SYN juhli 20 vuottaan seminaarin merkeissä

_E3F2796_photo Linda TammistoTänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun yliopistokirjastojen johtajille annettiin esitys yhteisen koordinointielimen perustamisesta, jota vähän tämän jälkeen ryhdyttiin kutsumaan Suomen yliopistokirjastojen neuvostoksi. SYN juhli pyöreitä vuosiaan lokakuussa Helsingin yliopiston kirjastossa järjestetyllä seminaarilla.

Seminaarin aluksi kuultiin Jenni Haukion tervehdys Suomen yliopistokirjastojen neuvostolle, jonka välitti Turun yliopiston kirjaston johtaja Ulla Nygrén. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kaksi keynote-puhetta: Mary Casen esitys Partners in Transformation: University Libraries in Research and Learning sekä Alf Rehnin esitys Tiedon tulevaisuus, tulevaisuuden tieto. Lisäksi SYNin puheenjohtaja Kimmo Tuominen esitteli neuvoston toimintaa otsikolla Suomen yliopistokirjastojen neuvosto eilen ja tänään.

_E3F2802_photo Linda TammistoMary Case toimii kirjastonjohtajana University of Illinois’sa Chicagossa  ja Association of Research Libraries -järjestön puheenjohtajana. Mary Case esitteli etäyhteyden avulla pidetyssä puheessaan muutosta, jonka keskellä yliopistokirjastot ovat. Esimerkki muutostekijästä on kirjastojen aineistojen monipuolistuminen. Kyse ei ole pelkästään digitaalisen aineiston hallitsevasta asemasta vaan täysin uuden tyyppisistä aineistoista, kuten tutkimusdatasta. Muutostekijöiden rinnalla ovat suuret haasteet, joita kirjastojen on oltava ratkaisemassa. Yllätys ei ole, että yksi keskeisistä kysymyksistä on  tiedejulkaisemisen rakenteet, joiden muuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä.

_E3F2832_photo Linda TammistoProfessori Alf Rehn puhui kirjastojen roolista informaation kyllästämässä maailmassa. Kirjaston on hyvä olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan, ja kirjastoilla voikin olla paljon tarjottavaa tälle ajalle. Toisaalta on kyettävä myös oman toiminnan kriittiseen arviointiin sekä oman roolin ja aseman etsimiseen.

Kimmo Tuominen totesi, että SYNin 20-vuotisessa historiassa näyttävät toistuvan samantyyppiset kysymykset. SYNin historiasta löytyy joka tapauksessa esimerkkejä yhteistyöllä saavutetuista tuloksista, ja yliopistokirjastojen keskinäiselle yhteistyölle sekä kumppanuudelle muiden toimijoiden kanssa on edelleen tilausta.

_E3F2838_photo Linda TammistoSeminaarin lopuksi nautittiin harmonikansoittaja Teija Nikun vaikuttavasti tulkitsemista brasilialaisista ja ranskalaisista sävelistä.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuvat: Linda Tammisto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tritonian johtaja Anne Lehto haastattelussa

SYN haastatteli Tritonian jokuva_ALhtajana helmikuussa aloittanutta Anne Lehtoa.

Tritonia on viiden korkeakoulun yhteinen tiedekirjasto. Kehysorganisaatioita ovat Vaasan yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, Åbo Akademin Vaasan ja Pietarsaaren yksiköt sekä Svenska Handelshögskolanin Vaasan yksikkö.

Miten työsi Tritonian johtajana on lähtenyt käyntiin?

Aloitin 1.2.2016 ja olen toiminut nyt puoli vuotta Tritonian johtajana. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Tritoniassa on osaava henkilöstö ja minua on perehdytetty työhön hyvin. Olen vieraillut kaikissa Tritonian toimipaikoissa neljällä paikkakunnalla. Yhteistyö Vaasan yliopiston johdon ja Tritonian johtokunnan kanssa on käynnistynyt.

Siirryit Tampereen yliopiston kirjaston palveluksesta Tritoniaan. Minkälaisissa tehtävissä olet toiminut ennen siirtymistä Tritoniaan?

Tampereen yliopiston kirjastossa tein monenlaisia töitä muun muassa kirjastoamanuenssina, informaatikkona, tiedottajana, kustannuspäällikkönä ja osastonjohtajana. Viimeisin pestini oli palvelupäällikön tehtävä tutkimuksen tietopalvelutiimissä. Esimieskokemusta minulle kertyi Tampereella yhteensä yhdeksän vuotta. Tampereen yliopiston kirjastossa osallistuin myös kansainväliseen työskentelyyn IFLAn työryhmän jäsenenä.

1990-luvulla työskentelin UPM-Kymmenen tietopalvelussa Valkeakoskella ja 2000-luvun alussa tiedonhaun lehtorina Tampereen yliopistossa ja sen jälkeen suunnittelijana Helsingin yliopistossa valtakunnallisessa IL-hankkeessa, jossa loimme kolmiportaisen mallin tiedonhankintataitojen opetukseen. Hankkeesta siirryin tekemään vuoden sijaisuuden opetusministeriössä ylitarkastajana.

Miten vertaisit Tritoniaa ja Tampereen yliopiston kirjastoa? Minkälaisia eroja on yhteiskirjastolla ja pelkästään yliopistoa palvelevalla kirjastolla?

Organisaatioita verratessa on otettava huomioon, että toimin Tampereen yliopiston kirjastossa väliportaan esimiehenä. Tritoniassa ja Tampereen yliopiston kirjastossa on paljon samaa, kuten laaja tiedonhankintataitojen opetus opiskelijoille. Erona on muun muassa se, että Tritonia on teknisesti kompleksisempi organisaatio, sillä henkilökunta on viiden eri organisaation palveluksessa, meillä on kaksi työkieltä ja organisaatio toimii usealla eri paikkakunnalla.

Viiden korkeakoulun tarpeita palvelevassa yhteiskirjastossa on kuunneltava eri sidosryhmiä ja haettava ratkaisuja erilaisten näkemysten yhteensovittamisesta. Tärkeää on vuorovaikutus kaikilla tasoilla ja yhteisrahoitteisen toiminnan ollessa kyseessä erityisesti pyrkimys tasapuolisuuteen. Toiminnan on oltava samanaikaisesti sekä yhteistä että erityistä. Tritonian sisällä yhteistyöllä saavutetaan synergiaetuja ja korostetaan yhteen hiileen puhaltamista, ja toisaalta rahoittajille pitää pystyä näyttämään, että kukin omistajakorkeakoulu saa Tritonian toiminnasta lisäarvoa.

Mitä asioita haluat korostaa Tritonian kehittämisessä?

Haluan korostaa yhdessä tekemisen hyötyjä. Toimintojen rakenteiden osalta opiskelun palvelut ovat Tritoniassa hyvällä mallilla, mutta tutkimuksen tuen palveluja pitää tehdä näkyvämmiksi, varsinkin avoimen tieteen suuntaan. Haluan myös korostaa, että laadukas tutkimusta ja opetusta tukeva infrastruktuuri on korkeakoulujen kilpailuetu ja kansainväliselle tasolle pyrkivä yliopisto tai korkeakoulu tarvitsee kansainvälisen tason kirjaston, ei vähempää.

Miltä Tritonian tulevaisuus näyttää?

Uskon yhteistyöhön ja yhteiskirjastoon. Tulevaisuuteemme vaikuttavat monet toimintaympäristön tekijät, mutta keskeistä on se, miten onnistumme henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja palvelujen markkinoinnissa, ja miten saumattomasti pääsemme mukaan korkeakoulujen ydinprosesseihin, eli millainen Tritonian brändi on tulevaisuudessa. Uskon, että lähitulevaisuudessa tiedonlouhinnan menetelmät tulevat muuttamaan tieteen tekemisen tapaa ja vaikuttamaan myös kirjastojen toimintaan. Tässä on meillä iso osaamishaaste.

Tritoniaan kuuluvan EduLabin pedagoginen ohjausrooli edellyttää jatkuvaa alan seurantaa ja uusien digitaalisten opetusvälineiden tuntemusta ja niiden käyttötapojen pedagogista kirkastamista. On mielenkiintoista seurata, miten verkko-opetus on taas – 15 vuoden jälkeen – kokemassa uutta renessanssia. Tarjolla on nykyisin sujuvampia välineitä, mutta toisaalta digitaaliselta opetukselta vaaditaan yhä enemmän näyttöjä vaikuttavuudesta. EduLabin kehittäminen tulevaisuuden digipedagogisena ohjausresurssina on Tritonialle osaamis- ja resursointihaaste, mutta myös iso mahdollisuus.

Minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvasta yhteistyöstä?

Odotan SYNin yhteistyöltä tulevaisuuteen suuntautunutta yhdessä kehittämistä ja arvokasta kollegaperspektiiviä.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Avoimiin julkaisumalleihin siirryttävä ripeästi

Avoimen julkaisemisen eli Open Accessin yleistyminen tuo tutkijoille ja tiedeyhteisölle mahdollisuuksia jakaa ja saavuttaa tieteellistä tietoa entistä nopeammin ja joustavammin. Suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset pyrkivät parhaillaan käytävissä neuvotteluissa tiedekustantajien kanssa parantamaan mahdollisuuksia avoimien julkaisutapojen tehokkaaseen käyttöön. “Tavoitteenamme on samalla varmistaa, etteivät tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset kasva”, sanoo Mikael Laakso, Svenska Handelshögskolanin apulaisprofessori ja neuvottelujen strategiaryhmän jäsen.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Opetusministeriö on linjannut tavoitteeksi, että Suomi nousee yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. “Tavoitteen saavuttaminen edellyttää ripeää siirtymistä tilausmaksuihin perustuvista lisenssisopimuksista kohti avoimia julkaisumalleja”, Laakso jatkaa.

Päällekkäiset kustannukset minimoitava

Tällä hetkellä korkeakoulut ja tutkimuslaitokset maksavat tieteellisistä julkaisuista lehtien tilausmaksuina. Avoimessa julkaisemisessa kirjoittaja tai kirjoittajan organisaatio maksaa siitä, kun artikkeli julkaistaan. Kokonaiskustannusten tarkastelu on tärkeää, sillä etenkin suuret kustantajat suosivat tällä hetkellä ns. hybrid-julkaisemista, jossa tutkija voi ostaa tilausmaksulliseen lehteen hyväksytyn yksittäisen artikkelinsa kaikille avoimeksi maksamalla erillisen artikkelin käsittelymaksun. Tutkijoille on tärkeää julkaista lehdissä, jotka ovat tiedeyhteisön arvostamia julkaisukanavia, vaikka julkaisun avoimuus niissä edellyttäisi erillistä artikkelin käsittelymaksua. Artikkelien käsittelymaksujen malli tuottaa kuitenkin päällekkäisiä kustannuksia, ellei kustantaja samalla alenna kyseisten lehtien tilausmaksuja.

Kansalliskirjaston koordinoima FinELib-konsortio edustaa neuvotteluissa korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia ja pitää tärkeänä, että sekä tilausmaksuja että käsittelymaksuja edellyttävä malli on vain siirtymävaihe kohti täysin avointa julkaisemista. Siirtymävaiheen aikana on olennaista, että uuden avoimen julkaisumallin ja vanhan tilausmaksuihin perustuvan julkaisumallin päällekkäiset kustannukset minimoidaan.

Tavoitteena avointa julkaisemista edistävä sopimus

Tieteellisten lehtien tilausmaksuista kertyy korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille vuositasolla kuluja noin 23 miljoonaa euroa. Open Access -julkaisemisen tarkkoja kuluja ei tiedetä, koska niitä ei seurata Suomessa kansallisella tasolla. Tieteen avoin julkaiseminen -hankkeessa on kuitenkin arvioitu, että vuonna 2014 suomalaiset yliopistot maksoivat Open Access -artikkeleiden julkaisemisesta yhteensä vähintään miljoona euroa ja että nämä kustannukset ovat kasvussa.

Myös kansainvälisesti etsitään Open Access -julkaisemiselle mallia, joka on taloudellisesti kestävä ja tutkijoille helppo. Parhaillaan on menossa useita avoimen julkaisemisen edellytyksiä ajavaa kansainvälistä kampanjaa, esim. League of European Research Universitiesin Christmas is over, jonka ovat allekirjoittaneet useat Suomen korkeakoulut. Esimerkiksi Hollannin korkeakoulut ovat onnistuneet solmimaan suurista kustantajista Springerin ja Wileyn kanssa lehtipakettisopimuksia, joissa avointa julkaisemista on helpotettu.

Kirjastoista tukea avoimeen julkaisemiseen

Tutkijat voivat saada tukea Open Access-julkaisemiselle oman organisaationsa kirjastosta sekä monista verkkoon kootuista OA-julkaisemisen ohjeista, esimerkiksi:

Avoin tiede ja open access (Helsingin yliopiston kirjasto)

Avoin julkaiseminen (Aalto-yliopisto)

Open Access julkaiseminen (Itä-Suomen yliopisto)

Avoin tiede ja tutkimus -hanke

Lisätietoja:

vararehtori Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopisto, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän puheenjohtaja, puh. 029 415 0640, keijo.hamalainen@helsinki.fi
apulaisprofessori Mikael Laakso, Hanken Svenska handelshögskolan, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän jäsen, puh. 050 910 0864, mikael.laakso@hanken.fi

FinELibin verkkosivut: https://www.kiwi.fi/display/finelib
FinELib Twitterissä: https://twitter.com/FinELibpalvelu


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston yhteistyösihteeri haastattelussa

Jussi Piipponen Helsingin yliopiston kirjastosta on toiminut vuoden 2015 alusta alkaen SYNin yhteistyösihteerinä.

SYNin sääntöjen mukaan yhteistyösihteerin tehtävänä on valmistella SYNin kokouksia ja toimia niiden sihteerinä, toteuttaa kokousten päätöksiä, tiedottaa toiminnasta ja olla avuksi SYNin yhteistyöverkostojen toiminnassa.

Jussi Piipponen haastatteli yhteistyösihteeriä selvittääkseen, mitä tehtävä käytännössä pitää sisällään.

Jussi2Yhteistyösihteerin työtä on reilu vuosi takana. Miten yhteistyösihteerin tehtävät ovat sujuneet?

Kiitos kysymästä, olen viihtynyt tehtävässä. Alkuun oli totta kai paljon opittavaa, mutta ehkä ainakin osa toimenkuvasta on toivottavasti hallussa. Aivan ensimmäisestä päivästä alkaen on päässyt tekemään SYNiin liittyviä asioita. Lisäksi työssä on ollut pakko yrittää ottaa haltuun uusia asioita, koska SYNissä ovat esillä yliopistokirjastojen toiminnan kaikki osa-alueet. Tämä on tuntunut innostavalta. Aloitin tehtävässä puolen vuoden hoitovapaan jälkeen, joten olin onneksi valmis nopeasti vaihtuviin tilanteisiin.

Minkälainen tausta sinulla on kirjastoalalla ja yleensä työelämässä?

Olen ollut vuodesta 2010 Helsingin yliopiston kirjaston palveluksessa. Tehtäviini on kuulunut erityisesti digitaalisiin opinnäytteisiin ja julkaisuarkistoihin liittyvien palveluiden suunnittelua ja toteuttamista. Osallistuin myös vuonna 2014 Helsingissä järjestetyn, viisisataa vierasta houkutelleen Open Repositories -konferenssin järjestämiseen.

Olen ollut aiemmin töissä myös Kansalliskirjastossa, ja minulla on lisäksi kokemusta muun muassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja VTT:ltä.

Mitä kaikkea olet tehnyt yhteistyösihteerinä tähän mennessä?

Olen valmistellut kokouksia ja laatinut taustamateriaalia kokouksia varten, toiminut työryhmän sihteerin tehtävissä, vastannut osaltani SYNin sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, auttanut koulutusjärjestelyissä sekä laatinut selvityksiä ja lausuntoja, jos ensimmäisenä mieleen tulevat asiat mainitaan.

Ensimmäisen vuoden merkittävä ponnistus oli SYNin uusien verkkosivujen suunnitteleminen ja rakentaminen. Tähän urakkaan sain onneksi tukea ja apua SYNin piiristä.

Yhteistyösihteerin tehtävä on kaksivuotinen. Minkälaisia asioita työssäsi tulee vielä olemaan esillä?

SYNin vuotta tuntuvat rytmittävän kokoukset ja niiden valmistelutyö. Nyt alkaakin olla käsillä toukokuun alussa pidettävän kokouksen valmistelu ja sitä edeltävän työvaliokunnan kokouksen valmistelu.

Verkkosivujen kehittäminen ei lopu missään vaiheessa, ja niiden parantamiseen haluaisin satsata vielä. Ja syksyllä on näillä näkymin edessä mielenkiintoisen tapahtuman järjestely.

Näiden asioiden lisäksi on varmasti tiedossa myös muita eteen tulevia asioita. Esimerkiksi lausuntopyyntöjä erilaisista kirjastoalaan liittyvistä asioista tulee SYNin käsiteltäväksi.

Onko mieleen tullut tapoja, joilla SYNin toimintaa voisi kehittää? Mihin yhteistyösihteerin tehtävässä voisi satsata erityisesti?

Ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että tietoisuutta SYNin toiminnasta voisi varmasti lisätä. Minun on itsekin myönnettävä, että en aiemmin ollut kovin tarkasti perillä SYNin toiminnan sisällöstä, vaikka tiesinkin SYNin olemassaolosta.

Yhteistyösihteeri voi myös tehdä osansa SYNin esillä pitämiseksi. SYNin omia viestintäkanavia voisi tässä ottaa paremmin käyttöön, ja ehkä voisi miettiä myös muita kanavia, joilla tavoitettaisiin yliopistokirjastojen henkilökuntaa, yliopistolaisia ja muutakin yleisöä.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuva: Teijo Kuvaja

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Varajohtajien foorumin kuulumisia: vuoden 2015 toimintaa, lakkautus ja uusi alku

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumi perustettiin keväällä 2011 varajohtajien itsensä aloitteesta, SYN:n suosiollisella myötävaikutuksella. Useilla varajohtajilla oli tarve verkostoitua. Foorumin tarkoituksena on ollut hyvien käytäntöjen jakaminen ja vertaistuki sekä myöhemmin varajohtajille määrätyt SYN:n strategiaan liittyvät tehtävät. Alla muistelua menneestä vuodesta ja osin tulevan pohdintaa.

Osaamisen kehittäminen keskiössä

Varajohtajien foorumin tehtävät painottuivat viime vuonna erityisesti osaamisen kehittämiseen. Varsinaisten kokousten ohella osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamista kirjastojen välillä toteutettiin lyhyissä etäyhteydellä pidetyissä istunnoissa. Istuntojen teemat oli sovittu ennakkoon ja kukin valmistautui niihin etukäteen. Kokousten yhteydessä tutustuttiin usein kirjastotiloihin tai -toimintoihin. Vuonna 2015 kokoukset järjestettiin Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa.

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaarin suunnittelupalaverin ja foorumin kokouksen jälkeen kohotettiin Turussa malja tulevalle. Kuvassa vasemmalta Helena Hämynen, Suvipäivi Pöytälaakso-Koistinen, Riitta Marttinen, Johanna Tevaniemi, pj. Risto Heikkinen ja Marjatta Puustinen.

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaarin suunnittelupalaverin ja foorumin kokouksen jälkeen Turussa. Kuvassa vasemmalta Helena Hämynen, Suvipäivi Pöytälaakso-Koistinen, Riitta Marttinen, Johanna Tevaniemi, pj. Risto Heikkinen ja Marjatta Puustinen.

Keskeisenä tavoitteena oli kerätä kokemuksia kehittävän dialogin menetelmän soveltamisesta kehityskeskustelujen ja urasuunnittelun tueksi ja raportoida SYN:lle sen tarjoamista mahdollisuuksista osaamisen kehittämisessä. Tämä tavoite toteutui, kun foorumin piirissä kirjoitettiin artikkeli osaamisen kehittämisen toimenpiteistä SYN:n jäsenkirjastoissa (Risto Heikkinen & Helena Hämynen & Hannele Näveri-Ranta: Osaamisen kehittäminen ja jakaminen yliopistokirjastoissa. Signum 6/2015).

Tulevaisuuteen johtaminen -seminaari

Varajohtajien foorumi on järjestänyt ajankohtaisia seminaareja, joihin on saatu puhujiksi monia eri alojen huippuasiantuntijoita. Vuonna 2015 foorumi järjesti Turun yliopiston kirjaston koordinoiman Tulevaisuuteen johtaminen -teemapäivän. Seminaari oli tällä kertaa kohdistettu yliopisto- ja yhteiskirjastoille. Paikan päälle tuli kolmisenkymmentä osallistujaa ja tilaisuutta pystyi seuraamaan osittain myös etäyhteydellä. Täytyy todeta, että välillä on erittäin antoisaa päästä paikan päälle ja vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia paitsi ohjelmaan kuuluvien keskustelujen, myös taukojen ja tarjoilujen aikana. Teemapäivä sai kiitettävää palautetta ja myös ehdotuksia mahdollisten tulevien seminaarien aiheiksi. Artikkeli teemapäivästä on luettavissa Signumissa (Helena Hämynen & Marjatta Puustinen: Millainen on kirjastojen tulevaisuusloikka? – johtamisosaamisen teemapäivä kokosi näköaloja tulevaan. Signum 6/2015).

Henkilökuntavaihdot jatkuivat

Hyvien käytäntöjen jakamista on toteutettu parin vuoden ajan myös kevyesti organisoitavien henkilökuntavaihtojen avulla. Pidempiä 3-5 päivän vaihtoja toteutui v. 2015 viisi ja lyhyempiä yhden tai kahden päivän vaihtoja tehtiin puolisenkymmentä. Vaihdossa olleet ovat tuoneet uusia ajatuksia kotikirjastoihinsa.

Varajohtajien foorumin jatkosta

Loppuvuonna puheenjohtaja lähetti kyselyn jäsenkirjastoille varajohtajien foorumin tarpeellisuudesta ja tehtävistä. Vastauksissa foorumin arvo tunnustettiin. Yhteistyön katsottiin auttavan kirjastojen omaa ja yhteistä kehittämistä niukkenevien resurssien aikana. Toisaalta tuli pohdintaa pitäisikö toimintaa tiivistää – riittäisikö yksi strategiatavoite tai tarvitseeko esimerkiksi johtamisosaamisen teemapäivää järjestää joka vuosi.

Iso osa palautetta antaneista oli sitä mieltä, että mikäli SYN asettaa varajohtajien foorumille strategiatavoitteita, tulee osallistumisen yhteisten tehtävien toteuttamiseen olla toteutunutta aktiivisempaa. Laajempi läsnäolo on taattava vaikkapa varamiesjärjestelyin. Tähän asti asiat ovat hoituneet melko harvalukuisten aktiivisten osallistujien voimin. Toisena vaihtoehtona esitettiin, että foorumi muuttuisi epäviralliseksi vertaistuen verkostoksi.

Alkuvuonna 2016 SYN päätti varajohtajien foorumin lakkauttamisesta. Perusteluna oli se, että johtamiseen liittyvää osaamista voidaan hankkia ja kehittää muulla tavalla ja mahdollisten verkostojen toiminnan taustalla tulisi olla selkeitä SYN:n tavoitteita.

Tammikuun lopulla pidetyssä varajohtajien foorumin kokouksessa tehtiin päätös, että toimintaa jatketaan vapaana vertaistuen ja benchmarkkauksen verkostona.

Lopussa kiitos seisoo

Varajohtajien foorumin kokoukset ja tapaamiset niin paikan päällä kuin etäyhteyksillä ovat olleet innostavia: joka kerta jotain uutta tietoa tai ideaa on tarttunut mukaan tai moni asia saanut selkeyttä, kaikkea ei ole tarvinnut miettiä ja ratkoa yksin. Ajoittain melko työllistävät seminaarit ovat olleet tarpeellisia ja innoittavia niin meille itsellemme kuin muillekin.

Mutta asiat muuttuvat; silti hieman haikeana – kiitos kaikille mukana olleille!

Helena Hämynen
Varajohtaja, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Marjatta Puustinen
Palvelupäällikkö, Lapin korkeakoulukirjasto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

SYNillä käynnistynyt monipuolisen toiminnan vuosi 2016

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston kokous hyväksyi tammikuun lopulla toimintasuunnitelman vuodelle 2016. Luvassa on sekä uusia aloitteita että vakiintuneen toiminnan jatkumista.

SYNin verkostot järjestävät vuoden aikana useita seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Tutkimuksen tuen verkosto on jo käynnistänyt avoimen tieteen ilmiöitä esittelevän Competence Wednesdays -webinaarisarjan. Sarjassa pidetään kaikille avoin verkkoseminaari joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Lisäksi tutkimuksen tuen verkosto osallistuu tänäkin vuonna bibliometriikkaseminaarin järjestämiseen.

Varpu_Heiskanen_5011Oppimisen tuen verkosto toteuttaa digitaalisiin oppimisympäristöihin liittyvän verkkokurssin ja oppimisen tuen seminaarin. Myös tietoaineistoverkoston suunnitelmissa on seminaarin järjestäminen. Tapahtuman teemaksi on kaavailtu e-kirjat strategisena kysymyksenä.

Avoin tiede näkyy useilla tavoilla toimintasuunnitelmassa. Esimerkiksi tutkimusdatan hallintasuunnitelmien laatimiseen tarkoitettua välinettä kehittävä Tuuli-projekti on jatkumassa. Suunnitelmissa on, että väline olisi tuotantokäytössä alkaneen vuoden aikana.

SYN paneutuu tänä vuonna myös kirjastojärjestelmän tulevaisuuteen, ja lisäksi huomiota saavat e-aineistoihin liittyvät neuvottelut.

Perinteisistä toiminnan muodoista yliopistokirjastojen väliset henkilökuntavaihdot jatkuvat tuttuun tapaan. Edelleen SYNin tavoitteena on näkyä mediassa ja alan tapahtumissa. Verkkoviestinnän kehittäminen on yhteistyösihteerin vastuulla.

SYNin tavoitteena on aikaisempien vuosien tapaan satsata myös tiedepoliittiseen rooliinsa. Suhteita kehitetään keskeisiin sidosryhmiin, joita ovat muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö, Kansalliskirjasto, AMKIT-konsortio, CSC ja FUCIO.

Kaiken lisäksi tänä vuonna Suomen yliopistokirjastojen neuvosto täyttää 20 vuotta. Tämä tulee myös näkymään vuoden kuluessa.

Lisätietoja toiminnasta saa SYNin yhteistyösihteeriltä ja verkkosivuilta.

Jussi Piipponen
SYNin yhteistyösihteeri

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Fail fast, get out of the library – ja muita suosituksia kirjastojen johtamiseen

Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa järjestettyyn, kirjastonjohtajille suunnattuun Liber Journées -ohjelmaan Pariisissa http://libereurope.eu/liber-journees-for-library-directors/. Ohjelman tarkoituksena oli koota kirjastonjohtajat yhteen pohtimaan johtamisen strategisia kysymyksiä ja nopeasti muuttuvan toimintaympäristön asettamia haasteita kirjastojen johtamiselle ja johtajille. Pohdintojen tueksi useat eri alojen asiantuntijat johdattelivat keskustelua pääteemoihin liittyvillä esityksillään.

Kolmen päivän ajan me eri maista tulleet kirjastonjohtajat keskustelimme omista johtamishaasteistamme. Aika nopeasti kävi selväksi, että strategista johtamista vaativat haasteet ovat luonteeltaan pikemminkin globaaleja kuin paikallisia tai vain tietyn organisaation ongelmia: kirjaston roolin vahvistaminen yliopistoyhteisössä, osaamisen johtaminen ja uudistaminen, kirjaston brändin kirkastaminen, palvelujen kehittäminen ja siihen liittyvä lähes jatkuva resurssien uudelleenkohdentaminen ja vanhentuneista toimintatavoista luopuminen.

Ratkaisuiksi näihin haasteisiin näimme yhteistyön eri muodoissaan monella tasolla ja taholla. Meidän pitää olla aktiivisia ja lähteä niin fyysisesti kuin henkisestikin ulos kirjastosta luomaan toimivia yhteistyösuhteita. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan pitää pyrkiä myös aktiivisesti vaikuttamaan asioihin. Tärkeää on myös, miten kerromme omasta roolistamme ja merkityksestämme muille. Viestinnän strateginen merkitys korostuu siinä, miten hyvin pystymme osoittamaan yliopiston johdolle kirjaston merkityksen yliopiston strategisten tavoitteiden toteuttajana tai vakuuttamaan asiakkaamme palvelujen luotettavuudesta ja tarpeellisuudesta. Myös kirjaston uuden imagon luomisessa on pitkälti kysymys viestinnästä: kirjastoammattilaisille itselleen on selvää, että kirjasto on paljon muutakin kuin fyysinen tila ja kokoelmat, mutta meidän pitää osata kertoa ymmärrettävällä kielellä myös muille, mitä kaikkea kirjasto tekee ja miksi.

mng_blogijuttu_kuva1

Kuva: Stéphane Coeurdevey

Päivien aikana saadut esimerkit kirjastoalan ulkopuolelta olivat myös kiinnostavia. Sciences Po –yliopiston dekaanin ja Ranskan valtiollisen television digitaalisten palvelujen entisen johtajan Bruno Patinon esitys journalismin murroksesta ja tiedonkulutuksen muuttuneista tavoista jäi pitkäksi aikaa pyörimään mielessä. Patinon esityksen pääviestinä oli, että tiedonvälityksessä ei ole enää kyse pelkästään tiedon jakamisesta ja sisällöstä vaan erityisesti käyttäjäkokemuksesta. Journalisti ei enää tiedä, missä kontekstissa hänen tuottamansa tieto käytetään tai jaetaan, joten hänen pitää kyetä tarjoamaan tietoa kaikkiin mahdollisiin käyttäjäkokemuksiin sopivaksi. Ihmiset ovat jatkuvasti verkossa, ja samaa tietoa jaetaan jatkuvasti eri kanavien kautta. Sosiaalisen median verkostojen ansiosta tietoa ei enää tarvitse edes etsiä, vaan se tulee käyttäjälle suoraan eri kanavista. Tiedonvälitys ja -kulutus ovat muuttuneet niin reaaliaikaisiksi, että ajoissa oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että on jo myöhässä – être à l’heure, c’est déjà être en retard.

Sama pätee myös esimerkiksi digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Lääkkeeksi tähän Patino tarjosi ketteryyttä: pienet projektit ovat parempia kuin isot, koska niissä voidaan suuntaa kääntää nopeammin ja pienemmin vahingoin, jos huomataan että alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Pieniä parannuksia kannattaa lanseerata mieluummin päivittäin kuin odottaa, että kaikki ongelmat saadaan ratkaistua yhdellä isolla uudistuksella. Tällaista ketterää ajattelua hyödynnetään jo monissa organisaatioissa, myös monissa yliopistokirjastoissa kuten Tampereen yliopiston kirjastossa. Oli mukavaa saada tukea uudenlaiselle toimintatavalle myös Journées-kollegoilta. Olimme aika yksimielisiä siitä, että muutosjohtaminen edellyttää joustavuutta, innovatiivisuutta ja kykyä nopeisiin tuloksiin.

Päivien parasta antia olivat yhteiset keskustelut, uudet kontaktit ja yhteisenä tuotoksena aikaansaatu listaus asioista, jotka kirjaston johtamisessa kannattaa huomioida, jos edelleen haluamme kirjastojen pysyvän relevantteina toimijoina. Ja tietenkin Pariisin kevät, joka näytti parhaita puoliaan noina toukokuisina päivinä.

mng_blogijuttu_kuva2

Minna Niemi-Grundström
Kirjastonjohtaja, Tampereen yliopisto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisut polttopisteessä

Helsingin yliopistossa tehtiin vuosina 2011-12 tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen kansainvälinen arviointi, joka kattoi vuodet 2005-2010. Arviointiin sisältyi laaja bibliometrinen analyysi, johon osallistui myös yliopiston kirjaston bibliometriikan asiantuntijoita. Kolme vuotta myöhemmin heräsi kiinnostus arvioida jälleen HY:n tutkijoiden julkaisutoimintaa.

Edellisen arvioinnin tehneen Leidenin yliopiston tieteen ja teknologian tutkimuksen keskuksen (CWTS) ympärille oli nyt perustettu firma, joka on tehnyt sopimustutkimuksia muillekin suomalaisille korkeakouluille. Neuvottelut sen kanssa aloitettiin syksyllä 2013. Varsinainen työ pääsi alkuun loppukeväästä 2014 ja Helsingin yliopiston kirjastolla oli siinä jälleen keskeinen rooli. Aineiston tarkistamiseen ja käsittelyyn osallistui kolmisenkymmentä kirjastoammattilaista. Kirjasto oli myös hyvin edustettuna Maria Forsmanin vetämän hankkeen ohjausryhmässä ja projektiryhmässä.

Aiemman arvioinnin yhteydessä Helsingin yliopistossa käyttöön otettu TUHAT-tutkimustietojärjestelmä ei ollut aivan niin tarkka ja täydellinen kuin oletimme ja toivoimme. Viime vuosina yliopistoon rekrytoidut uudet tutkijat olivat tuoneet mukanaan arvioinnin kannalta ylimääräistä eli aiemmin tehtyjä julkaisujaan. Vastaavasti monia julkaisuja puuttui.

Kaikkiaan arviointiin otettiin mukaan 28 357 Helsingin yliopistolle kuuluvaa Web of Science -tietokannasta löytyvää julkaisua. Näin suurella huolellisuudella yliopiston julkaisuja ei ole tunnistettu tätä ennen.

CWTS:n analyysin tulokset on julkaistu raportissa Research performance analysis for the University of Helsinki 2005-2012/13. Keskeiset tulokset ovat selvät. Lääketiede, biotieteet, eksaktit luonnontieteet ja julkaiseminen monitieteisissä lehdissä ovat tyypillisinä Web of Sciencen aloina vahvoja. Koska analyysissä ei vertailtu HY:tä muihin korkeakouluihin, vaan se keskittyi julkaisujen menestymiseen, ohjausryhmä oli päätynyt osittamattomaan analyysiin, joka antaa parhaiten tietoa yhteistyössä laadittujen tutkimusjulkaisujen menestyksestä. Kansainvälinen yhteistyö menestyi hyvin, sen sijaan kansallinen yhteistyö ei erottunut tuloksissa. Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisujen ns. maailman keskiarvoa paremmalle menestykselle saatiin tarkka lukuarvo.

Kirjasto täydensi tuloksia omilla lisäanalyyseilla, jotta kokonaiskuva täydentyisi etenkin humanististen ja yhteiskuntatieteiden osalta. Tarkastelimme mm. julkaisujen kieltä, tekijöitä, julkaisutyyppejä ja julkaisufoorumitasoja. Lisäksi tarkensimme kuvaa aineiston jakautumisesta yliopiston eri yksiköille yli CWTS:n käyttämän luokituksen tutkimusalarajojen. Kaikki tulokset sekä kirjaston Web of Science –aineistosta laatimat VOSviewer-visualisoinnit ovat avoimesti saatavilla.

Saimme tarkimman tähänastisen kuvan Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisuista. Jouduimme kuitenkin kilpailemaan tutkijoiden huomiosta, sillä hiukan ennen raporttiamme julkistettiin OKM:n selvitys suomalaisen yliopistotutkimuksen tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta. Siinä selvityksessä nostettiin Julkaisufoorumiluokitus aiempaa vahvemmaksi arvioinnin mittariksi. Uskomme kuitenkin, että HY:ssä tehdyllä laadullisella arvioinnilla on kestävä arvonsa.

Arviointikulttuuri elää ajan mukana. Emme tätä kirjoittaessamme tiedä, tekeekö seuraavan arvioinnin CWTS, CSC vai jokin muu organisaatio. Ehkä se tehdäänkin aivan toisin menetelmin? Ehkäpä julkaisujen sijaan kiinnostaakin enemmän se, mitä juuri nyt tapahtuu? Miten esimerkiksi sosiaalinen media reagoi tieteellisen tutkimuksen tuloksiin?

Vuoden 2015 bibliometriikkaseminaari, jonka järjestäjiä ovat SYN, CSC ja OKM  saattaa antaa eväitä tulevaan. Seminaari pidetään Helsingissä 16.10.2015 ja sen pääpuhujaksi on saatu yhteistyökumppanimme, CWTS:n Associate Director Ed Noyons. Luvassa on kiinnostavaa ajatustenvaihtoa ja monipuolisia näkökulmia arviointiin ja sen käyttämiin välineisiin.

Eva Isaksson
tietoasiantuntija
Helsingin yliopiston kirjasto

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija emerita


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kamuilua oululaisittain

Helmikuussa 2003 Oulun maakunta-arkiston tuore johtaja Vuokko Joki otti yhteyttä joukkoon paikallisia ”muistisisaria ja -veljiä”. Hän pyysi meitä luokseen arkistoon miettimään ”olemmeko ja millä tavoin kamuja”. Hänen kutsunsa taustalla oli Suomessa virinnyt keskustelu arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteistyön tarpeesta ja asiaan liittyvä KAMUT-työryhmän suositus muistiorganisaatioiden tietojen yhteiskäyttöisyydestä. Toinen, aivan yhtä painava syy tämän epävirallisen yhteystyöryhmän perustamiseen oli vertaisryhmän kaipuu paikallisella tasolla. Maaliskuussa 2003 toteutuneesta tapaamisesta alkoi vireänä jatkunut oululaisten muistiorganisaatioiden kamuilu.

Ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat johtajien ryhmä, jossa mukana olivat seuraavat organisaatiot ja heidän johtajansa: Oulun maakunta-arkisto (Vuokko Joki), Oulun kaupunginkirjasto (Helvi Puolakka), Oulun yliopiston kirjasto (Päivi Kytömäki), Oulun kaupunginarkisto (Eero Ylitalo), Pohjois-Pohjanmaan museo (Ilse Juntikka) sekä Oulun lääninhallitus (Ulla Kukko).

Puheenjohtajana ja kokoonkutsujana on toiminut iloksemme kaikki nämä vuodet Vuokko Joki. Vuodesta 2009 kamuihin liittyi myös Oulun taidemuseon johtaja Anna-Riikka Hirvonen. Oulun kamujen alkuperäisestä johtajakokoonpanosta vain Vuokko Joki ja allekirjoittanut ovat enää mukana, kun useat ovat jääneet eläkkeelle ja joku siirtynyt toisiin tehtäviin. Nykyinen Oulun kamujen kokoonpano on seuraava: Vuokko Joki (Oulun maakunta-arkisto), Jouni Pääkkölä (Oulun kaupunginkirjasto), Päivi Kytömäki (Oulun yliopiston kirjasto), Sanna-Leena Eskola (Oulun kaupunginarkisto), Pasi Kovalainen (Pohjois-Pohjanmaan museo), Merja Kummala-Mustonen (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) ja Anna-Riikka Hirvonen (Oulun taidemuseo).

Oulun kamut -ajatus otettiin ilolla vastaan. Löysimme jo ensimmäisessä palaverissa hyviä perusteita ja edellytyksiä yhteistyölle, jotka ovat sittemmin osoittautuneet oikeiksi havainnoiksi. Edustamiemme muistiorganisaatioiden perustehtävä on kohtalaisen samanlainen, ja meillä on yhteisiä asiakkaita. Näimme myös tilaisuuden nostaa yhdessä muistiorganisaatioitamme enemmän esille. Resursseja ja osaamista erilaisiin hankkeisiin voidaan käyttää yhdessä, jolloin olemme pystyneet sellaiseen, mihin ei välttämättä yksin pystyisi. Koska itse kunkin resurssitilanne kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen, sovimme heti alkuun, että kaikkien hankkeiden mukaantuloon liittyy vapaaehtoisuus, oma harkintavalta. Etuna näimme myös koulutukset, joita voidaan järjestää kaikkien henkilökunnalle yhteiskoulutuksena paikan päällä Oulussa.

Ensimmäisen kokouksen muistiossa kirjatut asiat ovat toteutuneet täysin: ”Kokouksen osanottajat totesivat yhteistyön sisarlaitosten välillä hyväksi ajatukseksi. Sovittiin periaate, että yhteisistä tapaamisista esimerkiksi kerran vuodessa pidetään kiinni, vaikka konkreettisia yhteistyöhankkeita ei olisikaan juuri sillä hetkellä meneillään. Erityisesti näyttelytoiminnassa nähtiin mahdollisuuksia yhteistyöhön ja saada näkyvyyttä ja julkisuutta kaikille osapuolille. Lisäksi johdon ja asiakaspalveluhenkilökunnan tutustuminen sisarlaitosten asiakaspalvelun ja aineiston karttumisen periaatteisiin sekä hakujärjestelmiin arvioitiin hyödylliseksi. Esille tuotiin myös kiinnostus tutustua sisaralojen teoreettiseen ajatteluun ja tulevan toiminnan näköaloihin.”

Kun katsoo taaksepäin, voi reippaasti todeta, että yhteinen näyttely- ja koulutustoiminta on ollut hämmästyttävän aktiivista. Koulutustilaisuudet ovat olleet suunnattuja ensin kamu-organisaatioiden henkilökunnalle, mutta viime vuosina myös ns. suurelle yleisölle, asiakaskunnallemme. Meidän johtajien piirissä on ideoitu aiheita ja henkilökunnasta kootut työryhmät ovat niitä toteuttaneet. Kaikki ideat eivät ole toteutuneet, mutta hyvällehän tämä reilun vuosikymmenen yhteistyön saldo näyttää:

  • Oulun 400-vuotisnäyttelyt (2003–2005)
  • Kolme koulutustilaisuutta tekijänoikeuksista sekä julkisuus- ja henkilötietolaista (2006)
  • Sukututkija asiakkaana -koulutus Oulussa ja Haapavedellä (2007) sekä Kuusamossa (2008)
  • Suomen sota -näyttely (2008)
  • Rakennettu ympäristö -koulutus (2009)
  • Kokoelmapolitiikka -seminaari (2010): Mitä muistista katoaa, mitä muistiin jää
  • Koskenniemi -ilta (2010)
  • Kokoelmapolitiikka-seminaarin toteuttaminen Kajaanissa (2011)
  • Valokuva-seminaaria: Valokuvien vastaanottamis-, järjestämis-, luettelointi- ja kuvailu-menettelyt (2012)
  • Sukutukijan tietolähteet – Oulun Kamut esittelevät aineistojaan ja palveluitaan sukututkija-asiakkaille (2013)
  • Kysy – asiantuntija vastaa: Kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikkaa potentiaalisen luovuttajan näkökulmasta – seminaari yleisölle (2014).

Mitä sitten koemme oppineemme tästä yhteistyöstä? Ilman muuta tietoa ja syvempää ymmärrystä toistemme aloista. Yhteistyötä ja avunantoa. Johtajat ovat saaneet ajantasaista missä mennään -tietoa. Lisäksi on kertynyt toistemme kokoelmien, palvelujen ja henkilökunnan tuntemusta, josta henkilökuntamme on saanut asiakaspalveluun enemmän eväitä. Tuorein tulokkaamme taidemuseo on myös muistiorganisaatio, jonka kokoelmatyön arki ja haasteet ovat varsin samankaltaisia kuin muilla kamuilla. Taidemuseon johtaja onkin todennut kamujen yhteistyön toimivan museaalisen profession vahvistajana ja tukena.

Koulutuksemme ovat olleet sekä henkilökunnan että yleisön keskuudessa suosittuja sekä hyviksi ja tarpeellisiksi todettuja. Ja olemmehan lähteneet Oulun tullista ulos vieden kamujen tietoutta maakunnan useisiin kuntiin. Koulutusten ansiosta itse kukin näkee tiettyyn asiaan liittyvät palvelut uudella tavalla, tästä esimerkkinä sukututkimus. Ja olemme saaneet myös näkyvyyttä, josta viimeisin on sanomalehti Kalevassa 14.11.2014 ilmestynyt artikkeli kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikan yleisötilaisuudesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: me johtajat olemme saaneet runsaasti iloa arkeemme tapaamisistamme! Aloitamme yhteisen tapaamisen kahvittelun lomassa hetken kestävällä ajankohtaisten asioiden ihmettelyllä, ”jälkiviisailla”, josta yleensä saamme hersyvät naurut – tai sitten ahdistavat tunnetilat. Yhtä kaikki, se on meille hetki puhaltaa myös niitä ahdistuksia ja asioita, joita ei välttämättä voi muualla purkaa. Kamuilkaa, se tekee hyvää!

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tuuli-projektin starttiseminaari 24.3.2015

Tuuli-projekti käynnistettiin Helsingin yliopiston kirjaston ja SYN:n tutkimuksen tuen verkoston järjestämällä seminaarilla Helsingin yliopiston pääkirjastossa 24.3.2015. Projektin tavoitteena on tarjota Suomen tutkimusorganisaatioille yhteinen työkalu aineistonhallintasuunnitelmien laatimiseen.

Starttiseminaarin esitykset käsittelivät aineistonhallinnan ja tieteen avoimuuden teemoja. Seminaarissa asetettiin Tuuli-projekti Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen kehikkoon. Juha Haataja opetus-ja kulttuuriministeriöstä kertasi ATT-hankkeen kunnianhimoiset tavoitteet ja kertoi Tuuli-projektilla olevan merkittävän roolin hankkeen tiekartassa. Sovellusasiantuntija Jessica Parland-von Essenin mukaan ATT-hankkeen myötä tutkimuksen elinkaaren eri vaiheisiin on tarjolla työkaluja, jotka tukevat esimerkiksi tutkimuksen suunnittelua, toteutusta ja julkaisemista. Aineistonhallintasuunnitelmien tekemiseen tarkoitettu työkalu on tärkeä lisä tähän joukkoon.

DSC_2580Johtava tiedeasiantuntija Aki Salo kertoi esityksessään, että Suomen Akatemialla on tarjolla ohjeistusta aineistonhallintasuunnitelman tekemiseen. Suomen Akatemia kehottaa avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen ja suosittelee tutkimusaineistojen avaamista. Akatemia ei kuitenkaan vielä velvoita tieteen avoimuuteen, mutta se on yksi rahoituspäätöksiin positiivisesti vaikuttava tekijä.

Arja Kuula-Luumi Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta totesi, että aineiston mahdollinen jatkokäyttö on otettava huomioon jo siinä vaiheessa, kun aineiston keräämistä suunnitellaan. Tämäkin seikka korostaa aineistonhallintasuunnitelman merkitystä.

Eeva Nyrövaara valotti Helsingin yliopiston datapolitiikan ja aineistonhallinnan kiinteää yhteyttä.  Nyrövaaran mukaan Helsingin yliopiston datapolitiikassa linjattu tutkimuksen avoimuus ei tarkoita jatkuvaa avoimien ovien politiikkaa, vaan se edellyttää huolellisesta suunnittelua ja avoimuuden rajojen määrittelyä.

Projektipäällikkö Mari Elisa Kuusniemi Helsingin yliopiston kirjastosta kertoi Tuuli-hankkeen etenemisestä. Tämän vuoden aikana on tarkoitus tehdä kartoitus tarjolla olevista aineistonhallintasuunnitelmien laatimiseen tarkoitetuista järjestelmistä. Tämän jälkeen edetään loppuvuodesta työkalun valintaan. Vuonna 2016 räätälöidään ja pilotoidaan valittua järjestelmää, jonka jälkeen se otetaan vaiheittain käyttöön.

Päätteeksi seminaarin puheenjohtaja Kimmo Tuominen alusti keskustelua tiedustelemalla seminaarin osallistujilta kiinnostusta olla mukana Tuuli-projektissa. Monista korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista ilmaistiin halukkuutta osallistua projektiin.

Seminaarin esitysten kalvot löytyvät Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdatatiimin wikistä.

Jussi Piipponen
Helsingin yliopiston kirjasto
SYN:n yhteistyösihteeri


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin