LibGuides – apu tietoaineistojen tehokkaaseen käyttöön

Yliopistot käyttävät huomattavia määriä rahoituksestaan tietoaineistojen hankkimiseen ja näiden saatavuuden varmistamiseen tutkijoille ja opiskelijoille. Kirjastoille yksi suuri haaste on ollut näiden kalliiden aineistojen ja työkalujen saaminen tehokkaaseen käyttöön. Yksi apu tähän haasteeseen on maailman yliopistokirjastoissa paljon käytetty Libguides-järjestelmä.

LibGuides

LibGuides on amerikkalaisen Springshare-yhtiön tarjoama julkaisualusta kirjastoille erilaisten oppaiden julkaisemiseen ja ylläpitämiseen. Peruslähtökohta järjestelmässä on sisällöntuotannon ja ylläpitämisen helppous, mikä mahdollistaa monipuolisten oppaiden tekemisen ilman varsinaisten it-asiantuntijoiden tarvetta. Teknisen helppouden lisäksi LibGuides-järjestelmään luotavien sisältöjen kehittämisen tukena toimii myös laaja LibGuides-yhteisö, jonka tuottamista sisällöistä voi etsiä ideoita omiin oppaisiin. LibGuides mahdollistaa peräti toisten tekemien sisältöjen käytön sellaisenaan omissa oppaissa: pelkkä luvan pyyntö oppaan tekijältä ja parilla hiiren klikkauksella esim. Harvardissa tehty sisältö näkyy sellaisenaan omassa oppaassa. Toki tätä ominaisuutta hyödynnetään huomattavasti enemmän oman kirjaston sisällä ja se myös toimii erinomaisesti. Joka tapauksessa yhteisöön kuuluu tällä hetkellä yli 3500 kirjastoa, joista noin kaksi kolmasosaa on korkeakoulukirjastoja.

LibGuidesin käyttö Oulun yliopiston kirjastossa

Oulun yliopiston kirjasto päätti keväällä 2012 hankkia LibGuides-järjestelmän alustaksi erilaisille verkko-oppailleen. Tilauksen jälkeen Springsharelta saatiin täysin toimiva alusta, jolla oli jo valmiina kirjaston sen aikaisia www-sivuja mukaileva ulkoasu. Kirjaston www-sivujen ulkoasun uudistuessa Springshare myös muokkasi maksutta LibGuides-järjestelmän uusia kirjaston sivuja noudattavaan muotoon toimittamamme mallin avulla.  Järjestelmän ulkoasun haluttiin noudattavan kirjaston varsinaisten www-sivujen ulkoasua, jotta sivujen käyttäjien ei tarvitse ajatella siirtyneensä kirjaston www-sivulta muualle, vaan LibGuides-sisällöt ovat heille osa kirjaston www-sivuja. Tämän vuoksi myös LibGuides-nimitystä ei ole otettu markkinointikäyttöön, vaan sana näkyy ainoastaan sivujen www-osoitteessa.

Oulun yliopiston kirjastossa LibGuides-järjestelmää päädyttiin ainakin alkuvaiheessa käyttämään lähinnä erilaisten tiedonhaun oppaiden julkaisualustana. Tiedonhaun tieteenalaoppaat ovat järjestelmän keskeisintä sisältöä ja tieteenalaoppaita on tällä hetkellä julkaistu yli 50 kappaletta. Huomion arvoista on, että LibGuides-järjestelmä saatiin Oulussa käyttöön huhtikuun alussa 2012 ja elokuun lopussa oli julkaistu jo noin 50 opasta. Mitään erillistä rahoitusta tähän ei ollut vaan informaatikot toteuttivat sisällöt muiden töidensä ohessa.

Esimerkki tieteenalaoppaasta. Kunkin oppaan tekijällä oli varsin vapaat kädet tuottaa tieteenalaa tukevaa sisältöä. Lähinnä yksittäisen oppaan rakenne (=oppaan välilehdet) sovittiin yhteisesti ja oppaat ovat rakenteellisesti samanlaisia.

Oulussa on pyritty tuomaan eri tieteenalojen tietoaineistoja monipuolisesti esille jo vuosia tuottamalla Nelliin yliopiston tieteenaloille omia tietokantalistauksia erilaisten alakategorioiden alle. LibGuides-järjestelmän tieteenalaoppaat ovat osoittautuneet huomattavasti Nellin tietokantalistauksia monipuolisemmiksi työkaluiksi, joissa pystytään tuomaan esille tietokantojen ja työkalujen lisäksi myös mm. ohjeistusta tietokantojen käyttöön ja tiedonhaun prosessin eri vaiheisiin sekä parantamaan tietoaineistojen löytyvyyttä myös varsinaisten tietokantojen ulkopuolelta mm. painetun aineiston osalta.

Tieteenalaoppaat ovat ottaneet luontevan paikkansa tiedonhankinnan opetuksen perustyökaluna, joka tulee jatkossa tutuksi jokaiselle opetukseemme osallistuvalle opiskelijalle tieteenalasta tai opintojen vaiheesta riippumatta. Tietysti tieteenalaoppaiden merkitys korostuu myös omatoimisesti tiedonhakua tekevien tukena, jolloin esim. oikeat tietokannat kuhunkin tarpeeseen ja apu niiden tehokkaaseen käyttöön on tiedonhakijoiden helposti löydettävissä.

Kokemukset

Tähän mennessä tieteenalaoppaista on saatu käyttäjiltä käytännössä vain positiivista palautetta. Rohkeimmat ovat jo päivitelleet, että miten enää voisi tulla toimeenkaan ilman tieteenalaoppaita. Tosin varsinaisten käyttäjien puolelta palautteen määrä on ollut vielä vähäistä ja määrällisesti merkittävimmät palautteet saadaan myöhemmin syksyllä, kun tiedonhankinnan opetuksessa järjestelmällisesti kerättävä kurssipalaute käydään läpi.

Informaatikkojen puolelta kokemuksia onkin sitten kertynyt runsaasti tieteenalaoppaiden ollessa osa jokapäiväistä työtä niin opetuksessa kuin tietopalvelussa. Tieteenalaoppaiden kautta tietoaineistojen käyttöä on helppo opettaa ja neuvoa. Oppaiden ylläpidon helppous ja monipuoliset mahdollisuudet antavat myös informaatikoille uusia mahdollisuuksia tuoda asiantuntemustaan paremmin hyödynnettäväksi. Lisäksi LibGuides antaa sisältöjensä käytöstä monenlaista tietoa. Esimerkiksi käyttötilastoja voidaan kerätä jopa linkkitasolta: eli voidaan vaikka seurata, valitsevatko jonkun tieteenalan käyttäjät mieluummin listalta Scopuksen kuin Web of Sciencen tms. Käyttäjillä on myös mahdollisuus antaa kommenttejaan ja parannusehdotuksiaan käytännössä jokaiseen kohtaan oppaissa: harmi kyllä, kommentointiominaisuutta ei ole vielä innostuttu käyttämään.

Kaiken kaikkiaan ensi kokemuksemme LibGuidesin ”tulemisesta taloon” ovat olleet kaikilta osin positiivisia. Järjestelmää ei voi kuin suositella kaikille muillekin suomalaisille yliopistokirjastoille.

Jani Sassali
Informaatikko
Oulun yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Rinnakkaistallentaminen – kohti avointa julkaisukulttuuria

Rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan tieteellisessä aikakauslehdessä tai kirjassa julkaistun tutkimusartikkelin rinnakkaisjulkaisemista organisaation omassa tai tieteenalakohtaisessa avoimessa julkaisuarkistossa. Useilla yliopistoilla on jo oma julkaisuarkistonsa, johon tutkijat voivat rinnakkaistallentaa tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelinsa.

Open accessin kaksi tietä – kultainen ja vihreä

Puhuttaessa avoimesta saatavuudesta ja open access –julkaisemisesta on hyvä erottaa kaksi eri linjausta. Tutkijat voivat julkaista artikkelinsa avoimesti saatavilla olevissa laadukkaissa open access –lehdissä (the Golden Road). Nämä OA-lehdet vaativat usein korkeitakin kirjoittajamaksuja artikkelien kirjoittajilta tai heidän organisaatioiltaan.Tutkijat voivat myös rinnakkaistallentaa kaupallisessa aikakauslehdessä julkaisemansa artikkelin oman organisaation avoimessa julkaisuarkistossa tai jossakin kansainvälisessä aiheenmukaisessa julkaisuarkistossa (the Green Road).  Koska vain noin 30 % maailman vertaisarviointia käyttävistä tieteellisistä lehdistä on OA-lehtiä, tarjoaa rinnakkaistallentaminen tutkijoille hyvän vaihtoehdon tutkimuksen avoimelle saatavuudelle (Suber 2012). Rinnakkaistallentaminen on tutkijoille ilmaista eikä siis vaikuta alkuperäisen julkaisufoorumin valintaan. Artikkelin aiemmin julkaissut kustantaja voi kuitenkin asettaa ehtoja artikkelien rinnakkaistallentamiselle, mutta suuri osa kustantajista sallii ainakin nk. post-print-version tallentamisen. Kustantajien ja lehtien rinnakkaistallennuskäytäntöjä voi tarkistaa Nottinghamin yliopiston ylläpitämästä SHERPA/RoMEO –palvelusta.

Avoimia julkaisuarkistoja pidetään tärkeinä

Julkaisuarkistojen avulla yliopistot tuovat omaa tutkimustaan näkyville ja lisäävät tutkimuksen vaikuttavuutta. Monissa maissa yliopistot edellyttävätkin tutkijoitaan tallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot oman yliopistonsa avoimeen julkaisuarkistoon. Suomessa tällainen velvoite on ainoastaan Helsingin yliopistossa. Tampereen yliopistossa tutkijoita kehotetaan rinnakkaistallentamaan tutkimusartikkeliensa rinnakkaiskopiot yliopistojensa avoimeen julkaisuarkistoon. Vastaavanlainen kehotus on myös Jyväskylän yliopistossa. Suomessa rinnakkaistallentamisen velvoitteet tai kehotukset eivät ole toteutuneet tarkoitetulla tavalla. Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tehtyjen open access-kyselyjen perusteella tutkijat pitävät rinnakkaistallentamista kuitenkin tärkeänä.  Tästä huolimatta vain pieni osa tutkijoista rinnakkaistallentaa julkaisunsa ylipistojen omiin julkaisuarkistoihin.

Tutkimusrahoittajat vaativat avoimuutta

Monet tutkimusten rahoittajat ovat ryhtyneet vaatimaan rahoittamiensa tutkimusten tulosten julkaisemista open access –periaatteen mukaisesti.  Euroopan komissio on heinäkuussa 2012 esittänyt toimenpiteitä, jotka lisäävät julkisrahoitteisessa tutkimuksessa tehtyjen tulosten avointa saatavuutta. Yhtenä toimenpiteenä vuodesta 2014 lähtien kaikkien Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelman rahoituksella tuotettujen artikkeleiden on oltava avoimesti saatavilla. Komissio suosittaa jäsenvaltioita, että nämä soveltaisivat samanlaista open access –periaatetta myös kansallisissa ohjelmissa rahoitettujen tutkimusten osalta. Tavoitteena on saada vuoteen 2016 mennessä 60% Euroopan julkisrahoitteisissa tutkimuksissa tehdyistä artikkeleista avoimesti saataville. Samoihin aikoihin myös Britanniassa tehtiin useita tutkimustulosten avointa saatavuutta edellyttäviä päätöksiä:

The Research Councils UK
Higher Education Funding Council for England
Welcome Trust
Britannian hallitus

Jo aikaisemmin rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa saatavuutta ovat edellyttäneet mm. National Institutes of Health (NIH) ja European Organization for Nuclear Research (CERN).

Vuonna 2005 silloinen Opetusministeriö, nykyinen Opetus- ja kulttuuriministeriö, julkaisi Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistion. Muistiossa ministeriö antaa suositukset tieteellisten julkaisujen avoimeen saatavuuteen Suomessa. Muistion koonnut työryhmä suosittaa, että ”tutkijat tarjoavat tutkimuksiaan julkaistaviksi avoimissa tiedelehdissä silloin kun heidän tieteenalallaan on valittavissa perinteisiin tilausmaksullisiin lehtiin verrattuna vähintään samantasoisia avoimia tieteellisiä lehtiä” ja että ”tutkijat tallentavat julkaistavista tutkimuksistaan aina rinnakkaiskopiot suomalaisiin avoimiin elektronisiin julkaisuarkistoihin”.  Vaikka muistion julkaisemisesta on jo useampi vuosi, ovat sen suositukset edelleen hyvin ajankohtaisia.

 Rinnakkaistallentamisen hyödyt

Rinnakkaistallentaminen lisää tutkimuksen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, sillä julkaisuarkistoissa on aina linkki myös alkuperäiseen julkaisuun. Näin ollen rinnakkaistallennetun artikkelin löytyminen esimerkiksi Internetin hakukoneiden kautta markkinoi myös alkuperäistä julkaisua. Rinnakkaistallentaminen antaa julkaisulle pysyvän verkko-osoitteen ja helpottaa näin artikkelien löytyvyyttä myös omaan käyttöön ja vapauttaa tutkijat pitämästä omia julkaisu-arkistoja. Myös EU:n ja useiden muiden rahoittajien suositukset julkaisujen avoimesta saatavuudesta täyttyvät rinnakkaistallentamisen myötä.

Suomalaisilla yliopistotutkijoilla on käytössään melko kattavat tieteelliset aineistot kirjastojensa hankkimien elektronisten aineistojen kautta. Kaikkien tutkijoiden asema ei ole kuitenkaan yhtä hyvä. Esimerkiksi pienten tutkimuslaitosten ja monien kehittyvien maiden tutkijoiden kehysorganisaatioilla ei ole varaa hankkia yhtä kattavia elektronisia aineistoja. Erityisesti näiden organisaatioiden tutkijat hyötyvät artikkelien avoimesta saatavuudesta. Myös suomalaiset yliopistokirjastot joutuvat miettimään jatkossa entistä tarkemmin, mihin aineistoihin heillä on varaa aineistojen hintojen noustessa jatkuvasti.

Tanja Heikkilä
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

“News media in the digital age”-konferenssi kutsuu pohtimaan digitaalisen vallankumouksen vaikutusta mediaan [IFLA 2012 pre-conference]

Konferenssissa “THE ELECTRONIC RE-EVOLUTION – News Media in the Digital Age”
pohditaan digitaalisen vallankumouksen vaikutusta uutismediaan. Esityksissä
pureudutaan digitaaliseen yhteiskunnan mukanaan tuomiin muutoksiin. Tule
kuulemaan, mitä ovat uudet digitaaliset palvelut ja tuotteet! Myös
tekijänoikeuskysymyksiä pohditaan.

Kuva: Jesse Haaja

Mikkelin konferenssi on maailman suurimman kirjastojärjestön konferenssin
ennakkotapahtuma ja järjestetään elokuun 7. – 9. päivä.  – Mikkelissä
pyritään avartamaan ymmärtämystä kirjastojen, mediamaailman ja digitaalisten aineistojen käyttäjien kesken sekä saamaan vastauksia ja uusia ideoita
yhteistyöhön ja toimintaan. Tavoitteena on laajentaa ja helpottaa tiedon
saantia yhteiskunnassa, Digitointi- ja konservointikeskuksen johtaja Majlis
Bremer-Laamanen sanoo.

Konferenssissa esitelmöivät alan parhaat asiantuntijat yhdeksästä maasta ja tarjolla on uusinta alan tietoa mm. USAsta, Singaporesta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Viestinnän keskusliiton projektijohtaja Kristiina Markkula avaa tapahtuman valottamalla, mihin sanomalehtien käyttö ja palvelut ovat menossa. Siirtyminen elektroniseen maailmaan ja sitä myötä tulevaisuuden näkymät askarruttavat eri maissa. Singaporen kansalliskirjasto on yhteistyön edelläkävijä sanomalehtien kustantajien kanssa. Tämä kehittyvä yhteistyö, yhteisöllisyys sekä käyttäjänäkökulma ovat konferenssin pääteemoja.

Konferenssin järjestää IFLAn sanomalehtijaosto yhteistyössä Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksen sekä muiden IFLAn jaostojen kanssa. Järjestelyissä ovat mukana myös Miktech Oy sekä Mikkelin yliopistokeskus.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen

Sirpa Taskinen, viestintäsuunnittelija
Mikkelin yliopistokeskus


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

E-kirjat – vaihtoehtoja painetuille kirjoille

Tampereen yliopiston kirjastossa on jo vuosien ajan pyritty hankkimaan e-kirjoja yhteistyössä käyttäjien kanssa. Hankintaa ja käyttöönottoa on vauhditettu parillakin e-kirjaprojektilla. Vuonna 2006 saimme hankerahaa ja teimme yhteistyötä yliopiston laitosten kanssa kartoittaen heille kurssikirjoiksi sopivia e-kirjoja.  Hankkeen tavoitteena oli tehdä e-kirjoja tunnetuksi ja harkittavaksi vaihtoehdoksi painetuille kurssikirjoille. Tarkoituksena oli aktiivisesti nostaa esiin e-kirjavaihtoehto erikseen valittavissa oppiaineissa ja ainelaitoksilla, joissa painetut kurssikirjat voitaisiin osittain korvata e-kirjoilla. Tuolloin e-kirjoja oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin nykyisin, mutta muutamia kymmeniä e-kurssikirjoja onnistuttiin tutkintovaatimuksiin saamaan.

Pääkirjaston oppimiskeskus Linna-rakennuksessa (kuva Teemu Launis)

Viime vuonna aloitimme yliopistomme tutkinnonuudistukseen liittyen projektin, jonka tavoitteena on niin ikään lisätä e-kirjojen ja e-aineistojen osuutta tutkintovaatimuksissa. Molemmissa projekteissa lähtökohtana on ollut tiivis yhteistyö kehysorganisaation edustajien, tässä tapauksessa opettajien, kanssa. Tampereen yliopistossa toteutetaan tänä vuonna laaja koulutusuudistus. Koulutusuudistukseen liittyen yliopistossamme järjestettiin viime huhtikuussa tieteenalayksiköille tarkoitettu seminaari. Olimme siellä mukana esittelemässä e-kirjoja varteenotettavana vaihtoehtona painetuille kurssikirjoille. Kesän aikana teimme pdf- esitteen, jota jaettiin verkon kautta kaikille oppiaineille (esimerkkinä terveystieteiden esite). Esitteessä tuotiin esiin meille jo hankittuja e-kirjoja ja muita e-aineistoja sekä kerrottiin mm. Dawsonerasta, jossa voi viisi minuuttia selata sellaisia kirjoja, joita emme ole ostaneet kokoelmiimme.Dawsonerassa opettajat voivat valita kätevästi e-kirjoja uusiin tutkintovaatimuksiin. Syksyn 2011 ja tammikuun 2012 aikana vierailimme yksiköiden opintosuunnitelmatyöryhmissä kertomassa ja esittelemässä e-aineistoja kurssikirjavaihtoehtoina. Kaikkea tätä on vauhdittanut kirjaston vuosisuunnitelmaan asetettu tavoite, jonka mukaan 25 % kurssikirja-aineistosta olisi e-muodossa uusissa tutkintovaatimuksissa. Tällä hetkellä luku on 13,2 %. Asia on otettu esille myös yliopiston opetusneuvostossa ja opetuksesta vastaava vararehtori on kovasti kannustanut meitä ja tukenut eri yhteyksissä e-aineistotavoitteitamme.

Käytössämme on useita e-kirjapalveluita, joita olemme eri tavoin pyrkineet esittelemään käyttäjille. Keskeinen keino, jolla olemme edistäneet ja helpottaneet e-kirjojen löytyvyyttä on se, että e-kirjamme on luetteloitu kirjastotietokantaamme Tamcatiin. Kurssikirjaa tarvitseva asiakas löytää siis e-kirjan samalla, kun hän etsii painettua kirjaa. Esimerkiksi Ebrarysta marcit saadaan eräajona tietyin väliajoin. Yksittäin hankitut kirjat luetteloidaan, niistäkin on yleensä saatavilla valmiita marc-pohjia. Ebraryn osalta ei meidän mielestämme kannata korostaa sitä, että siitä poistuu kirjoja, uusien kirjojen osuus kun on huomattavasti suurempi kuin poistuvien. Joskus on käynyt niin, että tutkintovaatimuksiin kuuluva kirja on poistunut Ebraryn kokoelmasta, mutta korvaava versio on yleensä saatu ostettua muusta palvelusta. Dawsonera on kokemustemme mukaan hyvin suositeltava palvelu, hinnat ovat kohtuulliset ja kirjat saadaan nopeasti käyttöön. Ebscon E-books on Ebscohost -palvelu, jonka  kehitystyö saataneen piakkoin päätökseen. Nykyinen versio perustuu Netlibraryn toimintamalliin. Ebsco osti tämän palvelun jokin aika sitten. Tampereen yliopiston kirjasto aloitti yksittäisten e-kirjojen hankkimisen Netlibrarysta vuonna 2003. Tästä syystä meillä on parisataa e-kirjaa Ebscon palvelussa, jossa niitä voi hyvin käyttää, mutta uusien kirjojen ostotoiminto ei ole vielä käytössä. Meillä on nykyisin käytössä mm. SanomaPron, Thiemen ja MyiLibraryn e-kirjoja.

Näkymä kirjastoon (kuva Marianne Partanen)

E-kirjojen lataaminen tableteille, kannettaville tietokoneille ja muistitikuille on nyt noussut kovasti esiin e-kirjojen uutena käyttötapana. Olemme koonneet kotisivullemme taulukon, josta asiakas helposti löytää tiedot niistä e-kirjapalveluista, joissa on latausmahdollisuus ja siitä, miten lataus tehdään. Taulukosta löytyy myös tiedot kyseisten kirjapalveluiden keskeisimmistä ominaisuuksista. Latausmahdollisuus lisää huomattavasti e-kirjojen käytettävyyttä, enää ei välttämättä tarvitse olla internet-yhteyttä e-kirjaa luettaessa ja tableteilla kirjan lukuominaisuudet ovat selkeästi paremmat kuin perinteisellä tietokoneella.

Yhteistyö käyttäjien kanssa e-kirjojen hankinnassa tulee pian jatkumaan uudella tavalla. Olemme ottamassa käyttöön e-kirjojen osalta ns. patron-driven acquisitions eli PDA-ominaisuuksia. Alkuun on tarkoitus lähteä liikkeelle LMTietopalveluiden välittämällä Ebook Librarylla, jossa on kyseinen mahdollisuus. Asiakas voi tehdä ”hankintaehdotuksen” palvelun kokoelmassa tarjolla olevaan e-kirjaan ja kirja voidaan ottaa osaksi kirjaston omistamaa kokoelmaa. Ebraryssa on myös PDA-ominaisuus, sen hyödyntämistä olemme myös harkinneet. Jatkossa yhteistyömme käyttäjien kanssa e-kirjahankinnoissa tulee siis saamaan aivan uudenlaisia muotoja.

Hannele Nurminen
osastonjohtaja, Tampereen yliopiston kirjasto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Voittoisa kokoelmatyötä käsittelevä artikkeli Tampereen yliopiston kirjastosta

Informaatikot Merja Hyödynmaa ja Aniita Ahlholm-Kannisto ja osastonjohtaja Hannele Nurminen Tampereen yliopiston kirjastosta kirjoittivat Collection Building –lehden vuoden 2010 parhaan artikkelin.  He saavat artikkelistaan How to evaluate library collections: a case study of collection mapping “Outstanding Paper Award Winner” -kunniakirjan. Emeraldin julkaiseman Collection Building -lehden parhaan artikkelin ja muut suositellut artikkelit on arvioinut professori Robert P. Holley, ja ne on valikoitu edellisenä vuonna julkaistujen artikkelien joukosta. Voittoisa artikkeli  on luettavissa vapaasti verkossa 1.9.2011 asti. Kaikkien lehtien 2011 Awards for Excellence -voittajat ja muut suositellut artikkelit löytyvät näiltä sivuilta.

Yhteistyösihteeri Janika Asplund,
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vägval: case Hanken

Svenska handelshögskolan grundades år 1909 och samtidigt inledde högskolans bibliotek sin verksamhet. Högskolan har sedan år 1953 verkat i byggnaden på Arkadiagatan. Huvudbyggnaden totalrenoverades 1996, varefter en modernisering av studiemiljön ägde rum 2005. Trots det upplevs utrymmena idag som omoderna och alldeles för små.

Hankens bibliotek är idag digitalt, då hela 80% av anskaffningsbudgeten riktas till elektroniska informationskällor. En analys av det tryckta materialet visar att kursböckerna har den högsta utlåningsgraden (57,7% exemplar för hemlån respektive 19,7% för läsesalsexemplar). Alla böcker med fyra veckors lånetid har en utlåningsgrad på 10,5%. Görs en begränsning till böcker utgivna 2005 eller senare, fås en utlåningsgrad på 42,5%.

Foto: Leif Rosas

Utrymmesbristen kombinerat med det stora antalet oanvända böcker väckte frågan om de tryckta samlingarna kan utlokaliseras helt eller delvis till det nya biblioteket vid Helsingfors universitets campus i centrum, som en del av det samarbetsavtal som högskolorna ingick år 2010. Samtidigt utreddes möjligheterna att utlokalisera bibliotekets back-office tjänster samt allt systemtekniskt underhåll. Med avstamp i undersökningar om de olika målgruppernas servicebehov, informationsbeteende och informationsbehov nu och i framtiden skisserades olika scenarier upp för hur bibliotekets service, utrymmen och personal skulle påverkas av olika grader av utlokalisering.

Scenarierna behandlades sedan av bibliotekets direktion och högskolans ledningsgrupp som också hörde institutionerna och Studentkåren. Studentkåren genomförde en enkätundersökning och konstaterar i sin rapport (Utlåtande gällande bibliotekets framtid, 2011; internt dokument):

”[…] I stället finns det möjlighet att omstrukturera det nuvarande biblioteket för att småningom frigöra mer utrymme för annat än hyllor. Dessutom är det klart att elektroniskt material inte ännu åsidosatt tryckta böcker. […] Böckernas tillgänglighet är en av Hanken-bibliotekets styrkor. I nuläget kan man utnyttja tiden mellan föreläsningar t.ex. till tentläsning eller uppgifter.

Hankens bibliotek verkar vare ett element som bringar liv till byggnaden. Biblioteket fungerar och utnyttjas. Istället för att flytta eller dela upp biblioteket ska allt material finns på Hankens eget bibliotek. Beslutet att hålla kvar på Hanken i Tölö är dessutom ett beslut att utveckla det vi har till ett ännu bättre och modernare lärocenter som möjliggör mångsidiga studier för hankeiter.”

För det slutliga avgörandet spelade användarnas, dvs. studenternas och forskarnas, åsikter i frågan en avsevärt större roll än utlokaliseringens ekonomiska dimension. Ärendet är nu grundligt utrett, användarna hörda och det slutliga beslutet taget. Men det betyder ingalunda status quo.

En studerande på Svenska handelshögskolan

Foto: Leif Rosas

Både användarna och ledningen efterlyser nytänkande och biblioteket på Hanken har redan inlett följande fas. Ca 6 000 böcker och 19 000 tidskriftsnummer har sänts till Depåbiblioteket eller kasserats. I tur står en gallring av Boksamlingen med grov hand. Stora omstruktureringar av bibliotekets utrymmen planeras inte bara för det tryckta materialets del, utan även serviceområdet och bibliotekets servicekoncept kommer att ses över. Men det känns tryggt att gå vidare då vi vet att vi gör rätt saker och att det vi gör uppskattas!

Tua Hindersson-Söderholm
Bibliotekschef
Svenska handelshögskolans bibliotek


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin