisyyttä tukevien palvelujen kehittämiseen.  Samoja aineistoja käyttävät tutkijat voivat luoda vertaisverkostojaan ja jakavat keskustelufoorumeilla kokemuksiaan.  Kokonaisuuksia on hyvä hahmottaa erilaisista asiakasnäkymistä ja -tarpeista käsin: miten asiakas kokee ja aistii palvelun tietyssä tilassa.  Tunnistetuista palvelupoluista syntyy palvelumaisema, asiakkaan kokema palvelutodellisuus.  Maisema rajaa kehyksenä sen, mitä käyttäjä pitää oleellisena. Palvelut ja tilat tarjoavat ratkaisuja asiakkaiden kysymyksenasetteluihin.  Hankenin markkinoinnin tutkijat Suvi Nenonen ja Kaj Storbacka korostavat asiakasarvon syntyvän palvelutapahtuman jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa: asiakas ei ole organisaation jatke, vaan organisaatio on asiakkaan jatke.  Asiakas ei ole palvelun passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija.

Myös muiden palveluorganisaatioiden piirissä tehty tutkimus saattaa olla kirjastojen kannalta kiinnostavaa.  Esimerkiksi suomalaisen vähittäiskaupan 4d-Space -hanke kehittää kaupan tulevaisuuden palveluja: miten älykäs ja oppiva julkinen tila voisi hyödyntää asiakkaiden osallistamista. Käytännön esimerkki on poimittu Aalto-yliopiston hankkeista, joissa on useita eri toimijoita: Mediatekniikan laitos, Markkinoinnin laitos, Muotoilun laitos, Elektroniikan laitos, Energiatekniikan laitos, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos, Maanmittaustekniikan laitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Oxfordin yliopisto.  Esimerkki kertoo paitsi kiinnostavasta tutkimusalueesta, myös niistä käytännön haasteista, mitä monitieteinen tutkimusympäristö merkitsee kirjastopalvelujen kehittämiselle. Virtuaaliset tutkimusympäristöt palvelevat hyvin kansainvälisiä tutkimusryhmiä. Yliopistoyhteisön kansainvälisyys haastaa kirjastot tarjoamaan 24/7 -periaatteella älykkäitä, vuorovaikutteisia tiloja, joissa opiskelija ja tutkimusryhmät voivat tehdä töitä aikavyöhykkeistä riippumatta.

Luovat  oppimisympäristöt

Viihteellisyys ja pelimäisyys ovat tulleet verkko-oppimiseen, joka rytmittyy arkeen ja omaehtoiseen opiskeluun. Verkkopalvelujen lailla tilojen tulisi koota ihmiset yhteen: kannustaa keskusteluun ja vuorovaikutukseen luovassa, muuntuvassa ja avoimessa ympäristössä. Brittiläisen Andrew Harrisonin mukaan laadukas oppimisympäristö huomioi oppimisen kokonaisvaltaisesti.  Oppiminen ei tapahdu vain luentosaleissa tai luokkatiloissa vaan yhtä lailla epävirallisissa kohtaamisissa.  Oppimisympäristö kannustaa aktiiviseen, osallistuvaan oppimiseen. Tilat voivat toimia katalyyttinä pedagogiseen, akateemiseen ja kulttuuriseen muutokseen. Oppimiskeskus on yliopistoyhteisön kohtaamispaikka, avoin työtila, jossa risteytyy monialainen yhteisöllisyys.  Kun kyselin eräässä tohtoriseminaarissa jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden toiveita uusista kirjastotiloista, vastaus oli selkeä: kahvila, kahvila, kahvila…

HUB. Kuva: Heikki Juutilainen

Parhaimmillaan opiskelijat voivat itse olla rakentamassa omia ympäristöjään, joissa yhdistyy inspiroiva luova fyysinen tila, virtuaalinen kokemus ja yhteisöllisyys.  Kansainvälinen muotoilun ja suunnittelun opiskelijaryhmä IDBM (International Design Business Management) suunnitteli ja toteutti syksyllä 2011 Aalto-yliopiston kirjastoon kokeilun, ”hubin”, jossa vanha lukusalitila muunnettiin ryhmätyötä tukevaksi, vuorovaikutteiseksi oppimisympäristöksi, jonka ylläpidosta opiskelijat itse vastasivat.  Kokeilu oli menestys, tilan sisälle rakennettu ”mökki” mahdollisti suojaisen lukutilan, ryhmätöitä pidettiin tilan eri osissa toisia häiritsemättä, opiskelijoiden suunnittelemat sohvat loivat tunnelmaa, kahvinkeitin ja ”cupcakes” tarjosivat arjen elämyksellisyyttä.   Kävijämäärät nousivat ja opiskelijat ottivat tilan omakseen.  Tilojen ”sekoittaminen” formaaliseen kirjastotilaan loi uusia kohtaamisia.

Aalto-yliopiston kirjasto on suunnittelemassa pääkampukselleen Otaniemeen uutta verkostomaista oppimiskeskusta, joka vastaisi kansainvälisen yliopiston tarpeisiin mahdollisimman hyvin.  Suunnittelu kytkeytyy koko kampuksen uudistumiseen, jota vauhdittaa metro-aseman valmistuminen v. 2015. Verkoston keskiössä, oppimiskeskuksen sydämenä, toimii 2014-2015 peruskorjattava Alvar Aallon Otaniemen kirjasto, korkeakoulujen kandiopetuksen käyttöön 2013-2015 otettavat opetustilat (”kandikoti”) palvelukeskuksineen,  hubeineen ja työpajoineen. Otaniemen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun uudisrakennukseen ja Töölön Kauppakorkeakoulun päärakennukseen profiloidaan (2015) uusia kirjastopalveluja. Taiteen ja arkkitehtuurin kirjastoon liittyvä visuaalisuus ja erityispiirteet (mm. materiaalikirjasto, kuvatietokannat) ja Kauppakorkeakoulun maisteri- ja tutkijaohjelmien laajat sähköiset aineistot ja menetelmäkirjallisuuden tarpeet antavat mahdollisuuden uusiin ratkaisuihin (lounge-kirjastot).

Pohdimme parhaillaan mm. kirjaston merkitystä ”kolmantena tilana” ja sitä, miten monitilaisuus, monikäyttöisyys, moniaikaisuus ja sähköinen asiointi käytännössä yhdistetään. Tilasuunnittelu haastaa uudenlaiseen palvelujen konseptointiin ja palvelujen näkyväksi tekemiseen. Tietoisuus siitä, että jokainen neliö kuluttaa ympäristöä, kannustaa miettimään, minkälainen on tiloiltaan ja palveluiltaan green library. Keräsimme Aalto-yliopiston 1300 henkilön asiakaspalautteesta kymmeniä adjektiiveja, jotka innostivat ideoimaan uudentyyppisiä ratkaisuja dynaamisesta ja kuhisevasta, yllätyksellisestä kirjastosta rauhalliseen ja ihmislähtöiseen opiskelutilaan.  Asiakkaamme haluavat hitaan ajattelun tiloja, lukutiloja, työskentelytiloja, ryhmätyötiloja, kohtaamispaikkoja, pop-up -kirjastoja, näyttelytiloja, galleriatiloja, porisevia tiloja, kulttuuritiloja, harrastetiloja, konehuoneita, verstaita, ravintoloita, kirja- ja taidekaupan, studioita, opetustiloja, kokoustiloja, yhteispalvelupisteitä – ja tietenkin jotain siitä tutusta kirjastokirjastosta, johon monella yliopistoyhteisön jäsenellä on edelleenkin vahva tunneyhteys.

Eeva-Liisa Lehtonen
Aalto-yliopisto, ylikirjastonhoitaja
Eeva-Liisa.Lehtonen@Aalto.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

E-kirjat – vaihtoehtoja painetuille kirjoille

Tampereen yliopiston kirjastossa on jo vuosien ajan pyritty hankkimaan e-kirjoja yhteistyössä käyttäjien kanssa. Hankintaa ja käyttöönottoa on vauhditettu parillakin e-kirjaprojektilla. Vuonna 2006 saimme hankerahaa ja teimme yhteistyötä yliopiston laitosten kanssa kartoittaen heille kurssikirjoiksi sopivia e-kirjoja.  Hankkeen tavoitteena oli tehdä e-kirjoja tunnetuksi ja harkittavaksi vaihtoehdoksi painetuille kurssikirjoille. Tarkoituksena oli aktiivisesti nostaa esiin e-kirjavaihtoehto erikseen valittavissa oppiaineissa ja ainelaitoksilla, joissa painetut kurssikirjat voitaisiin osittain korvata e-kirjoilla. Tuolloin e-kirjoja oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin nykyisin, mutta muutamia kymmeniä e-kurssikirjoja onnistuttiin tutkintovaatimuksiin saamaan.

Pääkirjaston oppimiskeskus Linna-rakennuksessa (kuva Teemu Launis)

Viime vuonna aloitimme yliopistomme tutkinnonuudistukseen liittyen projektin, jonka tavoitteena on niin ikään lisätä e-kirjojen ja e-aineistojen osuutta tutkintovaatimuksissa. Molemmissa projekteissa lähtökohtana on ollut tiivis yhteistyö kehysorganisaation edustajien, tässä tapauksessa opettajien, kanssa. Tampereen yliopistossa toteutetaan tänä vuonna laaja koulutusuudistus. Koulutusuudistukseen liittyen yliopistossamme järjestettiin viime huhtikuussa tieteenalayksiköille tarkoitettu seminaari. Olimme siellä mukana esittelemässä e-kirjoja varteenotettavana vaihtoehtona painetuille kurssikirjoille. Kesän aikana teimme pdf- esitteen, jota jaettiin verkon kautta kaikille oppiaineille (esimerkkinä terveystieteiden esite). Esitteessä tuotiin esiin meille jo hankittuja e-kirjoja ja muita e-aineistoja sekä kerrottiin mm. Dawsonerasta, jossa voi viisi minuuttia selata sellaisia kirjoja, joita emme ole ostaneet kokoelmiimme.Dawsonerassa opettajat voivat valita kätevästi e-kirjoja uusiin tutkintovaatimuksiin. Syksyn 2011 ja tammikuun 2012 aikana vierailimme yksiköiden opintosuunnitelmatyöryhmissä kertomassa ja esittelemässä e-aineistoja kurssikirjavaihtoehtoina. Kaikkea tätä on vauhdittanut kirjaston vuosisuunnitelmaan asetettu tavoite, jonka mukaan 25 % kurssikirja-aineistosta olisi e-muodossa uusissa tutkintovaatimuksissa. Tällä hetkellä luku on 13,2 %. Asia on otettu esille myös yliopiston opetusneuvostossa ja opetuksesta vastaava vararehtori on kovasti kannustanut meitä ja tukenut eri yhteyksissä e-aineistotavoitteitamme.

Käytössämme on useita e-kirjapalveluita, joita olemme eri tavoin pyrkineet esittelemään käyttäjille. Keskeinen keino, jolla olemme edistäneet ja helpottaneet e-kirjojen löytyvyyttä on se, että e-kirjamme on luetteloitu kirjastotietokantaamme Tamcatiin. Kurssikirjaa tarvitseva asiakas löytää siis e-kirjan samalla, kun hän etsii painettua kirjaa. Esimerkiksi Ebrarysta marcit saadaan eräajona tietyin väliajoin. Yksittäin hankitut kirjat luetteloidaan, niistäkin on yleensä saatavilla valmiita marc-pohjia. Ebraryn osalta ei meidän mielestämme kannata korostaa sitä, että siitä poistuu kirjoja, uusien kirjojen osuus kun on huomattavasti suurempi kuin poistuvien. Joskus on käynyt niin, että tutkintovaatimuksiin kuuluva kirja on poistunut Ebraryn kokoelmasta, mutta korvaava versio on yleensä saatu ostettua muusta palvelusta. Dawsonera on kokemustemme mukaan hyvin suositeltava palvelu, hinnat ovat kohtuulliset ja kirjat saadaan nopeasti käyttöön. Ebscon E-books on Ebscohost -palvelu, jonka  kehitystyö saataneen piakkoin päätökseen. Nykyinen versio perustuu Netlibraryn toimintamalliin. Ebsco osti tämän palvelun jokin aika sitten. Tampereen yliopiston kirjasto aloitti yksittäisten e-kirjojen hankkimisen Netlibrarysta vuonna 2003. Tästä syystä meillä on parisataa e-kirjaa Ebscon palvelussa, jossa niitä voi hyvin käyttää, mutta uusien kirjojen ostotoiminto ei ole vielä käytössä. Meillä on nykyisin käytössä mm. SanomaPron, Thiemen ja MyiLibraryn e-kirjoja.

Näkymä kirjastoon (kuva Marianne Partanen)

E-kirjojen lataaminen tableteille, kannettaville tietokoneille ja muistitikuille on nyt noussut kovasti esiin e-kirjojen uutena käyttötapana. Olemme koonneet kotisivullemme taulukon, josta asiakas helposti löytää tiedot niistä e-kirjapalveluista, joissa on latausmahdollisuus ja siitä, miten lataus tehdään. Taulukosta löytyy myös tiedot kyseisten kirjapalveluiden keskeisimmistä ominaisuuksista. Latausmahdollisuus lisää huomattavasti e-kirjojen käytettävyyttä, enää ei välttämättä tarvitse olla internet-yhteyttä e-kirjaa luettaessa ja tableteilla kirjan lukuominaisuudet ovat selkeästi paremmat kuin perinteisellä tietokoneella.

Yhteistyö käyttäjien kanssa e-kirjojen hankinnassa tulee pian jatkumaan uudella tavalla. Olemme ottamassa käyttöön e-kirjojen osalta ns. patron-driven acquisitions eli PDA-ominaisuuksia. Alkuun on tarkoitus lähteä liikkeelle LMTietopalveluiden välittämällä Ebook Librarylla, jossa on kyseinen mahdollisuus. Asiakas voi tehdä ”hankintaehdotuksen” palvelun kokoelmassa tarjolla olevaan e-kirjaan ja kirja voidaan ottaa osaksi kirjaston omistamaa kokoelmaa. Ebraryssa on myös PDA-ominaisuus, sen hyödyntämistä olemme myös harkinneet. Jatkossa yhteistyömme käyttäjien kanssa e-kirjahankinnoissa tulee siis saamaan aivan uudenlaisia muotoja.

Hannele Nurminen
osastonjohtaja, Tampereen yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Yliopistokirjastot ovat kansainvälisesti aktiivisia (jatkoa)

SYN julkisti marraskuussa kansainvälisen toiminnan suosituksen yliopistokirjastoille.  Suosituksessa mm. ehdotetaan että ”yliopistokirjastojen johtajat rohkaisevat ja mentoroivat henkilökuntansa jäseniä tarjoamaan esitelmiä ja postereita esitettäväksi kansainvälisissä konferensseissa”. Ne ovat hyvä tapa tuoda esiin kirjastoissa tapahtuvaa kehittämistoimintaa ja saavutuksia.

Esitelmät ja posterit ovat usein edelleen ns. harmaata
kirjallisuutta, joka jää  kollegoilta huomaamatta.
Enemmän julkisuutta saa vain, jos onnistuu nappaamaan palkinnon (onneksi olkoon, Laurea amk!).

Tästä syystä SYN päätti ryhtyä julkaisemaan verkkosivullaan tietoja yliopistokirjastojen henkilökunnan kansainvälisissä konferensseista pitämistä esitelmistä ja postereista sekä kansainvälisistä artikkeleista. Toivottavasti listaus lisää julkaisujen näkyvyyttä ja auttaa myös verkostoitumaan samojen asioiden parissa työskentelevien kanssa.

Kannattaa käydä tutustumassa siihen, mitä naapurikirjastoilla on meneillään. Samalla saat vinkkejä oman posterin tai esitelmän suunnittelua varten. Ja jos omat julkaisusi puuttuvat listalta, voit lähettää tiedot yhteistyösihteerille, joka päivittää sivustoa.

Raija Aaltonen
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto
sähköposti: raija.aaltonen@uta.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kuulumisia Lappeenrannan tiedekirjastosta

Näkymä kirjastosalista (kuva: Pia Paavonseppä)

Suomen nuorimman  yhteiskirjaston, Lappeenrannan tiedekirjaston,  ensimmäinen syksy on takana ja arjen toiminta on alkanut vakiintua. Tiedekirjasto on toiminut
Lappeenrannan teknillisen yliopiston
ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteisenä kirjastona elokuusta 2011 alkaen eli tässä vaiheessa noin viisi kuukautta.  Tiedekirjasto on yliopiston erillislaitos ja kirjaston koko henkilökunta on yliopiston palveluksessa. Kirjaston perustamisen yhteydessä Saimaan ammattikorkeakoulun kirjaston työntekijät siirtyivät yliopiston palvelukseen. Lappeenrannan tiedekirjastossa työskentelee nyt 21 työntekijää, aikaisemmin kahdesta korkeakoulusta  ja samalla kohtaavat kahden korkeakoulun kulttuurit.

Kirjaston organisaation suunnittelu käynnistyi kaksi vuotta ennen toiminnan käynnistämistä ja lopullista päätöstä kirjaston perustamisesta. Yhdistymiseen siis varauduttiin, vaikka vielä silloin ei voitu olla varmoja yhdistymisen toteutumistavasta.  Organisaatiorakenteen pohjaksi otimme yliopistokirjaston  organisaatiomallin,  muotoilimme sitä vain hiukan tiiviimmäksi. Pyrimme konstailemattomaan selkeyteen, yksinkertaisuuteen ja ennen kaikkea toimivuuteen.  Kirjasto jakautuu hallinnollisesti neljään ryhmään:  painetut aineistot, e-aineistot, opetus ja asiakaspalvelu.  Eri hallinnollisten ryhmien työntekijät kuuluvat lisäksi yhteen tai useampaan toiminnalliseen ryhmään tehtäväkuvan mukaan. Tällaisia ovat  esimerkiksi tiedonhankinnan opetusta antavien ja  palvelupisteiden päivystäjien ryhmät.

Henkilökunta pääsi osallistumaan kirjaston suunnitteluun, kun osaamiskartoitusryhmissä pohdittiin tulevan organisaation rakennetta. Jo aika alkuvaiheessa tehtiin yli organisaatiorajojen ulottuvaa osaamiskartoitusta ja tätä varten oli perustettu osaamiskartoitusryhmät.  Näissä ryhmissä mm. pohdittiin tulevia tehtäviä, tulevia osaamistarpeita ja nykyhetken osaamista. Organisaatiorakenteen skeeman hahmotuttua, työntekijät hahmottelivat uuteen organisaatioon tulevia rooleja, omia nykyisiä ja mahdollisia tulevia tehtäviä.  Kukin toi esiin omat keskeiset osaamisalueensa ja toiveensa niistä asioista, joita erityisesti halusi olla kehittämässä tulevassa kirjastossa.  Näiden tietojen ja toiveiden pohjalta kirjaston johto laati alustavat ehdotukset työntekijöiden tuleviksi tehtäviksi ja asemaksi yhteiskirjastossa. Osaamiskartoitusryhmien vetäjät  keräsivät  tiedot ryhmäläisiltään.

Seuraavassa vaiheessa jokaisen työntekijän kanssa käytiin keskustelu ehdotetusta tehtävästä ja työntekijän asemasta uudessa organisaatiossa. Keskusteluihin osallistuivat yhdistyvien kirjastojen johtajat sekä uuden organisaatiorakenteen mukainen työntekijän tuleva lähiesimies. Työntekijä laati keskusteluista muistion ja keskustelun pohjalta alustavan tehtäväkuvauksen uudesta tehtävästään. Tärkeää oli varata keskusteluille riittävästi aikaa, rauhallinen tila ja luoda kiireetön tunnelma sekä luottamuksellinen ilmapiiri. Nämä keskustelut työntekijöiden kanssa käytiin vajaa puoli vuotta ennen kirjastojen yhdistymistä.

Kun organisaation yhdistämisprosessi kestää pitkään,  silloin eletään tavallaan osittain vanhassa osittain uudessa organisaatiossa ja olemista leimaa jonkinlainen odottaminen. Jos odotusvaihe kestää liian pitkään, voi tulla jopa lamaannus.  Kaikkein odotetuin tieto yksilölle on oma täsmällinen paikka tulevassa organisaatiossa.  Vaikka tehtäväkuvat muuttuvat ja täsmentyvät koko ajan vähän, on silti ollut tärkeää, että työntekijöille on pystytty riittävän varhain antamaan tieto omasta roolista. Tulevasta tehtävästä puhuttaessa on kuitenkin korostettu, että tämä on tilanne nyt alkuvaiheessa ja tilanteet voivat muuttua, kun toiminta pääsee vauhtiin ja arki näyttäytyy.

Yhdistyvien kirjastojen työntekijät ovat olleet mukana suunnittelemassa yhteiskirjastoa ja päässeet vaikuttamaan omiin tehtäviinsä. Aika helppo olisi nyt uskoa, että tälläkin on ollut vaikutusta siihen, että yhteiskirjaston toiminnan alkuaikoina tehty työhyvinvointikysely tuotti selkeästi odotettua positiivisemman tuloksen.  Yhteisellä asioiden puimisella ja ideoimisella pienemmissä ryhmissä olemme yrittäneet yhdessä sisäistää myös sitä keskeistä ajatusta, että muutos on jatkuva prosessi, jossa saattaa olla joskus seesteisempiä vaiheita, mutta koskaan se ei pääty. Tämä on yksi tapa harjaannuttaa organisaation kykyä muutosten kohtaamiseen.

Meillä kuten yhteiskirjastoissa varmasti yleisemminkin ollaan valmiita pidemmällekin menevään yhteisyyteen kuin mihin tähän mennessä on päästy.  Se, että kirjastoilla on kehittämistahtoa, ei kuitenkaan yksinään riitä.  Yhteisyyden kehittäminen on vahvasti sidoksissa kirjastojen valtakunnallisen infrastruktuurin (esim. FinELib, kustantajat), taustaorganisaatioiden käytäntöjen ja rakenteiden suomiin mahdollisuuksiin. Yhteiskirjastoissa tulevaisuutta kohti mennään yrittäen myös vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin, odottavin mielin ja uteliaina.

Muille yhteiskirjastoja perustaville tämä lyhyt kuvaus kertoo yhden tarinan ja yhden näkökulman yhdistämisprosessissa ja vahvistaa toivon mukaan kykyä kehittää yhteiskirjastoja edelleen, yhdessä.

Lappeenrannan tiedekirjasto toivottaa menestystä kirjastojen hankkeille alkaneena vuonna.

Ulla Ohvo


facebooktwittergoogle_pluslinkedin