Tiedonhankintataitojen merkitys korostuu työelämässä

Tiedonhankinnan taitoa arvostaa sekä työntekijä että työnantaja. Juuri ilmestyneessä artikkelikokoelmassa Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat pohditaan kansallisen sijoittumisseurantakyselyn tuloksia ja vaikutuksia koulutuspolitiikkaan. Kokoelmateoksen ovat toimittaneet Antero Puhakka ja Visa Tuominen Itä-Suomen yliopistosta. Kokoelman yhteenvedossa Loppupohdinta: yliopistokoulutusta työelämän tarpeisiin Jani Ursin pohtii (s. 114), että työelämä tuntuu korostavan geneerisiä valmiuksia, ja kertoo suuntauksen näkyvän myös kansallisessa Aarresaari-aineistossa, jossa kaikilla työnantajasektoreilla työntekijöiden tärkeimmiksi kokemiksi taidoiksi työntekijät arvioivat mm. ongelmanratkaisu- ja tiedonhankintataidot. Antero Puhakka arvioi saman kokoelman artikkelissaan Maistereiden työssään tarvitsemia taitoja kartoittamassa (taulukko 3, s.72), että yksityisen sektorin työntekijöiden kokemana tiedonhankintataidot on neljänneksi tärkein taito; kuntasektorilla seitsemänneksi tärkein, valtiolla toiseksi tärkein, muilla työnantajasektoreilla viidenneksi tärkein. Muita tärkeiksi koettuja yleistaitoja olivat ryhmätyötaidot, suomen kieli, organisaatiotaidot ja analyyttinen ajattelu.

Artikkelikokoelma pohjautuu kansalliseen kyselyyn, joka tehtiin vuonna 2008, ja tutkimuksen kohteena olivat 5 vuotta työelämässä olleet v. 2003 valmistuneet. Valmistuneilta kysyttiin 5 vuotta valmistumisen jälkeen yleisten työllistymistietojen lisäksi, mitkä ovat työelämän vaatimat taidot ja miten he arvioivat yliopisto-opiskelujen kehittäneen niitä. Vastaajina tällöin oli kaikkiaan 16 eri yliopistosta maisteriksi valmistuneita. Puhakka viittaa artikkelissaan myös jo v. 2000 ilmestyneeseen tutkimukseen, jossa kuuden EU-maan pk-yrityksiltä oli kysytty heidän odotuksiaan korkeakoulutettujen osaamisen suhteen (Manninen ja Hobrough 2000, kts Puhakka, Kuvio 2, s. 71). Tässä tutkimuksessa tiedonhankintataidot arvioitiin yksityisen sektorin työnantajan näkökulmasta neljänneksi tärkeimmäksi taidoksi.

Yliopistokohtaiset tutkimustulokset

Monet yliopistot ovat julkaisseet myös organisaatiokohtaisia tuloksiaan artikkelikokoelmassa mainitusta kansallisesti kerätystä aineistosta. Erilaisissa sijoittumisseurantakyselyissä valmistuneilta kerättyä aineistoa on monissa yliopistoissa eri laajuuksilta muiltakin vuosilta ja kyselyitä on voitu tehdä esimerkiksi 5 vuotta valmistumisen jälkeen tai jo vuosi valmistumisen jälkeen. Organisaatiot ovat myös työstäneet ja analysoineet kyselyaineistojen tuloksia eteenpäin. Vastauksia on mm. analysoitu rinnakkain myös sen suhteen, miten työn vaatimukset ja opiskelun antamat valmiudet kohtaavat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Näiden ns. suuntaa-antavien kuiluarvojen perusteella voidaan koulutusohjelmia suunniteltaessa ottaa huomioon kehittämiskohteita, jos huomataan, että jotkin taidot koetaan tärkeiksi työmarkkinoilla, mutta ne eivät kehity riittävästi yliopistossa. Koska yliopistot ovat jatkotyöstäneet oman organisaationsa tuloksia, eivät kaikki organisaatiokohtaiset tutkimukset ole keskenään yhteismitallisia. Tulokset ovat kuitenkin hyvin samansuuntaisia.

Hyvä esimerkki on mm. Helsingin yliopistossa tehty selvitys Maisterit työmarkkinoilla, jossa tiedonhankinnan kannalta mielenkiintoisia ovat s. 23-24 näkyvät taulukot, joissa vertaillaan rinnakkain tietotaito-osa-alueiden merkitystä työssä ja opiskelun antamia valmiuksia. Helsingin yliopistosta valmistuneet maisterit kokevat tiedonhankinnan merkityksen työssä erittäin suureksi, rinta rinnan sosiaalisten ja ryhmätyötaitojen kanssa. 5,2 -lukema kuudesta on hyvä lukema, ja ainoastaan 5,3 -lukeman saanut ongelmanratkaisutaito arvioidaan tärkeämmäksi taidoksi työelämässä.

Lapin yliopistossa on saatu hyvin samantyyppisiä lukemia 2008 tehdyssä kansallisessa uraseurantakyselyssä. Lapin yliopistossa tietoja on koottu osana yliopiston laatutyötä ja tuloksissa on analysoitu myös kuiluarvoja eli kuinka paljon on eroa taitojen kehittymisellä ja työelämän vaatimuksilla. Viisi vuotta työmarkkinoilla – Ura- ja työmarkkinaseuranta Lapin yliopistosta vuonna 2003 valmistuneille maistereille -kyselystä löytyy hyvä yhteenveto (kts s. 10 kaavio Opiskelun antamien valmiuksien ja työn vaatimusten kohtaaminen, /tietotaitoarviot).

Tampereen yliopistossa on tehty oppiainekohtaisia koosteita v. 2002-2008 valmistuneille, joilta on kysytty sijoittumistietoja jo vuosi valmistumisen jälkeen. Tampereen yliopistossa on koulutusalakohtaisesti esitetty vastaajien arviot siitä, kuinka paljon yliopisto on kehittänyt erilaisia työelämässä hyödyllisiä tieto- ja taitoalueita.  Kaaviossa näkyy miten v. 2002-2008 valmistuneet opiskelijat arvioivat tiedonhankintataitojen kehittyneen yliopisto-opiskelun aikana:

Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa
Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tampereen sijoittumisseurantatilastoja on lisäksi käsitelty seuraavassa blogikirjoituksessa.
Myös Itä-Suomen yliopistossa on saatu hyviä tuloksia, sekä vastavalmistuneiden piirissä että 5 vuotta valmistumisen jälkeen:

Itä-Suomen yliopisto: tiedonhankintataidot 2005 ja 2009 valmistuneet. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Uraseurantatuloksia löytyy yliopistojen omilta sivuilta ja myös kootusti esimerkiksi Akateemisten rekrytointipalvelujen julkaisusivuilta.

Tiedonhankintataitojen opetusta tarvitaan yliopistoissa –yliopistokirjastoja tarvitaan

Vaikka opiskelijoiden tiedonhankintataidot karttuvat kirjastojen tarjoaman tiedonhankintataitojen ja informaatiolukutaidon opetuksen lisäksi muunkin yliopisto-opiskelun ja opiskelun ulkopuolisen elämän yhteydessä, ovat yliopistokirjastot osaltaan suorasti ja epäsuorasti vaikuttamassa siihen, millaisiksi yliopisto-opiskelijoiden työelämävalmiudet muodostuvat. Valmistuneiden kyselyiden tiedonhankintataitojen kohdalla kyselytulokset ovat rohkaisevia ja antavat tukea ja vahvistusta sille, että tiedonhankintataitoja tarvitaan. Tiedonhankintataitojen opetukselle ja laadukkaille kirjastopalveluille on jatkuva tarve ja tilaus. Hyvät tiedonhankintataidot edistävät opinnoissa menestymistä sekä antavat valmiuksia myös työelämässä pärjäämiselle. Monissa yliopistokirjastoissa tutkitaan tietenkin tiedonhankintataitojen opetusten vaikuttavuutta keräämällä palautetta tiedonhankinnan opetuksista tutkintoa suorittavilta opiskelijoilta ja kehitetään systemaattisesti opetusta opetuspalautteiden pohjalta. Kirjastopalveluiden vaikuttavuuden tutkimus olisi hyvä jatkotutkimuksen paikka.

Huomioitava on tietysti se, että näissä valmistuneille tehdyissä yleisluontoisissa kyselyissä korostuu valmistuneiden oma arvio merkityksestä työssä ja henkilöiden omakohtainen arvio kehityksestä yliopisto-opiskelujen aikana. Huomioitava on kuitenkin lisäksi, että tiedonhankinnan opetusten tehtävä on parantaa opiskelijoiden informaatiolukutaidon kognitiivisten taitojen lisäksi myös affektiivista varmuutta eli tunnetta siitä, että hallitsee tiedonhankinnan prosessin (kts. tästä esimerkiksi Informaatiolukutaidon opetus – kumppanuutta käytännössä -artikkeli, joka on julkaistu kokoomateoksessa Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa (toim. Anne Nevgi).  Sijoittumisseurannan tuloksista voidaan päätellä, että tiedonhankinnan prosessien hallinnan tunnetta yliopistoista valmistuneilla ainakin näiden kyselyvastausten valossa voi sanoa olevan.

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto
yhteistyösihteeri Janika Asplund


Facebooktwitterlinkedin

Yliopistokirjastot yliopistojen tietopääomaa

Tervetuloa mukaan Suomen yliopistokirjastojen blogiin. Sitä seuraamalla saatte tietoa yliopistokirjastojen toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Myös kommenttinne ovat meille erittäin tervetulleita.

Mikä ihmeen Suomen yliopistokirjastojen neuvosto?

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on yliopistokirjastojen verkoston yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä elin, jossa ovat edustettuina kaikki yliopistokirjastot. Neuvosto muun muassa antaa lausuntoja, teettää selvityksiä ja käynnistää erilaisia kehittämishankkeita.

Yliopistokirjastojen yhteistyöstä hyötyvät viime kädessä niiden omat yliopistot. Viime vuosina on keskusteltu paljon yliopistojen rahoituksesta ja varainhankinnasta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Mutta tärkeää on myös se, millaista tietopääomaa yliopistoilla on käytettävissä. Yliopistokirjastot ovat merkittävä osa yliopistojensa tietopääomaa.

Mikä ihmeen tietopääoma?

Tietopääoma ilmenee inhimillisenä, rakenteellisena ja suhteisiin liittyvänä pääomana. Niistä jokaista löytyy yliopistokirjastoista huomattavan paljon.

Inhimillinen pääoma

Yliopistokirjastossa on valtava määrä inhimillistä pääomaa, joka tulee esiin työntekijöiden osaamisessa, kyvyissä ja kokemuksessa. Yliopistokirjastot myös huolehtivat henkilökuntansa osaamisesta. Yliopistokirjastoissa tarvittavan osaamisen tunnistamiseksi on neuvoston piirissä laadittu yhdessä osaamiskartta, jota kirjastot voivat hyödyntää esimerkiksi kehityskeskusteluissa.

Yliopistokirjastot ovat asiantuntijaorganisaatioita.  Yliopistojen kannalta erityisen merkittävää on se, että kirjastot myös mielellään ja aktiivisesti jakavat omaa asiantuntijuuttaan tiedeyhteisön kanssa. Näin kirjastossa oleva asiantuntijuus siirtyy lisäten omalta osaltaan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden osaamista. Samalla se kasvattaa entisestään yliopiston inhimillistä tietopääomaa.

Rakenteellinen pääoma

Kirjastossa olevat tietoaineistot ja –järjestelmät ovat huomattava osa yliopistojen rakenteellista tietopääomaa. Jokainen voi kuvitella, minkälaisissa vaikeuksissa yliopistossa tapahtuva tutkimus, opetus ja opiskelu olisivat, ellei niiden käytössä olisi kirjaston tarjoamia tietoaineistoja ja –palveluita.

Yliopistokirjastot ovat viime vuosina panostaneet huomattavasti laadukkaiden tieteellisten e-aineistojen tarjontaan. Tämä on vahvistanut tutkimuksen infrastruktuuria. Tutkijat käyttävät mielellään e-aineistoja, koska ne ovat käytettävissä ajasta ja paikata riippumatta. Isossa-Britanniassa tehdyssä selvityksessä on havaittu e-aineistojen käytön myös korreloivan voimakkaasti tutkimuksessa menestymiseen.

Suhteisiin liittyvä pääoma

Suhteisiin liittyvällä pääomalla viitataan erilaisiin suhteisiin ja verkostoihin sekä kykyyn toimia muiden kanssa. Tilanteessa, jossa yliopistot aiempaa selvemmin joutuvat kilpailemaan keskenään, on hyvä muistaa, että menestys syntyy usein onnistuneesta yhteistyöstä. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa jotain sellaista, mihin omat resurssit eivät yksin riitä.  Suhteisiin liittyvän pääoman erinomaisuus onkin siinä, että se avaa pääsyn myös oman organisaation ulkopuolisiin resursseihin.

Suomen yliopistokirjastoilla on monien vuosien kokemus onnistuneesta yhteistyöstä, josta hyviä esimerkkejä ovat yhteinen kirjastojärjestelmä ja e-aineistojen hankinta yhteisen konsortion kautta. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston toimesta on toteutettu useita selvityksiä ja hankkeita, jotka ovat tukeneet yksittäisten yliopistokirjastojen toimintaa.

Yliopistokirjastot eivät kuitenkaan tee yhteistyötä vain keskenään vaan ne ovat mukana monilla areenoilla tehden myös kansainvälistä yhteistyötä. Yliopistokirjastojen kannalta avainkysymys on kuitenkin se, minkälainen kyky niillä on toimia yhdessä oman yliopistonsa eri toimijoiden kanssa. Tätäkin, myös yksittäisen yliopiston sisällä tapahtuvaa kirjaston ja tiedeyhteisön välistä yhteistyötä, neuvosto pyrkii tukemaan jakamalla hyviä käytäntöjä.

Mirja Iivonen
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto, puheenjohtaja
Tampereen yliopiston kirjasto, ylikirjastonhoitaja


Facebooktwitterlinkedin