Vägval: case Hanken

Svenska handelshögskolan grundades år 1909 och samtidigt inledde högskolans bibliotek sin verksamhet. Högskolan har sedan år 1953 verkat i byggnaden på Arkadiagatan. Huvudbyggnaden totalrenoverades 1996, varefter en modernisering av studiemiljön ägde rum 2005. Trots det upplevs utrymmena idag som omoderna och alldeles för små.

Hankens bibliotek är idag digitalt, då hela 80% av anskaffningsbudgeten riktas till elektroniska informationskällor. En analys av det tryckta materialet visar att kursböckerna har den högsta utlåningsgraden (57,7% exemplar för hemlån respektive 19,7% för läsesalsexemplar). Alla böcker med fyra veckors lånetid har en utlåningsgrad på 10,5%. Görs en begränsning till böcker utgivna 2005 eller senare, fås en utlåningsgrad på 42,5%.

Foto: Leif Rosas

Utrymmesbristen kombinerat med det stora antalet oanvända böcker väckte frågan om de tryckta samlingarna kan utlokaliseras helt eller delvis till det nya biblioteket vid Helsingfors universitets campus i centrum, som en del av det samarbetsavtal som högskolorna ingick år 2010. Samtidigt utreddes möjligheterna att utlokalisera bibliotekets back-office tjänster samt allt systemtekniskt underhåll. Med avstamp i undersökningar om de olika målgruppernas servicebehov, informationsbeteende och informationsbehov nu och i framtiden skisserades olika scenarier upp för hur bibliotekets service, utrymmen och personal skulle påverkas av olika grader av utlokalisering.

Scenarierna behandlades sedan av bibliotekets direktion och högskolans ledningsgrupp som också hörde institutionerna och Studentkåren. Studentkåren genomförde en enkätundersökning och konstaterar i sin rapport (Utlåtande gällande bibliotekets framtid, 2011; internt dokument):

”[…] I stället finns det möjlighet att omstrukturera det nuvarande biblioteket för att småningom frigöra mer utrymme för annat än hyllor. Dessutom är det klart att elektroniskt material inte ännu åsidosatt tryckta böcker. […] Böckernas tillgänglighet är en av Hanken-bibliotekets styrkor. I nuläget kan man utnyttja tiden mellan föreläsningar t.ex. till tentläsning eller uppgifter.

Hankens bibliotek verkar vare ett element som bringar liv till byggnaden. Biblioteket fungerar och utnyttjas. Istället för att flytta eller dela upp biblioteket ska allt material finns på Hankens eget bibliotek. Beslutet att hålla kvar på Hanken i Tölö är dessutom ett beslut att utveckla det vi har till ett ännu bättre och modernare lärocenter som möjliggör mångsidiga studier för hankeiter.”

För det slutliga avgörandet spelade användarnas, dvs. studenternas och forskarnas, åsikter i frågan en avsevärt större roll än utlokaliseringens ekonomiska dimension. Ärendet är nu grundligt utrett, användarna hörda och det slutliga beslutet taget. Men det betyder ingalunda status quo.

En studerande på Svenska handelshögskolan

Foto: Leif Rosas

Både användarna och ledningen efterlyser nytänkande och biblioteket på Hanken har redan inlett följande fas. Ca 6 000 böcker och 19 000 tidskriftsnummer har sänts till Depåbiblioteket eller kasserats. I tur står en gallring av Boksamlingen med grov hand. Stora omstruktureringar av bibliotekets utrymmen planeras inte bara för det tryckta materialets del, utan även serviceområdet och bibliotekets servicekoncept kommer att ses över. Men det känns tryggt att gå vidare då vi vet att vi gör rätt saker och att det vi gör uppskattas!

Tua Hindersson-Söderholm
Bibliotekschef
Svenska handelshögskolans bibliotek


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Viestinnän haasteista

Onnistunut viestintä ja tiedottaminen tiedetään hyvin haasteelliseksi toteuttaa. Näin on myös meillä Oulun yliopiston kirjastossa. Vuosien varrella olemme huomanneet, etteivät monet meidän tiedotteistamme –  lukuisista kanavista huolimatta – tavoita kohderyhmäänsä, sen koommin tutkijoita ja opettajia kuin opiskelijoita. Tänä vuonna olemme ryhtyneet purkamaan tätä ongelmaa löytääksemme siten myös ratkaisuja. Uskommehan vakaasti, että viestimme kannattaisi lukea.

Kaikkia kohderyhmiämme vaivaa sama kuin itse kutakin: kiire ja joka puolelta tuleva viestien tulva. Tutkijoille aika merkitsee oikeasti rahaa. Kuinka vapauttavaa onkaan laittaa sormi liikoja silmäilemättä delete-näppäimelle. Jotkut viisaammat (tutkijat) ovat opettaneet roskapostisuottamisensa tunnistamaan tiettyjä sanoja, toivottavasti eivät sentään kirjastoa, vähentääkseen viestitulvaa.

Olemme tavanneet tämän vuoden aikana useita kymmeniä ylioppilaskunnan ja eri ainelaitosten kattokiltojen edustajaa ja olemme oppineet paljon heiltä onnistuneen viestinnän edellytyksistä. Palautteet opiskelijoilta riippumatta killasta on samat.

Ensinnäkin käsitys kirjastosta ja sen palveluista on vähän ”hatara”, kuten jotkut heistä asian ilmaisivat.  Monet esittelemämme rutiinipalvelut ovat osalle heistä outoja tai ei oikein ymmärretä mitä se mahtaa tarkoittaa. Mutta nämähän on kerrottu jo heti ekavuoden syksynä fukseille tarkoitetuissa tapaamisissa, me sanoimme. Niinpä. Nyt se mutta opiskelijan kannalta: silloin on uusille opiskelijoille kerrottu paljon muutakin yliopistosta, joten mieli ja muisti ovat kaikesta uudesta ja jännittävästä täysin ylikuormitettuja opiskelun ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina. Olisihan se pitänyt meidän kirjastossakin hoksata. Siispä kirjastopalveluihin liittyvä fuksiopetus kannattaisi jakaa kahteen osaan, ehdottavat tapaamamme opiskelijat. Aivan syksyllä antaa vain kirjastokortti käteen ja kokoelmatietokannasta näyttää kirjan tai tekijän nimenmukainen haku. Sillä pärjää vuoden vaihteeseen, jolloin opiskelija on jo kotiutunut yliopistoon ja on kykenevä ottamaan lisää informaatiota kirjastopalveluista. Mitä todennäköisimmin kokeilemme tätä käytäntöä jo ensi syksynä.

Viestikanavia on käytössä useita. Sähköpostia pidetään sekä tutkijoiden että opiskelijoiden piirissä  kaikkein parhaimpana. Mutta miten olemmekaan ihastuneita (tai piintyneitä) omaan slangiimme. Käytämme mielellämme englanninkielisiä tietokantojen nimiä esim. viestin asiakentässä. Se on kuulemma varmin tapa saada viesti opiskelijoilla heti poistetuksi! Yleensäkin asia-kentästä täytyisi heti välittyä hyöty, jonka kyseisen viestin lukemista saa. Perussääntönä sama pätenee tutkijoihin.

Killoilla on sensorihenkilöt, joille killan osoitteen viestit menevät ja he päättävät jatkaako viesti eteenpäin vai ei. Pelkästään englanninkielinen sana viestin asiakentässä on varma tapa saada viestin matka loppumaan siihen. Saimme edelleen opastusta: Viestien tulisi olla mahdollisimman lyhyitä, selkeitä ja yksinkertaisia. Yhteen sähköpostiviestiin ei pidä ympätä liikaa aiheita.

Oulun yliopiston kirjaston verkkosivut

Oulun yliopisto kertoo palveluistaan verkossa

Kaikilla kirjastoilla on omat www-sivut, joiden informatiivisuuteen, käytettävyyteen ja ajantasaisuuteen käytämme paljon vaivaa ja aikaa. Luotamme kovasti siihen, että sieltähän meidän kaikki palvelut  ja tiedotteet ovat hyvin saatavilla. Niin olisivat, jos opiskelija tai tutkija kävisi siellä jatkuvasti ja rauhassa tutkailisi palveluja. Mutta se kiire. Sivuihin tutustutaan todennäköisesti taloon tultua ja sitten laitetaan omiin bookmarkeihin eniten käytetyt palvelut. Tutkijat menevät suoraan tarvitsemiensa lehtien sivulle ja saavat artikkelien uutuustiedotteet seurantaprofiilinsa mukaisesti suoraan sähköpostiinsa. Myös opiskelijoille tuntuu tulevan pian rutiinit ja bookmarkit.  Jokaisella tuntuu olevan rutiinireittinsä, usein kirja- tai artikkelihakupalvelu, jolloin käyttäjä siirtyy muuta sivua vilkuilematta suoraan tarvitsemaansa palveluun. Sivuja ja palveluja esitellessämme saimme palautetta mistä vielä voisi tiedottaa, nyt niitä sovittuja kanavia käyttäen ja selvällä suomenkielellä. Lisää tiedotusta toivottiin mm. RefWorksistä, Nellistä, Chatista, päivystävästä informaatikosta, mahdollisuudesta netin kautta varata aikaa informaatikon palveluille ja/tai jättää tiedonhakupyyntö, yhteislainauksesta (termi koettiin huonoksi, jopa mahdollisesti estänyt käyttöä), Opiskeluympäristö –sivustosta

Kirjaston viestintä ulospäin on enimmäkseen kuivakan asiallista, virkamiesmäistä. Samahan pätee yliopistoihinkin. Tähän vaivaan auttaisi kirjaston Facebook-sivut, joilla voisi kertoilla asioista rennommin. Ajan ja työn säästämisen takia esimerkiksi Oulun yliopiston kirjaston www-sivuilta lähtee syötteenä tiedotteet Facebookiin, jolloin sama tiedotustyyli on myös siellä, valitettavasti. Se todennäköisesti on esteenä myös vastavuoroisuuden helppoudelle.  Silti meistä jaksaa tykätä iloksemme yli 500 ystävää.

Oulun yliopiston kirjaston Facebook-sivut

Oulun yliopiston kirjasto tiedottaa myös Facebookissa

Kiitän lämpimästi kaikkia niitä opiskelijoita, jotka ovat antaneet meille aikaansa tiedottamisemme kehittämiseen! Katsotaan vuoden, kahden päästä, olemmeko olleet myös kehityskelpoisia, halukkaita olemme.

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopisto


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Tiedonhankintataitojen merkitys korostuu työelämässä

Tiedonhankinnan taitoa arvostaa sekä työntekijä että työnantaja. Juuri ilmestyneessä artikkelikokoelmassa Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat pohditaan kansallisen sijoittumisseurantakyselyn tuloksia ja vaikutuksia koulutuspolitiikkaan. Kokoelmateoksen ovat toimittaneet Antero Puhakka ja Visa Tuominen Itä-Suomen yliopistosta. Kokoelman yhteenvedossa Loppupohdinta: yliopistokoulutusta työelämän tarpeisiin Jani Ursin pohtii (s. 114), että työelämä tuntuu korostavan geneerisiä valmiuksia, ja kertoo suuntauksen näkyvän myös kansallisessa Aarresaari-aineistossa, jossa kaikilla työnantajasektoreilla työntekijöiden tärkeimmiksi kokemiksi taidoiksi työntekijät arvioivat mm. ongelmanratkaisu- ja tiedonhankintataidot. Antero Puhakka arvioi saman kokoelman artikkelissaan Maistereiden työssään tarvitsemia taitoja kartoittamassa (taulukko 3, s.72), että yksityisen sektorin työntekijöiden kokemana tiedonhankintataidot on neljänneksi tärkein taito; kuntasektorilla seitsemänneksi tärkein, valtiolla toiseksi tärkein, muilla työnantajasektoreilla viidenneksi tärkein. Muita tärkeiksi koettuja yleistaitoja olivat ryhmätyötaidot, suomen kieli, organisaatiotaidot ja analyyttinen ajattelu.

Artikkelikokoelma pohjautuu kansalliseen kyselyyn, joka tehtiin vuonna 2008, ja tutkimuksen kohteena olivat 5 vuotta työelämässä olleet v. 2003 valmistuneet. Valmistuneilta kysyttiin 5 vuotta valmistumisen jälkeen yleisten työllistymistietojen lisäksi, mitkä ovat työelämän vaatimat taidot ja miten he arvioivat yliopisto-opiskelujen kehittäneen niitä. Vastaajina tällöin oli kaikkiaan 16 eri yliopistosta maisteriksi valmistuneita. Puhakka viittaa artikkelissaan myös jo v. 2000 ilmestyneeseen tutkimukseen, jossa kuuden EU-maan pk-yrityksiltä oli kysytty heidän odotuksiaan korkeakoulutettujen osaamisen suhteen (Manninen ja Hobrough 2000, kts Puhakka, Kuvio 2, s. 71). Tässä tutkimuksessa tiedonhankintataidot arvioitiin yksityisen sektorin työnantajan näkökulmasta neljänneksi tärkeimmäksi taidoksi.

Yliopistokohtaiset tutkimustulokset

Monet yliopistot ovat julkaisseet myös organisaatiokohtaisia tuloksiaan artikkelikokoelmassa mainitusta kansallisesti kerätystä aineistosta. Erilaisissa sijoittumisseurantakyselyissä valmistuneilta kerättyä aineistoa on monissa yliopistoissa eri laajuuksilta muiltakin vuosilta ja kyselyitä on voitu tehdä esimerkiksi 5 vuotta valmistumisen jälkeen tai jo vuosi valmistumisen jälkeen. Organisaatiot ovat myös työstäneet ja analysoineet kyselyaineistojen tuloksia eteenpäin. Vastauksia on mm. analysoitu rinnakkain myös sen suhteen, miten työn vaatimukset ja opiskelun antamat valmiudet kohtaavat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Näiden ns. suuntaa-antavien kuiluarvojen perusteella voidaan koulutusohjelmia suunniteltaessa ottaa huomioon kehittämiskohteita, jos huomataan, että jotkin taidot koetaan tärkeiksi työmarkkinoilla, mutta ne eivät kehity riittävästi yliopistossa. Koska yliopistot ovat jatkotyöstäneet oman organisaationsa tuloksia, eivät kaikki organisaatiokohtaiset tutkimukset ole keskenään yhteismitallisia. Tulokset ovat kuitenkin hyvin samansuuntaisia.

Hyvä esimerkki on mm. Helsingin yliopistossa tehty selvitys Maisterit työmarkkinoilla, jossa tiedonhankinnan kannalta mielenkiintoisia ovat s. 23-24 näkyvät taulukot, joissa vertaillaan rinnakkain tietotaito-osa-alueiden merkitystä työssä ja opiskelun antamia valmiuksia. Helsingin yliopistosta valmistuneet maisterit kokevat tiedonhankinnan merkityksen työssä erittäin suureksi, rinta rinnan sosiaalisten ja ryhmätyötaitojen kanssa. 5,2 -lukema kuudesta on hyvä lukema, ja ainoastaan 5,3 -lukeman saanut ongelmanratkaisutaito arvioidaan tärkeämmäksi taidoksi työelämässä.

Lapin yliopistossa on saatu hyvin samantyyppisiä lukemia 2008 tehdyssä kansallisessa uraseurantakyselyssä. Lapin yliopistossa tietoja on koottu osana yliopiston laatutyötä ja tuloksissa on analysoitu myös kuiluarvoja eli kuinka paljon on eroa taitojen kehittymisellä ja työelämän vaatimuksilla. Viisi vuotta työmarkkinoilla – Ura- ja työmarkkinaseuranta Lapin yliopistosta vuonna 2003 valmistuneille maistereille -kyselystä löytyy hyvä yhteenveto (kts s. 10 kaavio Opiskelun antamien valmiuksien ja työn vaatimusten kohtaaminen, /tietotaitoarviot).

Tampereen yliopistossa on tehty oppiainekohtaisia koosteita v. 2002-2008 valmistuneille, joilta on kysytty sijoittumistietoja jo vuosi valmistumisen jälkeen. Tampereen yliopistossa on koulutusalakohtaisesti esitetty vastaajien arviot siitä, kuinka paljon yliopisto on kehittänyt erilaisia työelämässä hyödyllisiä tieto- ja taitoalueita.  Kaaviossa näkyy miten v. 2002-2008 valmistuneet opiskelijat arvioivat tiedonhankintataitojen kehittyneen yliopisto-opiskelun aikana:

Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa

Tiedonhankintataitojen kehittyminen koulutusaloittain Tampereen yliopistossa. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tampereen sijoittumisseurantatilastoja on lisäksi käsitelty seuraavassa blogikirjoituksessa.
Myös Itä-Suomen yliopistossa on saatu hyviä tuloksia, sekä vastavalmistuneiden piirissä että 5 vuotta valmistumisen jälkeen:

Itä-Suomen yliopisto: tiedonhankintataidot 2005 ja 2009 valmistuneet. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Uraseurantatuloksia löytyy yliopistojen omilta sivuilta ja myös kootusti esimerkiksi Akateemisten rekrytointipalvelujen julkaisusivuilta.

Tiedonhankintataitojen opetusta tarvitaan yliopistoissa –yliopistokirjastoja tarvitaan

Vaikka opiskelijoiden tiedonhankintataidot karttuvat kirjastojen tarjoaman tiedonhankintataitojen ja informaatiolukutaidon opetuksen lisäksi muunkin yliopisto-opiskelun ja opiskelun ulkopuolisen elämän yhteydessä, ovat yliopistokirjastot osaltaan suorasti ja epäsuorasti vaikuttamassa siihen, millaisiksi yliopisto-opiskelijoiden työelämävalmiudet muodostuvat. Valmistuneiden kyselyiden tiedonhankintataitojen kohdalla kyselytulokset ovat rohkaisevia ja antavat tukea ja vahvistusta sille, että tiedonhankintataitoja tarvitaan. Tiedonhankintataitojen opetukselle ja laadukkaille kirjastopalveluille on jatkuva tarve ja tilaus. Hyvät tiedonhankintataidot edistävät opinnoissa menestymistä sekä antavat valmiuksia myös työelämässä pärjäämiselle. Monissa yliopistokirjastoissa tutkitaan tietenkin tiedonhankintataitojen opetusten vaikuttavuutta keräämällä palautetta tiedonhankinnan opetuksista tutkintoa suorittavilta opiskelijoilta ja kehitetään systemaattisesti opetusta opetuspalautteiden pohjalta. Kirjastopalveluiden vaikuttavuuden tutkimus olisi hyvä jatkotutkimuksen paikka.

Huomioitava on tietysti se, että näissä valmistuneille tehdyissä yleisluontoisissa kyselyissä korostuu valmistuneiden oma arvio merkityksestä työssä ja henkilöiden omakohtainen arvio kehityksestä yliopisto-opiskelujen aikana. Huomioitava on kuitenkin lisäksi, että tiedonhankinnan opetusten tehtävä on parantaa opiskelijoiden informaatiolukutaidon kognitiivisten taitojen lisäksi myös affektiivista varmuutta eli tunnetta siitä, että hallitsee tiedonhankinnan prosessin (kts. tästä esimerkiksi Informaatiolukutaidon opetus – kumppanuutta käytännössä -artikkeli, joka on julkaistu kokoomateoksessa Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa (toim. Anne Nevgi).  Sijoittumisseurannan tuloksista voidaan päätellä, että tiedonhankinnan prosessien hallinnan tunnetta yliopistoista valmistuneilla ainakin näiden kyselyvastausten valossa voi sanoa olevan.

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto
yhteistyösihteeri Janika Asplund


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Yliopistokirjastot yliopistojen tietopääomaa

Tervetuloa mukaan Suomen yliopistokirjastojen blogiin. Sitä seuraamalla saatte tietoa yliopistokirjastojen toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Myös kommenttinne ovat meille erittäin tervetulleita.

Mikä ihmeen Suomen yliopistokirjastojen neuvosto?

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on yliopistokirjastojen verkoston yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä elin, jossa ovat edustettuina kaikki yliopistokirjastot. Neuvosto muun muassa antaa lausuntoja, teettää selvityksiä ja käynnistää erilaisia kehittämishankkeita.

Yliopistokirjastojen yhteistyöstä hyötyvät viime kädessä niiden omat yliopistot. Viime vuosina on keskusteltu paljon yliopistojen rahoituksesta ja varainhankinnasta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Mutta tärkeää on myös se, millaista tietopääomaa yliopistoilla on käytettävissä. Yliopistokirjastot ovat merkittävä osa yliopistojensa tietopääomaa.

Mikä ihmeen tietopääoma?

Tietopääoma ilmenee inhimillisenä, rakenteellisena ja suhteisiin liittyvänä pääomana. Niistä jokaista löytyy yliopistokirjastoista huomattavan paljon.

Inhimillinen pääoma

Yliopistokirjastossa on valtava määrä inhimillistä pääomaa, joka tulee esiin työntekijöiden osaamisessa, kyvyissä ja kokemuksessa. Yliopistokirjastot myös huolehtivat henkilökuntansa osaamisesta. Yliopistokirjastoissa tarvittavan osaamisen tunnistamiseksi on neuvoston piirissä laadittu yhdessä osaamiskartta, jota kirjastot voivat hyödyntää esimerkiksi kehityskeskusteluissa.

Yliopistokirjastot ovat asiantuntijaorganisaatioita.  Yliopistojen kannalta erityisen merkittävää on se, että kirjastot myös mielellään ja aktiivisesti jakavat omaa asiantuntijuuttaan tiedeyhteisön kanssa. Näin kirjastossa oleva asiantuntijuus siirtyy lisäten omalta osaltaan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden osaamista. Samalla se kasvattaa entisestään yliopiston inhimillistä tietopääomaa.

Rakenteellinen pääoma

Kirjastossa olevat tietoaineistot ja –järjestelmät ovat huomattava osa yliopistojen rakenteellista tietopääomaa. Jokainen voi kuvitella, minkälaisissa vaikeuksissa yliopistossa tapahtuva tutkimus, opetus ja opiskelu olisivat, ellei niiden käytössä olisi kirjaston tarjoamia tietoaineistoja ja –palveluita.

Yliopistokirjastot ovat viime vuosina panostaneet huomattavasti laadukkaiden tieteellisten e-aineistojen tarjontaan. Tämä on vahvistanut tutkimuksen infrastruktuuria. Tutkijat käyttävät mielellään e-aineistoja, koska ne ovat käytettävissä ajasta ja paikata riippumatta. Isossa-Britanniassa tehdyssä selvityksessä on havaittu e-aineistojen käytön myös korreloivan voimakkaasti tutkimuksessa menestymiseen.

Suhteisiin liittyvä pääoma

Suhteisiin liittyvällä pääomalla viitataan erilaisiin suhteisiin ja verkostoihin sekä kykyyn toimia muiden kanssa. Tilanteessa, jossa yliopistot aiempaa selvemmin joutuvat kilpailemaan keskenään, on hyvä muistaa, että menestys syntyy usein onnistuneesta yhteistyöstä. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa jotain sellaista, mihin omat resurssit eivät yksin riitä.  Suhteisiin liittyvän pääoman erinomaisuus onkin siinä, että se avaa pääsyn myös oman organisaation ulkopuolisiin resursseihin.

Suomen yliopistokirjastoilla on monien vuosien kokemus onnistuneesta yhteistyöstä, josta hyviä esimerkkejä ovat yhteinen kirjastojärjestelmä ja e-aineistojen hankinta yhteisen konsortion kautta. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston toimesta on toteutettu useita selvityksiä ja hankkeita, jotka ovat tukeneet yksittäisten yliopistokirjastojen toimintaa.

Yliopistokirjastot eivät kuitenkaan tee yhteistyötä vain keskenään vaan ne ovat mukana monilla areenoilla tehden myös kansainvälistä yhteistyötä. Yliopistokirjastojen kannalta avainkysymys on kuitenkin se, minkälainen kyky niillä on toimia yhdessä oman yliopistonsa eri toimijoiden kanssa. Tätäkin, myös yksittäisen yliopiston sisällä tapahtuvaa kirjaston ja tiedeyhteisön välistä yhteistyötä, neuvosto pyrkii tukemaan jakamalla hyviä käytäntöjä.

Mirja Iivonen
Suomen yliopistokirjastojen neuvosto, puheenjohtaja
Tampereen yliopiston kirjasto, ylikirjastonhoitaja


Facebooktwittergoogle_pluslinkedin