Lappeenrannan tiedekirjaston johtaja Ulla Ohvo haastattelussa

Ulla_Ohvo_LUTSYN haastatteli Lappeenrannan tiedekirjaston johtajaa Ulla Ohvoa. Lappeenrannan tiedekirjasto on Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteiskirjasto.

 

Kuinka kauan olet toiminut johtajana Lappeenrannan tiedekirjastossa?

Tähän mennessä reilut kuusi vuotta eli maaliskuussa 2011 aloitin kirjastonjohtajana Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjastossa. Samana vuonna muutamaa kuukautta myöhemmin kirjastosta tuli Lappeenrannan tiedekirjasto kirjaston yhdistyessä Saimaan ammattikorkeakoulun kirjaston kanssa.

 

Millainen on taustasi ennen tähän tehtävään tuloa?

Tein hyppäyksen sairaalamaailmasta yliopiston puolelle ja kirjastomaailmaan vuonna 1997. Aloitin silloin työskentelyn informaatikkona Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjastossa. Vuosina 2001-2010 toimin Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa (nyk. Saimaan ammattikorkeakoulu) tietopalvelupäällikkönä, kunnes siirryin takaisin yliopistolle 2010 valmistelemaan kirjastojen yhdistämistä.

Tulin kirjastotyöhön täysin alan ulkopuolelta eli tietohallinnon tehtävistä. Tietoteknisissä tehtävissä ehdin olla vuodesta 1981 alkaen ensin Kuopion yliopistossa ja sittemmin Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä. Koulutustaustani on tilastotieteen, yhteiskuntatieteiden ja tietojenkäsittelyn alalta.

 

Miksi olet kiinnostunut kirjastomaailmasta?

Kiinnostus kirjastomaailmaan heräsi työssäni Kuopion yliopistossa tutustuttuani kirjaston tietojärjestelmiin ja sitä kautta jonkin verran yliopiston kirjastossa tehtävään työhön. Jatkuva tiedon tulva yliopiston atk-tehtävissä jo tuolloin 1980-luvulla tuntui haasteelliselta ja mietin, että tiedon tulvan hallintaan täytyy olla jotain ratkaisuja. En paljon siihen aikaan näistä asioista ymmärtänyt, mutta jotenkin tuli mieleen, että kirjastoalalla voisi olla vastauksia. Tämä pohdintani johti siihen, että hankin 1980-luvun puolivälissä muodollisen pätevyyden informaatikon tehtäviin Teknillisen korkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksen Info-kurssilla.

 

Mikä omassa taustassasi on ollut erityisen hyödyllistä työssäsi kirjaston johtajana?

Nykyisessä yhteiskirjastoympäristössä konkreettista hyötyä on ollut ainakin siitä, että on työskennellyt aikaisemmin sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa. Myös yli viidentoista vuoden tausta monenlaisissa tietotekniikan tehtävissä antaa vähän perspektiiviä tähän kovin teknistyneeseen ympäristöön ja sen edelleen kehittämiseen. Omalla työuralla monet asiat ovat risteilleet niin, että asia on sama, näkökulma vain on vaihtunut. Mm. tutkijoille tarjotuissa palveluissa olen ollut mukana tavalla tai toisella vuodesta 1981 saakka. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että asioiden katsominen eri näkökulmista auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja asettamaan asioita edes jotenkin realistisiin mittasuhteisiin. Teoreettisten opintojeni anti tähän työhön on ehkä se ajattelutapa, joka tulee lähinnä tilastotieteen ja yhteiskuntatieteiden taustasta.

 

Oletko osallistunut johtamiskoulutukseen? Jos olet, niin mihin koulutukseen ja miten johtamiskoulutus on vaikuttanut sinuun johtajana?

En varsinaisesti ole tavoitellut johtajan pestejä, vaan pikemminkin vain tarttunut sopiviin tilaisuuksiin. Omat korkeakoulutyönantajani ovat tukeneet koulutuksella esimiestehtävissä työskenteleviä, mikä on ollut kiitettävä tuki johdolta. Johtamisen erikoisammattitutkintoon kuuluneessa koulutuksessa oman mukavuusalueen ja johtamistyön merkityksen keksiminen olivat tärkeä oivallus oman johtajuuden kehittymisessä.

Yliopiston esimiehille on ollut pakollisena Leadership Excellence –ohjelma. Sen keskeisin merkitys taas on ollut se, että johtaminen on tullut osaksi omaa johtajuutta laajempaa kontekstia, kun kaikki samassa organisaatiossa esimiestyötä tekevät ovat tavallaan samassa veneessä ja asioista on opittu puhumaan yhteisillä käsitteillä. Korkeakouluympäristö on ennen kaikkea myös tutkimuksen ja oppimisen ympäristö ja siksi on hyvä yrittää katsella hiukan myös johtamisen marginaaleihin. Opettajan pedagoginen pätevyys antaa johtamiseen lisää ulottuvuutta. Jos pystyy ymmärtämään edes hitusen paremmin opetustyötä ja oppimista, helpottaa se korkeakoulukontekstissa toimimista ja antaa ainakin mahdollisuuden parempaan palveluun.

 

Millainen työympäristö Lappeenrannan tiedekirjasto on?

Pieni akateeminen kirjasto, jossa on onnistuneesti otettu käytäntöön yhdistyneiden kirjastojen parhaita puolia. Kannustamme toisiamme keksimään luovia ratkaisuja ja yritämme pysyä sinnikkäästi mukana menossa, vaikka emme voikaan ihan kaikessa olla kehityksen kärjessä. Meillä kokeillaan ja erehtyä saa. Luottamus on kaiken toiminnan avain Lappeenrannan tiedekirjastossa. Kaikille työntekijöille annettu mahdollisuus tehdä etätyötä on osa meidän arkeamme.

Pienessä kirjastossa toimenkuvat ovat monipuolisia ja se onkin asia, jonka esimerkiksi koulutuspäivien ja verkostojen tapaamisia järjestävien toivoisi ottavan huomioon päällekkäisyyksien välttämiseksi. Samat henkilöt ovat mukana monenlaisessa yhteistyössä toisin kuin isojen kirjastojen työntekijät, joiden toimenkuvat ovat suppeammat.

 

Miten Lappeenrannan tiedekirjaston palveluita ja toimintoja on kehitetty viime vuosina?

Keskitetty kirjaston ja tietohallinnon yhteispalvelupiste on ainoa palvelupiste kirjastossa nykyisin. Vuoden 2017 alussa aloitimme myös 24/7 omatoimikirjaston toiminnan eli kirjaston tilat henkilökunnan tiloja lukuun ottamatta ovat asiakkaiden käytettävissä. Tämä on lisännyt kävijöiden määrää huomattavasti. Henkilöstö toimii vuodesta 2016 alkaen erilaisissa palvelutiimeissä ja tiimit vastaavat palvelun tuottamisesta. Esimiesten rooli on aika hallinnollinen ja esimiestiimissä pyrimmekin tuottamaan palvelua, jolla voisimme tukea työntekijän itsensä johtamista.

 

Mitkä ovat Lappeenrannan tiedekirjaston kehittämisen painopisteet lähitulevaisuudessa?

Yliopiston opetuksen digistrategian tavoitteena on ’tarjota laadukas oppimiskokemus, enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta ja osaamisen osoittamista’. Kirjasto tukee tavoitetta tarjoamalla aineistoa opetukseen ja ottamalla omassa opetuksessaan myös huomioon digitalisaation tavoitteet.

Tutkimuksen palveluissa kehitetään järjestelmien välisiä yhteyksiä ja kaiken kaikkiaan pyritään helpottamaan tutkijan työtä. Tulevien tietojärjestelmäratkaisujen mahdollisuudet toiminnan kehittämiseen tutkitaan ja pyritään käyttämään hyväksi. Tilaratkaisuja on tavoitteena kehittää vuoteen 2019 mennessä sellaisiksi, että tilat palvelevat entistä paremmin uudenlaisena ja monipuolisena tutkimus- ja oppimisympäristönä.

 

Mikä on yliopistokirjaston rooli yliopiston tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa?

Kirjasto on avoin tieteellisen kommunikaation, oppimisen ja tutkimuksen ympäristö ja tuki. Kirjasto tarjoaa asiantuntijapalveluja tutkimuksen ja oppimisen tiedonhallintaan, informaatiolukutaitoon ja tarpeenmukaisten aineistojen saatavuuden. Kirjaston palvelu tukee yliopistoa sen tehtävien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.

 

Millainen on yliopistokirjasto vuonna 2027?

Kirjasto on digitaalinen ja fyysinen oppimisen ja tutkimuksen työskentely-ympäristö ja kansalaisille avoin akateeminen yhteiskirjasto. Kirjasto toimii palveluaikojen ulkopuolella tiedeyhteisön jäsenten omatoimikirjastona. Kirjasto tarjoaa tiedeyhteisössä tutkimuksen ja oppimisen tiedonhallintaan ja sen infrastruktuuriin liittyvää osaamista ja monipuolisia palveluja.

 

Millaisia odotuksia sinulla on SYNin toiminnalle ja SYNin piirissä tapahtuvalle yhteistyölle?

SYN on tärkeä verkosto ja viiteryhmä akateemiselle kirjastolle ja toivottavaa on, että korkeakoulukirjastokentälle yhteisiä kysymyksiä käsiteltäisiin tulevaisuudessa yhä enemmän ilman sektorirajoja. Isommassa joukossa kun voi olla enemmän voimaa ja osaamista. Kehityksen fokus kannattaisi pitää palvelussa eikä akateemisissa rakenteissa. SYNilla on valitettavasti hiukan vanhahtava leima vielä nykyään, mutta ehkäpä tekeillä oleva strategia vähän ravistelee pölyjä.

 

Mitä muuta haluaisit sanoa SYNin blogin lukijoille?

Keveyttä ja kokeilumieltä, hommia ei kannata painaa aina otsa rypyssä.

 

Kysymykset: Katja Halonen

Vastaukset: Ulla Ohvo

Kuva: Lappeenrannan tiedekirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Rinnakkaistallennuskäytäntöihin tutustumassa – kertomus henkilökuntavaihdosta

wordle_kh001Pitkän työuran jälkeen aloitin opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, kirjasto- ja tietopalvelun tutkinto-ohjelmassa ja olin päässyt opinnäytetyövaiheeseen. Työssäni olin kuullut Suomen yliopistokirjastojen neuvoston henkilökuntavaihdosta ja miettiessäni opinnäytetyötä ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Selvitykseni aiheena on rinnakkaistallentaminen yliopistoissa, joten valitsin kaksi rinnakkaistallennuksen suhteen erilaista yliopistoa vaihtokohteekseni.

Sovittuani Lapin korkeakoulukirjaston johtajan kanssa asiasta otin yhteyttä sekä Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen tutkimustietojärjestelmästä vastaavaan henkilöön että Jyväskylän yliopiston kirjaston avoimen julkaisemisen yhteyshenkilöön. Sovittuani heidän kanssaan päivämäärät ja ohjelman, tein matkasuunnitelman ja varasin matkat ja yöpymispaikat. Ennen matkaa tein taustatyötä perehtymällä molempiin organisaatioihin nettisivujen avulla.

Suomi on pitkä maa ja koko yö meni junassa Rovaniemeltä Helsinkiin. Maanantaiaamuna olin Kaisa-kirjastossa, jossa minut otettiin ystävällisesti vastaan, pääsin kirjastokierrokselle ja sain paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta. Kuulin kirjaston näkökulmasta Helsingin yliopiston avoimen tieteen ja rinnakkaistallentamisen rakenteesta sekä tutkimuksesta ja julkaisuista TUHATissa. Kävimme antoisia keskusteluja ja nauhoitinkin vastauksia esittämiini kysymyksiin. Tiistaina jatkoimme samasta aiheesta eri henkilön kanssa, syventyen juuri tallentamiseen, ja oli mielenkiintoista huomata miten me puhuimme samoista asioista ja miten meillä oli paljon samantyylisiä ongelmia tässäkin asiassa.  Vaikka määrät ovat aivan eri tasoa Lapissa ja Helsingissä, samantyyliset ongelmat ovat kuitenkin molemmilla ratkottavina.

Sain paljon tietoa – osasta osan jo tiesinkin – mutta myös uutta tietoa, ja uuden tiedon viemistä omaan organisaatiooni.  Helsingin yliopiston kirjastossa oli juuri meneillään Pop Up stand -päivät, joilla oli tarkoitus saada kiinnostuneita asiakkaita tapaamaan asiantuntijoita, joilta voi halutessaan kysyä ORCIDiin, rinnakkaistallennukseen tai avoimeen julkaisemiseen liittyvä kysymyksiä. Vierailin tapahtumassa kyselemässä ja seuraamassa tilannetta. Tuli tunne, että kirjaston henkilökunnan on tärkeää jalkautua asiakkaiden saataville. Onneksi aikataulu ei ollut liian tiukka, vaan vietin myös aikaa itse kirjastossa: tutkimassa, katselemassa, havainnoimassa ja seuraamassa siellä olevia asiakkaita sekä virkailijoita.

Kahden päivän päästä jatkoin matkaani junalla Jyväskylään. Jälleen sain ystävällisen vastaanoton ja paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta, mutta tieto oli eri tavalla jäsenneltyä. Samaa asiaa voidaan tehdä eri tavalla. Organisaatioilla on erilaiset järjestelmät ja tiedonkeruu, myös tietojen tallentaminen tapahtuu eri tavalla. Todella mielenkiintoista oli huomata, miten eri tavoin tietoja voidaan kerätä ja tallentaa. Jyväskylässä oli TUTKA ja JYX-julkaisuarkisto, joihin pääsin tutustumaan tarkemmin.

Myös erilaisiin kirjastorakennuksiin ja kirjastojen erityisyyksiin oli ilo tutustua. Sain kunnian nähdä Jyväskylän yliopiston kirjaston aarteen, joita on vain neljä kappaletta maailmassa. Näistä yksi on Tanskan kuninkaallisessa kirjastossa, yksi Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa sekä kaksi Suomessa, toinen Kansalliskirjastossa ja toinen Jyväskylän yliopiston kirjastossa. Teosta säilytetään lukkojen takana ja tarkasti oikeassa lämpötilassa.

Jyväskylän yliopiston kirjasto ei ole enää vain kirjasto, vaan avoimen tiedon keskus / kirjasto. Rinnakkaistallentamisesta sain erittäin paljon tietoa, onhan Jyväskylän yliopisto todella saanut tallennettua ison määrän tutkijoidensa artikkeleita. Rinnakkaistallentamiseen oli paneuduttu tehokkaasti ja tuli tunne, että se on heille tärkeä asia. Vaikka Jyväskylän yliopiston sivuilla onkin paljon tietoa rinnakkaistallentamisesta ja avoimesta julkaisemisesta, niin käytännön ohjeet ja omien kokemusten kertominen valaisee asiaa eri tavalla, varmasti mieleenpainuvammin. Sain myös seurata, miten tiedon tallentaminen tapahtui konkreettisesti. Lisäksi vietin pienen hetken Jyväskylän kirjaston ”asiakkaana” ja seurasin asiakkaiden ja virkailijoiden työskentelyä.  Opiskelijat olivat järjestäneet paneelikeskustelun, joka oli kerännyt joukon opiskelijoita kirjastoon.

Mieleen jäivät myös muutokset. Helsingin yliopiston kirjastossa oli ollut paljon muutoksia, ja uusia henkilöitä oli siirtynyt niihin tehtäviin, joihin kävin tarkemmin tutustumassa. Jyväskylän yliopiston kirjastoon on tulossa uusi tutkimustietojärjestelmä, joten uuden oppimista on tiedossa myös heidän henkilökunnalleen. Molempien organisaatioiden henkilökunnan auttamisen halu ja tiedon jakaminen oli todella antoisaa. Olin otettu saamastani ystävällisestä kohtelusta. Kiitos kaikille, jotka teitte vierailustani niin antoisan!

 

Eija Kumpula
Kirjastosihteeri
Lapin korkeakoulukirjasto
Lapin yliopisto

 

Kuva: Katja Halonen, tehty Wordle-ohjelmalla


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Henkilökuntavaihdosta uusia ideoita omaan työhön

Pyysimme Suomen yliopistokirjastojen neuvoston henkilökuntavaihdossa vuosina 2015-2016 olleita kertomaan kokemuksistaan. Henkilökuntavaihto on koettu hyvin hyödyllisenä, virkistävänä, kiinnostavana ja omaa ammatti-identiteettiä vahvistavana.

”Olen työskennellyt kirjastoissa yli kolmekymmentä vuotta ja tämä vaihtoviikko jää merkittävänä merkkipaaluna työuralleni. Suosittelen lämpimästi opintomatkaa toisiin kirjastoihin kaikille! Mukaan kannattaa pakata uteliaisuutta ja avointa mieltä. ”
– Liisa Tervonen, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Henkilökuntavaihdossa olleet ovat saaneet tehdä käytännön työtä, tutustua erilaisiin kirjastoihin ja tiloihin, kokoelmiin, tietojärjestelmiin ja palveluihin. Yksi tärkeimmistä esiin nostetuista anneista on ollut mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kohdekirjaston työntekijöiden kanssa. Henkilökuntavaihdoista on ollut hyötyä sekä lähettävälle että vastaanottavalle kirjastolle. Kokemuksista on kerrottu eri tavoin oman kirjaston sisäisesti sekä kirjastojen verkkolehdissä ja blogeissa.

Henkilökuntavaihtokohteet ovat valikoituneet työntekijöiden kiinnostuksen kohteiden mukaan. On haluttu päästä tutustumaan

  • uusiin järjestelmiin tai palveluratkaisuihin, kuten iPadien lainaus
  • erilaisiin tapoihin organisoida työtä, kuten asiakaspalvelutyö tiimeissä
  • omaa vastaavaan työhön toisessa kirjastossa, kuten kaukopalvelu
  • uusiin kirjastotiloihin
  • toisenlaisiin toimintatapoihin
  • kollegoihin, jotka ovat tulleet niminä tutuksi työn kautta.

On myös innostuttu lähtemään vastavaihtoon sen jälkeen kun oma kirjasto on toiminut vastaanottavana kirjastona. Henkilökuntavaihdolta on toivottu uusia ideoita ja näkemyksiä, oppia työmenetelmistä ja -tavoista sekä vaihtelua työvuoteen.

Henkilökuntavaihto kestää 3-5 päivää. On mahdollista sopia myös lyhempiä tutustumiskäyntejä toisiin kirjastoihin. Kohdekirjastojen huolella järjestämät ohjelmat ja ystävälliset sekä avuliaat ”paikallisoppaat” saivat paljon kiitosta.

”Pääsin tutustumaan kaikkiin Jyväskylän yliopiston kirjaston toimintoihin, ohjelma oli hienosti jaettu alkaen asiakaspalvelusta, edeten luetteloinnin ym. kautta tietojärjestelmäpuolelle.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

”Kolme päivää on liian pieni aika oppia oikeasti minkään paikan käytäntöjä. Toisaalta se on kevyt isäntäpaikan kannalta; henkilöstöä ei sidota pitkäksi aikaa perehdyttämiseen.”
– Minna Helander, Helsingin yliopiston kirjasto

Omista poikkeavien toimintatapojen ja työvälineiden näkeminen ja tiedonvaihto puolin ja toisin on koettu kiinnostavaksi ja hyödylliseksi. Joissakin asioissa on huomattu oman kirjaston olevan edelläkävijä, joissakin asioissa taas on saatu apua kehittämiseen. Tietoja on vaihdettu henkilökuntavaihtojen jälkeenkin ja hyödynnetty syntyneitä suhteita.

”Opiskelija sai tiedonhaun ohjausta videotykin välityksellä, ja yhtä aikaa samassa tilassa kolme työntekijää työskenteli avokonttorissa.”
– Kirsi Rask, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

”Aukioloja JYK oli järjestänyt niin, että asiakkaina olevat opiskelijat sulkivat kirjaston. Myös itsepalveluna toimiva varausten nouto oli heillä jo tuolloin käytössä.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

Kaikki kokemuksistaan kertoneet suosittelisivat vaihtoa kenelle hyvänsä. He olivat kokeneet olevansa tervetulleita ja saaneet vaikutelman, ettei vierailu kuormittanut vastaanottajakirjastoa liikaa. Henkilökuntavaihto on poikinut paljon uusia ajatuksia ja ideoita sekä vahvistanut omaa osaamista ja itseluottamusta.

”Vaihto sopii oikein hyvin kaikille kirjastolaisille, on erittäin avartavaa päästä seuraamaan toisen kirjaston arkea ja jos/kun vierailu on niin hyvin organisoitu kuin JYK oli sen tehnyt. Ehdottoman kannatettavaa on käydä toisessa kirjastossa vierailulla.”
– Mika Hirvonen, Helsingin yliopiston kirjasto

”Hienoa oli myös se, että sain kohdata niitä ihmisiä joiden kanssa olen jo vuosia tehnyt yhteistyötä kaukopalvelussa. Ja sain uskoa itseeni: minäkin olen ihan kelpo tekijä tässä kirjastomaailmassa!”
– Liisa Tervonen, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Kehittämisehdotuksina mainittiin pidemmät vaihdot, esimerkiksi kuukausi tai pari, ja vaihdot johonkin projektiin liittyen. Ajateltiin myös, että vaihtomahdollisuudesta ei tiedetä tarpeeksi. Itse vaihdossa olleet toivoivat saavansa vielä isännöidä henkilökuntavaihtoa omassa kirjastossaan. Omien toimintojen esittelyä pidettiin hienona ja palkitsevana.

Juttu pohjautuu Minna Helanderin, Mika Hirvosen, Kirsi Raskin ja Liisa Tervosen kirjoituksiin kokemuksistaan. Suuret kiitokset heille!

Teksti: Katja Halonen
Kuvat: Teppo Kahtola


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Strategiakauden viimeinen vuosi

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) voimassa olevan strategian (2013-2017) viimeinen vuosi on käynnistynyt. Samalla on käynnistymässä uuden strategian valmistelu. Vuoden 2017 toimintasuunnitelmassa painottuvat avoimen tieteen edistäminen sekä integroituminen tutkimuksen ja opetuksen prosesseihin. SYN haluaa myös terävöittää tiedepoliittista rooliaan.

Aktiivisesti toimivien verkostojen rooli on keskeinen toimintasuunnitelman toteuttamisessa. Avoimen tieteen edistämisessä tavoitteena on tietämyksen jakaminen avoimen tieteen tukemisen hyvistä käytännöistä ja lisätä avoimen tiedon tietämystä ja hyödyntämistä.

Tutkimuksen tuen verkoston toiminta pyrkii bibliometriikkaosaamisen ja tutkimuksen tuen palveluosaamisen kehittämiseen, tutkimusdataan liittyvän osaamisen kehittämiseen, tutkimusmenetelmien tuntemuksen lisäämiseen ja tutkijoiden tarpeita vastaavien palveluiden kehittämiseen. Tuttuun tapaan suunnitteilla on bibliometriikkaseminaari ja hyvien käytäntöjen jakaminen verkostossa. Tietoaineistoverkoston suunnitelmat liittyvät e-kurssikirjoihin ja yhteistyöhön FinELibin ja muiden kotimaisten tietoaineistotoimijoiden kanssa. Oppimisen tuen verkosto järjestää digitaalisiin oppimisympäristöihin liittyvän verkkokurssin ja seminaarin liittyen oppimisen tukeen yhteistyössä STKS:n ja/tai Tutkimuksen tuen verkoston kanssa. Oppimisen tuen verkostotapaaminen järjestetään PedaForum-päivien yhteydessä Vaasassa.

Tutustu tarkemmin vuoden 2017 toimintasuunnitelmaan ja verkostoihin SYNin verkkosivuilla.

johtaja_kuva

 

 


Teksti: Katja Halonen
Kuva: Linda Tammisto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

DMPTuulin uudet tuulet

Merkintöjä Tuuli-projektin päätösseminaarista 8.2.2017

Vuonna 2015 alkanut Tuuli-projekti päättyy maaliskuun lopussa. Projektin tuloksena käyttöön otettu työkalu DMPTuuli auttaa tutkijoita aineistonhallintasuunnitelmien tekemisessä tutkimushankkeiden eri vaiheissa. Työkalu sisältää sekä yleisiä että rahoittaja- ja organisaatiokohtaisia ohjeita.

Vahvuutena verkostomaisuus ja yhteistyö rahoittajien kanssa

Tuuli-projektissa on ollut mukana suuri joukko asiantuntijoita ympäri Suomea. Helsingin Kaisa-talossa 8.2. pidetyssä päätösseminaarissa todettiinkin, että aktiivinen verkostomainen työskentelytapa on osoittautunut toimivaksi, ja sitä sekä yhteistyötä kansallisten rahoittajien kanssa toivottiin jatkettavan. Tästä esimerkkinä Suomen Akatemian johtava tiedeasiantuntija Aki Salo kartoitti esityksessään, mitä uutta tulevissa hauissa tulee olemaan. Niissä otetaan käyttöön DMPTuuli-toimiston tutkijatyöpajojen tuloksena laaditut yhtenäiset aineistonhallintasuunnitelmat ohjeineen. Suomen Akatemia myös laatii yleisiä ohjeita täydentävät lisäohjeet ja perustelut siitä, miksi aineistonhallintasuunnitelmat ovat rahoittajille tärkeitä.

Projektisihteeri Jari Friman (HY) esitteli palautekyselyiden tuloksia. Niiden mukaan DMPTuuli on helppokäyttöinen ja tukee tutkimusprosessin alkuvaihetta sekä rahoitushakua. Kysymyksiä kuitenkin herätti se, miten suunnitelma saataisiin kiinteäksi osaksi työskentelyä. Entä miten saada kysymykset ja ohjeet palvelemaan eri alojen tutkijoiden tarpeita? Anna Salmen ja projektikoordinaattori Minna Ahokkaan (CSC) laatima raportti aiheesta on luettavissa Zenodossa.

Työnjako vuonna 2017

Projektipäällikkö Mari Elisa Kuusniemi (HY) valotti omassa puheenvuorossaan kuluvan vuoden työnjakoa. OKM:n rahoitus on myönnetty täksi vuodeksi CSC:lle, joka hankkii asiantuntijapalvelut Kansalliskirjastolta ja Helsingin yliopiston kirjastolta. Viimeksi mainittu hoitaa DMPTuulin kehitystä ja ylläpitoa sekä koordinoi Tuuli-verkostoa ja sen työtä. Kansalliskirjasto puolestaan suunnittelee tulevaa rahoitusmallia, tavoitteena on saada ehdotus mahdollisista malleista Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen työvaliokunnan käsittelyyn jo loppukeväästä tai alkukesästä. ATT-hankkeen kanssa myös tiivistetään koulutus- ja viestintäyhteistyötä.

Mitä DMPTuulille jatkossa tapahtuu?

Seminaarin iltapäivän oppimiskahvilaosuudessa ideoitiin mahdollisia rahoitusmalleja, koulutuksia, viestintää, DMP-ohjeistuksen kehittämistarpeita ja Tuuli-verkoston järjestäytymistä. Jatkotoiveissa nousivat esiin mm. verkostovahvuuksien hyödyntäminen ja hyvien käytänteiden jakaminen – best & next practices. Vaikka projekti päättyy, DMPTuulin ylläpitoa ja kehitystä tarvitaan: oppimiskahvilassa toivottiin Tuuli-verkoston ideoita ja työtä jatkettavan mm. kansallisten yleisten ohjeiden ja alakohtaisten DMP-ohjeiden työstämisessä.

 

Teksti:
Minna Toikka, Turun yliopiston kirjasto
SYNin edustaja Tuuli-projektin ohjausryhmässä


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Poimintoja SYNin vuodesta 2016

SYNin vuoden 2016 toimintaa ovat ohjanneet voimassa oleva strategia ja strategian pohjalta laadittu toimintasuunnitelma vuodelle 2016. Seuraavassa on nostettu esille joitakin asioita vuoden 2016 toiminnasta.

Osaamisen kehittämisen tavoitteita toteuttivat SYNin verkostot, jotka tuovat yhteen yliopistokirjastojen asiantuntijoita. SYNissä on tällä hetkellä kolme strategisilla alueilla toimivaa verkostoa: oppimisen tuen verkosto, tietoaineistoverkosto ja tutkimuksen tuen verkosto.

Esimerkkinä verkostojen aktivisuudesta ja toisaalta myös avoimen tieteen teemojen parissa tehdystä työstä on SYNin tutkimuksen tuen verkoston Competence Wednesdays -webinaarisarja. Verkosto järjesti viisi tilaisuutta avoimen tieteen teemoista, jotka keräsivät parhaimmillaan noin sata seuraajaa. Puhujina webinaareissa vieraili avoimen tieteen keskeisiä suomalaisia asiantuntijoita. Webinaarien esitykset ovat edelleen vapaasti kuunneltavissa ja katseltavissa.

Yksi vuoden tavoitteista oli kirjastojärjestelmään liittyvien päätösten tekeminen, ja tässä myös edettiin. SYNissä valmisteltiin Matti Raatikaisen johdolla kirjastojärjestelmän vaatimusmäärittely. Kirjastojen taustajärjestelmän hankintayhteistyö on käynnistynyt syksyn kuluessa.

_E3F2836_photo Linda Tammisto

SYNin 20-vuotisjuhlat pidettiin 11.10.

Osana toimintasuunnitelmassa linjattua tiedepoliittista roolia SYN järjesti 20-vuotisseminaarin syksyllä Helsingin yliopiston pääkirjastossa. Dean of Libraries Mary Case ja professori Alf Rehn pitivät juhlaseminaarissa keynote-puheet. Lisäksi Kimmo Tuominen esitteli SYNin historiaa ja nykypäivää. Juhlavieraita oli noin 60, ja edustettuina olivat muun muassa kirjastosektorit, valtionhallinto, yliopistojen hallinto sekä professorit.

SYN antoi useita lausuntoja vuoden aikana, esimerkiksi koskien tekijänoikeuslain ja kirjastolain uudistuksia. Tiedepoliittiseen rooliin kuuluvasta toiminnasta esimerkki on myös SYNin ja STKS:n lähettämä kirje suomalaisille europarlamentaarikoille. Kirjeessä vedotaan siihen, että EU:n tekijänoikeussääntelyn uudistamisessa otettaisiin huomioon tieteen tarpeet erityisesti tiedonlouhintaan liittyen.

SYN on myös aikaansaanut sen, että yliopistojen opinnäytteiden pysyvä säilytys voidaan toteuttaa digitaalisesti. SYN lähetti aihetta koskevan aloitteen arkistolaitokselle, ja syksyllä arkistolaitos antoi SYNin aloitteen mukaisen päätöksen.

Syksyn ajan käynnissä olleet lehtipaketteja koskevat neuvottelut olivat käsittelyssä useissa neuvoston kokouksissa vuoden kuluessa. Tietoaineistoverkosto kokosi lehtitilauksia koskevia tietoja neuvoston käyttöön. Lisäksi SYNillä on ollut edustus aineistoneuvotteluiden kansallisessa strategiaryhmässä ja neuvotteluryhmässä.

Vuoden 2016 toimintakertomuksesta on mahdollista lukea tarkemmin kuluneen vuoden toiminnasta.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuva: Linda Tammisto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

SYN juhli 20 vuottaan seminaarin merkeissä

_E3F2796_photo Linda TammistoTänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun yliopistokirjastojen johtajille annettiin esitys yhteisen koordinointielimen perustamisesta, jota vähän tämän jälkeen ryhdyttiin kutsumaan Suomen yliopistokirjastojen neuvostoksi. SYN juhli pyöreitä vuosiaan lokakuussa Helsingin yliopiston kirjastossa järjestetyllä seminaarilla.

Seminaarin aluksi kuultiin Jenni Haukion tervehdys Suomen yliopistokirjastojen neuvostolle, jonka välitti Turun yliopiston kirjaston johtaja Ulla Nygrén. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kaksi keynote-puhetta: Mary Casen esitys Partners in Transformation: University Libraries in Research and Learning sekä Alf Rehnin esitys Tiedon tulevaisuus, tulevaisuuden tieto. Lisäksi SYNin puheenjohtaja Kimmo Tuominen esitteli neuvoston toimintaa otsikolla Suomen yliopistokirjastojen neuvosto eilen ja tänään.

_E3F2802_photo Linda TammistoMary Case toimii kirjastonjohtajana University of Illinois’sa Chicagossa  ja Association of Research Libraries -järjestön puheenjohtajana. Mary Case esitteli etäyhteyden avulla pidetyssä puheessaan muutosta, jonka keskellä yliopistokirjastot ovat. Esimerkki muutostekijästä on kirjastojen aineistojen monipuolistuminen. Kyse ei ole pelkästään digitaalisen aineiston hallitsevasta asemasta vaan täysin uuden tyyppisistä aineistoista, kuten tutkimusdatasta. Muutostekijöiden rinnalla ovat suuret haasteet, joita kirjastojen on oltava ratkaisemassa. Yllätys ei ole, että yksi keskeisistä kysymyksistä on  tiedejulkaisemisen rakenteet, joiden muuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä.

_E3F2832_photo Linda TammistoProfessori Alf Rehn puhui kirjastojen roolista informaation kyllästämässä maailmassa. Kirjaston on hyvä olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan, ja kirjastoilla voikin olla paljon tarjottavaa tälle ajalle. Toisaalta on kyettävä myös oman toiminnan kriittiseen arviointiin sekä oman roolin ja aseman etsimiseen.

Kimmo Tuominen totesi, että SYNin 20-vuotisessa historiassa näyttävät toistuvan samantyyppiset kysymykset. SYNin historiasta löytyy joka tapauksessa esimerkkejä yhteistyöllä saavutetuista tuloksista, ja yliopistokirjastojen keskinäiselle yhteistyölle sekä kumppanuudelle muiden toimijoiden kanssa on edelleen tilausta.

_E3F2838_photo Linda TammistoSeminaarin lopuksi nautittiin harmonikansoittaja Teija Nikun vaikuttavasti tulkitsemista brasilialaisista ja ranskalaisista sävelistä.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuvat: Linda Tammisto

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tritonian johtaja Anne Lehto haastattelussa

SYN haastatteli Tritonian jokuva_ALhtajana helmikuussa aloittanutta Anne Lehtoa.

Tritonia on viiden korkeakoulun yhteinen tiedekirjasto. Kehysorganisaatioita ovat Vaasan yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, Åbo Akademin Vaasan ja Pietarsaaren yksiköt sekä Svenska Handelshögskolanin Vaasan yksikkö.

Miten työsi Tritonian johtajana on lähtenyt käyntiin?

Aloitin 1.2.2016 ja olen toiminut nyt puoli vuotta Tritonian johtajana. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Tritoniassa on osaava henkilöstö ja minua on perehdytetty työhön hyvin. Olen vieraillut kaikissa Tritonian toimipaikoissa neljällä paikkakunnalla. Yhteistyö Vaasan yliopiston johdon ja Tritonian johtokunnan kanssa on käynnistynyt.

Siirryit Tampereen yliopiston kirjaston palveluksesta Tritoniaan. Minkälaisissa tehtävissä olet toiminut ennen siirtymistä Tritoniaan?

Tampereen yliopiston kirjastossa tein monenlaisia töitä muun muassa kirjastoamanuenssina, informaatikkona, tiedottajana, kustannuspäällikkönä ja osastonjohtajana. Viimeisin pestini oli palvelupäällikön tehtävä tutkimuksen tietopalvelutiimissä. Esimieskokemusta minulle kertyi Tampereella yhteensä yhdeksän vuotta. Tampereen yliopiston kirjastossa osallistuin myös kansainväliseen työskentelyyn IFLAn työryhmän jäsenenä.

1990-luvulla työskentelin UPM-Kymmenen tietopalvelussa Valkeakoskella ja 2000-luvun alussa tiedonhaun lehtorina Tampereen yliopistossa ja sen jälkeen suunnittelijana Helsingin yliopistossa valtakunnallisessa IL-hankkeessa, jossa loimme kolmiportaisen mallin tiedonhankintataitojen opetukseen. Hankkeesta siirryin tekemään vuoden sijaisuuden opetusministeriössä ylitarkastajana.

Miten vertaisit Tritoniaa ja Tampereen yliopiston kirjastoa? Minkälaisia eroja on yhteiskirjastolla ja pelkästään yliopistoa palvelevalla kirjastolla?

Organisaatioita verratessa on otettava huomioon, että toimin Tampereen yliopiston kirjastossa väliportaan esimiehenä. Tritoniassa ja Tampereen yliopiston kirjastossa on paljon samaa, kuten laaja tiedonhankintataitojen opetus opiskelijoille. Erona on muun muassa se, että Tritonia on teknisesti kompleksisempi organisaatio, sillä henkilökunta on viiden eri organisaation palveluksessa, meillä on kaksi työkieltä ja organisaatio toimii usealla eri paikkakunnalla.

Viiden korkeakoulun tarpeita palvelevassa yhteiskirjastossa on kuunneltava eri sidosryhmiä ja haettava ratkaisuja erilaisten näkemysten yhteensovittamisesta. Tärkeää on vuorovaikutus kaikilla tasoilla ja yhteisrahoitteisen toiminnan ollessa kyseessä erityisesti pyrkimys tasapuolisuuteen. Toiminnan on oltava samanaikaisesti sekä yhteistä että erityistä. Tritonian sisällä yhteistyöllä saavutetaan synergiaetuja ja korostetaan yhteen hiileen puhaltamista, ja toisaalta rahoittajille pitää pystyä näyttämään, että kukin omistajakorkeakoulu saa Tritonian toiminnasta lisäarvoa.

Mitä asioita haluat korostaa Tritonian kehittämisessä?

Haluan korostaa yhdessä tekemisen hyötyjä. Toimintojen rakenteiden osalta opiskelun palvelut ovat Tritoniassa hyvällä mallilla, mutta tutkimuksen tuen palveluja pitää tehdä näkyvämmiksi, varsinkin avoimen tieteen suuntaan. Haluan myös korostaa, että laadukas tutkimusta ja opetusta tukeva infrastruktuuri on korkeakoulujen kilpailuetu ja kansainväliselle tasolle pyrkivä yliopisto tai korkeakoulu tarvitsee kansainvälisen tason kirjaston, ei vähempää.

Miltä Tritonian tulevaisuus näyttää?

Uskon yhteistyöhön ja yhteiskirjastoon. Tulevaisuuteemme vaikuttavat monet toimintaympäristön tekijät, mutta keskeistä on se, miten onnistumme henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja palvelujen markkinoinnissa, ja miten saumattomasti pääsemme mukaan korkeakoulujen ydinprosesseihin, eli millainen Tritonian brändi on tulevaisuudessa. Uskon, että lähitulevaisuudessa tiedonlouhinnan menetelmät tulevat muuttamaan tieteen tekemisen tapaa ja vaikuttamaan myös kirjastojen toimintaan. Tässä on meillä iso osaamishaaste.

Tritoniaan kuuluvan EduLabin pedagoginen ohjausrooli edellyttää jatkuvaa alan seurantaa ja uusien digitaalisten opetusvälineiden tuntemusta ja niiden käyttötapojen pedagogista kirkastamista. On mielenkiintoista seurata, miten verkko-opetus on taas – 15 vuoden jälkeen – kokemassa uutta renessanssia. Tarjolla on nykyisin sujuvampia välineitä, mutta toisaalta digitaaliselta opetukselta vaaditaan yhä enemmän näyttöjä vaikuttavuudesta. EduLabin kehittäminen tulevaisuuden digipedagogisena ohjausresurssina on Tritonialle osaamis- ja resursointihaaste, mutta myös iso mahdollisuus.

Minkälaisia odotuksia sinulla on SYNin piirissä tapahtuvasta yhteistyöstä?

Odotan SYNin yhteistyöltä tulevaisuuteen suuntautunutta yhdessä kehittämistä ja arvokasta kollegaperspektiiviä.


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Avoimiin julkaisumalleihin siirryttävä ripeästi

Avoimen julkaisemisen eli Open Accessin yleistyminen tuo tutkijoille ja tiedeyhteisölle mahdollisuuksia jakaa ja saavuttaa tieteellistä tietoa entistä nopeammin ja joustavammin. Suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset pyrkivät parhaillaan käytävissä neuvotteluissa tiedekustantajien kanssa parantamaan mahdollisuuksia avoimien julkaisutapojen tehokkaaseen käyttöön. “Tavoitteenamme on samalla varmistaa, etteivät tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset kasva”, sanoo Mikael Laakso, Svenska Handelshögskolanin apulaisprofessori ja neuvottelujen strategiaryhmän jäsen.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Opetusministeriö on linjannut tavoitteeksi, että Suomi nousee yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. “Tavoitteen saavuttaminen edellyttää ripeää siirtymistä tilausmaksuihin perustuvista lisenssisopimuksista kohti avoimia julkaisumalleja”, Laakso jatkaa.

Päällekkäiset kustannukset minimoitava

Tällä hetkellä korkeakoulut ja tutkimuslaitokset maksavat tieteellisistä julkaisuista lehtien tilausmaksuina. Avoimessa julkaisemisessa kirjoittaja tai kirjoittajan organisaatio maksaa siitä, kun artikkeli julkaistaan. Kokonaiskustannusten tarkastelu on tärkeää, sillä etenkin suuret kustantajat suosivat tällä hetkellä ns. hybrid-julkaisemista, jossa tutkija voi ostaa tilausmaksulliseen lehteen hyväksytyn yksittäisen artikkelinsa kaikille avoimeksi maksamalla erillisen artikkelin käsittelymaksun. Tutkijoille on tärkeää julkaista lehdissä, jotka ovat tiedeyhteisön arvostamia julkaisukanavia, vaikka julkaisun avoimuus niissä edellyttäisi erillistä artikkelin käsittelymaksua. Artikkelien käsittelymaksujen malli tuottaa kuitenkin päällekkäisiä kustannuksia, ellei kustantaja samalla alenna kyseisten lehtien tilausmaksuja.

Kansalliskirjaston koordinoima FinELib-konsortio edustaa neuvotteluissa korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia ja pitää tärkeänä, että sekä tilausmaksuja että käsittelymaksuja edellyttävä malli on vain siirtymävaihe kohti täysin avointa julkaisemista. Siirtymävaiheen aikana on olennaista, että uuden avoimen julkaisumallin ja vanhan tilausmaksuihin perustuvan julkaisumallin päällekkäiset kustannukset minimoidaan.

Tavoitteena avointa julkaisemista edistävä sopimus

Tieteellisten lehtien tilausmaksuista kertyy korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille vuositasolla kuluja noin 23 miljoonaa euroa. Open Access -julkaisemisen tarkkoja kuluja ei tiedetä, koska niitä ei seurata Suomessa kansallisella tasolla. Tieteen avoin julkaiseminen -hankkeessa on kuitenkin arvioitu, että vuonna 2014 suomalaiset yliopistot maksoivat Open Access -artikkeleiden julkaisemisesta yhteensä vähintään miljoona euroa ja että nämä kustannukset ovat kasvussa.

Myös kansainvälisesti etsitään Open Access -julkaisemiselle mallia, joka on taloudellisesti kestävä ja tutkijoille helppo. Parhaillaan on menossa useita avoimen julkaisemisen edellytyksiä ajavaa kansainvälistä kampanjaa, esim. League of European Research Universitiesin Christmas is over, jonka ovat allekirjoittaneet useat Suomen korkeakoulut. Esimerkiksi Hollannin korkeakoulut ovat onnistuneet solmimaan suurista kustantajista Springerin ja Wileyn kanssa lehtipakettisopimuksia, joissa avointa julkaisemista on helpotettu.

Kirjastoista tukea avoimeen julkaisemiseen

Tutkijat voivat saada tukea Open Access-julkaisemiselle oman organisaationsa kirjastosta sekä monista verkkoon kootuista OA-julkaisemisen ohjeista, esimerkiksi:

Avoin tiede ja open access (Helsingin yliopiston kirjasto)

Avoin julkaiseminen (Aalto-yliopisto)

Open Access julkaiseminen (Itä-Suomen yliopisto)

Avoin tiede ja tutkimus -hanke

Lisätietoja:

vararehtori Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopisto, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän puheenjohtaja, puh. 029 415 0640, keijo.hamalainen@helsinki.fi
apulaisprofessori Mikael Laakso, Hanken Svenska handelshögskolan, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän jäsen, puh. 050 910 0864, mikael.laakso@hanken.fi

FinELibin verkkosivut: https://www.kiwi.fi/display/finelib
FinELib Twitterissä: https://twitter.com/FinELibpalvelu


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston yhteistyösihteeri haastattelussa

Jussi Piipponen Helsingin yliopiston kirjastosta on toiminut vuoden 2015 alusta alkaen SYNin yhteistyösihteerinä.

SYNin sääntöjen mukaan yhteistyösihteerin tehtävänä on valmistella SYNin kokouksia ja toimia niiden sihteerinä, toteuttaa kokousten päätöksiä, tiedottaa toiminnasta ja olla avuksi SYNin yhteistyöverkostojen toiminnassa.

Jussi Piipponen haastatteli yhteistyösihteeriä selvittääkseen, mitä tehtävä käytännössä pitää sisällään.

Jussi2Yhteistyösihteerin työtä on reilu vuosi takana. Miten yhteistyösihteerin tehtävät ovat sujuneet?

Kiitos kysymästä, olen viihtynyt tehtävässä. Alkuun oli totta kai paljon opittavaa, mutta ehkä ainakin osa toimenkuvasta on toivottavasti hallussa. Aivan ensimmäisestä päivästä alkaen on päässyt tekemään SYNiin liittyviä asioita. Lisäksi työssä on ollut pakko yrittää ottaa haltuun uusia asioita, koska SYNissä ovat esillä yliopistokirjastojen toiminnan kaikki osa-alueet. Tämä on tuntunut innostavalta. Aloitin tehtävässä puolen vuoden hoitovapaan jälkeen, joten olin onneksi valmis nopeasti vaihtuviin tilanteisiin.

Minkälainen tausta sinulla on kirjastoalalla ja yleensä työelämässä?

Olen ollut vuodesta 2010 Helsingin yliopiston kirjaston palveluksessa. Tehtäviini on kuulunut erityisesti digitaalisiin opinnäytteisiin ja julkaisuarkistoihin liittyvien palveluiden suunnittelua ja toteuttamista. Osallistuin myös vuonna 2014 Helsingissä järjestetyn, viisisataa vierasta houkutelleen Open Repositories -konferenssin järjestämiseen.

Olen ollut aiemmin töissä myös Kansalliskirjastossa, ja minulla on lisäksi kokemusta muun muassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja VTT:ltä.

Mitä kaikkea olet tehnyt yhteistyösihteerinä tähän mennessä?

Olen valmistellut kokouksia ja laatinut taustamateriaalia kokouksia varten, toiminut työryhmän sihteerin tehtävissä, vastannut osaltani SYNin sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, auttanut koulutusjärjestelyissä sekä laatinut selvityksiä ja lausuntoja, jos ensimmäisenä mieleen tulevat asiat mainitaan.

Ensimmäisen vuoden merkittävä ponnistus oli SYNin uusien verkkosivujen suunnitteleminen ja rakentaminen. Tähän urakkaan sain onneksi tukea ja apua SYNin piiristä.

Yhteistyösihteerin tehtävä on kaksivuotinen. Minkälaisia asioita työssäsi tulee vielä olemaan esillä?

SYNin vuotta tuntuvat rytmittävän kokoukset ja niiden valmistelutyö. Nyt alkaakin olla käsillä toukokuun alussa pidettävän kokouksen valmistelu ja sitä edeltävän työvaliokunnan kokouksen valmistelu.

Verkkosivujen kehittäminen ei lopu missään vaiheessa, ja niiden parantamiseen haluaisin satsata vielä. Ja syksyllä on näillä näkymin edessä mielenkiintoisen tapahtuman järjestely.

Näiden asioiden lisäksi on varmasti tiedossa myös muita eteen tulevia asioita. Esimerkiksi lausuntopyyntöjä erilaisista kirjastoalaan liittyvistä asioista tulee SYNin käsiteltäväksi.

Onko mieleen tullut tapoja, joilla SYNin toimintaa voisi kehittää? Mihin yhteistyösihteerin tehtävässä voisi satsata erityisesti?

Ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että tietoisuutta SYNin toiminnasta voisi varmasti lisätä. Minun on itsekin myönnettävä, että en aiemmin ollut kovin tarkasti perillä SYNin toiminnan sisällöstä, vaikka tiesinkin SYNin olemassaolosta.

Yhteistyösihteeri voi myös tehdä osansa SYNin esillä pitämiseksi. SYNin omia viestintäkanavia voisi tässä ottaa paremmin käyttöön, ja ehkä voisi miettiä myös muita kanavia, joilla tavoitettaisiin yliopistokirjastojen henkilökuntaa, yliopistolaisia ja muutakin yleisöä.

Teksti: Jussi Piipponen
Kuva: Teijo Kuvaja

 


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin