Tutkimuksen tuen verkoston järjestämän Competence Wednesdays -webinaarisarjan seuraava webinaari järjestetään 17.5.2017 klo 10-11.30

Webinaarissa esitellään kolme näkökulmaa digitaaliseen humanismiin.

Helsingin yliopiston professori Mikko Tolosen aiheita ovat HELDIG – Helsinki Centre for Digital Humanities ja digitaalisten ihmistieteiden tutkimus. Tämän jälkeen informaatikko Maija Paavolainen Helsingin yliopiston kirjastosta puhuu otsikolla digitaaliset kulttuuriperintöaineistot ja opiskelijat. Tietoasiantuntija Marika Sarvilahden aiheena on Visual Resources Centre – digitaalisen kulttuuriaineiston käytön ohjaus Aalto-yliopiston Oppimiskeskuksessa.

Webinaari nauhoitetaan ja on katsottavissa myös jälkikäteen. Lisätietoja webinaarista: Competence Wednesdays


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Avoimiin julkaisumalleihin siirryttävä ripeästi

Avoimen julkaisemisen eli Open Accessin yleistyminen tuo tutkijoille ja tiedeyhteisölle mahdollisuuksia jakaa ja saavuttaa tieteellistä tietoa entistä nopeammin ja joustavammin. Suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset pyrkivät parhaillaan käytävissä neuvotteluissa tiedekustantajien kanssa parantamaan mahdollisuuksia avoimien julkaisutapojen tehokkaaseen käyttöön. “Tavoitteenamme on samalla varmistaa, etteivät tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset kasva”, sanoo Mikael Laakso, Svenska Handelshögskolanin apulaisprofessori ja neuvottelujen strategiaryhmän jäsen.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Kirjastot tukevat tutkijoita avoimessa julkaisemisessa monin tavoin.

Opetusministeriö on linjannut tavoitteeksi, että Suomi nousee yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. “Tavoitteen saavuttaminen edellyttää ripeää siirtymistä tilausmaksuihin perustuvista lisenssisopimuksista kohti avoimia julkaisumalleja”, Laakso jatkaa.

Päällekkäiset kustannukset minimoitava

Tällä hetkellä korkeakoulut ja tutkimuslaitokset maksavat tieteellisistä julkaisuista lehtien tilausmaksuina. Avoimessa julkaisemisessa kirjoittaja tai kirjoittajan organisaatio maksaa siitä, kun artikkeli julkaistaan. Kokonaiskustannusten tarkastelu on tärkeää, sillä etenkin suuret kustantajat suosivat tällä hetkellä ns. hybrid-julkaisemista, jossa tutkija voi ostaa tilausmaksulliseen lehteen hyväksytyn yksittäisen artikkelinsa kaikille avoimeksi maksamalla erillisen artikkelin käsittelymaksun. Tutkijoille on tärkeää julkaista lehdissä, jotka ovat tiedeyhteisön arvostamia julkaisukanavia, vaikka julkaisun avoimuus niissä edellyttäisi erillistä artikkelin käsittelymaksua. Artikkelien käsittelymaksujen malli tuottaa kuitenkin päällekkäisiä kustannuksia, ellei kustantaja samalla alenna kyseisten lehtien tilausmaksuja.

Kansalliskirjaston koordinoima FinELib-konsortio edustaa neuvotteluissa korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia ja pitää tärkeänä, että sekä tilausmaksuja että käsittelymaksuja edellyttävä malli on vain siirtymävaihe kohti täysin avointa julkaisemista. Siirtymävaiheen aikana on olennaista, että uuden avoimen julkaisumallin ja vanhan tilausmaksuihin perustuvan julkaisumallin päällekkäiset kustannukset minimoidaan.

Tavoitteena avointa julkaisemista edistävä sopimus

Tieteellisten lehtien tilausmaksuista kertyy korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille vuositasolla kuluja noin 23 miljoonaa euroa. Open Access -julkaisemisen tarkkoja kuluja ei tiedetä, koska niitä ei seurata Suomessa kansallisella tasolla. Tieteen avoin julkaiseminen -hankkeessa on kuitenkin arvioitu, että vuonna 2014 suomalaiset yliopistot maksoivat Open Access -artikkeleiden julkaisemisesta yhteensä vähintään miljoona euroa ja että nämä kustannukset ovat kasvussa.

Myös kansainvälisesti etsitään Open Access -julkaisemiselle mallia, joka on taloudellisesti kestävä ja tutkijoille helppo. Parhaillaan on menossa useita avoimen julkaisemisen edellytyksiä ajavaa kansainvälistä kampanjaa, esim. League of European Research Universitiesin Christmas is over, jonka ovat allekirjoittaneet useat Suomen korkeakoulut. Esimerkiksi Hollannin korkeakoulut ovat onnistuneet solmimaan suurista kustantajista Springerin ja Wileyn kanssa lehtipakettisopimuksia, joissa avointa julkaisemista on helpotettu.

Kirjastoista tukea avoimeen julkaisemiseen

Tutkijat voivat saada tukea Open Access-julkaisemiselle oman organisaationsa kirjastosta sekä monista verkkoon kootuista OA-julkaisemisen ohjeista, esimerkiksi:

Avoin tiede ja open access (Helsingin yliopiston kirjasto)

Avoin julkaiseminen (Aalto-yliopisto)

Open Access julkaiseminen (Itä-Suomen yliopisto)

Avoin tiede ja tutkimus -hanke

Lisätietoja:

vararehtori Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopisto, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän puheenjohtaja, puh. 029 415 0640, keijo.hamalainen@helsinki.fi
apulaisprofessori Mikael Laakso, Hanken Svenska handelshögskolan, sopimusneuvottelujen strategiaryhmän jäsen, puh. 050 910 0864, mikael.laakso@hanken.fi

FinELibin verkkosivut: https://www.kiwi.fi/display/finelib
FinELib Twitterissä: https://twitter.com/FinELibpalvelu


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Ennakoivaa yhteistyötä kotimaisen tiedejulkaisemisen pelastamiseksi

Vastaus suomalaisten tiedelehtien tekijöiden avoimeen kirjeeseen Helsingin yliopiston kirjastolle

Arvoisa vastaanottaja,

Kiitän Helsingin yliopiston kirjaston puolesta kannanotostanne. On lohduttavaa ikävän talouskurimuksemme keskellä, että rahojemme loppumisesta kannetaan huolta sekä tieteellisissä seuroissa että myös esimerkiksi Lapin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.

Kohtuullisen pitkän kirjastourani aikana en ole törmännyt aiemmin tällaiseen vetoomukseen. En muista nähneeni näin monelta taholta annettua tunnustusta siitä, että yliopistokirjastoilla on olennainen rooli kotimaisen tieteellisen viestinnän kentässä.

Teemme kovaa työtä varmistaaksemme sen, että yliopistolaisilla on pääsy tarvitsemaansa tieteelliseen tietoon. Kiitosta tästä työstä heruu harvoin, näkyvyyttä ehkä sitäkin vähemmän.

Huolenne on reaalinen ja ajankohtainen: yliopistokirjastojen resursointi on asia, josta on syytäkin kantaa huolta näinä aikoina. Jos asiakkaamme eivät reagoi voimakkaasti ja ennakoivasti, yliopistokirjastojen näkymättömyys saattaa kostautua paljon pahemmin kuin mitä tällä hetkellä olemme saaneet tuta.

Toivon, että vetoatte myös omissa yliopistoissanne aktiivisesti kirjastonne resurssien riittävyyden puolesta. Kannattaa toimia ennakoivasti, eikä vasta sitten, kun mahdollinen vahinko on jo tapahtunut. Tutkijakunnan ääntä yliopistoissa kyllä kuullaan, varsinkin kun sama huoli ilmaistaan riittävän monelta taholta.

Yliopistokirjastojen näkymättömyydestä varmaan johtuu sekin, ettei mainitsemassanne hankkeessa ilmeisesti ole yhtään yliopistokirjaston edustajaa? Yliopistokirjastot toimivat aktiivisesti asiakasrajapinnassa ja ovat jatkuvasti tekemisissä kansallisen ja kansainvälisen kustannuskentän kanssa. Avoimen tieteen edistäjinä olemme olleet jo pitkään etulinjassa, vaikka projektirahoituksen ja huomion valokeila onkin meitä vältellyt.

Helsingin yliopiston kirjaston tilannetta meille osoittamanne vetoomus ei valitettavasti helpota: kun rahaa ei ole, sitä ei yksinkertaisesti ole, ja olemme valitettavasti joutuneet lakkauttamaan monta muutakin tärkeää julkaisua ja tietokantaa. Olemme toki koittaneet pitää huolta siitä, että julkaisunne ovat edelleen käyttöön saatavissa, ilman julkaisuembargoja.

Kotimainen tiedejulkaiseminen on niin tärkeä asia, että sen resursoinnin pelastamiseksi kannattaa tehdä yhteistyötä nimenomaan yliopistokirjastojen kanssa. Toivon tämän kannanoton johtavan siihen, että löydämme tavat torjua yhdessä tässä keskustelussa tunnistettuja uhkia.

Yhteistyöterveisin,

Kimmo Tuominen
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Expensive academic publications

The costs of academic publications threaten to surge out of reach for universities and research institutes.

In 2012–2016, the national subscriptions for the five largest academic journal packages will total nearly €64 million.

In the Vice-Rector Keijo Hämäläinen’s opinion, digitisation has made academic publishing more efficient but has also made it more expensive to access research publications.

“The digitisation of data and research infrastructure are both an opportunity and threat to Finnish science.”

The national negotiation strategy is being prepared by a working group with representatives from universities, universities of applied sciences and research institutes.

Funding cuts pose challenges

Academic journals are a lucrative business. For example, Elsevier, the largest academic publishing house, posted an operating profit of nearly €1.1 billion in 2014 (37% of its revenue), while that of its parent company, RELX Group, amounted to nearly €2.5 billion. The profit margins of other large academic publishers (such as Springer, Wiley, and Taylor & Francis) have also been around 30% in recent years.

According to Per Mickwitz, Research Director of the Finnish Environment Institute, large journal subscriptions have no viable competitors.

“This has made it possible to keep the prices high. The traditional power structures of academic publishing are further boosted by young researchers having to publish articles in established journals to achieve academic merit,” says Mickwitz, who is also a member of the strategy group.

The funding cuts to research resources laid out in the Government Programme will have an impact on the negotiations. The working group is seriously considering the possibility of the contract negotiations falling through because of the terms not being acceptable in Finland’s current situation. If no contract is signed, access to important research data may be hampered.

Aiming at open science

The Open Science and Research Initiative, launched by the Ministry of Education and Culture, aims to make Finland a leading country in open science and research by 2017. Openness enables new scientific discoveries and insights.

According to Vice-Rector Hämäläinen, the vision of open science also influences the negotiation strategy.

“We keep close tabs on international developments in this respect. Many other countries are also conducting or preparing for negotiations on journal subscriptions.”

In Finland, the preparations are coordinated by the FinELib consortium of libraries, which negotiates centralised licence agreements for national and international electronic material.

Further information on website (in Finnish)

Keijo Hämäläinen, Vice-Rector of the University of Helsinki, chair of the contract negotiation group, Keijo.Hamalainen[at]helsinki.fi

Kimmo Tuominen, University Librarian, Helsinki University Library, president of the Coalition for Finnish University Libraries, kimmo.tuominen[at]helsinki.fi

Kristiina Hormia-Poutanen, Director, National Library of Finland/Library Network Services, kristiina.hormia[at]helsinki.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedejulkaisut tulevat kalliiksi

Tieteellisten julkaisujen kustannukset uhkaavat karata korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ulottumattomiin.

Viiden suurimman tiedelehtipaketin tilausten kansalliset kokonaiskustannukset ovat vuosina 2012—2016 yhteensä lähes 64 miljoonaa euroa.

Digitalisoituminen on vararehtori Keijo Hämäläisen mukaan tehostanut tieteellistä julkaisemista, mutta toisaalta lisännyt tutkimusjulkaisujen käyttöön saamisen kustannuksia muun muassa isojen, lukuisia tiedelehtiä käsittävien tilauspakettien kautta.

– Tietoaineistojen ja tutkimusinfrastruktuurien digitalisoituminen tarjoaa suomalaiselle tieteelle yhtä lailla uudenlaisia mahdollisuuksia kuin haasteitakin.

Suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset valmistautuvat parhaillaan sopimusneuvotteluihin suurten tiedekustantajien kanssa. Tavoitteena on päästä lopputulokseen, joka on taloudellisesti kestävä, turvaa tieteellisen tiedon saatavuuden sekä ottaa huomioon eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen siirtymän kohti avoimempaa tiedejulkaisemista.

Kansallista neuvottelustrategiaa valmistellaan työryhmässä, jota johtaa tutkimus- ja opetusasioista vastaava vararehtori Hämäläinen.

Rahoitusleikkaukset haastavat kustannukset

Tiedelehtien julkaiseminen on kannattavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi suurimman tiedejulkaisijan, Elsevierin, liikevoitto oli vuonna 2014 lähes 1,1 miljardia euroa (37 % liikevaihdosta) ja sen emoyhtiön RELX Groupin tuotto lähenteli 2,5 miljardia. Myös muiden suurten tiedekustantajien (kuten Springer, Wiley ja Taylor & Francis) tuottomarginaalit ovat olleet viime vuosina kolmenkymmenen prosentin paikkeilla.

Suurille lehtipaketeille ei ole Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Per Mickwitzin mukaan ollut korvaavaa vaihtoehtoa eli kilpailua.

– Tämä on mahdollistanut korkean hinnoittelun. Tieteellisen julkaisemisen vakiintuneita valtarakenteita tukee myös se, että nuorten tutkijoiden tieteellinen meritoituminen edellyttää julkaisemista vakiintuneissa huippulehdissä, sanoo strategiaryhmän jäsenenä toimiva Mickwitz.

Tutkimustyön edellytyksiin kohdistetut hallitusohjelman rahoitusleikkaukset vaikuttavat neuvotteluasetelmaan. Työryhmä ottaa vakavasti huomioon myös sen vaihtoehdon, ettei sopimuksia saada syntymään kansallisesti hyväksyttävin ehdoin. Jos sopimusta ei synny, voi tutkimuksen kannalta tärkeiden tietoaineistojen saatavuus hankaloitua.

Tavoitteena avoin tiede

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa määritellään tavoitteeksi se, että Suomi nousee johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuoteen 2017 mennessä. Avoimuus mahdollistaa uudenlaisia tieteellisiä löytöjä ja oivalluksia.

Vararehtori Hämäläisen mukaan tieteen avoimuuden visio vaikuttaa myös neuvottelustrategiaan

– Seuraamme kiinteästi kansainvälistä kehitystä tässä suhteessa, sillä monissa muissakin maissa käydään tai valmistellaan parhaillaan lehtipaketteja koskevia neuvotteluja.

Suomessa neuvotteluihin valmistautumista koordinoi FinELib, kirjastojen muodostama konsortio, joka neuvottelee korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille keskitetysti käyttöoikeussopimuksia koti- ja ulkomaisiin elektronisiin aineistoihin.

Lisätietoja:

https://www.kiwi.fi/display/finelibtiedelehdet

Keijo Hämäläinen, Helsingin yliopiston vararehtori, Sopimusneuvotteluryhmän puheenjohtaja, Keijo.Hamalainen[at]helsinki.fi

Kimmo Tuominen, ylikirjastonhoitaja, Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen yliopistokirjastojen neuvoston puheenjohtaja, kimmo.tuominen[at]helsinki.fi

Kristiina Hormia-Poutanen, johtaja, Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkoverkkopalvelut, kristiina.hormia[at]helsinki.fi


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Att göra en referensguide

Hösten 2014 publicerades en ny och uppdaterad version av Hankens referensguide. Vilka förändringar medförde det och hur avlöpte arbetsprocessen inför den nya versionen? Margareta Danielsson och Susanne Holmlund på Hankens bibliotek berättar om arbetet med guiden.

Bakgrund

På Hanken har det funnits en referensguide för studerande sedan år 2006. Den första guiden sammanställdes i samband med att man tog i bruk ett program för informationskompetens på Hanken. Fyra år senare, år 2010, följde den första uppdateringen. Kontexten var då att Hanken hade tagit i bruk program för plagiatkontroll och i samband med det gjordes en satsning på utökat stöd i referenshantering. I detta skede vi kom in i arbetet. Vi fick frågor av studenterna på hur man ska hänvisa till olika typer av källor, där det saknades svar i den då existerande guiden. Vi insåg att guiden krävde en revidering, så vi gjorde vi om strukturen och utökade antalet exempel. Båda dessa versioner gjordes som vanliga word-dokument som sedan publicerades på bibliotekets webbsida i form av en pdf-fil.

Varför en ny version? Tankar bakom uppdateringen

Hösten 2014 var det så dags för nästa uppdatering. Bakom revideringen låg samma orsaker som tidigare – frågor av studerande som inte fick svar i guiden. Det fanns igen ett behov av flera olika typer av källor, i synnerhet exempel på olika typer av källor på webben. Från lärarhåll hade det också hörts önskemål om att överlag utöka antalet exempel.

Dessutom hade vi själva en tanke om att denna version skulle publiceras som en webbguide. Vi tänkte att ett webbformat skulle vara mera användarvänligt, stöda bläddring och att använda guiden mera som ett uppslagsverk än som en publikation som man läser från A till Ö. Men vi ville också göra det lättare att hålla guiden aktuell. Korrigeringar, mindre tillägg och uppdateringar kan då göras fortlöpnade och kräver inte att man samlar saker på hög för att sedan publicera en ny upplaga.

Vi ville ha en enkel layout, det fanns inte tid att satsa t.ex. på illustrationer eller ett finslipat visuellt intryck. Målet var att ha en tydlig struktur som gör det lätt att hitta olika typer av källor och att exemplen de ska framgå tydligt i texten.

En annan avgränsning som vi har gjort är att guiden är en renodlad referensguide, inte en skrivguide. Vi vill inte blanda in vetenskapligt skrivande eller frågor om språk och stil. Visst kan man säga att form och innehåll organiskt går in i varandra, men vi har valt att följa exemplet från många andra guider och separerat den tekniska delen av referenshanteringen. Den ursprungliga guiden var gjord enligt Harvard, och det hade vi givetvis ingen anledning att ändra på.

Hur gick det till? Så var arbetsprocessen

Det visade sig snart, och kanske aningen överraskande, att bytet av format också krävde en omstrukturering av innehållet. Den struktur och disposition som hade fungerat på papper, fungerade inte i en webbguide. Förutom ändringar i strukturen så utökade vi exemplen med nya typer av källor, främst källor på webben, och vi passade på att uppdatera en del av de övriga exemplen.

Den nya plattformen för guiden blev WordPress. Det valet beror bl.a. på att vi har använt samma plattform för självstudiematerial i andra kurser. Det visade sig vara ett bra val, inte enbart för att WordPress är lätt att hantera. På så sätt var guiden frikopplad från Hankens webbsida, som uppdaterades 2015. Vi kunde alltså jobba med guiden fristående utan att beröras av processen då hela Hankens webb skulle stöpas om i en ny form.

Eftersom vi jobbar på Hankens enhet i Helsingfors respektive Vasa, så har det praktiska arbetet skett på var sitt håll. Efter en inledande träff där vi främst skissade på strukturen och fördelade det praktiska arbetet, så har vi jobbat på var sitt håll och haft regelbundet oregelbundna möten via Skype. Arbetssättet har fungerat utmärkt, och då vi har träffats på distans har vi både diskuterat principfrågor och även helt konkret redigerat och uppdaterat texter i realtid. Innan guiden publicerades så hade vi den för genomläsning av en av Hankens språklärare, som gav grönt ljus.

Hur gick det sen? Publicering, reaktioner och framtid

Den nya guiden publicerades höstterminen 2014. De nya studenterna har under hösten en introduktionskurs i akademiska studier, där de ska använda guiden för referenshanteringen i kursens skriftliga uppgift. Både guiden och referenstekniken introduceras i den kursen, och på så sätt blir de nya studenterna medvetna om att det finns detta stöd för referenshanteringen.

Vilken respons har det kommit för den nya guiden? Hittills har vi fått väldigt litet respons, men det som har nått oss har varit både positivt och negativt. Det som en uppfattar som lättanvänt och lättnavigerat uppfattas av en annan som svåröverskådligt och avsaknad av struktur. Vi har alltså fått bekräftelse på vår tanke om att ett användarvänligt webbformat, men också fått höra att det var bättre förr. Om den negativa responsen blir dominerande så överväger vi att göra en komprimerad version av guidens exempel och publicera den som en pdf-fil. Men tillsvidare avvaktar vi läget.

Vi kan konstatera att arbetet med guiden har varit givande och lärorikt, men också tidskrävande. Ibland fick det oss att undra varför vi alls bemödar oss med att ha en egen guide då det redan nu finns många verkligt bra guider som ligger ute på webben, både på svenska och engelska. Det främsta argumentet för att fortsätta var signalvärdet av att ha en egen guide. Och då det redan fanns en guide så hade vi förstås en given utgångspunkt.

Vi vet också att många lärare brukar länka till referensguiden speciellt på seminariekurser i samband med kandidat- och pro gradu-avhandling. Nu finns guiden också som en länk i alla kurser i Moodle tillsammans med andra länkar för sök- och skrivhjälp. Så det finns en god medvetenhet bland lärare och studenter om att guiden finns.

Nu hoppas vi bara på en fortsatt flitig användning och på respons av våra studenter och lärare. Vi välkomnar också respons från alla andra, t.ex. från dig som har läst den här artikeln! Använd responsblanketten som finns på guidens startsida.

Hankens referensguide hittar du här

Margareta Danielsson och Susanne Holmlund
Hankens bibliotek


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

E-kurssikirjojen määrät yliopistokirjastoissa

Suomen yliopistokirjaston neuvoston uudessa strategiassa on yhtenä tavoitteena vuosille 2013 ja 2014 e-kirjojen käytön lisääminen kurssiaineistona. Tällä halutaan tukea kirjaston palvelujen integroitumista opiskeluprosesseihin.  E-kirjojen käyttöä seurataan yliopistokirjastoille suunnatulla kyselyllä, joka toistetaan tulevina vuosina. Ensimmäinen e-kirjakysely toteutettiin huhti-toukokuussa 2013.

E-kurssikirjojen osuus vaihtelee

Kaikkiaan kotimaisia e-kurssikirjoja oli käytettävissä yliopistokirjastoissa 1029 nimekettä ja ulkomaisia e-kurssikirjoja 3333 nimekettä. E-kurssikirjojen osuus kurssikirjanimekkeistä vaihteli yliopistoittain 0-25 %:iin. Osassa yliopistoja e- kurssikirjat olivat painottuneet kotimaisiin ja osassa ulkomaisiin e-kirjoihin. Kurssikirjoja, jotka oli hankittu vain e-muodossa, oli yliopistokirjastoissa yhteensä 122 nimekettä.

Taulukko 1. E-kurssikirjojen osuus kurssikirjanimekkeistä yliopistoittain, %

e-kurssikirjojen_osuus

Vastauksista tuli esille, että saatavuus on yksi keskeinen e-kurssikirjojen ongelma.  Valitettavasti valtaosaa kursseilla käytettävästä opinto-oppaissa mainitusta aineistosta ei ole saatavilla e-muodossa. Varsinkaan kotimaisia e-kurssikirjoja ei ole saatavilla kaikilta tieteenaloilta.  Toisen keskeisen ongelman e-kurssikirjojen suhteen muodostavat käyttöehtojen ja käyttöliittymien erilaisuudet.

E-kurssikirjojen käyttö

Periaatteessa opiskelijat ovat myönteisiä e-kurssikirjojen suhteen, mutta joskus asiakkaiden on vaikea hahmottaa e-kirjojen käyttötapojen vaihtelua kirjoittain. E-kurssikirjoja on hankittu useiden eri välittäjän kautta ja tästä johtuen käyttöliittymät, lukuohjelmat sekä käyttöehdot vaihtelevat palveluittain.  Myös teknisiä ongelmia esiintyy: kaikkia e-kurssikirjoja ei pysty lataamaan tabletille ja esim. Ellibsin vaatima Adope Digital Editions -ohjelma ei ole Linux-yhteensopiva. Lisäksi osa välittäjistä muuttaa jatkuvasti rajauksia: yhtäaikaisten käyttäjien määrää, tulostuksen ja tallennuksen rajoituksia ym.

E-kirjojen löytyminen on myös aiheuttanut ongelmia asiakkaille. Kaikki e-kirjat eivät välttämättä ole kirjaston kokoelmatietokannassa ja e-kirjojen löydettävyys Nelli-portaalin kautta on usein hankalaa. Muutaman kerran välittäjä on vetänyt e-kurssikirjan pois valikoimista.

Kirjaston asiakaspalvelussa työskentelevillä henkilöillä tulisikin olla enemmän tietoa e-kurssikirjoista. Asiakastilanteissa pitäisi pystyä neuvomaan, mistä e-kurssikirjat löytyvät ja kuinka erilaisia e-kirjoja käytetään tai ladataan tai kuinka lukulaitteita käytetään. E-kirjojen lukulaitteita oli lainattavana vain kahdessa kirjastossa.

Taulukko 2. E-kurssikirjojen hankinnoissa käytetyt toimittajat. Taulukon lukumäärät kertovat kuinka moni yliopistokirjasto käyttää kyseistä toimittajaa.

toimittajat

E-kirjojen hankintaprosessi on työllistävä ja aikaa vievä.

E-kurssikirjoja on hankittu ainakin 19 eri välittäjän kautta. E-kirjojen hankita teettää kirjastossa paljon lisätyötä.  Hintojen ja käytettävyyden vertailu eri välittäjien välillä on työllistävää. Samasta kirjasta tulee tarkastaa sekä painetun että e-kirjan hinnat (e-kirjasto voi olla myös useita eri hintoja, single/multi user) ja vertailla myös eri käyttöliittymiä ja käyttöehtoja. Joskus on vaikea löytää e-kurssikirjaa sellaisella mallilla, joka sopii kirjaston hallinnoimaksi. Kirjastossa on tarkistettava myös, onko kyseinen kirja jo mukana jossain paketissa, esim. Ebrary. Välittäjien tilaussivut ja laskutuspuoli ovat keskeneräisiä joillakin tahoilla, jolloin joudutaan esim. lähettämään tilausnumero sähköpostilla erikseen tilauksen tekemisen jälkeen.

Myös e-kirjojen luettelointi vie enemmän aikaa, yhteiset käytännöt vielä puuttuvat. Verkkokirjapaketteihin sisältyvistä kurssikirjoista ei aina ole tietoa. Omien yksittäisten kirjojen erottelu saman välittäjän paketti-e-kirjoista työllistää myös, jotta ne eivät katoa pakettien päivittämisen yhteydessä (esim. Ebrary).

Asiakastoiminen e-kirjojen hankinta on käytössä jo kuudessa yliopistokirjastossa. Seitsemän kirjastoa suunnitteli käyttöönottoa tai se jo tulossa käyttöön.

E-kurssikirjojen käyttöä on pyritty lisäämään

Kirjastoissa on monin keinoin pyritty edistämään e-kurssikirjojen käyttöä. Elektroninen versio pyritään hankkimaan aina, kun se on mahdollista. E-kirjoja on myös markkinoitu opetussuunnitelmiaan uudistaville tiedekunnille. Joissain yliopistoissa on kierretty esittelemässä kirjaston e-kirjatarjontaa kaikissa tiedekunnissa ja yksiköissä. Kirjaston hankintaesityslomakkeilla voi kirjaa esittää hankittavaksi elektronisessa muodossa.

Opiskelijoita kannustetaan e-kirjojen käyttöön asiakaspalvelutilanteissa opastamalla sekä käyttäjäkoulutuksessa. Opiskelijoille on myös järjestetty erikseen e-kirjoihin liittyvää opetusta ja tietoiskuja. Painetun kurssikirjan lukusalikappaleeseen on lisätty QR-koodi . Lisäksi kirjastojen verkkosivulla on lukuisia e-kirjoihin ja niiden lataamiseen liittyviä ohjeita, esim. TaY .

Tämä kysely antoi mukavan läpileikkauksen e-kurssikirjojen tämänhetkisestä tilanteesta yliopistokirjastoissa. Koko kyselyraportin voi lukea SYNin verkkosivuilta.  Kun kysely toistetaan ensi vuonna, nähdään miten nopeasti tilanne muuttuu.

Paula Kangasniemi
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun haasteet

Jarmo Saarti ja Lasse Koskela ilmaisivat sisällönkuvailupäivän esityksissään huolen siitä, että merkittävä osa kaunokirjallisesta aineistosta on tällä hetkellä tehokkaiden tiedonhakumenetelmien ulottumattomissa puutteellisen sisällönkuvailun vuoksi. Ilman systemaattista sisällönkuvailua yksikään kirjastojärjestelmä ei voi auttaa asiakasta, jota kiinnostaa vapaan, epäsuoran esityksen tulo suomenkieliseen kirjallisuuteen tai suomalaiset romaanit, jotka tapahtuvat tulevaisuuden Helsingissä.

Kiti Vilkki-Erikssonin ja Kaisa Hypénin esitykset todistivat kuitenkin, että kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun edistämiseksi on Suomessa tehty ansiokasta työtä jo pitkään.  Sisällönkuvailun työkaluja ja työtapoja on kehitetty lähinnä yleisten kirjastojen asiakaskuntaa ajatellen, mutta työn hedelmistä hyötyvät kaikki kirjastosektorit. Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasampo http://www.kirjasampo.fi/  on korvaamaton apu niin sisällönkuvailussa kuin asiakaspalvelussakin, koska se linkittää metatietoon tiivistelmät, kirjailijaesittelyt, kirja-arvostelut, kansikuvat, lukijoiden kommentit ja kirjastoammattilaisten suositukset.

Sisällönkuvailuverkoston laatimat kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuohjeet MARC 21 – formaattia varten pohjautuvat BTJ Finlandin ja Fennican sisällönkuvailuohjeisiin, mutta sisältävät myös ehdotuksia täysin uusiksi käytännöiksi. Informaatiokoodien sekä UDK- ja YKL-luokitusten käyttöä tehostamalla voidaan ilmaista teoksen kieleen ja tekijän kansallisuuteen liittyvät seikat yksiselitteisesti, ilman väärinymmärrysten vaaraa.  Kaunokki /Bella –asiasanaston fasetit ja niiden esittämisjärjestys tarjoavat selkeän raamin teosten sisällön kuvailulle. Tavoitteena on, että fiktiivinen erottuu selkeästi faktasta, puhuttiinpa sitten asioista, henkilöistä, paikoista tai ajankohdista. Uudet osakentät ja indikaattorit ovat tässä suureksi avuksi.

Aino-Maija Lahtinen ja Lena Sjöberg-Tuominen Helsingin yliopistosta valottivat mielenkiintoisessa esityksessään, miten kaunokirjallisuutta voidaan käyttää apuna lääkärikoulutuksessa. Koulutuksen tukena toimii Terkon erikoiskokoelma Lux Humana, jonka palveluihin voi tutustua myös verkossa http://www.terkko.helsinki.fi/lux-humana

Kirjallisuudentutkimuksen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että suomalainen kaunokirjallisuus sisällönkuvailtaisiin kattavasti ja johdonmukaisesti. Sisällönkuvailupäivän aikana esitettiin ajatus siitä, että tieteelliset kirjastot ottaisivat vastuulleen vanhemman suomalaisen kirjallisuuden sisällönkuvailun kirjallisuudentutkimuksen termejä käyttäen. Sisällönkuvailuverkosto ottaa ehdotuksen käsittelyyn ensi syksynä.

Seuraava sisällönkuvailupäivä järjestetään 22. marraskuuta. Aiheena on silloin muun kuin kirja-aineiston sisällönkuvailu. Tarkastelun kohteena ovat mm. museo-, arkisto- ja elokuva-aineistot sekä pelit.

Raija Löytölä
kirjastonhoitaja, Tritonia
Sisällönkuvailuverkoston puheenjohtaja 2012-2013


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Uusi kaukopalvelutilausten hallintaohjelma WebKake

OpenKake-ohjelman pohjalta on kehitetty uusi selainkäyttöinen kaukopalvelutilausten hallintaohjelma – WebKake. Ohjelmaa käyttävät tällä hetkellä Oulun yliopiston kirjaston ja Oulun kaupungin kirjaston kaukopalvelut.

Taustaa

WebKake toimii nimensä mukaisesti selaimella eikä työasemalla tarvitse olla Access-ohjelmaa. Aikaisemmin jokaisella Kakea käyttävällä kirjastolla oli oma tietokanta, jonka tietojen varmuuskopiointi oli huolehdittava itse. Uudessa WebKakessa kaikki kirjastot käyttävät samaa tietokantasovellusta, joka sijaitsee Oulun yliopiston kirjaston palvelimella ja josta otetaan varmuuskopio joka yö.

WebKake on rakennettu kevään 2012 aikana ja sitä on testattu yhteistyössä Oulun yliopiston kirjaston henkilökunnan kanssa. Myöhemmin kehittämiseen on osallistunut myös Oulun kaupunginkirjaston henkilökunta.  Testaukseen ovat lisäksi osallistuneet Tampereen kaupunginkirjasto, Rovaniemen kaupunginkirjasto ja Kansalliskirjasto. Ensimmäisenä tuotantokäytön on aloittanut Oulun kaupunginkirjasto helmikuussa 2013.

Uudet toiminnot

WebKaken toiminnot ovat pääosin samat kuin OpenKakessa, video-opas perustoiminnoista. Uusiakin ominaisuuksia löytyy:

  • Sähköposti-ilmoituksia voi muokata ennen lähettämistä.
  • Saapumisilmoituksen voi lähettää tekstiviestinä.
  • Käsitellyt tilaukset siirtyvät arkistoon automaattisesti. Arkistoajoa ei tarvita.
  • Sähköposti lähtee Webkaken palvelimelta. Työaseman sähköpostin MAPI-yhteensopivuudesta ei tarvitse huolehtia.
  • Help-tekstit jokaisen sovelluksen sivulla
  • Chat-palsta ongelmien ratkaisemiseksi. Sen on tarkoitus korvata entinen postituslista.
  • Tilaustyyppien ja aineistolajien tietojen muokkaaminen
  • Mahdollisuus Shibboleth-kirjautumiseen
  • Mahdollisuus asiakas- ja kirjastotietojen siirtämiseen OpenKakesta WebKakeen

Käyttöönotto

Oulun yliopiston kirjasto myy käyttöoikeuksia WebKakeen myös muille kirjastoille. WebKakeen ostetaan kirjastokohtainen käyttöoikeus vuodeksi kerrallaan.  Lisätietoa hinnoista ja käyttöoikeuden hankinnasta saa Jukka Hakosalolta  puh. 0294 483074, s-posti: jukka.hakosalo (at) oulu.fi ja Raimo Körköltä, puh. 0294 483535, s-posti: raimo.korkko (at) oulu.fi.

Anna-Kaarina Linna
suunnittelija, Oulun yliopiston kirjasto
Jukka Hakosalo
tietojärjestelmäsuunnittelija, Oulun yliopisto


facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Julkaisuarkistot ja rinnakkaistallentaminen yliopistokirjastoissa

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston uudessa strategiassa vuosille 2013-2017 on yhtenä kriittisenä menestystekijänä tieteellisen julkaisuprosessin edistäminen ja tukeminen. Mittarina tälle on määritelty rinnakkaistallennuksen ja yliopistojen omien julkaisuarkistojen tukeminen.  Vuoden 2013 tavoitteena on tehdä näkyväksi rinnakkaistallentamisen hyödyt.

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto laati lokakuussa 2012 esityksen Suomen Akatemialle siitä, että Suomen Akatemia edellyttäisi rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa julkaisemista. Neuvoston puheenjohtaja ja yhteistyösihteeri kutsuttiin Suomen Akatemiaan keskustelemaan avoimesta julkaisemisesta ja sen käytännöistä.

Sekä strategia että Suomen Akatemiassa käyty keskustelu johtivat selvitykseen siitä, miten yliopistoissa suhtaudutaan rinnakkaistallentamiseen ja onko yliopistoilla julkaisuarkistoja, joihin voidaan rinnakkaistallentaa tieteellisissä lehdissä julkaistuja tutkimusartikkeleita. Rinnakkaistallennuskysely Suomen yliopistokirjastoille toteutettiin marras-joulukuun vaihteessa 2012.

Lähes jokaisella yliopistolla on oma julkaisuarkistonsa

Julkaisuarkistoja ja rinnakkaistallentamista koskevaan kyselyyn vastasi yhteensä 16 yliopistokirjastoa, joten lähes kaikki yliopistokirjastot vastasivat kyselyyn. Kyselyn mukaan 15 kyselyyn vastanneella yliopistolla on oma julkaisuarkistonsa tai julkaisuarkistoja. Kaikissa yliopistoissa (15), joissa kyselyn mukaan on oma julkaisuarkisto, kirjasto vastaa julkaisuarkiston ylläpidosta. Yliopistojen julkaisuarkistot sisältävät pääosin opinnäytteitä ja väitöskirjoja, joita on 14 julkaisuarkistossa. Rinnakkaistallenteita on 8 julkaisuarkistossa.  Lisäksi julkaisuarkistot sisältävät usein yliopistojen julkaisusarjoja, yliopistojen muita julkaisuja sekä muuta materiaalia.

Julkaisuarkistot ovat jonkun verran yhteydessä yliopiston muiden järjestelmien kanssa. Neljässä yliopistossa artikkelin tai julkaisun voi jättää rinnakkaistallennettavaksi julkaisuarkistoon julkaisurekisterin kautta.  Viidessä yliopistossa julkaisuarkiston kautta saadaan siirrettyä julkaisun tiedot kirjastojärjestelmään (esim. Aleph, Voyager).  Kuudessa yliopistossa julkaisuarkistolla ei ole rajapintoja muihin järjestelmiin.

Helsingin yliopistossa on ollut voimassa vaatimus rinnakkaistallentamiseen vuodesta 2010 alkaen. Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa on ollut kehotus rinnakkaistallentamiseen vuodesta 2011 alkaen. Neljässä muussa yliopistossa suunnitellaan tällä hetkellä vastaavanlaisen vaatimuksen tai kehotuksen tai suosituksen antamisesta rinnakkaistallentamiseen.

Kirjastot auttavat tutkijoita rinnakkaistallentamisessa

Kirjastoissa autetaan tutkijoita rinnakkaistallentamisessa lähinnä tallentamalla artikkelit julkaisuarkistoon sekä tarkistamalla artikkelien rinnakkaistallennusluvat SHERPA/RoMEO –palvelusta tai suoraan kustantajan kotisivuilta. Näin toimitaan seitsemässä yliopistokirjastossa. Yhdessä kirjastossa kirjasto pyytää artikkelin rinnakkaistallennusluvan tutkijan puolesta suoraan kustantajalta, mikäli tutkija ei tätä tee eikä lupatietoja löydy kustantajien sivuilta eikä SHERPA/RoMEO –palvelusta.

Vuosittainen rinnakkaistallenteiden kertymä julkaisuarkistoa kohden vaihtelee huomattavasti. Vuonna 2011 tallennettujen rinnakkaistallenteiden määrä eri julkaisuarkistoissa vaihteli noin kymmenen ja 400 rinnakkaistallenteen välillä. Yhteensä vuonna 2011 rinnakkaistallenteita tallennettiin yliopistojen julkaisuarkistoihin noin 1200. Vuonna 2012 rinnakkaistallentaminen on ollut hieman vilkkaampaa kuin edellisenä vuonna. Yliopistokohtaiset luvut vaihtelevat pääosin 25 ja 500 rinnakkaistallenteen välillä. Yhteensä rinnakkaistallenteita on vuonna 2012 tallennettu joulukuun alkuun mennessä hieman yli 1400.

Rinnakkaistallentaminen on määritelty kuudessa kirjastossa yhden tai useamman henkilön toimenkuvaan. Kahdeksan kirjastoa ilmoitti, että rinnakkaistallentamista ei ole määritelty kenenkään toimenkuvaan. Kyselyn kautta 13 kirjastoa ilmoitti kirjastonsa rinnakkaistallennusasioista vastaavan tai sitä kehittävän henkilön yhteystiedot. Näiden yhteystietojen avulla on tarkoitus muodostaa epävirallinen sähköpostilista, jonka kautta voidaan vaihtaa kokemuksia ja neuvoja muiden rinnakkaistallentamista hoitavien kesken.

Rinnakkaistallentamisen aloittamista suunnitellaan useammassa eri yliopistossa

Rinnakkaistallentamisen aloittamisesta on keskusteltu ja se on valmistelussa viidessä eri yliopistossa. Rinnakkaistallentamisen aloittaminen vaatii yliopiston johdon päätöstä tai linjausta asiasta. Vastauksissa toivotaan myös rehtoritason yhteistyötä rinnakkaistallentamisen edistämiseksi sekä ylemmältä taholta (esim. OKM, Suomen Akatamia) tulevaa vaatimusta rinnakkaistallentamiseen. Yhdessä yliopistossa tutkijakunnalta on tullut rinnakkaistallentamista koskevia kyselyjä kirjastoon.

Kyselyn perusteella rinnakkaistallentaminen suomalaisissa yliopistoissa on melko yleistä. Ilahduttavaa on myös se, että rinnakkaistallentamisen käynnistämistä suunnitellaan tällä hetkellä useammassa yliopistossa. Monet tutkimusrahoittajat ovat ryhtyneet vaatimaan rahoittamiensa tutkimusten tutkimustulosten avointa saatavuutta. Rinnakkaistallentaminen antaa hyvän väylän tiedon avoimuuteen jättämällä tutkijalle kuitenkin täyden valinnan varsinaisen julkaisufoorumin suhteen.

Lisää rinnakkaistallentamisesta voi lukea syyskuussa 2012 tässä blogissa julkaistusta blogikirjoituksesta Rinnakkaistallentaminen – kohti avointa julkaisukulttuuria.

Tanja Heikkilä
Kirjastonhoitaja, Tampereen yliopiston kirjasto

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston yhteistyösihteeri 1.8.-31.12.2012


facebooktwittergoogle_pluslinkedin